Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Näitä kun lukee niin taas voi olla kiitollinen kun olemme päässeet helpolla. Lapset ovat olleet kaikkiruokaisia heti 1v. asti. Kiinteät söivät jo täysillä 6kk lähtien., Mutta meillä oli molemmat lapset sihtikurkkuja eli kaikki ruuat piti muusata ja lihat/kanat vetää sauvarilla. Sormiruokailu ei onnistunut ollenkaan kun meinasivat heti tukehtua jos oli paloja. Siis banaanikin piti muusata. Mutta oppivat ainakin jo pienenä syömään siististi lusikalla ;)
Sihtikurkkuus meni itsestään ohi 2-3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut kaksi lasta todella huonoja syömään. Esikoinen eli pyhällä hengellä ensimmäiset 3 vuotta. Sain jonkun tulehduksenkin olkapäähän kun istuin kaiket päivät tuputtamassa ruokaa. Sitten annoin periksi, 5 kerran sijasta laitoin ruokaa 3 kertaa päivässä tarjolle ja söi mitä söi, yleensä ei mitään tai nuoli voit leivältä. Jossain vaiheessa päiväkodissa alkoi syödä enemmän kuin 2 lusikallista päivässä. Nykyisin 12 v. syö melko normaalisti mutta ei mitään valtavia määriä vieläkään.
Toinen lapsi alkoi huutaa hysteerisesti aina kun laitettiin pöytään istumaan. Ainut mitä suostui syömään oli kuivatut aprikoosit. Aina ei jaksettu kuunnella sitä huutoa vaan nostettiin pois pöydästä että saatiin syödä rauhassa. Vauvana oli refluksi ja epäilen että syöminen oli kaikkinensa epämiellyttävää. Tämä lapsi syö edelleen hyvin vähän ja valikoiden. Ei koskaan ole pitänyt maitotuotteista joten varmaan jotain allergioita vaikka on testattu. Ei pidä myöskään makeasta. Kasvaa ihan normaalisti.
Eniten helpotti kun lopetin stressaamisen. Kyllä
meilläkin kokeiltiin kaikki sirkustemput että lapset saataisiin syömään. Sitten ajattelin että ei ne nälkään kuole ruuan äärelle, tai jos siltä näyttää niin sitten viedään sairaalaan.
Aikoinaan sukulaislapsi oli hankala saada syömään, ja satuin huomaamaan kuinka hän aina välillä katseli kiinnostuneena pöydällä sattumalta ollutta ketsuppipulloa. Päätin kokeilla sitä, ja laitoin vauvan nähden ruuan päälle lusikkaan ketsuppia. Heti kelpasi. Tosin ketsuppia piti laittaa pisara joka lusikalliseen aina erikseen... Nyt lapsi on täysi-ikäinen ja kantaa aina edelleen ensimmäisenä ketsuppipullon ruokapöytään. : )
En siis neuvo käyttämään juuri ketsuppia, mutta punainen ruoka tai muuten värikäs ruoka voisi houkutella lapsen syömään. Ja niin, että hän vain näkee sen ensin pöydällä. Tuota voisi kokeilla, jos kaikki muut keinot on jo käytetty.
Kommentoin nyt vastauksia lukematta, voi olla että joku muu on jo maininnut samaa.
Ohjaan työkseni haastavia tarkkaavaisuushäiriöisiä lapsia. Ruokapulmat ovat erittäin yleisiä heillä: joko ei kelpaa mikään tai sitten kelpaa aivan kaikki liiankin hyvin, välimuodot ovat harvinaisia. Noin pienen lapsen kohdalla en olisi vielä ollenkaan huolissani, ikäänkin jo kuuluu tietynlainen nirsoilu ja kuitenkin jonkilaista kasvua on tapahtunut vaikkakin alakäyrällä. Jos vielä noin 4 vuotiaana söisi noin nirsosti, alkaisin miettiä korjaavia tapoja ja silloin lapsikin alkaa jo itse osata kertoa miksi ei syö.
