Apua! Tein positiivisen raskaustestin ja sain aiemmin kuulla, että mieheni onkin varattu!!

Vierailija kirjoitti:

Kilttinainen kirjoitti:

Sääliksi käy AP:tä jos ainoa mahdollisuus lapsenhankintaan on tulla häntäheikin paksuksi panemaksi yksinhuoltajaksi.

Mies tulee pääsemään helpolla piditpä lapsen tai et. Hänen täytyy osallistua lapsen elämään vain mitä laki velvoittaa minimissään. Suurimmat kärsijät tässä tilanteessa olet sinä ja lapsi. Sinä joudut kärsimään raskauden, synnytyksen ja siitä johtuvat tulonmenetykset. Joudut yksin selviämään vauva-arjesta, yövalvomisista jne. ja saat vielä p*skaa niskaan uhrautumisestasi lapsen puolesta. Pitämällä lapsen ammut vain itseäsi jalkaan. Lapsi joutuu kasvamaan ilman isää työtaakkaansa väsyneen äitinsä kanssa.

Turha tulla pätemään että parempi ilman isää kuin huonon kanssa. Ideaalitilanteessa lapsella olisi kaksi rakastavaa ja huolehtivaa vanhempaa, lapsi olisi toivottu ja arvokas kummankin osalta.

Itse hankkisin lapsen mieluummin vakaassa suhteessa ja sellaisen miehen kanssa joka oikeasti haluaa sitä ja on valmis ja halukas tekemään oman osuutensa, minimielarit eivät todellakaan riitä. Olisi kauheaa alkaa tietoisesti YH:ksi.

Anteeksi, mutta kaikki ei mene aina niin kuin elokuvissa.

Itse olen tällä hetkellä kolmen lapsen yh ja kyllä kaikilla sama isä.

Lapset tehtiin yhteisestä päätöksestä ja halusta, mies oli vielä innokkaampi lasten hankintaan kuin minä.

Totuus sitten valkeni lasten tulon myötä.

Eipä sitä isää sitten loppupeleissä niin paljoa nuo lapset kiinnostaneet, että olisi halunnut viettää heidän kanssaan aikaa ja jakaa arjen ja lastenhoidon tasapuolisesti.

Eli suomeksi minä hoidin yksin kaiken miehen juostessa töiden lisäksi harrastuksissa ja kavereiden kanssa kaljalla, kalassa jne

Lopulta meni hermo ja erosin.

Lasten kanssa meillä menee nyt paremmin kuin ennen eroa, kun tiedän olevani yksin vastuussa eikä tarvitse kuvitella ja elätellä toiveita että toinen osapuoli auttaisi.

Minusta Ap teet oikein kun pidät lapsen! Hänellä on oikeus elämään ja sinusta tulee varmasti hyvä äiti lapsellesi. Onnea raskaudesta ja kaikkea hyvää jatkoon!

Surullista että sinulle on käynyt näin.

On kuitenkin eri asia jos lapsillasi on isä joka on heitä toivonut ja jolle he ovat jossain määrin rakkaita ja arvokkaita. AP taas on lisääntymässä miehen kanssa joka näkee syntymättömän lapsensa virheenä ja vahinkona josta on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä. Hän ei tunne lasta kohtaan arvostusta ja rakkautta, vaan vihaa ja katkeruutta.

Isä voi välittää ja huolehtia lapsestaan vaikka ei olisi enää yhdessä tämän äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tää on totta niin sanoisin että tee kuten itse haluat. Mieheen ei selvästikään voi luottaa eikä hänen varaansa laskea. Lapselle riittää hyvin yksikin omistautunut vanhempi, elämässä voi olla muita läheisiä aikuisia sitten jos biologinen isä on epäluotettava törppö. Jos haluaakin olla lapsen kanssa tekemisissä niin ainahan voi järjestää tapaamisia myöhemmin. Miehelle ei enää kannata antaa mitään huomiota tai odottaa häneltä yhtään mitään. Välit kylmiksi ja moikka.

