Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Sinnikäs sissi kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa ja anoppi myöskin neuvoi, että kyllä se syö sitten kun on nälkä. Vaan kun ei syönyt, ei sitten millään. Tuo neuvo oli ehkä typerin kaikista, sillä lapsi olisi kuollut nälkään jos olisin lakannut yrittämästä. IPad, isomman sisaruksen jatkuva pelleily, juuri töistä kotiin tullut isä hyppäämään puku päällä ruokapöydän takaa niin, että suu aukesi hämmästyksestä ja sinne sai lykättyä lusikallisen. Kaikki kokeitiin, mitä ihmisen mielikuvitus vaan keksii. Noin 1,5 tuntia per ruokailu, 5 kertaa päivässä sinnikkäästi. Olin aivan kuoleman väsynyt, elämä oli pelkkää syöttämistä. Jossain vaiheessa kasvoi niin, että muutaman kuukauden tai yhden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi vihdoin ruoka maistua. Syytä ei saatu selville, mutta oli todella raskas vaihe koko perheelle. Jaksamista ap, aika korjaa tämän asian, mutta vaihe on raskas. Vahva 6-vuotias nykyään.
Olisiko ongelma juuri tuo syöttäminen? Haluaisitko itse, että suuhusi tungetaan ruokaa, kun yrität tervehtiä vanhempaasi. Nyt oikeasti! Lusikka lapsen käteen ja sormiruokailua. Ettekö osaa asettua lastenne asemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet puheterapeutilla?
Vierailija kirjoitti:
Meillä aika sama tilanne. Lapsi 1v1kk. Neuvolassa tilanne on otettu vakavasti ja ollaan saatu lähetteitä puheterapeutille ja ravitsemusterapeutille ja kohta varmaan sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Meillä siinä mielessä eri tilanne, että imetys on mennyt täysin ilman ongelmia, mutta kiinteitä ei ole syönyt missään vaiheessa eikä myöskään edelleenkään oikein juo muuta kuin rintamaitoa. ei ole missään vaiheessa suostunut syömään soseita eli kaikki se mitä on suuhunsa laittanut on ollut sormiruokaa. Nyt on oppinut itse syömään lusikalla ja saattaa jotain sosemaista esim.jogurttia pari lusikallista itse suuhunsa laittaa. Puheterapeutin mukaan on suun alueella aliaistimusta eli ei oikein tunnista ruokaa suussa ja siksi syö mieluummin kovaa ruokaa kuin soseita. Puheterapeutti oli myös konsultoinut jotain syömisongelmiin perehtynyttä asiantuntijaa ja tämän mukaan "nälässä pitäminen" ei välttämättä saa lasta syömään, koska nälkäaistimusta ei (vielä) välttämättä ole. Vaikeinta tässä on päättää mitä oikein tekisi imetyksen suhteen. Sekä lääkäri, että ravitsemusterapeutti suosittaneet imetyksen lopettamista (tai vähentämistä max. 1krt vuorokausi) mutta sit taas jos uskoo tuota syömisspecialistia niin tilanne ei tällä ratkea vaan päin vastoin paino voi alkaa putoamaan (tähän asti sentään koko ajan noussut hitaasti). Olen vähentänyt reippaasti imetystä ja ollut välillä koko päivän pois lapsen luota, mutta tämä ei ole ruokahalua yhtään lisännyt. Ollaan kyllä saatu puheterapeutilta vinkkejä suun alueen aktivoimiseen, mutta eihän ne tietenkään hetkessä auta.
Vähän ohis, mutta sinuna tuossa tilanteessa en ikinä lopettaisi imetystä. Kuten toteat, sen vähentäminen ei ole kokeilunakaan lisännyt ruokahalua. Lääkäreillä on useimmiten todella huonoa ja vanhaa tietoa
Imetyksestä, tästä on uutisoitukin. Mitä ihmeen haittaa rintamaidosta voi yksivuotiaalle olla? Päinvastoin, jos se maistuu ja pitää hänet hengissä niin jatkakaa, ruokien maistelun ohella. Rintavieroituksen ikä on ihmislapsella paljon korkeampi, ja varsinkin tilanteessa jossa ruuan syöminen ei ole lähtenyt käyntiin hyvin.
Sinua ja lasta pitäisi pikemminkin onnitella hyvin sujuneesta, onnellisesta imetystaipaleesta. Luota itseesi ja vaistoosi.
Soseet sen sijaan eivät ole mikään pakollinen askel syömään opettelussa, etsi sormiruokailusta tietoa netistä ja kirjoista niin se lähtee turvallisesti alkuun. Ja fyysistäkin rajoitetta voi olla, hyvä kun pääsitte tutkimuksiin.
