Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?
Minua suuresti ihmetyttää, kun tytär 10 v. haluaisi aloittaa voimistelun. Otin jo keväällä yhteyttä erääseen voimisteluseuraan, josta valmentaja sanoi, että vähän myöhäinen ikähän tuo on aloittaa, jos aikoo kehittyä hyväksi. Suurin osa kuulemma aloittaa 5-8-vuotiaina, joten tyttäreni on varmasti vanhin aloittaja tulevana syksynä, jos jää jonottamaan paikkaa (näin siis kerrottiin). No, mietin sitten, voisiko hän aloittaa viulun soiton, koska on ollut lahjakas musiikissa (koulussa musiikki kiitettävä), ja koska häntä itseään kiinnostaisi viulun tai pianon soittaminen. Puolituttu viulunsoiton opettaja antoi ymmärtää, että kun ei ole mistään instrumentista lajitaustaa, voi olla vaikeaa aloittaa enää 10-11-vuotiaana viulun soittoa. Hän suositteli ennemmin esim. pianoa tai kitaraa, niissä voi kehittyä hyväksi vielä tuossa iässä aloittava. Nämä eivät kiinnosta tytärtäni. Olen hiukan hämmästynyt, että mihin harrastukseen tuon tytön pitäisi sitten mennä. Entäs sitten jos vaan menee viulua harjoittelemaan ja musiikin teoriatunneille ilman mitään paineita kehittyä huipuksi? Onko se muka paha asia? Tai voimistelun aloitus 5. luokan alussa? Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä, vaikkei ole mistään lajista aiempaa kokemusta? Mikä sitten on sellaista, minkä voi aloittaa tuossa iässä ilman että valmentajan/opettajan asenne on, että olet vähän vanha enää aloittamaan?
Kommentit (501)
Riippuu varmaan juurikin siitä, haluaako kehittyä huipuksi vai vain harrastaa esim. liikunnan vuoksi. Minusta pitäisi kyllä olla ryhmiä kaikille. Ei kaikista tarvi tulla kilpaurheilijoita, mutta liikunta on todella tärkeää lapsille ja nuorille. Tosi hölmöä, jos lasten harjoitteluryhmään ei oteta mukaan sillä perusteella, että ei ole potentiaalia huippu-urheilijaksi.
Näissä tunnutaan usein unohtavan myös se kuinka paljon oma motivaatio voi merkitä. Oma veljeni aloitti koripallon 9-vuotiaana, mikä oli aika myöhään. Monet joukkuetoverinsa olivat pelanneet 4-5-vuotiaista saakka. Mutta hän innostui koriksesta aivan toden teolla ja harjoitteli motivoituneesti, myös itsenäisesti kotona ja koulun koriskentällä. Teini-ikään mennessä hän oli jo joukkueensa parhaita pelaajia ja nykyään reilu parikymppisenä pelaa ammattilaisena Korisliigassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että 80% lapsista aloittaa jonkun harrastuksen 5-7v, oikeastaan ekalla luokalla pääsee vielä mukaan, sen jälkeen huonommin.
Ne loput 20% ei sitten taidakaan mitään ohjattua harrastaa, pelaavat, lukevat, piirtävät, ovat perheen ja kavereiden kanssa.
Teini/opiskeluiässä on uuden aloittamisen mahdollisuus, kun vaihdetaan harrastuksia ja etsitään höntsäryhmiä.
Joo se on hulppeaa mennä johonkin sählyn höntsään missä loput on entisiä lätkä ilveksen a-junnuja ja oma tausta on piirustus
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan juurikin siitä, haluaako kehittyä huipuksi vai vain harrastaa esim. liikunnan vuoksi. Minusta pitäisi kyllä olla ryhmiä kaikille. Ei kaikista tarvi tulla kilpaurheilijoita, mutta liikunta on todella tärkeää lapsille ja nuorille. Tosi hölmöä, jos lasten harjoitteluryhmään ei oteta mukaan sillä perusteella, että ei ole potentiaalia huippu-urheilijaksi.
Näissä tunnutaan usein unohtavan myös se kuinka paljon oma motivaatio voi merkitä. Oma veljeni aloitti koripallon 9-vuotiaana, mikä oli aika myöhään. Monet joukkuetoverinsa olivat pelanneet 4-5-vuotiaista saakka. Mutta hän innostui koriksesta aivan toden teolla ja harjoitteli motivoituneesti, myös itsenäisesti kotona ja koulun koriskentällä. Teini-ikään mennessä hän oli jo joukkueensa parhaita pelaajia ja nykyään reilu parikymppisenä pelaa ammattilaisena Korisliigassa.
