Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Meillä ei ekana kukaan uskonut refluksiin kun ei ollut näkyviä ongelmia vapaa-ajan jälkeen kun pulautukset loppui. Sitten 3vnä hammaslääkäri sanoi että näkyy kyllä hampaista että sen kanssa on ollut ongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ei ehkä halua kuulla siinä vaiheessa, kun stressaa lapsen syömättömyyttä, mutta kerron kuitenkin…
Oma esikoinen oli todella huono syömään ihan syntymästään asti. Joi äidinmaitoa hengissä pysyäkseen juuri sen verran, että pärjäsi (ja imeminen oli TODELLA hidasta), mutta kasvoi koko ajan miinuskäyrällä ja varsinkin paino reilusti miinuksella. Meitä käytettiin jos jonkinlaisissa testeissä, mutta mitään vikaa lapsesta ei löytynyt.
Kun sitten kiinteät tuli kuvioihin mukaan, niin saatoin hirveällä vaivalla saada hänet ottamaan t-lusikallisen sosetta, mutta enempää hän ei syönyt. Vielä 1,5-vuotiaanakin pieninkin palanen ruoan seassa sai aikaan hirveän kakomisen (taisipa tyttö joskus oksentaakin, jos ruokaan oli vahingossa jäänyt pieni palanen).
Tyttö kasvoi kyllä, mutta koko ajan hitaammin, kun olisi pitänyt ja oli silmin nähden laiha. Ja minä ressukka stressasin ja stressasin ja yritin vaikka mitä temppuja (leluja ruokapöydässä, videon katsomista samalla kun minä syötän ym), jotta olisin saanut hänet syömään paremmin.
Sitten yhtenä päivänä (olisikohan lapsi ollut n 4-5 vuotias) päätin, että nyt tämä jatkuva stressaaminen saa loppua. Laitoin lapselle eteen ruokaa säännöllisesti ja hän sai täysin itse päättää mitä söi ja minkä verran. Enkä korvannut omasta mielestäni liian pientä ”kunnon ruoan” määrää antamalla herkkuja. En tuputtanut enkä maanitellut, vaan keskustelin pöydässä ihan muita asioita ja yritin olla kiinnittämättä mitään huomiota siihen, mitä hän söi tai ei syönyt.
Ja pikkuhiljaa tilanne alkoi paranemaan. En uskoisi tätä, ellei tämä kaikki olisi tapahtunut itselle, mutta jotenkin ruokailutilanteen rauhoittaminen ja minun rauhoittuminen asian suhteen auttoi.
Lapsi on nyt 17-vuotias, aktiivisesti urheileva ja terve. Edelleen varsin hoikka pituuteensa nähden, mutta parina viime vuonna tehty voimaharjoittelu alkaa jo näkyä ja hän on varsin lihaksikas. Ja pituus on nykyään aivan normaali (170cm tyttö). Edelleen hänen on vaikea nielaista yhtäkään isompia paloja (esim särkylääke täytyy laittaa neljään palaan, jotta hän saa sen nieltyä) jaa esim jugurtin seassa oleva hedelmäpala saa edelleen aikaiseksi oksennusrefleksin. En tiedä onko nielussa jotain rakenteellista poikkeavuutta (ainakaan sellaista ei ole havaittu), vaikka onko vain hänelle ominaista.
Mutta niin tai näin, meillä ei ole enää mitään ongelmia ruokailun suhteen. Tyttö syö varsin monipuolisesti ja terveellisesti
Koittakaa kinuta apua niin kauan kunnes saatte refluksin yms suljettua pois.
Meillä oli vähän samansuuntaista syömättömyyttä 6kk lähtien ja loppui onneksi 12kk iässä. Nokkamukia vihaa vieläkin 1v 5kk iässä, mutta tarjoan paljon ruokia, joista saa nestettä (kurkkuraaste/kaupan hedelmäsosepussit). Meillä toimi toi "buffet" pöytä eli paljon vaihtoehtoja tarjolle ja lapsi valitsee ja syö itse omaan tahtiin. Uusia ruokia maltillisesti. Mitään en enää tyrkytetä, koska sillä saa aikaan vain vastarintaa ja itkupotkuraivarin.
