Olen ajatellut, että jos saan lapsen, yritän pitää asian mahdollisimman salassa

Tunnistan Ap:n kipuilussa paljon itseäni. Tosin minulla se oli tiedostamatonta. Havahduin joskus lapsen ollessa kolme, kun minua puistatti muiden sanoessa minun olevan äiti. Olin tosiaan vaan ajatellut, että minulla on lapsi, enkä ollut identifioinut itseäni nimenomaan äidiksi. Mainittakoon, että minulla oli raskauden ajan sekä synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistus sekä pahoja kiintymisvaikeuksia lapseeni.

Nykyisin lapsi on kuusi ja minä olen ihan tavallinen äiti, joka työpaikan kahvipöydässä keskustelee muiden työkavereiden kanssa milloin mistäkin. Monesti jutut liittyvät lapsiin, sillä meillä on monella saman ikäisiä lapsia. En koe olevani vain äiti. Minulla on edelleen harrastukseni ja omat mielenkiinnon kohteet, joihin lapsi ei liity mitenkään. Äitiys on osa minun identiteettiäni. On typerää edes kuvitella, että lapsi, siis uusi ihminen, tulisi elämääsi eikä vaikuttaisi sinuun, sinun tunteisiin tai arvoihin mitenkään. Jo pelkästään toiseen ihmiseen rakastuminen vaikuttaa niihin. Miksi oma lapsi olisi eri asia? Mieti miten elämäsi on muuttunut mahdollisen puolisosi tapaamisen jälkeen.

Ap:lle suosittelen omien demonien voittamista ennen lapsen tekoa. Ei ole ollut kovin mukana polku kuljettavana taistella niitä vastaan lapsen jo ollessa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

No elä miten haluat, mutta tuolla asenteella tuskin se lapsikaan sitten kiinnostaa, joten mikä tässä nyt on pointtisi. Halveksit vanhempia. Halveksit äitejä. Halveksit ihmisiä, joita kiinnostaa lapset. Miksi ihmeessä haluaisit lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Ap, mikäli haluat lapsen uskon että olet ehkä kuten minäkin olin raskausaikanani,koin samoja ajatuksia. Kehittelemällä omia sääntöjä ja jakamalla itsensä eri ryhmään kuin muut äidit yrität alitajuntaisesti kontrolloida pelottavaa ja uutta tilannetta josta sinulla ei ole ennestään kokemusta ja johon ei aina voi edes vaikuttaa. Onhan se nykyihmiselle vähän järkyttävää olla osana luonnonkulkua ja kokea muutos, jotakin on pakko koittaa kontrolloida. Kannattaa miettiä mistä negatiivisuus ja salailu juontaa juurensa, ehkä peloista, protestoinnista? Someen saa tietysti laittaa tai olla laittamatta mitä tykkää. Itselläni kontrollintarve helpotti synnytyksen jälkeen enkä olekaan yhtään sellainen äiti kuin suunnittelin olevani, ja sekin on vain hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan Ap:n kipuilussa paljon itseäni. Tosin minulla se oli tiedostamatonta. Havahduin joskus lapsen ollessa kolme, kun minua puistatti muiden sanoessa minun olevan äiti. Olin tosiaan vaan ajatellut, että minulla on lapsi, enkä ollut identifioinut itseäni nimenomaan äidiksi. Mainittakoon, että minulla oli raskauden ajan sekä synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistus sekä pahoja kiintymisvaikeuksia lapseeni.

Nykyisin lapsi on kuusi ja minä olen ihan tavallinen äiti, joka työpaikan kahvipöydässä keskustelee muiden työkavereiden kanssa milloin mistäkin. Monesti jutut liittyvät lapsiin, sillä meillä on monella saman ikäisiä lapsia. En koe olevani vain äiti. Minulla on edelleen harrastukseni ja omat mielenkiinnon kohteet, joihin lapsi ei liity mitenkään. Äitiys on osa minun identiteettiäni. On typerää edes kuvitella, että lapsi, siis uusi ihminen, tulisi elämääsi eikä vaikuttaisi sinuun, sinun tunteisiin tai arvoihin mitenkään. Jo pelkästään toiseen ihmiseen rakastuminen vaikuttaa niihin. Miksi oma lapsi olisi eri asia? Mieti miten elämäsi on muuttunut mahdollisen puolisosi tapaamisen jälkeen.

