Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppasin viestiä 7, mutta näppäillessäni nuolta ylöspäin samalla tuli myös kaksi tykkäystä nuoli alaspäin -kohtaan.

Siis miten niin ennen ei ollut niin paljon luettavaa ja tehtävää niin, että nykyisin olisi muka enemmän. Järkyttävää valhetta.

Oltiin jo lukioaikoina lukuvuoden aikana töissä, varsinkin kesätöissä. Opiskelurahojen omatoiminen tienaaminen oli itsestään selvää eikä se, että vanhemmat kustantavat kaiken ja kaiken että pitää olla niin pirskatin helppoa.

Kun olen katsonut poikapuoleni elämää "lukio neljässä vuodessa", polla ei välillä meinaa kestää lukion kursseja eikä muka kesätöitä löydy, kaikki pitäisi valmiiksi vanhempien tarjoilla, todellakin ajattelen, että ennenvanhaan tehtiin paljon enemmän töitä. Ihan turhaan lääkärin on ehdottaa ymmärrystä näille valittajille, koska liika ymmärrys ei auta ketään. Helkkari, hommiin vain, sillä liian helppo ja siloiteltu elämä synnyttää näitä turhaumia ja negatiivisia psyykkisiä oireita. Lapsille opettaminen, että elämä ei todellakaan ole helppoa ja kevyttä koko ajan vaan välillä todella raskasta ja raadollista, että elämän ja asioiden eteen pitää tehdä töitä, IHAN ITSE, sekä opettaa lapselle selviytymiskeinoja vaikeuksien kanssa, siinä herkkuresepti hyvää aikuisuuteen.

Ylipäänsä elämän vaikeuksissa turhista valittaminen ei auta ketään vaan asioille täytyy tehdä jotakin, mutta nyt tuntuu, että nämä uuden sukupolven pehmeät opiskelijat odottavat muiden hoitavan heidän asioitaan, varsinkin kun vaikeuksia tulee. Hittolainen, kyse on omasta elämästä ja ihmisen, myös nuoren aikuisen, tulisi ottaa siitä täysi vastuu ihan itse. Kun ymmärtää tämän tosiasian, ei tarvitse valitella pollan prakaamista, vaikka välillä raskaalta tuntuu. Ja tottakai välillä masentaa ja ihminen on allapäin, se on elämän yksi tosiasioista. Mutta se, että odottaa tekemisten aina olevan kivaa ja helppoa, ja että muut ottavat sinun elämästäsi vastuuta, se ei vaan toimi. Itse itsensä on huollettava, muiden apu ym. ovat sitten vain bonusta, jos niitä saa,

Elämä on nykyisin liiankin helppoa monille lapsille ja nuorille, toki ei kaikille, jos kotiolot ovat huonot. Nuori ihan itse kykenee valitsemaan, mitä valintoja elämällään haluaa tehdä, kun meillä  ja Suomessa eivät esim. yliopisto-opinnotkaan kaadu lukuvuosimaksuihin. Lähimmillä ystävilläni esim. erään äiti kuoli hänen ollessaan ala-asteikäinen ja yksinhuoltajaisä oli melkoisen köyhä, toisella ystävälläni alkoholi sävytti lapsuuden perheen elämää. Näistä kokemuksista huolimatta molemmat ovat käyneet yliopiston ja ovat hyvin menestyviä sekä onnellisia elämässään, vaikkei se sekä yksityis- että työrintamalla aina helppoa ole ollutkaan. Kyse on aina ihmisen omasta tahdosta ja valinnasta.

En todellakaan tarkoita, että yliopisto-opinnot ovat elämän autuaaksi tekevä juttu. Itselleni on ihan sama, onko duunari vai akateeminen, kunhan hoitaa hommansa yhteiskuntakelpoisesti. En vaan hirveästi jaksa ymmärtää näitä valittajia, kun kaikki on meidän yhteiskunnassa opiskelujen suhteen mahdollista. Vaikeuksia tulee aina, mutta siitä huolimatta elämässä on mentävä eteenpäin. Halu hoitaa omat asiat itse, itsenäisesti, halu omalla panoksellaan luoda itselleen mielekkään elämän, vaikka välillä tulisikin turpaan, siinä tosiaan avain elämästä selviytymiseen.

PS. Tulipas pitkä purkaus, mutta vielä näin lopuksi totean, että aivan sama, vaikka alapeukkuja tulisi miljoonittain, en tule ymmärtämään tätä turhasta valitttamista, piste.

Voi ei mikä kommentti! Mulle tuli vähän surullinen olo sun poikapuolen puolesta. Viimeistään tuo "kyse on aina omasta tahdosta" kertoo sen miten näköalattomasta kommentista on kyse.

