Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä ei noudata tapaamissopimusta
17.07.2019 |
Olemme eronneet vuosi sitten ja puoli vuotta sitten lasten isä muutti pois.
Eron syynä oli se, että isä ei ikinä hoitanut lapsia, että olisin itse saanut edes hetken vapaata.
Sovimme lastenvalvojalla joka toinen viikonloppu tapaamiset eli silloin lapset olisivat isänsä kanssa. Sovimme myös, että isä saa tulla milloin vain moikkaamaan lapsia, mutta hänen tapaamis vuorollaan lapset olisivat hänen luona.
Hän ei ole kertaakaan ottanut lapsia sovitusti luokseen, aina perunut jollain tekosyyllä esim. Lupautunut töihin juuri sinä viikonloppuna jne.
Hänen ei siis ole pakko tehdä viikonloppuisin töitä, vaan hän vain välttelee lasten hoitoa tuolla tavalla.
Silloin, kun olimme vielä yhdessä, jouduin aina pyytämään jonkun muun hoitamaan lapsia, jos minulla oli jotain menoja.
Voiko tälle asialle tehdä jotain? Voinko ilmoittaa jonnekin, että isä jatkuvasti rikkoo tapaamissopimusta?
Isä siis käy aina moikkaamassa lapsia välillä, minun läsnäollessa, mutta ei ikinä ota hoitovastuuta eli, että lapset olisivat hänen kanssaan keskenään.
Lapsia meillä on kaksi alle kouluikäistä.
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
ApEli KERTAAKAAN et pysähtynyt kysymään mieheltä mitä hänelle kuuluu! Jos jotain sanot, niin se on lastenhoitonakki. Ei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. Te olisitte tarvinneet parisuhdeaikaa. Keskustelua jostain ihan muista asioista kuin lapsista. Etkö oikeasti ymmärrä, että mies olisi kaivannut tällaista sinulta?
Mies on päivät töissä ja vapaa-ajat harrastuksissaan ja kavereilla. Eikö hänellä ole yhtään ikävä lapsiaan? Omien lasten kanssa vietetty aika ei ole "lastenhoitonakki". Jos tuossa tapauksessa mies olisi ollut lasten kanssa, nainen olisi päässyt värjäämään hiukset, niin sen jälkeen heillä olisi ollut yhteistä aikaa. Ja kysyikö mies, mitä vaimolle kuuluu?
Kukaan muu kuin tämä isä ei voi tietää, miksei hän ole ollut eikä juuri ole nytkään lastensa kanssa. Tai joo, ap voi tietää, mutta jättää sen kertomatta, koska haluaa vain haukkua isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Ehei, jollain on psykoosit taas tulilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä ap katsoa silmästä silmään sitä omaa osaasi tuossa sotkussa. Ei auta selittely ja puolustelu, miten kaikki on taas jonukn muun vika, vaan täytyy itse huomata ja kantaa se oma osa. Tilit selväksi ensin itsesi kanssa, ja sitten elämässä eteen, ei taaksepäin.
Kerro minullekin mikä tässä on minun vika?
Sekö, että kaikista yrityksistä huolimatta en saanut lasten isää ottamaan vastuuta lasten hoidosta ja väsyin katsomaan sitä, että isä saa jatkuvasti omaa aikaa ja riitelemään tästä asiasta kerta toisensa jälkeen?Ilmoitin kyllä miehelle ennen ero päätöstä, että en enää jaksa tälläistä elämää hänen kanssaan ja ero tulee jos hän ei ala ottamaan vastuuta. Mies ei ottanut vastuuta, joten ero tuli.
Eli millä tavalla minun syyni?? Miehellä oli mahdollisuus välttää ero ottamalla vastuuta, mutta hän ei tätä tehnyt.
ApSINÄ olet lisääntynyt tämän miehen kanssa
SINÄ olet lisääntynyt hänen kanssaan kahdesti
SINÄ et ole ottanut selville millaisen miehen kanssa lisäännyt
Näistä yrität syyttää pelkästään miestä, vaikka sinulla on 50% syystä itslläsi.
SINÄ olet päättänyt miten lapsen kanssa ollaan
SINÄ olet huomannut vasta monen lapsen jälkeen että mies ei olekaan sellainen isä kuin SINÄ haluaiit
SINÄ erosit tämän asian takia.
SINÄ et ottanut seliville ettei etällä olekaan pakko ottaa lapsia, vaikka se olisi ollut helposti selvitettävissä.
