Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin

Komppasin viestiä 7, mutta näppäillessäni nuolta ylöspäin samalla tuli myös kaksi tykkäystä nuoli alaspäin -kohtaan.

Siis miten niin ennen ei ollut niin paljon luettavaa ja tehtävää niin, että nykyisin olisi muka enemmän. Järkyttävää valhetta.

Oltiin jo lukioaikoina lukuvuoden aikana töissä, varsinkin kesätöissä. Opiskelurahojen omatoiminen tienaaminen oli itsestään selvää eikä se, että vanhemmat kustantavat kaiken ja kaiken että pitää olla niin pirskatin helppoa.

Kun olen katsonut poikapuoleni elämää "lukio neljässä vuodessa", polla ei välillä meinaa kestää lukion kursseja eikä muka kesätöitä löydy, kaikki pitäisi valmiiksi vanhempien tarjoilla, todellakin ajattelen, että ennenvanhaan tehtiin paljon enemmän töitä. Ihan turhaan lääkärin on ehdottaa ymmärrystä näille valittajille, koska liika ymmärrys ei auta ketään. Helkkari, hommiin vain, sillä liian helppo ja siloiteltu elämä synnyttää näitä turhaumia ja negatiivisia psyykkisiä oireita. Lapsille opettaminen, että elämä ei todellakaan ole helppoa ja kevyttä koko ajan vaan välillä todella raskasta ja raadollista, että elämän ja asioiden eteen pitää tehdä töitä, IHAN ITSE, sekä opettaa lapselle selviytymiskeinoja vaikeuksien kanssa, siinä herkkuresepti hyvää aikuisuuteen.

Ylipäänsä elämän vaikeuksissa turhista valittaminen ei auta ketään vaan asioille täytyy tehdä jotakin, mutta nyt tuntuu, että nämä uuden sukupolven pehmeät opiskelijat odottavat muiden hoitavan heidän asioitaan, varsinkin kun vaikeuksia tulee. Hittolainen, kyse on omasta elämästä ja ihmisen, myös nuoren aikuisen, tulisi ottaa siitä täysi vastuu ihan itse. Kun ymmärtää tämän tosiasian, ei tarvitse valitella pollan prakaamista, vaikka välillä raskaalta tuntuu. Ja tottakai välillä masentaa ja ihminen on allapäin, se on elämän yksi tosiasioista. Mutta se, että odottaa tekemisten aina olevan kivaa ja helppoa, ja että muut ottavat sinun elämästäsi vastuuta, se ei vaan toimi. Itse itsensä on huollettava, muiden apu ym. ovat sitten vain bonusta, jos niitä saa,

Elämä on nykyisin liiankin helppoa monille lapsille ja nuorille, toki ei kaikille, jos kotiolot ovat huonot. Nuori ihan itse kykenee valitsemaan, mitä valintoja elämällään haluaa tehdä, kun meillä  ja Suomessa eivät esim. yliopisto-opinnotkaan kaadu lukuvuosimaksuihin. Lähimmillä ystävilläni esim. erään äiti kuoli hänen ollessaan ala-asteikäinen ja yksinhuoltajaisä oli melkoisen köyhä, toisella ystävälläni alkoholi sävytti lapsuuden perheen elämää. Näistä kokemuksista huolimatta molemmat ovat käyneet yliopiston ja ovat hyvin menestyviä sekä onnellisia elämässään, vaikkei se sekä yksityis- että työrintamalla aina helppoa ole ollutkaan. Kyse on aina ihmisen omasta tahdosta ja valinnasta.

En todellakaan tarkoita, että yliopisto-opinnot ovat elämän autuaaksi tekevä juttu. Itselleni on ihan sama, onko duunari vai akateeminen, kunhan hoitaa hommansa yhteiskuntakelpoisesti. En vaan hirveästi jaksa ymmärtää näitä valittajia, kun kaikki on meidän yhteiskunnassa opiskelujen suhteen mahdollista. Vaikeuksia tulee aina, mutta siitä huolimatta elämässä on mentävä eteenpäin. Halu hoitaa omat asiat itse, itsenäisesti, halu omalla panoksellaan luoda itselleen mielekkään elämän, vaikka välillä tulisikin turpaan, siinä tosiaan avain elämästä selviytymiseen.

PS. Tulipas pitkä purkaus, mutta vielä näin lopuksi totean, että aivan sama, vaikka alapeukkuja tulisi miljoonittain, en tule ymmärtämään tätä turhasta valitttamista, piste.