Ap:lle suosittelen omien demonien voittamista ennen lapsen tekoa. Ei ole ollut kovin mukana polku kuljettavana taistella niitä vastaan lapsen jo ollessa maailmassa.

En ymmärrä, mitä tarkoitat toiseen ihmisen rakastumisen muuttavan elämää? Se on tarkoittanut sitä, että suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä ja etenemme elämässä, muutamme yhteen jne. Mutta nämä ovat ulkoisia muutoksia, joita myös lapsen myötä tapahtuu. Sitten parisuhteen myötä tulee sitoutuminen. Mikä tapahtuu pakostakin myös lapsen myötä. Kumpikaan ei silti tarkoita, että sekään muuttaisi minua. En koe, että parisuhde olisi muuttanut minua. Sori nyt vain.

Sinä koet saavuttaneesi jonkinlaisen tasapainon, mutta minä en siltikään koe samaistuvani nainen/äiti-identiteettiin. Lopputulos oli, että sinä luovutit yhteisön paineen alla ja sulauduit yhteen asian kanssa, jonka suhteen näit ristiriidan. Yhteisö siis lopulta aivopesi sinut "äidiksi" osaksi oman järjestelmänsä "välttämätöntä tarkemminmäärittelyä". Kuitenkin tämä tarkemmin määrittely ei lopulta olisi edes ollut välttämätöntä, jos olisit samaistunut kyseisen järjestelmän yläkategoriaan "vanhempi".

Ihminen lopulta määrittää itse itsensä omassa järjestelmässään tai sulautuu muihin järjestelmiin. Tämän ketjun perusteella leikin selkeästi eri palikoilla kuin te muut.

Tässä oli kilokaupalla ajatuksiani, jonka lopputulemana tulin siihen tulokseen, että ihmisyys on täyttä pskaa ja toimeen tultaisiin vähemmälläkin määrittelyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, mikäli haluat lapsen uskon että olet ehkä kuten minäkin olin raskausaikanani,koin samoja ajatuksia. Kehittelemällä omia sääntöjä ja jakamalla itsensä eri ryhmään kuin muut äidit yrität alitajuntaisesti kontrolloida pelottavaa ja uutta tilannetta josta sinulla ei ole ennestään kokemusta ja johon ei aina voi edes vaikuttaa. Onhan se nykyihmiselle vähän järkyttävää olla osana luonnonkulkua ja kokea muutos, jotakin on pakko koittaa kontrolloida. Kannattaa miettiä mistä negatiivisuus ja salailu juontaa juurensa, ehkä peloista, protestoinnista? Someen saa tietysti laittaa tai olla laittamatta mitä tykkää. Itselläni kontrollintarve helpotti synnytyksen jälkeen enkä olekaan yhtään sellainen äiti kuin suunnittelin olevani, ja sekin on vain hyvä asia.

Luulen, että pohjimmiltaan tuo salailu taitaa olla osittain kyse siitä, etten kaipaa noita teennäisiä ihmisiä olemaan muka-kiinnostuneita elämästäni. Ja toisekseen myös sitä, etten kaipaa "fiksuja" neuvoja ja turhaa lässytystä, jonka lasken myös tuohon teennäiseen kategoriaan. Ihan oikeasti.