SINÄ haluaisit taas lähteä puimaan tapaamissopimusta, vaikka sen ainoa "järki" on viestittää TAAS miehelle että miten huonosti hän lasten kanssa on.
SINÄ yrität nyt pakottaa, ensin erolla uhkailemalla, sitten sen toteuttamisella, ja nyt tapaamisilla miestä SINUN muottiisi, vakka hän ei ole siihen muottiin haluamassa PLUS olet hänen EXÄ, jolla ei ole mitään valtaa sanella hänelle enää mitään.
Näistä kaikista sinä syytät ainoastaan miestä. SINUA vastaan ja LAPSIA vastaan on kaikki paha tehty, ja sinä et ole mitenkään voinut siltä välttyä.
Niin kauan kuin et omaa osaasi näe, niin kauan olet katkera. Tuletpa huomaamaan, musita silloin tämä.
Käsittääkseni lisääntymiseen tarvitaan kaksi ja mies oli se joka enemmän halusi lisääntyä.
Sovimme esikoisen raskausaikana miten jaamme hoito vastuun, mies ei vaan tätä toteuttanut.
Kukaan ei voi tietää etukäteen, millainen toinen ihminen on vanhempana ennenkuin hän tulee vanhemmaksi. Itse ainakaan en ollut ennustaja ja mies oli hyvin lapsi rakas ja halusi kovasti lapsia, mutta osottautui aivan toisenlaiseksi.
Minä en ole päättänyt mitään siitä miten lasten kanssa ollaan, mieshän tässä määrää marssi tahdin niin, kuin aina ennenkin, olemalla hoitamatta lapsia.
Ainoa mitä yritän on se, että lapset saisivat olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa. Tähän myönnän syyllisyyteni, mutta onko se väärin, että haluan lasten säilyttävän välinsä isään ja tukea heidän suhdettaan??
Erosin, koska en halunnut lasten kasvavan jatkuvan riitelyn keskellä, joka johtui siitä, kun mies ei ottanut vastuuta. Tämäkin ilmeisesti väärin,kun ajattelin tässäkin lasten etua, ettei heidän tarvitse elää riitojen keskellä.
Ap
mies yksin riiteli, ja sinä jouduit siksi pelastamaan lapset eroamalla. Just joo, uskoo ken tahtoo.
Tässä esimerkki miten riidat yleensä menivät:
Mies tekee lähtöä salille /muuhun omaan menoonsa 4 kertaa viikon sisään
Minä: oletko menossa jonnekin?
Mies : juu ajattelin mennä pariksi tunniksi salille
Minä: ai, juurihan sinä eilen olit. Ajattelin itse käydä rauhassa suihkussa ja värjätä hiukset, jos olisit ollut lasten kanssa.
Mies: laita väri päähän ja mene lasten kanssa suihkuun. Mä meen nyt, moikka!Mies lähtee ja palaa noin kolmen tunnin kuluttua, enkä ole päässyt suihkuun, saati värjännyt hiuksia.
Mies: moi!
Minä: moi.
*mies alkaa riisumaan vaatteita ja on menossa suihkuun*
Minä: hei, otatko lapset mukaan suihkuun, menen sitten itse illalla niin saan ne hiukset värjättyä?
Mies: en mä nyt, kun käyn vaan pikaisesti pesemässä hiet pois kun en viitsinyt salilla käydäMiehen "pika suihku" kestää noin 30min
Minä: hei oliko sulla huomenna töiden jälkeen mitään suunnitelmia? Ajattelin että jos huomenna olisit lasten kanssa, jos menisin ihan kampaajalle laittamaan nämä hiukset?
Mies: huomenna menen katsomaan Kallen uutta venettä
Minä: aha.. Sinä voisit alkaa hieman rajoittaa ja vähentää näissä omissa menoissa juoksemista ja olla edes joskus lasten kanssa
Mies: ai sanotko että en saa nähdä kavereita?
Minä : en, vaan yritän sanoa sitä, että voisit joskus olla lastenkin kanssa. Tällä viikolla olet joka päivä ollut jossain ja nähnyt lapsia vaan vilaukselta..
Mies: voi v*ttu mitä nalkutusta, jos käyn muutaman kerran salilla ja moikkaamassa kavereita.Ja tästä se riitä lähtee..
Eli kumpi sinusta tuossa tilanteessa alkoi riidellä?
