Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Meillä 3v oli 3 vuorokautta täysin syömättä koska kurkussa oli kuulema piikki. Onneksi sentään suostui juomaan. Mikään järkipuhe, lahjonta tai kiristys ei auttanut. Kävimme myös lääkärissä varmistamassa että kurkussa ei ole piikkiä. Nestemäistä Panadoliakin kokeiltiin mutta ei...ei kelvannut mikään. Poika laihtui pari kiloa ja koska oli jo valmiiksi hoikka niin seuraava vaihe olisi ollut nenämahaletku.
Suostui sitten viimein syömään kun tajusi että "hänestä tulee yhtä pieni kuin vauva taas jos ei syö eikä hänestä koskaan tule isoa kuin isi". Itki ja söi jätskiä. Kesti 3 viikkoa ennenkuin taas söi normaalisti.
Ja se piikki oli siis ihan tavallinen kurkkukipu 1.kertaa elämässä. Mutta poika ei vaan uskonut vaikka sitä kuinka selitettiin. Se on piikki PISTE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän menee aiheen ohi, mutta haluan kommentoida yleisesti tuohon vauvan "temppuiluun" ja tahdon ilmaisemiseen. Katsoin yleltä joitakin vuosia sitten dokumentin, jossa tutkittiin miten pienenä lapset oppivat "manipuloimaan" vanhempiaan. Tutkimuksessa selvisi, että jo 9kk ikäiset vauvat osaavat manipuloida vanhempiaan itkulla. Ja itkulla manipuloinnilla tarkoitetaan tietoista itkua jonkin asian saavuttamiseksi, ilman että taustalla on ns oikea hätä kuten nälkä, kipu jne. Mielestäni tuossa tutkimuksessa näytettiin hyvin toteen se, että ihmislapsi on älyllisesti aikaisin kehittyvä! On hienoa, että oma tahto ja sen ilmaisu kehittyy pikkuhiljaa vauvasta lähtien. Ei oma tahto ja sen ilmaisu päsähdä kertalaakista tietyssä iässä, vaan kehittyy ajan kuluessa kuten koko ihminenkin. Jos vauva/lapsi mielletään vain tahdottomaksi perustarpeiden ilmaisijaksi, se on mielestäni todella aliarvioimista. Ja edelleen sori ohis.
Täällä onkin jo kaikki muut keinot mainittu paitsi tärkein: mitä jos lapsellasi on ihan oikea nielemisvaikeus? Siis kurkunpään toimintahäiriö. Sanoit, että lääkärit ovat tutkineet, mutta onko puheterapeutti, joka on nielemisen asiantuntija? Myös hyvä Korvaklinikan korvalääkäri voi osata tutkia nielemistä. Näiden vaihtoehtojen lisäksi nielun toiminta näkyy myös videofluorografiassa (röntgentutkimus), mutta sen olemassaoloa harva lääkäri tietää.
Mulla nirso poika ja nyt 15 vuotta, Yhtä helvettiä ollut sen kanssa nämä syömiset.
Sain pienenä syömään jotain ruokia.
Kalapuikot, mehu ja karjalanpiirakka lämpöisenä.
Sun pitää löytää jotain mitä söisi ja kokeilla vaan.
Tunsin tuskaa ja tunnen edelleen. Käskin muuttaa Hesen viereen kun aikuistuu.
Nykyään syö vähän paremmin mutta ronkeli on.
Osaan tehdä hyvää ruokaa ja muut kyllä syö.
Kokeile salaattia, kalaa ja ihan mitä tahansa.
Mansikoita ja ym.
Kokeile sormiruokailua,ruoka lapsen eteen ja et tuputa etkä kiinnitä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötättekö purkkiruokaa? Lapsenlapseni 1v3kk oli muutaman viikon syöntilakossa kunnes sai normaalia kotiruokaa mitä muutkin. Vielä kun syö sen itse haarukalla niin menisi vaikka kuinka paljon.
