Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?
Minua suuresti ihmetyttää, kun tytär 10 v. haluaisi aloittaa voimistelun. Otin jo keväällä yhteyttä erääseen voimisteluseuraan, josta valmentaja sanoi, että vähän myöhäinen ikähän tuo on aloittaa, jos aikoo kehittyä hyväksi. Suurin osa kuulemma aloittaa 5-8-vuotiaina, joten tyttäreni on varmasti vanhin aloittaja tulevana syksynä, jos jää jonottamaan paikkaa (näin siis kerrottiin). No, mietin sitten, voisiko hän aloittaa viulun soiton, koska on ollut lahjakas musiikissa (koulussa musiikki kiitettävä), ja koska häntä itseään kiinnostaisi viulun tai pianon soittaminen. Puolituttu viulunsoiton opettaja antoi ymmärtää, että kun ei ole mistään instrumentista lajitaustaa, voi olla vaikeaa aloittaa enää 10-11-vuotiaana viulun soittoa. Hän suositteli ennemmin esim. pianoa tai kitaraa, niissä voi kehittyä hyväksi vielä tuossa iässä aloittava. Nämä eivät kiinnosta tytärtäni. Olen hiukan hämmästynyt, että mihin harrastukseen tuon tytön pitäisi sitten mennä. Entäs sitten jos vaan menee viulua harjoittelemaan ja musiikin teoriatunneille ilman mitään paineita kehittyä huipuksi? Onko se muka paha asia? Tai voimistelun aloitus 5. luokan alussa? Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä, vaikkei ole mistään lajista aiempaa kokemusta? Mikä sitten on sellaista, minkä voi aloittaa tuossa iässä ilman että valmentajan/opettajan asenne on, että olet vähän vanha enää aloittamaan?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokohan riittäs tuo musiikkikoulu-vänkytys?
Edelleen, harrastuksia voi aloittaa missä iässä hyvänsä, mutta on helpompaa jos on alla paljon kokeiluja ja muuta liikuntaa yms .
Mitä sitten ajattelisit, että kymmenvuotiaan lapsen, joka ei vielä ole harrastanut mitään tavoitteellisesti, pitäisi tehdä?
Hänellä sitä viisivuotiaana aloittamisen mahdollisuutta ei ole.
Eipä se auta muu kuin pyöritellä peukaloita loppuelämä ja odotella seuraavaa inkarnaatiota.
Nolo paikka vaan, jos syntyykin hyttyseksi. Jää taas harrastukset harrastamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu varmaan onkin, mutta höntsäryhmien vetämisestä ei juuri missään makseta mitään.
Jalkapallossa valmentaja on yleensä joukkueen pelaajan isä.
Esimerkiksi kouluissa pyritään viimeiseen saakka välttämään tuollaisia tilanteita. Luokat jaetaan niin ettei kenenkään tarvitse opettaa omaa lastaan.
Luulisi, että urheiluseuroissakin olisi mahdollista tehdä näin, jos valmentajia on enemmän kuin yksi.
Valitettavasti tämä on mahdotonta järjestää, ellei valmentamisesta makseta ammattimaista palkkaa, mikä taas on Suomessa hyvin harvinaista muutamaa lajia lukuunottamatta. Ja kun ei makseta, niin harvaa motivoi illat pitkät valmentaa verkkaripalkalla muiden lapsia, koska usein touhua jaksaa juuri oman lapsen vuoksi.
puhuit ihan PUUTA HEINÄÄ: Mene MOLlin sivuille kja katso urheiluseuran valmentajien avoimia työpaikkoja jos osaat. Kaikista maksetaan PALKKA. Lopeta jankutus kun et tiedä mitä puhut. Jos joku vanhempi seisoo pelikentänlaidalla mukulajaliksessa tai on vetäjänä 4-5 vuotiaille ilmaiseksi niin se ei kuitenkaan ole maan tapa, eikä todellakaan urheiluseurojen normikäytäntö.
