Huono omatunto ylipainoon taipuvaisen lapsen äitinä..

Vierailija kirjoitti:

"Kasvisruoka ei lihota"

Tietenkin lihottaa jos syö liikaa. Itselläni on ylipainoinen työkaveri, joka on vegaani.

Vegaaniruokaa on myös mm. uppopaistetut ranskalaiset, sipsit, monet karkit, suolapähkinät, limukat, oluet, vegaaniset pastamätöt ja leivokset, vaaleat vehnäleivät, kasvismargariinit jne.

Täällä kehotettiin vaihtamaan energiatiheään ruuan tilalle kasviksia, niin että voi syödä itsensä kylläiseksi, muttei liho. Hyvin yksinkertaistetulla ideatasolla: saat syödä 10kg kurkkua samaan energiamäärään kuin jos söisit yhden pizzerian pizzan.

Vierailija kirjoitti:

Kilppariarvoja ei ole testattu, sen voisi tehdä. Tiedän millainen ruokahalu hänellä on, joten en ole yllättynyt siitä, että lihoo. Urheiluharrastus pitäisi olla kesälläkin, se on totta. Se vain on jäänyt kun en ole töiltä ja muulta ehtinyt etsiä.

Antibioottikuureja oli pienenä useita, nyt ei ole ollut enää vuosiin. Tiukkana pitää olla syömisten suhteen mutta minkäs teet.

Aika monilla on sellainen käsitys että epäterveellinen ruokavalio lähtee kotoa. Meillä on jo vuosia ollut melko terveellinen ruokavalio, emme syö sokerijugurtteja, ei limuja, ei mehuja. En enää nykyään edes leivo, koska sokeriset herkut houkuttavat lasta liikaa. Mutta uskon että tasapaino löytyy vielä :) Itse tein sen virheen nuorena äitinä, että totutin lapsen liian aikaisin sokeriin. Sen tekisin nyt toisin jos voisin.

ap

Mä olen se, joka ehdotti kilpirauhasarvojen mittausta. Otata T4V ja TSH. Jos teekkarien mielestä ei ole perusteita, mene lapsen kanssa yksityiseen labraan. Lapsilta otetaan kilpirauhaskoe synnärillä, mutta tilanne voi muuttua.

Mä kasvatin kaksi hoikkaa, urheilevaa poikaa, joista toisella oli lapsuusiän astma ja toisen korvat leikattiin 6 kertaa, antibioottikuureja oli varmaan 50. Ihan normaalia kotiruokaa söivät eivätkä vinkuneet jotain extraa, makeisia tms.

Itseltäni kiellettiin sokeri sen vuoksi että suvussa oli diabetestä. Hyvä peruste? Vahdittiin syömisiä ja naureskeltiin minun kiloilleni, joita on edelleen liikaa ehkä 20. Joskus laihdutin normaalipainoonkin. Uskon siihen, että mulla oli vajaatoiminta jostain muutaman vuoden ikäisestä asti. Ruoka ei minua kuvittanut eikä sen määrä tai laatu.

En ymmärrä näitä "lapsi hakee koko ajan lisää ruokaa" juttuja. Kuinka paljon sitä ruokaa oikein tehdään? Ei meillä ainakaan tehdä kerralla niin paljoa että voisi hakea viisi kertaa lisää. Neljälle hengelle tehdään neljän hengen annos ruokaa. Joskus voi jäädä yli niin että pystyy hakemaan lisää, mutta yleensä koko satsi syödään kerralla pois. Mikäli ruuasta on tarkoitus jäädä esim eväät töihin niin ne annostellaan ensin. Jos ruokailun jälkeen on nälkä niin voi syödä hedelmiä tai voileipää, mutta aika harvan tekee ruokailun jälkeen mieli alkaa väsätä leipiä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä "lapsi hakee koko ajan lisää ruokaa" juttuja. Kuinka paljon sitä ruokaa oikein tehdään? Ei meillä ainakaan tehdä kerralla niin paljoa että voisi hakea viisi kertaa lisää. Neljälle hengelle tehdään neljän hengen annos ruokaa. Joskus voi jäädä yli niin että pystyy hakemaan lisää, mutta yleensä koko satsi syödään kerralla pois. Mikäli ruuasta on tarkoitus jäädä esim eväät töihin niin ne annostellaan ensin. Jos ruokailun jälkeen on nälkä niin voi syödä hedelmiä tai voileipää, mutta aika harvan tekee ruokailun jälkeen mieli alkaa väsätä leipiä.