Olihan se vähän pitkä trolliksi. Silti sisältö tuntui olevan suoranainen kliseekokoelma jonkun viimeksi 80-luvulla töitä hakeneen ja keskiluokan hyvinvoivaa elämää kuplassaan elävän ajatusmaailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jauhajat ovat yleensä suurten ikäluokkien edustajia. Heidän opiskeluaikanaan opintolainat olivat kiinteäkorkoisia ja niin pienellä korolla, että laina kannatti ottaa, vaikka ei olisi tarvinnut. Peruspankkitileillä oli nimittäin suurempi talletuskorko. Lisäksi lainaa haettiin kesällä niin, että hakemukseen merkittiin vain siihen asti kertynyt tulo, kukaan ei kiinnostunut myöhemmin tulevasta tulosta. Asuntokin kannatti ostaa opiskeluaikana, jos alkurahoitus oli saatu säästettyä. Kas, opiskelijalla oli niin pienet tulot, että oltiin oikeutettuja täyteen pienikorkoiseen aravalainaan. Väliäkös sillä, että heti asuntoon muutettua valmistui ja sai suurta palkkaa kuten esim lääkäri, pankinjohtaja jne. Hyvähän se sitten jonkun vuoden päästä oli vaihtaa suurempaan asuntoon. Lisäksi heidän aikanaan inflaatio jylläsi vauhdilla, lainanmaksuerä oli häviävän pieni nettotuloon verrattuna.

Suuret ikäluokat sitä sun tätä...

Alla Ilpo Lahtisen kokoamaa historiikkia opintotuen kehityksestä. Kenen mielestä 40-50-luvun vaihteessa syntyneillä on ollut parhaat opintoetuudet? Minä tulkitsen taulukkoa niin, että edut ovat koko ajan vain parantuneet.

05/2019 | Opintotuen historia, nykypäivä ja tulevaisuus

Opintotuen historia(1)

■1969 valtion takaama opintolaina

■1972 opintoraha

■1977 asumislisä

■1979 korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki

■1981-1994 opintorahan huoltajalisä (aiemmin vain opintolainana)

■1980 korkoavustus

■1986-1994 opintorahan lainanhoitokorotus

■1987-2002 aikuisopintoraha

■1992 ja 1994 opintotukiuudistus

■1997 toisen asteen koulumatkatuki

■1998 opiskelijan omien tulojen vuositulomalli

■2001 aikuiskoulutustuki (Koulutusrahasto, 2019 alkaen Työllisyysrahasto)

■2005 opintolainavähennys korkeakouluopiskelijoille

■2014 opintolainahyvitys uusille korkeakouluopiskelijoille

■2017 Suomessa vuokralla asuvat opiskelijat yleisen asumistuen piiriin

■2018 opintorahan huoltajakorotus

■2019 opintorahan oppimateriaalilisä

esim. pelkän tukiaislistan sijaan voisit miettiä että palkallisten kesätöiden löytäminen on aika vaikeaa jos niitä ei joko ole koska työmarkkinat on rikki tai sitten alallasi työnantajat on hemmoteltu (tai julkisen sektorin per*ereikiä) olettamaan että harjoittelijat ei saa palkkaa kun harjoittelu on pakollista.

Jännä muuten että ne jotka saa palkkansa verovaroista on ahneimmin säästämässä esim. harjoittelijoiden palkoista. 

Mulla meni hermo lukiossa jatkuvaan painostukseen. Teen koko loppu ikäni töitä ni valitsen alan huolella. Kirjoitin itseni kiitettävästi läpi, mutta olin ihan LOPPU.

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorten aika menee netissä ja somessa. Meillä ei ennen ollut koulun jälkeen muuta tekemistä, kuin tehdä läksyjä ja kirjoittaa esseitä, vaikka niihin meni kyllä paljon enemmän aikaa käsin kirjoittaessa... Nyt seurustellaan päivä puhelimen kanssa ja yritetään välillä keskittyä kirjoittamaan pari sanaa, mutta eihän se onnistu. Vaatimuksia ollaan päinvastoin jopa laskettu. Tästähän on ollut kirjoituksia lehdissä, että todistusvalinnan myötä opiskelijoista on tullut epäkypsempiä opintoihin ja peruskursseistakaan ei päästä enää läpi.

Tässä linkki tuohon muistelemaani asiaan.

https://www.ksml.fi/kotimaa/KORJAUS-Todistusvalinta-aiheutti-reputtamis…

"Yliopistot eivät ole ehtineet mukautua todistusvalintaan siirtymiseen. Alakohtaisen pääsykoekirjan poistaminen on aiheuttanut sen, ettei osalla kauppatieteiden opiskelijoista ole perusopinnoissa vaadittavia taustatietoja.

Tästä huolimatta STT:n haastattelemissa yliopistoissa ei ole tehty eikä olla tekemässä muutoksia peruskurssien sisältöön siirtymisen takia. Osa opettajista joutuu kuitenkin käytännössä aloittamaan opettamisen nollasta.

Ensi vuodesta alkaen iso osa opiskelijoista valitaan yliopistoihin ylioppilastodistuksen perusteella. Esimakua suuresta muutoksesta on saatu kauppatieteissä, jossa opiskelijoista 60 prosenttia valittiin todistusvalinnalla jo viime vuonna.

Sen jälkeen kuluneena lukuvuotena Turun yliopistossa on jouduttu höllentämään arvostelukriteerejä. Vaasan yliopistossa on reputettu kauppatieteen peruskursseja enemmän kuin koskaan. Helsingin yliopistossa on suunniteltu verkkokursseja, joiden avulla opiskelija voisi opiskella pääsykoekirjan sisällön ennen yliopiston alkua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä aloilla opiskelu on kiristynyt? Olen opiskellut tutkinnon 2000-luvun alussa ja toista teen nyt, ja kumpikaan opiskelu ei ole ollut kireää. Opintotuki ei ole merkittävästi laskenut, koska asumislisä muuttui yleiseksi asumistueksi viime vuonna. Sitä ennen asumislisää sai vain korkeintaan 201 euroa. Onko nuorilla sitten kuvitelmia siitä, että ennen opiskelu olisi ollut helpompaa ja ajatus kuvitellusta rankkuudesta uuvuttaa? Kuitenkin myös esimerkiksi sähköinen tenttiminen ja kesäopiskelumahdollisuudet tekevät opiskelusta paljon sujuvampaa kuin vielä 15-20 vuotta sitten.