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa kinuta apua niin kauan kunnes saatte refluksin yms suljettua pois.
Meillä oli vähän samansuuntaista syömättömyyttä 6kk lähtien ja loppui onneksi 12kk iässä. Nokkamukia vihaa vieläkin 1v 5kk iässä, mutta tarjoan paljon ruokia, joista saa nestettä (kurkkuraaste/kaupan hedelmäsosepussit). Meillä toimi toi "buffet" pöytä eli paljon vaihtoehtoja tarjolle ja lapsi valitsee ja syö itse omaan tahtiin. Uusia ruokia maltillisesti. Mitään en enää tyrkytetä, koska sillä saa aikaan vain vastarintaa ja itkupotkuraivarin.
Suosittelen kokeilemaan vaihtoehtoisia nestekippoja. Nokkamukia ei enää edes suositella ainakaan pitkäaikaiseen käyttöön sillä ohjaa kieltä väärään liikkeeseen. Nielaise ja keskity siihen, mitä kielesi tekee. Se painautuu ylös. Nokkamuki estää tämän kovana kielen ja kitalaen välissä. En yhtään ihmettele, jos lapsi vierastaa nielemistä hankaloittavaa kapinetta. Vaihtoehtoja löytyy taikamukista pillimukiin ja ihan tavallisesta lasistakin voi antaa juoda. Laittaa vaan vähän kerrallaan niin ei kaikki kastu vahingon sattuessa. Muistelisin oman lapseni juoneen puolitoista vuotiaana läikyttämättä kannettomasta kiposta.
Aistiyliherkkyydeltä kuulostaa. Ite oon yrittäny seurata millanen menee ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuulkoot sitten nälkään tai oikeastaan nestehukkaan jos ei halua syödä tai juoda. Jos minun lapseni perseilisi noin, niin se saisi kuolla nestehukkaan koska ei saisi enää ruokaa tai juomaa.
Toivottavasti sulla ei ole lapsia etkä ikinä saakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi voisi hyvinkin olla kireä kielijänne kertomasi perusteella. Imeminen ja ruuan työstäminen on silloin hyvin vaikeaa. Kannattaa käydä asiaan perehtyneellä spesialistilla. Listan lääkäreistä löytää FB-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne tukiryhmä. Kannattaa ehdottomasti käydä näytillä! Ja siis ei kannata kysellä apua neuvolalääkäreiltä tai muilta sellaisilta. Heillä ei valitettavasti pääsääntöisesti ole osaamista katsoa kielijänneasiaa. Jopa synnäreillä lääkärit eivät välttämättä tunnista sitä.
Minulla oli lapsena kireä kielijänne, joka korjattiin 9-vuotiaana, mutta se ei haitannut syömistä. Tämän lisäksi minulla oli sydänvika, joka aiheutti paljon väsymystä enkä tietenkään jaksanut syödä. Asia korjaantui vauvaiässä tehdyn sydänleikkauksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi on aina ollut vähäruokainen. 1-vuotiaaksi eli käytännössä pelkällä tissimaidolla, muuten vain maisteli. Senkin jälkeen aika vähäisiä määriä syönyt, päiväkodissa ehkä muiden kannustamana sitten paremmin. Jaksoin siitä joskus stressata, mutta nykyään en. 5-vuotias syö jo ihan hyvin toisinaan, toisinaan ei mutta niin kauan kuin kasvu on normaalia en ole huolissani. Luotan siihen, että lapsella toimii vielä luonnollinen säätely nälän ja syömisen suhteen enkä tyrkytä tai pakota niin ruokailuun ei muodostu negatiivista kokemusta.
Naapurin teinityttö jäi selvästi lyhyemmäksi kuin äitinsä,aika heikko ruokahalu taisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsi alkanut syömään vähän paremmin vasta lähempänä 3 vuoden ikää. Kärsi vauvana koliikista ja maitoallergiasta. Eli lähestulkoon pelkällä rintamaidolla melkein 2-vuotiaaksi. On tällä hetkellä ikäistään lyhyempi ja pienikokoisempi.
Nykyäänkin joisi loputtomat määrät kauramaitoa ja ruoaksi söisi vain lihaa. Vihanneksien suhteen on erittäin nirso.