Ei vaan, hänen ei kannata antaa laskea sisään.

Ap, tiedätkö miten vauvoja tulee?

Milloin aloitte miehen kanssa suunnitella lastentekoa ja miten monta lasta hän sanoi haluavansa kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tää on totta niin sanoisin että tee kuten itse haluat. Mieheen ei selvästikään voi luottaa eikä hänen varaansa laskea. Lapselle riittää hyvin yksikin omistautunut vanhempi, elämässä voi olla muita läheisiä aikuisia sitten jos biologinen isä on epäluotettava törppö. Jos haluaakin olla lapsen kanssa tekemisissä niin ainahan voi järjestää tapaamisia myöhemmin. Miehelle ei enää kannata antaa mitään huomiota tai odottaa häneltä yhtään mitään. Välit kylmiksi ja moikka.

Ei vaan, hänen ei kannata antaa laskea sisään.

Ap, tiedätkö miten vauvoja tulee?

Milloin aloitte miehen kanssa suunnitella lastentekoa ja miten monta lasta hän sanoi haluavansa kanssasi?

Pitääkö kaikkia aina suunnitella viimeisen päälle ja kirjallisesti sopia, että nyt alamme tekemään x määrän lapsia?

Meillä ainakin miehen kanssa meni niin, kun oltiin asuttu yhdessä noin 4-5 vuotta, niin kerran ohimennen mainitsin, että pitäisi pilleri resepti uusia. Mieheni totesi, että ei sitä välttämättä tarvitse, että voimme käyttää kondomia tai olla ilman.

No oltiin ilman ja nyt meillä on kaksi aivan ihanaa lasta.

Ikinä emme ole puhuneet lasten määrästä tai siitä, että nyt teemme toisen lapsen.

Toisen lapsen jälkeen mietimme yhdessä ehkäisyä ja otettiin taas pillerit. Mies totesi minulle, että "syöt, jos muistat".

Minua alkaisi ainakin ahdistamaan tuollainen suunnittelu, etenkin jos ollaan siinä elämäntilanteessa, että lapset ovat tervetulleita.

Ja ihan sinulle tiedoksi, ehkäisytkin voivat pettää. Ap taisi mainita, että oli vaihtamassa ehkäisyä ja mies tiedosti riskin siitä että hän voisi tulla raskaaksi

Mitä teit?

Vierailija kirjoitti:

Jos tää on totta niin sanoisin että tee kuten itse haluat. Mieheen ei selvästikään voi luottaa eikä hänen varaansa laskea. Lapselle riittää hyvin yksikin omistautunut vanhempi, elämässä voi olla muita läheisiä aikuisia sitten jos biologinen isä on epäluotettava törppö. Jos haluaakin olla lapsen kanssa tekemisissä niin ainahan voi järjestää tapaamisia myöhemmin. Miehelle ei enää kannata antaa mitään huomiota tai odottaa häneltä yhtään mitään. Välit kylmiksi ja moikka.

eikö ap ole tiennyt että voi tulla raskaaksi jos päästää kikkelin pimppiin?? Kärsit nyt omasta typeryydestäsi, toivottavasti opit olemaan levittelemättä jalkojasi kenelle tahansa. Tämä siis avmammojen ohje, vain sukupuolet on vaihdettu.

Tsemppiä, ap.

Olethan lähettänyt miehen viestit myös kavereillesi, jotta ne ovat muillakin nähtävillä? Kuten jo moni toivoi, minäkin olisin nähnyt hyvänä, että olisit mennyt poliisin puheille. Rikosilmoitusta ei olisi tarvinnut tehdä, poliisi olisi kyllä laittanut tietoihinsa jotakin käyntiäsi koskevaa tietoa ilman, että se olisi tullut miehen tietoon.