Ainakin TKK:lle on tullut kaikkia pöhinäopintoja ja suurempi osa opinnoista on pakkoenglanniksi. Vuosituhannen vaihteessa pärjäsi hikisenä ja osaavana nörttinä, mutta nyt pitää osata kaikkea bisnesjuttua ja olla ulospäinsuuntautunut verkostoituja

Eihän mitään TKK:ta ole ollut olemassa enää vuosiin.

Opiskelen työn ohessa toista AMK-tutkintoa, edellisen AMNK:n jälkeen on opiskeltu yksi DI ja yksi arskatutkinto.

Se mikä eroaa 20 vuoden takaiseen on "jumalaton nysvääminen", kaikenlaisten rapsaselkkareiden pitää olla tietyn pituisia ja NÄKÖISIÄ, vaikka itse (insinööri)asia olisi suht nopea ja yksinkertainen. Esim joku automaation FBD-ohjelman toteutus on suht nopea, mutta auta armias, rapsaan käytetty aika on 5-6x itse ohjelmaan verrattuna. Joten tavallaan ymmärrän "ensikertalaisia", jos ovat työtaakan alla. Minä sentäs pystyn loikkimaan aika paljon vapautuksien kera ylitse, mutta silti nämä muutama kiertämätöntä kurssia tuottavat aika helkutisti hommia.

Ai mikäkö on peruste tuohon rapsanysväilyyn - "koska insinöörin pitää osata tehdä selkeitä raportteja....", jepjep, 20 vuotta ollut alalla ja olenkohan tasan kerran joutunut kirjoittamaan ns tämän detaljitason "rapsaa" (ja sekin oikeasti ns akateeminen tutkimuspaperi kuin varsinainen raportti...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jauhajat ovat yleensä suurten ikäluokkien edustajia. Heidän opiskeluaikanaan opintolainat olivat kiinteäkorkoisia ja niin pienellä korolla, että laina kannatti ottaa, vaikka ei olisi tarvinnut. Peruspankkitileillä oli nimittäin suurempi talletuskorko. Lisäksi lainaa haettiin kesällä niin, että hakemukseen merkittiin vain siihen asti kertynyt tulo, kukaan ei kiinnostunut myöhemmin tulevasta tulosta. Asuntokin kannatti ostaa opiskeluaikana, jos alkurahoitus oli saatu säästettyä. Kas, opiskelijalla oli niin pienet tulot, että oltiin oikeutettuja täyteen pienikorkoiseen aravalainaan. Väliäkös sillä, että heti asuntoon muutettua valmistui ja sai suurta palkkaa kuten esim lääkäri, pankinjohtaja jne. Hyvähän se sitten jonkun vuoden päästä oli vaihtaa suurempaan asuntoon. Lisäksi heidän aikanaan inflaatio jylläsi vauhdilla, lainanmaksuerä oli häviävän pieni nettotuloon verrattuna.

Suuret ikäluokat sitä sun tätä...

Alla Ilpo Lahtisen kokoamaa historiikkia opintotuen kehityksestä. Kenen mielestä 40-50-luvun vaihteessa syntyneillä on ollut parhaat opintoetuudet? Minä tulkitsen taulukkoa niin, että edut ovat koko ajan vain parantuneet.

05/2019 | Opintotuen historia, nykypäivä ja tulevaisuus

Opintotuen historia(1)

■1969 valtion takaama opintolaina

■1972 opintoraha

■1977 asumislisä

■1979 korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki

■1981-1994 opintorahan huoltajalisä (aiemmin vain opintolainana)

■1980 korkoavustus

■1986-1994 opintorahan lainanhoitokorotus

■1987-2002 aikuisopintoraha

■1992 ja 1994 opintotukiuudistus

■1997 toisen asteen koulumatkatuki

■1998 opiskelijan omien tulojen vuositulomalli

■2001 aikuiskoulutustuki (Koulutusrahasto, 2019 alkaen Työllisyysrahasto)

■2005 opintolainavähennys korkeakouluopiskelijoille

■2014 opintolainahyvitys uusille korkeakouluopiskelijoille

■2017 Suomessa vuokralla asuvat opiskelijat yleisen asumistuen piiriin

■2018 opintorahan huoltajakorotus

■2019 opintorahan oppimateriaalilisä

esim. pelkän tukiaislistan sijaan voisit miettiä että palkallisten kesätöiden löytäminen on aika vaikeaa jos niitä ei joko ole koska työmarkkinat on rikki tai sitten alallasi työnantajat on hemmoteltu (tai julkisen sektorin per*ereikiä) olettamaan että harjoittelijat ei saa palkkaa kun harjoittelu on pakollista.

Jännä muuten että ne jotka saa palkkansa verovaroista on ahneimmin säästämässä esim. harjoittelijoiden palkoista. 

