Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 1 v 4 kk lapsi ei suostu syömään?
Eikä välttämättä juomaankaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan jo vastasyntyneenä oli sellainen, että vain rintamaito kelpasi, mutta sekin vain imetettynä ja joka kerta oli tissiraivarit paitsi yöllä, jos ihan unisena imetti. Tissiraivarit vaati vartin rauhoittelun, mutta sen jälkeen imetys onnistui. Pumpattua maitoa ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä pikkumukista eikä mistään millään. Kiinteiden kanssa oli alusta asti hankalaa. Useimmiten syömiseen liittyi joku raivari tai kieltäytyminen. Ja sama jatkuu edelleen. Lapsi menee painon suhteen alakäyrällä ja siksi syömisen onnistuminen olisi tärkeää. Välillä hän saattaa mieluummin koko päivän ja yön olla janossa ja nälässä (ja itkeä niitä) kuin suostua syömään tai juomaan mitään edes vettä. Ei kelpaa lempiruoat eikä uudet ruoat.
Olen neuvolassa kysynyt tähän neuvoa useamman kerran, mutta ei kukaan oikein anna muuta neuvoa, kuin että sitkeästi pitää vain kokeilla syömistä ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen (joo ei meidän lapsi vaan mieluummin itkee nälkää kuin syö). Ollaan käyty yksityislääkärillä tämän syömättömyyden vuoksi parikin kertaa, mutta ei olla saatu muuta apua kuin että kielijänne on ok, ei ole allergioita eikä mahavaivoja ja lapsi on terve muutenkin. Neuvola kyllä on huolissaan painosta mutta ei sano miten lapsen saa syömään (tai siis vatvoo sitä, että "ompa hankalaa ja kyllä kuulostaa rankalta ja mikähän siihen voisi auttaa ja eipä kyllä tule oikein ideoita että mikähän tässä nyt olisi" jne jne).
Ystävissä neuvojia riittää, mutta jokainen heistä hiljenee, kun tulee innokkaana näyttämään, että näin lapset syövät, eivätkä saa lastani syömään palaakaan tai lusikallistakaan. Anoppi etunenässä oli selittämässä miten teen kaiken väärin ja hän kyllä saa lapsen kuin lapsen syömään. Useamman kerran yritti ja lopputuloksena oli lapsen itku, ei yhtään syötyä palaa eikä lusikallista ja hermostunut anoppi.
Onko kellään muulla ollut vauvaa ja taaperoa, joka ei suostu syömään? Miten sait hänet syömään?
Kommentit (242)
Tuttavapiiristä löytyy pari tälläistä huonosti syövää lasta. Molempia perheita yhdistää mm. se että äiti on kovasti pelännyt lapsen tukehtumista, eikä lapsi ole saanut alussa muuta kuin hienoa sosetta. Myös asenne lelujen yms suuhun laittamiseen on ollut kielteinen, ja jopa vauvan omat kädet on pitänyt ottaa suusta pois ettei mene pöpöjä suuhun.
Miten lapsi muuten voisi mitenkään kärsiä maidottomasta ja viljattomasta ruokavaliosta jos hän ei nytkään syö mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin olet lopettanut imettämisen? Meillä ei syönyt oikein mitään ennen kuin oli pari kuukautta imettämisen lopettamisesta kulunut. Ei kärsinyt, muttei vaikuttanut vain tarvitsevan syömistä. Rintamaitoa joi aina paljon, se vaihtui sitten vedeksi ja lehmänmaidoksi kun imetys lopetettiin. Ilmeisesti keräili nälkää tuon pari kuukautta imettämisen jälkeen, ja sitten rupesikin syömään paljon.
Vierailija kirjoitti:
Milloin olet lopettanut imettämisen? Meillä ei syönyt oikein mitään ennen kuin oli pari kuukautta imettämisen lopettamisesta kulunut. Ei kärsinyt, muttei vaikuttanut vain tarvitsevan syömistä. Rintamaitoa joi aina paljon, se vaihtui sitten vedeksi ja lehmänmaidoksi kun imetys lopetettiin. Ilmeisesti keräili nälkää tuon pari kuukautta imettämisen jälkeen, ja sitten rupesikin syömään paljon.
