Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Meidän 3v lasta ei ruoka kiinnosta myöskään tippaakaan. Koskaan ei pyydä ruokaa, eikä valita nälkää.
Ruokapöytään saa vähintään puoliväkisin raahata. Ei välipaloja, säännölliset ruoka-ajat ja kaikki muutenkin kuin mm ravitsemusterapeutti neuvoo.
Mietin onko tämä jo jonkinasteinen häiriö, ettei tunnista nälkää?
Meillä ruokapöytään saa aina kantaa kolmevuotiaan, ja jos on nälkäinen niin sitten on niin huono-olo että ei suostu syömään vaan huutaa vaan ja itkee. Sitten pitää antaa mehua tai maitoa jotta pahin nälkä menee ohi jotta voi syödä, pienempänä oli sama juttu. Mössöruokia piti saada tungettua se ensimmäinen lusikka suuhun, jotta lähti syömään, muuten olisi vain huutanut kurkku suorana täysi ruokalautanen nenän alla ja kuitenkin osasi lusikalla jo syödä itsekin. Eli ymmärrystä siitä että nälkä ja paha olo lähtee syömällä ei ole ollenkaan vielä.
Keksejä ja jäätelöitä kyllä tulee juosten pöytään, ja välipalahedelmät menevät, mutta tavallinen ruoka ei.
Päiväkodissa on alkanut syödä paremmin. Kotona ei edes halua uusia ruokia lautaselleen, mutta olen totuttanut että ne on ja pysyy siinä ja voi maistaa jos haluaa. Yleensä ei halua maistaa. Miten sitten lisää makupalettia jos ei edes maista tai koske kyseiseen ruoka-aineeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju aloitettu 11.7, lapsi nyt jo 1v 6kk ja ilmeisesti edelleen hengissä... Ja takuuvarmasti perheen esikoinen!
En ehdi lukea kaikkia kommentteja. Kun energiansaanti jää syömättömyyden takia vähäiseksi, niihin ruokiin mitä edes vähän saa menemään kannattaa sekoittaa öljyä, esim. rypsiöljyä, oliiviöljyä. Vitamiinejakin antaisin.
No pidä nälässä niin kauan että ruoka alkaa kelvata. Kyllä alkaa maistumaan kun tarpeeksi nälkä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 3v lasta ei ruoka kiinnosta myöskään tippaakaan. Koskaan ei pyydä ruokaa, eikä valita nälkää.
Ruokapöytään saa vähintään puoliväkisin raahata. Ei välipaloja, säännölliset ruoka-ajat ja kaikki muutenkin kuin mm ravitsemusterapeutti neuvoo.
Mietin onko tämä jo jonkinasteinen häiriö, ettei tunnista nälkää?
Meillä ruokapöytään saa aina kantaa kolmevuotiaan, ja jos on nälkäinen niin sitten on niin huono-olo että ei suostu syömään vaan huutaa vaan ja itkee. Sitten pitää antaa mehua tai maitoa jotta pahin nälkä menee ohi jotta voi syödä, pienempänä oli sama juttu. Mössöruokia piti saada tungettua se ensimmäinen lusikka suuhun, jotta lähti syömään, muuten olisi vain huutanut kurkku suorana täysi ruokalautanen nenän alla ja kuitenkin osasi lusikalla jo syödä itsekin. Eli ymmärrystä siitä että nälkä ja paha olo lähtee syömällä ei ole ollenkaan vielä.
Keksejä ja jäätelöitä kyllä tulee juosten pöytään, ja välipalahedelmät menevät, mutta tavallinen ruoka ei.
Päiväkodissa on alkanut syödä paremmin. Kotona ei edes halua uusia ruokia lautaselleen, mutta olen totuttanut että ne on ja pysyy siinä ja voi maistaa jos haluaa. Yleensä ei halua maistaa. Miten sitten lisää makupalettia jos ei edes maista tai koske kyseiseen ruoka-aineeseen?
Miten te äidit jaksatte tuollaista elämää?
Lapsi ei syö, koska ap suhtautuu syömiseen niin DOMINOIVASTI. Ja mitä ap tekee? Dominoi enemmän. Seuraavaksi olisi varmaan letkulla syöttö... mutta epäilen, että se saisi lapsen yhtäkkiä hyväksymään alistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen suostu syömään, kun on tarpeeksi nälkä.
Ei kyse ole nälästä. Kyse on emotionaalisesta pahoinpitelystä, ja sen vastustamisesta.
