Lapsi pelasi yöllä luvatta, miesystävä lähti.
Kouluikäinen lapsi oli juuri ostanut uuden pelin ja siitä intoutuneena pelasi ilman lupaa puolenyön aikaan. Pelikieltoa hänelle moisesta toki napsahtaa, mutta en oikein tiedä mitä miesystävästä pitäisi ajatella.
Tilanne siis se, että lapset ja miesystävä lomalla ja itse menen viideltä töihin, minä nukuin enkä heti herännyt pelin ääniin ja hihkumiseen. Herätessäni huomasin miesystävän olevan poissa ja kuulin naureskelua lapsen huoneesta. Menin käskemään pelit pois ja vein koneen johdot mennessäni rangaistuksena.
Laitoin miesystävälle viestiä, että olit lähtenyt ja hän vastasi menneensä muualle nukkumaan. Sanoin, että olisi vaan käskenyt laittaa pelit pois ja nukkumaan. Tähän hän vastasi, että ei ole hänen työ. Vastasin, että olisi sitten sanonut minulle, koska minun työni se on. Ei kuulemma viitsinyt sanoa, kun nukuin ja voidaan jutella myöhemmin asiasta.
Mitenhän tästäkin pitäisi ajatella ja asiaa miehen kanssa työstää. Vaikka lapset enimmäkseen toimisi kuin sovitaan niin kyllä aina tulee tilanteita jolloin töppää, kuten esimerkiksi edellä mainittu homma. Eihän tuossa ole järkeä, että mies sitten häipyy paikalta.
Mielipiteitä asian suhteen?
Kommentit (144)
Minusta merkittävintä on mitä mies sanoo sitten kun juttelette asiasta.
Jos mies kertoo että ei halunnut tosiaan herättää apta kun tällä aikainen töihinmeno ja arveli että jos menisi kieltämään lasta pelaamasta niin ap heräisi joten lähti ennemmin hiljaa kotiin tai jotain vastaavan tyylistä. Tällöin kertoisin miehelle että toivoisin hänen jatkossa kieltävän jos lapsi tekee kiellettyä tai kertovan minulle heti niin minä kiellän. Ja kertoisin että arvostan hänen yöuniaan ja käyn asian varmasti läpi lapsen kanssa että kaikilla olisi jatkossa yöllä rauha nukkua.
Jos mies mököttäisi lapsen käyttäytymisestä niin silloin olisin huolissani tulevaisuudesta. Lapsi ei ole kone ym ja jos jo pienistä virheistä nousee isot ongelmat niin näkisin ettei yhteisasumien ole mahdollsita niin kauan kun lapsia kotona. Tai lapset joutuisivat varotaan kohtuuttomasti isäpuolen reaktioita tai ap olisi hermoraunio kun varoitteluja lapsia ja sovittelija koko ajan toisten välissä tilanteita.
Miehesi ei ole aikuinen. Jos hän on muuttanut sinun ja lasten kanssa saman katon alle, hänenkin kuuluu ottaa lapset huomioon. Lapsia kasvatetaan yhdessä ja aikuiset pitävät kiinni sovituista säännöistä; muuten perheestä ei tule ikinä toimivaa. Lapsilla on turvaton olo eivätkä he kunnioita kumppaniasi, jos tällä ei ole sananvaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen ei siis ollut sanonut kohteliaasti 11-vuotiaalle, että pelaamisesta tulee niin paljon ääntä, ettei muut saa nukutuksi?
Eihän tuo olisi vaatinut käskemistä, komentamista tai kasvattamista. Luultavasti olisi lapsi ymmärtänyt lopettaa tuosta.
Lapsi ärsyttää tahallaan. Hänen elämä olisi paljon mukavampaa, kun äiti olisi äiti eikä jonkun naisystävä. Lapsi myös kosti ne öiset nusaamisäänet, jotka äipän ja tämän miesystävän makkarista kuuluu.
Ei hän nimenomaisesti ketään halunnut ärsyttää, ei miestä eikä minua.
Kykenen kyllä olemaan äiti sekä naisystävä. Kyllä ydinperheessäkin olin äiti ja vaimo enkä pelkkä äiti. Lasten ei myöskään tarvitse kuunnella seksiääniä, asiat hoidetaan sillä tavalla.