Tasan vuoden iässä lopetin, koska silloin pystyi siirtymään tavalliseen maitoon. Ap
Onko lapselle suositeltu lasten täydennysravintovalmisteita? Ne juomat sopivat yli yksivuotiaille ja niistä saisi lisää energiaa. Eri makuja löytyy.
Täällä myös lapsi, joka ei suostunut syömään yhtään mitään vauvana/taaperona. Sain lapsen syömään harhauttamalla, eli annoin käteen jonkin kielletyn (toki turvallisen esineen) tutkittavaksi, esim. kaukosäädin tai milloin mikäkin. Lapsi keskittyi tavaran tutkimiseen ja minä lapoin lusikalla ruokaa lapsen suuhun, kun ei keskittynyt siihen syömisen vastustamiseen. Myöhemmällä iällä annoin katsella puhelinta syömisen lomassa. Puhelin pois, jos ei ala syömään. Ajattelin, että on parempi, että syö jotain vaikka sitten oppii tällaisia "huonoja tapoja" kuin että ei syö yhtään mitään. Nyt on 3-vuotias ja päiväkodissa oppi syömään itse (meni puolitoista vuotiaana) ja ilman että katsoo samalla lastenohjelmia. Välillä kotona haluaa katsoa puhelimelta ohjelmaa samalla, kun syö ja sallin sen. Luinhan itsekin lapsena Aku Ankkaa tms. lehteä samalla kuin söin. Se syöminen kai ihmisen elämisen kannalta tärkeämpää kuin "pöytätavat"? Eli kokeile harhauttaa lasta jotenkin ja syötä samalla.
Sitten allergioista, meillä myös lapsi rampannut lasten poliklinikalla vauvana pulauttelun ja ihottuman takia. Lasten lääkäri epäili refluksia, mutta sanoi, ettei nykyään ole enää kunnollisia refluksilääkkeitä lapsille, joten tehtiin kaikki nämä sängyn päätyjen kohotukset yms. kikat. Eli ei ollut tuosta diagnoosista mitään hyötyä, että on refluksi, koska siihen ei ole lääkitystä. Ihottuma diagnosoitiin myöhemmin atooppiseksi ihottumaksi allergiatestien näyttäessä negatiivista. Eikä ihottuman "lehahtaminen" muutenkaan liittynyt/liity minkään tietyn ruoka-aineen nauttimisen jälkeen. Lääkäri totesi tähänkin, että vaikka nyt jotain pientä allergiaa olisikin niin nykyään suosituksena on lähinnä SIEDÄTYS ei suinkaan ruoka-aineiden välttely. Että semmosta tuumasi lääkäri. Eli ei siis ainakaan meillä suositeltu jättämään mitään ruoka-aineita. Toki eri asia, jos on niin paha allegia, että kurkku turpoaa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapselle suositeltu lasten täydennysravintovalmisteita? Ne juomat sopivat yli yksivuotiaille ja niistä saisi lisää energiaa. Eri makuja löytyy.
Ei ole suositeltu eikä kokeiltu. Mutta ajattelin, että ihan ruokaa pitäisi oppia syömään. AP
On kyllä vaikea uskoa että lapsi kieltäytyisi juomasta päiväkausien ajan jos ei saa just sitä yhtä tiettyä maitoa. Tietysti tämäkin tukee sitä ajatusta, että makuaisti on huikean herklä. (Jos siis erottaa maidot toisistaan myös silloinnkun ei näe mistä purkista se tulee.)