Vierailija kirjoitti:

Onhan nykyopiskelijoilla käsittämättömän isot määrät luettavaa (varmaan vaihtelee aloittain). Yliopisto on rakennettu täysin typerästi (meidän ala). 2 viikossa pitäisi lukea monta tuhatta sivua tekstiä, kirjoittaa massiivisia esseitä ja sitten vaihtuukin jo seuraava kurssi. Yliopistoaineet olisi järkevää jakaa pidemmälle aikavälille, jolloin kurssin käymisestä olisi joku hyötykin. Olen seuranut muutamien samojen kurssien kehitystä ja joka vuosi opettajat lisäävät opiskeltavan materiaalin määrää. Ei tuossa ole mitään älyä.

Opiskelin maisteriksi 90-luvun lopulla ja nyt teen väikkäriä.

Pakko sanoa, että nyt kun olen seurannut perusopiskelijoiden menoa yliopistolla niin on aivan erilaista kun tuolloin 90-luvulla. Ainakin mun alalla opinnot ovat amerikkalaistuneet eli lukemista on valtavasti, esseitä, tehtäviä, ryhmätöitä, työpajoja, opintopiirejä sun muita on paljon. Lisäksi koko ajan on myös tilaisuuksia ja tapahtumia, joihin olisi fiksua osallistua.

Digitaalisuus tuo oman lisänsä, uusia ohjelmia, joita pitää oppia käyttämään, tulee koko ajan. Vaatimukset eettisyydestä ja avoimuudesta (netissä siis) ovat arkipäivää, pitää osata noudattaa eri lakeja ja opintopoliittisia linjauksia.

Meidän alalla myös kaikki pitää tehdä englanniksi, luultavasti myös perusopinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Oliko AMK-koulutus jokin kirjoituskurssi, mistä valmistuu aihe vapaalle väsäilemään trolleja?

Hoitoalan tutkinto. Yhtään kirjaa ei tarvinnut lukea sen koulutuksen yhteydessä.

Tuo riippuu myös alasta. Toisissa teetätetään vaikka mitä koulujan ulkopuolella ja toisissa ei. Tätä ihmetteli tuttuni jonka lapset opiskelevat Amk mutta eri aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ainakin raastaa sivusta seurata kuinka oma opisleija-lapseni oli aivan poikki ja silminnähden loman tarpeessa keväällä koulun päättymisen aikoihin. Kesätyöt alkoivat heti ja loppuvat kun koulu alkaa. Koko kesä menee töissä. Työn suhteen ei voi yhtään nykyään nirsoilla tai ruveta sanelemaan ehtoja.

Niin totta! Omani aloitti työt vuosi sitten, välissä 5 vuotta ilman lomaa. Nyt 1. loma.

Ei ole opiskelijoilla helppoa.

Itse opiskelin 80-luvulla ja meni 7 vuotta ilman lomaa. Silti minua kyllä säälittää omat opiskelijalapseni. En haluaisi, että yhtä tiukille joutuisivat, kuin itse olin nuorena.

”Kun minä olin nuori...”

No siis kun itse opiskelin, niin lomaa oli lähinnä vain joulun tienoolla.

Kesällä painettiin duunia, että riitti rahat talven opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Oliko AMK-koulutus jokin kirjoituskurssi, mistä valmistuu aihe vapaalle väsäilemään trolleja?

Hoitoalan tutkinto. Yhtään kirjaa ei tarvinnut lukea sen koulutuksen yhteydessä.

Laitatko koulun, tutkinnnon ja vuosikurssin, niin kysäisen sähköpostilla, pitääkö tarinasi paikkansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nykyopiskelijoilla käsittämättömän isot määrät luettavaa (varmaan vaihtelee aloittain). Yliopisto on rakennettu täysin typerästi (meidän ala). 2 viikossa pitäisi lukea monta tuhatta sivua tekstiä, kirjoittaa massiivisia esseitä ja sitten vaihtuukin jo seuraava kurssi.

Ehkä tämä riippuu yliopistosta ja oppiaineesta? Itse kun opiskelin ensimmäistä kertaa 80 - 90 -lukujen taitteessa, se oli tuota. Ja rakastin sitä! Nyt kun menin toiseen yliopistoon täydentämään opintojani (osin samat oppiaineet), kaikki annostellaan kuin lusikalla, on paljon ryhmätöitä, tenttimällä ja itsenäisesti opiskellen ei voi tehdä paljon mitään. Tämä nykysysteemi tuntuu paljon rasittavammalta. 

