Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Muistan eläköityneen lastenlääkärin kommentin: ”Lapset tietävät itse parhaiten omat suolisto-oireiset allergiansa koska se tuntuu sisuskaluissa. Osalla voi olla ihottumaa suun ympärillä, suussa ja pyllyreiän ympärillä. Yksikään lapsi ei näännytä itseään tahallaan nälkään. Suomessa on myös lapsia, jotka eivät ole allergisia ruoka-aineille mutta he ovat allergisia mausteille. Sitä ei tajuta testata riittävän usein.”
Eihän aikuinenkaan syö vapaaehtoisesti ruokaa, josta tulee paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi 1v 4kk alkoi syömään kuukausi sitten, kun lopetettiin lapsen syöttäminen ja annettiin oma lusikka lapselle käteen. Saa syödä myös sormin, tyyli on vapaa ja pääasia, että syö.
Lisäksi ruoka tarjotaan lapselle säännöllisesti tiettyinä aikoina ja pöydässä istutaan yhdessä ruokaillen max. 30 min. Maitoa saa ruuan jälkeen/yhteydessä max. 1 dl.
Ruokaa ei tuputeta eikä syömiseen tai syömättömyyteen kiinnitetä mitään huomiota. Jos lapsi ei syö, en näytä huolestumistani tai turhautumistani lapselle, totean vain: ”Tuliko maha täyteen?” ja pois pöydästä. Ruokaa tarjotaan seuraavan kerran normaaliin ruoka-aikaan, eli välissä ei maitoa, välipaloja tms.
Tämä ohje saatiin neuvolasta ja on toiminut hyvin ainakin meillä. Meidän lapsi alkoi syömään parissa päivässä. Toki jos on allergia, erityisherkkyys tms syömättömyyden syynä, niin silloin on syytä etsiä lääkäri, joka on ko. asioihin perehtynyt, jotta ongelma selviää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi 1v 4kk alkoi syömään kuukausi sitten, kun lopetettiin lapsen syöttäminen ja annettiin oma lusikka lapselle käteen. Saa syödä myös sormin, tyyli on vapaa ja pääasia, että syö.
Lisäksi ruoka tarjotaan lapselle säännöllisesti tiettyinä aikoina ja pöydässä istutaan yhdessä ruokaillen max. 30 min. Maitoa saa ruuan jälkeen/yhteydessä max. 1 dl.
Ruokaa ei tuputeta eikä syömiseen tai syömättömyyteen kiinnitetä mitään huomiota. Jos lapsi ei syö, en näytä huolestumistani tai turhautumistani lapselle, totean vain: ”Tuliko maha täyteen?” ja pois pöydästä. Ruokaa tarjotaan seuraavan kerran normaaliin ruoka-aikaan, eli välissä ei maitoa, välipaloja tms.
Tämä ohje saatiin neuvolasta ja on toiminut hyvin ainakin meillä. Meidän lapsi alkoi syömään parissa päivässä. Toki jos on allergia, erityisherkkyys tms syömättömyyden syynä, niin silloin on syytä etsiä lääkäri, joka on ko. asioihin perehtynyt, jotta ongelma selviää.
Tämä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä veikkaan allergiaa todella suurella todennäköisyydellä. Kerran juttelin juuri samankaltaisesta tilanteessa olevan äidin kanssa. Vinkkasin että kokeilisi maidotonta, kanamunatonta jne ruokavalioa lapselle edes kolmen päivän ajan. Kokeilun jälkeen äiti kertoi että lapsi ahmii ruokaa ja kasvojen värikin on muuttunut jo terveemmäksi. Heillä syyllinen oli maitoallergia selkeni myöhemmin kun palautti poissa olleita ruoka-aineita käyttöön takaisin.
allergiatestit näyttävät vain tietyillä välittäjäaineilla oireilevat allergiat. Ei kaikkia. Joskus allergiatestit näyttävät vääriä positiivisia tuloksia mutta vielä useammin ne näyttävät vääriä negatiivisia.