Mutta energiaa näyttää riittävän ja älyllisesti kehittyy normaalisti, niin en ole hirveän huolestunut. Pieneksi hän kyllä taitaa jäädä, mikäli ei saa kasvupyrähdystä myöhemmin.
En pakottanut lasta syömään. Ajattelin, että syököön sitten kun tulee nälkä. Luovuin neuvolan "viisi ateriaa päivässä" -ohjeista (neuvolassa tietenkin valehtelin, että lapsi syö viisi ateriaa päivässä). Sekä minusta että lapsesta tuli paljon onnellisempia. Uskon edelleen, että lapsi syö sen, minkä tarvitsee. Lapsi aloitti nyt ekaluokan, ja toivon, että tähän loppuu se jokapäiväinen päiväkodin loukkaantunut nalkutus, että lapsi otti yhden perunan mutta ei suostunut syömään kuin puolet ja lapsi otti leivän mutta nuoli vain voit siitä päältä ja söi kurkut. Menevä ja energinen lapsi on kyseessä, koko ajan liikkeessä. Ei mitenkään liian laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsi alkanut syömään vähän paremmin vasta lähempänä 3 vuoden ikää. Kärsi vauvana koliikista ja maitoallergiasta. Eli lähestulkoon pelkällä rintamaidolla melkein 2-vuotiaaksi. On tällä hetkellä ikäistään lyhyempi ja pienikokoisempi.
Nykyäänkin joisi loputtomat määrät kauramaitoa ja ruoaksi söisi vain lihaa. Vihanneksien suhteen on erittäin nirso.Mutta energiaa näyttää riittävän ja älyllisesti kehittyy normaalisti, niin en ole hirveän huolestunut. Pieneksi hän kyllä taitaa jäädä, mikäli ei saa kasvupyrähdystä myöhemmin.
Ltp-allergia saattaa olla jos ei mielellään syö salaattia, marjoja ja hedelmiä. Suomessa harvinainen allergia, mutta todella helpottava kaikille jos se todetaan. Tämä allergia ei näy normaaleissa allergiatesteissä. Siinä vaan on se että kaikki terveellinen on sitten kielletty, myös hillot ja mehut.
Anna lelu käteen. Videoita sitten pikku hiljaa pois. Juttele,kiinnitä asioita syöttämässä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetin lasta 2 v 2kk. Kiinteitä hän maisteli ensimmäistä kertaa 6 kk:n iässä, ei syönyt niitä kovin suuria annoksia kuin vasta toisella ikävuodella, ja silloinkin satunnaisesti. Tuntui, että 2-vuotiaan kasvattaminen lähinnä rintamaidolla oli haaste. Hän kuitenkin kasvoi pituutta normaalisti.
En koskaan kokeillut rintamaidon pumppaamista, koska en milloinkaan jättänyt lasta. Korvikkeet eivät koskaan kelvanneet, ollenkaan! Ainoastaan joku mango-piltti (se vahvempi) kelpasi joskus vanhempana... Mutta ei meillä pakotettu syömään niin kehnoa ruokaa, ettei se nälkäiselle lapselle maistu. Eikä meillä koskaan pakotettu syömään muusta hyvinvoinnista piittaamatta; asioiden oli oltava sen verran hyvin, että lapsella oli ruokahalu.
Olen pohtinut, voiko syynä korvikkeiden torjumiseen olla kokemus synnärillä: vaikka minulta kuulemma tuli maitoa hyvin, kolmantena päivänä, kun annoin vauvan pariksi tunniksi kätilöille saadakseni nukkua, vauvalle annettiin korviketta - ja tehtiin ilmeisesti perusjuttuja tavalla, joista vauva ei ollut tyytyväinen... tai joiden jälkeen minun tapani olivatkin vieraita. Yhdistikö vauva jotain negatiivista valmisruokaan? Vai onko niin, että tunneälykkäämmät vauvat tajuavat korvikkeen olevan "B-tuote", siitä huolimatta että se on ravitsemuksellisesti kelpo?