Juu on hölmöä. Meillä uinnissa on kilparyhmä ja harrasteryhmä. Valitettavaa mutta kilparyhmään ei pääse sotkemaan muiden treenejä kun ratatilaa on mitä on ja harvemmin 9 vuotias haluaa oikeasti harjoitella 4 vuotiaan kanssa.
Jos on leikkinyt pihalla,kiipeillyt,juoksennellu pitkin metsiä koko lapsuuden, on hiukka helpompi tulla hyväksi monessa lajissa nopeastikkin myöhemmällä iällä kuin että ois vaan tuijottanut ipädin ruutua.
Monipuolisuus se tärkeintä liikunnassa lapsilla.
Eriasia sitten kiinalaiset lapsi voimistelijat jotka treenaa jo enemmän kuin ammattilaiset .vaan onko siinä oikeen järkeä, sen voi jokainen ite miettiä .
Riippuu lajista. Kiipeilyn harrastamisen voi aloittaa missä iässä tahansa ja kehittyä niin pitkälle kuin oma pää kantaa ja fysiikka riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkiekon puolella näitä myöhään aloittaneita on tullut jokusia mukaan (aloittaneet 8v tai myöh) ja käytännössä kaikki lopettanut, sinnikkäin oli mukana puolitoista kautta. Käytännössä vaatii luonteenlujuutta olla pujottelukeppinä jäällä kun on kolme potkua kokoajan perässä ja kun pääsee lopulta hakemaan kiekkoa laidasta on peli kääntynyt jo toiseen päätyyn. Myöskään omat joukkuekaverit eivät syötä, koska syöttö johtaa kiekon menetykseen. Kuulostaa julmalta, mutta näin se menee. Oma poikani aloitti jääkiekon 5-vuotiaana ja kokemus on että suurinpiirtein tuolloin kannattaa aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmetellyt itsekin. Minulla on 9-vuotias tyttö, joka tykkäisi ”vain” harrastaa, ei siis ole mitenkään kilpailuhenkinen. Jalkapalloa on harrastanut, mutta siinäkin olisi vain kiva pelailla kavereiden kanssa. Sama telinevoikassa, ei häntä kiinnosta kilpailut, vaan sielläkin on kiva käydä temppuilemassa kavereiden kanssa.
Itsestäni tämä nykysuuntaus on huolestuttava, kun jokaisen pitäisi olla paras ja se on ihan puhtaasti vanhemmista lähtöisin oleva ongelma. Entä jos joku 12-vuotias haluaa aloittaa uuden harrastuksen, mutta ei oteta porukkaan ja syrjäytyy sen vuoksi. Enemmän pitäisi kannustaa liikunnan iloon. Ja tämä koskee myös koululiikuntaa, sielläkin kilpaillaan jatkuvasti jostain ja valitaan parhaat osallistujat milloin mihinkin. Veikkaan, että jos lapsesta asti pakotetaan liikkumaan, niin ei se innostus välttämättä aikuisena kestä.
Ei kyse ole siitä, että 12-vuotiasta aloittelijaa ei ”oteta” mukaan harrastusporukkaan. Poikani 14v on pelannut jääkiekkoa kymmenen vuotta, samoin joukkuekaverinsa. Tuon 10 vuoden aikana harjoitustunteja on kertynyt satoja jollei tuhansia. Samoin pelejä ollut talvisin joka viikonloppu. Ei siihen porukkaan vaan voi enää kukaan tulla harjoittelemaan perusluistelua ja opettelemaan sääntöjä. Muut on tehneet sen jo lapsina ja ne tulevat selkärangasta. On tässä kaupungissa höntsäryhmiäkin, mutta siellä pelailee ne aiemmin joukkueissa olleet sittenmin esim. loukkaantuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmetellyt itsekin. Minulla on 9-vuotias tyttö, joka tykkäisi ”vain” harrastaa, ei siis ole mitenkään kilpailuhenkinen. Jalkapalloa on harrastanut, mutta siinäkin olisi vain kiva pelailla kavereiden kanssa. Sama telinevoikassa, ei häntä kiinnosta kilpailut, vaan sielläkin on kiva käydä temppuilemassa kavereiden kanssa.