Varmin tapa todeta allergiat on että rupeat pitämään kaikesta lapsen syömisestä tarkkaa kirjaa ja oirepäiväkirjaa. Et siis kirjoita lihaperunat vaan ihan kaikki ainesosat erikseen mitä ruuassa on. Ja oirepäiväkirjaan kirjaat muutokset ruokahalussa, unissa, mahdolliset ihottumat jne.
Jos ruokahalu on kokoajan huono veikkaisin että syyllinen(syylliset) ovat jokapäivä käytettyjä ruoka-aineita esim maito, kanamuna, ruis, vehnä jne. Voitko pitää lasta muutaman päivän tarkalla ruokavaliolla jolloin pidät kirjaa syömisistä ja oireista. Suunnittelet etukäteen mitä ruokia lapselle tarjoat ja pidät tiukasti kiinni maidoton, kanamunaton jne linjasta niin saatat saada esim kolmessa päivässä näkyviin paraneeko lapsen ruokahalu jos ei syö näitä poisjätettyjä aineita.
Eli tarjoaisi lapselle esim kalkkunaa, possua, päärynäsosetta, maissinaksuja, maissia, riisiä, mustikoita, bataattia, kuorittua tuorekurkkua, vesimelonia jne. Keväisin yleisesti hyvin siedettyjä ruoka-aineita kuten yllä ja tekisin niistä lapsen ruuat kolmen päivän ajan. Jos vointi paranisi palauttaisi suurimman osan poisjätetyistä aineista ja käyttäisin niitä eripäivinä eli jos ma ja ti käyttäisi kauraa. Ke ja to voisi sitten käyttää ruista jne. Siten seuraisin tarkasti kirjanpidosta tuleeko jostain ruoka-aineista muutosta ruokahaluun tai muuta oiretta (kovaa hikkaamista, nieleskelyä, punoitusta ym). Maidon, kanamunan, vehnän, tomaatin, sitrukset ja pähkinät palauttaisin vasta kun muuten asia selvä. Jos taas dietti ei auttaisi olettaisin että ei kyse ruoka-aine allergiasta mutta sitten keskittyisin selvittämään refluksin mahdollisuutta.
Tsemppiä ap salapoliisin työhön!
Kiitos. Kokeilen tätä. Mutta en uskalla maidotonta ja viljatonta kokeilla kovin montaa päivä putkeen, mutta tuo kolme-neljä päivää on varmaan ihan turvallinen kokeilla. AP
Miksi et uskalla kokeilla maidotonta ja viljatonta vaikka 2 kk ajan? Ei maidottomassa ja viljattomassa ruokavaliossa ole mitään vaarallista tai lapselle haitallista.
Onko tässä kuitenkin isompana ongelmana äiti, joka on tehnyt ruokailusta lapselle mahdollisimman vaarallisen asian? Lapsi pelkää ruokaa, koska äiti ei uskalla sitä lapselle tarjota, se kun voi aiheuttaa vaikka mitä.
Koska kyse on vähän yli yksivuotiaasta lapsesta, niin en uskalla tehdä ilman lääkärin seurantaa 2 kk kokeilua maidottomasta ja viljattomasta ruokavaliosta. Ihan siksikin, että se saattaa mennä hukkaan, jos en itse osaa nähdä tai tulkita riittävän hyvin välttämisruokavalion aiheuttamia mahdollisia muutoksia lapsessa.
Ihan rohkeasti meillä on annettu lapselle kaikenlaista ruokaa maisteltavaksi, myös niitä herkkuja, joista moni sanoisi, että ei saa antaa. Ap
No miten sitten suostut siihen, että lapsi ei syö - ihan ilman lääkärin valvontaa! Ensin kerrot, että ipana ei syö ja samantien kerrot, että et halua kokeilla mitään ruokavaliota kuin pari päivää, jolloin kokeilusta ei ole mitään apua. Maailmassa moni lapsi pärjää ilman maitoa ja viljaa, joten tuskin sinun uniikki lumihiutaleesi siihen menehtyy, eihän hän nytkään syö mitään.