Inhoan teennäisiä ihmisiä yli kaiken ja tuntuu, että nimenomaan äitiyden ympärillä tuo teennäisyys on uskomattoman vahvaa ja äärimmäisen raivostuttavaa. Tajusin sen tämän ketjun myötä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan Ap:n kipuilussa paljon itseäni. Tosin minulla se oli tiedostamatonta. Havahduin joskus lapsen ollessa kolme, kun minua puistatti muiden sanoessa minun olevan äiti. Olin tosiaan vaan ajatellut, että minulla on lapsi, enkä ollut identifioinut itseäni nimenomaan äidiksi. Mainittakoon, että minulla oli raskauden ajan sekä synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistus sekä pahoja kiintymisvaikeuksia lapseeni.

Nykyisin lapsi on kuusi ja minä olen ihan tavallinen äiti, joka työpaikan kahvipöydässä keskustelee muiden työkavereiden kanssa milloin mistäkin. Monesti jutut liittyvät lapsiin, sillä meillä on monella saman ikäisiä lapsia. En koe olevani vain äiti. Minulla on edelleen harrastukseni ja omat mielenkiinnon kohteet, joihin lapsi ei liity mitenkään. Äitiys on osa minun identiteettiäni. On typerää edes kuvitella, että lapsi, siis uusi ihminen, tulisi elämääsi eikä vaikuttaisi sinuun, sinun tunteisiin tai arvoihin mitenkään. Jo pelkästään toiseen ihmiseen rakastuminen vaikuttaa niihin. Miksi oma lapsi olisi eri asia? Mieti miten elämäsi on muuttunut mahdollisen puolisosi tapaamisen jälkeen.

Ap:lle suosittelen omien demonien voittamista ennen lapsen tekoa. Ei ole ollut kovin mukana polku kuljettavana taistella niitä vastaan lapsen jo ollessa maailmassa.

En ymmärrä, mitä tarkoitat toiseen ihmisen rakastumisen muuttavan elämää? Se on tarkoittanut sitä, että suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä ja etenemme elämässä, muutamme yhteen jne. Mutta nämä ovat ulkoisia muutoksia, joita myös lapsen myötä tapahtuu. Sitten parisuhteen myötä tulee sitoutuminen. Mikä tapahtuu pakostakin myös lapsen myötä. Kumpikaan ei silti tarkoita, että sekään muuttaisi minua. En koe, että parisuhde olisi muuttanut minua. Sori nyt vain.

Sinä koet saavuttaneesi jonkinlaisen tasapainon, mutta minä en siltikään koe samaistuvani nainen/äiti-identiteettiin. Lopputulos oli, että sinä luovutit yhteisön paineen alla ja sulauduit yhteen asian kanssa, jonka suhteen näit ristiriidan. Yhteisö siis lopulta aivopesi sinut "äidiksi" osaksi oman järjestelmänsä "välttämätöntä tarkemminmäärittelyä". Kuitenkin tämä tarkemmin määrittely ei lopulta olisi edes ollut välttämätöntä, jos olisit samaistunut kyseisen järjestelmän yläkategoriaan "vanhempi".

Ihminen lopulta määrittää itse itsensä omassa järjestelmässään tai sulautuu muihin järjestelmiin. Tämän ketjun perusteella leikin selkeästi eri palikoilla kuin te muut.

Tässä oli kilokaupalla ajatuksiani, jonka lopputulemana tulin siihen tulokseen, että ihmisyys on täyttä pskaa ja toimeen tultaisiin vähemmälläkin määrittelyllä. Ap

Lapset puolison kanssa aikuisuuteen kasvattaneena, kyllä se vanhemmuus on tärkein juttu, samalla lailla molemmat sukupuolet halutessaan ottaa vastuuta, antaa ja saa paljon vanhemmuudessa. Itselle sana äiti ei ole vastenmielinen. Sain lapset Ap:ta vanhempana, oma identiteetti oli muodostunut ja siinä sukupuoli vain osa sitä, enemmän ihminen kuin vain nainen.

