Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Hei, en koko ketjua ehdi lukemaan, mutta saatte kaikki empaattiset tunteeni!
Omalla lapsellani oli refluksia, eli kaikki närästi ja sattui mahaan. Heräili öisin huutamaan, kun oksennus tuli kurkkuun. Apua saatiin vasta 2 v, vaikka koetin tosissani saada apua neuvolasta ja lääkäristä. Allergiapolille päästyämme erikoistuja sitten tunnisti ongelman ja ohjasi eteenpäin. Jälkimmäisen lapsen kanssa oli sama juttu, jälleen neuvolan apu oli taivastelua ja lääkäri vähätteli. Löysin kuitenkin uuden terkkarisijaisen ja toisten refluksiperheiden avulla Terveystalolta hyvän lasten gastroenterologian lääkärin, vakuutus oli kyllä hyödyksi... Ongelma ei ole kai niin tuttu että lastenlääkäreistä kaikki sen tunnistaisivat. Osan mielestä vika oli lähtökohtaisesti myös "hössöttävässä äidissä". Meillä yksinkertainen ultra selvitti asian, ja hoidoksi riitti Gaviscon, saostusaine ja ruokailujen rytmin ja laadun räätälöinti. Närästyslääke oli harkinnassa mutta se aloitetaan hyvin harkittuna lapselle. Selvisi myös, että huonosyöntinen isä kärsi samasta, mutta pääsi tutkimuksiin vasta nyt aikuisena. Mahanportin sulkijalihas vain ei toimi ok, helpottaa kyllä lapsilla myöhemmiten kohtuu kivasti.
Meillä ei kestetty yhtään joitakin ruoka-aineita, ja jo imetysaikana lapsi oireili rajusti, jos söin hiukankaan viinimarjoja, tomaattia tai mansikoita. Kun söin usein vähän, en tajunnut alkuun. C-vitamiinia saa muustakin, joten jätin ne pois kielloista huolimatta joiksikin kuukausiksi. Onneksi esim. parsakaali sopi molemmille, ja hiljalleen peruna pysyi sisällä. Tärkeintä oli, että lapsi söi jotain, joka pysyi sisällä ja josta sai vitamiininsa ja energiansa. Nyt isoina päiväkotilaisina syövät jo kaikenlaista eli kun tärkeintä on syödä jotain, yleispaatokset "ei saa sulkea pois ruoka-aineita" voi unohtaa toissijaisina ja pyytää lähetteen ravitsemusterapeutille, jos sopivia ravintoainelähteitä ei löydy tarpeeksi. Itse ainakin koin, että vouhkaus mansikoista ja viinimarjoista oli hassua, kun valtaosa maailman lapsista kasvaa hyvin ilmankin, eli vaihtoehtoja on.
Jokin asia tekee teilläkin nielemisestä inhottavaa, ja sehän siinä pitäisi selvittää. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut pääsääntöisesti todella helposti syövä lapsi, joten olen huono neuvomaan, mutta meilläkin ilmaantui tuossa noin 1 v 3 kk - 1 v 4 kk iässä täällä pariinkin kertaan mainittu ilmiö, että "vauvanruoka" (eli soseutettu mössö) ei enää kelvannut, vaan piti saada samaa ruokaa kuin muillakin, korkeintaan vähän haarukalla silputtuna. Ja se ruoka piti myös saada syödä itse, joko käsin, lusikalla tai haarukalla, auttaa ei saanut lainkaan. Jos yritin yhtään lusikan kanssa huseerata vieressä, alkoi kauhea itku, huuto ja pää kääntyi samantien pois. Edes puuro ei tuossa kohtaa enää maistunut sellaisenaan, vaan sinne piti laittaa sekaan esim. marjoja tuomaan vähän rakennetta, jonkinlainen pureskelutarve siis?
Hei
Jos et vielä kuuluu, niin kannattaa liittyä facebokkissa ryhmään syömishäiriölapset (löytyy ihan sillä nimellä. Diagnoosia ei vaadita, mutta kaikkien ryhmän päässeiden on esittäydyttävä).
t.Syömishäiriöisen pojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityiselle lastenlääkärille ja siellä alatte purkaa tilannetta, laittaa eteenpäin jatkoja, jos tarvetta.
Eipä se lääkäri yksityiselläkään saa tolkkua vanhempien päähän. 1v 4kk in siis yhä hengissä ja terve. Ei vaan mätä mitä sattuu vanhempiensa mieliksi. He ovat ammattilaisten neuvot saaneet, mutta kun ei kelpaa, eikä ymmärretä. Lapsiparka.