Koska lapsi ei suostu juomaan vettä eikä mehua eikä mitään muuta kuin maitoa ja sekin vain tavallista kevytmaitoa (esim. laktoositon maitojuoma ei kelpaa). Saa tietenkin löysistä ruoista nestettä, mutta ei riittävän paljoa, ei monen päivän tarpeiksi. Ap
Jos tavallinen maito on se mikä kelpaa, niin todennäköisesti lapselle ei silloin tule maidosta ainakaan välittömästi huono olo, jolloin maitoallergia on epätodennäköinen syy ongelmille. Ylipäätään jos täsmälleen samoista raaka-aineista tehty ruoka yhdessä muodossa kelpaa ja toisessa muodossa ei, niin allergiateoria kuulostaa aika erikoiselta. Mutta tässä painotus nimenomaan sanoilla TÄSMÄLLEEN SAMOISTA raaka-aineista - oletko varma, ettei "inhokkiruoissa" (siis niissä joiden jälkeen lapsi ei syö koko päivänä) ole YHTÄKÄÄN sellaista ainesosaa, jota ei olisi paremmin toimivissa ruoissa? Edes todella mitättöminä määrinä? Jos ei, niin en käyttäisi hirveästi enempää energiaa allergia-asian miettimiseen, kun kerran testitkin on jo olleet negatiivisia. Nimimerkillä: ei omia lapsia, mutta ruoka-allergioita senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Muistan eläköityneen lastenlääkärin kommentin: ”Lapset tietävät itse parhaiten omat suolisto-oireiset allergiansa koska se tuntuu sisuskaluissa. Osalla voi olla ihottumaa suun ympärillä, suussa ja pyllyreiän ympärillä. Yksikään lapsi ei näännytä itseään tahallaan nälkään. Suomessa on myös lapsia, jotka eivät ole allergisia ruoka-aineille mutta he ovat allergisia mausteille. Sitä ei tajuta testata riittävän usein.”
Eihän aikuinenkaan syö vapaaehtoisesti ruokaa, josta tulee paha olo.
Hyviä pointteja. Ei pieni lapsi ole syömättä todellakaan minkään temppuilun vuoksi kuukausia. Kuten tuo yksi tuossa edellä väittää, siis se joka sanoo olevansa kasvatustieteilijä ja psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Muistan eläköityneen lastenlääkärin kommentin: ”Lapset tietävät itse parhaiten omat suolisto-oireiset allergiansa koska se tuntuu sisuskaluissa. Osalla voi olla ihottumaa suun ympärillä, suussa ja pyllyreiän ympärillä. Yksikään lapsi ei näännytä itseään tahallaan nälkään. Suomessa on myös lapsia, jotka eivät ole allergisia ruoka-aineille mutta he ovat allergisia mausteille. Sitä ei tajuta testata riittävän usein.”
Eihän aikuinenkaan syö vapaaehtoisesti ruokaa, josta tulee paha olo.
Hyviä pointteja. Ei pieni lapsi ole syömättä todellakaan minkään temppuilun vuoksi kuukausia. Kuten tuo yksi tuossa edellä väittää, siis se joka sanoo olevansa kasvatustieteilijä ja psykologi.
Kyllä voi. Mutta jos et usko, niin ihan vapaasti voitte temppuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Muistan eläköityneen lastenlääkärin kommentin: ”Lapset tietävät itse parhaiten omat suolisto-oireiset allergiansa koska se tuntuu sisuskaluissa. Osalla voi olla ihottumaa suun ympärillä, suussa ja pyllyreiän ympärillä. Yksikään lapsi ei näännytä itseään tahallaan nälkään. Suomessa on myös lapsia, jotka eivät ole allergisia ruoka-aineille mutta he ovat allergisia mausteille. Sitä ei tajuta testata riittävän usein.”