Tässä esimerkkejä:
-Laajasalon palloseura hakee osa-aikaisia jalkapallovalmentajia joukkuevalmennuksen tueksi ja futiskerhotoiminnan vetäjiksi. Palkkaus Sopimuksen mukaan
https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/10005610?searchPhrase=valmentaja&&&an…
-Voimisteluseura Kieppi ry hakee telinevoimistelun tuntiohjaajia seuramme valme.Pnnustehtäviin. Palkkaus määräytyy kok. ja koul. mukaan
-Liikunnanohjaaja / valmentaja, 3 paikkaa, Turun Riennon Voimistelu ry, Turku .Palkkaus sopimuksen mukaan
jne
jne
jne
Ihme jankkaaja
Esimerkki voimisteluseuran valmennuksesta:
Valmentajat ovat entisiä voimistelijoita, ikää sen 15v tai yli. Palkkaa saavat about 5h/treenit (kestävät yleensä pidempään). Koulutus muutaman tunnin seuran oma järjestämä.En pitäisi tuota palkkana, vaan jonkinlaisena korvauksena. Kyseessä eivät ole ammattilaiset ja sen kyllä huomaa. Tosin alle 18v vetäjän lisäksi salilla tarvitsee olla myös se ’aikuinen’, mutta voi olla toisen ryhmänkin vetäjä.
Nämä vetäjät voivat suhtautua vähemmän ammattitaitoisesti toisiin voimistelijoihin. Lisäksi asioista puhutaan, vaikka luulisi olevan vaitiolovelvollisuus. Eivät ole oman voimistelu-uransa osalta kovin pitkälle päässeitä, yleensä. Lisäksi tekniikassa on puutteita ja kuormituksesta ja rasituksesta eivät pahemmin tiedä mitään. Silti valmentavat nuorempia kilpaurheilijoita ja myös jossain seuroissa niitä vanhempiakin, kun resursseista on pulaa.
Seuroissa on myös ammattivalmentajia, jotka ovat pätevöityneitä usein kantapään kautta (lajivalmennuslursseja käyty, mutta ei välttämättä liikunnan alan tutkintoa). Palkka on huonohko ja piiri pieni pyörii.
Siis palkkaa 5euroa/treenit
Palkka ehkä kotona asuvalle teinille.
Laji kuin laji on aloitettava nuorena, jos haluaa kehittyä huipuksi. Mutta kun miettii kuinka harva niistä nuorena aloittaneista kehittyy huipuksi, niin turha kai tollasesta on stressata.
Kohdussa kannattaa jo aloittaa mudiikkivalmennus. Näin saa absoluuttisen sävelkorvan lapselle. Puhdasta klassista musiikkia maha-asukille. Heti, kun tieto on tullut, että lapsi on tulossa. Mahdollisimman aikaisin.
Eikö harrastuksen pitäs tuottaa iloa, ei se muuten mikään harrastus ole vaan jotain pyrkyryyttä ja valmennusta aikuisten mieliksi.
Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laji kuin laji on aloitettava nuorena, jos haluaa kehittyä huipuksi. Mutta kun miettii kuinka harva niistä nuorena aloittaneista kehittyy huipuksi, niin turha kai tollasesta on stressata.
Eihän se mitään harrastamista ole vaan opiskelua, jos yritetään kehittyä huipuiksi.
Harrastus tarkottaa kivaa ja rentouttavaa tekemistä, joka nimenomaan EI ole pakkopakertamista, vaan vastapainoa sille.
Vierailija kirjoitti:
Laji kuin laji on aloitettava nuorena, jos haluaa kehittyä huipuksi. Mutta kun miettii kuinka harva niistä nuorena aloittaneista kehittyy huipuksi, niin turha kai tollasesta on stressata.