Haastaisin Ap:ta pohtimaan kuinka suhtautuisi, jos lapsella onkin voimakkaampi sukupuoli-identiteetti kuin vanhemmallaan, hyvä vai huono juttu - vai lapsen itsensä päätettävä asia, jokainen kun syntyy tässä suhteessa omanlaisekseen, kulttuuri, vanhemmat jne voi siihen sitten yrittää kehityksen mukana vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Ne tanssikuviot ovat kehittyneet aikojen saatossa, että ihmiset tulisivat edes jotenkin toistensa kanssa toimeen. Antaa loukkaantua vaan asenteella ei tule muuta kuin satutettua muita ja vieläpä ihan tahallaan. Se on aika itsekästä. Ei kukaan pysty karsimaan elämästään pois kaikkia ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse on. Siksi on olemassa peruskäytöstavat, että pärjäämme samassa yhteiskunnassa. Jos esim. joku tulee työpaikalle näyttämään vauvaa, on todella epäkohteliasta olla kuin ei näkisikään. Tällaisella käytöksellä kylvää ympärilleen vain tahallaan epäsopua, vaikka pienellä vaivautumisella voisi luoda harmoniaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan Ap:n kipuilussa paljon itseäni. Tosin minulla se oli tiedostamatonta. Havahduin joskus lapsen ollessa kolme, kun minua puistatti muiden sanoessa minun olevan äiti. Olin tosiaan vaan ajatellut, että minulla on lapsi, enkä ollut identifioinut itseäni nimenomaan äidiksi. Mainittakoon, että minulla oli raskauden ajan sekä synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistus sekä pahoja kiintymisvaikeuksia lapseeni.

Nykyisin lapsi on kuusi ja minä olen ihan tavallinen äiti, joka työpaikan kahvipöydässä keskustelee muiden työkavereiden kanssa milloin mistäkin. Monesti jutut liittyvät lapsiin, sillä meillä on monella saman ikäisiä lapsia. En koe olevani vain äiti. Minulla on edelleen harrastukseni ja omat mielenkiinnon kohteet, joihin lapsi ei liity mitenkään. Äitiys on osa minun identiteettiäni. On typerää edes kuvitella, että lapsi, siis uusi ihminen, tulisi elämääsi eikä vaikuttaisi sinuun, sinun tunteisiin tai arvoihin mitenkään. Jo pelkästään toiseen ihmiseen rakastuminen vaikuttaa niihin. Miksi oma lapsi olisi eri asia? Mieti miten elämäsi on muuttunut mahdollisen puolisosi tapaamisen jälkeen.

Ap:lle suosittelen omien demonien voittamista ennen lapsen tekoa. Ei ole ollut kovin mukana polku kuljettavana taistella niitä vastaan lapsen jo ollessa maailmassa.

En ymmärrä, mitä tarkoitat toiseen ihmisen rakastumisen muuttavan elämää? Se on tarkoittanut sitä, että suunnittelemme tulevaisuutta yhdessä ja etenemme elämässä, muutamme yhteen jne. Mutta nämä ovat ulkoisia muutoksia, joita myös lapsen myötä tapahtuu. Sitten parisuhteen myötä tulee sitoutuminen. Mikä tapahtuu pakostakin myös lapsen myötä. Kumpikaan ei silti tarkoita, että sekään muuttaisi minua. En koe, että parisuhde olisi muuttanut minua. Sori nyt vain.

Sinä koet saavuttaneesi jonkinlaisen tasapainon, mutta minä en siltikään koe samaistuvani nainen/äiti-identiteettiin. Lopputulos oli, että sinä luovutit yhteisön paineen alla ja sulauduit yhteen asian kanssa, jonka suhteen näit ristiriidan. Yhteisö siis lopulta aivopesi sinut "äidiksi" osaksi oman järjestelmänsä "välttämätöntä tarkemminmäärittelyä". Kuitenkin tämä tarkemmin määrittely ei lopulta olisi edes ollut välttämätöntä, jos olisit samaistunut kyseisen järjestelmän yläkategoriaan "vanhempi".