Ap
Onko lapsi kehitysvammainen, vai miksi hän pelasi salaa mutta äänet päällä? Harvinaisen tyhmä 11-vuotiaaksi, jos ei hoksannut tehdä kiellettyä asiaa hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Toi on rankkaa sitten kun koulut alkaa ja lapsi pelittää vielä yöllä. Tosin saman pystyy tekeen kännyn kanssa.
Koulupäivinä ei meillä lapset pelaa myöhään ihan jo siksi, että nukkuvat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Heikko mies. Pakeni. Jos minä tulisin yh äipän elämään jossa on poika niin minä otan sen perheen komentooni. Olen luja, mutta reilu. Ymmärrän toki pelien viehatyksen. Tykkään itsekkin.
Vai otat sen perheen komentoosi, varmasti mukavaa noilla toisilla osapuolilla.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli lapsellinen. Kyllä, kasvatuksen päävastuu on sinulla, mutta jokaisen aikuisen on pelattava yhteisin pelisäännöin ja tarvittaessa komentaa eikä livistää paikalta. Sinun tehtäväsi ei ole pyydellä mieheltä anteeksi lapsiesi olemassaoloa ja kokea huonoa omaatuntoa siitä, että lapsesi on häirinnyt miestä. Mies itse tiesi, että sinulla ne lapset on, kun suhteeseen ryhtyi.
Kiitos tästä. Minulla kai liiaksikin tapana laittaa asiat omille harteilleni. Yritän työstää ongelmaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulosti törpöltä ratkaisulta. Itselleni olisi ainakin tullut huono fiilis jos mies olisi noin tehnyt. Kyllä miehellä olisi ollut oikeus komentaa kone kiinni. Ei olisi ollut suuri kasvatuksellinen saavutus se, vaan ihan normaalia elämää. Hirvittävän vaikeaa teidän elämä tulee olemaan jos tuolla tavalla ratkaisee ongelmat. Mies kuulostaa marttyyri hiirulaiselta.
Tuota olen miettinyt, että onko se oikeasti niin iso juttu tuollaisessa tilanteessa sanoa, että sulkee koneen. Tunteeko hän itsensä jotenkin väärin kohdelluksi tai alistetuksi jos joutuu komentamaan jossain asiassa vaikka lapset eivät ole hänen. Vai mikä tuosta teki niin vaikean tilanteen.
No selvinnee lisää, kun jutellaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsen kanssa tekemisissä oleva osallistuu kasvatukseen. Tuokin on tavallaan kasvatusta, näyttää että lähtee karkuun tilanteessa eikä saa suutaan auki. Taitaa miehellä olla sellainen periaatteellinen puuttumattomuus, tuosta tulee vielä ongelmia. Kyllä normaalissa perheessä kaikki saa suunsa auki jos joku asia ottaa päähän. Meidän uusperheessä tuossa tilanteessa mies olisi käynyt sanomassa napakasti että peli pois ja nukkumaan, sen jälkeen jatkanut uniaan. Jotenkin pidän sun miehen käytöstä vähän lapsellisena. Mielummin lähtee ajamaan kotiin kuin sanoo pari lausetta lapselle tai herättää sut... Mielenosoittaja. Keskustelkaa.
Taidan tuoda tämän selkeästi esiin. Vaikka ei halua kasvatusvastuuta niin esimerkillään osallistuu pakostikin. Hänen on kyettävä toimimaan vastaavassa tilanteessa eritavalla ja pystyttävä sanomaan lapselle tai edes minulle jotta minä sitten reagoin asiaan. Mikäli se on miehelle liian vaikeaa pitää miettiä onko järkeä meidän edes olla suhteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta merkittävintä on mitä mies sanoo sitten kun juttelette asiasta.
Jos mies kertoo että ei halunnut tosiaan herättää apta kun tällä aikainen töihinmeno ja arveli että jos menisi kieltämään lasta pelaamasta niin ap heräisi joten lähti ennemmin hiljaa kotiin tai jotain vastaavan tyylistä. Tällöin kertoisin miehelle että toivoisin hänen jatkossa kieltävän jos lapsi tekee kiellettyä tai kertovan minulle heti niin minä kiellän. Ja kertoisin että arvostan hänen yöuniaan ja käyn asian varmasti läpi lapsen kanssa että kaikilla olisi jatkossa yöllä rauha nukkua.