Onko mahdollista että tällä hetkellä ns. pitää nälkää maidolla koska maito on "turvallinen ruoka", paljonko juo sitä päivässä? Jos ei ole nestehukkainen eikä suostu juomaan mitään muuta, niin maidosta taitaa tulla jo useita satoja kaloreita? Silloin ehlä tarve syödä muuta ei ole kovin kummoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen oli melkein tuollainen. Söi todella vähän. Joi kuitenkin maitoa suht mielellään ja söi välillä jotain sosetta tai puuroa tai tomaattia. Kasvoi tasaisesti miinuskäyrillä. Verikokeitakin otettiin ja lasta tutkittiin mutta terveeksi todettiin.
On nykyään 13v hoikka ja energinen teini. Edelleen syö huonosti mutta olen hyväksynyt asian. Kasvaa ja oppii ja jaksaa harrastaa jne.
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi itki jo rintamaidon syömistä vauvana, ei tunnu loogiselta että syynä olisi psyykkiset syyt tms vastustus. Liian pieni sellaiseen mun mielestä. Meillä oli refluksilapsi ja se kipuitku oli kyllä selkeää ja tuskaista.
Sinuna taistelisin lapselle avun. Jätä neuvolalääkärit nyt kokonaan, ja ota yhteyttä suolistoperäisten sairauksien (lasten)erikoislääkäriin tai Lastensairaalaan. Pyydä lähete kunnes sen saat. Onko asennettu refluksin hapon nousua mittaava letku vatsaan 24h jo? Entä kuvaus, tai koepala suolistosta? Vakava vaiva jos lapsi nääntyy jo. Tässäkin voisi olla yksi selitys:
https://www.mehilainen.fi/lasten-mehilainen/lasten-allergiat/lasten-kel…
Palstalla joku kertoi että lapsi oli itkenyt kuusivuotiaaksi asti kunnes keliakia todettin. Tämä muokkaa jo persoonallisuutta. Ja totta kai ruokailuhetkistä tulee pelko, mutta onko se vasta oire todellisesta fyysisestä sairaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Outoja neuvoja.
Ensinnäkin jos vähän yli yksivuotiaan eteen laittaa ruoan ja lähtee itse pois muualle ja jättää lapsen yksin niin se on lähinnä jäähypenkkiin verrattava eristäminen eikä lapsi siitä mitään opi.
Ja toisekseen. Ap:han on nimenomaan kertonut, että hänen lapsi on aina ollut syömisen kanssa temppuileva. Ei pieni vauva osaa kontrolloida tahallaan vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Todella huonoja neuvoja liuta. Sormiruokailun turvaohje ei salli toiseen huoneeseen menoa, lapsen normaali kakistelu voi äkisti johtaa vakavampaan tilanteeseen. Nimenomaan samassa pöydässä istutaan ja lapsi oppii yhdessä syödessä mallista.
Lisäksi lapsi, varsinkaan yksivuotias, ei pyri ”kontrolloimaan” vanhempiaan syömisellään. Valtataistelu ei ole tuon ikäisen tasoa. Jos myöhemminkään.
Kerma ja suola eivät kuulu pienen lautaselle, siksi suosituksissa erikseen mainitaan kovat rasvat ja suola vältettävinä. Makua saa muillakin keinoilla.
Ällöttää lukea kuinka joidenkin kommentoijien mielestä vauvatkin jo ”temppuilevat” tai ”kiukuttelevat” syömisellään. Rinta on vauvan koko elämä, siitä on koko evoluution ajan riippunut pienen ihmisen henkiinjääminen. Varmasti vain voimakas kipu tai ulkoinen väkivalta saa vauvan luopumaan maitotankkauksestaan. Yleensä jopa kipeä vauva rauhoittuu imemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Huono anoppi -tasoisia neuvoja sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Huono anoppi -tasoisia neuvoja sinulla.
Muksut osaa hyppyyttää vanhempia ja tehdä syömisestä valtataistelun. Mulla on ihan alan maisterikoulutus, eli KM+psykologia.