Voi Luoja, ihmiskunta on pihalla...….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos lapsella on huono olo ja hän itkee ja huutaa, hyvä olo EI tule pakkosyöttämiselle verensokerin nimissä...! Uskomatonta, millaista peikkomeininkiä ja pahoinpitelyä on muka "sivistysvaltiossa".
Aikuinen ei saa jämähtää ravintoaineisiin ja kasvukäyrän ajatteluun, täytyy muistaa että kyse on toisesta ihmisestä. Ja että varsinainen ongelma ei ole ruuassa. Sitä ei kuitenkaan sovi analysoida taaperon kanssa, vaan aikuisen on osattava toimia fiksusti muutenkin. Muutos ei tule kerralla jos on pitkään toiminut väärin, eikä hyväksy toimintansa suurimpia seurauksia. Aikuisten pitäisi lakata miettimästä enemmän itseään ja omaa suoristustaan, ja kunnioittaa enemmän sitä toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti suomalainen ruoka voi oikeasti olla pahaa. Tarviiko siitä aikuisen suuttua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 3v lasta ei ruoka kiinnosta myöskään tippaakaan. Koskaan ei pyydä ruokaa, eikä valita nälkää.
Ruokapöytään saa vähintään puoliväkisin raahata. Ei välipaloja, säännölliset ruoka-ajat ja kaikki muutenkin kuin mm ravitsemusterapeutti neuvoo.
Mietin onko tämä jo jonkinasteinen häiriö, ettei tunnista nälkää?
Meillä ruokapöytään saa aina kantaa kolmevuotiaan, ja jos on nälkäinen niin sitten on niin huono-olo että ei suostu syömään vaan huutaa vaan ja itkee. Sitten pitää antaa mehua tai maitoa jotta pahin nälkä menee ohi jotta voi syödä, pienempänä oli sama juttu. Mössöruokia piti saada tungettua se ensimmäinen lusikka suuhun, jotta lähti syömään, muuten olisi vain huutanut kurkku suorana täysi ruokalautanen nenän alla ja kuitenkin osasi lusikalla jo syödä itsekin. Eli ymmärrystä siitä että nälkä ja paha olo lähtee syömällä ei ole ollenkaan vielä.
Keksejä ja jäätelöitä kyllä tulee juosten pöytään, ja välipalahedelmät menevät, mutta tavallinen ruoka ei.
Päiväkodissa on alkanut syödä paremmin. Kotona ei edes halua uusia ruokia lautaselleen, mutta olen totuttanut että ne on ja pysyy siinä ja voi maistaa jos haluaa. Yleensä ei halua maistaa. Miten sitten lisää makupalettia jos ei edes maista tai koske kyseiseen ruoka-aineeseen?Miten te äidit jaksatte tuollaista elämää?
No ei oikein jaksaiskaan, mutta se on nyt hoidettava ja kestettävä se oma mukula kun sen on tähän maailmaan saattanut. Vai meinaatko että pitäisi antaa pois vaan? Rupeatko sinä hoitaa? pieni varoituksen sana ennenkuin tuut hakee pois niin tämä epeli herää vielä kolme vuotiaanakin lähes JOKA yö huutaen. Viime viikolla nukkui 4 yötä (koko elämänsä ennätys!) peräkkäin koko yön aamuun asti, taisi olla joku tauti päällä kun nyt taas on tämän viikon herännyt joka yö tähän perjantaihin asti.
Mutta näillä mennään, ehkä sitten kun on 18 pääsen nukkuu kun muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos lapsella on huono olo ja hän itkee ja huutaa, hyvä olo EI tule pakkosyöttämiselle verensokerin nimissä...! Uskomatonta, millaista peikkomeininkiä ja pahoinpitelyä on muka "sivistysvaltiossa".
Missä sanottiin että lasta pakkosyötettiin? Ensimmäinen lusikallinen piti ihan pienenä sujauttaa suuhun, muuten ei oikeasti olisi syönyt mitään itse oma-aloitteisesti. Siis ei todellakaan tajunnut että se lautasella oleva asia on ruokaa ja nälkä lähtee kun syö.
Nykyään kun saa ekaksi jotain millä verensokeri nousee esim maito niin pystyy keskittymään syömiseen itse.
Eikö muka 3vuotiasta saa kantaa? Siis siirretään ruokapöytään, istutetaan tuoliin ja sitten istuu siinä ihan itse vapaaehtoisesti. Miten muka saatte kolmevuotiaan ruokapöytään jos kaikki muut käskemiset ja kehoitukset ja syömään sanomiset ei vaikuta ollenkaan, vaan leikkiminen on aina hauskempaa kuin syöminen.
