Miksi maailman julkkikset eivät synnytä alakautta?

keskustellaan!!!

täällä Suomessa. Sektio on vain yksi tapa synnyttää, ja jos se miellyttää julkkisäitiä niin sitten se tapa valitaan. Mies voi katsoa aikataulunsa sopivaksi sektiopäivän kanssa ja myöskään vatsanahka ei ehdi venyä liikaa. Yleensä ei odotella edes vkolle 40 sektioita, vaan ne tehdään vkolla 38 ja kahdessa viikossakin voi olla jo vissi ero.

Kiva kuulla kommenttisi! Olen syyttänyt itseäni noista ekassa raskaudessa tapahtuneista raskausarvista! Tulivat puolen välin korvilla!

Toisessa raskaudessa olin tosi tarkka mitä suuhuni laitoin!



T se syöppö

Miksi muuten leikattaisiin 1-2kk ennen laskettua aikaa?

Vierailija:

Vierailija:

Sektio on turvallinen ja hyvä tapa saada lapsi ja äidillekin inhimillisempi.

Äidille inhimillisempi on varmasti alatiesynnytys!

Lapselle myös.

Jos ihmisen olisi tarkoitettu synnyttää sektiolla, olisi luoja asentanut jokaisen naisen vatsaan vetoketjun!!!

Ihmeellisiä luuloja ohmisillä onkaan :o

Vierailija:

että syy miksi monet julkkismamma sektioidaan on yksikertainen.

Samalla kun vauva otetaan ulos, imutetaan ylimääräinen rasva ja kiristetään vatsa. Miksi muuten Heidi Klum olisi voinut olla niin timmissä kunnossa Victoria Secretesin showssa. Minua taas harmittaa, etten osannut kysyä tätä, pienestä lisämaksusta olisi varmaan oma lääkärinikin ottanut vähän ylimääräistä pois masustani.

t. sektioitu ja sen jälkeen erittäin kipeä pitkään

Vierailija:

valinneet sektion ja ennen aikaisena sen takia, kun ovat niin malttamattomia... kun on niin tukala olla ison masun kanssa ja varmaan myös nämä kauneusasiat. Ja aluksi ovat tämän lapsen panneet alulle imago syistä ja siksi, että on kiva esittää uutta roolia, " hyvää äitiä" .

Heillä on oltava helppoa, koska ei psyyke kestä " normaalia" synnytystä tai normaalia elämää. Ei tarvi äheltää vauvaa maailmaan, eikä kärsiä kauaa ison mahan kanssa. Kyllä se leikkaushaava olisi kipeä heillekin, mutta lääkkeet ovat niin puuduttavia, että horteessa ovat eka päivät ja lastenhoitajat hoitavat vauvaa, kuten tekevät jälkeenpäinkin.

Vierailija:

No, niin. Ei kauaa kestä, kun joku fundamentalistimamma vetää keskusteluun mukaan oppimisvaikeudet tms. Miten helvetissä joku synnytystapa voi vaikuttaa oppimiseen? Ei tasan mitenkään! Eikä sektio vaikuta millään tavalla myöhempään pärjäämiseen elämässä. Eiköhän niillä elinvuosilla sektion jälkeen ole suurempi merkitys kuin lyhyen aikaa kestävällä sektiolla.

Olisitpa sinäkin voinut ennen muiden haukkumista perehtyä vähän tarkemmin siihen mistä kauhistelemassasi tekstissä oli kyse. Ei kirjoittaja kenenkään sisälukutaitoisen mielestä varmastikaan tarkoittanut että se sektio, leikkaus, kenenkään lapsen älykkyysosamäärään vaikuttaisi vaan se Ameriikan julkkisten tapa ottaa lapsi ulos aivan liian aikaisin. 37. viikko kuitenkin on tosi aikaista jos miettii, että vauva voisi viihtyä kohdussa jopa yli kuukauden jos synnytys saisi käynnistyä luonnollisesti.

Vauvoja jotka ovat syntyneet ennen viikkoa 30 on tutkittu paljon, mutta itse en ole törmännyt että ois tutkimuksia myöhemmin syntyneitten jatkoelämästä!!



Eihän kaikkeen vaikuta itse synnytys tapa, vaan niin monet muutkin asiat!! Millään ei voida sanoa että mikä johtuisi siitä että on syntynyt aiemmin paitsi noilla keskosilla!



fundamentallisuuden voi ehkä siis unohtaa tästä........

Onhan pölö.Lapsi alkaa hengittämään itse alatiesynnytyksessä, mutta ei välttämättä sektiossa.

