Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/isa-23-…

Iina sijoittaa opintolainansa osakkeisiin.

Ja aika hulppeaa elämää matkusteluineen ja palveluineen näyttää muutoinkin elävän.

Näin ei tehty minun nuoruudessani. Ei ollut rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää nämä opiskelija vinkujat ja valittajat. Jos ei ole varaa opiskella mene töihin. Ei yhteiskunnan tehtävä ole kustantaa opintojasi. Hae opintolainaa jos ei rahat riitä. Ihmettelen näitä nykyajan vinkuvia kakaroita kaikki pitäis olla ilmaista. Olen ihmetellyt miten opiskelijoilla on varaa matkustella ja käydä baarissa iltaa istumassa jos ovat niin köyhiä. Ei yhteiskunnan tehtävä ole maksaa teidän kaljoittelua ja matkustelua. Voi voi onko mielenterveysongelmia, kannattaa keskittyä normaali elämiseen eikä somettamiseen ja kaiken maailman tyhjänpäiväisiin touhuihin. Kun elää omaa elämää niillä resursseilla mitä on ei tule mielenterveysongelmia. Suomen nuoriso on laiskaa ja vingutaan koko ajan että lisää opintotukea lisää sitä ja lisää tätä.

Oletko jonkun körttiläismummun haamu vuodelta 1914?

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/isa-23-…

Iina sijoittaa opintolainansa osakkeisiin.

Ja aika hulppeaa elämää matkusteluineen ja palveluineen näyttää muutoinkin elävän.

Näin ei tehty minun nuoruudessani. Ei ollut rahaa.

Tehtiin tuota jo 90- ja 80-luvullakin mutta lähinnä niissä piireissä jossa vanhemmat maksoi tenavansa kulut tai tenava oli töissä joten opintolaina oli ekstrasumma jonka voi vaikka sijoittaa tai jotain. Kauppakorkeassa varsinkin. Suuri osa tietty tarvitsi lainansa elämiseen koska ei silloinkaan kaikilla ollut rikkaita vanhempia tai töitä opiskeluajalle. 

Mikäs itse olet, pullamössösukupolveako? Kasva aikuiseksi nörtti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.

Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.

Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.

Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?

Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?

En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?

Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.

En itsekaan ole enaa nuori.

Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut. 

Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.

Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?

Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?

Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.

Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.

Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.

Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?

Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?

En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?

Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.

En itsekaan ole enaa nuori.

Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut. 

Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.

Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?

Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?

Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.

Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.

Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.

Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.

Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse korkeakouluopiskelijana tein 2 vuotta fyysisesti todella kuluttavaa työtä opiskelujen ohessa. Lopulta harjoittelun, muiden kurssien ja töiden yhdistelmä kulutti omat voimavarat aivan loppumetreille, ja ensimmäistä kertaa vuosiin kuukautiskiertoni meni sekaisin pahasti. Menkat kesti kauan, ja ne tulivat todella usein ja epäsäännöllisesti. Lopetin iltatyöt, ja tadaa, kolmannen opiskeluvuoden aikana oireet hävisivät. En muuten ole ainoa, jolla opintojen aiheuttama stressi on saanut menkat sekaisin. Meillä tämä stressi aiheutuu osittain umpisurkeasta koulutussuunnittelusta: välillä kurssit ja suoritukset sijoittuvat todella löyhästi, ja yhtäkkiä saattaa räpsähtää deadlineja ja massiivisia tenttejä useampi lyhyelle ajanjaksolle ilman mahdollisuutta tehdä töitä valmiiksi "suvantovaiheissa".

Toinen mediaseksikäs aihe on nämä yksiöt vs soluasunnot keskustelu. Kysyn nyt ihan uteliaisuudesta, että millaisia kokemuksia soluasunnoista on näillä, jotka eivät idenfitioidu nykyiseen "pullamössösukupolveen"? Kukaan tuntemani opiskelija ei ole pitänyt soluasumisesta, ja pääsyynä tähän on yleensä ollut ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat. Heidän myötä asunnot ovat käsittämättömän saastaisia, kuhisevat lutikoita ja siellä saattaa vierailla outoja, kutsumattomia ihmisiä. Olen kuullut aivan absurdeja kertomuksia ystäviltäni, ja myös omat kokemukseni olivat niin karmeat, että muutan mieluummin telttaan kuin takaisin soluun. En ole kermape*se eikä lika tms tilan jakaminen ole ongelma, mutta meinasin ihan aidosti oksentaa useamman kerran kämppikseni edesottamusten vuoksi.

