Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?

Laita tyttö suoraan vaan yksityiselle viulunsoiton opettajalle. Miksi mennä musiikkiopistoon tahkoamaan tylsää teoriaa, jos haluaa vain soittaa omaksi iloksi ja kiinnostukseksi? Mulla mies on aloittanut viulunsoiton 11-vuotiaana, ei siitä viulistia koskaan tullut mutta huvikseen soittelee ja käy ukko-orkesterissakin välillä ja minä kuuntelen mielelläni. Itse aloitin laulun vasta yliopistossa ja n. 6 vuoden harrastamisen jälkeen pääsin tosi hyvään kuoroon. Laulun ilo on parasta vaikka en sitä lapsena vielä löytänytkään!

Turha ottaa paineita, sillä viulunsoitto ja voimistelu ovat sellaisia lajeja, joissa "pärjätäkseen" kansainvälisesti lapsen olisi pitänyt osoittaa epänormaalia kiinnostusta niihin jo ihan taaperona ja silti aina on joku 8-vuotias kiinalainen, joka on parempi. Eli ei muuta kuin menoksi vaan ja ilon kautta! :)

Riippuu aivan lajista ja musiikissa soittimesta, kuten täällä on todettukin. Harrastella voi monenlaista, mutta kaikkeen ei pääse mukaan kun on mennyt tietyn iän yli.

Itsellä saman ikäinen tyttö, harrastaa tanssia ja huilunsoittoa, molemmat sopivat aloitettaviksi myös 5.-luokkalaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Taitoluistelu ja voimistelu on esimerkkejä lajeista, joiden idea on kilpaileminen ja hyväksi tuleminen eli niitä on vähän vaikea harrastaa "ihan vaan huvin vuoksi" tai niistä ei ole tehty harrastajaversioita. Eli näihin lajeihin on vaikea motivoitua pidemmän päälle "vaan harrastamaan" eli kilpaileminen ja paremmuudesta kamppaileminen on merkittävä osa näitä lajeja.

Toisenlaisia esimerkkejä on taas esim. suunnistus ja ratsastus, jossa "höntsäily ja harrastelu ja omaksi iloksi liikkuminen" on merkittävälle osalle harrastajista se harrastuksen tärkein muoto. Ratsastuksessa suurin osa harrastajista ei kilpaile millään tasolla, vaan ratsastus perustuu maastossa nautiskeluun, tunneilla käymiseen hyvässä kaveriporukassa ja yhteistyöstä nauttimiseen ison eläimen kanssa tms. Kilpailujärjestelmä on monitasoinen ja suurimmat harrastajamäärät on ykköstason kisoissa, joissa voi menestyä ratsastuskoulun tuntihepalla ja treenammalla pari kertaa viikossa. Vastaavasti sitten maailman huipulla taso on kivikova ja treenimäärät, niin hevosella kuin ratsastajallakin huikeita (ja rahaa tulee ja menee isoja summia). Myös suunnistuksessa iltarastitoiminta ja kiintorastit on suurimmalle osalle harrastajista se sopiva määrä kilpailuhenkisyyttä. Mahdollisesti kerran vuodessa käydään jukolanviesteissä tai/ja rastiviikoilla suunnistamassa numerolappurinnassa, mutta silloinkin ilman tulostavoitetta. Toisen ääripäänä on MM-taso, jossa kilpaillaan oikeasti ammattiurjeilijoina ja ympäri maailmaa.

Monissa joukkulajeissa on mahdollista harrastaa harrastustasolla ja kilpailumielellä ja jotain siltä ja väliltä. Mutta ongelmaksi tulee löytää jokaiselle se oikea ryhmä sekä taitotason, että sitoutumishalun kannalta. On vaikeaa, jos osa joukueesta on erittäin motivoinuneita harjoittelemaan ja kilpailemaan, kun taas osa haluaa käydä treeneissä vain silloin tällöin ja silloinkin enemmän hyvän seuran ja kuntoliikunnan vuoksi, kuin kehittyäkseen lajissa. Minusta tässä olisi seuroilla yhteistyön tekemisen vaikka. Eli vaikka kilpajoukkueet treenaisi erillään, niin höntsäilijöille kannattaisi perustaa yhteisjoukkueita. 

