Lue keskustelun säännöt.
Olen ajatellut, että jos saan lapsen, yritän pitää asian mahdollisimman salassa
09.07.2019 |
En päivitä lärvikirjaa tai muuta somea ja työnnä tutuille vauvakuvia. En edes varmaan aio tuoda asiaa mitenkään ilmi, jollei kukaan kysy mitään. Mietin myös, että jos kavereita/tuttuja tulee kylään niin en varmaan kerro etukäteen lapsesta mitään. Mietin myös, että jos vatsa pyöristyy, niin saattaisin tilanteessa valehdella vain lihonneeni. Minua ei haittaisi, vaikka pidettäisiin edelleen lapsettomana. En nimittäin jaksa mitään vauvahössötystä.
Kommentit (118)
Olin itsekkin vähän samanlainen kuin sinä. En halunnut päivittää someen,mitään ultrakuvia tai käyntejä äitiyspolilla. Laitoin synnytyksen jälkeen kotiuduttuamme kuitenkin päivityksen ,että tyttö tuli. Oikeastaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset tiesivät minun odottaneeni,joten hirveä älämölö siitä nousi. Olen itse melko tarkka yksityisyydestäni,ja eniten ärsytti,kun esim. äitini oli oli kertonut työkaverille ,että "Katillahan " ei se imetys onnistu. Hetken päästä 10 neuvonantajaa kertomassa,kuinka imetyksen voi saada onnistumaan,kun ei vaan luovuta. Podin asiasta muutenkin huonoa omatuntoa.Ja näitä äitineuvojiahan piisasi,asiasta kuin asiasta. Oli kestovaippahullua,imetyshullua,lastenvaatehullua,sormiruokailijaa,ja rokotuskammoisia. Tuntui että harvassa ovat ne äidit,joka suhtautuu äitiyteen samalla lailla vaatimattomasti kuin,itse vaan kaiken pitäisi olla huippuunsa viritettyä. Tästä syystä en kovinkaan viihtynyt mammakerhoissa/piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän työpaikalla tapana, että lapsi viedään synnytyksen jälkeen näytille? Outo tapa. Ihan kuin ketään muuta ihan oikeasti kiinnostaisi toisten lapset.
Minua ainakin kiinnostaa. Tykkään vsuvoista ja ihastelen kaupoissa vieraidenkinnvauvoja. Lähimmille työkavereille olen ostanyt vauvalle lahjan, kunnse on syntynyt.
Ap kuulostaa oudolle, jotenkin tunnevammaiselle tms. Ei niitä lapsia ole pakko saada nykyään, ellei halua. Ja ne muuttavat koko elämän tullessaan, eivät ole pikkuasuste, jonka voi pitää komerossa "salassa".
Olen lapseton, lapsia tulevaisuudessa haluava nainen ja hieman oudolta kuulostavat minustakin ap ajatuksesi. Olen itsekin sitä mieltä, että en halua "upota" äitiyteen ja olla "vain" äiti. Jotkut tuntuvat unohtavan itsensä täysin äidiksi tullessaan, mikä on toisaalta ymmärrettävää niin suuren elämänmuutoksen edessä.
Kuitenkin hieman yli hilseen menevät nuo jutut, että ei muka lapsi edes saisi kutsua äidiksi. Itse ehkä joskus 15-vuotiaana ajattelin näin, koska koin jotenkin ahdistavana että olisin vain joku geneerinen äiti, mutta nyt tajuan onneksi jo tuon ahdistuksen absurdisuuden. Ja aivan sama minusta tuo "vanhempi" vai "äiti" -termin käyttö, kun tarkoittavat ihan täysin samaa asiaa. Minä tulen olemaan edelleen itseni äitinä ja toimimaan äitinä juuri omalla tavallani. En minäkään samaistu vauvahössötyksiin, mutta en silti koe äiti-termiä noin suurena ongelmana.
Minua ei toki olla häiritty tuollaisilla "milloin teille tulee vauva" -kysymyksillä koskaan ja mietinkin, että voiko olla, että sukulaisissasi/tuttavissasi on vähän kapeakatseisempaa tai tungettelevampaa porukkaa, minkä myötä haluat etääntyä voimakkaasti myös tuosta äiti-stereotyypistä?