Eihän toiveissasi ole neljäs lapsi? Ei suositella enää sektion takia..Sulla on ollut kohdun repeämisvaara jo kolmannesa raskaudessa...

Ja se vatsa on synnyttäneilläkin litteä, mutta ilman sitä järkyttävää arpea:)

En uskalta itsekkään alkaa synnyttämään alakautta, muuten ei mullekkaan sektiota...

Vierailija:

Vierailija:

Hassua, minäkin olen ja pidän kyllä sektiota inhimillisempänä! Se on vauvalle ja äidille turvallinen vaihtoehto. Vai kuinkas moni vauva kuoleekaan sektioon...?

Kolme alatiesynnytystä ja yksi sektio takana.

Koskaan alatiesynnytyksessä en ole revennyt (esikoisesta sain 4 tikkiä muista en yhtään).

Jokaisella kerralla olen itse kävellyt salista osastolle (n. 2,5 tuntia synnytyksen jälkeen).

Jokaisella kerralla olin elämäni voimissa heti kun vauva oli ulkona.

Yhdelläkään kerralla en ole puudutuksia tai muita tarvinnut, no ok.. kolmannella kerralla käytin ilokaasua. Sattunut on, paljon, mutten koskaan ole tuntenut sitä ylivoimaiseksi kivuksi.

Jokaisella kerralla maito on noussut 3. päivänä synnytyksestä ja riittänyt alusta asti hyvin.

Olen viikko synnytyksen jälkeen ollut siinä kunnossa kuin en koskaan olisi synnytyssalissa käynytkään (alapään kunto)

SEKTION JÄLKEEN:

Kolmeen päivään en päässyt kunnolla sängystä ylös.

Vauvan syliin nostaminen ja sylissä pitäminen oli yhtä tuskaa.

Meni viikkoja, ennen kuin olin toipunut. Vatsa oli TODELLA kipeä pitkään!

Maito ei noussut yhtä nopeasti, hyvää imetysasentoa oli haavakivun takia mahdoton löytää.

Kuukauteen en saanut nostella isompia lapsiani, sektio siis rajoittaa jopa muiden lasten elämää!

Minä sain SEKTIOPELON! En ikinä ole ymmärtänyt synnytyspelkoisia ennen tätä, nyt ymmärrän mitä se oikeasti on! En koskaan enää tee uusia lapsia, pelkään joutuvani sektioon!

t. 16

oita tai bimboja... Mitään yhtä sairasta en olekaan vähään aikaan kuullut. Moiset kommentit kertovat enemmän kirjoittajastaan kuin pelkosektioidusta, mutta mistäs reppana tai bimbo -kirjoittaja sitä voisi tietää.



Elämä on riski itsessään, niin myös raskaus ja synnytys, oli synnytystapa mikä hyvänsä.

Vierailija:

Että lapsilukusi on nyt siinä, enempää ei kannata tehdä, koska kohtu on harvinaisen ohutta mallia?

Tai sitten sen toisen lapsen sydänääniä kuunnellessa niitä ei enää kuulukaan, kun lapsi on kuollut kohtuun, koska istukka oli kiinnittynyt sektioarven kohdalle?

Entäpä kun äiti makaa leikkauspöydällä tajuissaan, ja yht´äkkiä alkaa hirveä hässäkkä, lapsi on saatu ulos, mutta kohtu ei tajuakaan alkaa supistua, koska elimistö ei tajua, että lapsi on jo ulkona, äiti vuotaa verta tolkuttomasti ja kuolee. Tai tulee se sektioäitien yleinen vaiva, veritulppa. Ei se mitään, jalka jouduttiin amputoimaan, kun ei tarpeeksi ajoissa tajuttu mikä iski.

Ja se lapsi, oho, se ei alkanutkaan hengittämään, koska sekkään ei tajunnut, että syntymän hetki koittii niin yllättäen. Muutenkin sopeutumisvaikeuksia ulkomaailmaan riittää, sokerit heittelee. lapsi on veltto ja unelias, ei osaa imeä. No se ei oikein haittaa, eihän sektioäidille se maitokaan nouse kuten normaalisti.

Äiti popsii särkylääkkeitä minkä ehtii, mutta sektiohaava märkii minkä kerkeää, ja kipuja riittää. Jäljelle jää tunnoton alue vatsaan, koska joitain hermoja on vaurioitettu leikkauksen yhteydessä.

Miksei ihmeessä voida kertoa totuutta molemmista synnytystavoista? Miksi pidetään yllä harhaa, että sektio olisi jotenkin kivuton ja helppo ja ennen kaikkea turvallinen tapa synnyttää?