Kaikkea kannattaa kokeilla
Jos noin paljon jo tutkittu, ja kasvut ok, niin ei pitäisi olla hätää. Esim. hampaiden tuleminen voi vaikuttaa syömiseen. Noin vanhalle vauvalle voi antaa jo samaa kuin itse syöt, mausteiden ja suolan määrä huomioiden. Vauvalle (+6kk) sormiruokaa suosittelen enemmän kuin mitään pilttejä, ainakin meillä lapset syöneet itse paljon mielummin, kuin soseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän menee aiheen ohi, mutta haluan kommentoida yleisesti tuohon vauvan "temppuiluun" ja tahdon ilmaisemiseen. Katsoin yleltä joitakin vuosia sitten dokumentin, jossa tutkittiin miten pienenä lapset oppivat "manipuloimaan" vanhempiaan. Tutkimuksessa selvisi, että jo 9kk ikäiset vauvat osaavat manipuloida vanhempiaan itkulla. Ja itkulla manipuloinnilla tarkoitetaan tietoista itkua jonkin asian saavuttamiseksi, ilman että taustalla on ns oikea hätä kuten nälkä, kipu jne. Mielestäni tuossa tutkimuksessa näytettiin hyvin toteen se, että ihmislapsi on älyllisesti aikaisin kehittyvä! On hienoa, että oma tahto ja sen ilmaisu kehittyy pikkuhiljaa vauvasta lähtien. Ei oma tahto ja sen ilmaisu päsähdä kertalaakista tietyssä iässä, vaan kehittyy ajan kuluessa kuten koko ihminenkin. Jos vauva/lapsi mielletään vain tahdottomaksi perustarpeiden ilmaisijaksi, se on mielestäni todella aliarvioimista. Ja edelleen sori ohis.
Mahdollisesti voivat viestiä haluamaansa, mutta se nyt ei vain käy järkeen että vauva temppuilisi itsensä nälkäkuolemaan. Mitä saavutettavaa siinä olisi. Kyllä halu on syödä ja kasvaa, eihän lajimme olisi muuten säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Todella huonoja neuvoja liuta. Sormiruokailun turvaohje ei salli toiseen huoneeseen menoa, lapsen normaali kakistelu voi äkisti johtaa vakavampaan tilanteeseen. Nimenomaan samassa pöydässä istutaan ja lapsi oppii yhdessä syödessä mallista.
Lisäksi lapsi, varsinkaan yksivuotias, ei pyri ”kontrolloimaan” vanhempiaan syömisellään. Valtataistelu ei ole tuon ikäisen tasoa. Jos myöhemminkään.
Kerma ja suola eivät kuulu pienen lautaselle, siksi suosituksissa erikseen mainitaan kovat rasvat ja suola vältettävinä. Makua saa muillakin keinoilla.
Toiseen huoneeseen mennään tietenkin ovi auki ja kaiken aikaa kuulostellen.
Vanhemmat toimivat tietenkin mallina syömisessä, mutta entä jos malli onkin ollut huono? Lapselle on tuputettu ruokaa, ja tavallinen suhtautuminen ruokaan on muuttunut valtataisteluksi. Ja kyllä omasta kokemuksesta tiedän, että pienilläkin ihmisillä on oma tahto!
Yli vuoden vanhan ruokaan voi huoletta laittaa kermaa ja suolaa. Ei tarvitse pelätä lihomista.
No ei tarvitse pelätä vuoden vanhan lihomista, mutta ehkä sitä että lihoo sitten myöhemmin kun makutottumukset ovat rasva ja suola. Mietipä mistä ne elinikäiset tutut maut ja tavat alkavat? Haloo. Tutkitusti hampurilaisilla ja makeilla juomilla kasvaneet pienet eivät hyväksy aikuisenakaan terveellisempiä ja monipuolisempia makuja. Vanhempien pitää antaa malli hyvään ruokailuun, ja lapsen tullessa myös vanhemmat voivat viilata perheen ruokatottumuksia parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän menee aiheen ohi, mutta haluan kommentoida yleisesti tuohon vauvan "temppuiluun" ja tahdon ilmaisemiseen. Katsoin yleltä joitakin vuosia sitten dokumentin, jossa tutkittiin miten pienenä lapset oppivat "manipuloimaan" vanhempiaan. Tutkimuksessa selvisi, että jo 9kk ikäiset vauvat osaavat manipuloida vanhempiaan itkulla. Ja itkulla manipuloinnilla tarkoitetaan tietoista itkua jonkin asian saavuttamiseksi, ilman että taustalla on ns oikea hätä kuten nälkä, kipu jne. Mielestäni tuossa tutkimuksessa näytettiin hyvin toteen se, että ihmislapsi on älyllisesti aikaisin kehittyvä! On hienoa, että oma tahto ja sen ilmaisu kehittyy pikkuhiljaa vauvasta lähtien. Ei oma tahto ja sen ilmaisu päsähdä kertalaakista tietyssä iässä, vaan kehittyy ajan kuluessa kuten koko ihminenkin. Jos vauva/lapsi mielletään vain tahdottomaksi perustarpeiden ilmaisijaksi, se on mielestäni todella aliarvioimista. Ja edelleen sori ohis.