Ei tarvitse välttämättä. Asutaan USAssa ja tyttäreni akrobatiavoimistelussa on tyttö, joka aloitti 2 vuotta sitten 9-vuotiaana voimistelun ja on nyt USAn nuorten maajoukkueessa. Hän on vaan lahjakas ja ahkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maja Plisetskaja aloitti baletin 14-vuotiaana ja kehittyi maailmanluokan ballerinaksi. Hänen mukaansa lasten ei pitäisikään aloittaa balettia pieninä, koska baletti vaatii tietynlaista vartaloa. Jos semmoista ei ole, lapsen on turha hänen mukaansa väännellä pientä vartaloaan luonnottomiin asentoihin. Balettiin soveltuvat lapset voivat aloittaa harrastuksen myöhemmin. Ehkä tässä piilee suuri totuus.
Jalkapallo on täynnä isiä, jotka vaativat parhaiden erottamista omaksi joukokseen jo hyvin varhain. Valmennuksen pitää keskittyä heihin ja vain heihin. Kyse on tietysti näiden isien omista lapsista, jotka ovat poikkeuksetta supertalentteja. Väitetään, että tietyt asiat pitää oppia kutakuinkin vaippaikäisenä. Äskettäin Suomen maajoukkueeseen nousi kuitenkin Miska Ylitolva, joka aloitti pelaamisen vasta 10-vuotiaana, harrasti pienempänä muistaakseni uintia, voimistelua ja yleisurheilua. Eli oikeaoppisen pallonpotkimisen voi oppia paljon myöhemminkin, jos lapsella on motivaatio kohdallaan. Isin kultapojusta ei sen sijaan tule maajoukkue-edustajaa, vaikka isi päällään seisoisi ja pierisi kirnuun, jos lapsi ei ole aidosti innostunut ja lahjakas.
Voimistelun aloittaminen 10-vuotiaana voi olla vaikeaa juuri siksi, että ryhmiä ei ole. Viulunsoiton voi minusta aloittaa koska vain, eiköhän opettajat ottaisi minun ikäisiäni soittoniekkoja vastaan?
Monissa palloilulajeissa on harrastetaso, jolta pääsee nousemaan ainakin haasteeseen, jos on motivoitunut ja ahkera harjoittelija. Tuo Miska sieltä nousi paljon korkeammallekin.
Ei kai tuo nyt mikään yllätys ole noissa lajeissa. Ovat siitä tunnettuja.
Kannattaa rohkaista tyttöä toisentyyppisiin harrastuksiin.
Esimerkiksi suunnistamaan on tervetullut ihan minkäikäinen aloittelija tahansa, ja on todella hyödyllinen harrastus. Ja kustannukset pienet, toisin kuin viulunvingutuksessa tai voimistelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikkikoulu Demossa esimerkiksi voi aloittaa musiikkiharrastuksen ilman pääsykokeita. Poika on jo teini-ikäinen ja vähän aikaa sitten halusi ruveta harjoittelemaan sähkökitaran soittoa ja olisi siellä onnistunut. Siellä ei ole pääsykokeita ja pääsee ilmaiseksi yhden kerran katsomaan minkälaista siellä on. Niitä on muitakin ympäri suomea, jotka näitä järjestää. Idea tässä on harrastaminen ei niinkään ammattilaiseksi tuleminen. Siellä saa yksityisopetusta tai pienryhmäopetusta. Kannattaa netistä selata oman paikkakunnan vaihtoehtoja.
Poika valitsi partion, kun siellä on kavereita ja innostus soittamiseen toistaiseksi jäi.
Kapeaa katsantaa siltä valmentajalta.
Taliin Korjus hiihtoa harjoitteli ja vaihtoi keihään heittoon noin 17-vuotiaana. Tuli siinä lakossa olympiavoittaja.
Miksi pitää tilla hyväksi?
Mksin ei riitä, että harrastaa?
Aika harvasta tulee maailman paras.
Silti miljoonat harrastaa.
Sinne vaan. Sopiva ryhmä pitää vaan löytää.
Itse en vanhana kilpaurheilijana ollenkaan arvosta kapeaa näkemystä.
Saa ja pitää olla monenlaista.
Pitää saada harrastaa hyvässä hengessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse entinen ammattiurheilija, nykyinen valmentaja.
Valmentajan ja oppilaan kannalta olisi kyllä hyvä tehdä selväksi kuka tahtoo oikeasti hyväksi ja kuka on mukana vain pitämässä hauskaa.