Paini on taas laji, jossa ennen kilpaileminen ja hyväksi tuleminen on ennen ollut "se juttu", mutta sen parissa on tehty merkittävästi töitä viimeisen 10vuoden aikana. Edelleen suuri osa harrastajista tähtää kilpailemiseen ja kilpailee. Ja sitten kilpailu-uran tullessa loppuun onkin vaihtoehdot vähissä painin parissa. Mutta nyt pikkuhiljaa yhä useammassa seurassa on nalle-paini toimintaa, jossa lasten on helppo tulla lajiin mukaan ja ekana vuonna ainoana harjoitusvastustaja voi olla oma vanhempi (siitä sitten pikkuhiljaa myös joukkuekavereiden kanssa ja myöhemmin treeneihin jopa ilman vanhempaa), ei ihan niin totisesti lajia harrastaville on taas tullut uusia vähän enemmän hymy suupielessä harrastettavia lajeja kuten lukkopaini ja rantapaini (toki näissäkin kilpaillaan ja parhaat palkitaan). Monissa seuroissa on alkaa näkyä myös erilaisia ukkojumppa ja kuntopaini ryhmiä (ainakin meidän lapsen seurassa näissä ryhmissä käy vanhoja harrastajia, jotka ovat kullanarvoisia lasten treenien vetäjiä ja apuvetäjiä, kilpailujen toimihenkilöitä yms. aktiiveja).

Eli aloittajalle sanoisin, että kannattaa lapsen kanssa miettiä mitä hän haluaa harrastukseltaan. Esim. miksi voimistelu kiinnostaa ja onko hän valmis tekemään töitä vuosia ennen kuin pääsee kilpailemaan ja hyväksymään sen, että kilpailumenestystä joutuu odottamaan (jos ei satu olemaan poikkeuksellisen lahjakas). Ja onko hän valmis kohtaamaan voimisteluun liittyvän kilpiluhenkisyyden ja yhteen pisteeseen tähtäämisen. Vai olisiko joku laji, jossa olisi niitä samoja elementtejä kuin voimistelussa, mutta ainoa tavoite ei olisi kilpaileminen ja kilpailuissa menestyminen.  

Kyllä voimistelua ja taitoluistelua voi ihan vaan harrastaa ja voi kehittyä hyväksi. Aina ei ole pakko kilpailla. Oma lapseni, joka on myös 10, harrastaa taitoluistelua 2 kertaa viikossa ja käy kerran viikossa jumpassa. Jumpassa harjoittelevat perusvoimistelujuttuja ja lisäksi rytmisen välineillä, esiintyvät aina seuran joulu- ja kevätnäytöksissä. Luisteluryhmässä ovat harjoitelleet hyppyjä ja piruetteja, mutta ryhmä ei ole kilparyhmä. Ryhmän ikähaitari on noin 8-12 vuotta. Tämän ikäisten kilparyhmässä oleva kaverin lapsi treenaa jäällä 7 kertaa viikossa ja oheiset päälle, joten kilpailuryhmät on sitten ihan oma juttunsa...

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivan lajista ja musiikissa soittimesta, kuten täällä on todettukin. Harrastella voi monenlaista, mutta kaikkeen ei pääse mukaan kun on mennyt tietyn iän yli.

Itsellä saman ikäinen tyttö, harrastaa tanssia ja huilunsoittoa, molemmat sopivat aloitettaviksi myös 5.-luokkalaiselle.

Minä en usko tähän ikäraja-esteeseen. Aivothan kehittyvät sinne 25-vuotiaaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nuorempana p ersehedelmä laitetaan kalliin harrastuksen pariin, niin sitä pitempään hänen vanhemmiltaan voidaan lypsää rahaa. Eikä sekään takaa, että p ersehedelmästä joskus tulee hyvä yhtään missään.

Mutta onko se tärkeintä, että tulee hyvä? Ei se kaikille ole prioriteetti numero yksi. Jotkut on vaan valmiita maksamaan siitä, että lapsella on harrastus, josta tykkää.

Sanoisin ihan mutulla, että noin 7-vuotiaana viimeistään, ellei ole poikkeuksellisen lahjakas. Tosin joissain urheilulajeissa se 7 on liian myöhään. Tämä vastauksena otsikon kysymykseen.

Se on toinen juttu, että pitääkö kehittyä kuinka hyväksi.

Meidän poika on 3 ja aloitettiin tänä vuonna, ensi keväänä täyttää neljä ja sitten jo kasvatetaan harrastusten määrää. Meillä kummallakin vanhemmalla urheilu- ja kilpailutaustaa ja katsotaan rauhassa, onko johonkin varhaisen erikoistumisen lajiiin lahjoja. Jos ei ole, niin sitten kokeillaan laajemmin lajeja. Urheilu ja yksi taideharrastus viikkoon halutaan kuitenkin tarjota, jotta saa parhaan mahdollisen pohjan elämälleen. Itse päättää sitten myöhemmin, miten elämänsä käyttää.

Eikö lapset enää leiki mitään missä kehittyy koordinaatio yms .

Nivelten kehittyminen tärkeää lapsilla, sen jälkeen vaatii paljon enemmän työtä välttyä loukkaantumisilta liikunnassa .

