En käy Subwayssa koska en osaa tilata siellä.

Mitä, onko Subwayssa gluteenitonta leipää?!

Vierailija kirjoitti:

Mitä, onko Subwayssa gluteenitonta leipää?!

On, mutta se ei selvinnyt, onko vehnätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen leivän tilaamiseen tehdään vaikka tarkoituksella kiireen tuntu. Vaikkei ole ketään takana jonossa. Silti se leipäkauppias saa siitä tilanteesta sellaisen, että on jotenkin hirveä hoppu kertoa pitääkö leipään laittaa paprikaa tai pippuria.

Lopetin käymästä ja ostan patongin Cittarista nykyään. Ne on oikeasti valmiita, eikä ole kiire.

Just näin! Tämä ihmeellinen kiire on ärsyttävää ja hermostuttavaa. Tosin sama "kiire" tuntuu olevan muissakin ns. pikaruokaloissa.

No voisiko syy olla siinä että ne ovat PIKARUOKALA eli siis mahdollisimman nopeasti asiakas sisään tilaus ja asiakas ulos tilauksen kanssa.

Mistä kummasta ensikertalainen voi tietää etukäteen kaikki miljoonat mahdollisuudet mitkä siihen yhteen leipäkänttyyn voi lyödä? 

Onko noissa muissa pikaruokaloissa vielä tapana, että aterian mukana pitää pakosti tilata joku juoma, muuten myyjän pasmat sekoaa?

Vierailija kirjoitti:

Kerran erehdyin menemään ja kohdeltiin kuin idioottia kun en heti tiennyt mitä tilaisin.

No mutta eikö tuo nyt ole suht normaalia jos ihminen tulee tiskille eikä tiedä mitä haluaa. Menetkö Mäkkärin tiskille etkä osaa sanoa mitä haluat? Menetkö kaupan kalatiskille ja kun vuorosi tulee niin tiedä mitä tilaisit. Tai kampaajalle mennessä sinulla ei ole hajuakaan mitä hiuksilesi voisi tehdä. Sori mut ymmärrän näissä tilanteissa myyjän vittuuntisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran erehdyin menemään ja kohdeltiin kuin idioottia kun en heti tiennyt mitä tilaisin.

No mutta eikö tuo nyt ole suht normaalia jos ihminen tulee tiskille eikä tiedä mitä haluaa. Menetkö Mäkkärin tiskille etkä osaa sanoa mitä haluat? Menetkö kaupan kalatiskille ja kun vuorosi tulee niin tiedä mitä tilaisit. Tai kampaajalle mennessä sinulla ei ole hajuakaan mitä hiuksilesi voisi tehdä. Sori mut ymmärrän näissä tilanteissa myyjän vittuuntisen.

Subwayssa ei saa sitä listalla olevaa tuotetta. Se on se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran erehdyin menemään ja kohdeltiin kuin idioottia kun en heti tiennyt mitä tilaisin.

No mutta eikö tuo nyt ole suht normaalia jos ihminen tulee tiskille eikä tiedä mitä haluaa. Menetkö Mäkkärin tiskille etkä osaa sanoa mitä haluat? Menetkö kaupan kalatiskille ja kun vuorosi tulee niin tiedä mitä tilaisit. Tai kampaajalle mennessä sinulla ei ole hajuakaan mitä hiuksilesi voisi tehdä. Sori mut ymmärrän näissä tilanteissa myyjän vittuuntisen.

Tiedän, että haluan leivän, joka näkyy myymälän edessä olevassa ständissä, mutta sellaista ei osata minulle myydä, vaan minun pitäisi ummikkona tietää mitä se sisältää.

Suomalaiselle, myös itselleni, on vain niin vaikeaa aukaista suu ja puhua.

Kun se Subin juju, mikä tekee koko leivästä ”luksuksen” verrattuna normikaupan sämpylään on se, että täytteet ja leivän saa valita itse. Että saat juuri sellaisen leivän kuin itse haluat, etkä joudu tyytymään johonkin mitä et itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista että täällä ihmiset syyttävät ravintolaa omista sosiaalisten tilanteiden ongelmistaan. Ei kai se nyt ravintolan vika ole jos menet lukkoon muutamasta yksinkertaisesta kysymyksestä.