Esim. vuonna 1967 opintonsa aloittanut ei tuon taulukon mukaan ei ole saanut mitään tukia, mutta sinun mielestäsi edelleen nykyopiskelijalla on kovempaa, koska tämä ei saa kesätöitä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nykyopiskelijoilla käsittämättömän isot määrät luettavaa (varmaan vaihtelee aloittain). Yliopisto on rakennettu täysin typerästi (meidän ala). 2 viikossa pitäisi lukea monta tuhatta sivua tekstiä, kirjoittaa massiivisia esseitä ja sitten vaihtuukin jo seuraava kurssi.

Ehkä tämä riippuu yliopistosta ja oppiaineesta? Itse kun opiskelin ensimmäistä kertaa 80 - 90 -lukujen taitteessa, se oli tuota. Ja rakastin sitä! Nyt kun menin toiseen yliopistoon täydentämään opintojani (osin samat oppiaineet), kaikki annostellaan kuin lusikalla, on paljon ryhmätöitä, tenttimällä ja itsenäisesti opiskellen ei voi tehdä paljon mitään. Tämä nykysysteemi tuntuu paljon rasittavammalta. 

Minä olen kulkenut aivan samanlaista polkua ja olen täsmälleen samaa mieltäkin kanssasi. Tiesin kyllä, että opiskelu on kaikkialla mennyt kummalliseen yhdessä puuhastelemisen suuntaan, mutta järkytys se silti oli näin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen: edes verkkokursseja ei saa suorittaa yksin, vaan pitää koota pienryhmiä ja järjestellä aikatauluja ja tehdä työnjakoa. Pahimmissa tapauksissa huomasin tuntia ennen ryhmätyön luovuttamista, että kukaan ei ollut luovuttamassa sitä - toisella kerralla opiskelijakaveri oli "unohtanut" ja toisella kerralla jättäytynyt kurssilta kertomatta siitä kenellekään - ja kiistelyn välttämiseksi minä tein tiivistelmän kiireellä itse ja panin sen menemään. Sain kyllä kiitoksia jälkeenpäin, mutta ne eivät lämmittäneet yhtään.

Miksi kirjatenteistä on lähes luovuttu? Miksi verkkotenteissä saa istua kotona näkymättömissä hakukoneiden ja apurien kanssa? Miksi valtaosa opinnoista pitää survoa ryhmätöillä parviälyn läpi niin, että aikaa kuluu mahdollisimman paljon ja tuloksena on se, mitä parvesta keskimäärin irtoaa?

Suoritin äskettäin myös AMK-tutkinnon. Paljon porua, vähän villoja. Käytännössä en oppinut mitään muuta kuin uusia tapoja harjoittaa itsehillintää. Mutta loman tarpeessa olin varmasti, etenkin maksetun loman.

Opiskelu on vain välivaihe, että päästään siihen varsinaiseen asiaan eli töihin. Jos tuntuu, ettet saa opinnoista mitään irti, niin vedä ne vasemmalla kädellä läpi ja keskity sen jälkeen töihin, ja opettele töissä ne varsinaiset asiat, mitä tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jauhajat ovat yleensä suurten ikäluokkien edustajia. Heidän opiskeluaikanaan opintolainat olivat kiinteäkorkoisia ja niin pienellä korolla, että laina kannatti ottaa, vaikka ei olisi tarvinnut. Peruspankkitileillä oli nimittäin suurempi talletuskorko. Lisäksi lainaa haettiin kesällä niin, että hakemukseen merkittiin vain siihen asti kertynyt tulo, kukaan ei kiinnostunut myöhemmin tulevasta tulosta. Asuntokin kannatti ostaa opiskeluaikana, jos alkurahoitus oli saatu säästettyä. Kas, opiskelijalla oli niin pienet tulot, että oltiin oikeutettuja täyteen pienikorkoiseen aravalainaan. Väliäkös sillä, että heti asuntoon muutettua valmistui ja sai suurta palkkaa kuten esim lääkäri, pankinjohtaja jne. Hyvähän se sitten jonkun vuoden päästä oli vaihtaa suurempaan asuntoon. Lisäksi heidän aikanaan inflaatio jylläsi vauhdilla, lainanmaksuerä oli häviävän pieni nettotuloon verrattuna.

Suuret ikäluokat sitä sun tätä...

Alla Ilpo Lahtisen kokoamaa historiikkia opintotuen kehityksestä. Kenen mielestä 40-50-luvun vaihteessa syntyneillä on ollut parhaat opintoetuudet? Minä tulkitsen taulukkoa niin, että edut ovat koko ajan vain parantuneet.

