Huono omatunto ylipainoon taipuvaisen lapsen äitinä..

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei liiku ollenkaan, jos en lähde hänen kanssaan esim. kävelylle tai uimaan, urheiluharrastus on kesän ajan tauolla. Arjessa en aina ehdi liikuttaa lasta. Hän inhoaa esim. lenkkeilyä.

Kesällä löytyy kyllä erilaisia urheilukouluja: yleisurheilua, pallopelejä jne.

Kaverini oli pienenä paikallaan viihtyvä pullukka. Vanhemmat laittoivat uimaseuraan, jolla oli aika paljon harjoituksia. Kyllä hoikistui ja muuttui urheilullisen näköiseksi, kun kasvoi samalla pituutta. Liikunnallinen elämäntapa jäi päälle aikuisenakin.

Ap:llä on hankala tilanne ja olisi hienoa, jos voisin auttaa jotenkin. En vaan osaa.

Sen sijaan haluan oikoa muutamia aivan käsittämättömiä väitteitä mitä muut ovat täällä kirjoittaneet.

"Terveellinen ruoka ei lihota"

Voi taivas, *kaikki* ruoka lihottaa, jos sitä syö *liian paljon*!!!! Ruoka lihottaa, jos sitä syö enemmän kuin kuluttaa. Riippumatta siitä, että onko se jauhelihaa tai tofua.

"Kasvisruoka ei lihota"

Tietenkin lihottaa jos syö liikaa. Itselläni on ylipainoinen työkaveri, joka on vegaani.

"Lapsi osaa itse säädellä omaa syömistään"

No ei välttämättä osaa. Moni ylipainoinen lapsi on ylipainoisesta perheestä, jossa koko perheen ruokatavat ovat väärin. Syödään liikaa ja huonoa ruokaa. Mutta on myös lapsia, jotka tulevat täysin normaalipainoisesta/hoikasta perheestä ja he ovat perheensä ainoita ylipainoisia. Silloin ei voi sanoa, että perhe söisi kokonaisuudessaan väärin, on vain tämä yksi lapsi joka ei pysty säätelemään omaa syömistään.

"Makea kerran päivässä on liikaa"

Tämäkään ei ole näin mustavalkoista. Kaikki riippuu kulutuksesta. Omassa perheessäni on kolme 12-19 -vuotiasta lasta, jotka harrastavat kestävyysurheilua. Heidän pitää koko ajan olla tarkkana, että syövät riittävästi. Toki meillä syödään terveellistä ruokaa, mutta ei meillä ole koskaan kielletty syömästä kahta jäätelöä päivässä tai ottamasta toista palaa kakkua. Sipsejäkin syödään pari kertaa kuussa.

Se terveellinen ruoka ei yleensä ole ongelmien syy vaan epäterveellinen, energiatiheä ruoka.

Ihminen syö tutkitusti yhtä paljon energiatiheää ruokaa kuin terveellistä ruokaa. Vatsa lähettää kylläisyyssignaalin samalla tavalla vaikka toisessa tapauksessa kaloreita on moninkertainen määrä.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä yksityiakohtana sanoisin ap:lle ja lihavien lasten vanhemmille, että neuvokaa lasten kanssa paljon aikaa viettäville tutuillenne, miten haluatte ruokien kanssa toimittavan. Siskoni kaikki lapset ovat lihavia ja tämä on siskolle tosi arka aihe. Valittaa kun joka paikassa valitetaan heidän lasten ylipainosta ja siitä tulee jatkuvasti jotain muistutusta. Näin ollen en oikein uskalla kysyä, enkä tiedä miten toimia heidän lastensa kyläilyjen suhteen. Mielellään, kun tulevat kylään ostetaan runsaasti herkkuja kyläilyn kunniaksi. Voidaan toki myös olla ostamatta/ostaa vain vähän. En kuitenkaan viitisi siskolta kysymättä pitää mitään "tervetysleiriä" tai rajoittaa ruokaa. Eli että laihoille vieraille annetaan jäätelöä ja limua, lihaville porkkanaa ja vettä. Ongelmana näillä lapsilla on myös se, että eivät pidä mistään terveellisistä herkuista (esim. vihannestikut) ja ovat ihan pohjattomia. Syövät siis sitä "oikeaa ruokaa" todella isoja määriä ja herkkuja menee niin paljon kuin antaa. Johonkin on siis pakko laittaa raja, muuten varmaan lihoisivat muutaman päivän vierailullakin selvästi. En kutenkaan halua olla se josta kirjoitetaan vauvapalstalla, että täti sanoi että et kai sä toista makkaraa ota.

