Olen ajatellut, että jos saan lapsen, yritän pitää asian mahdollisimman salassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Se "julkiseen" vanhemmuuteen liittyvä on. Älä sekoita asioita.

Kiitos, että annoit tälle ärsyttävyydelle termin. Yllätyin, että tälle on ihan olemassa asiallinen termi ja tutkimustakin aiheesta. Ajattelin lukea, mitä siitä nyt löydän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä pitääkö työhaastattelussa kertoa lapsistaan vai onko pikemminkin meriitti, jos jättää kertomatta mukuloistaan? Ap

Millä tavalla se voisi olla meriitti?

Että keskittyy olennaiseen eli asioihin, jotka liittyvät mahdolisiin työtehtäviin, eikä tuo perhe-elämää työpaikalle? Ap

Vai että jos salailee perhetilannettaan, on kenties muutakin salattavaa? Miten se, että kertoo perhetilanteestaan liittyy kykyyn keskittyä työtehtäviin? Mitä tarkoittaa perhe-elämän tuominen työpaikalle? 

Jos jätän kertomatta, niin onko se salailemista, jos ei kysytä? Lisäksi eikö töissä pidä keskittyä työntekoon, eikä tarinoimaan lapsestaan? Mikäli haen työhön, kannattaako siksi lasta edes mainita, koska se ei liity työntekoon millään tavalla? Ap

Et voi olla tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Se "julkiseen" vanhemmuuteen liittyvä on. Älä sekoita asioita.

Mun kokemuksen mukaan sellainen "julkinen vanhemmuus" ja "äitiydestä höpertyminen" kuuluu siihen äitiysloma ja hoitovapaa -aikaan, kun elämässä ei kertakaikkiaan ole oikein muuta sisältöä. töihin palatessa ei enää kukaan mieti mitään imetyksiä, synnytyksiä tai kestovaippoja. jotkut ehkä puhuvat jotain lapsistaan kahvitauolla, samoin kuin joku kertoilee juttuja lemmikki tipsustaan. mä olin ainakin töihin palatessa äärettömän helpottunut siitä, ettei enää tarvinnut miettiä kaiket päivät lapsiin liittyviä asioita, joten eipä niistä riitä juttuakaan töissä tai kavereiden kanssa enää, eikä kukaan edes kysele. työkaverit tietää että mulla on sen ja sen ikäiset lapset, jotka on päiväkodissa. enkä itsekään tiedä muiden lapsista sen enempää. nyt elämässä on taas muitakin asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.

Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.

Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap

Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.

Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap

Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?[/quote

Ainakin minulle sitä, että olen edelleen ensisijaisesti ihminen, eikä se ei muuta minua sisältä päin saati vala johonkin muottiin. Elämään tulee vain ulkoisesti jotakin lisää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.

Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap

Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?

Ainakin minulle sitä, että olen edelleen ensisijaisesti ihminen, eikä se ei muuta minua sisältä päin saati vala johonkin muottiin. Elämään tulee vain ulkoisesti jotakin lisää. Ap

Jos oikeasti meinaat lapsen hankkia (tosin mietityttää, miksi ihmeessä haluaisit), älä ainakaan kuvittele, että se on vain ulkoinen juttu, joka ei muuta sinua mitenkään sisältä päin. Kun lapsi syntyy, syntyvät myös vanhemmat. Olet ehkä kuullut tuon lauseen ja pitänyt sitä ällöttävänä. Mutta se on silkkaa konkretiaa: kun saa oman lapsen, on yhtäkkiä aivan täysin vastuussa täydellisen avuttomasta ihmisestä, jonka jokainen hetki kaikkia ruumiintoimintoja myöten on vanhempien vastuulla. Se ei yksinkertaisesti ole asia, joka pysyy ulkoisena juttuja eikä muuta mitään sisältä. Jo yksin hormonit muuttavat äitiä ja, kyllä, myös isää lapsen syntymisen yhteydessä, joten edes fysiologisesti ei voi puhua pintapuolisesta asiasta.