Itse ja opiskelijakaverini tulemme tavallisista pienituloisista perheistä, meillä ei ole suhteita tai perheen rahallista tukea apuna. Suurin osa meistä painaa paskaduunia opiskelujen ohessa, ja maksaa sillä elämisen ja vuokraa. Emme juhli ylimääräisiä tai seikkaile ulkomailla, päinvastoin rahaa säästetään aina kun mahdollista. Ainakin oma matalapalkkatyöni siivoojana kuluttaa fyysisesti loppuun, koska kohteet ovat aivan äärimmilleen kilpailutettuja. Opiskelut taas aiheuttavat kasaantuvaa henkistä kuormitusta, joka tuntuu kuin raskaat painot kasattaisiin hartioille. On mielestäni aika paha, jos ei pysty järjestämään itselleen lainkaan aikaa levätä sekä fyysisesti että henkisesti yhtäaikaisesti, ja pitkäaikainen stressi johtaa tunnetusti terveysvaivoihin ja mielenterveysongelmiin.

Etkö saanut lainaa pankista vai miksi uhrasit terveytesi työnteolle opiskeluiden ohessa? Vai opiskeletko alalle mistä et usko saavasi työpaikkaa, jotta voisit maksaa opintolainan pois? Mielestäni ei ole minun tehtäväni maksaa sinulle lomaa, jos sinä et halua ottaa opintolainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.

Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.

Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.

Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?

Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?

En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?

Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.

En itsekaan ole enaa nuori.

Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut. 

Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.

Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?

Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?

Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.

Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.

Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.

Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.

Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.

Ei pätkätyö ole yleistynyt, vaikka jotkut politikot sitä niin väittävät. Tutkijat kirjoittavat kirjassa "Työelämän myytit ja todellisuus"  että pätkätyöt olivat 90-luvulla yleisempiä kuin nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Sain noin 1150 mk opintotukea ja asumislisää, vuokraan meni solussa noin 600 mk, nousi tosin neljässä vuodessa 850 mk. Eli kyllä olisi pärjännyt nippanappa peruselämisen, mutta ns paskahommia (parhaimmillaan kolme hommaa samaan aikaan, viikonloppuisin hommasta toiseen kiitäen väh 12h päiviä) oli tehtävä jotta pystyi kustantamaan opiskelutarvikkeet.

Ok, kiva jos löysit paskahommia 90-luvun laman aikaan, mutta voi sanoa että jopa noiden löytäminen oli erittäin vaikeaa (ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella). Vai väitätkö että nykyisin on vaikeampaa saada töitä kuin 90-luvun lamassa?

Yksi paskahommista oli lehdenjako öisin, jota oli hyvin tarjolla tuolloinkin. Toinen oli suoraan jakokeikalta pullakuskin apupojaksi. Sitten muutto/siivouskeikalle parin tunnin unien jälkeen. Tätä myös lukuvuoden aikana viikonloppuisin.

Mitäs luulet, olisiko tuollaisia töitä mahdollista nykyopiskelijoiden saada? Sehän tässä keskustelussa oli pointtina kun joku valitteli että nykyopiskelijan elämä on taloudellisesti vaikeinta ikinä.

Miksi ei olisi? Parhaillaan etsin itsekin töitä opintojen ohelle. Ilmoituksia on perinteisen puhelinmyynnin lisäksi mm. näille aloille: henkilökohtainen avustaja, lehdenjakaja, mainostenjakaja, siivooja, feissari. Kaikissa näissä on mahdollisuus tehdä pieniä tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.

Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.

Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.

Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?

Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?

En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?

Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.

En itsekaan ole enaa nuori.

Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut. 

Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.

Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?

Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?

Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.

Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.

Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.

Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.

Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.