Minä olen kulkenut aivan samanlaista polkua ja olen täsmälleen samaa mieltäkin kanssasi. Tiesin kyllä, että opiskelu on kaikkialla mennyt kummalliseen yhdessä puuhastelemisen suuntaan, mutta järkytys se silti oli näin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen: edes verkkokursseja ei saa suorittaa yksin, vaan pitää koota pienryhmiä ja järjestellä aikatauluja ja tehdä työnjakoa. Pahimmissa tapauksissa huomasin tuntia ennen ryhmätyön luovuttamista, että kukaan ei ollut luovuttamassa sitä - toisella kerralla opiskelijakaveri oli "unohtanut" ja toisella kerralla jättäytynyt kurssilta kertomatta siitä kenellekään - ja kiistelyn välttämiseksi minä tein tiivistelmän kiireellä itse ja panin sen menemään. Sain kyllä kiitoksia jälkeenpäin, mutta ne eivät lämmittäneet yhtään.

Miksi kirjatenteistä on lähes luovuttu? Miksi verkkotenteissä saa istua kotona näkymättömissä hakukoneiden ja apurien kanssa? Miksi valtaosa opinnoista pitää survoa ryhmätöillä parviälyn läpi niin, että aikaa kuluu mahdollisimman paljon ja tuloksena on se, mitä parvesta keskimäärin irtoaa?

Suoritin äskettäin myös AMK-tutkinnon. Paljon porua, vähän villoja. Käytännössä en oppinut mitään muuta kuin uusia tapoja harjoittaa itsehillintää. Mutta loman tarpeessa olin varmasti, etenkin maksetun loman.

Hesarin viimeaikaiset kirjoitukset olivat huvittavia. Vuosikymmeniä sitten opiskellut humanistiämmä kuvittelee voivansa yksinoikeudella kertoa, miten helppoa kaikilla opiskelijoilla on. Menisi oikeisiin töihin.

Millä aloilla opiskelu on kiristynyt? Olen opiskellut tutkinnon 2000-luvun alussa ja toista teen nyt, ja kumpikaan opiskelu ei ole ollut kireää. Opintotuki ei ole merkittävästi laskenut, koska asumislisä muuttui yleiseksi asumistueksi viime vuonna. Sitä ennen asumislisää sai vain korkeintaan 201 euroa. Onko nuorilla sitten kuvitelmia siitä, että ennen opiskelu olisi ollut helpompaa ja ajatus kuvitellusta rankkuudesta uuvuttaa? Kuitenkin myös esimerkiksi sähköinen tenttiminen ja kesäopiskelumahdollisuudet tekevät opiskelusta paljon sujuvampaa kuin vielä 15-20 vuotta sitten.

Nykynuorten aika menee netissä ja somessa. Meillä ei ennen ollut koulun jälkeen muuta tekemistä, kuin tehdä läksyjä ja kirjoittaa esseitä, vaikka niihin meni kyllä paljon enemmän aikaa käsin kirjoittaessa... Nyt seurustellaan päivä puhelimen kanssa ja yritetään välillä keskittyä kirjoittamaan pari sanaa, mutta eihän se onnistu. Vaatimuksia ollaan päinvastoin jopa laskettu. Tästähän on ollut kirjoituksia lehdissä, että todistusvalinnan myötä opiskelijoista on tullut epäkypsempiä opintoihin ja peruskursseistakaan ei päästä enää läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Oliko AMK-koulutus jokin kirjoituskurssi, mistä valmistuu aihe vapaalle väsäilemään trolleja?

Hoitoalan tutkinto. Yhtään kirjaa ei tarvinnut lukea sen koulutuksen yhteydessä.

Anteeksi, mutta nyt haluan kyllä kuulla, missä päin Suomea on noin ala-arvoista AMK-koulutusta, että siitä selviää ilman kirjatenttejä ja/tai alaan liittyvän kirjallisuuden ja teoriapohjan hallitsemista? Tai toki voihan niistä päästä läpi muiden siivillä ryhmätenttien avulla tai rimaa hipoen yksilösuorituksena (mistä en kyllä kovin ylpeä olisi sinuna), mutta se nyt ei ihan hirveän ihailtavaa ole, koska en suoraan sanottuna haluaisi olla sellaisen hoitajan hoidettavana, joka ei hallitse edes perusteoriaa alaltaan eikä osaa tai kykene perustelemaan tekemiään asioita teoreettisesti. Kyseinen teoriapohja opitaan AMK:ssa ja käytännön työn tulee etenkin hoitoalalla perustua teoreettiseen tietoon ja omaa osaamista tulee koko ajan kehittää ja pysyä myöskin uusimpien teoriatietojen suhteen kartalla. 