05/2019 | Opintotuen historia, nykypäivä ja tulevaisuus

Opintotuen historia(1)

■1969 valtion takaama opintolaina

■1972 opintoraha

■1977 asumislisä

■1979 korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki

■1981-1994 opintorahan huoltajalisä (aiemmin vain opintolainana)

■1980 korkoavustus

■1986-1994 opintorahan lainanhoitokorotus

■1987-2002 aikuisopintoraha

■1992 ja 1994 opintotukiuudistus

■1997 toisen asteen koulumatkatuki

■1998 opiskelijan omien tulojen vuositulomalli

■2001 aikuiskoulutustuki (Koulutusrahasto, 2019 alkaen Työllisyysrahasto)

■2005 opintolainavähennys korkeakouluopiskelijoille

■2014 opintolainahyvitys uusille korkeakouluopiskelijoille

■2017 Suomessa vuokralla asuvat opiskelijat yleisen asumistuen piiriin

■2018 opintorahan huoltajakorotus

■2019 opintorahan oppimateriaalilisä

Etkö lukenut lainaamaasi viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Tiedätkö mitä on inflaaio? Ymmärrätkö mitä inflaatio oli 1970-luvulla ja mitä se tarkoitti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jauhajat ovat yleensä suurten ikäluokkien edustajia. Heidän opiskeluaikanaan opintolainat olivat kiinteäkorkoisia ja niin pienellä korolla, että laina kannatti ottaa, vaikka ei olisi tarvinnut. Peruspankkitileillä oli nimittäin suurempi talletuskorko. Lisäksi lainaa haettiin kesällä niin, että hakemukseen merkittiin vain siihen asti kertynyt tulo, kukaan ei kiinnostunut myöhemmin tulevasta tulosta. Asuntokin kannatti ostaa opiskeluaikana, jos alkurahoitus oli saatu säästettyä. Kas, opiskelijalla oli niin pienet tulot, että oltiin oikeutettuja täyteen pienikorkoiseen aravalainaan. Väliäkös sillä, että heti asuntoon muutettua valmistui ja sai suurta palkkaa kuten esim lääkäri, pankinjohtaja jne. Hyvähän se sitten jonkun vuoden päästä oli vaihtaa suurempaan asuntoon. Lisäksi heidän aikanaan inflaatio jylläsi vauhdilla, lainanmaksuerä oli häviävän pieni nettotuloon verrattuna.

Suuret ikäluokat sitä sun tätä...

Alla Ilpo Lahtisen kokoamaa historiikkia opintotuen kehityksestä. Kenen mielestä 40-50-luvun vaihteessa syntyneillä on ollut parhaat opintoetuudet? Minä tulkitsen taulukkoa niin, että edut ovat koko ajan vain parantuneet.

05/2019 | Opintotuen historia, nykypäivä ja tulevaisuus

Opintotuen historia(1)

■1969 valtion takaama opintolaina

■1972 opintoraha

■1977 asumislisä

■1979 korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki

■1981-1994 opintorahan huoltajalisä (aiemmin vain opintolainana)

■1980 korkoavustus

■1986-1994 opintorahan lainanhoitokorotus

■1987-2002 aikuisopintoraha

■1992 ja 1994 opintotukiuudistus

■1997 toisen asteen koulumatkatuki

■1998 opiskelijan omien tulojen vuositulomalli

■2001 aikuiskoulutustuki (Koulutusrahasto, 2019 alkaen Työllisyysrahasto)

■2005 opintolainavähennys korkeakouluopiskelijoille

■2014 opintolainahyvitys uusille korkeakouluopiskelijoille

■2017 Suomessa vuokralla asuvat opiskelijat yleisen asumistuen piiriin

■2018 opintorahan huoltajakorotus

■2019 opintorahan oppimateriaalilisä

Etkö lukenut lainaamaasi viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Tiedätkö mitä on inflaaio? Ymmärrätkö mitä inflaatio oli 1970-luvulla ja mitä se tarkoitti?

Ymmärrätkö sinä, että suuret ikäluokat syntyivät 1946-50, eivätkä suurilta osin näin ollen päässeet edes nauttimaan opintotuesta?

Suuret ikäluokat -hullu, mene nukkumaan.

Kyllä nuoriso on todella jakautunutta. On itselleen armottomia yliopisto-opiskelijoita, jotka uupuvat. Sitten niitä, jotka ottavat rennosti, mutta eivät saa opintoja etenemään, syrjäytyvät ja pössyttävät kannabista. Siihen sivuun sitten ahdistutaan ja eristäydytään sosiaalisesti. Sitten niitä, joiden elämä ei etene mitenkään ja jotka kärsivät jatkuvasti mielenterveysongelmista.

Nämä mieneterveysonelmat eivät todellakaan tule vähenemään seuraavan 20 vuoden aikana vaan lisääntyvät rajusti. Maailma oli ennen parempi, kun ihmiset saivat tehdä helppoja suorittavia töitä ja mennä kolmantena polvena tehtaaseen. Nykyisin pitäisi muka olla niin koulutettuja ja menestyneitä.

EI SE SOVI KAIKILLE!

Olen opiskellut yliopistotutkinnon sekä 90-luvulla että tällä vuosikymmenellä. Olen lukenut pääaineiden lisäksi sivuaineita usemmasta tiedekunnasta. Joten mielestäni voin sanoa, tähän näkemyskseni, että onko opiskelurankempaa nykyään: Ei mielestäni.  Ihmettelin joskus niitä vessanseinien avautumisia opintojen vaikeudesta. Kyllä niitä kirjoja luettiinn ennenkin ja kirjoiteltiin kaiken maailman esseitäkin, pidettiin esitelmiä. Eivät ne ole uusi keksintö.

Tosin jälkimmäistä tutkintoa tehdässäni huomasin, että elämänkokemuksesta on apua ja siitä että opiskelutekniikka on hallussa. Tosin ymmärsin aloittaessani myös, mitä yliopistossa opiskelu vaatii: työtä.