Niin jos vielä otetaan esiin mainitsemasi kohtaanto-ongelma, niin sehän on kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana. Samalla on kuultu työnantajien valitusta työvoimapulasta ja osaamisvajesta. Etkö näe mitenkään että nämä kuuluvat samaan iilmiöön kuin esim. prekariaatti, nuorten syrjäytyminen, yms.

Eli jos nuo ilmiöt ovat koko ajan esillä ja kasvaneet, miten niin "työelämä ei ole muuttunut"? Kyllähän se aivan todistettavasti on, muutenhan sinäkään et olisi koskaan kuullut kohtaanto-ongelmasta.

Väitteesi on se että nuoret ovat tilanteessa jossa eivät henkisesti jaksa, jonka syytä ei tiedetä, mutta sinusta se ei mitenkään liity työelämän muutoksiin, koska työelämä ei sinusta ole muuttunut.

Hmmm... Melko epälooginen ja epäselvä väite, joka ei aukene ainakaan minulle. Koska jos nuoret opiskelevat työllistymistä varten, miten ihmeessä työelämän vaatimukset eivät vaikuttaisi heihin?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija

Tämä on itse asiassa yksi pahimpia juttuja. Meillekin alettiin heti ekalla viikolla toistella joka puolelta sitä, kuinka töitä ei tule olemaan. Innostu siinä sitten opinnoistasi! Ehdottomasti tuo pitäisi kitkeä tuutoreitten ja muiden vanhempien opiskelijoiden jutuista pois! Psykologisilla seikoilla on suuri merkitys.

Ilmeisesti nykynuoret eivät osaa sitten ottaa vastuuta asumisestaan tai ottaa huomioon muita ihmisiä. Lieneekö kotona passattu pilalle tai ei ole opetetttu mitään käytöstapoja tai siisteyskasvatusta? Noi luteet tietysti on yksi ällötys nykyään.

Asuin koko opiskeluajan soluasunnossa 90-luvulla ja tämän vuosituhannen alussa, kotimaan lisäksi kahdessa muussa maassa. Pääsääntöisesti minulla on positiivista sanottavaa, suurinosa kämppiksistä oli mukavia ja erimielisyydet siisteydestä jne. saatiin yleensä sovittua keskustelemalla. Oikeastaan sanoisin, että parasta ja hauskinta soluasuminen oli ulkomailla kahdentoista hengen sekasolussa. Siellä asuntolan puolesta kävi kyllä siivooja siivoamassa yhteiset tilat kerran viikossa. Mutta jos emme haluneet sikolätissä siinä välissä asua, niin jokainen siivosi yleensä omat sotkunsa.

Yleensä se että tutustui niihin kanssa asukkeihin ja yhteiset pelisäännöt teki asumisesta viihtyisämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.

Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.

Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.

Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?

Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?

En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?

Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.

En itsekaan ole enaa nuori.

Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut. 

Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.

Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?

Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?

Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.

Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.

Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.

Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.

Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.

Niin jos vielä otetaan esiin mainitsemasi kohtaanto-ongelma, niin sehän on kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana. Samalla on kuultu työnantajien valitusta työvoimapulasta ja osaamisvajesta. Etkö näe mitenkään että nämä kuuluvat samaan iilmiöön kuin esim. prekariaatti, nuorten syrjäytyminen, yms.

Eli jos nuo ilmiöt ovat koko ajan esillä ja kasvaneet, miten niin "työelämä ei ole muuttunut"? Kyllähän se aivan todistettavasti on, muutenhan sinäkään et olisi koskaan kuullut kohtaanto-ongelmasta.

Väitteesi on se että nuoret ovat tilanteessa jossa eivät henkisesti jaksa, jonka syytä ei tiedetä, mutta sinusta se ei mitenkään liity työelämän muutoksiin, koska työelämä ei sinusta ole muuttunut.

Hmmm... Melko epälooginen ja epäselvä väite, joka ei aukene ainakaan minulle. Koska jos nuoret opiskelevat työllistymistä varten, miten ihmeessä työelämän vaatimukset eivät vaikuttaisi heihin?