Aloittajan kirjoituksesta tulee mieleen, että lapsi on tunneälykäs, ja että protesti liittyy siihen aggressioon/turhautumiseen, jota syöttäjä on ehkä harjoittanut saadakseen lapsen syömään haluamallaan tavalla. Lapsen ehdoilla, niin kyllä se luottamus palautuu.
Lasta ei siis tarvitse "saada syömään", vaan pikemminkin olla estämästä häntä syömästä omalla käytöksellä tms.
Tilanteenne kuulostaa kuormittavalta. En tiedä, oletko tietoinen, mutta lasten haastavia ruokailutilanteita (kun kyseessä ei tule ilmi mitään tiettyä syytä ruoan välttämiselle, kuten tässäkin ketjussa monta kertaa ehdotettuja allergiaa, aistiyliherkkyyttä tai refluksia tms) voidaan hoitaa lasta myös pikkulapsipsykiatrialla. Meillä se toi lopulta avun taaperon kieltäydyttyä järjestelmällisesti syömästä, paino kehittyi kans huonosti. Jos koet mahdolliseksi, niin pyydä lähetettä neuvolasta lastenpsykiatrialle. Tosi paljon voimia!
Lapsi voisi hyötyä ns.sormiruoka aterioinnista, eli hän saa tutustua omalla tahdillaan ruokiin ja leikkiä ja tunnustella niitä ennenkuin edes maistaa.
Kuulostaa vaikealta tilanteelta, ja tiedän miten stressaavaa on että lapsi ei syö, koska oma lapseni on samanlainen. Nyt kun on kolme on ruvennut syömään paremmin.
Sinun tulisi kuitenkin aina huolehtia että nestettä tulee juotua tarpeeksi ettei tule nestehukkaa. Vaikka mehua jos se on ainoa mikä menee, hampaista ei ole väliä, nestehukka on isompi vaara.
Niin hölmöä kuin se onkin, niin ruokatilanteen rauhoittuminen auttaa lasta syömään, ja olen itse joutunut todella paljon tekemään työtä että en stressaa siitä että lapsi ei syö.
Tässä teksti jossa neuvoja syömiseen, (suomalainen tutkimus mainittu!) https://www.parents.com/recipes/nutrition/picky-eater-strategies/
Tsemppiä
https://www.parents.com/recipes/nutrition/picky-eater-strategies/
joitain vinkkejä, englanniksi.
Tässä suomeksi mll sivuilla
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-syo-h…
Jos lapsi jatkaa alakäyrällä, niin pyydä saada apua neuvolasta.
Kai teillä on avoneuvola, jossa voi käydä punnitsemassa lapsen välillä niin näkee miten paino kehittyy? Koska seuraava neuvola on vasta 1,5 vuotistarkastus ja sen jälkeen vasta 2v., joten olisi hyvä että painoa seurattaisiin tarkemmin.
Minut oli kuulemma pilattu soseilla joten pitkään en suostunu syömään mitään mikä vaati pureskelua. Meni yksi kesä voileivillä. Pikkuhiljaa löytyi sopivia kuten spaghetti ilman mitään sipuleita tai vastaavaa ruokaa pilaavaa. Munakkaat meni. Kauan kesti ennenkuin suostuin syömään kokolihaa. Ja edelleenkin 40v vanhana yli 80% kaupassa myytävistä ei käy ollenkaan.
Joten joo, tee monta pientä ateria ja kokeile mikä uppoaa ja mikä ei. Ainakaan mitkään vihannekset tai hedelmöt ei koskaan menny eikä edelleenkään. Yks mikä kauan ärsytti ja edelleen ärsyttää on ruokien yleinen kuivuus, pikkuhiljaa hoksattiin valmistaa kermaviili-ruohosipulidippejä ja jotain vastaavia valmistan edelleen itse.
Et tämmöistä. Eiku kokeilemaan.
Maidotonta ja gluteenitonta voit huoleti kokeilla vaikka loppuiän. Minun lapsellani vaivat loppuivat siihen.
Silloin ei sovellu myöskään hedelmät eikä suurin osa kasviksista. Liha , kananmuna, kala , pieni määrä viheitä lehtikasviksia käy. Leivistä kannattaa tarkastella hiilihydraattipitoisuus