Nuorilla ei ole vielä elämänkokemusta, eikä aloittaessa ehkä käsitystä siitä vielä, mitä yliopisto-opinnot vaatii. Kannattaa myös ymmärtää jo ennen yliopistoon pyrkimistä, että englannin kielen opintoihin kannattaa panostaa, koska lähes alalla kuin alalla tenttikirjoja luetaan myös englanniksi. Huonolla kielitaidolla, se tietysti on yhtä tuskaa.

Se mikä opinnoissa varmaan eniten stressaa niin nuoria kuin varttuneempiakin opiskelijoita on huoli miten selvitä taloudellisesti. Itse jouduin nyt tehdä töitä opiskelujen ohessa, opiskella kesätkin ilman sitä lomaa, tai voihan sitä oman opiskelun rytmittää niin, että siihen kesään jää sitä lomaa, ellei silloinkin töissä ole. Tosin ymmärsin sen opinnot aloittaessani, että lomille voin sanoa hyvästi. Kaikki rahat  meni elämiseen, mistään ulkomaan matkoista en voinut edes haaveillakaan. Joten jos nuorilla opiskelijoilla rahat riittää matkustelemiseen, niin asiat ei liene sitten ihan huonosti.

Sanoisin  kuitenkin, että oli väärin alentaa opintotukea ja lyhentää sitä myönnettävää aikaa. Se vanha malli oli ihan hyvä. Opintotutki pitäisi olla sellainen, että se riittää peruselämiseen, että lukukauden aikana voisi pääasiassa keskittyä opiskelemaan,  mutta toki säilyttää se vaatimus, että niitä opintoja täytyy saada suoritettua, että tuki säilyy. Tosin, olen sitä mieltä, että opiskelijan ei kuulukaan elää samalla elintasolla, kun työssäkäyvät elämänsä itse kustantavat. Tämä olisi nuorten hyvä ymmärtää, että kaikkea ei voi saada heti, varsinkaan jos ei itse pysty elintasoaan kustantamaan. Jostain on tingittävä, vaikka sitten asumalla soluasunnossa. Nuorena opiskelijana asuin aina soluasunnossa ja voin sanoa, että sen myötä opiskeluaika oli monin tavoin rikkaanpaa. Nykyopiskelijoille Suomessa ei kai soluasunnot enää kelpaa. Perspektiiviä voisi tietysti hakea kotimaamme ulkopuolelta, miten opiskelijat muualla elävät ja opintonsa rahoittavat. Suomalainen maksuton opiskelu ja opiskelun rahoitussysteemi sinänsä on toisaalta aika luksusta verrattuna moneen muuhun maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nykyopiskelijoilla käsittämättömän isot määrät luettavaa (varmaan vaihtelee aloittain). Yliopisto on rakennettu täysin typerästi (meidän ala). 2 viikossa pitäisi lukea monta tuhatta sivua tekstiä, kirjoittaa massiivisia esseitä ja sitten vaihtuukin jo seuraava kurssi.

Ehkä tämä riippuu yliopistosta ja oppiaineesta? Itse kun opiskelin ensimmäistä kertaa 80 - 90 -lukujen taitteessa, se oli tuota. Ja rakastin sitä! Nyt kun menin toiseen yliopistoon täydentämään opintojani (osin samat oppiaineet), kaikki annostellaan kuin lusikalla, on paljon ryhmätöitä, tenttimällä ja itsenäisesti opiskellen ei voi tehdä paljon mitään. Tämä nykysysteemi tuntuu paljon rasittavammalta. 

Minä olen kulkenut aivan samanlaista polkua ja olen täsmälleen samaa mieltäkin kanssasi. Tiesin kyllä, että opiskelu on kaikkialla mennyt kummalliseen yhdessä puuhastelemisen suuntaan, mutta järkytys se silti oli näin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen: edes verkkokursseja ei saa suorittaa yksin, vaan pitää koota pienryhmiä ja järjestellä aikatauluja ja tehdä työnjakoa. Pahimmissa tapauksissa huomasin tuntia ennen ryhmätyön luovuttamista, että kukaan ei ollut luovuttamassa sitä - toisella kerralla opiskelijakaveri oli "unohtanut" ja toisella kerralla jättäytynyt kurssilta kertomatta siitä kenellekään - ja kiistelyn välttämiseksi minä tein tiivistelmän kiireellä itse ja panin sen menemään. Sain kyllä kiitoksia jälkeenpäin, mutta ne eivät lämmittäneet yhtään.

Miksi kirjatenteistä on lähes luovuttu? Miksi verkkotenteissä saa istua kotona näkymättömissä hakukoneiden ja apurien kanssa? Miksi valtaosa opinnoista pitää survoa ryhmätöillä parviälyn läpi niin, että aikaa kuluu mahdollisimman paljon ja tuloksena on se, mitä parvesta keskimäärin irtoaa?

Suoritin äskettäin myös AMK-tutkinnon. Paljon porua, vähän villoja. Käytännössä en oppinut mitään muuta kuin uusia tapoja harjoittaa itsehillintää. Mutta loman tarpeessa olin varmasti, etenkin maksetun loman.

Opiskelu on vain välivaihe, että päästään siihen varsinaiseen asiaan eli töihin. Jos tuntuu, ettet saa opinnoista mitään irti, niin vedä ne vasemmalla kädellä läpi ja keskity sen jälkeen töihin, ja opettele töissä ne varsinaiset asiat, mitä tarvitset.