Mahdollisesti voivat viestiä haluamaansa, mutta se nyt ei vain käy järkeen että vauva temppuilisi itsensä nälkäkuolemaan. Mitä saavutettavaa siinä olisi. Kyllä halu on syödä ja kasvaa, eihän lajimme olisi muuten säilynyt.
Olen kanssasi samaa mieltä. Siksi yritinkin korostaa tuossa viestissäni meneväni ohi keskustelun aiheen, en kommentoinut aloittajan tilannetta vaan ohi aiheen yleisesti vauvan oman tahdon ja tahdon ilmaisun keinojen kehittymisikää.
Meillä on lapsi, joka jossain vaiheessa tuntui elävän vain maidolla ja näkkileivällä. Kokeilin myös tämän autismiruokailunkin, eli erottelin ruoat erillisiksi, mutta ei auttanut. Tarkkailin myös onko aistiyliherkkyyksiä. Ei ollut niistäkään kyse. Mitään syytä ei syömättömyyteen löytynyt.
Onneksi tosiaan näkkileipä ja maito meni. Laiha oli ja jouduttiin kontrollipunnituksissa käymään usein. Mutta riipinraapin mentiin aina käyrällä, että ei joutunut nenämahaletkuun.
Jossain vaiheessa nostin kädet pystyyn ja pistin vain ruokailun ajaksi pöytään näkkäriä ja voita, että syö, mitä lystäät. Pikkuhiljaa laajensi sitten ruokavaliotaan. Anemiakin oli ala-asteella. Mutta kun olin päättänyt, että valtataistelua et kehitä ruokailusta, niin niillä mentiin ja syötiin rautatabletteja välillä.
Nykyisin on monipuolisesti syövä parikymppinen. Jossain vaiheessa ruoan kanssa sählääminen loppui. Koskaan en saanut selville, miksi oli niin nirso ruoan suhteen ja miksi syöminen oli niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni on ollut hyvin niukka syömään. Pahin tilanne oli 6 kk-1,5 v. Tuntuu, että lapsi ei syönyt kauheasti mitään, ja aina oli hirveä stressi asiasta. Jos sain annettua puolikkaan smoothiepussin vuosikkaana, olin tyytyväinen. Hän söi todella pieniä määriä. Piilotin esimerkiksi pastan reikiin ihan pieniä lihan palasia. Annoin mitä tahansa suostui syömään ja lisäksi voin palasia ja rypsiöljyä. Lopulta päädyin siihen, että itsenäisen ruokailun jälkeen otin lapsen syliin, laitoin videon pyörimään ruokapöytään ja lapsen katsellessa videota, laitoin ruokaa suuhun ja usein söikin samalla huomaamatta. Tämä ei ole varmasti minkään suosituksen mukaista, mutta niin minä vain tein, koska lapsi oli saatava syömään. Lisäksi lapsi saattoi syödä smoothiepussin esim istuessaan rattaissa kävelyllä.
Nyt lapsi on kaksi vuotta, ja syö ihan hyvin. Eli aika auttoi. Jossain vaiheessa huomasin, että lautanen oli yhä useammin syöty tyhjäksi. Videoita ei enää katsella. Tsemppiä ap, se voi olla todella raskasta, mutta eiköhän sinunkin lapsi ala syömään jossain vaiheessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Todella huonoja neuvoja liuta. Sormiruokailun turvaohje ei salli toiseen huoneeseen menoa, lapsen normaali kakistelu voi äkisti johtaa vakavampaan tilanteeseen. Nimenomaan samassa pöydässä istutaan ja lapsi oppii yhdessä syödessä mallista.