Vierailija kirjoitti:

Ap en jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta viulunsoiton voi ainakin aloittaa! Ihan höpö höpöä että olisi liian vanha. Itse aloitin 9-vuotiaana ja soitan edelleen lähemmäs 30-vuotiaana. Olen hyvä soittamaan, sen voin sanoa.

Itse aloitin aikoinaan viulunsoiton sen ikäisenä (yksityistunneilla,) että musiikkiopistoon ei enää päässyt. Sitten sieltä sanottiin, että kontrabassoon pääsisi vielä. Aloitin sen 18- vuotiaana, sitten konservatorioon ja sen jälkeen Sibikseen.(A-kurssitutkinto 30 v.)

Harvinaisempiin soittimiin pääsee helpommin, esim jos tykkää juuri viulusta, alttoviulu voisi olla yksi mahdollisuus. Sille on aina tarvetta myös yhteismusisoinnissa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika on 3 ja aloitettiin tänä vuonna, ensi keväänä täyttää neljä ja sitten jo kasvatetaan harrastusten määrää. Meillä kummallakin vanhemmalla urheilu- ja kilpailutaustaa ja katsotaan rauhassa, onko johonkin varhaisen erikoistumisen lajiiin lahjoja. Jos ei ole, niin sitten kokeillaan laajemmin lajeja. Urheilu ja yksi taideharrastus viikkoon halutaan kuitenkin tarjota, jotta saa parhaan mahdollisen pohjan elämälleen. Itse päättää sitten myöhemmin, miten elämänsä käyttää.

Jos parasta mahdollista pohjaa haluatte lapsellenne, muistattehan, että parasta on, jos isä lukee lapselleen joka päivä jotain. Menestyä voi, vaikka jalka prakaa, mutta silloin täytyy (luku)pään olla kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö aloitti ratsastuksen noin 5 vuotiaan, nyt 10 vuotias ja on taitava. Mutta uskon että jos halua ja rohkeutta riittää 10 vuotiaan aloitettu ratsastusharrastus tuottaisi saman tuloksen.

Minä aloitin ratsastuksen viime vuoden elokuussa nuorekkaassa 46 vuoden iässä :D Ei minusta varmaan enää huippua tule, mutta kivaa on ja halu oppia on kova. Tämä viesti siksi, että tarviiko kaikessa tulla huipuksi, eikö joskus voi jotain harrastaa vain hyvän mielen vuoksi?

Toisaalta uinnin aloitin 7 vuotiaana ja olisin voinut tulla huipuksi. Ei kuitenkaan motivaatiota siihen riittänyt. Nyt on kiva, kun osaa uida todella hyvin :)

F

Aloitin pianonsoiton 10-vuotiaana ja olin sikavanha. Tämä siis 80-luvulla. Osa jengistä oli aloittanut jo esikouluiässä. 12-vuotiaina soitettiin samantasoisesti.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Polkuja on monia.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ihan mutulla, että noin 7-vuotiaana viimeistään, ellei ole poikkeuksellisen lahjakas. Tosin joissain urheilulajeissa se 7 on liian myöhään. Tämä vastauksena otsikon kysymykseen.

Se on toinen juttu, että pitääkö kehittyä kuinka hyväksi.

Oikeasti hyväksi (siis siten että voittaa kansallisen tason ja kv kilpailuja) tulemiseen vaaditaan nuorena aloittamisen LISÄKSI se, että on poikkeuksellisen lahjakas. Ja toisaalta poikkeuslahjakas varmasti pärjää jollain tasolla vaikka aloittaisi vanhempanakin, vaikkei kaikkea potentiaalia sitten saadakaan lypsettyä. Eli sikäli ikäkeskustelu on turhaa. Oikeasti niitä tiukkoja valmentajia ei tietenkään kiinnosta lahjattomat lapset vaikka aloittaisivat 2-vuotiaina, koska he eivät kovin pitkälle pääse urheilijanurallaan. Toki jossain seuroissa piirikisojen jonkunmoiset sijoituksetkin on merkittäviä.

Lukekaa kirja the Sports Gene. Oikeasti urheilussa on ihan yhtä paljon kyse lahjoista kuin harjoittelusta. 10000 tunnin sääntö pätee vain niihin, jotka on jo lähtökohtaisesti valittu taipumuksien perusteella. Ihmisten kropissa on todella suuria eroja, ja itse asiassa osalla ihmisistä treenaaminen ei nosta kovin paljon suorituskykyä parhaalla tahdollakaan. Mitä tietenkään tavan kuntoilijoille ei kannata kertoa...

