IS.n jatkuvat isovanhempien väkökulmasta kirjoitetut artikkelit välien katkeamisesta

Olen miettinyt tosi monesti, että yksittäisinä nämä omatkin konkreettiset kokemukset kuulostavat kai lähinnä pieniltä asioilta ja minä nipottajalta, mutta kun tuota listaa tuppaa jo olemaan.

Nämä asiat, joita ihmiset eivät useinkaan ymmärrä ovat tyyliin vaatehankinnat. Sinänsä niissä ei olekaan mitään pahaa. Mutta koen, että meillä niitä tehdään siksi, että vanhempien tekemät hankinnat eivät _isovanhemmalle_ kelpaa.

Esimerkiksi. Lapselle olimme hankkineet kengät. Ne olivat kokoa suuremmat kuin lapsen oma koko. Lapsi oli Isovanhemman luona viikonlopun ja tuli sieltä takaisin ihan uusien kenkien kanssa. Aluksi ilahduin, kun ajattelin, että jaa, ne ovat varmaan myöhemmäksi - kiva juttu. Mutta olivatkin sitten niin justiinsa jalkaan menevät, ettei tarvinut montaa kuukautta niitä pitää kun olivat jo puristavat. Meitä isovanhempi evästi että lapsellahan oli aivan liian suuret kengät jalassaan... ja minä miettimään, että minkäslainen tuo kokoero noissa nyt sitten olikaan. Ja kokoeroa oli tasan yksi numero. Ok, molempia kenkiä tuli käytettyä ja lapsi piti myös isovanhemman ostamista kengistä (hyvä juttu sekin!) ja siksipä tätä ei ehkä moni pitäisi oikein minään ongelmana.

Mutta kun... Lapsi sai kotoa heijastimen niin isovanhempi osti niitä kaksi, koska "Nämä näkyvät sentään johonkin".

Lapsi sai kotoa haalarin, jolloin isovanhempi osti uuden - jälleen just ja just päälle menevän - evästäen jälleen meitä, että kun noin ison haalarin olette hankkineet. Haalarissa oli kasvunvaraa, kyllä, mutta lapsi kykeni oikein hyvin toimimaan se päällään. Lisäksi ajatuksena kulutuksen vähentäminen, ettei koko ajan tarvi ostaa uutta, kun entinen mahtuu myöhemminkin.

Muutenkin nämä vaateasiat ärsyttää. Kun lapsi on isovanhemman kanssa kaupassa ja sanoo haluavansa jotkut kengät, jonkun haalarin tai ihan minkä tahansa vaatekappaleen, niin se ostetaan. Tämä sopisi meillekin ihan hyvin, jos isovanhempi vaikka kysyisi ennen ostoaan, tarvitaanko lenkkareita koossa x. Jos kotona nimittäin on kahdet lenkkarit samaa kokoa, niin välttämättä ne kolmannet samassa koossa eivät ole kuin tiellä. Haluaisin, että niin isovanhemmalta saatuja tavaroita ja vaatteita, kuin kotiväenkin ostamia, oikeasti käytettäisiin ilman että tarvii erikseen miettiä jollekin asialle käyttötarkoitusta.

Jollain tavalla näistä isovanhemman hankinnoista tuleekin sellainen olo, että niillä pyritään ehkä paikkaamaan jotain ja/tai osoittamaan, että kyllä isovanhempi hankkii. Niistä tulee olo, ettei kodin hankinnat ole mitään.

Välillä isovanhempi hankkii jotain oikeasti hyödyllistä, ja siitä ei tällaista oloa tule. Ei tule myöskään muiden tekemistä hankinnoista (esim. kummien). Ei kai kuuluisi tulla muutenkaan, eli koen, että jotain kummaa "kilpailua" tässä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Nyt en ymmärtänyt, missä sanotaan että 30 vuotta vanhoilla tiedoilla mennään? Eli jos sairaanhoitaja on omia lapsia hoitanut ja tiennyt jo silloin huomioida allergiat asiaankuuluvalla tavalla 30 vuotta sitten, niin hän ei osaa tehdä sitä nyt. Mikä opitaan opiskellessa sairaanhoitajaksi on se ainoa tieto mikä tulee olemaan? Siltä tuo sun vastauksesi kuulostaa.

Eiköhän sairaanhoitajat osaa päivittää tietojaan asianmukaisella tavalla vuosien varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Nyt en ymmärtänyt, missä sanotaan että 30 vuotta vanhoilla tiedoilla mennään? Eli jos sairaanhoitaja on omia lapsia hoitanut ja tiennyt jo silloin huomioida allergiat asiaankuuluvalla tavalla 30 vuotta sitten, niin hän ei osaa tehdä sitä nyt. Mikä opitaan opiskellessa sairaanhoitajaksi on se ainoa tieto mikä tulee olemaan? Siltä tuo sun vastauksesi kuulostaa.