Itse sosiaalialan tutkintoa AMK:ssa suorittaneena voin sanoa, ettei sieltä edes ensimmäisten kuukausien aikana olisi selvinnyt ilman kirjojen lukemista tenteistä, joissa teoriaa piti osata hallitsemisen ohella myös soveltaa käytännön tehtäviin esseemuodoissa. Toki läpi voi päästä lukematta tunneilla olemisella, mutta en kovin isoon ääneen sillä ylpeilisi tai haluaisikaan edes sosiaali- ja terveysalalla opiskella vain rimaa hipoen saaden huonoimpia arvosanoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävin ihmistyyppi on kyllä tuo "minä sentään hiihdin kouluun kesät talvet".

toihan on yleismaailmallinen klassikko eli meidän aikaan hiihdettin kouluun lumimyrskyssä ja parimetrisessä pehmeässä umpihangessa 20km suuntaansa kesät talvet, molempiin suuntiin ylämäkeen...

Vierailija kirjoitti:

Millä aloilla opiskelu on kiristynyt? Olen opiskellut tutkinnon 2000-luvun alussa ja toista teen nyt, ja kumpikaan opiskelu ei ole ollut kireää. Opintotuki ei ole merkittävästi laskenut, koska asumislisä muuttui yleiseksi asumistueksi viime vuonna. Sitä ennen asumislisää sai vain korkeintaan 201 euroa. Onko nuorilla sitten kuvitelmia siitä, että ennen opiskelu olisi ollut helpompaa ja ajatus kuvitellusta rankkuudesta uuvuttaa? Kuitenkin myös esimerkiksi sähköinen tenttiminen ja kesäopiskelumahdollisuudet tekevät opiskelusta paljon sujuvampaa kuin vielä 15-20 vuotta sitten.

Ainakin TKK:lle on tullut kaikkia pöhinäopintoja ja suurempi osa opinnoista on pakkoenglanniksi. Vuosituhannen vaihteessa pärjäsi hikisenä ja osaavana nörttinä, mutta nyt pitää osata kaikkea bisnesjuttua ja olla ulospäinsuuntautunut verkostoituja

Vierailija kirjoitti:

Millä aloilla opiskelu on kiristynyt? Olen opiskellut tutkinnon 2000-luvun alussa ja toista teen nyt, ja kumpikaan opiskelu ei ole ollut kireää. Opintotuki ei ole merkittävästi laskenut, koska asumislisä muuttui yleiseksi asumistueksi viime vuonna. Sitä ennen asumislisää sai vain korkeintaan 201 euroa. Onko nuorilla sitten kuvitelmia siitä, että ennen opiskelu olisi ollut helpompaa ja ajatus kuvitellusta rankkuudesta uuvuttaa? Kuitenkin myös esimerkiksi sähköinen tenttiminen ja kesäopiskelumahdollisuudet tekevät opiskelusta paljon sujuvampaa kuin vielä 15-20 vuotta sitten.

Alaasi en tiedä mutta toistaiseksi omissa maisteriopinnoissa on tullut tasan 2 sähköistä tenttiä vastaan ja molemmat piti tehdä koululla valvotussa tietokoneluokassa tiettyyn tenttiaikaan. Eli ihan sama vaikka olisi tuhertanut ne vastaukset paperille kynällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä aloilla opiskelu on kiristynyt? Olen opiskellut tutkinnon 2000-luvun alussa ja toista teen nyt, ja kumpikaan opiskelu ei ole ollut kireää. Opintotuki ei ole merkittävästi laskenut, koska asumislisä muuttui yleiseksi asumistueksi viime vuonna. Sitä ennen asumislisää sai vain korkeintaan 201 euroa. Onko nuorilla sitten kuvitelmia siitä, että ennen opiskelu olisi ollut helpompaa ja ajatus kuvitellusta rankkuudesta uuvuttaa? Kuitenkin myös esimerkiksi sähköinen tenttiminen ja kesäopiskelumahdollisuudet tekevät opiskelusta paljon sujuvampaa kuin vielä 15-20 vuotta sitten.

Alaasi en tiedä mutta toistaiseksi omissa maisteriopinnoissa on tullut tasan 2 sähköistä tenttiä vastaan ja molemmat piti tehdä koululla valvotussa tietokoneluokassa tiettyyn tenttiaikaan. Eli ihan sama vaikka olisi tuhertanut ne vastaukset paperille kynällä. 

