Olen ajatellut, että jos saan lapsen, yritän pitää asian mahdollisimman salassa

Ap, äiti voi olla vaikkei höperry ja sekoa. T. Naisjohtaja, lapsia, en ole koskaan seonnut ja pidän tarkkaan huolen että töissä en puhu lapsista mitään - miesvaltaisella työpaikalla asiasta kannattaa vaan olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä puhun työpaikallani, että kävin poikaystävän kanssa matkalla, tarkoittaako se siis, että minä en pysty edes työpaikalla irrottautumaan seksipetorakastajan ja maailmanmatkaajan roolista? En nyt ihan saa kiinni, mitä tässä tarkoitetaan tuolla, että äidin rooli on työpaikallakin. 

Ero on varmaan, että kaikista rooleista ap kokee, että äiti on jotain niin inhottavaa, että hän kokee loukkauksena, että häntä kutsuttaisiin sellaiseksi, ja että äidiksi muuttuminen on pahinta ja saastaisinta, mitä hän voi itselleen kuvitella tapahtuvan. Että "äidiksi" tulemalla hän menettäisi itsensä.

Voin enää ihmetellä, mitä hänen määritelmäänsä "äidistä" mahtaa kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äiti on korvaamaton. Joku muukin voi lapsen kasvattaa aikuiseksi, mutta keneenkään muuhun ei synny samanlaista tunnesidettä ja symbioosia kuin omaan äitiin.

Mistä tiedän; koska minulla oli äiti ja hän kuoli. Minulla oli sen jälkeen aivan hyvä kasvatusperhe, ulospäin ei mitenkään eronnut normaalista perheestä ja lapsuudesta. Silti mikään ei voi korvata äitiä, kun kerran sain tuntea, mitä se on.

Olet VÄÄRÄSSÄ, äitiin ei todellakaan aina synny rakkaudellista symbioosia. Mun äiti on luonnevikainen lapsenhakkaaja ja nöyryytti ja alisti ja hakkasi koko lapsuuden. Olisin totisesti onnellisempi ilman äitiä. Kaikki äidit ei ole hyviä!!!

Ei varmasti olekaan, ja sen takia on sitä tärkeämpää, ettei sellaisten jotka ei halua äidiksi, tarvitse ikinä sellaisiksi ryhtyä. Eikä pidä.

Ap tuntee vain hössöttäviä wt mammoja joille äitiys on saavutusten ”huippu”.. Knnattaa ottaa tuttavapiiriin naisjohtajia, naistutkijoita, naisjuristeja... ns tolkun naisia niin saa vähän paremman kuvan äitiydestä.

Lasta ei sitten lain mukaan voi säätää äänettömälle. Se on rikos.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä puhun työpaikallani, että kävin poikaystävän kanssa matkalla, tarkoittaako se siis, että minä en pysty edes työpaikalla irrottautumaan seksipetorakastajan ja maailmanmatkaajan roolista? En nyt ihan saa kiinni, mitä tässä tarkoitetaan tuolla, että äidin rooli on työpaikallakin. 

En ole ap, mutta jos sinä puhut pelkästään poikaystävästäsi ja matkoistasi, niin kyllähän sinusta vähän läheisriippuvainen maailmanmatkaaja-fiilis tulee.

Ei tokikaan seksipetorakastaja, koska kaikki eivät edes harrasta seksiä poikaystäviensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Teetkö näin muidenkin asioiden kohdalla, jotka eivät kiinnosta sinua? Jos kaverisi kertoo innostuneena uudesta harrastuksestaan, tai työkaveri matkastaan kohteeseen, joka ei kiinnosta sinua, tai sukulainen vaikka uudesta lemmikistä, niin et kysy mitään, lähdet pois, käyttäydyt torjuvasti ja tylysti?

Lähtökohtaisesti nuo kaikki ovat kiinnostavampia asioita kuin randomin työkaverin lapsi. Ap

Selvä mutta varmaan on muitakin asioita, jotka eivät kiinnosta sinua, kuin lapset. Kysymykseni oli, että käyttäydytkö kylmästi ja torjuvasti aina kun joku puhuu asiasta, joka ei sinua kiinnosta? Vai teetkö joskus kuitenkin myönnytyksiä sosiaalisille tavoille ja kysyt jotain/esität kohteliaan kiinnostunutta/jotain vastaavaa? Vai oletko tinkimätön, et koskaan kohteliaisuudesta esitä kiinnostunutta?