Ihminen lopulta määrittää itse itsensä omassa järjestelmässään tai sulautuu muihin järjestelmiin. Tämän ketjun perusteella leikin selkeästi eri palikoilla kuin te muut.

Tässä oli kilokaupalla ajatuksiani, jonka lopputulemana tulin siihen tulokseen, että ihmisyys on täyttä pskaa ja toimeen tultaisiin vähemmälläkin määrittelyllä. Ap

Lapset puolison kanssa aikuisuuteen kasvattaneena, kyllä se vanhemmuus on tärkein juttu, samalla lailla molemmat sukupuolet halutessaan ottaa vastuuta, antaa ja saa paljon vanhemmuudessa. Itselle sana äiti ei ole vastenmielinen. Sain lapset Ap:ta vanhempana, oma identiteetti oli muodostunut ja siinä sukupuoli vain osa sitä, enemmän ihminen kuin vain nainen.

Haastaisin Ap:ta pohtimaan kuinka suhtautuisi, jos lapsella onkin voimakkaampi sukupuoli-identiteetti kuin vanhemmallaan, hyvä vai huono juttu - vai lapsen itsensä päätettävä asia, jokainen kun syntyy tässä suhteessa omanlaisekseen, kulttuuri, vanhemmat jne voi siihen sitten yrittää kehityksen mukana vaikuttaa.

Todennäköisesti pitäisin lasta ärsyttävänä, mutta mikäli hän kokee itsensä naiselliseksi/miehekkääksi se on lopulta hänen oma asiansa. Hän ei kuitenkaan saisi minulta sitä "perinteistä" mallia sukupuolirooleihin ja enkä usko, että edes puolisoltani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Edelleen ihmettelen, miksi haluat lapsen. Käsitätkö, miten paljon tanssikuvioita siinä joutuu toistamaan kerta toisensa perään? Joutuisit opettamaan niitä tanssikuvioita myös omalle lapsellesi. Sinulle olisi ehkä helpompi karsia lapsi pois, kun ei enää jaksa sitä sontaa ja tanssikuvioita lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Ne tanssikuviot ovat kehittyneet aikojen saatossa, että ihmiset tulisivat edes jotenkin toistensa kanssa toimeen. Antaa loukkaantua vaan asenteella ei tule muuta kuin satutettua muita ja vieläpä ihan tahallaan. Se on aika itsekästä. Ei kukaan pysty karsimaan elämästään pois kaikkia ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse on. Siksi on olemassa peruskäytöstavat, että pärjäämme samassa yhteiskunnassa. Jos esim. joku tulee työpaikalle näyttämään vauvaa, on todella epäkohteliasta olla kuin ei näkisikään. Tällaisella käytöksellä kylvää ympärilleen vain tahallaan epäsopua, vaikka pienellä vaivautumisella voisi luoda harmoniaa. 

Voi kyynel. Sori, kun keskityn töihini, enkä huomioi lastasi. Siinä on riittävästi harmoniaa, ilman, että käyttäydyn kuin täysi mulkku. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Teetkö näin muidenkin asioiden kohdalla, jotka eivät kiinnosta sinua? Jos kaverisi kertoo innostuneena uudesta harrastuksestaan, tai työkaveri matkastaan kohteeseen, joka ei kiinnosta sinua, tai sukulainen vaikka uudesta lemmikistä, niin et kysy mitään, lähdet pois, käyttäydyt torjuvasti ja tylysti?

Voin kuvitella ap:n kirkumassa lapselleen "hittoako siinä kitiset, ei minua kiinnosta". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Edelleen ihmettelen, miksi haluat lapsen. Käsitätkö, miten paljon tanssikuvioita siinä joutuu toistamaan kerta toisensa perään? Joutuisit opettamaan niitä tanssikuvioita myös omalle lapsellesi. Sinulle olisi ehkä helpompi karsia lapsi pois, kun ei enää jaksa sitä sontaa ja tanssikuvioita lapsen kanssa. 