Eihän aikuinenkaan syö vapaaehtoisesti ruokaa, josta tulee paha olo.
Hyviä pointteja. Ei pieni lapsi ole syömättä todellakaan minkään temppuilun vuoksi kuukausia. Kuten tuo yksi tuossa edellä väittää, siis se joka sanoo olevansa kasvatustieteilijä ja psykologi.
Kyllä voi. Mutta jos et usko, niin ihan vapaasti voitte temppuilla.
On kyllä todella ikävää, että lähdet siitä ajatuksesta, että pienen lapsen huonon syömisen takana olisi joku tahdonalainen temppuilu, kiukuttelu, vanhempien pompottaminen tms. negatiivinen käyttäytyminen.
Eiköhän ensimmäisenä pidä olettaa ja selvittää, että taustalla on jokin lapsen huono olo tai kipu esim. hampaistoon tai ruoansulatuselimistöön tai allergioihin liittyen.
Koska vanhemman oma reagointi riippuu täysin siitä mitä hän olettaa ja tulkitsee lapsen toiminnan syyksi. Jos äiti lähtee siitä oletuksesta, että lapsi temppuilee ja yrittää kontrolloida, niin äidin oma käyttäytyminen on sitten sen mukaista. Jos taas äiti olettaa ensisijaisesti, että lapsen toiminnan syynä on esim. jokin kipu tai huono olo vatsassa tms, niin äiti toimii aivan eri tavoin lasta kohtaan.
Kummallahan tavalla kasvaa emotionaalisesti tasapainoisempi lapsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allergiat eivät välttämättä ole aina yksiselitteiset. Itse voin esim. syödä paprikaa ruoan kanssa, mutta pelkästään sen syöminen tuntuu ikävältä ja kehoni reagoi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Muistan eläköityneen lastenlääkärin kommentin: ”Lapset tietävät itse parhaiten omat suolisto-oireiset allergiansa koska se tuntuu sisuskaluissa. Osalla voi olla ihottumaa suun ympärillä, suussa ja pyllyreiän ympärillä. Yksikään lapsi ei näännytä itseään tahallaan nälkään. Suomessa on myös lapsia, jotka eivät ole allergisia ruoka-aineille mutta he ovat allergisia mausteille. Sitä ei tajuta testata riittävän usein.”
Eihän aikuinenkaan syö vapaaehtoisesti ruokaa, josta tulee paha olo.
Hyviä pointteja. Ei pieni lapsi ole syömättä todellakaan minkään temppuilun vuoksi kuukausia. Kuten tuo yksi tuossa edellä väittää, siis se joka sanoo olevansa kasvatustieteilijä ja psykologi.
Kyllä voi. Mutta jos et usko, niin ihan vapaasti voitte temppuilla.
Kuules arvon "kasvatustieteilijä". Tässä sinulle lukuvinkki:
https://www.is.fi/perhe/art-2000006170518.html
Siihen on syynsä, että sinä pidät lapsen toimintaa temppuiluna. Se syy on sinun omassa pääkopassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten usko. Syy on siis lähinnä äidin temppuilussa ja siinä, että lapsellakin on oma tahto, jota vanhempien pitäisi kunnioittaa. Et voi pakottaa lasta syömään.
Naapurin tyttö jäi lyhyemmäksi kuin äitinsä,taisi olla heikko ruokahalu pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli muun kuin rintamaidon syömättömyyden syy raudanpuute. Tyttö syntyi reilut 3 vkoa etuajassa ja rautaa mitattiin vain aluksi neuvolassa. Silloin kaikki oli ihan hyvin. 11 kk:n iässä ei edelleen suostunut syömään mitään muuta, vaikka kaikki konstit kokeiltiin. Lääkärillä sitten selvisi raudanpuute ja 2 pv rautakuurin aloittamisen jälkeen alkoi ruoka maistua!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli muun kuin rintamaidon syömättömyyden syy raudanpuute. Tyttö syntyi reilut 3 vkoa etuajassa ja rautaa mitattiin vain aluksi neuvolassa. Silloin kaikki oli ihan hyvin. 11 kk:n iässä ei edelleen suostunut syömään mitään muuta, vaikka kaikki konstit kokeiltiin. Lääkärillä sitten selvisi raudanpuute ja 2 pv rautakuurin aloittamisen jälkeen alkoi ruoka maistua!
