Miksi maailman julkkikset eivät synnytä alakautta?

Vierailija:

tähän maailmaan. Se puristus mm. tyhjentää keuhkot lapsi vedestä, pään kokema rasitus käynnistää myelinisaation aivoissa jne.

Sektioitujen lasten on tunnetusti vaikeampi sopeutua ulkomaailmaan jo ihan siksi, että he eivät ole saaneet syntyä silloin kun on ollut oikea aika, vaan heidät on revitty ihan kesken kaiken sieltä kohdusta. jei ole vharvinaista, että sektiovauva ei tajua alkaa hengittämään omillaan, ja muitakin sopeutumisvaikeuksia ulkomaailmana on usein. Tutkitusti ovat myös itkuisempia pieninä kuin normaalisti syntyneet.

T: Kahden luomusti alakautta syntyneen vauvan äiti, vatsa ja alapää täysin kunnossa, ei mitään arpia vatsassa eikä varsinkaan kohdussa. Leikkaukset ei meillä määrää lapsilukua.

ja äitinsä oli hermoraunio.

1. miksi sektioidut julkkisäidit leikataan väh. 1kk ennen laskettua aikaa?



2. miksi juuri julkkisäitejä sektioidaan niin paljon ja reilusti ennen laskettua aikaa?

ssä bakteeritartunnan ja joutuu jäämään sairaalaan vielä viikoksi äidin kotiuduttua, kun napanuora onkin kaulan ympärillä ja vauvalla hapenpuutetta, joka voi aiheuttaa aivojen vauroitumisen ja lapsi joutuu tarkkailuun kouluikään saakka kehittyykö normaalisti, kun keuhkot eivät olekaan puristuneet tyhjiksi alatiessä vaan keuhkot joudutaan imemään tyhjiksi, kun vauva juuttuu kiinni ja revitään väkisin ja olkahermot repeävät, vauva kuolee, sairaala ei korvaa mitään, sillä hoitovirhettä ei heidän mukaansa ole tehty, kun maito ei nousekaan 3-4 päivän päästä, kun kotiin ei pääsekään heti seuraavana päivänä ja viereisen pedin sektioitu äiti saattaakin päästä jopa aiemmin, kun ei pysty istumaan, tikit kiristävät alapäässä, verenhukka yli litran, taju lähtenyt, kipulääkkeet eivät jeesaa jne. lista on loputon.



En ymmärrä miksei voida kertoa totuutta molemmista synnytystavoista vaan valheellisesti ylläpidetään myyttiä täydellistä ja aina turvallisesta alatie-synnytyksestä.

Vierailija:

1. miksi sektioidut julkkisäidit leikataan väh. 1kk ennen laskettua aikaa?

2. miksi juuri julkkisäitejä sektioidaan niin paljon ja reilusti ennen laskettua aikaa?

kaksi todella helppoa ja ihanaa alatiesynnytystä takana, ja mielelläni kerron niistä, koska synnyttäjien keskuudessa kauhutarinat alatiestä jyllää aina vaan. Kuten sinäkin tässä juuri niitä selität.

Itse olen molmepien lasteni syntymän jälkeen noussut heti jaloilleni, varsinaisesti kipeä en ole ollut ollenkaan. TOkasta lapsesta lähdettiin synnytyksestä seuraavana päivänä anopin ja apen luokse, jossa oli miehen sisarukset perheineen, syötiin juhla-ateria, eikä tuntunut missään istua ruokapöydässä paria tuntia. Miehen isäkin oli ihan ihmeissään, kun kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut sanoa kuka siinä pöydässä oli se, joka oli edellisenä päivänä synnyttänyt.

Niiin ja ystävälläni lapsiluku jäi kahteen, kohtu ei kestä enää yhtään sektiota. Kolmas lapsi nimittäin kuoli kohtuun kohdun repeämän takia jo viikolla 15+. Ei mikään kiva juttu. JA toisella ystävälläni sektiohaava ei parantunut millään, vaan aukesi vähän väliä ja mräki vain jatkuvasti.

Elöi kokemuksia varmasti riittää molempiin suuntiin. Itse ei voi tietää kuinka tulee toipumaan mistäkin, alatiesynnytykseen tosin äiti voi valmistautua ja edesauttaa sen hyvin menemistä, sektiossa ollan täysin muitten armoilla.

Vierailija:

Minut jouduttiin sektioimaan ja pelkäsin leikkausta ihan hemmetisti johtuen tästä propagandasta, jota tulvii ovista ja ikkunoista. Olin aivan varma että kuolen ja jos jään henkiin niin kärsin kivuista ja tuskista kuukausikaupalla, enkä pysty itse hoitamaan vauvaani, maito ei nouse jne.

Toisin kävi. Leikkaus meni - luojan kiitos - hyvin. Olin kipeä leikkauspäivän ja sitä seuraavan. Tosin vain jos yritin liikkua, en paikallani ollessa. Kipulääkkeet auttoivat. Jo toisena päivänä enemmän kuin suureksi yllätyksekseni pystyin nostamaan ja kantamaan vauvaani ja kävelemään normaalisti pitkin käytäviä.

Maito nousi, aivan kuten normaalisti kuuluukin, 3. päivänä leikkauksesta.

3. päivänä en enää syönyt särkylääkkeitä lainkaan. Olin niin helpottunut ja iloinen että kaikki menikin niin hyvin.

Sen sijaan vieressäni makoillut alatiesynnyttäjä oli menettänyt verta yli litran (minä 200 ml), itki alapääkipujaan vielä silloin kun minä pääsin kotiin ja hän joutui jäämään 5. päiväksi sairaalaan kiristävien alapäätikkiensä kanssa. Ainoa asia mihin hän oli synnytyksessään tyytyväinen oli se, että hän oli saanut epiduraalin.

