Voiko lapset jättää käytännössä ilman perintöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken kuollessa omaisuus puolitetaan, ja silloin aiemmin kuolleen miehen lapset saavat osansa.

Ei. AP:n tapauksessa leski ei ole sukua näille vainajan kahdelle lapselle, eivätkä nämä ole osallisena perinnön jaossa lesken kuoltua.

Sen sijaan lesken hallintaoikeus yhteiseen asuntoon päättyy ja nuo edellä mainitut lapset saavat jo aikaisemmin perimänsä asunnon puolikkaan hallinnan.

Ja lesken sukulaiset perii lesken puolikkaan asunnosta?

Kukaan ei ole maininnut avioehtosopimusta. Olisi aika outoa, jos tuomarismies ei olisi laadituttanut avioehtosopimusta. Vai onko juristi löytänyt laista porsaanreiät? Eli on siirrellyt vähitellen omaisuuttaan uuden vaimon nimiin. Oliko edellinen avioliitto muuten purkautunut avioeron vai kuoleman kautta. Tälläkin saattaa olla vaikutusta lasten perintöön. Mitähän pahaa nuo lapset ovat tehneet, kun isä noin rumasti on pyrkinyt vähentämään ihan tietoisesti lastensa perintöosaa? Perinnöttömäksihän on aika vaikea lasta tehdä, mutta asiat voi tietenkin junailla niin, että kun laskut ym. on maksettu, niin viivan alle ei jää mitään eli näin on lopulta lapsista tehty kuitenkin perinnöttömiä.

Tasinkoprivilegi. Jos osaatte googlata, niin löydätte sanan merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintöveroa tulisi n.12.000 euroa molemmille. Koska toinen on ilmoittanut, ettei ota perintöä vastaan, eikä hänellä ole lapsia, niin kuka tulee omistamaan tuon neljänneksen asunnosta?

Neljännes jaetaan muiden perillisten kesken. Jos lapsia on yhteensä kaksi, on muita perillisiä vain tuo toinen lapsi eli hän perii sekä oman neljänneksensä että saa myös sisaruksensa neljänneksen (ja maksaa verot molemmista).

Itse asiassa perinnöstä luopujan neljännes ilmeisesti meneekin perintökaaren mukaan luopujan vanhemmille (joista toinen on siis kuollut, jolloin tälle tuleva kahdeksasosa menee vainajan perillisille). Mutta tämä riippuu myös siitä, miten luopuminen on tarkasti ottaen tehty.

23

Vierailija kirjoitti:

Perintöveroa tulisi n.12.000 euroa molemmille. Koska toinen on ilmoittanut, ettei ota perintöä vastaan, eikä hänellä ole lapsia, niin kuka tulee omistamaan tuon neljänneksen asunnosta?

Siis onko tämä viesti ap:ltä?

Perinnön arvo (neljännes asunnosta) on kyllä omasta mielestäni niin huomattava, että itse kyllä raapisin ne verorahat kasaan. Ja toisekseen: toinen lapsista saa sitten muhkean perinnön, ja verojakin tulee maksettavaksi enemmän kuin tuplasti eli 24k€.

Jos leski on nuorehko, hän ehkä haluaa jossain vaiheessa myydä asunnon, jolloin lapset saavat perintönsä. Asunnon arvohan voi noustakin, jolloin perintö on arvioitua suurempi. Jos leski on wanha, no, silloin lapset ehkä piankin saavat perintönsä.

Vai vaihtoiko ex-juristimiehesi aikoinaan selvästi nuorempaan?

Ilmeisesti välit eivät ole olleet kummoiset entiseen perheeseen, omiin lapsiin.