Mikä sai teillä epäilemään anemiaa? Neuvolahan ei yleensä mittaa lapsilta rauta-arvoja ellei ole selvä syy epäillä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä veikkaan allergiaa todella suurella todennäköisyydellä. Kerran juttelin juuri samankaltaisesta tilanteessa olevan äidin kanssa. Vinkkasin että kokeilisi maidotonta, kanamunatonta jne ruokavalioa lapselle edes kolmen päivän ajan. Kokeilun jälkeen äiti kertoi että lapsi ahmii ruokaa ja kasvojen värikin on muuttunut jo terveemmäksi. Heillä syyllinen oli maitoallergia selkeni myöhemmin kun palautti poissa olleita ruoka-aineita käyttöön takaisin.
allergiatestit näyttävät vain tietyillä välittäjäaineilla oireilevat allergiat. Ei kaikkia. Joskus allergiatestit näyttävät vääriä positiivisia tuloksia mutta vielä useammin ne näyttävät vääriä negatiivisia.
Varmin tapa todeta allergiat on että rupeat pitämään kaikesta lapsen syömisestä tarkkaa kirjaa ja oirepäiväkirjaa. Et siis kirjoita lihaperunat vaan ihan kaikki ainesosat erikseen mitä ruuassa on. Ja oirepäiväkirjaan kirjaat muutokset ruokahalussa, unissa, mahdolliset ihottumat jne.
Jos ruokahalu on kokoajan huono veikkaisin että syyllinen(syylliset) ovat jokapäivä käytettyjä ruoka-aineita esim maito, kanamuna, ruis, vehnä jne. Voitko pitää lasta muutaman päivän tarkalla ruokavaliolla jolloin pidät kirjaa syömisistä ja oireista. Suunnittelet etukäteen mitä ruokia lapselle tarjoat ja pidät tiukasti kiinni maidoton, kanamunaton jne linjasta niin saatat saada esim kolmessa päivässä näkyviin paraneeko lapsen ruokahalu jos ei syö näitä poisjätettyjä aineita.
Eli tarjoaisi lapselle esim kalkkunaa, possua, päärynäsosetta, maissinaksuja, maissia, riisiä, mustikoita, bataattia, kuorittua tuorekurkkua, vesimelonia jne. Keväisin yleisesti hyvin siedettyjä ruoka-aineita kuten yllä ja tekisin niistä lapsen ruuat kolmen päivän ajan. Jos vointi paranisi palauttaisi suurimman osan poisjätetyistä aineista ja käyttäisin niitä eripäivinä eli jos ma ja ti käyttäisi kauraa. Ke ja to voisi sitten käyttää ruista jne. Siten seuraisin tarkasti kirjanpidosta tuleeko jostain ruoka-aineista muutosta ruokahaluun tai muuta oiretta (kovaa hikkaamista, nieleskelyä, punoitusta ym). Maidon, kanamunan, vehnän, tomaatin, sitrukset ja pähkinät palauttaisin vasta kun muuten asia selvä. Jos taas dietti ei auttaisi olettaisin että ei kyse ruoka-aine allergiasta mutta sitten keskittyisin selvittämään refluksin mahdollisuutta.
Tsemppiä ap salapoliisin työhön!
Kiitos. Kokeilen tätä. Mutta en uskalla maidotonta ja viljatonta kokeilla kovin montaa päivä putkeen, mutta tuo kolme-neljä päivää on varmaan ihan turvallinen kokeilla. AP
Itse pitäisi maidosta ja viljoista vähintään viikon kokeilut. Suoliston paraneminen kestää!
