Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Usean erilaisen syömärin kokemuksella uskon että jos kyseessä ei ole sairaus niin tuo on vaan todella tyypillinen vaihe, tulee hampaita ja muutenkin hirveästi uutta asiaa ja opittavaa. Itse olen vetänyt linjan että ruoka säilyy monipuolisena. On sushia, on paljon annoksia mitä lapsi saa itse täyttää (tortillat voi olla vaikka perunarieskaa) maito välillä normia ja välillä vaikka mantelimaitoa jne. Smoothiet ja tuorepuurot täyttävät hyvin ja niihin saa sekaan ”kaiken. Pääasia että ruokapöytään tuleminen on mielenkiintoinen hetki, iloista ja innostavaa myös aikuisille. Jos lapsi ei syö juuri sillä hetkellä niin seuraavalla aterialla syötän jotain helppoa harhauttaen lapsen lukemaan tms. Ei taisteluja eikä ääneen manaamista koska tuon ikäinen ymmärtää jo puheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tissistä vieroittamisen oireet lyöneet pienellä viiveellä päälle.
Et varmaan halua nyt kuulla tätä mutta sanon sen silti: onko tutkittu, että ongelma todella on lapsen, eikä sinun? Kysyn siksi, että joskus turvallisissakin suhteissa syntyy outoja jännitteitä, joita on vaikea selittää. Minulla on perhepiirissä lapsi, joka ei syönyt palaakaan äidin läsnäollessa. Muiden seurassa söi paljon paremmin, tosin silloinkin oli tärkeää ettei kukaan huomioinut tai kommentoinut syömistä mitenkään. Äidin syyllisyys ja pettymys tästä oli todella surullista mutta jotenkin heidän suhteensa oli jo ihan pienenä muodostunut sellaiseksi, että joka päivä imetyksestä ja ruuasta tapeltiin ja siihen liittyi negatiivisia tunteita. Tällä samalla äidillä oli siis myös täysin normaalisti syövä lapsi, joten huonosta vanhemmuudesta tuskin oli kyse. Nyt kuulostaa siltä, että syömisestä on tullut teille jo todella iso ja ahdistava asia, mikä voin vain pahentaa lapsen oireilua.
Mitä tapahtuisi, jos lähtisit muutamaksi päiväksi pois ja antaisit isän tai vaikka sen kaikkitietävän anopinkin hoitaa asiaa muutaman päivän? Lapsi ei ole hengenvaarassa. Ohjeeksi, että syömisestä ei puhuta, ei kehuta eikä kommentoida mitenkään eikä kytätä. Jokainen syö samaan aikaan pöydän ääressä muista asioista jutellen, syömistä ei pitkitetä vaan kun lapsi on lopettanut (tai kieltäytynyt), ruoka otetaan pois eikä asiasta riidellä tai keskustella mitään jälkeenpäin. Sama joka aterialla. Keskitytään muihin asioihin, lasta kehutaan piirtämisestä, leikkimisestä ja halaillaan, huomioidaan paljon.
Onko mahdollista, ettei lapsi saa tarpeeksi psotiivista huomioita tai tukea, ja purkaa sitä tällä tavalla?
Lapset ovat erilaisia. Jotkut syövät halukkaasti soseita, mutta toiset eivät niitä halua syödä. Tuttavan lapsi oli pienenä sellainen, että soseutettua mössöä oli turha tarjota. Ei maistunut, oli sitten kotona tehtyä tai kaupan purkkiruokaa. Mutta kun ruoan ainekset olivat muussaamattomina lautasella, siis perunaa, lihaa, kasviksia, niin lapsi söi suurella halulla. Tällä tavoin hänestä kehittyi jo pienenä rohkea maistelija, joka uskalsi maistaa monia sellaisiakin ruoka-aineita, joita äiti ei olisi voinut kuvitellakaan tarjoavansa reilun vuoden ikäiselle taaperolle, mainittakoon esimerkkinä vaikka hapankaali, johon lapsi ihastui.
Minulla on kaksi huonosyöntistä lasta. Vanhempi on samanlainen kuin sinullakin. Nuorempi sai 3 vuotta sitten sytostaatteja eikä syö.
Mitä olen oppinut?
1. Anna lapsen syödä mitä tahansa. Meillä sytostaatteja saanut lapsi eli 3 kk appelsiinimehulla. Olen opiskellut ravinto-oppia ja ajattelin tämän johtavan tuhoon. Ei käynyt mitenkään. Lapsi kasvaa ja voi hyvin. Vähitellen alkoi syödä muutakin.
2. Älä stressaa. Jokainen syö jotain ja ihmeen vähällä lapsi selviää. Stressaaminen ei edistä syömistä.
3. Jos lapsi kasvaa tilanne on hallinassa
4. Tiputus pelastaa jos muu ei auta. Meillä on sen sata kertaa ilmoitettu lapselle että se on sairaalaan ja tippaan jos et jotain syö. Koska kumpikin on ollut tiputuksessa (toinen sytostaattien toinen oksennustaudin takia) kumpikin on syönyt jotain tällä uhkauksella
5. Mustikat ja muut marjat ja hedelmät ovat ok ruokaa. Ihminen elää ja kasvaa ilman perunoita ja kastiketta vaikka ei uskoisi
6. Älä ikinä tunnusta neuvolassa mitä lapsi syö. He eivät ymmärrä.