Olin jo tehnyt yli kaksikymmentä vuotta juuri sitä työtä, jota olin tuolla täydentämässä muodon vuoksi. Olin ajatellut oppivani kaikenlaista uutta muilta ikäisiltäni ja samataustaisilta, mutta toisin kävi. En ollut ainoa.

Olen yli kolmikymppinen ja viime vuoden lukuvuoden ajan olen ollut AMK:ssa suorittamassa toista tutkintoa. Suositustahtia edetessä opintoja on ollut 3 tai 4 päivänä viikossa. Oppitunteja on ollut ehkä 20 viikossa. Joskus päivä on saattanut olla niin lyhyt, etteivät kauempaa tulevat opiskelijat ole viitsinyt tulla sen takia koululle. Kotitehtäviä on ollut parissa aineessa, niihin on mennyt keskimäärin 4 -5 tuntia viikossa.

Meillä on ollut vain parissa aineessa niin sanottuja "vanhan ajan" tenttejä, joissa on valvotusti ilman materiaaleja vastattu tenttitilaisuudessa saatuihin kysymyksiin. Muut tentit ovat olleet joko materiaalin kanssa tehtäviä tenttejä, kotona tehtäviä tenttejä tai pienryhmissä valmisteltuja esityksiä.

Joulutauko kesti noin 5 viikkoa, viimeinen tentti oli toukokuun alussa. Hiihtoloma ja syysloma olivat viikon mittaiset. 

Lienee selvää, että 37,5 tunnin työviikkoon tottunut aikuinen ihminen pitää tämmöistä opiskelua puolittain lomailuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jauhajat ovat yleensä suurten ikäluokkien edustajia. Heidän opiskeluaikanaan opintolainat olivat kiinteäkorkoisia ja niin pienellä korolla, että laina kannatti ottaa, vaikka ei olisi tarvinnut. Peruspankkitileillä oli nimittäin suurempi talletuskorko. Lisäksi lainaa haettiin kesällä niin, että hakemukseen merkittiin vain siihen asti kertynyt tulo, kukaan ei kiinnostunut myöhemmin tulevasta tulosta. Asuntokin kannatti ostaa opiskeluaikana, jos alkurahoitus oli saatu säästettyä. Kas, opiskelijalla oli niin pienet tulot, että oltiin oikeutettuja täyteen pienikorkoiseen aravalainaan. Väliäkös sillä, että heti asuntoon muutettua valmistui ja sai suurta palkkaa kuten esim lääkäri, pankinjohtaja jne. Hyvähän se sitten jonkun vuoden päästä oli vaihtaa suurempaan asuntoon. Lisäksi heidän aikanaan inflaatio jylläsi vauhdilla, lainanmaksuerä oli häviävän pieni nettotuloon verrattuna.

Suuret ikäluokat sitä sun tätä...

Alla Ilpo Lahtisen kokoamaa historiikkia opintotuen kehityksestä. Kenen mielestä 40-50-luvun vaihteessa syntyneillä on ollut parhaat opintoetuudet? Minä tulkitsen taulukkoa niin, että edut ovat koko ajan vain parantuneet.

05/2019 | Opintotuen historia, nykypäivä ja tulevaisuus

Opintotuen historia(1)

■1969 valtion takaama opintolaina

■1972 opintoraha

■1977 asumislisä

■1979 korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki

■1981-1994 opintorahan huoltajalisä (aiemmin vain opintolainana)

■1980 korkoavustus

■1986-1994 opintorahan lainanhoitokorotus

■1987-2002 aikuisopintoraha

■1992 ja 1994 opintotukiuudistus

■1997 toisen asteen koulumatkatuki

■1998 opiskelijan omien tulojen vuositulomalli

■2001 aikuiskoulutustuki (Koulutusrahasto, 2019 alkaen Työllisyysrahasto)

■2005 opintolainavähennys korkeakouluopiskelijoille

■2014 opintolainahyvitys uusille korkeakouluopiskelijoille

■2017 Suomessa vuokralla asuvat opiskelijat yleisen asumistuen piiriin

■2018 opintorahan huoltajakorotus

■2019 opintorahan oppimateriaalilisä

Leikkauksia ei ole mainittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintotukikuukausien vähäinen lukumäärä ja jako erikseen alempaan ja ylempään tutkintoon, liian paljon lainaa ja liian vähän varsinaista opintotukea ja suoritusvaatimukset. Siinä ne pääasialliset syyt.

Ei pelkästään nuo, vaan myös tämä, mikä sanotaan tuolla yhdessä kommentissa:

"Sosiaalisen median luomilla mielikuvilla on varmasti yksi suuri vaikutus. Esim. instagramissa suuressa suosiossa oleva ”vaikuttaminen” luo monille aivan väärän kuvan ns. normaalista elämästä. Tyypit poseeraa milloin missäkin eksoottisessa kohteessa ja hotellissa, milloin mikin kalliin brändin vaate, laukku tai muu hepene yllä ja annetaan kuva kuin koko elämä olisi tuollaista aamusta iltaan. Sitten yritetään tavoitella tuota kulissia, otetaan lainaa niin että korvissa soi ja murennutaan, kun korttitalo alkaa sortua. Surullista touhua seurata sivusta. Työelämän raadollisuus on toki sitten vielä asia erikseen. :/"

Tämä on valitettavasti niin totta.