Eiköhän sairaanhoitajat osaa päivittää tietojaan asianmukaisella tavalla vuosien varrella.

Hän itse vetosi siihen että on aikoinaan omansa kasvattanut ja siksi osaa. Itse en kyllä sairaanhoitajaa kovin kummoisena allergia-asiantuntijana pidä muutenkaan.

Meillä anoppi on onneksi ihan suoraan kysy nyt, että minkälaiset ne suositukset nykyään on ja että tehdäänkö niiden mukaan. Kamalaa, jos pitäisi tavallisista toimintatavoistakin vielä vääntää.

Ei meillä ne isovanhempien ja vanhempien ”sääntöje ” erot ole ongelma siksi että me vanhemmat emme tajuaisi että mummolassa on erilaisia vaan tapoja vaan ongelma syntyy siitä, että mummo ei hyväksy sitä, että kotona on toisenlaiset säännöt.

Hän jyrää aggressiivisesti niitä omia (koko lailla pähkähulluja) näkemyksiään meille kotiin. Niistä esim se että lasten pitäisi syödä koko ajan ja että heille pitäisi työntää suuhun koko ajan ruokaa on rasittava ja suorastaan terveysriski. Toinen on se että lapsille ei saa sanoa ei. Mieliinpainuva ohje on sekon että lasta ei saa pakottaa pukemaan vaan sitten myöhästytään päiväkodista ja töistä.

Samanlaisia ideoita riittää loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että meillä isovanhempi on jatkuvasti ikään kuin kilpasilla vanhempien kanssa. Hänellä on pakkomielle ostaa lapselle tietyt asiat, vaikka lapsen kanssa on ennalta sovittu että mennään ostamaan niitä yhdessä tiettynä ajankohtana. Saahan sitä ostaa, mutta jos aina käy niin, että isovanhempi pyrkii ehtimään ensin tai vastaavasti ostamaan tilalle jotain parempaa, niin eikö tämä nyt vähän kummallista ole?

Tämä sama meillä, samaistuin kirjoitukseesi. Anoppi myös jatkuvasti vähättelee minua lapseni kuullen, korostaa kuinka hänen lapsensa (puolisoni) on halunnut tulla hänen syliinsä kun on tullut kyläilijöitä käymään, että ilmeisesti kaikilla äideillä ja taaperoilla ei ole yhtä läheiset välit. Sanoi tämän äänellä, joka oli täynnä itseensä tyytyväisyyttä, tilanteessa jossa olivat juuri tulleet meille miehensä kanssa ja miehen ja minun 2v esikoinen innolla hääräsi heidän ympärillään. Esikoisemme on muutenkin selkeästi ekstrovertti-luonne ja mieheni taas oli lapsena ja on edelleen introvertti. Näitä esimerkkejä on miljoonia..

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ne isovanhempien ja vanhempien ”sääntöje ” erot ole ongelma siksi että me vanhemmat emme tajuaisi että mummolassa on erilaisia vaan tapoja vaan ongelma syntyy siitä, että mummo ei hyväksy sitä, että kotona on toisenlaiset säännöt.

Hän jyrää aggressiivisesti niitä omia (koko lailla pähkähulluja) näkemyksiään meille kotiin. Niistä esim se että lasten pitäisi syödä koko ajan ja että heille pitäisi työntää suuhun koko ajan ruokaa on rasittava ja suorastaan terveysriski. Toinen on se että lapsille ei saa sanoa ei. Mieliinpainuva ohje on sekon että lasta ei saa pakottaa pukemaan vaan sitten myöhästytään päiväkodista ja töistä.

Samanlaisia ideoita riittää loputtomiin.

Kun meillä opeteltiin syömään soseita (esim perunaa bataattia tms) joihin lisäsin hieman vaikka oliiviöljyä niin anoppi heitti, että kunnon äiti laittaisi vanhan ajan mukaan kunnon voita vauvansa soseisiin. T: 249

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ne isovanhempien ja vanhempien ”sääntöje ” erot ole ongelma siksi että me vanhemmat emme tajuaisi että mummolassa on erilaisia vaan tapoja vaan ongelma syntyy siitä, että mummo ei hyväksy sitä, että kotona on toisenlaiset säännöt.

Hän jyrää aggressiivisesti niitä omia (koko lailla pähkähulluja) näkemyksiään meille kotiin. Niistä esim se että lasten pitäisi syödä koko ajan ja että heille pitäisi työntää suuhun koko ajan ruokaa on rasittava ja suorastaan terveysriski. Toinen on se että lapsille ei saa sanoa ei. Mieliinpainuva ohje on sekon että lasta ei saa pakottaa pukemaan vaan sitten myöhästytään päiväkodista ja töistä.