Vierailija kirjoitti:
Olin itsekkin vähän samanlainen kuin sinä. En halunnut päivittää someen,mitään ultrakuvia tai käyntejä äitiyspolilla. Laitoin synnytyksen jälkeen kotiuduttuamme kuitenkin päivityksen ,että tyttö tuli. Oikeastaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset tiesivät minun odottaneeni,joten hirveä älämölö siitä nousi. Olen itse melko tarkka yksityisyydestäni,ja eniten ärsytti,kun esim. äitini oli oli kertonut työkaverille ,että "Katillahan " ei se imetys onnistu. Hetken päästä 10 neuvonantajaa kertomassa,kuinka imetyksen voi saada onnistumaan,kun ei vaan luovuta. Podin asiasta muutenkin huonoa omatuntoa.Ja näitä äitineuvojiahan piisasi,asiasta kuin asiasta. Oli kestovaippahullua,imetyshullua,lastenvaatehullua,sormiruokailijaa,ja rokotuskammoisia. Tuntui että harvassa ovat ne äidit,joka suhtautuu äitiyteen samalla lailla vaatimattomasti kuin,itse vaan kaiken pitäisi olla huippuunsa viritettyä. Tästä syystä en kovinkaan viihtynyt mammakerhoissa/piireissä.
Nimenomaan tämän takia!!!!!! Joka puolelta tulee valistuneita neuvoja, että tee näin ja tee näin, ai teet näin, no olet ***** mutsi, ei noin pidä tehdä. Eikä ole edes ollut siinä pyörityksessä vaan seurannut sivusta.
Osittain näihin havaintoihin pohjautuen olen kyseenalaistanut kuuluvani naissukupuoleen ja huomannut muutenkin olevani paljon lähempänä sukupuolettomuutta. Käsitys omasta sukupuoli-identiteetistä on jo lapsesta saakka ollut häilyvä, joten en halua, että minua kohdellaan feminiinisenä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä voin lapsen vanhempainiltaan osallistua ja viedä lapsen tarhaan, mutta toivoisin, että minua kohdeltaisiin pikemminkin vanhempana, eikä äitinä. Olen jostain syystä huomannut, että viimeisen 10 vuoden ajan en ole puhutellut tuttavia/tovereita useinkaan "nyt kun olet äiti" vaan pikemminkin "nyt kun olet vanhempi" termillä, kun ollaan aiheesta keskustellut. Olen vasta nyt tajunut, että äiti-sanan käytön välttäminen liittyy pitkälti samaistumattomuuten naissukupuolen kanssa.
Usein nämä äitiyttään korostavat on melkoisen ärsyttäviä höösääjiä, joten oman lapsen kohdalla tahtoisin lapsen kutsuvan minua cenniksi, mikä on anglosaksinen ja sukupuolineutraalinen nimitys vanhemmalle. Ei siis äiti-sanaa meidän perheessä. Ap
Ai eli ongelma olikin se, ettet koe olevasi yhtä typerä kuin muut naiset. Olet siis sellainen hyvä jätkä, joka viihtyy paremmin miesporukoissa, kun naiset puhuvat vain meikeistä ja ovat ilkeitä, eikös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden lapsen äiti, lapset 3 v. ja 5 v. Ainoastaan sukulaisille ja ystäville laitoin viestiä lapsesta. Ainoastaan pyydettäessä laitoin kuvia kännykkään. Ja kiellon, että niitä ei saa laittaa someen. Tähän mennessä olen onnistunut. Äitini laittoi intona nakukuvan (mökillä uimassa) tyttärestäni faceen, mutta poisti sen heti, kun pyysin. Ehti olla siellä pari tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana?
Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap
No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.
Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap
Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?
Ainakin minulle sitä, että olen edelleen ensisijaisesti ihminen, eikä se ei muuta minua sisältä päin saati vala johonkin muottiin. Elämään tulee vain ulkoisesti jotakin lisää. Ap
Jos oikeasti meinaat lapsen hankkia (tosin mietityttää, miksi ihmeessä haluaisit), älä ainakaan kuvittele, että se on vain ulkoinen juttu, joka ei muuta sinua mitenkään sisältä päin. Kun lapsi syntyy, syntyvät myös vanhemmat. Olet ehkä kuullut tuon lauseen ja pitänyt sitä ällöttävänä. Mutta se on silkkaa konkretiaa: kun saa oman lapsen, on yhtäkkiä aivan täysin vastuussa täydellisen avuttomasta ihmisestä, jonka jokainen hetki kaikkia ruumiintoimintoja myöten on vanhempien vastuulla. Se ei yksinkertaisesti ole asia, joka pysyy ulkoisena juttuja eikä muuta mitään sisältä. Jo yksin hormonit muuttavat äitiä ja, kyllä, myös isää lapsen syntymisen yhteydessä, joten edes fysiologisesti ei voi puhua pintapuolisesta asiasta.