Vinha ero kun toinen haluaa tulla hyväksi, on valmis tekemään melkein mitä vain ja sietämääm kipua, kyyneleitä ja pettymyksiä saavuttaakseen unelmansa. Toisen lapsen äiti sitten soittaa perään ja vihaisena kertoo että jälkikasvulla on treenien jälkeen lihakset niin kipeinä ettei seuraavana päivänä voi mennä kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maja Plisetskaja aloitti baletin 14-vuotiaana ja kehittyi maailmanluokan ballerinaksi. Hänen mukaansa lasten ei pitäisikään aloittaa balettia pieninä, koska baletti vaatii tietynlaista vartaloa. Jos semmoista ei ole, lapsen on turha hänen mukaansa väännellä pientä vartaloaan luonnottomiin asentoihin. Balettiin soveltuvat lapset voivat aloittaa harrastuksen myöhemmin. Ehkä tässä piilee suuri totuus.
Jalkapallo on täynnä isiä, jotka vaativat parhaiden erottamista omaksi joukokseen jo hyvin varhain. Valmennuksen pitää keskittyä heihin ja vain heihin. Kyse on tietysti näiden isien omista lapsista, jotka ovat poikkeuksetta supertalentteja. Väitetään, että tietyt asiat pitää oppia kutakuinkin vaippaikäisenä. Äskettäin Suomen maajoukkueeseen nousi kuitenkin Miska Ylitolva, joka aloitti pelaamisen vasta 10-vuotiaana, harrasti pienempänä muistaakseni uintia, voimistelua ja yleisurheilua. Eli oikeaoppisen pallonpotkimisen voi oppia paljon myöhemminkin, jos lapsella on motivaatio kohdallaan. Isin kultapojusta ei sen sijaan tule maajoukkue-edustajaa, vaikka isi päällään seisoisi ja pierisi kirnuun, jos lapsi ei ole aidosti innostunut ja lahjakas.
Voimistelun aloittaminen 10-vuotiaana voi olla vaikeaa juuri siksi, että ryhmiä ei ole. Viulunsoiton voi minusta aloittaa koska vain, eiköhän opettajat ottaisi minun ikäisiäni soittoniekkoja vastaan?
Monissa palloilulajeissa on harrastetaso, jolta pääsee nousemaan ainakin haasteeseen, jos on motivoitunut ja ahkera harjoittelija. Tuo Miska sieltä nousi paljon korkeammallekin.
Tuo Miskan tapaus on vähän eri, koska hän vaihtoi lajia eikä aloittanut tyhjästä. Hänellä oli siis jo lajia aloittaessaan vahva urheilutausta ja oli varmaan jonkin verran vapaa-ajallaankin potkinut palloa. Samahan se on vaikka voimistelun ja baletin kanssa. Niissä voi varmaan jossain määrin vaihtaa lajia päittäin, koska tietyt fyysiset vaatimukset ovat samoja.
Myöhäisemmän aloittamisen yleinen ongelma on, että niitä myöhäisiä aloittajia on niin vähän, että ryhmiä on vaikea saada kasaan edes suurinpiirtein samasta ikäluokasta. Eri-ikäisten lasten pistäminen samaan ryhmään on taas aika vaikeaa, koska vaikka lajitaidot olisivat samalla tasolla, fyysinen ja henkinen kehitys ovat aivan erilaisia.
Olen joskus vetänyt kiipeilyssä alkeisryhmää, jossa oli 6- ja 16-vuotiaita ja kaikkea siltä väliltä ja eihän siitä tahtonut mitään tulla. Eri ikäiset lapset ja nuoret tahtovat tehdä niin eri juttuja treeneissä, että kun yrittää miellyttää kaikkia, ei miellytä yhtään ketään.
Poikani on Sibeliusakatemiassa ja melkein kaikki sinne päässeet ovat aloittaneet soiton 4-6 vuotiaina. Oma poikakin aloitti 4v. Toinen poika harrasti pitkään motocrossia ja nyrkkeilyä ja voittikin molemmissa useasti. Hän aloitti ne 5 ja 6 vuotiaana.