ApEli KERTAAKAAN et pysähtynyt kysymään mieheltä mitä hänelle kuuluu! Jos jotain sanot, niin se on lastenhoitonakki. Ei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. Te olisitte tarvinneet parisuhdeaikaa. Keskustelua jostain ihan muista asioista kuin lapsista. Etkö oikeasti ymmärrä, että mies olisi kaivannut tällaista sinulta?
Mies on päivät töissä ja vapaa-ajat harrastuksissaan ja kavereilla. Eikö hänellä ole yhtään ikävä lapsiaan? Omien lasten kanssa vietetty aika ei ole "lastenhoitonakki". Jos tuossa tapauksessa mies olisi ollut lasten kanssa, nainen olisi päässyt värjäämään hiukset, niin sen jälkeen heillä olisi ollut yhteistä aikaa. Ja kysyikö mies, mitä vaimolle kuuluu?
Kukaan muu kuin tämä isä ei voi tietää, miksei hän ole ollut eikä juuri ole nytkään lastensa kanssa. Tai joo, ap voi tietää, mutta jättää sen kertomatta, koska haluaa vain haukkua isää.
tuskin se edes on oikea isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava syy erota
Ei ole vaan ihan hyvä syy. Mies olisi helposti voinut välttää eron muuttamalla hieman käytöstään.
Todella naurettava syy erota, ja kamalaa miten äiti sitten vielä syyttää erosta isää, että erottiin kun isä ei tehnyt niin kuin häntä käskettiin.
Kun miehen omasta halusta hänelle tapahtuu niinkin ainutlaatuinen elämänmuutos kuin oman lapsen syntymä, niin miksi sekin pitää ryssiä hivuttamalla itsensä sivuun lapsen elämästä? Side lapseen aloitetaan vastasyntyneestä ja se tarkoittaa nimenomaan hoivaa ja sylittelyä. Myös parisuhde olisi vahvistunut, kun mies olisi kannellut itkevää vauvaa ja antanut vaimon nukkua. Mies on mitätön vässykkä, jos tuon vertaa ei tajua.Jos miestä alkaa lapset kiinnostaa näiden päästyä kouluikään, niin siinä mies saa tehdä hartiavoimin töitä, että lapset alkavat luottaa häneen. Ajoissa tehtynä luottamus olisi syntynyt itsestään.
Taas siellä joku mammeli on päättämässä kaikkine muidenkin puolesta miten asita hoidetaan oikein ja täydellisesti.
Kerroin vain, miten se hoituu helpoiten. Lapsi oppii luottamaan isäänsä ja parisuhde vahvistuu siinä samassa. Mutta kerro toki, miten sinä tuon hoitaisit.
Parisuhde ja isyys on kaksi eri asiaa. Pitäkää ne erillään niin pärjäätte isien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakenna ajatuksissasi elämä totaaliyksinhuoltajana. Silloin on helpompi kestää isän osallistumattomuus. Pakottaa etävanhempaa ei voi. Satunnaistapaamisten suhteen kannattaa vetää rajat... Tuskin haluat exää kotiisi, kun sinulla on uusi suhde jne. Kaikki lasten tapaamiset isän luokse... Vaikka ne sitten jäisivät toteutumatta.
Kyllä lasten isä saa tavata lapsiaan näiden kotona, vaikka äidillä olisi uusi suhde. Lapset on yhteisiä ja esim isä voi käydä synttäreillä.
Isä voi myös järjestää itse ne synttärit.
Tuo on hyvä vaihtoehto. Mies järjestää lapsille synttärit ja äiti piipahtaa siellä vieraana. Siis todella hyvä ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea ketjua, mutta itsekin ihmettelen ja suren sitä, että etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lapsia. Vaikka lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Miten tuo etävanhemman lusmuiluoikeus voi kumota lapsen oikeudet? Sitä en vaan tajua.
Meillä on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä olen totaaliyksinhuoltaja. Enkä voi sille mitään. Tosin mulle tämä ei ole mikään yllätys, mutta se surettaa lasten puolesta silti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ap:n logiikkaa: mies hoitaa vähän lapsia. Eroan. Nyt isä hoitaa varmaan enemmän lapsia kuin ennen eroa.
Eroamalla pääsee eroon laiskasta vätysmiehestä, jota ei enää rakasta. Tuokin on hyvä syy eroon vaikkei lapsia olisikaan kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava syy erota
Ei ole vaan ihan hyvä syy. Mies olisi helposti voinut välttää eron muuttamalla hieman käytöstään.