Ei sitä voi tuonikäiselle antaa valtaa päättää milloin on ruoka-aika. Saa sitten itse päättää paljonko syö kun on siinä ruokapöydässä, ja sitten siirtyy pois. Syö sitten seuraavalla kerralla enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ei saa jämähtää ravintoaineisiin ja kasvukäyrän ajatteluun, täytyy muistaa että kyse on toisesta ihmisestä. Ja että varsinainen ongelma ei ole ruuassa. Sitä ei kuitenkaan sovi analysoida taaperon kanssa, vaan aikuisen on osattava toimia fiksusti muutenkin. Muutos ei tule kerralla jos on pitkään toiminut väärin, eikä hyväksy toimintansa suurimpia seurauksia. Aikuisten pitäisi lakata miettimästä enemmän itseään ja omaa suoristustaan, ja kunnioittaa enemmän sitä toista ihmistä.
Kuulostaa hyvältä ja hienolta mutta ymmärrätkö sitä hätää kun lapsi ei syö. Sitä pelkää että ei kehity, jää jälkeen, saa puutostauteja, joutuu tiputukseen... ja kuitenkin pitäisi pitää se ruokatilanne rentona kaikesta huolimatta.
Tarvitaan apua ja sympatiaa niille joiden lapsi on huono syöjä. Syitä voi olla monia, joko vuorovaikutusongelma taikka sitten lapsen yliherkkyyksistä johtuvaa. Mutta asiaan tarvitaan apua, ei viisastelua.
Hyvin syövien lapsien vanhemmilla ei ole hajuakaan mitä on kun lapsi ei syö kunnolla. Hehän näkevät vain kun oma lapsi lappaa puuroa suuhunsa kuin parastakin herkkua, kun omalleni puuro on liian karkeaa suuhun eikä syö ellei ole tosi litkupuuroa ja pitkään haudutettua.
Vierailija kirjoitti:
No ei oikein jaksaiskaan, mutta se on nyt hoidettava ja kestettävä se oma mukula kun sen on tähän maailmaan saattanut. --- tämä epeli herää vielä kolme vuotiaanakin lähes JOKA yö huutaen. Viime viikolla nukkui 4 yötä (koko elämänsä ennätys!) peräkkäin koko yön aamuun asti,.
Ihan totaalisen off the topic: Mielestäni se, että 3-vuotias herää kerran yössä ei ole epätavallista. Eikä mikään huolestumisen aihe/jaksamisongelma siihen verrattuna, että lapsi ei syö.
Terve lapsi syö kun sen on nälkä, ei tarvitse hössöttää/pakottaa/tai mitään muutakaan.
Yhden kerran olen nähnyt lapsen (ei ollut esikoinen ja muut lapset söi) joka yksinkertaisesti kieltäytyi päiväkausia syömästä jos ruokaa x ei ollut lautasella. Nestettä ei myöskään mennyt, jollei ollut mehua x. Seurauksena sairaalareissu. Eli ilmeisesti jonkinlainen nälän/janonsäätelyhäiriö lapsella.
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oikein jaksaiskaan, mutta se on nyt hoidettava ja kestettävä se oma mukula kun sen on tähän maailmaan saattanut. --- tämä epeli herää vielä kolme vuotiaanakin lähes JOKA yö huutaen. Viime viikolla nukkui 4 yötä (koko elämänsä ennätys!) peräkkäin koko yön aamuun asti,.
Ihan totaalisen off the topic: Mielestäni se, että 3-vuotias herää kerran yössä ei ole epätavallista. Eikä mikään huolestumisen aihe/jaksamisongelma siihen verrattuna, että lapsi ei syö.
Terve lapsi syö kun sen on nälkä, ei tarvitse hössöttää/pakottaa/tai mitään muutakaan.
Yhden kerran olen nähnyt lapsen (ei ollut esikoinen ja muut lapset söi) joka yksinkertaisesti kieltäytyi päiväkausia syömästä jos ruokaa x ei ollut lautasella. Nestettä ei myöskään mennyt, jollei ollut mehua x. Seurauksena sairaalareissu. Eli ilmeisesti jonkinlainen nälän/janonsäätelyhäiriö lapsella.