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole maininnut avioehtosopimusta. Olisi aika outoa, jos tuomarismies ei olisi laadituttanut avioehtosopimusta. Vai onko juristi löytänyt laista porsaanreiät? Eli on siirrellyt vähitellen omaisuuttaan uuden vaimon nimiin. Oliko edellinen avioliitto muuten purkautunut avioeron vai kuoleman kautta. Tälläkin saattaa olla vaikutusta lasten perintöön. Mitähän pahaa nuo lapset ovat tehneet, kun isä noin rumasti on pyrkinyt vähentämään ihan tietoisesti lastensa perintöosaa? Perinnöttömäksihän on aika vaikea lasta tehdä, mutta asiat voi tietenkin junailla niin, että kun laskut ym. on maksettu, niin viivan alle ei jää mitään eli näin on lopulta lapsista tehty kuitenkin perinnöttömiä.

Mahdollisella avioehdolla ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä lapsille tulevan perinnön kannalta, kun leski on varakkaampi kuin vainaja. Leski saa joka tapauksessa pitää itsellään omissa nimissä olevan omaisuutensa, oli avioehtoa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole maininnut avioehtosopimusta. Olisi aika outoa, jos tuomarismies ei olisi laadituttanut avioehtosopimusta. Vai onko juristi löytänyt laista porsaanreiät? Eli on siirrellyt vähitellen omaisuuttaan uuden vaimon nimiin. Oliko edellinen avioliitto muuten purkautunut avioeron vai kuoleman kautta. Tälläkin saattaa olla vaikutusta lasten perintöön. Mitähän pahaa nuo lapset ovat tehneet, kun isä noin rumasti on pyrkinyt vähentämään ihan tietoisesti lastensa perintöosaa? Perinnöttömäksihän on aika vaikea lasta tehdä, mutta asiat voi tietenkin junailla niin, että kun laskut ym. on maksettu, niin viivan alle ei jää mitään eli näin on lopulta lapsista tehty kuitenkin perinnöttömiä.

Mehän emme tiedä kuinkaarvokas tuo muu omaisuus on, siis mökki ja sijoituksia. Ehkä tuomari vain halusi turvata uudelle puolisolleen hyvän loppuelämän. Puoliso oli läheisempi ja rakkaampi kuin omat lapset, ihan kelpo vaihtoehto minusta.

Vierailija kirjoitti:

Lesken kuollessa omaisuus puolitetaan, ja silloin aiemmin kuolleen miehen lapset saavat osansa.

Sekoitat nyt tämän tilanteeseen, jossa vainaja on lapseton ja leski perii vainajan kokonaan. Tällöin tosiaan lesken kuollessa vainajan osuus omaisuudesta palautuu vainajan omille perillisille, jotka eivät kuitenkaan voi olla vainajan lapsia.

Ap:n tapaus on eri, koska vainaja ei ole lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken kuollessa omaisuus puolitetaan, ja silloin aiemmin kuolleen miehen lapset saavat osansa.

Ei. AP:n tapauksessa leski ei ole sukua näille vainajan kahdelle lapselle, eivätkä nämä ole osallisena perinnön jaossa lesken kuoltua.

Sen sijaan lesken hallintaoikeus yhteiseen asuntoon päättyy ja nuo edellä mainitut lapset saavat jo aikaisemmin perimänsä asunnon puolikkaan hallinnan.

Ilman testamenttia lesken kuollessa aiemmin kuolleen puolison perijät saavat puolet omaisuudesta.

Onko tämä totta? Voisiko joku ystävällisesti vahvistaa ja perustella. Miten tilanne on mahdollista hoitaa niin että näin ei tapahdu? Muuttaako avioehto tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken kuollessa omaisuus puolitetaan, ja silloin aiemmin kuolleen miehen lapset saavat osansa.

Sekoitat nyt tämän tilanteeseen, jossa vainaja on lapseton ja leski perii vainajan kokonaan. Tällöin tosiaan lesken kuollessa vainajan osuus omaisuudesta palautuu vainajan omille perillisille, jotka eivät kuitenkaan voi olla vainajan lapsia.

Ap:n tapaus on eri, koska vainaja ei ole lapseton.