Todella naurettava syy erota, ja kamalaa miten äiti sitten vielä syyttää erosta isää, että erottiin kun isä ei tehnyt niin kuin häntä käskettiin.
Kun miehen omasta halusta hänelle tapahtuu niinkin ainutlaatuinen elämänmuutos kuin oman lapsen syntymä, niin miksi sekin pitää ryssiä hivuttamalla itsensä sivuun lapsen elämästä? Side lapseen aloitetaan vastasyntyneestä ja se tarkoittaa nimenomaan hoivaa ja sylittelyä. Myös parisuhde olisi vahvistunut, kun mies olisi kannellut itkevää vauvaa ja antanut vaimon nukkua. Mies on mitätön vässykkä, jos tuon vertaa ei tajua.Jos miestä alkaa lapset kiinnostaa näiden päästyä kouluikään, niin siinä mies saa tehdä hartiavoimin töitä, että lapset alkavat luottaa häneen. Ajoissa tehtynä luottamus olisi syntynyt itsestään.
isi voi olla lapsille isi jos äiti vaan sallii tämän. Tuolla esimerkilläsi äiti päättää että isi ei kuulu lastensa elämään.
Näytä minulle vastasyntyneen koliikkivauvan äiti, joka kieltää miestä kanniskelemasta vauvaa että hän itse pääsee nukkumaan. Montako tunnet?
Meghan.
Meghan kuka? Et kai tarkoita prinssi Harryn vaimoa? Et voi olla tosissasi, että olet heidän ystäväpiiriään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava syy erota
Ei ole vaan ihan hyvä syy. Mies olisi helposti voinut välttää eron muuttamalla hieman käytöstään.
Todella naurettava syy erota, ja kamalaa miten äiti sitten vielä syyttää erosta isää, että erottiin kun isä ei tehnyt niin kuin häntä käskettiin.
Kun miehen omasta halusta hänelle tapahtuu niinkin ainutlaatuinen elämänmuutos kuin oman lapsen syntymä, niin miksi sekin pitää ryssiä hivuttamalla itsensä sivuun lapsen elämästä? Side lapseen aloitetaan vastasyntyneestä ja se tarkoittaa nimenomaan hoivaa ja sylittelyä. Myös parisuhde olisi vahvistunut, kun mies olisi kannellut itkevää vauvaa ja antanut vaimon nukkua. Mies on mitätön vässykkä, jos tuon vertaa ei tajua.Jos miestä alkaa lapset kiinnostaa näiden päästyä kouluikään, niin siinä mies saa tehdä hartiavoimin töitä, että lapset alkavat luottaa häneen. Ajoissa tehtynä luottamus olisi syntynyt itsestään.
Taas siellä joku mammeli on päättämässä kaikkine muidenkin puolesta miten asita hoidetaan oikein ja täydellisesti.
Kerroin vain, miten se hoituu helpoiten. Lapsi oppii luottamaan isäänsä ja parisuhde vahvistuu siinä samassa. Mutta kerro toki, miten sinä tuon hoitaisit.
Parisuhde ja isyys on kaksi eri asiaa. Pitäkää ne erillään niin pärjäätte isien kanssa.
Niin että vaimo hoitaa lapset mukisematta ja mies elää omaa elämää siinä sivussa odottaen, että mikään ei ole muuttunut? En ole hullumpaa kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ketjua, mutta itsekin ihmettelen ja suren sitä, että etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lapsia. Vaikka lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Miten tuo etävanhemman lusmuiluoikeus voi kumota lapsen oikeudet? Sitä en vaan tajua.
Meillä on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä olen totaaliyksinhuoltaja. Enkä voi sille mitään. Tosin mulle tämä ei ole mikään yllätys, mutta se surettaa lasten puolesta silti.
Tämä se minuakin ihmetyttää, että miten tässä muka lasten oikeus tapahtuu, kun isä jatkuvasti peruu tapaamisia ja lapset saavat pettyä kerta toisensa jälkeen.
Lasten takia haluaisin, että isä pitäisi kiinni sopimuksesta, mutta ilmeisesti en voi sille asialle yhtään mitään. Sääli lasten kannalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.
Kuka naisen haastaa oikeuteen, jos lapsen isä ei halua tapaamisaikojen sopimista? Eihän se niin voi mennä, että äidin lapsineen pitää koko ajan kökkiä kotona valmiudessa, jos isälle tulee halu tavata lasta 10 minuutin kuluttua. Kai nyt nainen ja lapset saavat elää normaalia elämää ja liikkua kodin ulkopuolellakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.