Kaikilla tapaamillani lapsilla ruokaongelmiin isona syynä on ollut vanhempien oma toiminta (toivottavasti en loukkaa, haluan vain herätellä miettimään tätäkin puolta). Joskus lapsen hoidosta on tehty hirveä numero: kaikkea vahditaan ylitarkasti, kaikesta huolestutaan ja hermostutaan aivan pienistä olemattomista asioista. Tämä vaikuttaa paljon lapseen, joka alkaa siirtää ahdistusta ruokailutilanteisiin joko kieltäytyen kokonaan tai alkamalla pompottaa vanhempia antamaan vain mieliruokiaan, johon vanhemmat hädissään lähtevät mukaan ja ruokavalio kapenee entisestään. Tai sitten ruokailun ilmapiiri on kireä: perheessä voi olla muita isojakin ongelmia esim. vuorovaikutussuhteissa, parisuhteessa, rajojen pitämisessä tai vaikka taloudellisia huolia, joka voi ilmentyä huutamisena, liiallisena kieltämisenä, ennustamattomuutena tai lapsen kohtaamattomuutena ja vähättelynä. Lapsi siirtää yleisen ahdistuksen ruokapöytään, kun kokee sen olevan ainoa paikka, jossa voi jollakin tasolla hallita kaaosta.
Teen näiden lasten kanssa näin: tarjoan täsmälleen samaa ruokaa kuin muillekin mutta hienonnettuna jos tarpeen, kuitenkin samalla tavalla lautaselle aseteltuna kuin muillakin. Ruokailun ilmapiiri on rento ja leikkisä, nauretaan ja hassutellaan vähän ja ruoasta puhutaan positiivisesti. Kaikki on hyvää ja ihanan näköistä jne eikä vastustaviin kommentteihin kiinnitetä mitään huomiota, vaan keskustelu jatkuu normaalisti. Pöydässä istuu mukana sekin joka ei halua syödä, kiukuttelulla ei saa huomiota vaan muut pitävät edelleen hauskaa. Ruokailun päätteeksi astiat kerätään, kiitetään ja poistutaan (ilman moitteita, vaikka kuinka ärsyttäisi heittää koskematon annos roskiin). Tasaiset ateriavälit ovat tärkeitä eikä mitään tarjota välissä, ei edes ylimääräistä juotavaa, koska jo lasi vettä täyttää näillä nirsoilla lapsilla vatsan niin että seuraavan ruokailun onnistumisesta on turha haaveilla. Lapsi otetaan sopivissa määrin mukaan ruoan hankkimiseen (esim. noin pieni osaa jo nostettuna painaa hedelmävaakan nappia ja liimata tarran) ja valmistamiseen, vaikka vain katselemalla. Kun ruokailut alkavat jossain vaiheessa sujua paremmin, mukaan voi ottaa loppuun pienen palan jälkkäriä, vaikkapa puolikkaan suklaapalan. Aloitetaan pienistä vaatimuksista: ensin pöydässä istuminen mukana ja ruoanlaiton katseleminen.
Miten lapsi oirehtii syömisen jälkeen?
Kaikkea muuta kuin ruokaa suuhunsa tunkeva ei ymmärrä että paperia mutustamallakin voi vatsan saada kipeäksi eli ei myöskään osaa päätellä kun syön paprikaa vatsa tulee kipeäksi.
Jos unohdat temput, lapsi ruokapöytään muun perheen kanssa syö omalta lautaselta mitä syö tai ei syö, itse, lusikalla, haarukalla tai käsin, perhe jutustelee niitä näitä niinkuin ruokapöydässä tehdään ja sama seuraavalla ruokailukerralla.
Toiset meistä kasvavat yläkäyrällä syöden kaiken mitä ruuaksi kutsutaan, toiset alakäyrällä nirsoillen. Ei siitä pidä tehdä isoa numeroa, jos lapsi kuitenkin on muuten hyvin voiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tieto aiheesta kiinnostaa, tässä hyvä kokooma-artikkeli: Feeding problems of infants and toddlers.
Anne-Claude Bernard-Bonnin. Googlella löytyy.