Tuntuu, että sinulla on aika paljon selvittelemistä oman identiteettisi kanssa, jos muotit pelottavat kovasti. Jos ihan oikeasti meinaat lapsen hankkia, kannattaa hankkia jonkinlaisia realiteetteja vaikkapa sitten kuuntelemalla niitä kamalia äitejä, jotka ovat sen jo kokeneet. Kyllä se muuttaa ihmistä. (Mutta ihmettelen vain sitä, miksi kukaan haluaa pysyä staattisena. Minä taas tunnen ylpeyttä siitä, että olen kasvanut ja kokenut muutosta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

Mitä tämä julkinen vanhemmuus nyt oikein on? Mun työpaikalla useimmilla on lapsia, ja läheisimmät työkaverit ovat myös ystäviäni. Kun lapset olivat pieniä, he olivat tietty iso osa arkea ja puhuimme heistä esim. lounaalla, siis ihan konkreettisesti mitä lasten kanssa on vaikka tapahtunut. Sitten ollaan puhuttu yleisemmästä näkökulmasta esimerkiksi siitä että Helsingissä on tahallaan tehty lapsiennusteet mahdollisimman mataliksi, ja se on johtanut päiväkotipulaan. Tai vastaavaa.

Tuo kesti muutaman vuoden ja nyt kun useimpien lapset ovat kouluikäisiä niin lapsipuhe on aika marginaalissa. Onko tuo nyt sitä kamaluutta mitä ap tarkoittaa? Vai mitä se on? Mun esikoinen on 12 enkä ole ikinä kuulut kenenkään työpaikalla paasaavan mitään imetyksestä tai kasvatustyyleistä.

Lapset on mun työ- ja muussa sosiaalisessa piirissä ihan normaali osa elämää. Ihmetyttää tämä "iik, identiteettini tahriutuu äitiydestä, suojelen sitä niin etten ainakaan ole kuin NE mammat" -kauhistelu jota nykyään harrastetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.

Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap

Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?

Ainakin minulle sitä, että olen edelleen ensisijaisesti ihminen, eikä se ei muuta minua sisältä päin saati vala johonkin muottiin. Elämään tulee vain ulkoisesti jotakin lisää. Ap

Jos oikeasti meinaat lapsen hankkia (tosin mietityttää, miksi ihmeessä haluaisit), älä ainakaan kuvittele, että se on vain ulkoinen juttu, joka ei muuta sinua mitenkään sisältä päin. Kun lapsi syntyy, syntyvät myös vanhemmat. Olet ehkä kuullut tuon lauseen ja pitänyt sitä ällöttävänä. Mutta se on silkkaa konkretiaa: kun saa oman lapsen, on yhtäkkiä aivan täysin vastuussa täydellisen avuttomasta ihmisestä, jonka jokainen hetki kaikkia ruumiintoimintoja myöten on vanhempien vastuulla. Se ei yksinkertaisesti ole asia, joka pysyy ulkoisena juttuja eikä muuta mitään sisältä. Jo yksin hormonit muuttavat äitiä ja, kyllä, myös isää lapsen syntymisen yhteydessä, joten edes fysiologisesti ei voi puhua pintapuolisesta asiasta.

Tuntuu, että sinulla on aika paljon selvittelemistä oman identiteettisi kanssa, jos muotit pelottavat kovasti. Jos ihan oikeasti meinaat lapsen hankkia, kannattaa hankkia jonkinlaisia realiteetteja vaikkapa sitten kuuntelemalla niitä kamalia äitejä, jotka ovat sen jo kokeneet. Kyllä se muuttaa ihmistä. (Mutta ihmettelen vain sitä, miksi kukaan haluaa pysyä staattisena. Minä taas tunnen ylpeyttä siitä, että olen kasvanut ja kokenut muutosta.)

En jaksa lukea tätä turhauttavaa höpinää, jota tulee kaikilta ÄIDEILTÄ. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä pitääkö työhaastattelussa kertoa lapsistaan vai onko pikemminkin meriitti, jos jättää kertomatta mukuloistaan? Ap

Minkä ikäinen ap on? 

32. Ap

Makuasioita tietysti, eikä mikään pakko ole kertoa, mutta minusta tuon ikäisen naisen kannattaa kertoa työhaastattelussa lapsistaan, etenkin jos näitä on useampi. Työnantaja ei pidä niin helposti 32-vuotiasta parin lapsen äitiä potentiaalisena äitiyslomapommina kuin lapsetonta.

