Eikö ole raskasta, jos terveellä työssäkäyvällä on sairauseläkkeellä oleva työtön puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se niin raskasta olisi?

No jos joutuu yksin kantamaan huolta perheen elannosta. Ja kipeä tai mt-ongelmainen ei varmaan muutenkaan ole se kaikkein helpoin puoliso. Siksipä kysynkin, kun en tiedä. Ap

Kai se eläkeläinen osallistuu perheen elatukseen eläkkeellään?

Ymmärtääkseni se sairauseläke ei usein ole hääppöinen..

Itse en valinnut osaani vaan lääkäri ruksi papereihin mitä ruksi ja jouduin/pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Se oli järkytys itselleni koska olen  jo nuoresta asti tehnyt töitä elämäni aikana. Samoin myös opiskellut. Sairauteni ei oikestaan ilmene kuin masennuksena ja ahdistushäiriöinä ajottain. En väitä etteikö se olisi kumppanille raskasta joskus. Varsinkin virikeettömyys saa minut välillä surulliseksi ja negatiivisuus on lisääntynyt ahdistuksen myötä.

Kumppanini valitettavasti syyllistää minua tästä asiasta jonkin verran ja voinkin todeta etten ole päivääkään ollut eläkkeellä etten tuntisi syyllisyyttä asiasta. 

Kumppani on nähnyt minut ja tutustunut minuun kun olin ahkera ja aikaansaapa joten hän on nähnyt sen puolen minusta ja ilmeisesti tavallaan hyväksyy asian kuitenkin.

Ehkä helpompi olisi elää yksin tämän asian kanssa mutta toistaiseksi näillä mennään.

Alkaakohan työssäkäyvää puolisoa houkuttamaan ulkomaailman terveet ja jaksavat vastakkaisen sukupuolen edustajat, kun kotona odottaa aina se sairas puoliso, tarpeineen ja valituksineen..

. Tämä on oma huoleni.

Sairauseläkkeellä oleva on eläkkeellä, eikä työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se niin raskasta olisi?

No jos joutuu yksin kantamaan huolta perheen elannosta. Ja kipeä tai mt-ongelmainen ei varmaan muutenkaan ole se kaikkein helpoin puoliso. Siksipä kysynkin, kun en tiedä. Ap

Puolisoni oli yli vuoden sairaslomalla.

Oli yhtä helvettiä kun toisen elinpiiri oli 4 seinää ja katto.

Koko ajan kommentointia työstäni.

Matkoineen työpäivä oli 12 h ja kotona odotti puoliso jonka kanssa olisi pitänyt jaksaa seurustella.

Nyt työssä. Mietin jopa itsemurhaa synkinnällä hetkellä. Ihanaa kun saa olla iltoja/ aamuja "vapaana".

Oikeesti, siis näitä alapeukuttaa satavarmasti joku joka on itse sairaseläkkeellä ja katkeruuttaan pistää puolison ylipalvelemaan itseään.

Muistatteko sen ketjun missä reilu 20v nainen pohti mitä tehdä, kun puoliso oli sairastunut parantumattomaan halvauttavaan sairauteen ja nainen mietti asiallisesti elämänsä jatkoa? Että ryhtyäkö vammautuneen miehen omaishoitajaksi reilu 20v iässä ja heittää pois kaikki unelmat lapsista ja sitoutua loppuelämän taloudelliseen kituutukseen (pelkät naisen tulot, ja hänkin matalapalkka-alalla). Vai kenties olla itsekäs ja lähteä etsimään onnea muualta, ja pysyä exän ystävänä?

Ko ketjuun tuli useita tarinoita kaameista omaishoidettavista (pahin oli kun yhden naisen mies tahallaan rikkoi avannepussia ja vaimon oli pakko siivota) niin pari ihmistä alapeukutti kaikkia niitä tarinoita. Ja pari vastaajaa myös ankarasti tuomitsi ap:n lähtöajatuksista ja syyllisti jne jne.

Saletisti juuri ne jotka itse olivat omaishoidettavina ja simputtivat mielivaltaisesti hoitajaansa. Olette ehkä lukeneet myös henkilökohtaisten avustajien painajaismaisista asiakkaista....

Sorry off topic, mutta pistää niin vihaksi vieläkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se niin raskasta olisi?

No jos joutuu yksin kantamaan huolta perheen elannosta. Ja kipeä tai mt-ongelmainen ei varmaan muutenkaan ole se kaikkein helpoin puoliso. Siksipä kysynkin, kun en tiedä. Ap

Kai se eläkeläinen osallistuu perheen elatukseen eläkkeellään?

Ymmärtääkseni se sairauseläke ei usein ole hääppöinen..