Kumpikin on itse saanut valita harrastuksensa. Muistan seuranneeni heidän luonnollista mielenkiintoa jo syntymästä asti ja kannustanut itse kokeilemaan eri mielenkiintonsa lajeja. Näitä sitten jääneet harrastamaan. Motocross ja nyrkkeily jäi murrosiässä, mutta harrastaa nykyään paljon muuta urheilua.
Itse aloitin uinnin pienenä ja kilpailin piiritasolla 14-vuotiaaksi asti. Äiti ei muista aloitusikää, mutta valokuvien perusteella noin 5-6v. Se ei silloin 70-luvulla ollut tavanomaista ja silloin aloitusikä harrasteisiin oli korkeampi. Pääsin omaan uintiryhmään vasta tokalla ja silloinkin ryhmässä olin nuorin. Nykyään pääset jo vauvauinnista asti.
On täysin mielipuolista viedä lapset tulostavoitteelliseen harrastukseen. Sillä tavoitellaan ainoastaan vanhempien etua.
Harrastuksen idea on tuoda iloa, merkitystä ja sisältöä elämään - etenkin lapsille.
Harrastuksen mitattavalla tuloksella ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että harrastaja kokee tekemisestään iloa - oli sitten huono tai hyvä.
Jos haluaa huipulle pitää aloittaa noin 5 veenä.
Kilpailu on kovaa nykyään.
Hulluin tapaus oli 10 v sitten töllös, hollantilaisisä laittoi poikansa ajamaan motocross prätkää.
Pojan ikä oli 2,5...v 3 v!
Ja polttomootttori rätkä se.
Ymmärrän, että tuo Miska on piikki futisisien lihassa :) Kukapa pikkupoika nyt ei potkisi kavereiden kanssa palloa.
Maja Plisetskaja ei ollut harrastanut ennen baletin aloittamistaan mitään siihen viittaavaakaan. Hänellä sattuu vain olemaan täydelliset edellytykset lajiin. Hänen enonsa oli muistaakseni akrobaatti tms.
Pointti on se, että tarpeeksi lahjakas voi aloittaa myöhemminkin. Olympiajäilläkin on nähty myöhään luistelun aloittaneita. Muistan erään kanadalaisen jäätanssijan (vai pariluistelijan?), joka aloitti vasta 19-vuotiaana. Pelasi sitä ennen jääkiekkoa, joten toki luistelutaustaa oli.
Ongelma on enemmän se, että isommille aloittajille ei ole mielekkäitä ryhmiä eivätkä kaikki pysty aloittamaan yksityisopettajan johdolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse entinen ammattiurheilija, nykyinen valmentaja.
Valmentajan ja oppilaan kannalta olisi kyllä hyvä tehdä selväksi kuka tahtoo oikeasti hyväksi ja kuka on mukana vain pitämässä hauskaa.
Vinha ero kun toinen haluaa tulla hyväksi, on valmis tekemään melkein mitä vain ja sietämääm kipua, kyyneleitä ja pettymyksiä saavuttaakseen unelmansa. Toisen lapsen äiti sitten soittaa perään ja vihaisena kertoo että jälkikasvulla on treenien jälkeen lihakset niin kipeinä ettei seuraavana päivänä voi mennä kouluun.
Ehkä olisi parempi, että tällaiset valmentajat tekisivät jo heti selväksi sekä lapsille että vsnhemmilme, ettei tarkoitus ole pitää hauskaa eikä harrastaa, vaan tähdätä huipulle ja olla siten valmis kipuun, kyyneleisiin ja pettymyksiin.
Alue: Aihe vapaa
Päinvastoin. Oikeasti lahjakas voi aloittaa vanhempanakin. Mutta jos on keskinkertainen, ja haluaa tulla hyväksi, kannattaa aloittaa totta kai mahdollisimman nuorena, jotta on enemmän aikaa treenata.