Samanlaisia ideoita riittää loputtomiin.

Kun meillä opeteltiin syömään soseita (esim perunaa bataattia tms) joihin lisäsin hieman vaikka oliiviöljyä niin anoppi heitti, että kunnon äiti laittaisi vanhan ajan mukaan kunnon voita vauvansa soseisiin. T: 249

Mun lapset on kuulemma ”hälyttävän laihoja”... oikeasti kasvavat kuin oppikirjassa tismalleen omalla käyrällään.

248

Meillä isän puolen isovanhemmat täysin välinpitämättömiä, siinä syy vähäiseen yhteydenpitoon.

Meillä on jouduttu ihan kaikesta vääntämään. Siis ihan kaikesta. Ihan siitä lähtien, kuka pesee meidän pyykit. Lapsille on annettu väärät (ei anopin suvusta valitut) nimet. Ristiäisissä oli vääränlaiset tarjoilut, samoin synttäreillä. Vieraatkin väärät. Ei kysytty anopilta mielipidettä, kun käytiin ostamassa sohva. Ylipäätään meidän koti on sisustettu väärin, kun ollaan tehty kodista oman näköinen, eikä ruskeaa synkkää loukkoa anopin mieliksi. Lapselle syötetään vääränlaisia ruokia (=muutakin kuin perunaa ja leipää). Mun sukulaisten kanssa ei saataisi olla tekemisissä, koska eivät ole riittävän rikkaita/fiksuja/jne. Lapsilla on AINA liian vähän vaatetta päällä. Vilkas kuopus on adhd-lapsi (päiväkodissa ja neuvolassa eivät ole huolissaan lapsesta). Ei olla huolittu kaikkia "ihanuuksia" mitä anoppi on keksinyt meille roudata. Esim liian pienet/suuret vaatteet, ikätasolle sopimattomat lelut, rikkinäiset lelut, lukemattomat mahtavat sisustusesineet, huippuna meidän viikonloppureissun aikana ilmestynyt iso, ruma matto. Joo, oli hänellä avain, kun kävi ruokkimassa kissan meidän reissun aikana. Ei pyydetty tuon jälkeen uudelleen (mutta tämäkin jotenkin mun vika!)

Niin, miksiköhän pidetään tuota loistavaa pullantuoksuista isoäitiä mahdollisimman etäällä? Itse ei näe toiminnassaan mitään vikaa. Ihan hyvää hyvyyttään tunkeutuu lapsensa kotiin ja kävelee kaikessa yli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen mummo puhuu lapsen siellä ollessa aina vain lapsen isästä, mutta ei koskaan minusta, äidistä. Ja siis yhtenä perheenä tässä ollaan ja eletään, mutta kun ei tulla toimeen, niin äidin kai voi sitten vain tuolla tavalla sulkea pois.

Mistäkö tiedän? Kun lapsi on kertonut.

Minkä ikäinen lapsi on? Ja mistä ovat isovanhempien kanssa mahtaneet puhua? Jos ovat puhuneet, millaista oli silloin kun iskä/äiti oli lapsi, niin lienee aika luonnollista, että puhutaan hänestä eikä ruveta arvuuttelemaan hänen puolisostaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jouduttu ihan kaikesta vääntämään. Siis ihan kaikesta. Ihan siitä lähtien, kuka pesee meidän pyykit. Lapsille on annettu väärät (ei anopin suvusta valitut) nimet. Ristiäisissä oli vääränlaiset tarjoilut, samoin synttäreillä. Vieraatkin väärät. Ei kysytty anopilta mielipidettä, kun käytiin ostamassa sohva. Ylipäätään meidän koti on sisustettu väärin, kun ollaan tehty kodista oman näköinen, eikä ruskeaa synkkää loukkoa anopin mieliksi. Lapselle syötetään vääränlaisia ruokia (=muutakin kuin perunaa ja leipää). Mun sukulaisten kanssa ei saataisi olla tekemisissä, koska eivät ole riittävän rikkaita/fiksuja/jne. Lapsilla on AINA liian vähän vaatetta päällä. Vilkas kuopus on adhd-lapsi (päiväkodissa ja neuvolassa eivät ole huolissaan lapsesta). Ei olla huolittu kaikkia "ihanuuksia" mitä anoppi on keksinyt meille roudata. Esim liian pienet/suuret vaatteet, ikätasolle sopimattomat lelut, rikkinäiset lelut, lukemattomat mahtavat sisustusesineet, huippuna meidän viikonloppureissun aikana ilmestynyt iso, ruma matto. Joo, oli hänellä avain, kun kävi ruokkimassa kissan meidän reissun aikana. Ei pyydetty tuon jälkeen uudelleen (mutta tämäkin jotenkin mun vika!)