Ei kylässä syödyt herkut ketään lihota. Normaalina arkena syöty on se millä on merkitystä. Älä sinä rajoita toisten lasten syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään se, että tämä yksi vanhempi lytättiin ihan täysin, kun sanoi keittävänsä perunoita tietyn määrän, paistavansa pihvejä tietyn määrän jne. Miten te muut sitten toimitte? Kaikkea aina "liikaa"? Eikö silloin tule syötyä huomaamatta liikaa tai reilusti ruokahävikkiä?

Kyllä meilläkin katsotaan esim kanafileiden määrä niin, että lapset syövät yhdet, aikuiset max kaksi, koosta riippuen. En varmuuden vuoksi paista kymmentä... Salaattia ja kasviksia tarjolla reilusti, perunoita ja pastaa taas suunnilleen syöjien määrän mukaan.

Joo, minustakin se oli outoa. Johtui ehkä siitä, että se kirjoittaja näytti rajoittavan jopa vihannesten määrää. Minusta on aivan normaalia, että pihvejä on yksi per nenä, mutten lähtisi rajoittamaan jotain tomaatin tai porkkanan syöntiä, päin vastoin. 

Kilppariarvoja ei ole testattu, sen voisi tehdä. Tiedän millainen ruokahalu hänellä on, joten en ole yllättynyt siitä, että lihoo. Urheiluharrastus pitäisi olla kesälläkin, se on totta. Se vain on jäänyt kun en ole töiltä ja muulta ehtinyt etsiä.

Antibioottikuureja oli pienenä useita, nyt ei ole ollut enää vuosiin. Tiukkana pitää olla syömisten suhteen mutta minkäs teet.

Aika monilla on sellainen käsitys että epäterveellinen ruokavalio lähtee kotoa. Meillä on jo vuosia ollut melko terveellinen ruokavalio, emme syö sokerijugurtteja, ei limuja, ei mehuja. En enää nykyään edes leivo, koska sokeriset herkut houkuttavat lasta liikaa. Mutta uskon että tasapaino löytyy vielä :) Itse tein sen virheen nuorena äitinä, että totutin lapsen liian aikaisin sokeriin. Sen tekisin nyt toisin jos voisin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään se, että tämä yksi vanhempi lytättiin ihan täysin, kun sanoi keittävänsä perunoita tietyn määrän, paistavansa pihvejä tietyn määrän jne. Miten te muut sitten toimitte? Kaikkea aina "liikaa"? Eikö silloin tule syötyä huomaamatta liikaa tai reilusti ruokahävikkiä?

Kyllä meilläkin katsotaan esim kanafileiden määrä niin, että lapset syövät yhdet, aikuiset max kaksi, koosta riippuen. En varmuuden vuoksi paista kymmentä... Salaattia ja kasviksia tarjolla reilusti, perunoita ja pastaa taas suunnilleen syöjien määrän mukaan.

Joo, minustakin se oli outoa. Johtui ehkä siitä, että se kirjoittaja näytti rajoittavan jopa vihannesten määrää. Minusta on aivan normaalia, että pihvejä on yksi per nenä, mutten lähtisi rajoittamaan jotain tomaatin tai porkkanan syöntiä, päin vastoin. 

Ehkä niitä vihanneksia ei rajoitettu, vaan päin vastoin "määrättiin". Siis että yksi porkkana ja puolikas tomaatti pitää syödä. Jotkut lapset kun eivät söisi ollenkaan vihanneksia.