Vierailija:

ssä bakteeritartunnan ja joutuu jäämään sairaalaan vielä viikoksi äidin kotiuduttua, kun napanuora onkin kaulan ympärillä ja vauvalla hapenpuutetta, joka voi aiheuttaa aivojen vauroitumisen ja lapsi joutuu tarkkailuun kouluikään saakka kehittyykö normaalisti, kun keuhkot eivät olekaan puristuneet tyhjiksi alatiessä vaan keuhkot joudutaan imemään tyhjiksi, kun vauva juuttuu kiinni ja revitään väkisin ja olkahermot repeävät, vauva kuolee, sairaala ei korvaa mitään, sillä hoitovirhettä ei heidän mukaansa ole tehty, kun maito ei nousekaan 3-4 päivän päästä, kun kotiin ei pääsekään heti seuraavana päivänä ja viereisen pedin sektioitu äiti saattaakin päästä jopa aiemmin, kun ei pysty istumaan, tikit kiristävät alapäässä, verenhukka yli litran, taju lähtenyt, kipulääkkeet eivät jeesaa jne. lista on loputon.

En ymmärrä miksei voida kertoa totuutta molemmista synnytystavoista vaan valheellisesti ylläpidetään myyttiä täydellistä ja aina turvallisesta alatie-synnytyksestä.

Lapsiluku voi kohdun ohuuden vuoksi jäädä yhteen synnytystavasta riippumatta. Näin ohut kohtu on erittäin harvinainen. Itse tosin tiedän juuri sellaisen tapauksen, jossa kohtu revennyt esikoistaan odottavalla, lapsi kuollut ja äidiltä kohtu poistettu.

Kohdun supistumiseen annetaan sektiossa lääkettä, kuten joskus joudutaan antamaan myös alatiesynnyttäneelle, mikäli kohtu ei lähde supistumaan kunnolla.

Veritulppa ei ole mikään sektioiden yleinen vaiva. Siihenkin on tosin ennaltaehkäisevät lääkkeet. Veritulppiin taipuvaiselle koko raskaus ja myös alatiesynnytys on riski.

Velttoa ja uneliasta sektiovauvaa en ole vielä tavannut. Mikäli vauva on veltto, ovat syyt muualla kuin synnytystavassa. Imevät normaalisti, sillä imemisharjoittelu alkaa jo kohdussa. Maito nousee sektioäideillä korkeintaan yhden päivän myöhemmin kuin alatieäideillä, useimmiten nousee kuitenkin samassa aikataulussa.

Haavan tulehdusriskit ovat samat kuin eppari-haavassa ja hoito-ohjeet ovat samat, eli ilmakylpyjä ja suihkuttelua. Molempiin haavakipuihin äiti saa tarvittavan lääkityksen.

En ole itse törmännyt siihen, että sektiota mainostettaisiin kivuttomana, helppona tai riskittömänä, sillä sitähän mikään leikkaus ei ole, ei myöskään mikään alatiesynnytyskään.

Sektiohan on alunperin " kehitelty" pelastamaan kuoleman vaarassa olevat äiti ja/tai lapsi.

Vierailija:

kaksi todella helppoa ja ihanaa alatiesynnytystä takana, ja mielelläni kerron niistä, koska synnyttäjien keskuudessa kauhutarinat alatiestä jyllää aina vaan. Kuten sinäkin tässä juuri niitä selität.

Itse olen molmepien lasteni syntymän jälkeen noussut heti jaloilleni, varsinaisesti kipeä en ole ollut ollenkaan. TOkasta lapsesta lähdettiin synnytyksestä seuraavana päivänä anopin ja apen luokse, jossa oli miehen sisarukset perheineen, syötiin juhla-ateria, eikä tuntunut missään istua ruokapöydässä paria tuntia. Miehen isäkin oli ihan ihmeissään, kun kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut sanoa kuka siinä pöydässä oli se, joka oli edellisenä päivänä synnyttänyt.

Niiin ja ystävälläni lapsiluku jäi kahteen, kohtu ei kestä enää yhtään sektiota. Kolmas lapsi nimittäin kuoli kohtuun kohdun repeämän takia jo viikolla 15+. Ei mikään kiva juttu. JA toisella ystävälläni sektiohaava ei parantunut millään, vaan aukesi vähän väliä ja mräki vain jatkuvasti.

Elöi kokemuksia varmasti riittää molempiin suuntiin. Itse ei voi tietää kuinka tulee toipumaan mistäkin, alatiesynnytykseen tosin äiti voi valmistautua ja edesauttaa sen hyvin menemistä, sektiossa ollan täysin muitten armoilla.