Voi voi. Jos/kun saat lapsen, tulet huomaamaan, että se salassapito ei ole kovin helppoa ja nämä somepäivitykset ja työpaikalla jutustelut ovat vanhemmuudesta vain tosi pieni osa. Vai ajattelitko, ettet laita lastasi päivähoitoon etkä mene esimerkiksi koulujen vanhempainiltoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haluatko ylipäätään mitään lasta, jos kaikki siihen liittyvä on noin vastenmielistä? vai koetko myös lemmikeistä ja harrastuksista puhumisen yhtä kauheana ja epämiellyttävänä asiana? 

Voin olla julkisesti jonkin harrastaja tai lemmikin omistaja, mutta minua ei kyllä hotsita yhtään julkinen vanhemmuus. Riittää, kun muut siitä höyryävät. Varmaan koska siihen liittyy olennaisesti sukupuoli-identiteetti ja oman naiseuden tai miehuuden korostaminen, enkä minä oikein samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Minulla nyt sattuu vain olemaan kromosomipari XX ja sen seurauksena vagina. Ap

No, jos sen lapsen meinaat tehdä, niin kyllä sun pitää ihan julkisesti olla sen vanhempi, vaikka se ei somessa tapahtuisikaan. Ei tarvitse samastua sukupuoleen, mutta tunnet selvästi asiasta ahdistusta ja aggressiota. Ei sinun tarvitse olla sellainen äiti kuin naapurin Maija, mutta sinun on myös hyväksyttävä se, että äitiys koskettaa sinua ihan samalla tavalla identifioitumisestasi huolimatta kuin muitakin. Joo, huomaan, että yrität eriyttää itsesi kaikista äitiyteen liittyvistä asioista, mutta et sinä niitä pakoon pääse, jos lapsen hankit. Kasva aikuiseksi ennen kuin tuot ihmisen tähän maailmaan. Monella muullakin vanhemmalla on erilaisia kipupisteitä vanhemmuuteen liittyen, mutta et sinä niistä eroon pääse halveksumalla muiden äitiyttä.

Ystäväni kanssa juttelin aiheesta ja hän sanoi aika fiksusti, että jonkin ideologian mukaan roolit aiheuttavat tuskaa. Joten suositteli lähestyä asiaa ajatusmallilla: "en ole äiti, minulla on vain lapsi." On se ainakin huomattavasti helpompi hyväksyä. Ap

Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että "en ole äiti, minulla on vain lapsi"?

Ainakin minulle sitä, että olen edelleen ensisijaisesti ihminen, eikä se ei muuta minua sisältä päin saati vala johonkin muottiin. Elämään tulee vain ulkoisesti jotakin lisää. Ap

Jos oikeasti meinaat lapsen hankkia (tosin mietityttää, miksi ihmeessä haluaisit), älä ainakaan kuvittele, että se on vain ulkoinen juttu, joka ei muuta sinua mitenkään sisältä päin. Kun lapsi syntyy, syntyvät myös vanhemmat. Olet ehkä kuullut tuon lauseen ja pitänyt sitä ällöttävänä. Mutta se on silkkaa konkretiaa: kun saa oman lapsen, on yhtäkkiä aivan täysin vastuussa täydellisen avuttomasta ihmisestä, jonka jokainen hetki kaikkia ruumiintoimintoja myöten on vanhempien vastuulla. Se ei yksinkertaisesti ole asia, joka pysyy ulkoisena juttuja eikä muuta mitään sisältä. Jo yksin hormonit muuttavat äitiä ja, kyllä, myös isää lapsen syntymisen yhteydessä, joten edes fysiologisesti ei voi puhua pintapuolisesta asiasta.

Tuntuu, että sinulla on aika paljon selvittelemistä oman identiteettisi kanssa, jos muotit pelottavat kovasti. Jos ihan oikeasti meinaat lapsen hankkia, kannattaa hankkia jonkinlaisia realiteetteja vaikkapa sitten kuuntelemalla niitä kamalia äitejä, jotka ovat sen jo kokeneet. Kyllä se muuttaa ihmistä. (Mutta ihmettelen vain sitä, miksi kukaan haluaa pysyä staattisena. Minä taas tunnen ylpeyttä siitä, että olen kasvanut ja kokenut muutosta.)