Lapsellasi voisi hyvinkin olla kireä kielijänne kertomasi perusteella. Imeminen ja ruuan työstäminen on silloin hyvin vaikeaa. Kannattaa käydä asiaan perehtyneellä spesialistilla. Listan lääkäreistä löytää FB-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne tukiryhmä. Kannattaa ehdottomasti käydä näytillä! Ja siis ei kannata kysellä apua neuvolalääkäreiltä tai muilta sellaisilta. Heillä ei valitettavasti pääsääntöisesti ole osaamista katsoa kielijänneasiaa. Jopa synnäreillä lääkärit eivät välttämättä tunnista sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle, huonosti syöneen, nyt jo aikuisen tyttären äidille tuli myös mieleen, että tehdäänkö ruokailemisesta liian suuri numero. Tarjoaisin lapsen omaan käteen banaania, ruisleipää, kurkkua, melonia ym, mistä lapsi voi itse omaan tahtiin haukata muiden syödessä ruokaa. Jos ei maistu, niin ei olla huomaavinaankaan. Kurkku ja melooni tms antaa nesteytystä,, jos ei aina juomatkaan maistu.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee niin taas voi olla kiitollinen kun olemme päässeet helpolla. Lapset ovat olleet kaikkiruokaisia heti 1v. asti. Kiinteät söivät jo täysillä 6kk lähtien., Mutta meillä oli molemmat lapset sihtikurkkuja eli kaikki ruuat piti muusata ja lihat/kanat vetää sauvarilla. Sormiruokailu ei onnistunut ollenkaan kun meinasivat heti tukehtua jos oli paloja. Siis banaanikin piti muusata. Mutta oppivat ainakin jo pienenä syömään siististi lusikalla ;)
Sihtikurkkuus meni itsestään ohi 2-3v.
Mielenkiinnosta kysyn: aloititteko soseilla vai suoraan sormiruualla? Sormiruokailun ohjeen mukaan kun turvasäännöt (osaa istua, osaa ottaa ruuan käteen jne) täyttyvät aloitetaan ruokailu, pelkästään itse syöden. Sihtikurkku kehittyy näillä jotka aloittavat aiemmin (4 kk jo) ja joutuvat sen vuoksi syömään soseita kun ovat kehittymättömiä. Silloin kakomisrefleksi muuttuu jotenkin. Sori en muista tarkkaan. Mutta (vaille) 6 kk rintaa ja siitä sormiruokailu, ei pitäisi olla ongelmaa. Mä en koskaan syöttäny mitään vaan lapsi söi heti itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän menee aiheen ohi, mutta haluan kommentoida yleisesti tuohon vauvan "temppuiluun" ja tahdon ilmaisemiseen. Katsoin yleltä joitakin vuosia sitten dokumentin, jossa tutkittiin miten pienenä lapset oppivat "manipuloimaan" vanhempiaan. Tutkimuksessa selvisi, että jo 9kk ikäiset vauvat osaavat manipuloida vanhempiaan itkulla. Ja itkulla manipuloinnilla tarkoitetaan tietoista itkua jonkin asian saavuttamiseksi, ilman että taustalla on ns oikea hätä kuten nälkä, kipu jne. Mielestäni tuossa tutkimuksessa näytettiin hyvin toteen se, että ihmislapsi on älyllisesti aikaisin kehittyvä! On hienoa, että oma tahto ja sen ilmaisu kehittyy pikkuhiljaa vauvasta lähtien. Ei oma tahto ja sen ilmaisu päsähdä kertalaakista tietyssä iässä, vaan kehittyy ajan kuluessa kuten koko ihminenkin. Jos vauva/lapsi mielletään vain tahdottomaksi perustarpeiden ilmaisijaksi, se on mielestäni todella aliarvioimista. Ja edelleen sori ohis.
Mahdollisesti voivat viestiä haluamaansa, mutta se nyt ei vain käy järkeen että vauva temppuilisi itsensä nälkäkuolemaan. Mitä saavutettavaa siinä olisi. Kyllä halu on syödä ja kasvaa, eihän lajimme olisi muuten säilynyt.