Meidän yliopistolla on tosi hyvin tenttejä Examissa. Sekä sivu- että pääaineessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä aloilla opiskelu on kiristynyt? Olen opiskellut tutkinnon 2000-luvun alussa ja toista teen nyt, ja kumpikaan opiskelu ei ole ollut kireää. Opintotuki ei ole merkittävästi laskenut, koska asumislisä muuttui yleiseksi asumistueksi viime vuonna. Sitä ennen asumislisää sai vain korkeintaan 201 euroa. Onko nuorilla sitten kuvitelmia siitä, että ennen opiskelu olisi ollut helpompaa ja ajatus kuvitellusta rankkuudesta uuvuttaa? Kuitenkin myös esimerkiksi sähköinen tenttiminen ja kesäopiskelumahdollisuudet tekevät opiskelusta paljon sujuvampaa kuin vielä 15-20 vuotta sitten.

Ainakin TKK:lle on tullut kaikkia pöhinäopintoja ja suurempi osa opinnoista on pakkoenglanniksi. Vuosituhannen vaihteessa pärjäsi hikisenä ja osaavana nörttinä, mutta nyt pitää osata kaikkea bisnesjuttua ja olla ulospäinsuuntautunut verkostoituja

Paradoksaalisesti sitten sosiaalialaa voi suorittaa jopa kokonaisen tutkinnon verkossa!

Vierailija kirjoitti:

Komppasin viestiä 7, mutta näppäillessäni nuolta ylöspäin samalla tuli myös kaksi tykkäystä nuoli alaspäin -kohtaan.

Siis miten niin ennen ei ollut niin paljon luettavaa ja tehtävää niin, että nykyisin olisi muka enemmän. Järkyttävää valhetta.

Oltiin jo lukioaikoina lukuvuoden aikana töissä, varsinkin kesätöissä. Opiskelurahojen omatoiminen tienaaminen oli itsestään selvää eikä se, että vanhemmat kustantavat kaiken ja kaiken että pitää olla niin pirskatin helppoa.

Kun olen katsonut poikapuoleni elämää "lukio neljässä vuodessa", polla ei välillä meinaa kestää lukion kursseja eikä muka kesätöitä löydy, kaikki pitäisi valmiiksi vanhempien tarjoilla, todellakin ajattelen, että ennenvanhaan tehtiin paljon enemmän töitä. Ihan turhaan lääkärin on ehdottaa ymmärrystä näille valittajille, koska liika ymmärrys ei auta ketään. Helkkari, hommiin vain, sillä liian helppo ja siloiteltu elämä synnyttää näitä turhaumia ja negatiivisia psyykkisiä oireita. Lapsille opettaminen, että elämä ei todellakaan ole helppoa ja kevyttä koko ajan vaan välillä todella raskasta ja raadollista, että elämän ja asioiden eteen pitää tehdä töitä, IHAN ITSE, sekä opettaa lapselle selviytymiskeinoja vaikeuksien kanssa, siinä herkkuresepti hyvää aikuisuuteen.

Ylipäänsä elämän vaikeuksissa turhista valittaminen ei auta ketään vaan asioille täytyy tehdä jotakin, mutta nyt tuntuu, että nämä uuden sukupolven pehmeät opiskelijat odottavat muiden hoitavan heidän asioitaan, varsinkin kun vaikeuksia tulee. Hittolainen, kyse on omasta elämästä ja ihmisen, myös nuoren aikuisen, tulisi ottaa siitä täysi vastuu ihan itse. Kun ymmärtää tämän tosiasian, ei tarvitse valitella pollan prakaamista, vaikka välillä raskaalta tuntuu. Ja tottakai välillä masentaa ja ihminen on allapäin, se on elämän yksi tosiasioista. Mutta se, että odottaa tekemisten aina olevan kivaa ja helppoa, ja että muut ottavat sinun elämästäsi vastuuta, se ei vaan toimi. Itse itsensä on huollettava, muiden apu ym. ovat sitten vain bonusta, jos niitä saa,

Elämä on nykyisin liiankin helppoa monille lapsille ja nuorille, toki ei kaikille, jos kotiolot ovat huonot. Nuori ihan itse kykenee valitsemaan, mitä valintoja elämällään haluaa tehdä, kun meillä  ja Suomessa eivät esim. yliopisto-opinnotkaan kaadu lukuvuosimaksuihin. Lähimmillä ystävilläni esim. erään äiti kuoli hänen ollessaan ala-asteikäinen ja yksinhuoltajaisä oli melkoisen köyhä, toisella ystävälläni alkoholi sävytti lapsuuden perheen elämää. Näistä kokemuksista huolimatta molemmat ovat käyneet yliopiston ja ovat hyvin menestyviä sekä onnellisia elämässään, vaikkei se sekä yksityis- että työrintamalla aina helppoa ole ollutkaan. Kyse on aina ihmisen omasta tahdosta ja valinnasta.