Lisäksi lapsi, varsinkaan yksivuotias, ei pyri ”kontrolloimaan” vanhempiaan syömisellään. Valtataistelu ei ole tuon ikäisen tasoa. Jos myöhemminkään.
Kerma ja suola eivät kuulu pienen lautaselle, siksi suosituksissa erikseen mainitaan kovat rasvat ja suola vältettävinä. Makua saa muillakin keinoilla.
Toiseen huoneeseen mennään tietenkin ovi auki ja kaiken aikaa kuulostellen.
Vanhemmat toimivat tietenkin mallina syömisessä, mutta entä jos malli onkin ollut huono? Lapselle on tuputettu ruokaa, ja tavallinen suhtautuminen ruokaan on muuttunut valtataisteluksi. Ja kyllä omasta kokemuksesta tiedän, että pienilläkin ihmisillä on oma tahto!
Yli vuoden vanhan ruokaan voi huoletta laittaa kermaa ja suolaa. Ei tarvitse pelätä lihomista.No ei tarvitse pelätä vuoden vanhan lihomista, mutta ehkä sitä että lihoo sitten myöhemmin kun makutottumukset ovat rasva ja suola. Mietipä mistä ne elinikäiset tutut maut ja tavat alkavat? Haloo. Tutkitusti hampurilaisilla ja makeilla juomilla kasvaneet pienet eivät hyväksy aikuisenakaan terveellisempiä ja monipuolisempia makuja. Vanhempien pitää antaa malli hyvään ruokailuun, ja lapsen tullessa myös vanhemmat voivat viilata perheen ruokatottumuksia parempaan suuntaan.
Syökö teidän muu perhe epäterveellisesti? Meillä syödään vähäsuolaista ruokaa, jossa voi olla myös tilkka kermaa. Kukaan ei ole ylipainoinen. Tuossa iässä lapsen tulisi jo syödä tavallista kotiruokaa. Ymmärrän, jos lapselle eivät purkkuruuat enää maistu. Oletko koskaan itse maistanut niitä? Maistuvat aika hirveälle kotiruokaan verrattuna.
Purkki on tietysti helppo lämmittää, mutta ymmärrät varmaan, että kulinaristinen makuelämys se ei ole. Eikä lapselle ole loputtomasti tarkoitus syöttää purkkeja.
Ravitsemussuositusten mukaan lapsen ruokaan voi jo huoletta lisätä suolaa. Kerma ei myöskään ole pahasta, varsinkin jos lapsi on alipainoinen ja syö huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että nirso on ennen ollut nimitys kaikille lapsille, joiden vaivoja ei ole osattu tutkia. Oli sitten fyysisiä tai psyykkisiä. Esimerkiksi tuo nielemisen tutkiminen puheterapeutilla, täysin uutta ainakin minulle, saati sitten 50 vuotta sitten. Hienoa että lapset, jotka eivät osaa kertoa mistä sattuu tai mikä estää syömästä, vihdoin saavat apua ja heidät otetaan todesta.
Refluksilapset kuulemma syövät pitkään huonosti ja heillä voi olla vahvoja uhmakohtauksia nimenomaan ruokailun yhteydessä, koska ruoka on painunut vauvasta asti mieleen asiana joka tekee kipeää.