No hyvä että on muitakin vanhempia jotka kärsii heräilevistä lapsista, kun olen saanut kuvan että kaikkien muiden lapset nukkuvat kuin tukki 3kk lähtien. Jatkuva nukkumattomuus repii vaan vanhempien hermoja kun ollaan jo kolmatta vuotta siinä. Lapseni ei kärsi heräilystä tai siitä että ei nuku päiväunia, pirteä sanavalmis lapsi. Lapsen serkku on 5kk nuorempi ja nukkuu helposti 2h päiväunet sekä syö kaiken mitä eteensä saa sekä varastaa lisää toisten lautasilta. No, herää kello 6 useimmiten joten ei ole täydellinen kakara sekään.
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oikein jaksaiskaan, mutta se on nyt hoidettava ja kestettävä se oma mukula kun sen on tähän maailmaan saattanut. --- tämä epeli herää vielä kolme vuotiaanakin lähes JOKA yö huutaen. Viime viikolla nukkui 4 yötä (koko elämänsä ennätys!) peräkkäin koko yön aamuun asti,.
Ihan totaalisen off the topic: Mielestäni se, että 3-vuotias herää kerran yössä ei ole epätavallista. Eikä mikään huolestumisen aihe/jaksamisongelma siihen verrattuna, että lapsi ei syö.
Terve lapsi syö kun sen on nälkä, ei tarvitse hössöttää/pakottaa/tai mitään muutakaan.
Yhden kerran olen nähnyt lapsen (ei ollut esikoinen ja muut lapset söi) joka yksinkertaisesti kieltäytyi päiväkausia syömästä jos ruokaa x ei ollut lautasella. Nestettä ei myöskään mennyt, jollei ollut mehua x. Seurauksena sairaalareissu. Eli ilmeisesti jonkinlainen nälän/janonsäätelyhäiriö lapsella.
Mistäpä tiedät onko se oma lapsi terve ellei hae apua kun ruokailu tökkii?
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oikein jaksaiskaan, mutta se on nyt hoidettava ja kestettävä se oma mukula kun sen on tähän maailmaan saattanut. --- tämä epeli herää vielä kolme vuotiaanakin lähes JOKA yö huutaen. Viime viikolla nukkui 4 yötä (koko elämänsä ennätys!) peräkkäin koko yön aamuun asti,.
Ihan totaalisen off the topic: Mielestäni se, että 3-vuotias herää kerran yössä ei ole epätavallista. Eikä mikään huolestumisen aihe/jaksamisongelma siihen verrattuna, että lapsi ei syö.
Terve lapsi syö kun sen on nälkä, ei tarvitse hössöttää/pakottaa/tai mitään muutakaan.
Yhden kerran olen nähnyt lapsen (ei ollut esikoinen ja muut lapset söi) joka yksinkertaisesti kieltäytyi päiväkausia syömästä jos ruokaa x ei ollut lautasella. Nestettä ei myöskään mennyt, jollei ollut mehua x. Seurauksena sairaalareissu. Eli ilmeisesti jonkinlainen nälän/janonsäätelyhäiriö lapsella.
No hyvä että on muitakin vanhempia jotka kärsii heräilevistä lapsista, kun olen saanut kuvan että kaikkien muiden lapset nukkuvat kuin tukki 3kk lähtien. Jatkuva nukkumattomuus repii vaan vanhempien hermoja kun ollaan jo kolmatta vuotta siinä. Lapseni ei kärsi heräilystä tai siitä että ei nuku päiväunia, pirteä sanavalmis lapsi. Lapsen serkku on 5kk nuorempi ja nukkuu helposti 2h päiväunet sekä syö kaiken mitä eteensä saa sekä varastaa lisää toisten lautasilta. No, herää kello 6 useimmiten joten ei ole täydellinen kakara sekään.
Mistä tietää josko olisimme voineet harkita toista lasta jos tämä ensimmäinen ei olisi ollut näin huono nukkumaan. Siis muidenkin 3v lapset oikeasti nukkuvat vain kerran viikkoon heräämättä? Sillä olisi kiva tietää että emme ole ainoita kärsijöitä. Olen saanut nukkua 7-8 tuntia putkeen vain 4kertaa kuukaudessa pahimmillaan. Nyt ”parantunut” niin että nukkuu 2 yötä viikossa, mutta ei peräkkäisiä. eli hurjat 8 yötä häiriintymätöntä unta. jippii!
En tiedä mitä tämä univelka on tehnyt meidän vuorovaikutukselle, mutta välillä on pinna tosi kireällä. Parisuhde vielä elossa.
Eiköhän jokainen suostu syömään, kun on tarpeeksi nälkä.