Itsestäni tämä nykysuuntaus on huolestuttava, kun jokaisen pitäisi olla paras ja se on ihan puhtaasti vanhemmista lähtöisin oleva ongelma. Entä jos joku 12-vuotias haluaa aloittaa uuden harrastuksen, mutta ei oteta porukkaan ja syrjäytyy sen vuoksi. Enemmän pitäisi kannustaa liikunnan iloon. Ja tämä koskee myös koululiikuntaa, sielläkin kilpaillaan jatkuvasti jostain ja valitaan parhaat osallistujat milloin mihinkin. Veikkaan, että jos lapsesta asti pakotetaan liikkumaan, niin ei se innostus välttämättä aikuisena kestä.
Ei kyse ole siitä, että 12-vuotiasta aloittelijaa ei ”oteta” mukaan harrastusporukkaan. Poikani 14v on pelannut jääkiekkoa kymmenen vuotta, samoin joukkuekaverinsa. Tuon 10 vuoden aikana harjoitustunteja on kertynyt satoja jollei tuhansia. Samoin pelejä ollut talvisin joka viikonloppu. Ei siihen porukkaan vaan voi enää kukaan tulla harjoittelemaan perusluistelua ja opettelemaan sääntöjä. Muut on tehneet sen jo lapsina ja ne tulevat selkärangasta. On tässä kaupungissa höntsäryhmiäkin, mutta siellä pelailee ne aiemmin joukkueissa olleet sittenmin esim. loukkaantuneet.
TÄMÄ
Kirjoitit ap aloituksessasi että tytärtäsi kiinnostaa pianon soittaminen sekä heti perään ettei tytärtäsi kiinnosta pianon soitto.
Onko mikään pakko väkisin lapselle harrastusta nyt järjestää? Itselläni ei lapsena ollut maksullisia harrastuksia mutta liityin oppilastoimikuntaan sekä vertaissovittelijoihin. Koulun kuoro ja kuvataidekerho olivat myös hyviä ylä-asteiässä koulun ohessa kerran viikossa. Ala-astelaisille listan verran maksuttomia kerhotoimintamahdollisuuksia nutassa kuten bändikerho ja kokkikerho joissa itsekin ollut. Jos tyttäresi käy nuorisotalossa sieltä voi löytyä mielekästä tekemistä leikin lomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa harkita jotain yksilölajia jossa ei ole tarkoitus voittaa vastustajaa, vain itsensä.
Tai sitten sellainen joka alkaa myöhemmin, kampppailulajit ovat aika yleisiä ettei sinne 6v mene mitään tekniikoita opettelemaan.
Lisäksi muistaa sen että nyt kun aloittaa, on ehtinyt nelikymppisenä treenaamaan jo kauan, sihtaa siis mastersseihin.
Aloitusiällä on merkitystälähinnä liikuntalajeissa. Monella väärinkäsitys, että musiikillinen harrastus pitäisi aloittaa nuorella iällä. Ei tarvitse. Sen sijaan joudut opettelaan yhtä kauan kui se lapsikin eli jos lapsi on harrastanut 18-vuotiaana 10 vuotta, joudut myös itse soittamaan sen 10 vuotta tullaksesi samalle tasolle.
On paljon muusikoita ja laulajia, jotka ovat aloittaneet vasta aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan halu harrastaa lähtee lapsesta itsestään eikä kyse siitä että lapsi laitetaan pienestä pitäen suorittajaksi vanhemman omien haaveiden toteutumisen jatkeena
Suunnistus on hyvä laji, jonka voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa ja kehittyä siinä koko ikänsä. Sinänsä yksilölaij, mutta oman ikäisiä seurakavereita varmasti löytyy jos säännöllisesti harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elina Gustafsson aloitti nyrkkeilyn 20-vuotiaana, nyt hän on maailman huippuja.
Sitten on se joku mies, joka aloitti oopperalaulamisen vasta aikuisena ilman mitään aiempaa laulukokemusta ja josta noin vain on kohonnut yksi tunnetuimmista tämän päivän suomalaisartisteista. Kiertelee maailman lavoja, käy välillä Suomessa piipahtamassa. Ei tule nyt nimi mieleen.
Oliko Elina tehnyt mitään herkkyysiässä vai istuiko kotona värittämässä yksisarviskirjaa?
Ja muutenkin nuo esimerkit on hauskoja: 1/5 000 000
Onnea matkaan että tenavasi on lumihiutale
Tämähän se on. Jos on pienestä pitäen harrastanut monipuolisesti liikuntaa, on mahdollista vielä teini-iässä aloittaa jokin urheilu, tanssi tms. Siellä on silloin se fysiikka kordinaatio yms hanskassa. Esim tyttäreni on harrastanut omaa lajiaan 6 vuotiaasta lähtien ja jossain vaiheessa harjoittelusta tuli tavoitteellista. Suhteellisen helposti muutkin lajit pystyy omaksumaan.
