Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oikein jaksaiskaan, mutta se on nyt hoidettava ja kestettävä se oma mukula kun sen on tähän maailmaan saattanut. --- tämä epeli herää vielä kolme vuotiaanakin lähes JOKA yö huutaen. Viime viikolla nukkui 4 yötä (koko elämänsä ennätys!) peräkkäin koko yön aamuun asti,.
Ihan totaalisen off the topic: Mielestäni se, että 3-vuotias herää kerran yössä ei ole epätavallista. Eikä mikään huolestumisen aihe/jaksamisongelma siihen verrattuna, että lapsi ei syö.
Terve lapsi syö kun sen on nälkä, ei tarvitse hössöttää/pakottaa/tai mitään muutakaan.
Yhden kerran olen nähnyt lapsen (ei ollut esikoinen ja muut lapset söi) joka yksinkertaisesti kieltäytyi päiväkausia syömästä jos ruokaa x ei ollut lautasella. Nestettä ei myöskään mennyt, jollei ollut mehua x. Seurauksena sairaalareissu. Eli ilmeisesti jonkinlainen nälän/janonsäätelyhäiriö lapsella.
Mistäpä tiedät onko se oma lapsi terve ellei hae apua kun ruokailu tökkii?
En ymmärrä kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin teinityttö jäi selvästi lyhyemmäksi kuin äitinsä,aika heikko ruokahalu taisi olla.
Tai sitten ruokahalulla ei ollut tähän mitäön merkitystä. Kaikki eivät ole vanhempiensa pituisia.
Meillä lapsen koliikin ja myöhemmin ihottumien ja syömättömyyden syyksi paljastui vasta 2,5 vuotiaana vilja-maito-muna allergia. Olimme iho ja allergiasairaalan hoidossa (jo pitkään), mutta missään vaiheessa tuota komboa ei lähdetty lääkärin johdolla testaamaan. Lopulta asia ratkesi ehkä sen sadannen lääkärin vastaanotolla, jonne mentiin muista syistä. Kun allergian syy selvisi, jäi meillä pois myös sitä aiemmin vaivannut korvatulehduskierre.
Tätä ennen vanhemmat sukulaistädit ja mummut neuvoivat antamaan lapselle perunaa voita ja maitoa. Nyt neuvoisin itsekkin kokeilemaan perunaa ja sinistä keijua. Se ainakin omalle nirsoilijalleni maistui ja jos ei nyt paljon vitamiineja sisältänyt, saatiin sillä syöminen edes alkuun. Siihen sitten rinnalle jotain aika vähän jalostettua ruokaa kalaa, paistettua jauhelihaa, hedelmiä jne. Lapsi nirsoili varmasti n. 6kk allergian syyn löytymisen jälkeen. Nykyisin syö jo oikein hyvin - ja on niin vanhakin, että nää pikkulapsivaiheen allergiat on jo pääosin jääneet pois.
Anna lapsen itse syödä sormiruokaa. Itse ei edes huomaa syövänsä.Laita syömistä pöydälle, ei lautaselle.Esim. herne maissi paprikaa ja lihapullan palasia ihan vähän kerrallaan.Lapsi laittaa luontaisesti kaikki suuhunsa.Kun kaikki on syöty, niin laita vähän lisää. Lattialle tippuu myös, mutta ei kai se haittaa.Näin meidän poika söi jo alle vuoden ikäisenä.Muulla tavalla ei suostunut syömään.Nyt on 9 v. ja tietenkin syö jo normaalisti hyvällä halulla.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen itse syödä sormiruokaa. Itse ei edes huomaa syövänsä.Laita syömistä pöydälle, ei lautaselle.Esim. herne maissi paprikaa ja lihapullan palasia ihan vähän kerrallaan.Lapsi laittaa luontaisesti kaikki suuhunsa.Kun kaikki on syöty, niin laita vähän lisää. Lattialle tippuu myös, mutta ei kai se haittaa.Näin meidän poika söi jo alle vuoden ikäisenä.Muulla tavalla ei suostunut syömään.Nyt on 9 v. ja tietenkin syö jo normaalisti hyvällä halulla.