Tämän ketjun perusteella teet liian vähän ruokaa. Kyllä sitä pitää olla saavikaupalla, jotta lapsen oma ruoansäännöstelytaito ja nälän ja kylläisyyden havaitsemisen kyky kehityy.

Moni hokee että pituuskasvu korjaa. Mutta eihän se pituuskasvu mitään korjaa, jos paino vain nousee.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa nyt että kaikki ei vaan voi syödä "kunnon ruokaa" niin paljon kuin haluaa :D Ne jotka tätä toitottaa ei tiedä mitään siitä, millaisia määriä joku pystyy syömään verrattuna johonkin toiseen ... Jos antaisin syödä niin paljon kuin haluaa, meillä olisi aika paljon pahempi ongelma kuin muutaman kilon ylipaino.

Kyllä, syömme säännöllisesti. ja terveellisesti. Hankalaa, kun kaverit syövät herkkuja ja toinen ei saa. Pohdin, miten rajoittaminen vaikuttaa lapseen, mutta samalla tiedostan, että syyttää aikuisena minua myös, jos en nyt rajoita häntä. Ei taida olla hyvä mitenkään päin...

ap

Järki käteen, et kai anna/halua lapsen tekevän aina kaikkea samaa kuin kaverit. Jos kaverien kasvatus ja tavat ovat retuperällä, niin ei kai se ole syy opettaa lastasi samoille tavoille.

Meillä esimerkiksi se perheen todella laihan lapsen (nykyään teini) kohdalla pidän myös tärkeänä että herkkuja ei syödä joka päivä. Edes sitä jäätelöä tms. Ajatuksena että se epäterveellinen syötävä vie ruokahalua ja ei saa riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita. Lisäksi tällöin ei tarvitse itse opetella aikuisena kantapään kautta järkevää syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten selittää lapselle kun hoikat kaverit syövät herkkuja päivittäin, esim: "Pekka osti kaupasta viisi jätskiä ja karkkipussin" ja itse ei saa ostaa mitään... Tuo on minusta tosi hankalaa mutta olen yrittänyt perustella sokerin haitoilla :/

ap

Olisiko korkea aika selittää lapselle että ihmiset ovat erilaisia ja eri perheissä on eri sääntöjä.

Kyttäämällä. Ei siihen oikein muu auta, kun lapsen syöminen on kuitenkin mun vastuulla ja minä sen paskan millä lapsi on lihonut olen alun perin ostanutkin, joten lapsi ei osaa ajatella itse terveellisyyttä ja annoskokoja.

Herkkuja ei kotona ole, koska lapsi ei malta pysyä erossa niistä. Kerran viikossa saa ostaa suklaapatukan. Ruualla on otettava salaattiakin, ei voi täyttää itseään sillä pääruualla ja leivällä. Lisäksi annokset on pieniä, lisää saa ottaa jos on nälkä, mutta lapsi on sitä sorttia, että syö sen täyden lautasen vaikka ei varsinaisesti olis edes nälkä, joten ennemmin vähän kerrallaan.