Meillä aika sama tilanne. Lapsi 1v1kk. Neuvolassa tilanne on otettu vakavasti ja ollaan saatu lähetteitä puheterapeutille ja ravitsemusterapeutille ja kohta varmaan sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Meillä siinä mielessä eri tilanne, että imetys on mennyt täysin ilman ongelmia, mutta kiinteitä ei ole syönyt missään vaiheessa eikä myöskään edelleenkään oikein juo muuta kuin rintamaitoa. ei ole missään vaiheessa suostunut syömään soseita eli kaikki se mitä on suuhunsa laittanut on ollut sormiruokaa. Nyt on oppinut itse syömään lusikalla ja saattaa jotain sosemaista esim.jogurttia pari lusikallista itse suuhunsa laittaa. Puheterapeutin mukaan on suun alueella aliaistimusta eli ei oikein tunnista ruokaa suussa ja siksi syö mieluummin kovaa ruokaa kuin soseita. Puheterapeutti oli myös konsultoinut jotain syömisongelmiin perehtynyttä asiantuntijaa ja tämän mukaan "nälässä pitäminen" ei välttämättä saa lasta syömään, koska nälkäaistimusta ei (vielä) välttämättä ole. Vaikeinta tässä on päättää mitä oikein tekisi imetyksen suhteen. Sekä lääkäri, että ravitsemusterapeutti suosittaneet imetyksen lopettamista (tai vähentämistä max. 1krt vuorokausi) mutta sit taas jos uskoo tuota syömisspecialistia niin tilanne ei tällä ratkea vaan päin vastoin paino voi alkaa putoamaan (tähän asti sentään koko ajan noussut hitaasti). Olen vähentänyt reippaasti imetystä ja ollut välillä koko päivän pois lapsen luota, mutta tämä ei ole ruokahalua yhtään lisännyt. Ollaan kyllä saatu puheterapeutilta vinkkejä suun alueen aktivoimiseen, mutta eihän ne tietenkään hetkessä auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Todella huonoja neuvoja liuta. Sormiruokailun turvaohje ei salli toiseen huoneeseen menoa, lapsen normaali kakistelu voi äkisti johtaa vakavampaan tilanteeseen. Nimenomaan samassa pöydässä istutaan ja lapsi oppii yhdessä syödessä mallista.
Lisäksi lapsi, varsinkaan yksivuotias, ei pyri ”kontrolloimaan” vanhempiaan syömisellään. Valtataistelu ei ole tuon ikäisen tasoa. Jos myöhemminkään.
Kerma ja suola eivät kuulu pienen lautaselle, siksi suosituksissa erikseen mainitaan kovat rasvat ja suola vältettävinä. Makua saa muillakin keinoilla.
Toiseen huoneeseen mennään tietenkin ovi auki ja kaiken aikaa kuulostellen.
Vanhemmat toimivat tietenkin mallina syömisessä, mutta entä jos malli onkin ollut huono? Lapselle on tuputettu ruokaa, ja tavallinen suhtautuminen ruokaan on muuttunut valtataisteluksi. Ja kyllä omasta kokemuksesta tiedän, että pienilläkin ihmisillä on oma tahto!
Yli vuoden vanhan ruokaan voi huoletta laittaa kermaa ja suolaa. Ei tarvitse pelätä lihomista.No ei tarvitse pelätä vuoden vanhan lihomista, mutta ehkä sitä että lihoo sitten myöhemmin kun makutottumukset ovat rasva ja suola. Mietipä mistä ne elinikäiset tutut maut ja tavat alkavat? Haloo. Tutkitusti hampurilaisilla ja makeilla juomilla kasvaneet pienet eivät hyväksy aikuisenakaan terveellisempiä ja monipuolisempia makuja. Vanhempien pitää antaa malli hyvään ruokailuun, ja lapsen tullessa myös vanhemmat voivat viilata perheen ruokatottumuksia parempaan suuntaan.
Syökö teidän muu perhe epäterveellisesti? Meillä syödään vähäsuolaista ruokaa, jossa voi olla myös tilkka kermaa. Kukaan ei ole ylipainoinen. Tuossa iässä lapsen tulisi jo syödä tavallista kotiruokaa. Ymmärrän, jos lapselle eivät purkkuruuat enää maistu. Oletko koskaan itse maistanut niitä? Maistuvat aika hirveälle kotiruokaan verrattuna.
Purkki on tietysti helppo lämmittää, mutta ymmärrät varmaan, että kulinaristinen makuelämys se ei ole. Eikä lapselle ole loputtomasti tarkoitus syöttää purkkeja.
Ravitsemussuositusten mukaan lapsen ruokaan voi jo huoletta lisätä suolaa. Kerma ei myöskään ole pahasta, varsinkin jos lapsi on alipainoinen ja syö huonosti.