1v 4kk syömättä. On kuule melkoinen ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa monesta vastauksesta, että ei ole monella mitään käsitystä millaista on olla huonosti syövän lapsen äiti. Mulla on nyt jo toinen huonosyöntinen tyttö. Ensimmäisen kohdalla alkoi luojan kiitos helpottaa noin 4v iässä. Tiedän, että tämä on vain vaihe ja sitkeällä työllä menee ohi. Mutta on tuskaisaa säilyttää malttinsa joka päivä 5krt päivässä, kun toinen ei juurikaan syö mitään, kasvu laahaa minimitoilla ja painokäyrä vaan laskee.
Pitää vaan tsempata itseään, että ei lapsi itseään nälkään tapa - vaikka joskus siltä tuntuukin...
Iso asia on vanhempien suhtautuminen. Jos syömiseen kiinnittää liikaa huomiota ja siitä tekee tunneasian, ruoka ei taatusti maistu. Mitä enemmän syömisestä tekee numeron, sitä enemmän se alkaa hallita elämää.
Lapsi ei nälkään kuole ruuan äärellä vaan syö kyllä henkensä pitimiksi, jos ruokaa on tarjolla. Kaikenlainen tuputus ja muu saa lapsen temppuilemaan ruuan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vieläkään ole syönyt vaikka on jo 19.pvä?
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä kaverin pojalla oli vauvana sama ongelma. Hän oli lopulta aivan nälkiintyneen laiha alle 1-vuotiaana. Jossain vaiheessa kelpasi vain suklaa, mitään muuta ei mennyt alas. Vanhemmat antoivat sitten sitä, ettei poikapolo olisi kuollut nälkään. Sama peli jatkui myöhemmin teininäkin, ja ruokailusta tuli kauheaa pelleilyä. Nyt on 25-vuotias, sairastaa kakkostyypin diabetesta ja on sairaalloisen lihava. Mielestäni kyseessä on jonkinlainen aivovaurio, koska nuori mies on jotenkin hitaan ja jähmeän oloinen. Voisiko syömishäiriö olla synnynnäinen jostain syystä? Valitettavasti ongelmia on todennäköisesti tiedossa, jos lapsi ei syö. Joskus huonon ruokahalun syynä voi olla anemia, joten rauta-arvot kannattaa tarkistuttaa. Omalla lapsellani oli 4-vuotiaana tällainen vaihe.
Prader - Willin oireyhtymä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tässä, että miksi olisikaan vauvana pitänyt jotain muuta kelpuuttaa kuin rintamaito? Se on myös WHOn suosituksen mukaan lapselle kaksivuotiaaksi pääasiallinen ravinnon lähde, eli jos edelleen imetät, se auttaa. Jos et, juota edes sitä maitoa, mitä suostuu juomaan. Tarjoa ruuat selkeinä ja erillään toisistaan, eli ei mitään sosetta tai kastiketta, vaan niin että lapsi näkee, mitä syö. Voit koittaa tehdä annoksesta hauskan näköisen, jos jaksaminen ja into riittää.
Oletko kokeillut sellaisia ruoka-aineita, joita ensi-istumalta ei tulisi mieleen tarjota pienelle lapselle? Esim. suolakurkkuja, oliiveja, graavilohta, voimakkaita juustoja (sormiruokana)? Yrittänyttä ei laiteta, meillä esikoinen on aina tykännyt vähän oudommista ruuista. Lihapullat, muusit jne ei oikein menneet, vissiin mauttomia hänen mielestään. Lihoista meni vain rasvaiset ja ylikypsät, kuten erittäin hyvin rapeiksi paistetut kanankoivet nahkoineen. Yhdellä ystävälläni oli jossain vaiheessa pahasti syömätön lapsi, mutta kuulemma kanankoipia söi, ja itse tietenkin kädestä haukkaili. Ravintolassa tämä esikoiseni on jostain 4-vuotiaasta aina halunnut tilata salaatin, ja myös syönyt sen. Jos olisin lihapullat tilannut niin lautaselle olisi jäänyt... yritän tässä nyt vaan sanoa, että think outside the box.
Toinen asia mitä tuli mieleen (en jaksa lukea koko ketjua) olisi että syöttekö yhdessä, saako lapsi esimerkin, syökö lapsi samaa kuin te?