Vielä 5. päivänä hänellä oli yhtä kova kipulääkitys kuin minulla leikkauspäivänä.

Hän ei pystynyt istumaan lainkaan ja kävelykin teki kipeää. Hänellä oli vaikeuksia hoitaa vauvaansa, kantaminen teki kipeää. Hänellä ei noussut maito vielä 5. päivänä.

Myös hänelle oli yllätys että alatie-synnyttäjä saattaakin parantua niin paljon hitaammin ja kivuliaammin kuin sektioitu.

Kaikkihan on aina yksilöllistä ja tapauskohtausta ja tilanne olisi voinut olla toisinkin mutta nyt oli näin. Sen vuoksi on erittäin huono juttu että jatkuvasti kerrotaan esimerkkinä sektiosta se huonoin vaihtoehto ja alatiestä se paras. Eihän se ole reilua. Pitäisi kertoa molemmista molemmat ja siltä väliltä.

Muistakaa myös tuomitsevat naiset, että totuus on, että yleensä kuitenkaan synnytystapaansa ei pääse valitsemaan ja molempi pahempi.

Miksi te sektioiduta alatte huutamaan haista paskaa sun muuta, jos te olette täysin tyytyväisiä itseenne ja synnytystapaanne? Jos te olette ottaneet selvää riskeistä, ja tavoitteenanne on ollut vain ja ainoastaan turvallinen synnytys?

Mä ainakin säälin kaikkia turhaan sektioituja (sis. pelkosektiot), koska se kertoo, että ihminen on vähän reppana ja kykenemätön käsittelemään elämässään eteen tulevia asioita.

Vierailija:

Mitä helvettiä se muuten teille ylipäätään kuuluu millä tavoin joku synnyttää? Oletteko kateellisia tai katkeria? Jos alatie on teistä parempi vaihtoehto niin ettekö ole iloisia että olette saaneet synnyttää niin? Miksi kaikkien muidenkin pitäisi? Ettekö ennemminkin sitten sääli sektiosynnyttäjiä kun alatiesynnyttämisen ihanuus on jäänyt heiltä kokematta?

Että lapsilukusi on nyt siinä, enempää ei kannata tehdä, koska kohtu on harvinaisen ohutta mallia?

Tai sitten sen toisen lapsen sydänääniä kuunnellessa niitä ei enää kuulukaan, kun lapsi on kuollut kohtuun, koska istukka oli kiinnittynyt sektioarven kohdalle?

Entäpä kun äiti makaa leikkauspöydällä tajuissaan, ja yht´äkkiä alkaa hirveä hässäkkä, lapsi on saatu ulos, mutta kohtu ei tajuakaan alkaa supistua, koska elimistö ei tajua, että lapsi on jo ulkona, äiti vuotaa verta tolkuttomasti ja kuolee. Tai tulee se sektioäitien yleinen vaiva, veritulppa. Ei se mitään, jalka jouduttiin amputoimaan, kun ei tarpeeksi ajoissa tajuttu mikä iski.

Ja se lapsi, oho, se ei alkanutkaan hengittämään, koska sekkään ei tajunnut, että syntymän hetki koittii niin yllättäen. Muutenkin sopeutumisvaikeuksia ulkomaailmaan riittää, sokerit heittelee. lapsi on veltto ja unelias, ei osaa imeä. No se ei oikein haittaa, eihän sektioäidille se maitokaan nouse kuten normaalisti.

Äiti popsii särkylääkkeitä minkä ehtii, mutta sektiohaava märkii minkä kerkeää, ja kipuja riittää. Jäljelle jää tunnoton alue vatsaan, koska joitain hermoja on vaurioitettu leikkauksen yhteydessä.

Miksei ihmeessä voida kertoa totuutta molemmista synnytystavoista? Miksi pidetään yllä harhaa, että sektio olisi jotenkin kivuton ja helppo ja ennen kaikkea turvallinen tapa synnyttää?

Vierailija:

ssä bakteeritartunnan ja joutuu jäämään sairaalaan vielä viikoksi äidin kotiuduttua, kun napanuora onkin kaulan ympärillä ja vauvalla hapenpuutetta, joka voi aiheuttaa aivojen vauroitumisen ja lapsi joutuu tarkkailuun kouluikään saakka kehittyykö normaalisti, kun keuhkot eivät olekaan puristuneet tyhjiksi alatiessä vaan keuhkot joudutaan imemään tyhjiksi, kun vauva juuttuu kiinni ja revitään väkisin ja olkahermot repeävät, vauva kuolee, sairaala ei korvaa mitään, sillä hoitovirhettä ei heidän mukaansa ole tehty, kun maito ei nousekaan 3-4 päivän päästä, kun kotiin ei pääsekään heti seuraavana päivänä ja viereisen pedin sektioitu äiti saattaakin päästä jopa aiemmin, kun ei pysty istumaan, tikit kiristävät alapäässä, verenhukka yli litran, taju lähtenyt, kipulääkkeet eivät jeesaa jne. lista on loputon.

En ymmärrä miksei voida kertoa totuutta molemmista synnytystavoista vaan valheellisesti ylläpidetään myyttiä täydellistä ja aina turvallisesta alatie-synnytyksestä.

" Äitinä olo itsensä laittamista taka-alalle ja lapsen paras pitää olla etusijalla näin minä toimin. Sama periaate on lapsen synnyttyä, etusijalla on lapsen/ lapsien hyvinvointi ei oma mukavuus."



Ei omaa itteensä syrjään tartte laittaa, vaikka lapsia syntyykin! Kuka teille syöttää tota ikiaikaista valhetta?