Sitten mennään oikeuteen, mutta silti jokatapauksessa minä päätän siitä, milloin ne tapaamiset tapahtuvat. Jos ajankohdat eivät sovi isälle (on esimerkiksi bileet juuri silloin), niin se on hänen oma valintansa mennä niihin bileiisiin eikä tavata lasta.
Tätä kiusaa hän on siis tehnyt jo kolme vuotta. Eli kieltäytynyt ehdottamistani tapaamisista, vedoten "tärkeisiin menoihin", jotka ovat yleensä jotkut reivit jossakin. Sitten kun meillä on lapsen kanssa muuta menoa suunniteltuna, hän saattaa ilmoittaa, että haluaa tavata lasta juuri tuona päivänä, kun meille ei käy. Omasta armostani olen tehnyt kompromisseja ja suostunut näihin visiitteihin omien menojemme kustannuksella, mutta enää en aio moiseen pompotteluun suostua. Tuomari ei voi pakottaa meitä esimerkiksi olemaan kotona silloin satunnaisesti, kun isä ilmoittaa halustaan tulla lasta katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Niin, mutta tuo on vain miehen armosta. Jos mies haluaa että tapaamissopimus tehdään, niin vaikka pakenisit vuorille lasten kanssa, niin tuomarin päätös tullaan antamaan, ja isälle tapaamisoikeus. Se ettei mies itse halua sopimusta, ei tarkoita sitä että sinä saat päättää, vaan se tarkoittaa sitä että isää ei kiinnosta, päätit mitä hyvänsä.
Loppujen lopuksi minä pystyn kuitenkin päättämään näkeekö isä lasta vai ei. Minun ei tarvitse päästää isää kotiini, eikä myöskään viedä lasta hänelle. Minulla on viimeinen sananen siitä. Tuomari ei pysty estää minua liikkumasta. Ja toisaalta taas isä ei halua mitään säännöllisiä tapaamisia (joita itse siis haluaisin), joten hän ei ala sellaisia vaatimaan oikeusteitse. Jos vaatisi oikeusteitse tapaamisia niin silloin ne olisivat todennäköisesti säännöllisiä, joten tuossakin tilanteessa tapahtuisi vain minun tahtoni. Voit vääntää tätä asiaa, miten päin haluat, mutta viimenen sana on minun :D Se ei kertakaikkiaan tule tapahtumaan niin, että lapsen isä tulee sitten katsomaan lasta, kun bilettämiseltään jaksaa/ehtii/huvittaa, vaan MINÄ kerron, milloin meille sopii.
Eipäs ole. Sinut kyllä haastetaan oikeuteen jos et sinne vapaaehtoisesti mene ;) Tuo on ihan siinä herrassa, että isälle asia sopii. Sinulta ei kysellä.
Kuka naisen haastaa oikeuteen, jos lapsen isä ei halua tapaamisaikojen sopimista? Eihän se niin voi mennä, että äidin lapsineen pitää koko ajan kökkiä kotona valmiudessa, jos isälle tulee halu tavata lasta 10 minuutin kuluttua. Kai nyt nainen ja lapset saavat elää normaalia elämää ja liikkua kodin ulkopuolellakin?
Juuri näin! Tätä ei tämä tuomari/oikeus-jankuttaja ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ketjua, mutta itsekin ihmettelen ja suren sitä, että etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lapsia. Vaikka lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Miten tuo etävanhemman lusmuiluoikeus voi kumota lapsen oikeudet? Sitä en vaan tajua.
Meillä on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä olen totaaliyksinhuoltaja. Enkä voi sille mitään. Tosin mulle tämä ei ole mikään yllätys, mutta se surettaa lasten puolesta silti.
Tämä se minuakin ihmetyttää, että miten tässä muka lasten oikeus tapahtuu, kun isä jatkuvasti peruu tapaamisia ja lapset saavat pettyä kerta toisensa jälkeen.
Lasten takia haluaisin, että isä pitäisi kiinni sopimuksesta, mutta ilmeisesti en voi sille asialle yhtään mitään. Sääli lasten kannalta.
Ap
Et kai sinä lapsille kerro, että isä lupasi ottaa luokseen, jos kerran tiedät, että hän saattaa perua?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju pitäisi luetuttaa kaikilla niillä, jotka harkitsevat lapsentekoa. Ilmainen vinkki: älkää missään nimessä tehkö lapsia.
