MS-tauti

Ensin lähti toisesta silmästä näkö, muutaman kuukauden päästä toinen jalka rupesi laahaamaan ja takamus puutui.

Siihen kortisonia ja jalat palautui, näkö palautui melkein normaaliksi vasta muutamassa vuodessa.

Siitä lähtien on ollut milloin mitäkin, en jaksa edes kirjoittaa.

Elikkä diagnoosi oli vuonna 2002 ja nyt on kunto seuraava: ulkona pyörätuolin kanssa, sisällä rollaattori tai kulkeminen seinistä tukea ottaen. Tasapainoa ei ole ollenkaan.

Ikää on nyt 48 v. Sinänsä outoa, suvussa ei ole kenelläkään ms- tautia.

Autoa en ole enää ajanut kahteen vuoteen.

Siivoaminen ja ruuanlaitto ei onnistu enää, ja avustaja on juuri nyt hakusessa.

Alkoi vartalo puutumaan tai menemään silleen jännästi iho tunnottomaksi aluksi tuntui kuin olisi ollut sukat jalassa vaikka ei ollut. Tunnottomuus levisi niin että olin tunnoton rintojen alta alas päin. Kesti n. kuukauden. Tämä tapahtui 2012 ja sain diagnoosin sen jälkeen on jalat aina menneet tunnottomaksi kun olen ollut kipeä mikä sitten aina poistuu kun tulen terveeksi. Viimeisen parin vuoden aikana on tullut tunnottomuuksia ilman kipeänä oloa aina tietyt samat kohdat ja viimeisen vuoden aikana on jalkapohjissa ollut koko ajan tunnottomia kohtia. Alkuun tunnottomuus häiritsi mutta nykään pitää ihan testailla että onko sitä kun ei muuten huomaa. En käytä lääkkeitä ja ei vaikuta elämään millään tavalla. 

Varhaiset oireeni, joita oli jo yli 10 vuotta ennen MS-diagnoosin saamista, olivat mm. lievät näköhäiriöt (näön hetkittäisiä hämärtymisiä, pari viikkoa kestänyt näön sumentuminen ja kaksoiskuvia silloin tällöin), pari viikkoa kestänyt silmän takana tuntuva kipu, silloin tällöin lievää huimausta, tasapainohäiriötä ja selittämätöntä pahoinvointia/kuvotusta, kädet tuntuivat heikoilta ja vapisivat vähän silloin tällöin, kognitiivisia oireita kuten hajamielisyyttä ja tavallista nopeampaa väsymistä esim. hälinässä.

Kävin silloin lääkärillä, joka arveli syyksi jännitysniskan (!). Kävin myös silmälääkärillä, joka sanoi vain, ettei silmissäni ole mitään vikaa (no ei ollutkaan, kun vika oli aivoissa).

N. 8 vuodeksi em. MS-oireet lieventyivät tai lähtivät kokonaan pois, lukuunottamatta kognitiivisia oireita.

Kuusi vuotta sitten tuli äkillinen raju pahenemisvaihe, jonka aikana mm. menetin liikuntakykyni, näin kaiken kahtena, oli voimakasta huimausta, lievää puhumisvaikeutta. Jouduin osastolle, jossa tutkimusten myötä diagnosoitiin aaltomainen MS-tauti.

Kaikki vammani lähtivät pois pahenemisvaiheen myötä. Aloitin MS-lääkityksen. Nyt voin hyvin eikä sairautta pysty ulospäin näkemään minusta. Väsyn usein suht nopeasti ja välillä huimaa lievästi, olen hajamielinen.

Uusia pahenemisvaiheita ei ole tullut, ja magneettikuvissakaan ei näy muutoksia.

Isotätini sairasti aggressiivista MS-tautia, joka diagnosoitiin joskus 60-luvulla. Muita tapauksia suvussani ei ole ollut.