No mikä tähän olisi ratkaisu? Jätetään turhanpäiväinen somessa pyöriminen ja satsataan vaan siihen, mikä on hyödyllistä, sekä kissavideoihin?

Fakta on, että opiskelijoilla on perusasiat hyvin. Opiskelusta ei tarvitse maksaa kymppitonneja vuodessa, asumiseen ja elämiseen riittää tuki, kun säästeliäästi elelee. Lainaa voi ottaa lisäksi. Asua voi yhä useammin mukavasti omassa yksiössä.  Opinnot pitää saada vietyä rajallisessa ajassa läpi ja sitä seurataan. Vaatimustaso ei ole älytön. Verrattuna vaikka USAan tilanne on vaatimusten osalta samanlainen ja opintokulut puolestaan ovat sellaiset, että monilla on lainaa jopa kuusinumeroinen summa opintojen lopulla, vaikka stipendejä on paljon jaossa. Toisaalta siellä arvostetaan opetusta ja tutkintoa, kun siitä joutuu varsinkin suosituimmissa kouluissa maksamaan paljon. Opiskelupaikoista ja työpaikoista kilpaillaan vähintään siinä missä meilläkin. Kesä- ja tuntitöissä käydään ja ns. hanttihommat kelpaavat myös.  Aina on tehty töitä ja opiskeltu samaan aikaan, siinä ei ole mitään uutta. 

Jäävätkö siis ainoiksi eroiksi somehölmöily, Suomen onnettoman huono oppilaanohjaus sekä älyttömät pääsykoerumbat, joita oppilaat jopa välttämättä vaativat ymmärtämättä, ettei se helpota kenenkään opintotaivalta? Ne samat tyypit ne opiskelupaikat kuitenkin loppupeleissä saavat, sillä hyvät ovat aina loppujen lopuksi parempia kuin huonommat. Nykysysteemillä vaan kaikki joutuvat raatamaan moninkertaisesti, ensin yo-kirjoitukset ja sitten pääsykokeet.

AMK:ta ei varsinaisesti yliopistoksi lasketakaan, vaikka mukamas korkeakoulu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorten aika menee netissä ja somessa. Meillä ei ennen ollut koulun jälkeen muuta tekemistä, kuin tehdä läksyjä ja kirjoittaa esseitä, vaikka niihin meni kyllä paljon enemmän aikaa käsin kirjoittaessa... Nyt seurustellaan päivä puhelimen kanssa ja yritetään välillä keskittyä kirjoittamaan pari sanaa, mutta eihän se onnistu. Vaatimuksia ollaan päinvastoin jopa laskettu. Tästähän on ollut kirjoituksia lehdissä, että todistusvalinnan myötä opiskelijoista on tullut epäkypsempiä opintoihin ja peruskursseistakaan ei päästä enää läpi.

Tässä linkki tuohon muistelemaani asiaan.

https://www.ksml.fi/kotimaa/KORJAUS-Todistusvalinta-aiheutti-reputtamis…

"Yliopistot eivät ole ehtineet mukautua todistusvalintaan siirtymiseen. Alakohtaisen pääsykoekirjan poistaminen on aiheuttanut sen, ettei osalla kauppatieteiden opiskelijoista ole perusopinnoissa vaadittavia taustatietoja.

Tästä huolimatta STT:n haastattelemissa yliopistoissa ei ole tehty eikä olla tekemässä muutoksia peruskurssien sisältöön siirtymisen takia. Osa opettajista joutuu kuitenkin käytännössä aloittamaan opettamisen nollasta.

Ensi vuodesta alkaen iso osa opiskelijoista valitaan yliopistoihin ylioppilastodistuksen perusteella. Esimakua suuresta muutoksesta on saatu kauppatieteissä, jossa opiskelijoista 60 prosenttia valittiin todistusvalinnalla jo viime vuonna.

Sen jälkeen kuluneena lukuvuotena Turun yliopistossa on jouduttu höllentämään arvostelukriteerejä. Vaasan yliopistossa on reputettu kauppatieteen peruskursseja enemmän kuin koskaan. Helsingin yliopistossa on suunniteltu verkkokursseja, joiden avulla opiskelija voisi opiskella pääsykoekirjan sisällön ennen yliopiston alkua."

Kouluilta on moka, elleivät he ole varustautuneet tyhjästä aloittavien ekanvuoden opiskelijoiden kanssa perusteiden opettamiseen. 

Ja kuitenkin ihan varmasti on selkeä säästö ajassa ja vaivassa, kun opetetaan perusteita vain kouluun otetuille yhden vuoden ajan sen sijaan että puolet ikäluokasta jankkaa pääsykoemateriaaleja jopa 3-5 vuotta.

Monet kypsällä aikuisiällä (uudelleen) opiskelleet kokevat, että nykyisin opinnot ovat sujuneet helpommin kuin nuoruusiässä opiskelut. Olisikohan niin, että työkokemuksesta ja yleisestä elämänkokemuksesta sekä aikaisemmista opinnoista.olisi jotakin hyötyä tässä? Nuoruusiässä ihminen kokee niin eri tavalla asiat kuin lähellä keski-ikää ja kaikki pitää opetella alusta, usein kantapään kautta.