Nimenomaan. Konsepti on toimiva miljardibisnes, koska suurimmalla osalla ihmisistä ei ole vaikeuksia kokeilla uusia asioita tai tehdä merkittäviä päätöksiä, kuten "laitetaanko juustoa leivälle". Koska suuri osa ihmisistä haluaa valita sen patonkinsa täytteen. Jumaliste, se on patongin tilaamista, että niin vaativasta asiasta on kyse tosiaan.

Miten nämä reppanat pärjäävät muualla? Entä jos pitää mennä vaikka intialaiseen ravintolaan, eikä tiedä mitä annokset ovat? Voiko kysyä tarjolijalta, vai onko ongelma ravintolassa, joka ei ole kuin Hese?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen leivän tilaamiseen tehdään vaikka tarkoituksella kiireen tuntu. Vaikkei ole ketään takana jonossa. Silti se leipäkauppias saa siitä tilanteesta sellaisen, että on jotenkin hirveä hoppu kertoa pitääkö leipään laittaa paprikaa tai pippuria.

Lopetin käymästä ja ostan patongin Cittarista nykyään. Ne on oikeasti valmiita, eikä ole kiire.

Just näin! Tämä ihmeellinen kiire on ärsyttävää ja hermostuttavaa. Tosin sama "kiire" tuntuu olevan muissakin ns. pikaruokaloissa.

No voisiko syy olla siinä että ne ovat PIKARUOKALA eli siis mahdollisimman nopeasti asiakas sisään tilaus ja asiakas ulos tilauksen kanssa.

Mistä kummasta ensikertalainen voi tietää etukäteen kaikki miljoonat mahdollisuudet mitkä siihen yhteen leipäkänttyyn voi lyödä? 

Onko noissa muissa pikaruokaloissa vielä tapana, että aterian mukana pitää pakosti tilata joku juoma, muuten myyjän pasmat sekoaa?

Ei siellä oikeasti ole pakko kiirehtiä, nämä on niitä tuntemuksia mitä tässä ketjussa näkee, LUULLAAN että henkilökunta hermostuu, jos et sano heti mitä laitetaan, luullaan, että takana olevat huokailee, luullaan, että valinnanteko tai sanat on vaikeita, ei ole.

Ensikertalainen voi valita ihan tuttuja elementtejä: vaaleaa leipää, kinkkua tai tavis kanaa, tavallista juustoa, salaattia, tomaattia, kurkkua, majoneesia ja paahdettuna, helppoa ja hyvää. Ei juomapakkoa.

Jos et osaa tilata, niin sano että olet ensimmäistä kertaa syömässä tässä ketjussa etkä tiedä miten tilata.

Mielestäni suora puhe on paras ja rehellisyys on ihanaa.

Vähän sama kuin jos joku lähestyisi toista ja sanoisi suoraan että on hermostunut, eikä yrittäisi peitellä sitä.

Miksi ei voi vaan suoraan sanoa, että on ensimmäistä kertaa, eikä tiedä mitä tai miten tilata? Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen leivän tilaamiseen tehdään vaikka tarkoituksella kiireen tuntu. Vaikkei ole ketään takana jonossa. Silti se leipäkauppias saa siitä tilanteesta sellaisen, että on jotenkin hirveä hoppu kertoa pitääkö leipään laittaa paprikaa tai pippuria.

Lopetin käymästä ja ostan patongin Cittarista nykyään. Ne on oikeasti valmiita, eikä ole kiire.

Just näin! Tämä ihmeellinen kiire on ärsyttävää ja hermostuttavaa. Tosin sama "kiire" tuntuu olevan muissakin ns. pikaruokaloissa.

No voisiko syy olla siinä että ne ovat PIKARUOKALA eli siis mahdollisimman nopeasti asiakas sisään tilaus ja asiakas ulos tilauksen kanssa.

Mistä kummasta ensikertalainen voi tietää etukäteen kaikki miljoonat mahdollisuudet mitkä siihen yhteen leipäkänttyyn voi lyödä? 

Onko noissa muissa pikaruokaloissa vielä tapana, että aterian mukana pitää pakosti tilata joku juoma, muuten myyjän pasmat sekoaa?