Vierailija:

Minut jouduttiin sektioimaan ja pelkäsin leikkausta ihan hemmetisti johtuen tästä propagandasta, jota tulvii ovista ja ikkunoista. Olin aivan varma että kuolen ja jos jään henkiin niin kärsin kivuista ja tuskista kuukausikaupalla, enkä pysty itse hoitamaan vauvaani, maito ei nouse jne.

Toisin kävi. Leikkaus meni - luojan kiitos - hyvin. Olin kipeä leikkauspäivän ja sitä seuraavan. Tosin vain jos yritin liikkua, en paikallani ollessa. Kipulääkkeet auttoivat. Jo toisena päivänä enemmän kuin suureksi yllätyksekseni pystyin nostamaan ja kantamaan vauvaani ja kävelemään normaalisti pitkin käytäviä.

Maito nousi, aivan kuten normaalisti kuuluukin, 3. päivänä leikkauksesta.

3. päivänä en enää syönyt särkylääkkeitä lainkaan. Olin niin helpottunut ja iloinen että kaikki menikin niin hyvin.

Sen sijaan vieressäni makoillut alatiesynnyttäjä oli menettänyt verta yli litran (minä 200 ml), itki alapääkipujaan vielä silloin kun minä pääsin kotiin ja hän joutui jäämään 5. päiväksi sairaalaan kiristävien alapäätikkiensä kanssa. Ainoa asia mihin hän oli synnytyksessään tyytyväinen oli se, että hän oli saanut epiduraalin.

Vielä 5. päivänä hänellä oli yhtä kova kipulääkitys kuin minulla leikkauspäivänä.

Hän ei pystynyt istumaan lainkaan ja kävelykin teki kipeää. Hänellä oli vaikeuksia hoitaa vauvaansa, kantaminen teki kipeää. Hänellä ei noussut maito vielä 5. päivänä.

Myös hänelle oli yllätys että alatie-synnyttäjä saattaakin parantua niin paljon hitaammin ja kivuliaammin kuin sektioitu.

Kaikkihan on aina yksilöllistä ja tapauskohtausta ja tilanne olisi voinut olla toisinkin mutta nyt oli näin. Sen vuoksi on erittäin huono juttu että jatkuvasti kerrotaan esimerkkinä sektiosta se huonoin vaihtoehto ja alatiestä se paras. Eihän se ole reilua. Pitäisi kertoa molemmista molemmat ja siltä väliltä.

Muistakaa myös tuomitsevat naiset, että totuus on, että yleensä kuitenkaan synnytystapaansa ei pääse valitsemaan ja molempi pahempi.

sektio-kokemuksen sekä vierustoveri negatiivisen alatiekokemuksen jos se kerran on totuus?

Itse olen törmännyt kauhutarinoihin sektiosta ja pelkäsin leikkausta todella, todella paljon. Kuten kerroin olin varma että kuolen, kivut ovat hirveät jne. Kun näin siis ei käynytkään, niin voit vaan kuvitella mikä helpotus oli, kun toisesta päivästä alkaen nostin, kannoin ja hoisin omaa vauvaani, maito tuli normaalissa aikataulussa, en tarvinnut särkylääkkeitä toisen päivän jälkeen jne.

Vastaavasti vierustoveri oli myös siinä luulossa että alatiesynnytys sujuu aina hyvin, sektio-äidit ovat aina kipeämpiä, paranevat hitaammin jne, joten hänelle oli yhtä iso yllätys kuin minullekin että näin ei käynytkään.

oletko sektioitu julkku vai miksi meni herne nenään?

Sillä nimittäin saa " alavärkkinsä timmiksi" ihan ilman että pitää sen takia viillättää mahansa auki.



Ja sitten noista raskausarvista, niin niitten ilmaantuminenhan on kiinni kudostyypistä. Mulla esim. se on sitä lajia, että maha ratkeili jo reippaasti joskus rv 30 aikoihin. Enpä kyllä olisi valinnut sektiota rv:llä 28 estääkseni arvet, vaikka olisin saanut valita :D



Sääliksi kyllä käy tuon lajinen " äitiys" . Jos oma ulkonäkö menee vauvan edun edelle jo ennen koko vauvan syntymää, ei hyvältä vaikuta tsäänssit. Mutta mitä väliä, kun sen lapsen hoitaakin oikeeasti joku ihan muu kuin äiti tai isi. Herää vaan kysymys, eikö esim. lemmikkiapinan tai chinchillan hankkiminen ja paparazzien edessä ulkoiluttaminen olisi ajanut saman asian siinä imagon luomisessa.

Vähintään samaa kokoa Katien vatsan kanssa oli.

Tv. rv:lla 25 jo niin iso vatsa, että sai vastailla kysymyksiin " Taitaa olla ihan pian tulossa jo?"