En tiedä vastasitko juuri minulle (viimeisin lainattu teksti), mutta en ymmärrä mitä tarkoitat. Mun lapset eivät ole elässään saaneet purkkiruokaa, eivät siis yhden yhtä purkkia tai pussukkaa. Ollaan aina sormiruokailtu ja vuoden vanhoina ovat siirtyneet kokonaan syömään samaa kuin muu perhe. Syödään kasviksia, maitotuotteita ja kalaa, ei lihaa. Monipuolista itse kokattua ruokaa, jossa myös kermaa tai voita joskus, mutta ei mitään ylimääräisiä lorauksia eikä varsinkaan lisättyä suolaa (eikä sokeria) lapselle. Esim leivässä ja juustoissa on jo suolaa, jota lapset saavat ja suolalta olisi vaikea edes välttyä. Rasvaa annan mieluiten oliiviöljynä, rasvaisena kalana ja esim pähkinöinä.
Pointtini oli, että hyvää maukasta ruokaa lapselle, se on varsinaisesti herkkua, ei kermassa lotratut suolaiset raskaat ateriat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aika sama tilanne. Lapsi 1v1kk. Neuvolassa tilanne on otettu vakavasti ja ollaan saatu lähetteitä puheterapeutille ja ravitsemusterapeutille ja kohta varmaan sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Meillä siinä mielessä eri tilanne, että imetys on mennyt täysin ilman ongelmia, mutta kiinteitä ei ole syönyt missään vaiheessa eikä myöskään edelleenkään oikein juo muuta kuin rintamaitoa. ei ole missään vaiheessa suostunut syömään soseita eli kaikki se mitä on suuhunsa laittanut on ollut sormiruokaa. Nyt on oppinut itse syömään lusikalla ja saattaa jotain sosemaista esim.jogurttia pari lusikallista itse suuhunsa laittaa. Puheterapeutin mukaan on suun alueella aliaistimusta eli ei oikein tunnista ruokaa suussa ja siksi syö mieluummin kovaa ruokaa kuin soseita. Puheterapeutti oli myös konsultoinut jotain syömisongelmiin perehtynyttä asiantuntijaa ja tämän mukaan "nälässä pitäminen" ei välttämättä saa lasta syömään, koska nälkäaistimusta ei (vielä) välttämättä ole. Vaikeinta tässä on päättää mitä oikein tekisi imetyksen suhteen. Sekä lääkäri, että ravitsemusterapeutti suosittaneet imetyksen lopettamista (tai vähentämistä max. 1krt vuorokausi) mutta sit taas jos uskoo tuota syömisspecialistia niin tilanne ei tällä ratkea vaan päin vastoin paino voi alkaa putoamaan (tähän asti sentään koko ajan noussut hitaasti). Olen vähentänyt reippaasti imetystä ja ollut välillä koko päivän pois lapsen luota, mutta tämä ei ole ruokahalua yhtään lisännyt. Ollaan kyllä saatu puheterapeutilta vinkkejä suun alueen aktivoimiseen, mutta eihän ne tietenkään hetkessä auta.
Ainakin aikuisten parissa työskentelevät puheterapeutit tähyshää nielun sellaisella skoopilla jos epäillään nielun toiminnan häiriötä. Eikö sitä ole tehty teidän lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Todella huonoja neuvoja liuta. Sormiruokailun turvaohje ei salli toiseen huoneeseen menoa, lapsen normaali kakistelu voi äkisti johtaa vakavampaan tilanteeseen. Nimenomaan samassa pöydässä istutaan ja lapsi oppii yhdessä syödessä mallista.
Lisäksi lapsi, varsinkaan yksivuotias, ei pyri ”kontrolloimaan” vanhempiaan syömisellään. Valtataistelu ei ole tuon ikäisen tasoa. Jos myöhemminkään.
Kerma ja suola eivät kuulu pienen lautaselle, siksi suosituksissa erikseen mainitaan kovat rasvat ja suola vältettävinä. Makua saa muillakin keinoilla.
Toiseen huoneeseen mennään tietenkin ovi auki ja kaiken aikaa kuulostellen.
Vanhemmat toimivat tietenkin mallina syömisessä, mutta entä jos malli onkin ollut huono? Lapselle on tuputettu ruokaa, ja tavallinen suhtautuminen ruokaan on muuttunut valtataisteluksi. Ja kyllä omasta kokemuksesta tiedän, että pienilläkin ihmisillä on oma tahto!