Eivät kaikki lapset halua syödä. Kuten ap:kin sanoi. Meidän lapsi oli lähes 2 v ennen kuin ekan kerran laittoi itse jotain syötävää suuhunsa (ja nielaisi sen).Ei ollut lainkaa kiinnostunut tuollaisesta. Pöydässä vain itki ja työnsi ruoat pois.
T. 228
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on alkanut yli kaksi kuukautta sitten. Se lapsi on suostunut syömään tai kuihtunut pois.
Kokemusta on ja voin sanoa taustalla oli mm. Aistisäätelyn vaikeudet ja suolisto-oireinen maitoallergia. Vaikeudet olivat tosi vaikeita (oli useamman vuoden letkuruokinta) ja edelleenkin tulee huonoja kausia. Kuitenkin tärkeää on pitää syömistilanne mukava eikä pakota syömään. Tavallaan tehdä siitä syömisestä mukava tilanne ja kokeilla vaikka syömistä pikniktyyoppisesti huoneen lattialla tai antaa vaikka katsoa lastenohjelmaa ruokailun aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on alkanut yli kaksi kuukautta sitten. Se lapsi on suostunut syömään tai kuihtunut pois.
Ilkeää sanoa noin. Meillä ainakin lapsi sai nenä-mahaletkun, jotta ei kuihtunut pois. Kuihtunut kyllä oli. Syömään oppiminen kesti kauan.
Munuaisarvot, sokeritaudin ja muut vakavammasta sairaudet sulkisin pois jos ei syö samoin kun kotieläimeltä jos ei syö. Joku on vikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut vaihtoehto on erota lapsen isästä.
Aika pitkään ollut jo syömättä. Vieläkö on hengissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen että ei kai joku tee sun lapselle jotakin. Onko päivähoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju aloitettu 11.7, lapsi nyt jo 1v 6kk ja ilmeisesti edelleen hengissä... Ja takuuvarmasti perheen esikoinen!
Onkohan ap vielä linjoilla? Miten menee?
Ap:n kertomus on kuin suoraan näppiksestäni. Meillä suuri helpotus syömättömyyteen ja juomattomuuteen oli se, että painoa ja veriarvoja seurattiin todella tarkasti. Sairaalan lääkäri vakuutti, että nenä-maha -letku laitetaan ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Letkua ei kuitenkaan koskaan tarvittu. Pahasti alipainoinen lapsi kyllä oli ja pituuskasvu teki kuopan imetyksen lopettamisen jälkeen. Varmasti oma stressini lapsen syömisestä vaikutti siihen syömättömyyteen. Meillä tuota sömättömyyttä on suvussa. Jooa 70+ isäni kärsi siitä pienenä, vaikka oli suuren, köyhän perheen lapsi. Edelleen on nirso.
Tämä meidän syömätön on nyt 16 v terve, todella älykäs ja sosiaalinen, mutta nirso nuori. N. 11 vuotiaana alkoi syödä enemmän. Esim. kokonaisen lasillisen mehua, kokonaisen leipäviipaleen tai jäätelön.
Ruokamieltymykset ovat hänellä omituiset. Syö kaikkea erikoista, mutta ei pidä tavallisista ruuista. Kannattaa siis kokeilla ruokia kovasti "laatikon ulkopuolelta". Meidän poju piti jo pienenä raa'asta sipulista, oliiveista, chilistä ja homejuustosta.