Esitin tämän ruokavaliomuutoksen siten, että se ei oo mikään häntä koskeva asia vaan koko perhe alkaa nyt elää terveellisemmin joten lapselle ei tullut sitä tunnetta, että hänen painoa tässä nyt erityisesti kyttään. En ole hänelle painosta puhunutkaan yhtään mitään. Lapsi on onneksi viimeiset kolme kuukautta tykännyt lähteä mukaan kävelylle, kun ostettiin koira ja sen kanssa haluaakin touhuta ja lenkkeillä. Toivottavasti siitä tulee tapa ennen kuin uutuudenviehätys katoaa. On vuoden vaihteen jälkeen laihtunut 8kg ja on jo normaalipainossa, vaikkakin sen ylälaidalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä rajoitetaan ihan kaikkien ruokailua mm. siten, että paistan vaikka kanafileitä tai jauhelihapihvejä juuri sen määrän, mitä meitä on, eli 4. Ostan uusia perunoita koosta riippuen aina neljällä jaollisen määrän. Leikkaan usein kasvikset suoraan jokaisen lautaselle, niin kaikki tulee syödyksi paremmin. Tai kuorin vaikka 4 porkkanaa ja laitan kaksi tomaattia puoliksi. Kyllä siitä jokainen ymmärtää, minkä verran kuuluu ottaa.

Kuulostaa todella pimeältä. Mitäs jos lapsella tai aikuisella on ruuan jälkeen nälkä?

Mitä sitten? Ei nälkään - tarkemmin kai tunteeseen siitä, että ei vielä ole kylläinen - kuole, jos on juuri saanut syödäkseen. Nykyään vielä monella on ongelmana se, että kehon oma kylläisyysjärjestelmä on pilattu esim. makeutusaineita "herkuttelemalla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä rajoitetaan ihan kaikkien ruokailua mm. siten, että paistan vaikka kanafileitä tai jauhelihapihvejä juuri sen määrän, mitä meitä on, eli 4. Ostan uusia perunoita koosta riippuen aina neljällä jaollisen määrän. Leikkaan usein kasvikset suoraan jokaisen lautaselle, niin kaikki tulee syödyksi paremmin. Tai kuorin vaikka 4 porkkanaa ja laitan kaksi tomaattia puoliksi. Kyllä siitä jokainen ymmärtää, minkä verran kuuluu ottaa.

Kuulostaa todella pimeältä. Mitäs jos lapsella tai aikuisella on ruuan jälkeen nälkä?

Mitä sitten? Ei nälkään - tarkemmin kai tunteeseen siitä, että ei vielä ole kylläinen - kuole, jos on juuri saanut syödäkseen. Nykyään vielä monella on ongelmana se, että kehon oma kylläisyysjärjestelmä on pilattu esim. makeutusaineita "herkuttelemalla".

Eli jotta jokin olisi huono asia, pitää siihen kuolla? Jos lapsi jää nälkäiseksi, seurauksena on ahmiminen heti tilaisuuden tullen.

Meillä ainakin on pyöreyteen taipuvaisen lapsen kanssa tietyt perusperiaatteet, joita noudatetaan:

Joka ruualla kasviksia. Olemme keskustelleet lapsen kanssa paljon ravinnosta ja siitä, että kasvava lapsi (ja aikuinenkin) tarvitsee ravitsevaa ruokaa, vitamiineja, hivenaineita jne. joita saa kasviksista. Lisäksi tarvitaan proteiinia (ja keskusteltu mistä sitä saa). Sitten on paljon energiapitoisia ruokia, kuten makaroni, peruna, leipä, joilla ei kannata mahaansa täyttää, vaan syödä kohtuudella, jotta mahaan jää tilaa ravitseville ruuille. Sitten herkkuja, kuten karkkia, jätskiä, keksejä, kakkua, ei kukaan ihminen tarvitse. Niitä voi syödä kohtuudella JOSKUS kuten juhlissa ja viikonloppuna jälkkärinä, mutta korkeintaan silloinkin yksi pieni herkku päivässä, muuten tulee paha olo, hampaat menee pilalle ja voi tulla diabetes. Samoin makeita juomia (limua, mehua) vain juhlissa.

Meidän järkevä lapsi (7 v) ainakin ymmärtää nämä perustelut todella hyvin, ei ole tarvinnut millään tavoin edes sivuuttaa hänen painoaan, joka onkin pysynyt normaalipainon puolella näillä menetelmillä. Puhutaan siis ainoastaan terveydestä, ei painosta koskaan.