Täh miks ei. Tämä ketjuahan kertoo vaan ihmisten yksinkertaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ketjua, mutta itsekin ihmettelen ja suren sitä, että etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta tavata lapsia. Vaikka lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Miten tuo etävanhemman lusmuiluoikeus voi kumota lapsen oikeudet? Sitä en vaan tajua.
Meillä on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä olen totaaliyksinhuoltaja. Enkä voi sille mitään. Tosin mulle tämä ei ole mikään yllätys, mutta se surettaa lasten puolesta silti.
Tämä se minuakin ihmetyttää, että miten tässä muka lasten oikeus tapahtuu, kun isä jatkuvasti peruu tapaamisia ja lapset saavat pettyä kerta toisensa jälkeen.
Lasten takia haluaisin, että isä pitäisi kiinni sopimuksesta, mutta ilmeisesti en voi sille asialle yhtään mitään. Sääli lasten kannalta.
Ap
Meillä on jo lapset itse asiassa aika tottuneet siihen, etteivät tapaa isää eikä tämä osallistu heidän elämäänsä juurikaan. Tai tottuneet ja tottuneet, mutta tietävät jo, että tämä on tilanne. Minusta lasten kehityksen ja kaiken muunkin takia olisi tosi tärkeää, että isä osallistuisi kasvatukseen ja pysyisi lasten elämässä. Miten lapset sellaista osaisivat edes itse vaatia tai odottaa? Heillä on siihen oikeus mutta ei sitten kuitenkaan todellisuudessa ole.
Se aiempi ihmettelijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma juttu, kun miehillä ei näissä isä-asioissa ole muutakuin oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia! Minulle on lapsen isä suoraan ilmoittanut, että tapaa lasta tasan tarkkaan silloin ja vain silloin, kun hänelle itselleen passaa. Noh, onneksi en ole mikään vässykkä ja suostu tuollaiseen ehtojen asetteluun. Minulla on yksinhuoltajuus ja MINÄ päätän, koska hän lasta saa tavata. Jos ehdottamani ajankohdat eivät hänen menoihinsa passaa, niin silloin se on täysin oma valintansa meneekö bileisiin vai ottaako lapsen luokseen. Se on hänen oikeutensa valita. Yleensä valitsee kuitenkin ne bileet, joten on ihan oma vikansa, jos etääntyy lapsestaan.
Semmoinen voimafantasia siellä.
Yksinhuoltajuus ja tapaamissopimus vat kaksi eri asiaa, eivätkä liity toisiinsa. Eli yh ei saa itsevaltiaana päättää milloin lapsia tavataan, vaan sen tekee tarvittaessa oikeuslaitos, mikäli äityliinin kanssa ei päästä muuten sopimukseen.
Lapsen isä ilmoitti nimenomaa siinä kohtaan, kun kyselin tapaamissopimuksen tekemisestä, että tapaa lasta vaan sillon, kun hänelle itselleen passaa. Kyllä saan helposti päättää, jos mies on tulossa ovelleni, voimme lähteä lapsen kanssa pakoon esim. jonkun kaverin luokse. Tai lähteä vanhemmilleni 300km päähän viikoksi evakkoon, jos yrittää tulla ovelle. Lapsen isä ei itse halua tapaamissopimusta ja sanoi vielä, että vaikka sellainen tehtäisiin, niin eihän hänen tarvitse siltä siltikään noudattaa. Joten miksi minäkään suotuisin silloin yhtään mihinkään? Lapsi ei isäänsä kaipaa, on sen verran harvoin tätä nähnyt. En usko, että oikeuslaitoskaan sitä hyvällä katsoo, jos isä ilmoittaa, että tapaa lasta, miten häntä itseään huvittaa, sillointällöin joskus ja toisinaan ja väliä tapaamisilla saattaa olla kuukausia. Lapsihan menee siitä ihan sekaisin. Uskon et lapsenkin kannalta säännölliset sovitut tapaamiset olisi hänen edun mukaisia. Että siinä sulle voimafantasiaa. Ollaan esimerkiksi täysin vapaita vaihtamaan paikkakuntaa toiselle puolelle Suomea, jos haluan.
Eiks nii että sulla on jo uus tatuoitu Pertsa valmiina. Teet senkin kanssa lapsia niin pääset kyykyttämään sitäkin, koska elämämkoulu
Ei ole äitiyskään kovin kunmoista josls on kuvioissa
Juuri näin. Äidin mielialojen mukaisesti isit ja lapset sitten tekevät mitä käsketään, tai eivät tee.