Tässä taisikin tulla vastaus kysymykseeni heti viestisi jälkeen. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjaan ei sitten kannata laittaa tietoa, ettei lesken tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen perillisille.

Mitä tarkoitat? Tietysti tuo on syytä kirjata perukirjaan, siis että leski ei maksa tasinkoa.

Ei aloittajan tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Isukki ei halunnut jättää lapsille mitään.

Nähtävästi tämä vaimo #2 oli isäukolle läheisempiä kuin vaimo #1:n kanssa hankitut jo aikuiset lapset. Ehkäpä noiden aikuisten lasten olisi kannattanut pitää paremmin yhteyttä edesmenneeseen isäänsä, niin testamenttikin olisi voinut olla erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjaan ei sitten kannata laittaa tietoa, ettei lesken tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen perillisille.

Mitä tarkoitat? Tietysti tuo on syytä kirjata perukirjaan, siis että leski ei maksa tasinkoa.

Ei aloittajan tapauksessa.

Lasten etu toki olisi se, että leski maksaisi tasinkoa, mutta tuskin leski siihen suostuu. Jos leski on yhtään järjissään, hän vaatii perukirjaan kirjauksen siitä, että hän ei maksa tasinkoa. Lapset eivät voi mitenkään estää tuota kirjausta, jos leski sen perukirjaan haluaa.

Ei todellakaan kerro perintösuunnittelu siitä ettei omat lapset olisi tärkeitä. Mä olen myös suunnitellut oman kuolemani varalta asioita niin, että lapset saavat tietyn verran, ja vaimo (nykyinen, ei lasten äiti josta olen eronnut vuosia sitten) saa tietyn verran. Lapsille on kerätty rahaa jo syntymästä asti, ja sijoitettu, joten kun ovat täysi-ikäisiä, heille on tulossa muhkea potti molemmille. Asunto, jonka omistamme vaimon kanssa 50/50, ei ole kovinkaan arvokas, joitakin kymppejä päälle sadantonnin. Kaikkea mitä vaimo tarvitsee kuolemanikin jälkeen, mutta mihin hänellä ei olisi sitten yhtäkkiä varaa, on vaimon nimissä, mm. auto. Vaimon nimi on myös edunsaajana vakuutuksessani kuoleman varalle, koska HÄN sitä tulee tarvitsemaan jos kuolen ennen häntä.

 Näitä asioita sitten titraillaan sen mukaan kun ja jos asiat muuttuvat suuntaa jos toiseen. Tällä hetkellä lapsille on tulossa ihan tarpeeksi rahaa kun aikuistuvat, joten prioriteettinä on tottakai se että rakas vaimo saa jäädä asumaan tähän yhteiseen kotiin vaikka kuolisin, ja että hänellä olisi rahaa ylläpitää taloa ainakin sen aikaa että tietää miten haluaa talon ja muun kanssa toimia. Pääasia että asiat ovat selviä, eikä niistä tarvitse vaimoni alkaa vääntämään esim. lasteni äidin kanssa, kun hän korppikotkana saapuisi paikalle valitsemaan "lasten omaisuutta" itselleen.

En ole koskaan rakastanut rahalla lapsiani, vaan kasvattanut heistä omillaan toimeentulevia ja empaattisia ihmisiä, ja mikäli potti ei lapsille riitä, niin se on heidän ongelmansa. On ollut tapana katsoa että KAIKKI rakkaat ja läheiset pärjäävät, eikä niin että lapsille kaikki, ja vaimo kulkekoot ryysyissä ja muuttakoot omasta kodistaan pois jotta lapsille jää enemmän. Hyh.

Entäpä jos juristi-isä on aikoinaan lastensa äidistä erottuaan maksanut tälle niin runsaat tasingot, että siksi on päätynyt tällaiseen järjestelyyn. Exälle on mennyt erossa "enemmän kuin laki sallii", ja juristi on päättänyt, että saa riittää tulonsiirrot sinne suuntaan. Toki exä itse ei perisi mitään, mutta jos lasten äiti (ap?) on ollut hyvä taloudenpitäjä, häneltä jää lapsille hyvä perintö.