Kyllä, kohtaanto ongelma on kasvanut mutta tuo ei johdu työelämän muutoksista vaan koulutusmuutoksista, sekä opiskelijoiden typeristä koulutusvalinnoista. Ymmärrän kyllä että rupeaa ahdistamaan kun opintojen loppuvaiheessa tajuaa että on opiskellut työttömäksi. Ymmärsitkö tällä kertaan koulutuksen ja työelämän eron?

Nuorisotyöttömyydessä tai pätkätöissä ei ole tapahtunut radikaalia muutosta tutkimusten perusteella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ymmärsitkö nyt tämän? Jos tuolla osa-alueella ei ole tullut merkittävää muutosta, ei se ole myöskään kasvaneen nuorten henkisen pahoinvoinnin syy.

Onko sittenkin niin että vihervasemmiston suoltama disinformaatio on luonut epätoivoa nuorisoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija

Tämä on itse asiassa yksi pahimpia juttuja. Meillekin alettiin heti ekalla viikolla toistella joka puolelta sitä, kuinka töitä ei tule olemaan. Innostu siinä sitten opinnoistasi! Ehdottomasti tuo pitäisi kitkeä tuutoreitten ja muiden vanhempien opiskelijoiden jutuista pois! Psykologisilla seikoilla on suuri merkitys.

Jos jo koulutuksen alussa on kaikille selvää että töitä ei löydy, niin lopettakaa ihmeessä kyseisen linjan opiskelu ja vaihtakaa sellaiselle aluelle mistä töitä löytyy!

Auttaiskohan siihen opiskeluista helpommin selviämiseen, se että siellä luennolla istuttaisiin suu kiinni ja kuunneltaisiin sitä luentoa, kun ei kerran ole pyytänyt julkista puheenvuoroa?

Yksi asia mihin kiinnitin, huomiota tällä vuosikymmenellä opiskellessa oli se, että opiskelijat saattoi tulla luennoille lörppötelemään omia juttuja kavereittensa kanssa. Opetushenkilökunnalta kuulin, että välistä nykyään voi joutua kesken luonnon vihjaiseen, että voi poistua tässä kohdin jos ei jaksa kuunnella. Aivan pöyristyttävää käytöstä yliopisto-opiskelijoilta. Luulisi, että kaikki ovat opiskelemassa sitä haluamaansa alaa. 90-luvulla kyllä vielä pidettiin suu luennoilla kiinni, jos ei ollut puheenvuoroa. Jos ei kiinnostanut, niin sitten poistuttiin hiljaa paikalta tai pysyttiin kokonaan poissa. Jos oli palkollinen läsnäolo, mutta ei kiinnostanut, niin oltiin kuitenkin hiljaa, että halukkaat sai kuunnella.

Näköjään peruskoulun levoton meininki on siirtynyt jopa yliopistotasolle, kun minä minä ikäluokka on päässyt sinne asti.

Lisäksi tuli mieleen, että johtuvatko ne opiskeluongelmat ja stressi myös siitä, kun nykynuorten lukutaito tai lukuinto ylipäätään on heikentynyt. Niitä kokonaisia kirjoja kun kannattaisi opetella lukemaan ennen yliopisto-opintoja. Tällä vuosituhannella oli jossain mediassa juttua yliopisto-opiskelijasta joka ei saanut kursseja suoritetuksi, koska ei pystynyt lukemaan kokonaista kirjaa edes. Lisäksi ei pitäisi yliopisto-opintoja aloittaessa olla yllätys, että alalla kun alalla osa tenttikirjoista on englanniksi, vaikka ei mikään kansainvälinen linja olisikaan. Joten niihin kieliinkin kannattaisi panostaa, jos yliopistoon haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.

Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.

Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.

Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?

Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?

En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?

Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.

En itsekaan ole enaa nuori.

Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut. 

Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.

Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?

Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?

Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.

Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.

Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.

Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.

Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.

Ei pätkätyö ole yleistynyt, vaikka jotkut politikot sitä niin väittävät. Tutkijat kirjoittavat kirjassa "Työelämän myytit ja todellisuus"  että pätkätyöt olivat 90-luvulla yleisempiä kuin nykypäivänä.