Tämä riippuu täysin työhistoriasta. Jos on ollut töissä työkyvyttömäksi joutuessaan, niin eläke lasketaan niin kuin olisi jatkanut siinä työssä normaaliin eläkeikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Alkaakohan työssäkäyvää puolisoa houkuttamaan ulkomaailman terveet ja jaksavat vastakkaisen sukupuolen edustajat, kun kotona odottaa aina se sairas puoliso, tarpeineen ja valituksineen..

. Tämä on oma huoleni.

No aivan varmasti alkaa, jos tilanne jatkuu vuosia, pahimmillaan jopa loppuelämän. Kuka sanoo että just sun yhden ja ainoan elämän on pyörittävä kiukuttelevan sairaan ympärillä koko loppuelämä?

Sairasteleviakin on monenlaisia. On myös niitä, jotka koittavat löytää positiivisia asioita elämästään, eivät valita, yrittävät olla mahdollisimman helppoja, ja ovat aidosti kiitollisia hoitajilleen. Näiden sairaiden puolisot eivät ole kiinnostuneita ulkopuolisista vastakkaisen sukupuolen edustajista.

Mutta jos sairas on vuosikausia vaativa, äkäinen, dominoiva, kuormittava, epäkiitollinen, ja kaikin puolin kontrolloiva, niin miksi ihmeessä puolisoa ei saisi houkuttaa ulkopuolinen? Koska pappi on sanonut aamenen? Kuka määrää että oma elämä on uhrattava?

Sairaus ei IKINÄ ole oikeutus perseillä.

Helppoahan tämä minulle on. Puoliso tekee kotityöt ja käy kaupassa ja kuljettaa minut töihin ja kotiin. Mies tykkää liikkua kodin ulkopuolella enemmän kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Alkaakohan työssäkäyvää puolisoa houkuttamaan ulkomaailman terveet ja jaksavat vastakkaisen sukupuolen edustajat, kun kotona odottaa aina se sairas puoliso, tarpeineen ja valituksineen..

. Tämä on oma huoleni.

Tarpeineen ja valituksineen. Niinpä niin. Mitäs jos jättäisit ne valitukset vähemmälle ja miettisit tarkemmin myös niitä tarpeita. Miettisit myös hoitajan tarpeita ja olisit kuormittamatta jatkuvalla valituksella. Silloin ei tarvitsisi "olla niin huolissaan" sen terveen puolison kokemista houkutuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se niin raskasta olisi?

No jos joutuu yksin kantamaan huolta perheen elannosta. Ja kipeä tai mt-ongelmainen ei varmaan muutenkaan ole se kaikkein helpoin puoliso. Siksipä kysynkin, kun en tiedä. Ap

Puolisoni oli yli vuoden sairaslomalla.

Oli yhtä helvettiä kun toisen elinpiiri oli 4 seinää ja katto.

Koko ajan kommentointia työstäni.

Matkoineen työpäivä oli 12 h ja kotona odotti puoliso jonka kanssa olisi pitänyt jaksaa seurustella.

Nyt työssä. Mietin jopa itsemurhaa synkinnällä hetkellä. Ihanaa kun saa olla iltoja/ aamuja "vapaana".

Kuulostaa rankalta, jos itsemurhakin ollut mielessä. Mikä tilanteessa oli rankinta? Hyvä, että asiat nyt paremmin. ♥️

Tulevaisuuden toivottomuus. Pelko siitä ettei pysty palaamaan entiseen työhön. Kiitos sinulle 🧡🧡.

Vierailija kirjoitti:

Helppoahan tämä minulle on. Puoliso tekee kotityöt ja käy kaupassa ja kuljettaa minut töihin ja kotiin. Mies tykkää liikkua kodin ulkopuolella enemmän kuin minä.

Mikä sillä miehellä sitten oikein on vaivana, kun on sairaseläkkeellä?

Olen mt-eläkeläinen. En käy missään kuntoutuksissa enkä missään muussakaan pilipalipiireissä. Hoidan lapset ja kodin noin 85%, harrastan itse liikuntaa ja valokuvaamista ja lukemista. Mies ei ole valittanut koskaan, enkä minä ole kysellyt tuleeko hän tänään kaupan kautta kotiin vai meneekö kuntosalille. En kysele, koska mies kertoo ihan itse. 

Minun eläkkeeni on lapsilisineen 1550€/kk, ja miehen palkka on hyvä. Emme kitkuttele, tosin emme tuhlailekaan. Juuri suunnittelen kolmen viikon reissua jonnekin lämpimään joulun aikoihin. Mies tekee etätöitä, me muut lomaillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoahan tämä minulle on. Puoliso tekee kotityöt ja käy kaupassa ja kuljettaa minut töihin ja kotiin. Mies tykkää liikkua kodin ulkopuolella enemmän kuin minä.

Mikä sillä miehellä sitten oikein on vaivana, kun on sairaseläkkeellä?

Sellainen fyysinen sairaus, joka estää töissä käynnin.