Ja tietenkin liikunnan tärkeyttä korostetaan, mutta siinäkään ei mainita painoa, vaan kerrotaan, että liikkuva ihminen pysyy terveenä, vahvana ja hyväkuntoisena.

Meillä myös mummo antaa lapsen syödä vaikka mitä. Aina on joku perustelu, miksi sokeria mätetään "loma" "viikonloppu" "joulu" .. ja meillä sama tilanne kuin jollain muullakin täällä, eli mummoa nähdään usein. Olen kyllä puhunut asiasta. Mummo on yrittänyt tsempata mutta ei ole pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis eihän meillä tietenkään ole kolmea annosta spagettia tarjolla päivässä ... Kyseessä oli esimerkki siitä, miten paljon söisi, jos saisi. Jauhelihaspagetti voi olla jonkin arkipäivän ruoka, ja se on aika normaalia monessa perheessä. Jotenkin tuntuu että tällä palstalla halutaan tahallaan ymmärtää väärin.

ap

Tällä palstalla tosiaan ymmärretään vasiten väärin, ja/tai luetun ymmärtäminen on nykyään huolestuttavan huonolla tasolla.

Ap, itse olisin melko varovainen rajoituksien suhteen, myös makeiden, enkä lähtisi siihen että mitään makeaa ei ole kotona saatavilla enkä siihen että kerran viikossa. Lisäisin sitä liikkumista, mutta tuo ruoan rajoittaminen on vaikea asia. Toisille se voi jättää vamman sieluun ja koko aikuisikä on taistelua syömisen kanssa.

-ent. anoreksian ja ahmimishäiriön sairastanut enkä ole koskaan vielä oppinut olemaan syömättä suruun

Siis mitä te tarkoitatte kun puhutte salaatista? Itse käsitän salaatin aina vihersalaattina eli salaatinlehtiä, tomaattia, kurkkua. Mutta eihän ”puoli lautasellista kasviksia” tarkoita salaattia. Vaan vaihtelevasti juureksia, ja vihanneksia, myös niitä vihersalaatin aineksia mutta ei ne yksistään riitä. Ne on lähinnä pelkkää vettä, eikä ne täytä vatsaa. Jos pääruokana on perus makaronilaatikko jossa ainoa kasvis on sipuli, tulee sitä höttöä pupellettua liikaa.

Kai te silti teette joka ruualle kasvislisukkeen (höyrytettyä parsakaalia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, paprikaa tms.) Myös ruuan sekaan on aina helppo lisätä kasviksia. Makaronilatikkoon vain hieman täysjyvämakaronia ja suurin osa pieneksi pilkottua porkkanaa, paprikaa, herneitä, parsakaalia. Myös siihen bolognesekastikkeeseen.

Kyttäämisellä ja koko ajan asiaa tarkkailemalla hommasta ei tule yhtään mitään. Vielä kun äiti vilkuilee merkitsevästi lasta hänen syödessään tai yleensäkin kaikessa mikä syömiseen liittyy, peli vain vaikeutuu. Suhtaudutaan väärin siis. Lapsi vaistoaa tai peräti näkee, että häneen ja syömisiinsä ei olla tyytyväisiä, joka sitten johtaa ojaan. Traumoja syntyy, kaikenlaisia. Usein näkee ja kuulee ymmärtämättömien vanhempien tuputtavan jotakin, mikä yleisesti ottaen on terveellistä painonnousun kannalta ja lisäksi vielä annetaan tietoiskuja ja saarnataan aiheesta. Tulos on taattu.

Selvitä lapselle, että tämä satsi on nyt syötävä ja seuraava ruoka on klo jotain, jos kaikki on syöty. Jos tärpiksi antaa jonkin suklaapatukan tms, pidä siitä kiinni. Jos kaikki ruoka syömättä, ei tule tärppejä. Lapsi protestoi, mutta sinun on pysyttävä sanojesi takana. Älä lepsu. Ei se tenava etkä sinäkään kuole, jos ruokakasvatukseenkin tulee selkärankaa. Moni antaa periksi niin helposti. Lapsi ei kuole, vaikka huutaa kuolevansa ruuan puutteeseen. Sitten jatkat tiukasti tällä linjalla. Älä hyvittele, jos ei ole pitänyt omaa osaansa sopimuksesta!