Miten muuten voi olla mahdollista, että planeettaa dominoivan lajin jälkikasvu vaatii vuosien tuen ja turvan ennen kuin pärjäävät omillaan?
Mun pieni vauva itki aika usein imemisen jälkeen, ei aina. Huolestuin, kun maitomäärä per kerta väheni, joi siis pullosta. Lopulta syyksi löytyi sydänvika. Se korjattiin, toipumisen jälkeen olisi pitänyt syödä tosi paljon, mutta ei suostunut, maitoa oikein vältti. Luulen,, että yhdisti sen rintakipuun. Kiinteitä söi mielellään, sitten yks kaks lakkasi kaiken syömisen. Oltiin sairaalassakin sen takia, syytä ei löytynyt. Sit taas ykskaks alkoi syödä. Mutta ruokailu oli kouluikään asti tosi hankalaa. Epäilen, että jos lapsesi juo paljon maitoa, niin se vie suurimman osan nälästä. Me leikimme tai luimme kirjaa pöydässä ja sain aina vaivihkaa menemään jonkin lusikallisen. Saisitko näin menemään jotain alas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsessa on paha henki. Rukoilkaa jeesusta ja kutsukaa manaaja paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihinkähän mun vastaus katosi?
Meillä 1v3kk lapsenlapsi alkoi kieltäytymään ruuasta pari kuukautta sitten. Kakoi, yökki, kiukutteli kunnes ruoka vietiin pois.
Lopulta annoimme hänelle samaa ruokaa kuin muillekin (samanlaiselta lautaseltakin) ja lusikan käteen. Johan alkoi ruoka maistumaan! Ja ruoka on paljon rakeisempaa kuin purkkiruoka ikinä joten se ei ollut ongelma. Mausteita rakastaa, kaikki missä on valkosipulia on nam! Tällähetkellä syö ruokansa vain haarukalla:)
Työkaverin lapselta löytyi myös jo ihan pienenä vihdoin keliakia. Toisella lapsella sama juttu ja sitä sitten jo osattiin epäilläkin nopeasti.
Suosittelen lääkärikäyntiä lasten gastroenterologilla. Tampereella esim. Ruuska T jolta saimme vihdoin avun oman lapsen ongelmiin (kakan panttaus jossa syömisillä ja ruokavaliolla ei ollut mitään tekoa).
Ei tarvitse tehdä mitään.
Lapsi syö kyllä, jos on nälkä. Ja nälkä kyllä tulee jossain vaiheessa.
Herkut pois.
Tarjottu ruoka tekee huonovointiseksi, polttaa suusta limakalvot (allergia) tms.
En tiedä, onko tätä mainittu, mutta mulla esikoinen ei syönyt, jos vatsa oli ”täynnä” eli siis jos ei ollut kakannut. Kakan jälkeen ruokahalu tuli takaisin. Myös jos on ummetusta niin lapsi ei syönyt. Ehkä se voisi siis myös auttaa, että antaa tarpeeksi vettä ja koittaa antaa luumua tai saada lapsi liikkumaan sen verran, että kakka liikkuu suolistossa ja lapsi tekee tarpeensa?
Vierailija kirjoitti:
Mihinkähän mun vastaus katosi?
Meillä 1v3kk lapsenlapsi alkoi kieltäytymään ruuasta pari kuukautta sitten. Kakoi, yökki, kiukutteli kunnes ruoka vietiin pois.
Lopulta annoimme hänelle samaa ruokaa kuin muillekin (samanlaiselta lautaseltakin) ja lusikan käteen. Johan alkoi ruoka maistumaan! Ja ruoka on paljon rakeisempaa kuin purkkiruoka ikinä joten se ei ollut ongelma. Mausteita rakastaa, kaikki missä on valkosipulia on nam! Tällähetkellä syö ruokansa vain haarukalla:)
Keitot eivät siis tule kyseeseen?
No tottakai se syö kuitenkin välillä edes vähän jotain, koska on hengissä, ääliö.