Yhdellä kaverin pojalla oli vauvana sama ongelma. Hän oli lopulta aivan nälkiintyneen laiha alle 1-vuotiaana. Jossain vaiheessa kelpasi vain suklaa, mitään muuta ei mennyt alas. Vanhemmat antoivat sitten sitä, ettei poikapolo olisi kuollut nälkään. Sama peli jatkui myöhemmin teininäkin, ja ruokailusta tuli kauheaa pelleilyä. Nyt on 25-vuotias, sairastaa kakkostyypin diabetesta ja on sairaalloisen lihava. Mielestäni kyseessä on jonkinlainen aivovaurio, koska nuori mies on jotenkin hitaan ja jähmeän oloinen. Voisiko syömishäiriö olla synnynnäinen jostain syystä? Valitettavasti ongelmia on todennäköisesti tiedossa, jos lapsi ei syö. Joskus huonon ruokahalun syynä voi olla anemia, joten rauta-arvot kannattaa tarkistuttaa. Omalla lapsellani oli 4-vuotiaana tällainen vaihe.
mä laittaisin itselle ja lapselle melkein samanlaiset lautaset ja menisin viereen syömään,toki mun lautasella ois jotain mielenkiintoista!
Ei voi vastustaa ja tahtoo ottaa vanhemman lautaselta!
JA olet niinkuin et muka huomaisi.
Pikku hiljaa lapsen lautaselle pikku paloina samaa juttua.
Yks juttu joo,jos on allergiaa niin esim mun laps sanoi ettei syö tomaattia "kun suuta polttaa"! On jo aikuinen eikä syö vieläkään! Usein lapsi luontaisesti välttää aineita joista saa oireita.
Hei ja muuten,perunakin voi tuottaa kipua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita ruokaan kermaa ja suolaa. Meillä tämä auttoi. Ja kaikki ruuat erikseen lautaselle pieninä paloina. Tuon ikäinen osaa syödä jo sormilla itse. Älä missään tapauksessa syötä lasta enää!
Älä kiinnitä syömiseen mitään huomiota, vaan mene aluksi vaikka toiseen huoneeseen lapsen ruokailun ajaksi. Älä kommentoi lapsen syömisiä tai syömättömyyttä. Jos lapsi ei syö, älä huolestu. Kyllä se syö, kun nälkä tulee. Menkää lapsen kanssa vaikka vähäksi aikaa ulos ja laita sitten ruokaa tarjolle myöhemmin uudelleen.
Tuo nirsoilu kuuluu myös ikään. Meillä tyttö eli tuossa iässä pelkällä maidolla. Oikeasti! Ajan kanssa hän oppi syömään, kun en kiinnittänyt syömiseen mitään huomiota. Istuimme yhdessä ruokapöydässä, mutta lapsi vain katseli usein, kun minä söin. Lapsi käyttää syömistä vanhempien kontrolloinnin välineenä. Mutta kun hän huomaa, ettei sillä ole vaikutusta, siirtyy hän uhittelussa muihin keinoihin.
Huono anoppi -tasoisia neuvoja sinulla.
Muksut osaa hyppyyttää vanhempia ja tehdä syömisestä valtataistelun. Mulla on ihan alan maisterikoulutus, eli KM+psykologia.
Et sinä kyllä ainakaan lapsipsykologi ole kun tuollaisia neuvoja annat.
Joku katkeroitunut luokanopettaja korkeintaan. Ap:n lapsella on kyse vauva-ajan ongelmista. Hän ei ole huonosti käyttäytyvä esiteini, johon sinä projisoit omaa työuupumustasi noilla neuvoillasi.
ps täällä kivaa luettavaa ja mll sivuilla myös:
https://https://neuvokasperhe.fi/ruoka-ja-sy%C3%B6minen/ruoka-ja-sy%C3%…
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-syo-h…
Omalle vastaavalle hain- ja sain- aikanaan hyvän avun pikkulapsipsykiatrilta.
Oikein teet kun et tee lapsesta fyysisesti sairasta.