Ei siellä oikeasti ole pakko kiirehtiä, nämä on niitä tuntemuksia mitä tässä ketjussa näkee, LUULLAAN että henkilökunta hermostuu, jos et sano heti mitä laitetaan, luullaan, että takana olevat huokailee, luullaan, että valinnanteko tai sanat on vaikeita, ei ole.

Ensikertalainen voi valita ihan tuttuja elementtejä: vaaleaa leipää, kinkkua tai tavis kanaa, tavallista juustoa, salaattia, tomaattia, kurkkua, majoneesia ja paahdettuna, helppoa ja hyvää. Ei juomapakkoa.

Mutta onko se sitten hyvää? Jos haluankin jotain erikoisempaa, mutta kuitenkin edulliseen hintaan. Kun en voi arvata mikä maksaa extraa ja mikä sopii mihinkin. Voileipäartisti EI suostu neuvomaan, vaikka sanoo olevansa ekaa kertaa asialla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi vaan suoraan sanoa, että on ensimmäistä kertaa, eikä tiedä mitä tai miten tilata? Mikä siinä on niin vaikeaa?

Mitä iloa siitä on kellekään? Se ei muuta järjetöntä piipertelutilaussysteemiä miksikään eikä auta selviämään kymmenien tuhansien variaatioiden suon läpi.

Vierailija kirjoitti:

Jos et osaa tilata, niin sano että olet ensimmäistä kertaa syömässä tässä ketjussa etkä tiedä miten tilata.

Mielestäni suora puhe on paras ja rehellisyys on ihanaa.

Vähän sama kuin jos joku lähestyisi toista ja sanoisi suoraan että on hermostunut, eikä yrittäisi peitellä sitä.

Helpompaa on vain kävellä ohi ja mennä seuraavaan paikkaan kun lähteä anelemaan armoa labyrintin kykloopilta tai mittelemään voimiaan mahdotonta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista että täällä ihmiset syyttävät ravintolaa omista sosiaalisten tilanteiden ongelmistaan. Ei kai se nyt ravintolan vika ole jos menet lukkoon muutamasta yksinkertaisesta kysymyksestä.

Nimenomaan. Konsepti on toimiva miljardibisnes, koska suurimmalla osalla ihmisistä ei ole vaikeuksia kokeilla uusia asioita tai tehdä merkittäviä päätöksiä, kuten "laitetaanko juustoa leivälle". Koska suuri osa ihmisistä haluaa valita sen patonkinsa täytteen. Jumaliste, se on patongin tilaamista, että niin vaativasta asiasta on kyse tosiaan.

Miten nämä reppanat pärjäävät muualla? Entä jos pitää mennä vaikka intialaiseen ravintolaan, eikä tiedä mitä annokset ovat? Voiko kysyä tarjolijalta, vai onko ongelma ravintolassa, joka ei ole kuin Hese?

Hassua verrata ravintolaan, jossa on valmiit annokset ja ruokalajit, kun juuri niiden puute on Subin kritiikin ydin. Et taida oikein olla kartalla koko aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen leivän tilaamiseen tehdään vaikka tarkoituksella kiireen tuntu. Vaikkei ole ketään takana jonossa. Silti se leipäkauppias saa siitä tilanteesta sellaisen, että on jotenkin hirveä hoppu kertoa pitääkö leipään laittaa paprikaa tai pippuria.

Lopetin käymästä ja ostan patongin Cittarista nykyään. Ne on oikeasti valmiita, eikä ole kiire.

Just näin! Tämä ihmeellinen kiire on ärsyttävää ja hermostuttavaa. Tosin sama "kiire" tuntuu olevan muissakin ns. pikaruokaloissa.

No voisiko syy olla siinä että ne ovat PIKARUOKALA eli siis mahdollisimman nopeasti asiakas sisään tilaus ja asiakas ulos tilauksen kanssa.