7. Lapsella voi olla keliakia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usean erilaisen syömärin kokemuksella uskon että jos kyseessä ei ole sairaus niin tuo on vaan todella tyypillinen vaihe, tulee hampaita ja muutenkin hirveästi uutta asiaa ja opittavaa. Itse olen vetänyt linjan että ruoka säilyy monipuolisena. On sushia, on paljon annoksia mitä lapsi saa itse täyttää (tortillat voi olla vaikka perunarieskaa) maito välillä normia ja välillä vaikka mantelimaitoa jne. Smoothiet ja tuorepuurot täyttävät hyvin ja niihin saa sekaan ”kaiken. Pääasia että ruokapöytään tuleminen on mielenkiintoinen hetki, iloista ja innostavaa myös aikuisille. Jos lapsi ei syö juuri sillä hetkellä niin seuraavalla aterialla syötän jotain helppoa harhauttaen lapsen lukemaan tms. Ei taisteluja eikä ääneen manaamista koska tuon ikäinen ymmärtää jo puheen.
Lapsi lukee ja ymmärtää puhetta, mutta ei osaa kertoa mikä mättää sapuskoissa?
Olen toki lapseton enkä siksi varmasti ymmärrä mistään mitään, mutta eiköhän se syö kun tulee tarpeeksi nälkä? Pätee aikuisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle neuvolassa sanottiin "Eikö syö edes kalapuikkoja kädestä?"
Ap ei taida enää olla linjoilla, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mitä lapselle yleensä tarjotaan, mitä syö, jos jotain syö ja kuinka paljon ja milloin saa maitoa.
Mielestäni maitoallergiaakaan ei voi rajata pois, tuon ikäisellä on niin kova imemisen tarve edelleen, että jos saa sen tyydytettyä tuttipullolla, niin juo maitoa, vaikka se oireita aiheuttaisikin.
Kokeilitko ap koskaan itsellesi ruokarajoituksia imetysaikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä voi olla joku tissi-fiksaatio. Ruoasta tai ruokailusta puuttuu äidin lämpö ja tuoksu, johon tottui imetyksen yhteydessä.
Selittäisi ehkä myös sen, miksei pumpattu maito kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkähän mun vastaus katosi?
Meillä 1v3kk lapsenlapsi alkoi kieltäytymään ruuasta pari kuukautta sitten. Kakoi, yökki, kiukutteli kunnes ruoka vietiin pois.
Lopulta annoimme hänelle samaa ruokaa kuin muillekin (samanlaiselta lautaseltakin) ja lusikan käteen. Johan alkoi ruoka maistumaan! Ja ruoka on paljon rakeisempaa kuin purkkiruoka ikinä joten se ei ollut ongelma. Mausteita rakastaa, kaikki missä on valkosipulia on nam! Tällähetkellä syö ruokansa vain haarukalla:)
Keitot eivät siis tule kyseeseen?
Miksei? Nakkikeitto, lihakeitto tms. menee meillä haarukalla, liemen lapsi jättää lautaselle. Ei kaikki keitot ole mitään soseutettua mössöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkähän mun vastaus katosi?
Meillä 1v3kk lapsenlapsi alkoi kieltäytymään ruuasta pari kuukautta sitten. Kakoi, yökki, kiukutteli kunnes ruoka vietiin pois.
Lopulta annoimme hänelle samaa ruokaa kuin muillekin (samanlaiselta lautaseltakin) ja lusikan käteen. Johan alkoi ruoka maistumaan! Ja ruoka on paljon rakeisempaa kuin purkkiruoka ikinä joten se ei ollut ongelma. Mausteita rakastaa, kaikki missä on valkosipulia on nam! Tällähetkellä syö ruokansa vain haarukalla:)
Keitot eivät siis tule kyseeseen?
Miksei? Nakkikeitto, lihakeitto tms. menee meillä haarukalla, liemen lapsi jättää lautaselle. Ei kaikki keitot ole mitään soseutettua mössöä.
Mikään keitto ei ole soseutettu mössö.
Soseutettu mössö on muhennos.
Oma lapseni on tosi huono syömään yhtään mitään, edes karkkia ei syö. Kuitenkin on yksi paikka, jossa hän ahtaa mahansa täyteen: auto. Hän ei ole koskaan nukkunut autossa kuten kuulemma monet muut lapset. Asumme syrjäkylällä (siis liitoskunnan keskustassa), josta on kaupunkiin matkaa noin 20 minuuttia, ja vaikka mitä haluaisi tehdä tai harrastaa tai ostella, sinne on lähdettävä. Lapselle laitan aina kulhollisen kurkun-, omenan- ja porkkananpaloja, kalkkunansiivuja ja rusinoita. Kotona hän ei siis noita syö, mutta autossa katoavat kuin ihmeen kaupalla.