Lapsi ei siitä mene mitenkään rikki. Ihminen voi elää vaikka koko loppuelämänsä ilman maitoa tai viljoja jos pakko on.
Minulla suolisto ei siedä mitään viljoja paitsi tattarin. Jauhoina voin käyttää mantelia ja kookosta. Sokeri ja keinotekoiset makeutusaineet ja tärkkelys suurissa määrin (peruna, bataatti, kurpitsat, palkokasvit jne.) ovat myös aivan hirveitä suolistolleni. Kahvi, alkoholi, laktoosi pois, maito liiallisissa määrin, kanamuna ja kana liiallisissa määrin, tomaatti liiallisissa määrin, ei mielellään possua. En voi syödä prosessoituja ruokia, roskaruokaa ymv. Tonnikala öljyssä korventaa ja paljon kuitua sisältävät vihreät kasvikset turvottavat ja tekevät olosta väsyneen.
Kaikista ylläolevista saan ripulin josta toipuminen kestää monta päivää. Mitään allergiaa ei kuitenkaan koskaan löydetä tutkimuksissa. Jos en syö tiukalla puhtaalla ruokavaliolla, olen väsynyt, maha tuntuu raskaalle ja ruoan jälkeen ei ole kylläinen olo, vaan olo tuntuu sairaalle. Minulla kesti kolmpikymppiseksi asti tajuta missä on vika, kun ikinä ruoan jälkeen ei ole hyvä olo ja terveellinenkin ruoka aiheuttaa hirveitä oireita. On paha olo, jos ei syö, ja on paha olo, jos syö.
Elän nykyisin ketoruokavaliolla, tosin sieltäkin karsin pois aineksia, jotka eivät sovi minulle.
Syöminen on helpottunut, mutta on se edelleen sellaista pakkopullaa. Eläisin mieluiten syömättä. Jos voisin kiskaista vaan pillerin, mistä saan kaikki tarvittavat aineet, vaihtaisin ruoan heti siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Muistan eläköityneen lastenlääkärin kommentin: ”Lapset tietävät itse parhaiten omat suolisto-oireiset allergiansa koska se tuntuu sisuskaluissa. Osalla voi olla ihottumaa suun ympärillä, suussa ja pyllyreiän ympärillä. Yksikään lapsi ei näännytä itseään tahallaan nälkään. Suomessa on myös lapsia, jotka eivät ole allergisia ruoka-aineille mutta he ovat allergisia mausteille. Sitä ei tajuta testata riittävän usein.”
Eihän aikuinenkaan syö vapaaehtoisesti ruokaa, josta tulee paha olo.
Hyviä pointteja. Ei pieni lapsi ole syömättä todellakaan minkään temppuilun vuoksi kuukausia. Kuten tuo yksi tuossa edellä väittää, siis se joka sanoo olevansa kasvatustieteilijä ja psykologi.
Kyllä voi. Mutta jos et usko, niin ihan vapaasti voitte temppuilla.
On kyllä todella ikävää, että lähdet siitä ajatuksesta, että pienen lapsen huonon syömisen takana olisi joku tahdonalainen temppuilu, kiukuttelu, vanhempien pompottaminen tms. negatiivinen käyttäytyminen.
Eiköhän ensimmäisenä pidä olettaa ja selvittää, että taustalla on jokin lapsen huono olo tai kipu esim. hampaistoon tai ruoansulatuselimistöön tai allergioihin liittyen.
Koska vanhemman oma reagointi riippuu täysin siitä mitä hän olettaa ja tulkitsee lapsen toiminnan syyksi. Jos äiti lähtee siitä oletuksesta, että lapsi temppuilee ja yrittää kontrolloida, niin äidin oma käyttäytyminen on sitten sen mukaista. Jos taas äiti olettaa ensisijaisesti, että lapsen toiminnan syynä on esim. jokin kipu tai huono olo vatsassa tms, niin äiti toimii aivan eri tavoin lasta kohtaan.