Voisihan lasten osuus jäädä vielä pienemmäksi, jos vaimokakkosen kanssakin olisi jälkikasvua. Perijöiden määrä ja kunkin perinnön arvo ovat kääntäen verrannollisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kerro perintösuunnittelu siitä ettei omat lapset olisi tärkeitä. Mä olen myös suunnitellut oman kuolemani varalta asioita niin, että lapset saavat tietyn verran, ja vaimo (nykyinen, ei lasten äiti josta olen eronnut vuosia sitten) saa tietyn verran. Lapsille on kerätty rahaa jo syntymästä asti, ja sijoitettu, joten kun ovat täysi-ikäisiä, heille on tulossa muhkea potti molemmille. Asunto, jonka omistamme vaimon kanssa 50/50, ei ole kovinkaan arvokas, joitakin kymppejä päälle sadantonnin. Kaikkea mitä vaimo tarvitsee kuolemanikin jälkeen, mutta mihin hänellä ei olisi sitten yhtäkkiä varaa, on vaimon nimissä, mm. auto. Vaimon nimi on myös edunsaajana vakuutuksessani kuoleman varalle, koska HÄN sitä tulee tarvitsemaan jos kuolen ennen häntä.

 Näitä asioita sitten titraillaan sen mukaan kun ja jos asiat muuttuvat suuntaa jos toiseen. Tällä hetkellä lapsille on tulossa ihan tarpeeksi rahaa kun aikuistuvat, joten prioriteettinä on tottakai se että rakas vaimo saa jäädä asumaan tähän yhteiseen kotiin vaikka kuolisin, ja että hänellä olisi rahaa ylläpitää taloa ainakin sen aikaa että tietää miten haluaa talon ja muun kanssa toimia. Pääasia että asiat ovat selviä, eikä niistä tarvitse vaimoni alkaa vääntämään esim. lasteni äidin kanssa, kun hän korppikotkana saapuisi paikalle valitsemaan "lasten omaisuutta" itselleen.

En ole koskaan rakastanut rahalla lapsiani, vaan kasvattanut heistä omillaan toimeentulevia ja empaattisia ihmisiä, ja mikäli potti ei lapsille riitä, niin se on heidän ongelmansa. On ollut tapana katsoa että KAIKKI rakkaat ja läheiset pärjäävät, eikä niin että lapsille kaikki, ja vaimo kulkekoot ryysyissä ja muuttakoot omasta kodistaan pois jotta lapsille jää enemmän. Hyh.

Tiesitkö, että EU:hun kuuluu maita, joissa kaikki omaisuus menee automaattisesti lapsille. Ilman testamnettia puolisolle ei heru mitään.

Ilmeisesti sinulla ei ole lapsia tämän nyksän kanssa. Tai paremminkin, nyksällä ei ole lapsia lainkaan. Silloin ei ole "pelkoa", että vieraat kakarat saisivat esim. sinun

(vaimosi nimissä olevan autosi.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kerro perintösuunnittelu siitä ettei omat lapset olisi tärkeitä. Mä olen myös suunnitellut oman kuolemani varalta asioita niin, että lapset saavat tietyn verran, ja vaimo (nykyinen, ei lasten äiti josta olen eronnut vuosia sitten) saa tietyn verran. Lapsille on kerätty rahaa jo syntymästä asti, ja sijoitettu, joten kun ovat täysi-ikäisiä, heille on tulossa muhkea potti molemmille. Asunto, jonka omistamme vaimon kanssa 50/50, ei ole kovinkaan arvokas, joitakin kymppejä päälle sadantonnin. Kaikkea mitä vaimo tarvitsee kuolemanikin jälkeen, mutta mihin hänellä ei olisi sitten yhtäkkiä varaa, on vaimon nimissä, mm. auto. Vaimon nimi on myös edunsaajana vakuutuksessani kuoleman varalle, koska HÄN sitä tulee tarvitsemaan jos kuolen ennen häntä.