Pakko ei ole kuin kuolla :)) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä pitääkö työhaastattelussa kertoa lapsistaan vai onko pikemminkin meriitti, jos jättää kertomatta mukuloistaan? Ap

Millä tavalla se voisi olla meriitti?

Että keskittyy olennaiseen eli asioihin, jotka liittyvät mahdolisiin työtehtäviin, eikä tuo perhe-elämää työpaikalle? Ap

Vai että jos salailee perhetilannettaan, on kenties muutakin salattavaa? Miten se, että kertoo perhetilanteestaan liittyy kykyyn keskittyä työtehtäviin? Mitä tarkoittaa perhe-elämän tuominen työpaikalle? 

En tiedä muista, mutta mulle perhe-elämän tuominen töihin tarkoittaa esim. näitä vastaan tulleita tilanteita:

Lukiossa:

Opettajan lapsi on päässyt kotiin alakoulun puolelta ja kävelee kesken tunnin luokkaan. Ope selvittelee hetken lapsen asioita, käväisee naapuriluokassa kysymässä miehensä mielipidettä ja vaihtaa matkalla töissä mukana roikotettavan vauvan vaipat.

Tanssikurssilla:

Mukana kuskattava vauva alkaa huutaa kopassaan, minkä jälkeen lopputunti tehdään sitä, mitä nyt pystytään, että saadaan vauva pysymään tyytyväisenä.

Tallilla:

Vauvanvaunut tukkii kulkureitin, ope yrittää rauhoittaa huutavaa vauvaa heiluttelemalla vaunuja samalla, kun koira ja taapero pyörii kentällä/käytävällä. Tarvittaessa tallitytöt (= hevosten hoitajina vapaaehtoisesti toimivat teinit) nakitetaan vauvan/lapsenpiiaksi - ilmaiseksi, toki.

+

Ilmeisesti missä melkein tahansa työpaikalla?

"Niin mä sit varaan lomat ekana, koska lapset."

"Niin mä en sit voi tehdä X koska lapset."

"No mut ei millään pahalla, mutta ymmärrät kyllä tän asian sit, KUN sulla on lapsia." *alentuva hymy*

"ÄITINÄ (koska sehän pätevöittää mihin vain) olen kyllä sitä mieltä, että..." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Teetkö näin muidenkin asioiden kohdalla, jotka eivät kiinnosta sinua? Jos kaverisi kertoo innostuneena uudesta harrastuksestaan, tai työkaveri matkastaan kohteeseen, joka ei kiinnosta sinua, tai sukulainen vaikka uudesta lemmikistä, niin et kysy mitään, lähdet pois, käyttäydyt torjuvasti ja tylysti?

Lähtökohtaisesti nuo kaikki ovat kiinnostavampia asioita kuin randomin työkaverin lapsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Ihmiset yrittävät olla kohteliaita, silloin kun kyselevät tulevalta äidiltä raskaudesta jne. Jokainen tietää, että äidit pitävät lapsiaan ihmeinä. Kuuluu siis ihan small talkiin kysellä raskaudesta ja lapsista, eikä se tarkoita, että oikeasti oltaisiin hirveän kiinnostuneita. Itse kasvatin omat lapseni ennen someaikaa, mutta tuskin nykyisin ollaan sen enempää kiinnostuneita muiden lapsista kuin ennenkään. Ei sitä kukaan tietenkään äideille mene sanomaan suoraan, että nyytti kuin nyytti, onhan noita maailmassa.  

Kun itse sain lapsia, sukulaisia kävi synnytykseen jälkeen katsastamassa suvun uuden jäsenen ja toivottamassa onnea. Siinäpä se sitten olikin. Tuskin nykyään asiat ovat sen kummemmin, vaikka jotkut someen laittavatkin perheensä kuulumisia. Muut näyttelevät kohteliaasti kiinnostunutta, kuten asiaan kuuluu.