Kummallahan tavalla kasvaa emotionaalisesti tasapainoisempi lapsi..
ap kirjoitti, että lääkärit eivät ole löytäneet mitään fyysistä syytä lapsen syömättömyydelle. Ja onhan sen lapsen täytynyt jotain
syödä ja juoda kun kerran paino nousee, vaikkakin laahaa alakäyrällä? Siksi on ihan oikeasti mahdollista että huono syöminen johtuu psyykkisistä syistä tai vuorovaikutussyistä. Mielestäni nuo neuvot, ettei lapsen ruokailuun kiinnitettäisi huomiota ovat hyviä.
Saksan kielen taitoisille suosittelen Elternschule-dokumentin karsomista, löytyy ard.de - sivulta vielä muutaman päivän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotuksiani: Suolisto-oireinen allergia. Ei näy testeissä, mutta aiheuttaa aina huonon olon syömisen jälkeen. Ruoka voi myös polttaa suussa allergian takia. Jos syömisestä tulee huono olo ei lapsi syö. Sama efekti on rintamaidolla, jos siinä on allergeenejä mukana.
Neurologisia ongelmia tai aistiyliherkkyyksiä: ei tunne nälkää tai ruoka tuntuu suussa oudolta.
Miten selvitetään suolisto-oireinen allergia, jos se ei näy testeissä?
Ja miten selvitetään nuo aistiyliherkkyydet (ruoka tuntuu oudolta)?
En enää keksi mistä haen apua, koska neuvola ei osaa auttaa eikä nämä muutama kokenut yksityinen lastenlääkärikään.
AP
Muistan eläköityneen lastenlääkärin kommentin: ”Lapset tietävät itse parhaiten omat suolisto-oireiset allergiansa koska se tuntuu sisuskaluissa. Osalla voi olla ihottumaa suun ympärillä, suussa ja pyllyreiän ympärillä. Yksikään lapsi ei näännytä itseään tahallaan nälkään. Suomessa on myös lapsia, jotka eivät ole allergisia ruoka-aineille mutta he ovat allergisia mausteille. Sitä ei tajuta testata riittävän usein.”
Eihän aikuinenkaan syö vapaaehtoisesti ruokaa, josta tulee paha olo.
Hyviä pointteja. Ei pieni lapsi ole syömättä todellakaan minkään temppuilun vuoksi kuukausia. Kuten tuo yksi tuossa edellä väittää, siis se joka sanoo olevansa kasvatustieteilijä ja psykologi.
Kyllä voi. Mutta jos et usko, niin ihan vapaasti voitte temppuilla.
On kyllä todella ikävää, että lähdet siitä ajatuksesta, että pienen lapsen huonon syömisen takana olisi joku tahdonalainen temppuilu, kiukuttelu, vanhempien pompottaminen tms. negatiivinen käyttäytyminen.
Eiköhän ensimmäisenä pidä olettaa ja selvittää, että taustalla on jokin lapsen huono olo tai kipu esim. hampaistoon tai ruoansulatuselimistöön tai allergioihin liittyen.
Koska vanhemman oma reagointi riippuu täysin siitä mitä hän olettaa ja tulkitsee lapsen toiminnan syyksi. Jos äiti lähtee siitä oletuksesta, että lapsi temppuilee ja yrittää kontrolloida, niin äidin oma käyttäytyminen on sitten sen mukaista. Jos taas äiti olettaa ensisijaisesti, että lapsen toiminnan syynä on esim. jokin kipu tai huono olo vatsassa tms, niin äiti toimii aivan eri tavoin lasta kohtaan.