Sitten jos joskus tulen olemaan raskaana, en tule kertomaan sitä ainakaan vanhemmilleni koska heille tulee mielikuvia siitä kun olen sitä lasta ollut tekemässä. Ja nauravat ja hihittävät vielä päälle koska saavat tietää että heidän tytär harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos joskus tulen olemaan raskaana, en tule kertomaan sitä ainakaan vanhemmilleni koska heille tulee mielikuvia siitä kun olen sitä lasta ollut tekemässä. Ja nauravat ja hihittävät vielä päälle koska saavat tietää että heidän tytär harrastaa seksiä.

Miks aina mun kommentin jälkeen koko keskustelu hiljenee?😭

On tää ketju kyllä yhtä nilittämistä. Loppujen lopuksi aion tehdä ihan niinkuin parhaaksi näen ihan sama mitä te siitä tykkäätte ja jatkan tasan tarkkaan samalla mallilla. Oma elämä tässä kuitenkin kyseessä ja sen olen paremmaksi havainnut.

Jos teitä vatuttaa meikäläisen kaltaisen kanssa jutustelu niin kukaan ei siihen teitä pakota. Ja eilisen oivalluksen perusteella, taidan tehdä ihan samoin. Alan nimittäin karsia rankalla kädellä näitä teennäisiä ihmisiä elämästäni. Kyllä sinne kourallinen äitejä jää, mutta suuri osa mammoista saa painua lippahivoon.

Eipä muuta kuin sytkyjä ja kiitos teille :)) Ap

Vierailija kirjoitti:

lippahivoon.

Minne? 🤔

Jaa-a, kaikenlaisia tunnevammaisia sitä onkin, tuntuu aapeellä olevan erikoisia ennakkoluuloja ja muita rasitteita siellä sosiaalisella puolella. 

En nyt edes jaksa lukea koko ketjua, mutta työnantajanhan pitää tietää että sulla on lapsi koska sulla on sitten tiettyjä oikeuksia siihen lapseen liittyen, esim. töistä pois jääminen kun pieni lapsi on sairas eikä sitä voi viedä hoitoon. On oikeuksia tehdä lyhennettyä viikkoa jne. Puhumattakaan äitiys-ja vanhempainvapaista.

Ja muutenkin, se että ei halua kertoa lapsestaan kenellekään kuulostaa vaan siltä että olettaa että häpeää sitä lastaan niin ettei halua toisten siitä tietävän, suurempi mysteeri sitten on että miksi joku häpeää lastaan jo ennen lapsen siittämistäkin. Suurin osa vanhemmista on erittäin ylpeitä jälkikasvustaan ja siksi kyllä kertoo olevansa vanhempia, vähintäänkin nyt ystävilleen ja sukulaisilleen. Se lapsihan on ihminen, perheenjäsen, olisihan se yhtä omituista vaikka salata oma sisarus tai vanhempi, esittää vaan kaikille että ei mulla mitään äitiä ole koskaan ollut, en ole kenenkään lapsi, ei mulla mitään veljeä ole koskaan ollut, en ole kenenkään sisko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Teetkö näin muidenkin asioiden kohdalla, jotka eivät kiinnosta sinua? Jos kaverisi kertoo innostuneena uudesta harrastuksestaan, tai työkaveri matkastaan kohteeseen, joka ei kiinnosta sinua, tai sukulainen vaikka uudesta lemmikistä, niin et kysy mitään, lähdet pois, käyttäydyt torjuvasti ja tylysti?

Lähtökohtaisesti nuo kaikki ovat kiinnostavampia asioita kuin randomin työkaverin lapsi. Ap

Selvä mutta varmaan on muitakin asioita, jotka eivät kiinnosta sinua, kuin lapset. Kysymykseni oli, että käyttäydytkö kylmästi ja torjuvasti aina kun joku puhuu asiasta, joka ei sinua kiinnosta? Vai teetkö joskus kuitenkin myönnytyksiä sosiaalisille tavoille ja kysyt jotain/esität kohteliaan kiinnostunutta/jotain vastaavaa? Vai oletko tinkimätön, et koskaan kohteliaisuudesta esitä kiinnostunutta?

Tähän et sitten pystynyt vastaamaan, ap? Mua olisi ihan oikeasti kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Teetkö näin muidenkin asioiden kohdalla, jotka eivät kiinnosta sinua? Jos kaverisi kertoo innostuneena uudesta harrastuksestaan, tai työkaveri matkastaan kohteeseen, joka ei kiinnosta sinua, tai sukulainen vaikka uudesta lemmikistä, niin et kysy mitään, lähdet pois, käyttäydyt torjuvasti ja tylysti?