"Jokainen tietää..."

Itseasiassa ei se lapsi mikään ihme ole, paitsi jos pariskunta on kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Tai sitten jos on neitsyt Maria. On myös ihme, jos parantuu sairaudesta, jonka suhteen todennäköisyydet olivat äärimmäisen mitättömät. Minua ainakin ärsyttää tuollaisen ihme-sanan käyttäminen tavallisesta asiasta. Lapsi ei ole ihme kuin poikkeustapauksissa.

Ei minua kiinnosta näytellä kiinnostunutta. Hoitakoot muut sen homman, kun osaavat sen kerran paremmin. Miksi minun pitäisi? Jos minua oikeasti kiinnostaa niin kysyn sitten. Ja minä kysyn paljon, koska niin moni asia kiinnostaakin. Mutta minua ei kiinnosta kysellä teennäisiä kysymyksiä ja elää teennäistä elämää. Sanokaa sitten ilkeäksi. Ainakin olen rehellinen. Ap

Töykeät ihmiset vetoavat usein juuri rehellisyyteensä oikeuttaakseen sen, että ovat töykeitä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu usein paljon sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita noudatetaan kohteliaisuussyistä. Kun tietää, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeitä, tuttavat kyselevät lasten kuulumisia ollakseen kohteliaita. Näin käyttäydytään, jos halutaan olla ystävällisiä. Eivät toisten lasten ihottumat tai vatsataudit aina niin kiinnostavia ole, mutta silti sitä haluaa osoittaa ystävällisyyttä. 

Jos ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että joustaa hiukan omista kiinnostuksenkohteistaan itselleen tärkeiden ihmisten vuoksi tai vaikka ihan yleisten hyvien käytöstapojen vaatimien ponnistusten verran, on parempi pysytellä ihan omissa oloissaan. Tuollaisella asenteella nämä muka rehelliset ja oikeasti töykeät ihmiset vain pahoittavat toisten mielen. 

Tai sitten löytää kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät jaksa tuota pinnallista sontaa ja samoja tanssikuvioita kerrasta toiseen. Miksi haaskaisin aikaa ihmisiin, joille pitää olla mukakohteliaita? Antaa loukkaantua sitten, jos on loukkaantuekseen, kun en kysele oksennuksen koostumuksesta. Eiköhän lopulta kummallakin ole parempi, kun pystyy karsimaan sellaisen ihmisen pois elämästään, josta ei ole mitään arvoa.

Ap

Ne tanssikuviot ovat kehittyneet aikojen saatossa, että ihmiset tulisivat edes jotenkin toistensa kanssa toimeen. Antaa loukkaantua vaan asenteella ei tule muuta kuin satutettua muita ja vieläpä ihan tahallaan. Se on aika itsekästä. Ei kukaan pysty karsimaan elämästään pois kaikkia ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse on. Siksi on olemassa peruskäytöstavat, että pärjäämme samassa yhteiskunnassa. Jos esim. joku tulee työpaikalle näyttämään vauvaa, on todella epäkohteliasta olla kuin ei näkisikään. Tällaisella käytöksellä kylvää ympärilleen vain tahallaan epäsopua, vaikka pienellä vaivautumisella voisi luoda harmoniaa. 

Voi kyynel. Sori, kun keskityn töihini, enkä huomioi lastasi. Siinä on riittävästi harmoniaa, ilman, että käyttäydyn kuin täysi mulkku. Ap

No minun lapsiani tuskin tulen näyttelemään työpaikalleni ja vielä vähemmän sinun työpaikallesi, he kun ovat jo aikuisia. Työpaikalla itse asiassa ei riitä, että tekee työnsä, työkaverit on myös hyvä huomioida, koska kyseessä on työyhteisö. Kumma etteivät nämä ihan perusasiat ole vielä selkiytyneet aikuiselle ihmiselle.