 Näitä asioita sitten titraillaan sen mukaan kun ja jos asiat muuttuvat suuntaa jos toiseen. Tällä hetkellä lapsille on tulossa ihan tarpeeksi rahaa kun aikuistuvat, joten prioriteettinä on tottakai se että rakas vaimo saa jäädä asumaan tähän yhteiseen kotiin vaikka kuolisin, ja että hänellä olisi rahaa ylläpitää taloa ainakin sen aikaa että tietää miten haluaa talon ja muun kanssa toimia. Pääasia että asiat ovat selviä, eikä niistä tarvitse vaimoni alkaa vääntämään esim. lasteni äidin kanssa, kun hän korppikotkana saapuisi paikalle valitsemaan "lasten omaisuutta" itselleen.

En ole koskaan rakastanut rahalla lapsiani, vaan kasvattanut heistä omillaan toimeentulevia ja empaattisia ihmisiä, ja mikäli potti ei lapsille riitä, niin se on heidän ongelmansa. On ollut tapana katsoa että KAIKKI rakkaat ja läheiset pärjäävät, eikä niin että lapsille kaikki, ja vaimo kulkekoot ryysyissä ja muuttakoot omasta kodistaan pois jotta lapsille jää enemmän. Hyh.

Jos vaimollasi olisi lapsi, uhraisiko ajatustakaan miehensä omaisuudelle vai priorisoisiko oman lapsen? Veikkaan jälkimmäistä.

Myös kirjoittajalle 53, kuinka tärkeä olisit naiselle ilman noita rahoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kerro perintösuunnittelu siitä ettei omat lapset olisi tärkeitä. Mä olen myös suunnitellut oman kuolemani varalta asioita niin, että lapset saavat tietyn verran, ja vaimo (nykyinen, ei lasten äiti josta olen eronnut vuosia sitten) saa tietyn verran. Lapsille on kerätty rahaa jo syntymästä asti, ja sijoitettu, joten kun ovat täysi-ikäisiä, heille on tulossa muhkea potti molemmille. Asunto, jonka omistamme vaimon kanssa 50/50, ei ole kovinkaan arvokas, joitakin kymppejä päälle sadantonnin. Kaikkea mitä vaimo tarvitsee kuolemanikin jälkeen, mutta mihin hänellä ei olisi sitten yhtäkkiä varaa, on vaimon nimissä, mm. auto. Vaimon nimi on myös edunsaajana vakuutuksessani kuoleman varalle, koska HÄN sitä tulee tarvitsemaan jos kuolen ennen häntä.

 Näitä asioita sitten titraillaan sen mukaan kun ja jos asiat muuttuvat suuntaa jos toiseen. Tällä hetkellä lapsille on tulossa ihan tarpeeksi rahaa kun aikuistuvat, joten prioriteettinä on tottakai se että rakas vaimo saa jäädä asumaan tähän yhteiseen kotiin vaikka kuolisin, ja että hänellä olisi rahaa ylläpitää taloa ainakin sen aikaa että tietää miten haluaa talon ja muun kanssa toimia. Pääasia että asiat ovat selviä, eikä niistä tarvitse vaimoni alkaa vääntämään esim. lasteni äidin kanssa, kun hän korppikotkana saapuisi paikalle valitsemaan "lasten omaisuutta" itselleen.

En ole koskaan rakastanut rahalla lapsiani, vaan kasvattanut heistä omillaan toimeentulevia ja empaattisia ihmisiä, ja mikäli potti ei lapsille riitä, niin se on heidän ongelmansa. On ollut tapana katsoa että KAIKKI rakkaat ja läheiset pärjäävät, eikä niin että lapsille kaikki, ja vaimo kulkekoot ryysyissä ja muuttakoot omasta kodistaan pois jotta lapsille jää enemmän. Hyh.