Heippa!
Meillä oli todella huonosti syövä lapsi. Ekat 2v ei syöny koskaa juuri mitään. Syitä löytyi lopulta monta; aistiyli ja aliherkkyys suussa, lehmänmaitoallergia, kireä kielijänne, ummetus...Ja oli nirso.
Nyt 2v 4kk ja ruoka alkanut maistumaan.
Ratkaisut:
Aistiherkkyydet: toimintaterapia, puheterapia ja puh.terapia joka erikoistunut syömisongelmiin
Maitoallergia: allergiapolilla maitoaltistus testi, apteekista maidotonta korviketta. Myöskään aluksi ei voinut syödä kananmunaa, ruis, vehnä, omena...
Kireä kielenänne leikattiin
Ummetus: levolac joka aamu, lääkäri määräsi.
Jos tilanne on akuutti, suosittelen sairaalassa osastohoitoa, laittavat nenämahaletkuun (meilläkin oli)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhdellä lapsella ollut syöminen vaikeaa ja siihen on liittynyt paljon draamaa ja raivareita. Hän oli muutenkin hyvin dramaattinen ja helposti kiukustuva.
10-vuotiaana hänellä alkoi vaikeat vatsaongelmat. Niitä tutkittiin kovasti ja huomattiin, että hänellä on suoliston tulehdusarvot korkealla. Aluksi epäiltiin tulehduksellista suolistosairautta ja niitä lähdettiin tutkimaan, mutta syyksi paljastui lopulta laajat ruoka-aine-allergiat. Hän ei pysyy syömään oikeastaan mitään tavallisia ruokia, sillä hän on allerginen mm. maidolle, kananmunalle ja vehnälle.
Kun ruokavalio saatiin korjattua hänelle sopivaksi, loppui draama ja kiukku. Lapsi oli ilmeisesti aina kärsinyt allergioista, mutta ei ollut osannut kertoa niistä. Mekään emme huomanneet allergioita, eikä niitä osattu epäillä, sillä näkyviä oireita ei ollut, kiukkua ja draamaa lukuunottamatta.
Mitään iho-oireita ei ollut ja lapsi kasvoikin hyvin. Oireilua oli vain suolistossa ja se vaikutti mielialaan hyvin voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhdellä lapsella ollut syöminen vaikeaa ja siihen on liittynyt paljon draamaa ja raivareita. Hän oli muutenkin hyvin dramaattinen ja helposti kiukustuva.
10-vuotiaana hänellä alkoi vaikeat vatsaongelmat. Niitä tutkittiin kovasti ja huomattiin, että hänellä on suoliston tulehdusarvot korkealla. Aluksi epäiltiin tulehduksellista suolistosairautta ja niitä lähdettiin tutkimaan, mutta syyksi paljastui lopulta laajat ruoka-aine-allergiat. Hän ei pysyy syömään oikeastaan mitään tavallisia ruokia, sillä hän on allerginen mm. maidolle, kananmunalle ja vehnälle.
Kun ruokavalio saatiin korjattua hänelle sopivaksi, loppui draama ja kiukku. Lapsi oli ilmeisesti aina kärsinyt allergioista, mutta ei ollut osannut kertoa niistä. Mekään emme huomanneet allergioita, eikä niitä osattu epäillä, sillä näkyviä oireita ei ollut, kiukkua ja draamaa lukuunottamatta.
Mitään iho-oireita ei ollut ja lapsi kasvoikin hyvin. Oireilua oli vain suolistossa ja se vaikutti mielialaan hyvin voimakkaasti.
Hyvä kommentti, ja onneksi teillä asia selvisi lopulta!
Luin tästä ketjusta useita tällaisia vastaavia esimerkkejä, että lapsella on vasta vuosia myöhemmin selvinnyt ruoka-aineallergiat, jotka on kuitenkin olleet olemassa jo vauvasta asti ja jo vauvaiässä ja taaperoiässä aiheuttaneet syömislakkoilua tai draamailua ja itkua ja kiukuttelua. Mutta siis mitään muita allergiaoireita ei ole ollut!
Ja sitten se yksi opettaja vai mikä kasvatustieteilijä olikaan tässä ketjussa on monessa viestissään jankannut, että taaperon syömislakkoilu ja kiukuttelu on tahallista temppuilua ja vanhempien pompottamista ihan vanhempien manipuloinnin ja kontrolloinnin yrittämiseksi. Tulee kamala olo hänen kommenteistaan, koska nämä poloiset allergiset ovat kiukutelleet vain sen allergian aiheuttaman huonon olon vuoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se syö kunhan tulee kunnolla nälkä. odottele rauhassa.