Jos mies mököttäisi lapsen käyttäytymisestä niin silloin olisin huolissani tulevaisuudesta. Lapsi ei ole kone ym ja jos jo pienistä virheistä nousee isot ongelmat niin näkisin ettei yhteisasumien ole mahdollsita niin kauan kun lapsia kotona. Tai lapset joutuisivat varotaan kohtuuttomasti isäpuolen reaktioita tai ap olisi hermoraunio kun varoitteluja lapsia ja sovittelija koko ajan toisten välissä tilanteita.
Puhut asiaa. Katsotaan mitä mies on mieltä asioista, kun tulee juttelemaan.
Ap
Sinulle ei siis ole yhtään tärkeää, miten lapsesi kokee tilanteen ?
Pidätte lasta siellä kotiorjana, joka joutuu työlään hankkimaan rahat peliin.
Peliin, joka sinun äitinä olisi ilman muuta kuulunut ostaa lapselle ilman mitään työsuorituksia
muutenkin rakastavana äitinä.
Draamaqueen panomiehesi lähtee keskellä yötä livohkaan.
Miten 11-vuotiaan voimilla ja keinoilla pitäisi selvitä ?
Lapsi kokee vastuuta teidän parisuhdekiemuroista.
Sinä vaan kyselet yhden turhakeäijän perään.
Mikä on sinulle tärkeintä ? Lapsesi vaiko se, että saat ensi yönä munaa mekkoon ?
Häpeäisit.
Mirti, kuinka turvattomaksi lapsesi kokee sekä sinun että draamaqueenukon hylkäämiset.
Mies kuulostaa suoraansanoen moukalta. Normaali ihminen menee joko sanomaan lapselle että viitsisitkö lopettaa, tai sitten pyytää äitiä sanomaan. Kuulostaa jotenkin tunne-elämältään vajaalta ja teini-ikäisen käytökseltä jos vain ottaa kamppeensa ja lähtee pois mitään sanomatta.
Sinä taas kuulostat jossain määrin itsekkäältä, kun hoet että ei miehen tarvikkaan olla isänä lapselle. Halusit tai ei, lapsi näkee miesystäväsi myös jonkinasteisena isähahmona ja sillä on vaikutus pitkälle aikuisikään. Kun mies tulee kotiisi, hän on myös lapsen vieras eikä pelkästään sinun, on kohtuutonta ajatella että mies tulee vain sinua tapaamaan vaikka koti on myös alaikäisen lapsesi.
Mies ei koe kuuluvasi perheeseenne ja hänen ratkaisu oli lähteä pois tekemättä mitään numeroa asiasta. Mitenköhän tuo sitten menisi jos joskus asuisitte yhdessä? Varmaan lähtis hotelliin loppuyöksi tai kaverin sohvalle.
Mielestäni ihmisellä on oikeus todeta, ettei hänestä ole lapsiperhe-elämään ja oikeus todeta, että lapsi on liikaa. Itse aloitin toisella kierroksella seurustelun miehen kanssa, jonka lapsi oli silloin 8. Minulla on omia aikuisia lapsia. Jonkin ajan kuluttua totesin, ettei minusta enää ole elämään tuon ikäisen lapsen kanssa. Olen oman hommani tehnyt ja aikanani laittanut paljon energiaa lasteni hoitamiseen ja kasvattamiseen. Huomasin, että haluan nyt vai keskittyä aikuisten elämään. Lisäksi lapsella oli adhd kuten useilla vanhojen isien lapsilla näyttää olevan. Pistin muutaman kuukauden tapailen jälkeen suhteen poikki. Mies oli todella vihainen ja syytti minua siitä, etten pitänyt hänen lapsestaan. Ei mennyt jakeluun, ettei kyse ole hänen lapsestaan vaan yleensä lapsesta ja siitä, miten paljon kasvattaminen vaatii.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Sinulle ei siis ole yhtään tärkeää, miten lapsesi kokee tilanteen ?
Pidätte lasta siellä kotiorjana, joka joutuu työlään hankkimaan rahat peliin.