Kummallahan tavalla kasvaa emotionaalisesti tasapainoisempi lapsi..
ap kirjoitti, että lääkärit eivät ole löytäneet mitään fyysistä syytä lapsen syömättömyydelle. Ja onhan sen lapsen täytynyt jotain
syödä ja juoda kun kerran paino nousee, vaikkakin laahaa alakäyrällä? Siksi on ihan oikeasti mahdollista että huono syöminen johtuu psyykkisistä syistä tai vuorovaikutussyistä. Mielestäni nuo neuvot, ettei lapsen ruokailuun kiinnitettäisi huomiota ovat hyviä.Saksan kielen taitoisille suosittelen Elternschule-dokumentin karsomista, löytyy ard.de - sivulta vielä muutaman päivän ajan.
Luitko, että hänen vauvan ongelmat alkoi heti pienenä vauvana eli että imetyskin oli vaikeaa ja vauva ei hyväksynyt tuttipulloa ollenkaan eikä mukia. Ei sellaisessa tilanteessa ole kyse mistään psyykkisistä syistä.
Meillä samanikäistä lasta oli myös vaikea saada syömään. Tehtiin vaikka mitä temppuja jotta söisi (TV:n tai kirjojen katselu samalla yms harhautukset). Ei varmaan niin suositeltavaa mutta mihinpä sitä ei vanhempi ryhtyisi. Käytiin ravitsemusterapeutilla jne. Sitten kun meni alle 2-vuotiaana päiväkotiin, alkoi syömään kuin taikaiskusta. Meillä oli sattumalta ratkaisuna siis muiden lasten esimerkki. Nyt tämä lapsi on jo teini ja on kulinaristi.
2v8kk ikäinen lapseni on myös tosi huono syömään. Tällainen on ollut aina, mutta mitään muita oireita ei ole. Ruoka vaan ei kiinnosta. Neuvola oli huolissaan, mutta ei niin huolissaan että olisi jotain neuvoja antanut.
Lapsi kuitenkin syö ja juo joka päivä vähän, joten koitan olla stressaamatta. Tarjoan monipuolisesti ruokaa ja pari kertaa viikossa koitan tehdä lapsen lemppareita (eli niitä mitkä kelpaa hyvinä päivinä). Lapsi tykkää tomaattipohjaisista kasvissosekeitoista, pastasta ja joistain yksittäisistä ainesosista, kuten oliiveista ja vuohenjuustosta. Kuivat talkmurut, kuiva näkkileipä, pähkinät ja tuoreet marjat on myös lapsen herkkua, joten niitä annan yleensä aamulla ja illalla.
Lapsi tekee itse tuollaisia ruokajemmoja mitä eräs aiempi kommentoija ehdotti ja närppii niistä päivän aikana.
Mun lapsi oli tosi huono syömään pienenä. Syöttää ei saanut,ja yritin vaikka mitä konsteja että,ruoka olisi maistunut. Sai aina hirveät kilarit,koko ruokailutilanteesta. Kyllästyin syömättömyyteen enkä laittanut lapselle omaa annosta,vaan murustin omalta lautaselta perunaa ja mitä nyt sattuikaan olemaan.Lapsi oli hoikka,mutta painoa tuli kuitenkin tasaisesti,joten kaippa se ruokailu oli riittävää,vaikka tuntui ettei suuhun mene juuri mitään,ja juominenkin oli vaikeaa. Aloitti päivähoidon hieman alle 2v,ja kuin taikaiskusta,ruoka rupesi maistumaan.Nykyään jo koululainen,ja normipainoinen.
Toiseen huoneeseen mennään tietenkin ovi auki ja kaiken aikaa kuulostellen.
Vanhemmat toimivat tietenkin mallina syömisessä, mutta entä jos malli onkin ollut huono? Lapselle on tuputettu ruokaa, ja tavallinen suhtautuminen ruokaan on muuttunut valtataisteluksi. Ja kyllä omasta kokemuksesta tiedän, että pienilläkin ihmisillä on oma tahto!
Yli vuoden vanhan ruokaan voi huoletta laittaa kermaa ja suolaa. Ei tarvitse pelätä lihomista.