Kuten moni muukin kirjoitti, koita olla huomauttelematta syömisestä. Koita estää se, että lapselle tulee käsitys että hän/hänen kehonsa on jotenkin erilainen/epäkelpo. Sen viestin saa kyllä mediastakin. Oikeastaan siitä painosta ei tarvitse puhuakaan -- jos pakko jostain niin terveydestä ja hyvästä olosta tms. Hyvä vinkki oli, että ennen kuin (kukaan perheestä) ottaa lisää pääruokaa, syödään vaikka vihanneksia ja odotellaan hiukan. Jos vieläkin nälkä, voi ottaa hieman lisää.

Isoin ongelma on kuitenkin varmaan tuo tylsyys. Kaikenlaiset harrastukset ja tekeminen, ei pelkästään liikunnalliset, onkin siitä hyviä, että ruoka ja herkut ei tule sinä aikana mieleen. Oikeastaan voi olla parempikin, ettei harrastus johon "pakotetaan" ole varsinainen liikuntaharrastus. Jos ei ole mahdollisuuksia mihinkään ohjattuun, voi mennä yhdessä seikkailuille/retkelle (lenkkeily tai "ratauinti" uimahallissa ei kiinnostaisi itseänikään, ja etenkin lapsena tuntui minusta hyökkäykseltä minua ja kehoani vastaan) tai innostaa lasta vaikka rakentelemaan tai muuten luomaan jotain. Koita saada hänet kiinnostumaan jostain asiasta. Se voi olla vaikka geokätköily, 4H-kerho tai lintubongaus :D Aloittaka yhdessä, ja lapsi voi sitten jatkaa. Voihan se harrastus olla myös kokkailu! Se on kivaa, luovaa, aikaavievää ja lapsi alkaa ymmärtää eri aineksista lisää. Voi/tte aloittaa esim. Välimeren, aasialaisista tai afrikkalaisista ruoista. Ehkä hän ruokaharrastuksen kautta oppii, millainen on hyvä, sopiva ja terveellinen annos. Jos hän sitten innostuukin vain jälkiruoista, kutsukaa kaverit ja naapurit ym. syömään, ettei koko kakkua jää hänen syötäväkseen :) 

Joka tapauksessa, turvaa lapsesi kasvurauha ja mielenterveys. Vaakakapinan sivuilta löytyy asiasta lisää: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/03/vaakakapina-julistaa-kasvurauh…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilppariarvoja ei ole testattu, sen voisi tehdä. Tiedän millainen ruokahalu hänellä on, joten en ole yllättynyt siitä, että lihoo. Urheiluharrastus pitäisi olla kesälläkin, se on totta. Se vain on jäänyt kun en ole töiltä ja muulta ehtinyt etsiä.

Antibioottikuureja oli pienenä useita, nyt ei ole ollut enää vuosiin. Tiukkana pitää olla syömisten suhteen mutta minkäs teet.

Aika monilla on sellainen käsitys että epäterveellinen ruokavalio lähtee kotoa. Meillä on jo vuosia ollut melko terveellinen ruokavalio, emme syö sokerijugurtteja, ei limuja, ei mehuja. En enää nykyään edes leivo, koska sokeriset herkut houkuttavat lasta liikaa. Mutta uskon että tasapaino löytyy vielä :) Itse tein sen virheen nuorena äitinä, että totutin lapsen liian aikaisin sokeriin. Sen tekisin nyt toisin jos voisin.

ap

Itse olen kärsinyt lapsesta asti sokeririippuvuudesta, olen kasvanut isovanhempieni kanssa, jotka hemmottelivat minua makeilla herkuilla. Olin siis ylipainoinen jo lapsena. Teininä, kun omaa rahaa jo oli ja vapautta liikkua, ostin salaa suuria määriä herkkuja ja söin niitä salaa.  Vasta nyt, 35-vuotiaana osaan syödä säännöllisesti ja terveellisesti ja olla pitkiä aikoja ilman sokeria. Silti repsahduksia tulee aika ajoin, sellaisia, että syön esim. litran jäätelöä tai jättikarkkipussin kerrallaan. Niistä seuraava huono olo on onneksi nykyään jotain niin kamalaa, ettei repsahduksia tule kovinkaan usein.