Paradoksaalisesti juuri se Subin kökkö tilauskonsepti on kaikkea tätä täysin vastaan. Kun ummikoilla arvuutellaan reseptiikka alkutekijöistään lähtien sitoen siihen yksi työntekijä kokoaikaisesti sekä tenttaamaan aasiakasta, että valmistamaan tuotteen, samalla kun joko seisoo takana, on tämä kaikin tavoin mahdollisimman typerä ja tehoton juuri pikaruokakonseptina. Se ”palvelukokemus” jossa edellytetään asiakkaalta kattavaa ennakkotuntemusta tai kaikki romahtaa, muodostaa valtavan pullonkaulan. Se on varmimpia tapoja välttää kassakoneen ylikuormittuminen, että jonotutetaan asiakasta pitkään nälässä ja kiireessä, vaaditaan tältä monimutkaista älypalapeliä ja naljaillaan päälle, jos ei suju. Systeemi varmistaa että vain tosifanit tulevat toisenkin kerran, saattaapi moni livistää jokotuksen kestäessä jo ennen ensimmäistäkään.

Panikoin itse samalla tavalla subwayihin menoa ennen kuin olin ikinä käynyt siellä. Lopulta se oli aika simppeliä ja siitä eteenpäin on ollut ilo käydä siellä, se linja ja tapa rakentaa patonki on jopa hauskaa.

Jos Subissa ei ole muita asiakkaita, niin leivän saa käteen n. 3 minuutissa siitä, kun astuu sisään. Sama ei onnistu mäkkärissä muuta kuin siinä epätodennäköisessä  tapauksessa, että haluamasi hampurilainen on valmiiksi tehtynä. Suomen subit voisivat muuten aloittaa chilileivän myynnin Tallinnan tavoin; ylivoimaisesti paras leipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran erehdyin menemään ja kohdeltiin kuin idioottia kun en heti tiennyt mitä tilaisin.

No mutta eikö tuo nyt ole suht normaalia jos ihminen tulee tiskille eikä tiedä mitä haluaa. Menetkö Mäkkärin tiskille etkä osaa sanoa mitä haluat? Menetkö kaupan kalatiskille ja kun vuorosi tulee niin tiedä mitä tilaisit. Tai kampaajalle mennessä sinulla ei ole hajuakaan mitä hiuksilesi voisi tehdä. Sori mut ymmärrän näissä tilanteissa myyjän vittuuntisen.

On myyjän tehtävä myydä, suositella ja esitellä. Myyvän firman pitää tuotteistaa ja markkinoida. Esimerkiksi maailman asukkaista varmaankin miljardi tietää, mikä on Bic Mac ja osaa sellaisen tilata kaikkialla, kielitaidottomanakin. Tuntematta sen sisältöä.

Kampaajalta voi kysyä ehdotuksia. Silloin hyvä kampaaja ehdottaa yhtä tai kahta mielestään sopivaa mallia asiakkaalle, vaikkapa kuvasta. Asiakkaan päätöksenteko on helppoa. Tee tuo riittää tilaukseksi. Subin konseptilla aletaan jankata, millä saksilla leikataan, käytetäänkö semiglossia vai special oak shade:a, vedetäänkö pitkittäis- vai poikittaisvedoin ja millä millimetrijaolla olevan kamman asiakas tahtoo. Ei näin, eikä varsinkaan sitten veetuilla jos asiakas ei ymmärrä mitään. Asiantuntijan pitää hallita nippelit ja tarjota asiakkaalle valmis ratkaisu, tuote tai palvelu. Tätä myyn, tähän hintaan, ostatko?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, yhden leivän tilaamisesta on tehty turhan hankalaa. Usein skippaan subin juuri sen takia, etten jaksa käydä sitä dialogia leiväntekijän kanssa. Silloin kun haluan olla epäsosiaalinen itseni ja haluaisin vaan murahtaa, että yks teriyakikanaleipä, kiitos.

Heillä pitäisi olla joku standardimalli joka leivästä, jonka voisi vaan tilata eikä ei tarttis yhtään kustomoida. Asiakas voisi tilata sen tai halutessaan käydä läpi sen koko kaavan.

Ja sitten nyppisit siitä standardimallin leivästä pois oliivit, maissit, jalapenot ja suolakurkut, koska et tykkäää. Ja harmittelisit, kun leipä on niin suolainen, kun myyjä ripotteli kaikki mausteet. Ja kevytmajoneesi on liian pliisu, miksi eivät voi oletuksena käyttää esim. Southwestiä...