Vierailija kirjoitti:

Leipä on kyllä hyvä olla ruokavaliossa ja perunaakin kohtuudella. Täysjyväleipä on

hyvä kuitujen lähde.

Nykyään suomalaiset välttelee leipää ja perunaa ja ylipaino on yleisempää kuin aikana, jolloin perunaa syötiin moninkertaisesti verrattuna nykypäivään.

Ne viljoja ja perunaa välttelevät eivät ole lihavia.

Ne jotka mättävät viljoja ja perunaa ja sanovat niiden olevan "aivan tavallista kotiruokaa" ovat läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Kilppariarvoja ei ole testattu, sen voisi tehdä. Tiedän millainen ruokahalu hänellä on, joten en ole yllättynyt siitä, että lihoo. Urheiluharrastus pitäisi olla kesälläkin, se on totta. Se vain on jäänyt kun en ole töiltä ja muulta ehtinyt etsiä.

Antibioottikuureja oli pienenä useita, nyt ei ole ollut enää vuosiin. Tiukkana pitää olla syömisten suhteen mutta minkäs teet.

Aika monilla on sellainen käsitys että epäterveellinen ruokavalio lähtee kotoa. Meillä on jo vuosia ollut melko terveellinen ruokavalio, emme syö sokerijugurtteja, ei limuja, ei mehuja. En enää nykyään edes leivo, koska sokeriset herkut houkuttavat lasta liikaa. Mutta uskon että tasapaino löytyy vielä :) Itse tein sen virheen nuorena äitinä, että totutin lapsen liian aikaisin sokeriin. Sen tekisin nyt toisin jos voisin.

ap

Itse olen kärsinyt lapsesta asti sokeririippuvuudesta, olen kasvanut isovanhempieni kanssa, jotka hemmottelivat minua makeilla herkuilla. Olin siis ylipainoinen jo lapsena. Teininä, kun omaa rahaa jo oli ja vapautta liikkua, ostin salaa suuria määriä herkkuja ja söin niitä salaa.  Vasta nyt, 35-vuotiaana osaan syödä säännöllisesti ja terveellisesti ja olla pitkiä aikoja ilman sokeria. Silti repsahduksia tulee aika ajoin, sellaisia, että syön esim. litran jäätelöä tai jättikarkkipussin kerrallaan. Niistä seuraava huono olo on onneksi nykyään jotain niin kamalaa, ettei repsahduksia tule kovinkaan usein.

Tämän vuoksi rajoitin omien lasteni sokerin syöntiä kun olivat pieniä. Karkkia saivat ensimmäisen kerran päiväkodissa. Toisella lapsellani kuitenkin näyttää olevan samanlainen sokeririippuvuus kuin itselläni. Meillä syödään paljon kasviksia ja monipuolisesti lihaa, kalaa, kanaa. Väittäisin, että perheen ruokavalio on kunnossa. Toinen lapseni on päivittäin vailla jotain makeaa. Kotona ei ole saatavilla sokeriherkkuja kuin keskimäärin kerran viikossa karkki/herkkupäivänä. Jäätelöä kesäaikaan syödään noin kerran viikossa tuon lisäksi.

Ongelmana on salaa syöminen. Toinen lapseni on käynyt joitakin kertoja salaa kaupassa ja ostanut herkkuja. En varmastikaan teidä kaikista ostoksista, koska olen vahingossa löytänyt karkkipapereita kun olen tyhjentänyt taskuja pyykkiä varten.  Hänen rahansa ovat näiden seurauksena nyt minun hallinnassani. Viikkorahaa ei ole, mutta isovanhemmiltaan saa rahaa. Keskustelut eivät ole auttaneet, ei myöskään rangaistukset. Ymmärrän häntä, koska olen ollut itse täysin samassa tilanteessa.

Olen neuvoton, mutta haluan kierteen poikki jotenkin. En halua hänen seuraavan minun tietäni. Otan kiitollisena vastaan kaikki neuvot.