Tämän vuoksi rajoitin omien lasteni sokerin syöntiä kun olivat pieniä. Karkkia saivat ensimmäisen kerran päiväkodissa. Toisella lapsellani kuitenkin näyttää olevan samanlainen sokeririippuvuus kuin itselläni. Meillä syödään paljon kasviksia ja monipuolisesti lihaa, kalaa, kanaa. Väittäisin, että perheen ruokavalio on kunnossa. Toinen lapseni on päivittäin vailla jotain makeaa. Kotona ei ole saatavilla sokeriherkkuja kuin keskimäärin kerran viikossa karkki/herkkupäivänä. Jäätelöä kesäaikaan syödään noin kerran viikossa tuon lisäksi.

Ongelmana on salaa syöminen. Toinen lapseni on käynyt joitakin kertoja salaa kaupassa ja ostanut herkkuja. En varmastikaan teidä kaikista ostoksista, koska olen vahingossa löytänyt karkkipapereita kun olen tyhjentänyt taskuja pyykkiä varten.  Hänen rahansa ovat näiden seurauksena nyt minun hallinnassani. Viikkorahaa ei ole, mutta isovanhemmiltaan saa rahaa. Keskustelut eivät ole auttaneet, ei myöskään rangaistukset. Ymmärrän häntä, koska olen ollut itse täysin samassa tilanteessa.

Olen neuvoton, mutta haluan kierteen poikki jotenkin. En halua hänen seuraavan minun tietäni. Otan kiitollisena vastaan kaikki neuvot.

Edelleen neuvoton.

Mä oon ollut ylipainoinen esikouluikäisestä saakka. Pienestä pitäen mun painoa on kommentoitu vanhempien, koulukavereiden ja kouluterkkareiden toimesta. Eniten ärsyttää se, että vanhempien piti kommentoida asiaa jatkuvasti. Milloin olin laittanut liikaa voita leivälle ja milloin otin liian monta pientä perunaa lautaselle. Joskus jos vanhempien kanssa nähtiin kaupungilla vanhoja tuttuja ja he kehuivat miten olenkaan kasvanut, vanhempieni kommentti oli "lihonut se vaan on". Sain äidiltäni jopa kauniin lellittelynimen (Pontso). Näitä juttuja nyt olis vaikka kuinka paljon...

Lopputulos on nyt se, että 27-vuotiaana painan 106kg ja olen painanut joskus paljon enemmänkin. Ekan kerran yritin laihduttaa noin 10-vuotiaan omin päin, syömällä pelkkää porkkanaa ja juomalla vettä. Vaa'alla kävin varmaan 100 kertaa päivässä. Herkut, esim. suklaapatukat söin niin, että pureskelin ne suussa, mutten nielaissut vaan syljin pois. Ja se ei todellakaan ole terveen lapsen käytöstä.

Suhtautumiseni ruokaan on edelleen pahasti vinksallaan.

Edelliseen kommenttiin, kuulostaa todella surulliselta :( Olen pahoillani että olet joutunut käymään läpi tuollaista. Minä taidan edelleen jatkaa tsemppaamista ruuan terveellisyyden suhteen ja varmistaa, että kotona ei ole herkkuja kaapeissa. Yritän jättää huomauttelun vähemmälle, mutta tarvittaessa luultavasti joudun sanomaan edelleen, mikä on riittävästi. Joudun siis olemaan se ikävä vanhempi ja rajoittamaan, jos näyttää menevän överiksi.

Syksyllä toinenkin urheiluharrastus voisi olla hyvä idea. Lapsi syö selvästi tylsyyteen ja nälkä iskee aina tyhjinä hetkinä, joten mielekästä tekemistä pitää olla.

ap