Tuntuu, että sinulla on aika paljon selvittelemistä oman identiteettisi kanssa, jos muotit pelottavat kovasti. Jos ihan oikeasti meinaat lapsen hankkia, kannattaa hankkia jonkinlaisia realiteetteja vaikkapa sitten kuuntelemalla niitä kamalia äitejä, jotka ovat sen jo kokeneet. Kyllä se muuttaa ihmistä. (Mutta ihmettelen vain sitä, miksi kukaan haluaa pysyä staattisena. Minä taas tunnen ylpeyttä siitä, että olen kasvanut ja kokenut muutosta.)
En jaksa lukea tätä turhauttavaa höpinää, jota tulee kaikilta ÄIDEILTÄ. Ap
Uusi, virkistävä muunnelma ”olen yksi jätkistä”-teemasta. Lumihiutale 2.0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana?
Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap
No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.
Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap
Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?[/quote
Ainakin minulle sitä, että olen edelleen ensisijaisesti ihminen, eikä se ei muuta minua sisältä päin saati vala johonkin muottiin. Elämään tulee vain ulkoisesti jotakin lisää. Ap
Kyllä se sinua muuttaa - äitiys - halusitpa tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä voin lapsen vanhempainiltaan osallistua ja viedä lapsen tarhaan, mutta toivoisin, että minua kohdeltaisiin pikemminkin vanhempana, eikä äitinä. Olen jostain syystä huomannut, että viimeisen 10 vuoden ajan en ole puhutellut tuttavia/tovereita useinkaan "nyt kun olet äiti" vaan pikemminkin "nyt kun olet vanhempi" termillä, kun ollaan aiheesta keskustellut. Olen vasta nyt tajunut, että äiti-sanan käytön välttäminen liittyy pitkälti samaistumattomuuten naissukupuolen kanssa.
Usein nämä äitiyttään korostavat on melkoisen ärsyttäviä höösääjiä, joten oman lapsen kohdalla tahtoisin lapsen kutsuvan minua cenniksi, mikä on anglosaksinen ja sukupuolineutraalinen nimitys vanhemmalle. Ei siis äiti-sanaa meidän perheessä. Ap
Ai eli ongelma olikin se, ettet koe olevasi yhtä typerä kuin muut naiset. Olet siis sellainen hyvä jätkä, joka viihtyy paremmin miesporukoissa, kun naiset puhuvat vain meikeistä ja ovat ilkeitä, eikös.
Pieleen meni, kun en viihdy noissa jätkäporukoissakaan vaan ihmisten seurassa, jotka ei korosta sukupuoltaan. Ulkoisesti miehiä, naisia, mitä hyvänsä aivan sama. On niissä aivan erilainen tuntuma. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana?
Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap
No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.
Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap
Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?[/quote
Ainakin minulle sitä, että olen edelleen ensisijaisesti ihminen, eikä se ei muuta minua sisältä päin saati vala johonkin muottiin. Elämään tulee vain ulkoisesti jotakin lisää. Ap
Kyllä se sinua muuttaa - äitiys - halusitpa tai et.
Ei kyllä tasan muuta. Muuta kuin väsyneemmäksi. Ap
No eihän sinulla sitten ole mitään hätää, jos äitiys ei kerran mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän sinulla sitten ole mitään hätää, jos äitiys ei kerran mitään muuta.
Eli sinulle ei mene kaaliin, etten halua tulla kutsutuksi äidiksi ja mieluiten kutsuisin koko asiaa muulla nimityksellä, sillä en samaistu äitiyteen? Ap
Sukupuoli ei merkitse sinulle mitään, mutta silti sana äiti on sinulle vastenmielinen? Etkö hoksaa, että sinä itse annat sille sukupuolelle tarpeettoman ison merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan lapselle melkoinen taakka kun hänellä ei ole äitiä. Jos askarrellaan äitienpäiväkorttia niin apn lapsi tuhertaa itkua kun minun äitiä ei saa sanoa äidiksi tai hänelle tulee paha mieli.
Eli apn mielestä kaikkien lasten hoitajien, opettajien, kevereiden vanhempen, lääkäreiden ym pitäisi muuttaa tapaa puhua lapselle äidistä. Ja lapsi ei saisi edes kutsua äidiksi. Koska pahamieli. Hohhhoijakkaa. Painata kymmeneksi vuodeksi itsellesi paitoja joissa sopivia tekstejä: ”älä kutsu minua äidiksi vaan ihmiseksi”.
Tai sitten annat muiden puhua tavallisesti mutta et käytä itsestäsi äiti nimitystä jos et halua. Ja ymmörrät että se millä nimellä muut kutsuvat sinua ei sen tarvi vaikuttaa sinun käyttäytymiseesi ym.