Liikkumisen puute on se ongelma. Pistät sen mukulan johonkin karateen kolme kertaa viikossa missä sen on pakko liikkua. Etkä kuuntele sen pennun käninää, ja se loppuu kuitenkin puolessa vuodessa. Pelastat sen mukulan loppuelämän.

Liikkumisella on vaikea korjata ylensyömisen vaikutuksia. Yhden hillomukin kuluttaakseen olisi juostava tuntitolkulla. Päivästä loppuvat helposti tunnit. Siksi syödyn ruoan määrää tai kaloritiheyttä on laskettava.

Yksi liikuntaharrastus ei tosiaankaan riitä elimistön normaaliin kehittymiseen. Liikuntaa tarvitaan 2-3h päivässä. Huomaa, että myös hyötyliikunta käy, kunhan pulssi nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä rajoitetaan ihan kaikkien ruokailua mm. siten, että paistan vaikka kanafileitä tai jauhelihapihvejä juuri sen määrän, mitä meitä on, eli 4. Ostan uusia perunoita koosta riippuen aina neljällä jaollisen määrän. Leikkaan usein kasvikset suoraan jokaisen lautaselle, niin kaikki tulee syödyksi paremmin. Tai kuorin vaikka 4 porkkanaa ja laitan kaksi tomaattia puoliksi. Kyllä siitä jokainen ymmärtää, minkä verran kuuluu ottaa.

Kuulostaa todella pimeältä. Mitäs jos lapsella tai aikuisella on ruuan jälkeen nälkä?

Meilläkin tehdään lähes aina noin, että laitetaan kaikille annos valmiiksi. En ymmärrä mitä pimeää siinä on? Tietysti jos on jotain tortillaa tms., niin silloin kaikki ottavat itse. Yleensä kyllä jos vaikka grillaan jotain lihaa ja keitän perunoita, niin lihaa ja perunaa jaa hieman ylimääräistä, jotka voi vielä santsata jos nälkä jää. Ei meillä kukaan ikinä nälkää valita ruuan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä rajoitetaan ihan kaikkien ruokailua mm. siten, että paistan vaikka kanafileitä tai jauhelihapihvejä juuri sen määrän, mitä meitä on, eli 4. Ostan uusia perunoita koosta riippuen aina neljällä jaollisen määrän. Leikkaan usein kasvikset suoraan jokaisen lautaselle, niin kaikki tulee syödyksi paremmin. Tai kuorin vaikka 4 porkkanaa ja laitan kaksi tomaattia puoliksi. Kyllä siitä jokainen ymmärtää, minkä verran kuuluu ottaa.

Kuulostaa todella pimeältä. Mitäs jos lapsella tai aikuisella on ruuan jälkeen nälkä?

Meilläkin tehdään lähes aina noin, että laitetaan kaikille annos valmiiksi. En ymmärrä mitä pimeää siinä on? Tietysti jos on jotain tortillaa tms., niin silloin kaikki ottavat itse. Yleensä kyllä jos vaikka grillaan jotain lihaa ja keitän perunoita, niin lihaa ja perunaa jaa hieman ylimääräistä, jotka voi vielä santsata jos nälkä jää. Ei meillä kukaan ikinä nälkää valita ruuan jälkeen.

Samoin meillä on usein "määräpalat".Kaikki olemme hoikkia. Jotain kastiketta tai keittoa on usein ylimääräistä, mutta en mä ala keittämään ylimääräistä pastaa tai paistamaan pihvejä. Eivät ne ole hyviä mikrossa lämmitettyinä. Vai roskiiko pitäisi heittää jos ei ole tarvetta santsille? Kyllä se yksi annos on ihan riittävästi kunhan hetken odottaa, niin huomaa mahan olevan täynnä. Parin tunnin päästä on kuitenkin välipalaa, iltapalaa jne. Tai ottaa vaikka heti hedelmän jälkkäriksi.