Sinä tunnut olevan vanhinkoraskaudesta huolimatta hyvä ihminen huolehtimaan lapsestasi. Elämä ei koskaan ole täydellistä, eikä usein ruusuista, välillä myös pahaa ja raadollista. Sinä sait kokea sen puolen tässä, valitettavasti, mutta tuolla hienolla persoonallasi menet tästäkin yli ja otat toivottavasti jotakin opiksesi, koska elämähän on koko ajan eräänlaista opettelua. Ei turhaan puhuta elämänkoulusta :-)

Mitä itse tiedän teoriapohjalta ja käytännön tasolla, lapsi kasvaessaan haluaa saada juuristaan tietoa.

Vaikket itse halua olla miehen kanssa missään tekemisissä, lapsi ajattelee ja etenkin tuntee aivan eri tavoin. Tietämättömyys isästä muokkaa hänen persoonaansa ja itstuntoaan. Joudut vielä moneen kertaan miettimään ja kokemaan haastavia hetkiä elämässäsi, kun lapsesi pohtii isäänsä liittyviä asioita.

Se, että lapsi, tai kuka tahansa ihminen haluaa tietää juuristaan edes jotakin, on ihan luonnollista. Varsinkin omien lapsen syntymän jälkeen monet haluavat tutustua sukunsa historiaan ihan eri tavalla kuin ennen lasta, mutta monia kiinnostavat sukujuurensa jo ihan luonnostaan kovasti, syystä tai toisesta. Tämä tosiasia sinun on hyvä sisäistää ajan mittaan, sillä jos lapsi ei tiedä mitään toisesta vanhemmastaan, se vaikuttaa hänen psyykkeeseensä. Voit olla lapselle rehellinen ja kertoa hänelle aikanaan, ettei isäsi halunnut olla mukana. Olet sen verran fiksu, ettet varmaankaan sanoisi lapselle, ettei isäsi halunnut sinun edes syntyvän.

Vielä eräs ajatus tuli mieleeni. Sinuna tulostaisin viestit paperille ja säästäisin ne. Jos lapsi joskus täysi-ikäisenä haluaisi nähdä ne, hänen käsityksensä omasta elämästään selkeytyisi huomattavasti. Voit siis joskus lähellä täysi-ikäisyyttä kertoa hänelle, että isäsi kanssa viestittelimme ja olen säilyttänyt viestit. Jos haluat ne aikuisena joskus nähdä, saat sen tehdä. Mutta kannattaa ehkä etukäteen varottaa, että viestit ovat pahoja viestejä. Eli tarkkaan kannattaa harkita, kertooko viestin säilössä olemisesta mitään. Kannattaa huomioida, millainen luonne lapsesi täysi-ikäisyyden kynnyksellä on ja miten hän on reagoinut isättömyyteensä sekä millainen elämäntilanne, erityisesti psyykkinen kunto hänellä on. Voi olla, että moni on kanssani asiasta eri mieltä, mutta vaikka kyse on kahden muun henkilön välisestä viestinnästä, siinä ovat vedenpitävät syyt mustaa valkoisella esitettynä todisteeksi lapselle, miksi isä ei halunnut tulla elämäänne mukaan. Mitään tyrkyttämistä en tarkoita. Tilanteen mukaan ja hyvin, hyvin hienovaraisesti, kyse on kuitenkin lapsen isästä, vaikka sinä häntä inhoatkin.

Mutta, hienoa, ap, että teit itsellesi selkeän ratkaisun. Kuten olet jo varmasti ymmärtänyt, sinä et ole millään tavoin syyllinen siihen, että mies valehteli. Hänen tunne-elämänsä ei ole tasapainoinen, eikä psyyke täytä ehkä normaalin rajoja. Seisot pystypäin ja kerrot ihmisille totuuden. Itsensä kanssa kannattaa olla rehellinen, myös muille ihmisille. Silloin on helppo hengittää.

Kaikkea hyvää elämääsi, ap!

Menisin kyllä jo nyt tekemään ilmoituksen uhkailuista ihan oman terveyden takaamiseksi. Turha itkeä siinä vaiheessa jos mies menee sanoista tekoihin etkä pysty todistamaan sitä mitenkään.