En jaksa lukea tätä turhauttavaa höpinää, jota tulee kaikilta ÄIDEILTÄ. Ap

Niin, eiväthän ne ÄIDIT mitään lasten saamisesta tiedä. Joku kiukutteleva kolmikymppinen lastaan jo ennakkoon häpeävä identiteettinsä kanssa kipuileva ymmärtää realiteetit paljon paremmin.

Kieltämättä minulle tuli sellainen olo että ap haluaisi lapsen jonka ottaa aina välillä kaapista esiin ja leikkii sillä jne. Sitten lapsi kaappiin piiloon ja voi jatkaa normaalielämään.

Ei lasta ole pakko mainita haastattelussa mutta jos kysytään vaikka perheestä niin lienee järkevää mainita. Muuten voi haastattelijalle tulla sellainen olo että valehtelit ja mistä muusta olet valehdellut. Koska lapsi liittyy työelämään. Jos soitat aamulla pomolle ja ilmoitat jääväsi sairaan lapsen kanssa kotiin on ylläri aika iso jos pomo on luullut sinua lapsettomaksi.

Ei lapsesta ole pakko huudella somessa jne. Isovanhemmille voi sanoa suoraan että en halua mitään isoa vauvahössötystä. Mutta aika karua on jos ei päästä isovanhempia, sukulaisia, ystäviä lainkaan lapsen elämään vaan pitää tämän yksin kotona omanaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tekee nyt sen virheellisen oletuksen, että kaikki ovat hänestä ja hänen elämästä kauhean kiinnostuneita. Ei ole. Suurimmalle osalle tutuista ihmisistä esim juuri toisen tuttavan lapset on melkoisen yhdentekeviä. Läheiset ystävät ja perheenjäsenet sitten voivat olla kiinnostuneempia, mutteivät aina hekään. Ei kukaan tule sinulta tivaamaan lapsestasi yhtään mitään. Jos et jaa mitään someen, et jaa eikä se hetkauta muita mitenkään.[/quote

Jostakin kumman syystä monet ovat aivan HIRRRRRRVEÄN kiinnostuneita siitä, että milloinka pullautan vaginastani lapsen ja kyselevät sen perään. Eivätkä edes ole olleet läheisiä ystäviä. Ja vieläpä paljon kiinnostuneempia asiasta kuin siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Mutta kaipa se on kiva leikkiä jollakin mielikuvalla toisista ihmisistä. Ap

Miksi ihmeessä käytät noin ikävää kieltä

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin kun näin vanhaa luokkakaveria vastikään kauppakeskuksessa 5-vuotiaan mukulansa kanssa :D Sanoi mulle suoraan että lapsen elämä ei kuulu someen. Ollaan siis fb-kavereita mutta hän ei juuri koskaan päivitä mitään, edes häneen itseensä liittyvää.

Valitettavasti suurin osa tutuistani ilmoittaa someen jo positiivisesta raskaustestistä alkaen kaiken lapseensa liittyvän. 

Ymmärrän, että pitää lapsensa poissa somesta ja elämänsä poissa somesta, mutta miksi ihmeessä olla fb:ssä jonkun kaverina, jos ainoa ajatus on kytätä muita? Minulla on fb-tili ainoastaan fb-kirppisten takia, ei siis ainuttakaan kaveria tai postausta, joten mikä idea tässä "en päivitä tekemisiäni oikeastaan koskaan" -someolossa oikein on?

Kyllä minä voin lapsen vanhempainiltaan osallistua ja viedä lapsen tarhaan, mutta toivoisin, että minua kohdeltaisiin pikemminkin vanhempana, eikä äitinä. Olen jostain syystä huomannut, että viimeisen 10 vuoden ajan en ole puhutellut tuttavia/tovereita useinkaan "nyt kun olet äiti" vaan pikemminkin "nyt kun olet vanhempi" termillä, kun ollaan aiheesta keskustellut. Olen vasta nyt tajunut, että äiti-sanan käytön välttäminen liittyy pitkälti samaistumattomuuten naissukupuolen kanssa.

Usein nämä äitiyttään korostavat on melkoisen ärsyttäviä höösääjiä, joten oman lapsen kohdalla tahtoisin lapsen kutsuvan minua cenniksi, mikä on anglosaksinen ja sukupuolineutraalinen nimitys vanhemmalle. Ei siis äiti-sanaa meidän perheessä. Ap