Tietysti mitä tässä keskustelussa ylipäänsäkään tarkoitetaan hyvyydellä, se on epäselvää. Esim kohtalaisen uintitekniikan varmasti oppii melkein jokainen kun oikein opetetaan, ja silloin on jo hyvä sellaiseen verrattuna joka ei osaa tekniikkaa ollenkaan, ja ui nopeammin. Mutta huippuaikojen uimiseen vaaditaan oikea ruumiinrakenne tietysti äärimmilleen hiotun tekniikan lisäksi. Mutta kohtalaisen uintitekniikan voi opetella aivan hyvin myöhemminkin.

vaimoni aloitti koripallon 12 vuotiaana ja oli jo 16vuotiaana sm tasolla. ei mitään urheilutaustaa ennen sitä

Mitä ihmettä, ai etteikö voisi aloittaa uutta harrastusta 10-vuotiaana? Minä aloitin vielä lukioikäisenä uusia harrastuksia, salibandya pelasin lukion joukkueessa ekaa kertaa, (mukana myös sm-tason pelaajia) ei mulla ollut tietoakaan säännöistä tms. Pelikaverit neuvoivat ja pyysivät seuran joukkueeseen pelaamaan ja minähän menin. Laulu-harrastuksen aloitin 15-vuotiaana. Nyt vanhana aloitan jokainen maanantai uudestaan lenkkeilyharrastuksen, olisipa elämä tylsää ilman harrastuksia.

Kiinnostaisiko akrobatiavoimistelu? Oma kummityttö aloitti sen 11-vuotiaana ja on tykännyt hurjasti. Ikä ei tuossa hommassa haittaa, koska tekevät juttujaan ryhmänä ja ryhmässä on hyvin eri ikäisiä tyttöjä. 

Oma tytär aloitti pianonsoiton 14-vuotiaana ja kehittyi hurjan nopeasti. Hän suoritti kahdessa vuodessa musiikkiopiston 2/3-tutkinnon ja sai tuomaristolta valtavat suitsutukset nopeasta etenemisestä. (Ei käynyt tunneilla musiikkiopistosta, mutta opettaja halusi että suorittaa tuon tutkinnon.) 

Jos haluaa jonkun instrumentin soiton aloittaa niin kannattaa ottaa vaan yksityiseltä tunteja niin saa edetä omaan tahtiinsa ilman mitään suorituspaineita. Minulle oli ihan yllätys miten vimmalla tyttö alkoi soittaa pianoa kun se lopulta hankittiin enkä ikinä olisi uskonut miten nopeasti siinä hommassa voi edetä. Olen itse soittanut pianoa aloittaen 8-vuotiaana ja taisin kuusi vuotta soittaa. Oma tytär oppi kahdessa vuodessa todella paljon taitavammaksi kuin minä ikinä kuudessa vuodessa. 

Mitä liikuntalajeihin tulee, niin aina on hyvä muistaa että Antti Kasvio alkoi treenata uintia tosissaan vasta teini-ikäisenä. Ja silti hänestä tuli aika hyvä. Urheilussa olisi itse asiassa parempi harrastaa useampia lajeja rinnakkain ja vasta myöhemmin tehdä se valinta mihin keskittyy enemmän. Tämä Suomessa harrastettava yhden lajin raivoharjoittelu mikä aloitetaan jo nuorena, ei tuota parasta lopputulosta. Tämä ihan vaan sivuhuomautuksena, vaikkei ap:n tytär huipulle tähtääkään.

voit aloittaa uuden lajin vaikka 35 vuotiaana,  mutta on helpompaa kun on kunnon pohjat alla.

Jos olet aina harrastanut monipuolisesti lapsesta asti,niin ei siinä ihmeellistä.

Ja lapsena ne harrastukset voi olla ihan tuota metsissä juoksemista,majojen rakentelua yms .

Nollatasolta jos aloittaa niin ei siinä mee muutakun nilkan nivelsiteet ekasta kojahuksesta.

Yleisurheiluun voi tulla koska tahansa, ikärajaa ei ole.

Nimim. Yli 30 v valmentajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kannattaa harkita jotain yksilölajia jossa ei ole tarkoitus voittaa vastustajaa, vain itsensä.

Tai sitten sellainen joka alkaa myöhemmin, kampppailulajit ovat aika yleisiä ettei sinne 6v mene mitään tekniikoita opettelemaan.

Lisäksi muistaa sen että nyt kun aloittaa, on ehtinyt nelikymppisenä treenaamaan jo kauan, sihtaa siis mastersseihin.

Taitaa olla lähinnä hippalajeissa tuo vanhana aloittaminen. Täyskontaktilajeissa, judo, paini, jne. aloitetaan kyllä yleensä heti kun lapsi on oppinut kuuntelemaan ohjeita.

Judossa voi pärjätä vallan hyvin vaikka myöhemminkin aloittaisi. Kunhan on voimaa, nopeutta, ketteryyttä ja halua. Taitovoimistelupohja tai jokin muu kontaktilaji auttavat edistymisessä.