Tästä ei ehkä ollut varsinaisesti apua ap:lle, mutta minäkin olen aikani tuskaillut alakäyrällä menevän lapsen syömisiä ja tuntenut itseni maailman pas*immaksi äidiksi, joka ei saa omaa lastaan syömään. Nyt lapsi on jo kouluikäinen, ja tilanne on helpottunut sikäli, että hän syö ainakin aamupalan ja iltapalan ja hyvässä lykyssä siinä välissä jotain. Ja autossa tietty edelleen. Toivon, että aikanaan teini-ikäiselle voi jo järjellä puhua, että vaikka ei haluaisikaan, terveyden takia on pakko syödä... Ehkä ap:nkin vauvalle löytyy jokin mieliruokailupaikka, jossa ruoka menee mahaan huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen toki lapseton enkä siksi varmasti ymmärrä mistään mitään, mutta eiköhän se syö kun tulee tarpeeksi nälkä? Pätee aikuisiinkin.
Ei, kaikki eivät syö. Jotkut päätyvät syömättömyyden takia letkuun, koska myös nestetasapaino on sekaisin. Lapsi ei toimi samoin kuin aikuinen. Mitä pienempi lapsi, sitä ongelmallisempi tilanne on, koska pikkulapsi/vauva ei osaa kertoa, missä mättää ja miten tilanteen voisi korjata.
Meidän 3v lasta ei ruoka kiinnosta myöskään tippaakaan. Koskaan ei pyydä ruokaa, eikä valita nälkää.
Ruokapöytään saa vähintään puoliväkisin raahata. Ei välipaloja, säännölliset ruoka-ajat ja kaikki muutenkin kuin mm ravitsemusterapeutti neuvoo.
Mietin onko tämä jo jonkinasteinen häiriö, ettei tunnista nälkää?
Tuttavapiiriin on sattunut pari näitä ruuasta kieltäytyjiä, tyttöjä molemmat, ja nirsoilustaan huolimatta erittäin hyvin kasvaneita (vähän möhömahaakin). En tiedä, millä ovat eläneet ja kasvaneet, mutta 4-5-v saakka päiväkodissa söivät ainoastaan tyylin tuorekurkkuviipaleen ja maitolasin, kotona päivälliseksi yksi kylmänakki ja karjalanpiirakka. Meidän lapsi söi samaan aikaan kuin hevonen (3 annosta lounasta) ja oli alipainoinen. Ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen toki lapseton enkä siksi varmasti ymmärrä mistään mitään, mutta eiköhän se syö kun tulee tarpeeksi nälkä? Pätee aikuisiinkin.
Olen seurannut dementoutuvaa isääni. Ei hänelle tule nälkä enää. Eikä syö, muuta kuin käskettynä. Hän luultavasti tulee kuolemaan aliravitsemuuteen. Hän tekee edelleen paljon ulkotöitä ja kuluttaa, mutta ei syö eikä juo. Hän on entinen kilpaurheilu ja ja syönyt hyvin, hänellä on ollut hyvä kunto ja lihakset, mutta nykyään aika luurankomainen.
Ei kaikille aikuisille tule nälän tunne, eivätkä he tajua syödä.
En usko, että aloittajan tapauskaan on ihan noin yksinkertainen. Joku saa lapsen syömättämäksi. Tulee mieleen, kun yhden ystävän lapsi ei oppinut puhumaan. Hänellä todettiin , en muista oikeaa diagnoosia, mutta minun tulkintani: yliherkkä kurkku.
Sitä on sitten treenattu ja ongelmat ovat vähentyneet valtavasti.
Meillä oli sama ongelma 1,5v pojan kanssa. Siirsin syömisen leikin lomaan. Pikkuautoilla leikittiin, autoja alas parkkitalon ramppeja pitkin yms. Mielenkiinto keskittyi leikkiin ja siinä samalla pikkulusikalla pistelin ruokaa pojan suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiiriin on sattunut pari näitä ruuasta kieltäytyjiä, tyttöjä molemmat, ja nirsoilustaan huolimatta erittäin hyvin kasvaneita (vähän möhömahaakin).
Ei syömättömyys useinkaan nirsoilua ole. Ei lapsi ylenkatso tai halveksi ruokaa. Hänellä vain ei ole nälkä eikä hän saa nieltyä ruokaa, vaikka sitä väkisin suuhun tunkisi.
En jaksa lukea koko ketjua. Meillä lapsi oli tuolloin vastaava. Kouluiässä selvisi aistiherkkyys. Ehdotukseni on, että teet jauhoituvasta perunasta muussin ja latraat maidolla ja sitten vellinä tuttipullosta alas. Helpoiten onnistuu kun lapsi on juuri herännyt tai herätät vähän kesken unien ja pullo heti suuhun. Tiedän, että tuossa iässä pulloa ei suositella, mutta mielestäni on tärkeämpää pitää huoli lapsen kasvusta, koska myös aivot kärsivät, jos paino tippuu liikaa. Meillä upposi myös karjalanpaisti kun lihat ja porkkanat muussasi ihan hienoksi. Jos sairauksia ei ole, ruokaa vatsaan ja kaikki väkivallattomat keinot ovat sallittuja.