Päiväkodissa ne oppii toisiltaan. Ryhmä opettaa. Monesti onkin niin, että siellä osataan ja tehdään kun muutkin tekee, kotona sit syötetäön ja ollaan puettavana, eikä osata. Entä jos laps menisi päiväkotiin? Meidän aloitti 1-v.
Muuten ottaisin ruoan mukaan kirjoihin, leikkeihin, piirtämiseen, tutkimiseen, haistamiseen, ruoanlaitto ja leipominen, kaupassakäynti, ravintola.
Suklaamaito? Suklaapuuro? Murot? Patukat? Lihapullat? En mä tiedä mitä tekisin.. huhhuh.
Meidän muksu tykkäsi avokadosta, lusikoi sitä itse, maksamakkarasta, leikkeleistä, lihapullista, näkkäristä, hapankorpuista.
Ehkä tämä on nyt siitä jos imetys loppui? Että lapsen elämä meni sekaisin?
Entä jos ottaa lahjomiset käyttöön? Aina kun suostuu maistamaan uutta saa tarran/pikkuauton/duplopalikan? Ota nyt ihmeessä selvää mikä motivoi lastasi, mikä toimii valuuttana. Kaikilla toimii joku!
Ota toinen laps teille syömään. Ne on aina juhlia kun saa hössöttää kekseillä ja mehuilla :) tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kävimme yksityislääkärillä, ja siellä tutkittiin kaikki. Verikokeesta selvisi anemia.
Me kävimme yksityislääkärillä ja siellä tutkittiin kaikki. Verikokeesta selvisi sitten anemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muun kuin rintamaidon syömättömyyden syy raudanpuute. Tyttö syntyi reilut 3 vkoa etuajassa ja rautaa mitattiin vain aluksi neuvolassa. Silloin kaikki oli ihan hyvin. 11 kk:n iässä ei edelleen suostunut syömään mitään muuta, vaikka kaikki konstit kokeiltiin. Lääkärillä sitten selvisi raudanpuute ja 2 pv rautakuurin aloittamisen jälkeen alkoi ruoka maistua!
Mikä sai teillä epäilemään anemiaa? Neuvolahan ei yleensä mittaa lapsilta rauta-arvoja ellei ole selvä syy epäillä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi on aliravittu, niin lääkäri olisi jo laittanut nenä-mahaletkun. Sen kautta sitten ravinto, joka pysyy sisällä. Kenties Peg-letku olisi ratkaisuna myös hyvä. Ensin syö ja makustelee, sen jälkeen loput kalorit täyspainoisesta letkuruoasta.
Itse olen Peg-letkun varassa kun aloin olla alipainoinen eikä ruoka maistunut eikä pysynyt sisällä.
Olen aikuinen, mutta anoreksiasta ei ole kyse.
Niinpä. Haetko nyt vain huomiota keksityllä jutulla, kukaan lääkäri ei jätä aliravittua lasta hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ne oppii toisiltaan. Ryhmä opettaa. Monesti onkin niin, että siellä osataan ja tehdään kun muutkin tekee, kotona sit syötetäön ja ollaan puettavana, eikä osata. Entä jos laps menisi päiväkotiin? Meidän aloitti 1-v.
Muuten ottaisin ruoan mukaan kirjoihin, leikkeihin, piirtämiseen, tutkimiseen, haistamiseen, ruoanlaitto ja leipominen, kaupassakäynti, ravintola.
Suklaamaito? Suklaapuuro? Murot? Patukat? Lihapullat? En mä tiedä mitä tekisin.. huhhuh.
Meidän muksu tykkäsi avokadosta, lusikoi sitä itse, maksamakkarasta, leikkeleistä, lihapullista, näkkäristä, hapankorpuista.Ehkä tämä on nyt siitä jos imetys loppui? Että lapsen elämä meni sekaisin?
Entä jos ottaa lahjomiset käyttöön? Aina kun suostuu maistamaan uutta saa tarran/pikkuauton/duplopalikan? Ota nyt ihmeessä selvää mikä motivoi lastasi, mikä toimii valuuttana. Kaikilla toimii joku!
Ota toinen laps teille syömään. Ne on aina juhlia kun saa hössöttää kekseillä ja mehuilla :) tsemppiä!