Meidän sukulaispeheen lihavat lapset syövät hirvittävästi. Ekan satsin jälkeen on aina nälkä. Mutta ei vihannesnälkä, vaan esim. ranskalais-, nuudeli- tai makkaranälkä. Jos ruokana on vaikka tummaa makaronia tai vihannesvokkia, niin kummasti nälkä häviää. Paitsi että sitten suunnilleen itkevät, kun on niin nälkä. Mikään "normaali" ruoka ei kelpaa (tilanne siis eri kuin ap:lla).

Käyttäjä10803 kirjoitti:

Just vähän aikaa sitten julkaistiin laaja brittitutkimus, jossa oli tutkittu lasten syömiseen puuttumista terveydenhuollossa ja perheissä. Eli jos lapsi oli ylipainoinen tai alipainoinen, niin miten se syömiseen puuttuminen vaikutti lapsen (paino)kehitykseen ja ennen kaikkea syömisterveyteen.

OSaatteko arvata?

NO minäpä kerron:

a) lapset jotka olivat ylipainoisia, ja joiden syömistä pyrittiin rajoittamaan kehittivät entistä enemmän pakkomielteitä syömistä kohtaan, alkoivat syödä salaa ja paino nousi aina kun siihen oli mahdollisuus

b) lapset jotka olivat alipainoisia ja joita yritettiin saada syömään enemmän, kehittivät entistä enemmän vastenmielisyyttä ja kammoja ruokia ja syömistä kohtaan. Paino ei todellakaan noussut, ja jos se väliaikaisesti saatiin pakolla nousemaan, se laski heti kun syömisestä pystyi taas kieltäytymään.

Voi kunpa ihmiset nyt vihdoin tajuaisi, että lapselle on tuhat kertaa pahempaa olla koko ikänsä syömisen kanssa hukassa, kuin lapsena pullukka.  Ja että se lapsen syömisiin puuttuminen vaan yksinkertaisesti ei johda mihinkään hyvään. Se perushyvä nyrkkisääntö on että aikuiset määrää mitä syötävää on tarjolla, ja lapset ITSE PÄÄTTÄÄ MINKÄ VERRAN SYÖ, olipa se sitten (aikuisten mielestä) paljon tai vähän.

Tuli mieleen vielä toinenkin tutkimus: lapsena saman painoisista (ylipainoisista) lapsista ne, joiden painoon EI puututtu, vaan saivat elää ihan tavallista onnellista lapsen elämää ilman aikuisten painokyttäystä, olivat aikuisina keskimäärin selkeästi kevyempiä kuin ne, joiden painoon oli puututtu.

Että miettikää ihmiset, MIETTIKÄÄ mitä teette. Hyvä tarkoitus ei auta jos lopputulos on kamala, varsinkin kun nyt teidän viimeistään pitäisi tajuta mitä teette lapsillenne.

Mielenkiintoista. Voitko vielä kertoa tutkimusten nimet?

Meillä vähän samanlainen tilanne, niin voisin lukea asiasta tarkemmin.

Minulla itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt sitä, kuinka nykyään keskitytään hirveästi ruokaan, on telkkaohjelmia ruuanlaitosta, ja ruokaa pidetään palkintona ja jotenkin hirveän tavoiteltavana asiana, jota odotetaan kieli pitkällä. Ja sitten kun ruokaa saadaan, niin kaikki syövät itsensä ähkyyn asti. 

Kysymys kuuluu: jos kotona ruokaan ei kiinnitetä sen kummempaa huomiota vaan syödään, koska täytyy, niin oppivatko lapset silloin tavoittelemaan kaikenlaisia herkkuja ja syömään liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni ei ole lapsia, mutta olen ihmetellyt sitä, kuinka nykyään keskitytään hirveästi ruokaan, on telkkaohjelmia ruuanlaitosta, ja ruokaa pidetään palkintona ja jotenkin hirveän tavoiteltavana asiana, jota odotetaan kieli pitkällä. Ja sitten kun ruokaa saadaan, niin kaikki syövät itsensä ähkyyn asti. 