Tiesitkö, että EU:hun kuuluu maita, joissa kaikki omaisuus menee automaattisesti lapsille. Ilman testamnettia puolisolle ei heru mitään.

Ilmeisesti sinulla ei ole lapsia tämän nyksän kanssa. Tai paremminkin, nyksällä ei ole lapsia lainkaan. Silloin ei ole "pelkoa", että vieraat kakarat saisivat esim. sinun

(vaimosi nimissä olevan autosi.

Asun Suomessa, en muissa EU-maissa, joten en nyt ala huvikseni opiskelemaan kaikkien maiden lainsäädäntöä, kun se ei minua kiinnosta.. Auto on yhteinen, mutta vaimon nimissä siksi ettei siitä tarvitse alkaa riitelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kerro perintösuunnittelu siitä ettei omat lapset olisi tärkeitä. Mä olen myös suunnitellut oman kuolemani varalta asioita niin, että lapset saavat tietyn verran, ja vaimo (nykyinen, ei lasten äiti josta olen eronnut vuosia sitten) saa tietyn verran. Lapsille on kerätty rahaa jo syntymästä asti, ja sijoitettu, joten kun ovat täysi-ikäisiä, heille on tulossa muhkea potti molemmille. Asunto, jonka omistamme vaimon kanssa 50/50, ei ole kovinkaan arvokas, joitakin kymppejä päälle sadantonnin. Kaikkea mitä vaimo tarvitsee kuolemanikin jälkeen, mutta mihin hänellä ei olisi sitten yhtäkkiä varaa, on vaimon nimissä, mm. auto. Vaimon nimi on myös edunsaajana vakuutuksessani kuoleman varalle, koska HÄN sitä tulee tarvitsemaan jos kuolen ennen häntä.

 Näitä asioita sitten titraillaan sen mukaan kun ja jos asiat muuttuvat suuntaa jos toiseen. Tällä hetkellä lapsille on tulossa ihan tarpeeksi rahaa kun aikuistuvat, joten prioriteettinä on tottakai se että rakas vaimo saa jäädä asumaan tähän yhteiseen kotiin vaikka kuolisin, ja että hänellä olisi rahaa ylläpitää taloa ainakin sen aikaa että tietää miten haluaa talon ja muun kanssa toimia. Pääasia että asiat ovat selviä, eikä niistä tarvitse vaimoni alkaa vääntämään esim. lasteni äidin kanssa, kun hän korppikotkana saapuisi paikalle valitsemaan "lasten omaisuutta" itselleen.

En ole koskaan rakastanut rahalla lapsiani, vaan kasvattanut heistä omillaan toimeentulevia ja empaattisia ihmisiä, ja mikäli potti ei lapsille riitä, niin se on heidän ongelmansa. On ollut tapana katsoa että KAIKKI rakkaat ja läheiset pärjäävät, eikä niin että lapsille kaikki, ja vaimo kulkekoot ryysyissä ja muuttakoot omasta kodistaan pois jotta lapsille jää enemmän. Hyh.

Jos vaimollasi olisi lapsi, uhraisiko ajatustakaan miehensä omaisuudelle vai priorisoisiko oman lapsen? Veikkaan jälkimmäistä.

Vaimolla on täysi-ikäinen lapsi. Priorisointi on ehkä vähän väärä sana kohdallani, koska eihän se ole priorisointia että kaikista huolehditaan, jolloin jokaiselle jää jotain. Parempi vain kun ei tarvitse kenenkään sitten tapella, että asiat on hyvin selvillä. Tottakai voi käydä niin että vaimo kuolee ensin, jolloin hänen lapsensa ilman muuta perii mm. auton. Siitä on tuolle lapselle varmasti paljon hyötyä, ja kun äidiltä ei muutenkaan paljoa rahana jää. Varmaan muuttaisin johonkin tästä talosta, koska tuntuu pahalta ajatus ettei vaimoa olisi enää täällä, jolloin myös talosta vaimon lapsi saisi omansa nopeasti pois.