Omat lapsemme rakastavat sitä, että ollaan yhdessä ”buffet-pöydässä” eli että en laita kenellekään valmiiksi annoksia, vaan istutaan koko perhe pöydässä, ja saa ottaa pöydästä mitä haluaa (toki kotioloissa tämä buffetpöytä on suppea, mutta antaa lapselle tunteen, että hän saa itse valita). Tietenkään hän ei vielä osaa ottaa itse, mutta voisiko ennen pitkää alkaa kiinnostua ruuista ja ilmaista mitä haluaa maistaa, jos aikuiset istuisivat pöydässä ja ottaisivat ruokia. Jos lasta ei tuputa, niin heräiskö sellainen omaehtoinen kiinnostus jossain vaiheessa. Hyvä tunnelma ruokapöydässä on tärkeää, joten vanhempien pitäisi yrittää olla stressamatta asiasta, pöydässä pitäis jutella muita asioita, kuten että miten päivä on mennyt jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin tulee mieleen aistiyliherkkyys, jos fyysiset sairaudet on pois suljettu. Olen aiemmin työskennellyt autismin kirjon lasten ja nuorten kanssa. Heillä aistiyliherkkyydet ovat yleisiä. Ruoka siis tuntuu ”väärältä” suussa. Jollakin jopa nieleminen voi tuntua pahalta. Toimen ääripää on ruuan ruminaatio, jossa märehditään jo kertaalleen pureskeltua ruokaa.
Oletteko huomanneet viitteitä, että saattaisi olla aistiyliherkkyyttä? Siis tuntoaisteissa. Joillakin ruuan ja juoman lisäksi esim. naaman pesu voi olla hankalaa. Tai hampaiden pesu. Tai pitää erityisen kuumasta vedestä peseytyessä. Joillakin on useamman aistin yliherkkyyttä (kuulo on yleinen, jokin pieni normaali ääni häiritsee).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Itsellä oli esikoinen tuommoinen. Mietin että mitä teen väärin. Yritin KAIKKEA. Ja neuvojia riitti. Voi jessus. Niin; oma äiti pahin. Hänellä viisi hyvin syönyttä lasta. No katsoi pari päivää tämän meidän esikoisen perään siinä vajaan kahden vuoden iässä ja tajusi, että nyt kohtasi voittajansa.
Meillä oli pieniruokainen jo mahassa; täysaikaisena syntyi ja painoi 2,7kg. Ja muistan edelleen mitä taistoa ruokailut oli; mikään ei maistunut.
Sitten syntyi tämä toinen lapsemme; alusta asti maistui maito semmoisina määrinä, joita pystyi esikoisessa vain haaveilemaan. Kiinteisiin siirryttiin ja kaikkea on aina maistellut ja syönyt innolla. Jos olisi tämmöisiä lapsia ollut minulla vain, niin kuvittelisin varmasti olevani näissä syömähommissa tosi hyvä ja taitava äiti. Paskat. Sattui vain lapsi, jolle syöminen ei ollut hankalaa missään vaiheessa.
Nyt esikoinen 9v ja viimeisten parin vuoden aikana on alkanut ruoka maistua paremmin. Edelleen on todella hoikka. Syö monipuolisesti ja joitakin ruokia jopa isoja annoksia.
En osaa auttaa. Toivottaa vain voimia ja tsempata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Tuli myös mieleen aistiyliherkkyydet. Omalla pojalla oli juuri samanlaista. Lievä autismi todettiin myöhemmin.
Ei siinä mikään auttanut, lapsi ei syö kun ei kerran syö. Meillä kuitenkin kelpasi edes muusattu peruna, ja hedelmäsoseet. Maito.
Ei auta kun tarjota niitä joita menee edes vähän. Toki välillä tarjoa maistiaisia uuttakin ruokaa vanhan kanssa, tosin tiedän ettei välttämättä toimi.
En ole lukenut koko ketjua, mutta ehdottaisin SI-terapiaa tai SI.-terapeutin tekemää arviota. Eli esim.toimintaterapeutti jolla koulutus sensorisen integraation terapiaan. Kuulostaa aistiyliherkkyydeltä. Myös puheterapeutin tutkimukset voisivat olla paikallaan, ettei ole esim.suun motoriikan suhteen mitään poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna sille jotain makeaa, karkkia/keksiä/pullaa/limua. Varmaan kelpaa ja pääasia, että saa jotain mahaansa.
Ei kelpaa. Ei kelpaa mehu, ei kelpaa pulla, jäätelö eikä keksi. Olen niitäkin epätoivoissani kokeillut. Ap
Onko sillä fruktoosi-intoleranssi?
Refluksi tuli aivan välittömästi mieleen. Omallani oli ja kun lääkkeet haettiin ja vähän kasvoi niin johan alkoi helpottaa ja käyrä pomppasi kuin taikaiskusta.
googlaa fruktoosi intoleranssi, silloin mikään makea ei maistu. Osalla todetaan vasta aikuis-iällä kun on koko ikänsä kärsinyt huonosta olosta. Alkaa tyypillisesti imetyksen jälkeen.
Oireeton refluksi, kurja olo jo valmiiksi