En todellakaan tarkoita, että yliopisto-opinnot ovat elämän autuaaksi tekevä juttu. Itselleni on ihan sama, onko duunari vai akateeminen, kunhan hoitaa hommansa yhteiskuntakelpoisesti. En vaan hirveästi jaksa ymmärtää näitä valittajia, kun kaikki on meidän yhteiskunnassa opiskelujen suhteen mahdollista. Vaikeuksia tulee aina, mutta siitä huolimatta elämässä on mentävä eteenpäin. Halu hoitaa omat asiat itse, itsenäisesti, halu omalla panoksellaan luoda itselleen mielekkään elämän, vaikka välillä tulisikin turpaan, siinä tosiaan avain elämästä selviytymiseen.

PS. Tulipas pitkä purkaus, mutta vielä näin lopuksi totean, että aivan sama, vaikka alapeukkuja tulisi miljoonittain, en tule ymmärtämään tätä turhasta valitttamista, piste.

Voi ei mikä kommentti! Mulle tuli vähän surullinen olo sun poikapuolen puolesta. Viimeistään tuo "kyse on aina omasta tahdosta" kertoo sen miten näköalattomasta kommentista on kyse.

Itseä ainaki risoo se, kun nykyään valitetaan kaikesta eikä mitään jakseta. Kaikki masentaa ja ahdistaa, kaiken pitäisi olla hauskaa ja kaiken pitäisi tulla helpolla. Itsellä ikää36 v.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jauhajat ovat yleensä suurten ikäluokkien edustajia. Heidän opiskeluaikanaan opintolainat olivat kiinteäkorkoisia ja niin pienellä korolla, että laina kannatti ottaa, vaikka ei olisi tarvinnut. Peruspankkitileillä oli nimittäin suurempi talletuskorko. Lisäksi lainaa haettiin kesällä niin, että hakemukseen merkittiin vain siihen asti kertynyt tulo, kukaan ei kiinnostunut myöhemmin tulevasta tulosta. Asuntokin kannatti ostaa opiskeluaikana, jos alkurahoitus oli saatu säästettyä. Kas, opiskelijalla oli niin pienet tulot, että oltiin oikeutettuja täyteen pienikorkoiseen aravalainaan. Väliäkös sillä, että heti asuntoon muutettua valmistui ja sai suurta palkkaa kuten esim lääkäri, pankinjohtaja jne. Hyvähän se sitten jonkun vuoden päästä oli vaihtaa suurempaan asuntoon. Lisäksi heidän aikanaan inflaatio jylläsi vauhdilla, lainanmaksuerä oli häviävän pieni nettotuloon verrattuna.

Suuret ikäluokat sitä sun tätä...

Alla Ilpo Lahtisen kokoamaa historiikkia opintotuen kehityksestä. Kenen mielestä 40-50-luvun vaihteessa syntyneillä on ollut parhaat opintoetuudet? Minä tulkitsen taulukkoa niin, että edut ovat koko ajan vain parantuneet.

05/2019 | Opintotuen historia, nykypäivä ja tulevaisuus

Opintotuen historia(1)

■1969 valtion takaama opintolaina

■1972 opintoraha

■1977 asumislisä

■1979 korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki

■1981-1994 opintorahan huoltajalisä (aiemmin vain opintolainana)

■1980 korkoavustus

■1986-1994 opintorahan lainanhoitokorotus

■1987-2002 aikuisopintoraha

■1992 ja 1994 opintotukiuudistus

■1997 toisen asteen koulumatkatuki

■1998 opiskelijan omien tulojen vuositulomalli

■2001 aikuiskoulutustuki (Koulutusrahasto, 2019 alkaen Työllisyysrahasto)

■2005 opintolainavähennys korkeakouluopiskelijoille

■2014 opintolainahyvitys uusille korkeakouluopiskelijoille

■2017 Suomessa vuokralla asuvat opiskelijat yleisen asumistuen piiriin

■2018 opintorahan huoltajakorotus

■2019 opintorahan oppimateriaalilisä