Pätkätyö oli yleistä ennen mutta vain tietyillä aloilla. Ei yleensä korkeakoulutusta vaativilla aloilla kuten nyt. On aivan eri asia olla pätkätyössä siivoustyössä tai kassana, kuin asiantuntijatehtävissä.

Tässä ketjussa ei saa näköjään yhtään kritisoida opiskelijoita. Tässä ketjussa kukaan opiskelija ei ryyppää ( = oikeasti: haalariheput tölkit käsissä kaupungilla harva se päivä). Opiskelijat nääntyvät lukemiseen (= oikeasti: päivittävät someen matkakuvia). Tämän päivän opiskelijoilta ei saa vaatia mitään tai tulee paha mieli ja aletaan itkeä. Ei tule myötätuntoa opiskelijoille minulta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintotukikuukausien vähäinen lukumäärä ja jako erikseen alempaan ja ylempään tutkintoon, liian paljon lainaa ja liian vähän varsinaista opintotukea ja suoritusvaatimukset. Siinä ne pääasialliset syyt.

Ei pelkästään nuo, vaan myös tämä, mikä sanotaan tuolla yhdessä kommentissa:

"Sosiaalisen median luomilla mielikuvilla on varmasti yksi suuri vaikutus. Esim. instagramissa suuressa suosiossa oleva ”vaikuttaminen” luo monille aivan väärän kuvan ns. normaalista elämästä. Tyypit poseeraa milloin missäkin eksoottisessa kohteessa ja hotellissa, milloin mikin kalliin brändin vaate, laukku tai muu hepene yllä ja annetaan kuva kuin koko elämä olisi tuollaista aamusta iltaan. Sitten yritetään tavoitella tuota kulissia, otetaan lainaa niin että korvissa soi ja murennutaan, kun korttitalo alkaa sortua. Surullista touhua seurata sivusta. Työelämän raadollisuus on toki sitten vielä asia erikseen. :/"

Tämä on valitettavasti niin totta.

No mikä tähän olisi ratkaisu? Jätetään turhanpäiväinen somessa pyöriminen ja satsataan vaan siihen, mikä on hyödyllistä, sekä kissavideoihin?

Fakta on, että opiskelijoilla on perusasiat hyvin. Opiskelusta ei tarvitse maksaa kymppitonneja vuodessa, asumiseen ja elämiseen riittää tuki, kun säästeliäästi elelee. Lainaa voi ottaa lisäksi. Asua voi yhä useammin mukavasti omassa yksiössä.  Opinnot pitää saada vietyä rajallisessa ajassa läpi ja sitä seurataan. Vaatimustaso ei ole älytön. Verrattuna vaikka USAan tilanne on vaatimusten osalta samanlainen ja opintokulut puolestaan ovat sellaiset, että monilla on lainaa jopa kuusinumeroinen summa opintojen lopulla, vaikka stipendejä on paljon jaossa. Toisaalta siellä arvostetaan opetusta ja tutkintoa, kun siitä joutuu varsinkin suosituimmissa kouluissa maksamaan paljon. Opiskelupaikoista ja työpaikoista kilpaillaan vähintään siinä missä meilläkin. Kesä- ja tuntitöissä käydään ja ns. hanttihommat kelpaavat myös.  Aina on tehty töitä ja opiskeltu samaan aikaan, siinä ei ole mitään uutta. 

Jäävätkö siis ainoiksi eroiksi somehölmöily, Suomen onnettoman huono oppilaanohjaus sekä älyttömät pääsykoerumbat, joita oppilaat jopa välttämättä vaativat ymmärtämättä, ettei se helpota kenenkään opintotaivalta? Ne samat tyypit ne opiskelupaikat kuitenkin loppupeleissä saavat, sillä hyvät ovat aina loppujen lopuksi parempia kuin huonommat. Nykysysteemillä vaan kaikki joutuvat raatamaan moninkertaisesti, ensin yo-kirjoitukset ja sitten pääsykokeet.