AP voisi ehdottaa kilpavoimistelun sijaan naisvoimistelua. Mukavaa liikuntaa ryhmässä ja pääsee myös esiintymään.
Missä päin Suomea on naisvoimistelua? Eikös se ole joku 50-luvun villitys?
Onhan se todellakin jotenkin hullua, että kaikkien pitäisi aina olla niitä parhaita. Ei se sitten toisaalta ole ihme, että porukka jakaantuu niihin, jotka harrastuvat ihan kilpaillakseen ja menestyäkseen ja sitten on ne jotka eivät harrasta mitään. Ei se ainakaan lapsia esim liikkumaan innosta jos ei ole mitään ryhmää niille, jotka vaan huvikseen pelaisivat tai muuten liikkuisivat. Tällaisia ryhmiä tarvitaan myös.
Itse aloitin urheilun 7-vuotiaana. Hiihtokoulussa kävin ensin ja myöhemmin kilpailin jonkin verran sekä yleisurheilua kesäisin. Jatkoin aina yläkoulun loppuun asti ja pärjäsin kohtalaisesti. Pianon soiton aloitin 9-vuotiaana ja myöhemmin puhallinsoittimen soiton, jota ei edes suositella aloitettavaksi ennen kuin 12-vuotiaana. Suosittelen itsekin esim tämän tyyppistä urheilua ja muutenkin yksilölajit voivat olla sellaisia parempi kuin mihinkään joukkueeseen liittyminen "liian vanhana". Myös puhallinsoittimia todella suosittelen kun sieltä löytyy vaikka mitä. Vaskipuhaltimet kaikkiaan sekä huilu, saksofoni, klarinetti sekä oboe ja fagotti. Itse soitin oboeta pitkään ja voin sanoa, että olin nuorin joka aloitti sen 12-vuotiaana. Yksi meistä oli jo 15-vuotias kun vasta alkoi sitä soittamaan. Eli mahdollisuuksia on.
Ja tietenkin on myös esim jousisoittimista sello jota voisi harkita. Itse tykkään todella siitä ja aloin melkein sitä soittamaan, mutta päädyin toiseen soittimeen. Pienemmät musiikkiopistot voivat myös olla "inhimillisempiä" ja pääsee helpommin sinne listoille. Itselläkin kahdesta kokemusta ja toisessa kaikki oli paljon tiukempaa ja muutenkin tunnelma kilpailuhenkisempi. Myös näihin harvinaisempiin soittimiin on helpompi päästä heti listoille, koska tulijoita on vähemmän. Kaikkien ei tarvi soittaa juuri pianoa tai viulua vaan todellakin on paljon muitakin soittimia. Muistan, kun itsekin vain kuulin oboen äänen jossain konsertissa ja sitten itse tutuistuin siihen ja päätin, että haluan sitä soittaa. Aika vaativa soitin, mutta todellakin palkitseva ja monet ovat sanoneet kuinka tykkäävät sen äänestä. Sori, kun nyt innostuin oikein pitkän viestin kirjoittamaan. Toivon, että tyttäresi todellakin löytää kivan harrastuksen. Hän on ihan sopivan ikäinen todellakin vielä moneen. Ei kannata lannistua ja minusta kaikkien on oikeus harrastaa.
Mites uinti? Itse aloitin sen ollessani noin 15-vuotias ja hyvin pääsin mukaan. Ei minusta tosin mitään huippua tullut enkä siihen pyrkinytkään, mutta hyvä ja hyödyllinen taito ja monipuolinen harrastus. Tykkään edelleen! Mulle jäi sellainen olo, että uinnin oppi nopeasti!
Vierailija kirjoitti:
Miten teille ei ole tullut harrastamisen mahdollisuus mieleen aiemmin? Vai eikö lasta kiinnostanut?
En ole ap, mutta olen kolmen lapsen äiti. Tällä 12 vuoden äitikokemuksella voin kertoa, että lasten mielenkiinnonkohteet muuttuvat siinä missä aikuistenkin.
Meidän esikoisella oli suurin huvi 4-7 vuoden iässä liikuntaleikkikoulut ja temppujumpat. Ihan sama mitä muuta ehdotti. Sitten tuli taitoluisteluvaihe, jota kesti lähes 2 vuotta. Taitoluistelu jäi 10-vuotiaana, kun olisi ollut 3-4 treenit viikossa ja alkoi kiinnostaa uinti.