Sipulissa, oliiveissa, chilissä ja homejuustossa on makua. Jollain toisella kirjoittajalla tässä ketjussa oli syömättömästä lapsesta tullut myöhemmin kulinaristi, joten ihan kehittyneempi makuaistikin voi olla syynä. Muistan etten itse lapsena voinut mitenkään sietää porkkanoita tai useimpia muitakaan kasviksia tai vihanneksia, koska ne olivat makeita. Samoin esimerkiksi tavallinen maustamatoni kaurapuuro oli liian makeaa, eikä silloin ollut edes vielä mitään erikseen sokeroituja pussipuuroja olemassakaan vaan ihan itsetehtykin oli ja on edelleen liian makeaa. Myös kraanavesi maistuu minusta makealta ja joskus se on vieläkin sietämätöntä. Kokeilisin tarjota lapselle ihan kunnolla maustettua ruokaa ja muita maukkaampia juttuja, eiväthän lapset muissakaan maissa mausteisiin kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen itse syödä sormiruokaa. Itse ei edes huomaa syövänsä.Laita syömistä pöydälle, ei lautaselle.Esim. herne maissi paprikaa ja lihapullan palasia ihan vähän kerrallaan.Lapsi laittaa luontaisesti kaikki suuhunsa.Kun kaikki on syöty, niin laita vähän lisää. Lattialle tippuu myös, mutta ei kai se haittaa.Näin meidän poika söi jo alle vuoden ikäisenä.Muulla tavalla ei suostunut syömään.Nyt on 9 v. ja tietenkin syö jo normaalisti hyvällä halulla.
Eivät kaikki lapset halua syödä. Kuten ap:kin sanoi. Meidän lapsi oli lähes 2 v ennen kuin ekan kerran laittoi itse jotain syötävää suuhunsa (ja nielaisi sen).Ei ollut lainkaa kiinnostunut tuollaisesta. Pöydässä vain itki ja työnsi ruoat pois.
T. 228
Ei meilläkään 1v5kk laita ruokia pöydältä suuhun. Liiskaa niitä pöytää pitkin, heittää lattialle mutta ei vie suuhun kuin erittäin harvoin. Jos erehtyy sellaista tekemään, se syljetään kyllä pois hetken päästä. Olin aivan liikuttunut kun hän söi muutama päivä sitten pari palaa omenaa, ensimmäistä kertaa. Ruokailu on iän myötä vain hankaloitunut, hän oli todellinen suursyömäri n. 9kk ikään saakka. Tosin söi vain sileitä 5kk ikäsiten soseita. Maitoa juo vieläkin. Muu syöminen niin huonoa eikä ruokamäärät parane yhtään vaikka maidon jättäisi pois. Hoidossa eivät anna maitoa, sielläkin jättää välillä kokonaan syömättä. Muistan itsekin, että lapsena joidenkin ruokien koostumusket olivat niin kuvottavia, ettei niitä voinut syödä. Joku kanaviilokki koulussa, huh. Pelkkä muisto pistää oksettamaan. Mä muistan etten syönyt leivistä reunoja, oma nuolee voin leivältä ja jättää leivän kokonaan syömättä. Vähän pelkään seuraavaa 18kk neuvolaa, ollaan pudottu entiseltä painokäyrältä.
Eikö lapsi ei syö eikä juo mitään ollenkaan, yhtään, koskaan? Jos ei niin kai joutuu tiputukseen / letkuruokintaa pian.
En jaksanut lukea kommentteja mutta tuli ekaksi mieleen että lapsi on allerginen (voi olla vaikka testeissä ei näy) tai sillä on refluksi, ibs tms vaivaa. Normaali lapsi kyllä syö kun on nälkä. Lapsi toimii pitkälti vaistojensa varassa eli jos hänelle tulee paha olo ruuasta niin ei ihme ettei syö. Yksityiselle menisin ja kokeilisin jättää ruokavaliosta pois maidon, kananmunan ja viljat.. oletko FB? Allergialapset ryhmästä saisit hyviä neuvoja miten lähtiä purkamaan tilannetta ja myös lääkärisuosituksia. Tsemppiä kovasti! Tiedän miltä tuntuu kun kaikki ammattihenkilöt sanoo ettei lapsessa ole vikaa ja myöskään läheiset ei usko. Meillä lopuksi paljastui syyksi refluksi jonka sain itse selvitetyä jättämällä ruoka-aineita reilusti pois..