Kröhöm. Suuret ikäluokat eivät ole joutuneet raatamaan, hehän saivat viimeistään kultaisella kasarilla vakityöpaikat ja siten superkertymät viimeisiltä työvuosiltaan, kun roikkuivat muiden tukkeena pesteissään, jotka joko lopetettiin heti heidän eläköidyttyään tai näiden hoitamat hommat siirrettiin muille/yhdelle hlö:lle siten, että entistä vähempi väki hoitaa entistä raskaammat hommat entistä pienemällä palkalla - erityisesti julkisella sektorilla. Tästä syystä suuria ikäluokkia voi kutsua valtion loisiksi, heinäsirkoiksi tmv. joksi he itse kutsuvat nuorempia polvia vähätellen ja haukkuen kaikkea muuta kuin omaa ikäluokkaansa. Näitä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että koko hyvinvointivaltio luotiin heistä vain heidän tarpeitaan varten, eikä samaa tai ainakaan parempaa tulisi kellekään näiden itsekkäiden loisten mielestä koskaan suoda. Nykyopiskelijat eivät tule koskaan saamaan samoja etuja esim. työpaikkojen tai pyramidihuijaukseksi kutsutun eläkejärjestelmän suhteen, mutta itsekäs ja itserakas sukupolvi ei siitä piittaa, koska nykynuorilla on jotkin asiat paremmin kuin heillä, ja se on heistä väärin. He ovat vuosikymmenten saatoissa tottuneet siihen, että muut uhrautuvat ja antavat periksi heille.

Liian moni merkonomina uransa tehnyt suurten ikäluokkien edustaja saa enemmän eläkettä kuin heidän ekonomiksi opiskellut tyttärensä saa uran huipulla palkkaa. Sama merkonomimummo ei suostu äitinsä tavoin hoitamaan lapsenlapsiaan, vaan pakenee mieluummin verottajaa Portugalin lämpöön. Sama merkonomimummo ajattelee, että nykynuoret ovat velttoja ja lelliteltyjä, koska saavat valtiolta 250 euroa 48 kk ajan suorittaakseen ylemmän korkeakoulututkinnon samassa ajassa, mitä mummolta meni merkonomin tutkintoon. Mihin se 250 euroa/kk riittää Suomessa? Siitä menee bussikorttiin helposti 50 euroa, välttämättömiin kännykkään ja nettiin muutama kymppi, lopulla saa 4 kassillista ruokaa kaupasta, jolla on pärjättävä 4 viikkoa. Matkustelevat opiskelijat käyvät useimmiten töissä opintojen ohessa, ja budjettimatkustelu on nykyään halvempaa kuin ennen, mutta sitä ei mummo sulata, koska ei itse osaa englantia sen vertaa, että suoriutuisi itsenäisesti toteutettavasta matkasta. Heistä matkustelu tarkoittaa yhä  kalliita valmismatkoja hotelleineen tai jotain Sara Siepin unelmalomia, eikä dormimajoitusta ja hostellilla kokkausta tai pyykääystä, joista heillä ei ole mitään kokemusta.

Toivottavasti joskus pääset irti tuosta suuret ikäluokat-traumastasi. Onhan se porukka syönyt paitsi omansa myös vanhempiensa ja lastensa rahat, ja lisäksi tehnyt sen valtavan virheen että itse jätti tekemättä tarpeeksi lapsia, mutta aika käy koko ajan eduksemme ja poistaa suurten ikäluokkien tukos-ongelman. Ja onhan meillä nyt herrajjumala toistakymmentä muutakin sukupolvea tarkasteltavana, kaikissa niissä opiskelijoita, ja aivan varmasti nykyopiskelijoilla asiat ovat paremmin kuin edeltäjillään.

Että mihin opintotuki Suomessa riittää? Ja jätitkö tarkoituksella asumistuen pois?  Otaniemessä asuvan lapseni vuokra on ollut vähän yli 300/kk.  maakuntayliopistossa opiskelevilta sukulaislapsilta jää yksiön vuokran ja elämisen jälkeen jopa vähän säästöön, askeettisia poikia kun ovat. 