Yli vuoden vanhan ruokaan voi huoletta laittaa kermaa ja suolaa. Ei tarvitse pelätä lihomista.No ei tarvitse pelätä vuoden vanhan lihomista, mutta ehkä sitä että lihoo sitten myöhemmin kun makutottumukset ovat rasva ja suola. Mietipä mistä ne elinikäiset tutut maut ja tavat alkavat? Haloo. Tutkitusti hampurilaisilla ja makeilla juomilla kasvaneet pienet eivät hyväksy aikuisenakaan terveellisempiä ja monipuolisempia makuja. Vanhempien pitää antaa malli hyvään ruokailuun, ja lapsen tullessa myös vanhemmat voivat viilata perheen ruokatottumuksia parempaan suuntaan.
Syökö teidän muu perhe epäterveellisesti? Meillä syödään vähäsuolaista ruokaa, jossa voi olla myös tilkka kermaa. Kukaan ei ole ylipainoinen. Tuossa iässä lapsen tulisi jo syödä tavallista kotiruokaa. Ymmärrän, jos lapselle eivät purkkuruuat enää maistu. Oletko koskaan itse maistanut niitä? Maistuvat aika hirveälle kotiruokaan verrattuna.
Purkki on tietysti helppo lämmittää, mutta ymmärrät varmaan, että kulinaristinen makuelämys se ei ole. Eikä lapselle ole loputtomasti tarkoitus syöttää purkkeja.
Ravitsemussuositusten mukaan lapsen ruokaan voi jo huoletta lisätä suolaa. Kerma ei myöskään ole pahasta, varsinkin jos lapsi on alipainoinen ja syö huonosti.
En tiedä vastasitko juuri minulle (viimeisin lainattu teksti), mutta en ymmärrä mitä tarkoitat. Mun lapset eivät ole elässään saaneet purkkiruokaa, eivät siis yhden yhtä purkkia tai pussukkaa. Ollaan aina sormiruokailtu ja vuoden vanhoina ovat siirtyneet kokonaan syömään samaa kuin muu perhe. Syödään kasviksia, maitotuotteita ja kalaa, ei lihaa. Monipuolista itse kokattua ruokaa, jossa myös kermaa tai voita joskus, mutta ei mitään ylimääräisiä lorauksia eikä varsinkaan lisättyä suolaa (eikä sokeria) lapselle. Esim leivässä ja juustoissa on jo suolaa, jota lapset saavat ja suolalta olisi vaikea edes välttyä. Rasvaa annan mieluiten oliiviöljynä, rasvaisena kalana ja esim pähkinöinä.
Pointtini oli, että hyvää maukasta ruokaa lapselle, se on varsinaisesti herkkua, ei kermassa lotratut suolaiset raskaat ateriat.
Eli olemme samaa mieltä. Tarkoituksena oli siis neuvoa ap:ta, että lapsen ruoka voi olla jo maukastakin. Ei tarvitse olla täysin suolatonta sosetta, vaan voi olla jo makujakin. Oma poikani piti pienenä tulisesta ruuasta, mikä oli minulle vähän yllättävääkin.
Meidän lapsi oli pienenä todella allerginen. Käytössä vain muutama ruoka-aine. Kun syömisen herkkyyskausi meni ohi, niin uusien ruokien maistelu olikin aika haastavaa.
Tein näin: Esim. Porkkana uutena ruoka-aineena. Laitoin ensin porkkanaa lauaselle ja vein jonnekin esille esim. olohuoneen pöydälle tai siihen tilaan, missä lapsi sattui olemaan. Saattoi tätä porkkanaa käydä sormella tökkää ässä tms. Jossain vaiheessa maistoi jne. Tuota porkkanaa voi tarjota eri muodoissa. Raaka, keittettynä, raasteena, soseena, paloina...
Googleta: sapere, olisiko siitä apua
Jos lapsesi on aliravittu, niin lääkäri olisi jo laittanut nenä-mahaletkun. Sen kautta sitten ravinto, joka pysyy sisällä. Kenties Peg-letku olisi ratkaisuna myös hyvä. Ensin syö ja makustelee, sen jälkeen loput kalorit täyspainoisesta letkuruoasta.
Itse olen Peg-letkun varassa kun aloin olla alipainoinen eikä ruoka maistunut eikä pysynyt sisällä.
Olen aikuinen, mutta anoreksiasta ei ole kyse.