Peliin, joka sinun äitinä olisi ilman muuta kuulunut ostaa lapselle ilman mitään työsuorituksia
muutenkin rakastavana äitinä.
Draamaqueen panomiehesi lähtee keskellä yötä livohkaan.
Miten 11-vuotiaan voimilla ja keinoilla pitäisi selvitä ?
Lapsi kokee vastuuta teidän parisuhdekiemuroista.
Sinä vaan kyselet yhden turhakeäijän perään.
Mikä on sinulle tärkeintä ? Lapsesi vaiko se, että saat ensi yönä munaa mekkoon ?
Häpeäisit.
Mirti, kuinka turvattomaksi lapsesi kokee sekä sinun että draamaqueenukon hylkäämiset.
Ei kuulosta hyvän vanhemman tai edes ihan terveen vastaukselta, mutta vastaan nyt kumminkin.
Olen sitä mieltä, että lapsen ei kuulu saada noin vaan kaikkea mitä haluaa. Lapsi saa vaatteita, ruokaa, halia ja huomiota koska on tärkeä ja rakas. Samasta syystä hän saa tehdä askareita tienatakseen taskurahaa, näin hän oppii, että raha ei tule ilmaiseksi ja ihmisen kuuluu tehdä jotain hyvinvointinsa eteen.
Lapselle en mitään vastuuta suhteestani vieritä enkä minä lastani ole hylännyt tai tee niin jatkossakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa suoraansanoen moukalta. Normaali ihminen menee joko sanomaan lapselle että viitsisitkö lopettaa, tai sitten pyytää äitiä sanomaan. Kuulostaa jotenkin tunne-elämältään vajaalta ja teini-ikäisen käytökseltä jos vain ottaa kamppeensa ja lähtee pois mitään sanomatta.
Sinä taas kuulostat jossain määrin itsekkäältä, kun hoet että ei miehen tarvikkaan olla isänä lapselle. Halusit tai ei, lapsi näkee miesystäväsi myös jonkinasteisena isähahmona ja sillä on vaikutus pitkälle aikuisikään. Kun mies tulee kotiisi, hän on myös lapsen vieras eikä pelkästään sinun, on kohtuutonta ajatella että mies tulee vain sinua tapaamaan vaikka koti on myös alaikäisen lapsesi.
Siitä olen kyllä keskustellut jo aiemmin, että kotini on myös lasten koti ja heillä pitää aina olla hyvä olo kodissaan eivätkä saa tuntea olevansa epätoivottua seuraa tai tiellä. Lapset pitää huomioida mukavasti jos aikoo elämässäni olla. Tämä oli miehelle selvä asia. Sanoi vain ettei halua vastuuta lapsista ottaa. Hän ei esimerkiksi ole yötä lasten kanssa jos minulla on jokin meno joka vaatii olemaan yön poissa kotoa, tällöin hommaan lapset yökylään tai jonkun meille heidän seuraksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heikko mies. Pakeni. Jos minä tulisin yh äipän elämään jossa on poika niin minä otan sen perheen komentooni. Olen luja, mutta reilu. Ymmärrän toki pelien viehatyksen. Tykkään itsekkin.
Vai otat sen perheen komentoosi, varmasti mukavaa noilla toisilla osapuolilla.
Tämä viesti minuakin suorastaan puistatti. Itse olisin yh-äidin lapsena karannut kotoa, jos sinne olisi tullut joku vieras äijä patsastelemaan ja höpisemään jotain komentoon ottamisesta. Yksikään hyvä äiti ei altista lastaan tuollaiselle isäpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei koe kuuluvasi perheeseenne ja hänen ratkaisu oli lähteä pois tekemättä mitään numeroa asiasta. Mitenköhän tuo sitten menisi jos joskus asuisitte yhdessä? Varmaan lähtis hotelliin loppuyöksi tai kaverin sohvalle.
Tätä mietinkin. En kyllä ole valmis kenenkään kanssa varsinaisesti yhteenmuuttoon moneen vuoteen vaikka tiiviisti aikaa voinkin viettää.
Ap
Mies kuulostaa passiivi-aggressiiviselta uhriutujalta, joka ei sopeudu lapsiperheen elämään. Anna mennä, äläkä pyytele takaisin.
Jätä se sika!