No kaikki eivät voi opiskella Kuopiossa, Jyväskylässä, Rovaniemellä, Joensuussa ja Pietarsaaressa. On tiettyjä aineita, joita opetetaan ainoastaan isoissa yliopistoissa Turussa, Tampereella ja Helsingissä, joista kahdessa jälkimmäisessä on todella vaikea saada halpaa opiskelija-asuntoa ellei opiskele DI:ksi.

Ja muakin traumatisoivat suuret ikäluokat. Äitini ei ole koskaan hyvää sanaa suustaan päästänyt, vaan kateellisesti haukkunut opintojani kautta linjan. Mitään kuluja ei tietenkään ole opinnoistani tullut hänelle, koska maksoin jo lukiokirjatkin ja yo-kokeet opintotuella ja lainalla. Kaikki työnikin ovat olleet hänen mielestään huonoja, mutta itsepä olen kärsinyt.  Suvun suuri häpeäpilkku, ensimmäinen ylioppilas ja ainoa korkeakoulutettu. Olen kuullut kyllä erilaisiakin tarinoita duunariperheistä, mutta omaksi onneksi ei ole kertynyt.

Sen sijaan 20- ja 30-luvulla syntyneitä isovanhempiani pystyn arvostamaan. Elivät ahtaissa olosuhteissa ja uhrasivat oman hyvinvointinsa ja terveytensä työnteolla lapsiaan elättäen 6pv/vk juosten kotiin imettämään lounas- ja kahvitauolla.  Ei olisi kyllä takuulla äidistäni samaan rutistukseen tai kouluttautumiseen työn ohella, johon isovanhemmat tietysti ratkesivat lasten kasvettua vaipoista.

Eri, mutta olen opiskellut kymmenen vuoden sisään Turussa ja Tampereella, eikä ollut mitään ongelmia asunnon saamisessa. Töitäkin oli ihan kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija

Tämä on itse asiassa yksi pahimpia juttuja. Meillekin alettiin heti ekalla viikolla toistella joka puolelta sitä, kuinka töitä ei tule olemaan. Innostu siinä sitten opinnoistasi! Ehdottomasti tuo pitäisi kitkeä tuutoreitten ja muiden vanhempien opiskelijoiden jutuista pois! Psykologisilla seikoilla on suuri merkitys.

Aloitin 80-luvulla ranskan kielen opinnot. Heti ekassa infotilaisuudessa kerrottiin "iloisesti" että kukaan ei tällä tutkinnolla työllisty yleensä.

Me opiskelijat vähän naureskelimme jutulle, tuntui odolta että meitä sitten alalle koulutettiin.

Itse keskeytin opinnot muusta syystä, mutta pari opiskeluaikaista kaveriani jatkoivat. Kun valmistuivat, Suomi oli liittymässä EU:hun, jossa tärkeä virallinen kieli oli ranska, ja heitä suunnilleen revittiin töihin.

Että ei pidä kuunnella sitä mitä sanotaan sillä korvalla että "en tule samaan töitä", vaan niin että kannattaa miettiä miten sivuaineilla ja muulla osaamisella hankii taidot, joilla työllistyminen paranee. Lisäksi kannattaa seurata maailman menoa, kuten tuossa EU-jutussa, koska muutosten kautta löytyy niitä uusia työllistymismahdollisuuksia. 

Itse tein yliopistotutkintoni kahdeksassa vuodessa. Kuulostaa hirveän pitkältä ajalta, ja sitä se olikin. Englannin ja äidinkielen maikan opinnot nyt kun vaan vaativat kolme laajaa sivuainetta, pääaineen (englannin) lisäksi Suomen kielen, kirjallisuuden, ja kasvatustieteen. Lisäksi olen koko opiskeluajan ollut viikonloput ja kesät työssä kaupassa, ja lisäksi toiminut assarina yliopistolla erinäisiä jaksoja.

Kahdeksan opiskeluvuoden aikana ei yhtään lomaa. Joululomatkin menivät töissä tai tentteihin lukiessa. Valmistuttuani olin niin piipussa, että työnhaku on jäänyt puolivillaiseksi, ja olen ensi kertaa elämässäni työttömänä. Seitsemäs työttömyyskuukausi menossa, eikä ole energiaa mihinkään.