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen koliikin ja myöhemmin ihottumien ja syömättömyyden syyksi paljastui vasta 2,5 vuotiaana vilja-maito-muna allergia. Olimme iho ja allergiasairaalan hoidossa (jo pitkään), mutta missään vaiheessa tuota komboa ei lähdetty lääkärin johdolla testaamaan. Lopulta asia ratkesi ehkä sen sadannen lääkärin vastaanotolla, jonne mentiin muista syistä. Kun allergian syy selvisi, jäi meillä pois myös sitä aiemmin vaivannut korvatulehduskierre.
Tätä ennen vanhemmat sukulaistädit ja mummut neuvoivat antamaan lapselle perunaa voita ja maitoa. Nyt neuvoisin itsekkin kokeilemaan perunaa ja sinistä keijua. Se ainakin omalle nirsoilijalleni maistui ja jos ei nyt paljon vitamiineja sisältänyt, saatiin sillä syöminen edes alkuun. Siihen sitten rinnalle jotain aika vähän jalostettua ruokaa kalaa, paistettua jauhelihaa, hedelmiä jne. Lapsi nirsoili varmasti n. 6kk allergian syyn löytymisen jälkeen. Nykyisin syö jo oikein hyvin - ja on niin vanhakin, että nää pikkulapsivaiheen allergiat on jo pääosin jääneet pois.
Missäs päin allergiasairaalassa ei poissuljeta ensin yleisimpiä allergioita? Ai niin, Porvoon aluesairaalassa tietty!
Meillä noita oli 3. Kuopuksen kautta selvisi viimein tilanne, kun hänellä todettiin keliakia. Kaksi muutakin käytettiin testeissä ja esikoisella oli keliakia myös. Eli vanhin ei syönyt, kun vatsa vaivasi eikä nälän tunne ollut normaali. Ei osannut kuitenkaan asiaa ilmaista, kun muita oireita ei ollut. Toinen katsoin vanhimmasta mallin eikä syönyt siksi, ja kuopus oli oikeesti sairas ihan ulkopuolisenkin silmille.
Eli tältä pohjalta veikkaan keliakiaa.
Kunhan menee omalla käyrällään niin ok. Tarkoittaa sitä että kasvaa kuitenkin. Meillä aina mennyt -10 käyrällä painon suhteen. On todella pieniruokainen ja valikoiva. Ainoa ohje on ollut se ettei saa ottaa pultteja syömättömyydestä,jotta syöminen säilyy rauhallisena. Eli ruoka-aikoja noudatetaan ja lapsi syö sitä mitä on tarjolla. Lapsi päättää sen minkä verran syö,vanhemmat sen mitä on tarjolla. On ollut vauvasta asti nirso ja vauvasta asti on tarjottu monipuolista ruokaa.
Onkohan ap vielä linjoilla? Miten menee?
Ap:n kertomus on kuin suoraan näppiksestäni. Meillä suuri helpotus syömättömyyteen ja juomattomuuteen oli se, että painoa ja veriarvoja seurattiin todella tarkasti. Sairaalan lääkäri vakuutti, että nenä-maha -letku laitetaan ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Letkua ei kuitenkaan koskaan tarvittu. Pahasti alipainoinen lapsi kyllä oli ja pituuskasvu teki kuopan imetyksen lopettamisen jälkeen. Varmasti oma stressini lapsen syömisestä vaikutti siihen syömättömyyteen. Meillä tuota sömättömyyttä on suvussa. Jooa 70+ isäni kärsi siitä pienenä, vaikka oli suuren, köyhän perheen lapsi. Edelleen on nirso.
Tämä meidän syömätön on nyt 16 v terve, todella älykäs ja sosiaalinen, mutta nirso nuori. N. 11 vuotiaana alkoi syödä enemmän. Esim. kokonaisen lasillisen mehua, kokonaisen leipäviipaleen tai jäätelön.
Ruokamieltymykset ovat hänellä omituiset. Syö kaikkea erikoista, mutta ei pidä tavallisista ruuista. Kannattaa siis kokeilla ruokia kovasti "laatikon ulkopuolelta". Meidän poju piti jo pienenä raa'asta sipulista, oliiveista, chilistä ja homejuustosta.