Huvittavaa, millaisia mielikuvia ihmisillä on mt-kuntoutujista. Mulla on keskivaikea masennus, paniikkihäiriö ja tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus ja kumma kyllä hoidan kotona yksin ihan kaiken, kas kun olen yksinhuoltaja. En ole mitenkään rasittava kenellekään, kun ei ole ketään kenelle olla. Vetelän ukon dumppasin pihalle, kun en jaksanut mieslasta enää, elämäni paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoahan tämä minulle on. Puoliso tekee kotityöt ja käy kaupassa ja kuljettaa minut töihin ja kotiin. Mies tykkää liikkua kodin ulkopuolella enemmän kuin minä.

Mikä sillä miehellä sitten oikein on vaivana, kun on sairaseläkkeellä?

Sellainen fyysinen sairaus, joka estää töissä käynnin.

Kiitos kun vastasit. Mutta jäi vielä häiritsemään se, kun kerroit että mies tekee kotityöt ja vielä kuskaa sua töihin ja käy kaupassa, niin millainen fyysinen vamma sitten estää käymästä töissä?

Sorry uteliaisuus, mutta oman kokemukseni mukaan fyysisten vaivojen vuoksi on melko vaikeaa saada eläkettä. Jopa kehitysvammaisista (fyysisisesti, ei henkisesti) osa työskentelee vaikkapa puhelinmyynti- tai muissa aspa-tehtävissä, eräs pankkikin oli palkannut pyörätuolipotilaan aspaan kun pää pelasi samalla tavalla kuin muillakin. Yksi jonka tunnen työskentelee piirtäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se niin raskasta olisi?

No jos joutuu yksin kantamaan huolta perheen elannosta. Ja kipeä tai mt-ongelmainen ei varmaan muutenkaan ole se kaikkein helpoin puoliso. Siksipä kysynkin, kun en tiedä. Ap

Kai se eläkeläinen osallistuu perheen elatukseen eläkkeellään?

Ymmärtääkseni se sairauseläke ei usein ole hääppöinen..

Sehän riippuu työhistoriasta. Ei minunkaan iso ole, mutta ei ole syytä nostaa persettä sohvalta alle 15e tuntipalkan. Ikinä ei kannata kokopäiväisiin töihin enää palata. Saa normi palkan käteen muutamalla työpäivällä kuukaudessa minkä muut saa kokopäiväduunissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoahan tämä minulle on. Puoliso tekee kotityöt ja käy kaupassa ja kuljettaa minut töihin ja kotiin. Mies tykkää liikkua kodin ulkopuolella enemmän kuin minä.

Mikä sillä miehellä sitten oikein on vaivana, kun on sairaseläkkeellä?

Sellainen fyysinen sairaus, joka estää töissä käynnin.

Kiitos kun vastasit. Mutta jäi vielä häiritsemään se, kun kerroit että mies tekee kotityöt ja vielä kuskaa sua töihin ja käy kaupassa, niin millainen fyysinen vamma sitten estää käymästä töissä?

Sorry uteliaisuus, mutta oman kokemukseni mukaan fyysisten vaivojen vuoksi on melko vaikeaa saada eläkettä. Jopa kehitysvammaisista (fyysisisesti, ei henkisesti) osa työskentelee vaikkapa puhelinmyynti- tai muissa aspa-tehtävissä, eräs pankkikin oli palkannut pyörätuolipotilaan aspaan kun pää pelasi samalla tavalla kuin muillakin. Yksi jonka tunnen työskentelee piirtäjänä.

Minulla on monta tuttavaa, jotka ovat fyysisen vamman takia eläkkeellä. Yksi sai aivohalvauksen, eikä pystynyt jatkamaan työssään, yhdellä on Parkinson, yhden syöpä on uusinut kolmesti ja nyt hän sai eläkepaperit, yksi on kahden sydärin vuoksi eläkkeellä, naapuri jäi sairaseläkkeelle aivivammasta johtuvan epilepsian takia.

Hohhoijaa! Täällä sairaseläkeläinen, joka on tässä hetkellä mökillä. Leikkaan ruohot ja kunnostan mökkiä. Puoliso on töissä kaupungissa. Käyn myös usein kaupassa ja valmistan ruoat yms..

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa! Täällä sairaseläkeläinen, joka on tässä hetkellä mökillä. Leikkaan ruohot ja kunnostan mökkiä. Puoliso on töissä kaupungissa. Käyn myös usein kaupassa ja valmistan ruoat yms..

Maksaako puolisosi suurimman osan elämästänne?

Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mies on töissä. Teen ruuan valmiiksi miehen työpäivän loppuessa ja jos mies tuleekin mutkan kautta kotiin, niin silloin haluan tietää aikatauluista. Inhoan sitä, jos ruoka on valmiina eikä miestä näy eikä kuulu. Saan eläkettä ja meillä menot maksetaan suurin piirtein puoliksi. Pärjätään, kun velkkoja ei ole. En pidä itseäni takertuvaisena, minulla on oma auto käytössä ja viihdyn hyvin myös yksin.