Et ole vielä työelämässä ja nyt jo mietit miten et veisi nassikkaasi näytille? Kyllä ne työpaikallakin kuulevat asiasta viimeistään siinä vaiheessa, kun jäät äitiyslomalle.
Kirjoitteluistasi päätellen sinulla on hieman mt-ongelmia. Hoida itsesi kuntoon ennen kuin edes mietit lasta.
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli ei merkitse sinulle mitään, mutta silti sana äiti on sinulle vastenmielinen? Etkö hoksaa, että sinä itse annat sille sukupuolelle tarpeettoman ison merkityksen.
En koe olevani mies/nainen/poika/tyttö/isä/äiti. En halua, että minusta käytetään sukupuolittunutta termiä, oli se termi mikä hyvänsä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli ei merkitse sinulle mitään, mutta silti sana äiti on sinulle vastenmielinen? Etkö hoksaa, että sinä itse annat sille sukupuolelle tarpeettoman ison merkityksen.
En koe olevani mies/nainen/poika/tyttö/isä/äiti. En halua, että minusta käytetään sukupuolittunutta termiä, oli se termi mikä hyvänsä. Ap
Juu, se tuli varsin selväksi. Sinä vain et tunnu tajuavan, että sinun ongelmasi ei ole nyt se, että haluat piilottaa vanhemmuutesi vaan se, että häpeät sukupuoltasi. Sinun kannattaisi ehkä pohtia, mistä tämä johtuu sen sijaan, että valitat ihmisistä, jotka käyvät työpaikalla vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli ei merkitse sinulle mitään, mutta silti sana äiti on sinulle vastenmielinen? Etkö hoksaa, että sinä itse annat sille sukupuolelle tarpeettoman ison merkityksen.
En koe olevani mies/nainen/poika/tyttö/isä/äiti. En halua, että minusta käytetään sukupuolittunutta termiä, oli se termi mikä hyvänsä. Ap
Juu, se tuli varsin selväksi. Sinä vain et tunnu tajuavan, että sinun ongelmasi ei ole nyt se, että haluat piilottaa vanhemmuutesi vaan se, että häpeät sukupuoltasi. Sinun kannattaisi ehkä pohtia, mistä tämä johtuu sen sijaan, että valitat ihmisistä, jotka käyvät työpaikalla vauvan kanssa.
En häpeä sukupuolettomuuttani. Häpeän kyllä kaikkia ihmisiä, jotka korostavat sukupuoltaan ja tyrkyttävät näitä arvoja myös muille.
Ja työpaikkavauva nyt oli vain komppi, sillä en selkeästi ole ainoa, joka niin ajattelee. En edelleenkään ymmärrä, miksi sitä lasta pitää tuoda työpaikalle oli sitten lomalla tai ei. Lomakkeet kulkee postissa. Työkavereita, jos ne niin tärkeitä on, voi nähdä vapaa-ajalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli ei merkitse sinulle mitään, mutta silti sana äiti on sinulle vastenmielinen? Etkö hoksaa, että sinä itse annat sille sukupuolelle tarpeettoman ison merkityksen.
En koe olevani mies/nainen/poika/tyttö/isä/äiti. En halua, että minusta käytetään sukupuolittunutta termiä, oli se termi mikä hyvänsä. Ap
Juu, se tuli varsin selväksi. Sinä vain et tunnu tajuavan, että sinun ongelmasi ei ole nyt se, että haluat piilottaa vanhemmuutesi vaan se, että häpeät sukupuoltasi. Sinun kannattaisi ehkä pohtia, mistä tämä johtuu sen sijaan, että valitat ihmisistä, jotka käyvät työpaikalla vauvan kanssa.
En häpeä sukupuolettomuuttani. Häpeän kyllä kaikkia ihmisiä, jotka korostavat sukupuoltaan ja tyrkyttävät näitä arvoja myös muille.
Ja työpaikkavauva nyt oli vain komppi, sillä en selkeästi ole ainoa, joka niin ajattelee. En edelleenkään ymmärrä, miksi sitä lasta pitää tuoda työpaikalle oli sitten lomalla tai ei. Lomakkeet kulkee postissa. Työkavereita, jos ne niin tärkeitä on, voi nähdä vapaa-ajalla. Ap
Niin, et häpeä sukupuolettomuutta vaan sukupuoltasi ja muidenkin sukupuolta. Suosittelisin, ettet hanki lasta, jos ihmisten sukupuoli on noin kova pala sinulle. On todella surullista, jos lapsesi ei saa olla tyttö tai poika, vaikka haluaisi
Usein sinne työpaikalle pitää roudata kelan lippulappusia, ei sitä vauvaa voi kotiinkaan yksin jättää odottamaan.