Eiköhän nää keinot ole jo kokeiltu jos lapsi ei päiväkausiin syö juuri mitään. Maalaisjärjen sijaan kokeilisin lääketiedettä.
Yksivuotiaalla syömislakkoilu tuskin tarkoittaa, että pitää lykätä päiväkotiin ”oppimaan” syömistä. Moni siellä myös vähentää syömistä, ainakin aluksi kun on hälinää. Oppiihan lapsi joka päivä vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan ruokailemaan, ei noin pienet yksin istu pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää päästä lasten syömisvaikeuksiin perehtyneen puheterapeutin arvioon!
Meillä lapsi katsoo välillä Youtubesta Nursery Rhimeseja, kun syö. Tämä siis, jos ei muuten saada syömään. Nyt 1v 5kk ollaan lisäksi siirrytty ihan "tavalliseen" ruokaan eli eilen söi italianpataa, kun Piltit eivät enää kelpaa, vaan ruoassa pitää olla Makua.
Meillä on myös kolmas lapsi aivan toivottoman huono syömään. Juuri tuossa iässä oli pahimmillaan. Lopulta kaiken painostuksen jälkeen lopetin imetyksen 20kk iässä kun psykologi ynnä muut viisaat sanovat sen olevan syy huonoon syömiseen. Eipä se siitä juurikaan parantunut.
Vielä nyt kolme ja puoli vuotiaana syöminen on ihmeellinen projekti. Istuu sen yhteisen ruokailun ajan ja valittaa jotain ruuasta. Aina jotenkin vääränlaista. Pitäisi syöttää ja sitten taas muka syö itse ja koko show kestää aina ikuisuuden.
En ole mikään lepsu vanhempi ja en suostu hänen kaikkiin hulluin ideoihin. Kyllä on aivan ihmeellistä miten vaikeaa syöminen voi ihmiselle olla. Itse olen aina ollut hyvä syömään niin en oikein millään voi käsittää tätä. Ruokaan on ihanaa. No eihän sitä luovuttamaan voi ja kyllä se jotain syö. Kasvaa vaan aivan kitukasvuisesti vaikka isänsä on todella pitkä. Oma vika - olen kaikkeni yrittänyt
En jaksanut lukea kun muutaman kirjoituksen kun alkoi tuntua että tää joku keksitty juttu,siinä kohtaa missä mokasit ja puhuit lempiruuista kun sain kuvan että sellaisia ei voi olla koska ei syö mitään!!!!
Onko tarpeeksi liikuntaa ja ulkoilua? Miten aineenvaihdunta toimii, kakkaako harvoin?
Mun lapsi oli samanlainen. Aluksi ravattiin tutkimuksissa ja lopputulos oli, että fyysisesti ei mitään vikaa. Lopulta lapsi alkoi syömään, kun joku muu kuin minä alkoi hoitaa syömisen. Mulla oli jo kehittynyt itselle ahdistus, kun se ei syö ja oon paska äiti ja mun lapsi viedään multa, kun se on laiha, lapsi taas ahdistui kun minä suunnilleen pakotin syömään edes vähän ja systemaattisesti kieltäytyi syömästä. Kierre paheni. Lapsi myös oppi, että saa niitä herkkujaan, mitä suostuu syömään, sillä ettei syö muuta. Lopulta minä astuin taka-alalle ja kotona syömisen hoiti mies, joka osasi ottaa homman rennosti ja päivällä pph ja kas, parissa kuukaudessa meillä oli syövä lapsi.
Olen ollut samassa tilanteessa ja anoppi myöskin neuvoi, että kyllä se syö sitten kun on nälkä. Vaan kun ei syönyt, ei sitten millään. Tuo neuvo oli ehkä typerin kaikista, sillä lapsi olisi kuollut nälkään jos olisin lakannut yrittämästä. IPad, isomman sisaruksen jatkuva pelleily, juuri töistä kotiin tullut isä hyppäämään puku päällä ruokapöydän takaa niin, että suu aukesi hämmästyksestä ja sinne sai lykättyä lusikallisen. Kaikki kokeitiin, mitä ihmisen mielikuvitus vaan keksii. Noin 1,5 tuntia per ruokailu, 5 kertaa päivässä sinnikkäästi. Olin aivan kuoleman väsynyt, elämä oli pelkkää syöttämistä. Jossain vaiheessa kasvoi niin, että muutaman kuukauden tai yhden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi vihdoin ruoka maistua. Syytä ei saatu selville, mutta oli todella raskas vaihe koko perheelle. Jaksamista ap, aika korjaa tämän asian, mutta vaihe on raskas. Vahva 6-vuotias nykyään.