Kysymys kuuluu: jos kotona ruokaan ei kiinnitetä sen kummempaa huomiota vaan syödään, koska täytyy, niin oppivatko lapset silloin tavoittelemaan kaikenlaisia herkkuja ja syömään liikaa?

Jos ruokaa käytetään palkintona ja rangaistuksena sekä siihen liittyy syyllistämistä, tuloksena on paino-ongelmia ja syömishäiriöitä.

Tulee käytyä tossa lähärisssä mis käy lapsia ja nuoria ostoksilla koulua ennen tai jälkeen. No mitä itse katson heidän ostoksia, niin ongelma ei ole se että he ostaisi yhden pienen jäätelön vaan se, että he ostaa ison karkkipussin, lihapiirakan, limua ja sen ison jäätelön. Aika isoja juttuja siis mielestäni.

Ap yritä saada lapsi liikkumaan esim. Pokemon peli, niin se vois auttaa.

Eikö sille lapselle voisi ostaa kausikortin superparkkiin, uimalaan tmvs, että lähtisi myös lomalla liikkumaan? Et voi sallia sitä että, lapsi vaan makaa sohvalla, kun kerta paino-ongelma jo on. Valmista vähäkalorista, kevyttä ruokaa.

Meillä on samaa ongelmaa 9v tytön kanssa. Oon just koittanut, että oppisi nauttimaan liikunnasta ja syömään terveellisesti sekä säännöllisesti, joka toivottavasti kantaa sitten terveelliseen aikuisuuteen.

Arkiruokailu on meillä aika hyvin kunnossa sekä liikuntaharrastukset, mutta herkut ne suurin ongelma. Kotona on herkkupäivä kerran viikossa, mutta isovanhemmat syöttää tolkuttomasti herkkua vaikka heitä on nimenomaan kielletty. Lapsien on kuitenkin pakko olla heillä joka viikko, joskus useana päivänä, kun molemmat vanhemmat vuorotöissä. Nyt kesäaikaan lapset myös mummun ja papan kanssa usein mökillä useamman päivän kerralla. Lisäksi just tuo, että kaverit ostaa herkkua ja mässyttää koulumatkat mennen tullen. Meidän lapsi ei voi ostaa kun hänellä on omaa rahaa käytössä vain kun on yhdessä sovittu että sitä voi ottaa mukaan. Noudattaa mukisematta tätä sääntöä. Silti harmittaa hänen puolesta olla se ulkopuolinen muiden lasten silmissä, varsinkin näin kesällä kun porukalla ulkona kulkevat.

Ymmärrän ap:n ajatuksen tuosta yksi herkku päivässä. Aikalailla sitä se on meilläkin nyt kesän ajan, mutta ei yksi herkku tarkoita yhtä karkkipussia tai yhtä kermamunkkia. Se tarkoittaa yksi tikkari tai yksi mehujäätelöpuikko.

Lapsi ei voi syödä tavallista kotiruokaa kerralla liikaa, jos ruokaa valmistetaan kerralla vain niin paljon, että sitä riittää tasan yksi annos jokaiselle. Kasviksia sen sijaan kannattaa olla tarjolla niin paljon, että niitä voi syödä rajattomasti ja niillä voi täyttää vatsansa, jos ruoka-annoksen jälkeen on vielä nälkä. Hyvä neuvo on myös syödä hitaasti ja odottaa ruuan jälkeen vähän aikaa kylläisyyden tunnetta.

Monet ovat kauhistellet "yksi herkku päivässä" -sääntöä ja pitäneet sitä syynä lihomiseen. Minusta tämä on liioittelua. Yhdessä jäätelötuutissa on kaloreita suunnilleen yhtä paljon kuin kahdessa ruisvoileivässä. Yksi herkku päivässä ei vielä lihota kasvavaa lasta, kunhan annoskoko on kohtuullinen.

Pyrkisin ap:n tapauksessa miettimään kaikkia mahdollisia keinoja saada liikunnan määrän lisättyä. Sen ei tarvitse olla mitään hikiliikuntaa, vaan esim. perheen yhteinen retkeily luonnossa käy myös hyvin.