Lähtökohtaisesti nuo kaikki ovat kiinnostavampia asioita kuin randomin työkaverin lapsi. Ap

Selvä mutta varmaan on muitakin asioita, jotka eivät kiinnosta sinua, kuin lapset. Kysymykseni oli, että käyttäydytkö kylmästi ja torjuvasti aina kun joku puhuu asiasta, joka ei sinua kiinnosta? Vai teetkö joskus kuitenkin myönnytyksiä sosiaalisille tavoille ja kysyt jotain/esität kohteliaan kiinnostunutta/jotain vastaavaa? Vai oletko tinkimätön, et koskaan kohteliaisuudesta esitä kiinnostunutta?

Tähän et sitten pystynyt vastaamaan, ap? Mua olisi ihan oikeasti kiinnostanut.

En ole täysin ehdoton, mutta en jaksa esittää kiinnostunutta kovinkaan montaa minuuttia. Varmaan sen takia tutuissa ei oikein ole ihmisiä, joista en ole aidosti kiinnostunut. En yleensäkään jaksa tuhlata aikaani ihmisiin, joille pitää esittää jotakin. Ap

Ap, olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja tajuan mistä puhut. Olet kyllä nainen, mutta persoonaltasi erilainen kuin useimmat muut. Se ei tee sinusta yhtään vähempää naista. Voit myös olla äiti, sellainen äiti kuin itse olet. Eli erilainen kuin useimmat muut äidit. Minäkin välttelisin somea ja massoja, jos saisin lapsen, kun en kestä sitä massiivista hoivaviettiä mikä suurimmalla osalla naisista (ja monilla miehilläkin) on. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja tajuan mistä puhut. Olet kyllä nainen, mutta persoonaltasi erilainen kuin useimmat muut. Se ei tee sinusta yhtään vähempää naista. Voit myös olla äiti, sellainen äiti kuin itse olet. Eli erilainen kuin useimmat muut äidit. Minäkin välttelisin somea ja massoja, jos saisin lapsen, kun en kestä sitä massiivista hoivaviettiä mikä suurimmalla osalla naisista (ja monilla miehilläkin) on. Tsemppiä.

Harmi, kun et lisäänny. Nimittäin jatkossa varmaan vain nuo hoivavietilliset lisääntyy ja maailmasta tulee tuskallinen paikka niille vähäisille, joilla se ei kovinkaan vahvana ilmene. 

Itse kerroin töissä vasta seitsemännellä kuulla. Joskus on kiva vähän yllättää muut. Eikä muutenkaan ole mielestäni mitenkään enemmän huomaavaista kertoa siitä mahdollisimman aikaisin työpaikalla. Kyllähän ihmiset varmaan haluaisivat tietää susta kaiken ja heti mutta omissa käsissä se on koska haluaa kertoa. Jos joku hehkuttaa jo tokalla kuulla, niin ihan oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Teetkö näin muidenkin asioiden kohdalla, jotka eivät kiinnosta sinua? Jos kaverisi kertoo innostuneena uudesta harrastuksestaan, tai työkaveri matkastaan kohteeseen, joka ei kiinnosta sinua, tai sukulainen vaikka uudesta lemmikistä, niin et kysy mitään, lähdet pois, käyttäydyt torjuvasti ja tylysti?

Lähtökohtaisesti nuo kaikki ovat kiinnostavampia asioita kuin randomin työkaverin lapsi. Ap

Selvä mutta varmaan on muitakin asioita, jotka eivät kiinnosta sinua, kuin lapset. Kysymykseni oli, että käyttäydytkö kylmästi ja torjuvasti aina kun joku puhuu asiasta, joka ei sinua kiinnosta? Vai teetkö joskus kuitenkin myönnytyksiä sosiaalisille tavoille ja kysyt jotain/esität kohteliaan kiinnostunutta/jotain vastaavaa? Vai oletko tinkimätön, et koskaan kohteliaisuudesta esitä kiinnostunutta?

Tähän et sitten pystynyt vastaamaan, ap? Mua olisi ihan oikeasti kiinnostanut.

En ole täysin ehdoton, mutta en jaksa esittää kiinnostunutta kovinkaan montaa minuuttia. Varmaan sen takia tutuissa ei oikein ole ihmisiä, joista en ole aidosti kiinnostunut. En yleensäkään jaksa tuhlata aikaani ihmisiin, joille pitää esittää jotakin. Ap

Mä en ole ihan samaa mieltä, tosin en mielelläni ole tekemisissä ihmisen kanssa, joka on loukannut tai ollut superärsyttävä, en edes kohteliaisuus syistä. Jos on pakko, niin voin esittää ja jutustella vaikka mitä, mutta jos koen henkilön kaikkea muuta kun miellyttäväksi tai jos hän on käyttäytynyt muokkamaisesti mielummin ei.