Pari vuotta sitten esikoisella oli 3 harrastusta: uinti, partio ja ratsastus. Kotosalla käytiin tiukkoja keskusteluja siitä, voiko joka ilta harrastaa jotain (esim. uintitreenit oli 3 kertaa viikossa, joista 2 kertaa pakollisia ja yksi vapaaehtoinen). Nyt noista harrastuksista uinti jää pois. Ei riitä motivaatio, eikä tytär halua kilpailla. Kun uintiseura on kilpauintiin painottunut, oletetaan kaikkien käyvät kilpailuissa. Valitettavasti enää 12 vuoden iässä ei ole tarjolla mitään ”höntsäuintia” tai vesirallia. Meillä myös 2 nuorempaa lasta ovat vaihdelleet harrastuksia, mutta ei yhtä paljon kuin esikoinen. Vaihtakoot minun puolestani.
Umpisurkeaa. Ymmärrän, että harrastuslajien ohjaajilla voi olla unelmia tulevaisuuden tähtien löytämisestä, mutta kyllä heidän silti pitäisi hahmottaa etttä heidän leipätyönsä on tarjota mielekästä ja kehittävää tekemistä ihan tavallisille lapsille.
... Ja aikuistenryhmissä ihan tavan aikuisille. Aina on hyvä aika aloittaa harrastus (kunhan lääkäri hyväksyy).
Oppiiko viulunsoiton aloittava 15 kesäinen paremmaksi viulistiksi kuin kaverinsa, joka ei soita viulua? Eiköhän tuo opi. Ja saattaa oppia jotain muutakin siinä matkan varrella.
Ja entäpä erityislapset ja -aikuiset. Hyötyvätkö he harrastamisesta? Mitäpä luulet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elina Gustafsson aloitti nyrkkeilyn 20-vuotiaana, nyt hän on maailman huippuja.
Sitten on se joku mies, joka aloitti oopperalaulamisen vasta aikuisena ilman mitään aiempaa laulukokemusta ja josta noin vain on kohonnut yksi tunnetuimmista tämän päivän suomalaisartisteista. Kiertelee maailman lavoja, käy välillä Suomessa piipahtamassa. Ei tule nyt nimi mieleen.
Oliko Elina tehnyt mitään herkkyysiässä vai istuiko kotona värittämässä yksisarviskirjaa?
Ja muutenkin nuo esimerkit on hauskoja: 1/5 000 000
Onnea matkaan että tenavasi on lumihiutale
Tämähän se on. Jos on pienestä pitäen harrastanut monipuolisesti liikuntaa, on mahdollista vielä teini-iässä aloittaa jokin urheilu, tanssi tms. Siellä on silloin se fysiikka kordinaatio yms hanskassa. Esim tyttäreni on harrastanut omaa lajiaan 6 vuotiaasta lähtien ja jossain vaiheessa harjoittelusta tuli tavoitteellista. Suhteellisen helposti muutkin lajit pystyy omaksumaan.
AP voisi ehdottaa kilpavoimistelun sijaan naisvoimistelua. Mukavaa liikuntaa ryhmässä ja pääsee myös esiintymään.
Missä päin Suomea on naisvoimistelua? Eikös se ole joku 50-luvun villitys?
No ihan joka puolella Suomea Helsingistä Rovaniemelle. Kvg paikkakunnan nimi plus naisvoimistelijat. Tarjolla on monenlaista jumppaa, kuntosalia ja sitten niitä voimisteluryhmiä lapsille nuorille ja aikuisille. Kyllähän tätä harrastetaan ympäri maailmaa. Joka neljäs vuosi järjestetään Gymnaestrada World tapahtuma. 2015 tämä oli Helsingissä ja siihen osallistui 17000 ulkomaista voimistelijat yli 50 eri maasta ja yli 4000 suomalaista voimistelijaa. Järjestetään myös kotimainen Gymnaestrada Suomi, jossa viimeksikin oli mukana 10000 suomalaista voimistelijaa. Toiminnassa on mukana enimmäkseen naisia ikähaitarilla 1-80v. Juuri muuten päättyi Gymnaestrada World 2019 Dornbirnissä Itävallassa. Ytstä löytyy esityksiä.
Tämä on sinänsä halpa harrastus. Yleensä muutaman kympin jäsenmaksuja saa osallistua haluamiinsa kymppiin.
Miten teille ei ole tullut harrastamisen mahdollisuus mieleen aiemmin? Vai eikö lasta kiinnostanut?