Niin, miksiköhän pidetään tuota loistavaa pullantuoksuista isoäitiä mahdollisimman etäällä? Itse ei näe toiminnassaan mitään vikaa. Ihan hyvää hyvyyttään tunkeutuu lapsensa kotiin ja kävelee kaikessa yli.

Toi toisen kotona sisustaminen on jumalattoman ärsyttävää. Me on saatu lapsille valtavia esineitä. Kaksi telttaa ja pallomeri esimerkiksi. Tosi kiva.

Kerran olin 40 aateen kuumeessa ja typeränä otin ns hoitoapua kahdeksi tunniksi. Menin nukkumaan ja kun kahden tunnin päästä ryömin kuumeisena vessaan, meidän koko olkkari oli sisustettu uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että meillä isovanhempi on jatkuvasti ikään kuin kilpasilla vanhempien kanssa. Hänellä on pakkomielle ostaa lapselle tietyt asiat, vaikka lapsen kanssa on ennalta sovittu että mennään ostamaan niitä yhdessä tiettynä ajankohtana. Saahan sitä ostaa, mutta jos aina käy niin, että isovanhempi pyrkii ehtimään ensin tai vastaavasti ostamaan tilalle jotain parempaa, niin eikö tämä nyt vähän kummallista ole?

Tämä sama meillä, samaistuin kirjoitukseesi. Anoppi myös jatkuvasti vähättelee minua lapseni kuullen, korostaa kuinka hänen lapsensa (puolisoni) on halunnut tulla hänen syliinsä kun on tullut kyläilijöitä käymään, että ilmeisesti kaikilla äideillä ja taaperoilla ei ole yhtä läheiset välit. Sanoi tämän äänellä, joka oli täynnä itseensä tyytyväisyyttä, tilanteessa jossa olivat juuri tulleet meille miehensä kanssa ja miehen ja minun 2v esikoinen innolla hääräsi heidän ympärillään. Esikoisemme on muutenkin selkeästi ekstrovertti-luonne ja mieheni taas oli lapsena ja on edelleen introvertti. Näitä esimerkkejä on miljoonia..

Meillä kaikki lapsen hyväksi näkemänsä puolet anoppi kertoo olevan hänen suvustaan. Kerran tuli käymään mun lapsi istui ja mökötti nurkassa. Kuulemma on juuri kuin mä :D Mä olen enempi sellainen tuli ja leimaus -ihminen, mies taas pitkän linjan mököttäjä....  Ja meillä on miehen kanssa yhtäläisiä vahvuuksia (esim. musiikki ja matematiikka), mutta vain mieheltä perittyjä ominaisuuksia. No, onneksi mun miehelle eikä meidän lapsille ole periytynyt anopin ylimielisyys ja ilkeys.

Nimenomaan tämä. Että eivät vanhemmat pakosti mitään ihmeellisyyksiä vaadi isovanhempia tekemään kotonaan, silloin kun lapsi on isovanhempiensa luona.

Jossain määrin säännöt voivatkin olla erilaiset, tehdäänhän eri kodeissa muutenkin eri tavalla. Toki asioita on hyvä pyrkiä huomioimaan, jos jostain aiheutuu lapselle kohtuutonta hämmennystä tai ristiriitaa. Oikeasti haitalliset asiat erikseen, mutta nämähän normaali ihminen ottaa huomioon ilman erillistä kehotusta, jos asioista tietää, ja yleensä nuo asiat kyllä saatetaan isovanhempienkin tietoon.

Mutta tosiaan se, että osa isovanhemmista haluaisi määrätä myös aikuisten lastensa kodeissa. Lastensa elämää, näiden kotia, näiden perhettä. Toimintatapoja lapsenlapsen kohdalla.

Määräilyä ei mielestäni ole esim. kysymys: "Oletteko kokeilleet toimia lapsen kanssa näin?" esimerkiksi jossain ongelmakohdassa tai ikävaiheessa, jossa joku perusasia on haasteellinen.

Määräilyä sen sijaan on tulla ilmoittamaan että jatkossa lapsen kanssa sitten toimitaan näin ja piste. Saatetaan jopa loukkaantua, jos vastalauseita esitetään- tai mikäli kaikessa hiljaisuudessa toimitaan toisin.

Tunnen ihmisen, jonka appivanhemmat vetivät herneen nenään hääkutsujen tyylistä ja siinä olevista liitteistä. En muista, olivatko olevinaan vääränlaiset, vai mikä tuossa oli takana, mutta varmaan mukavat muistot tuosta häiden järjestelystäkin kaverille jäi, kun aivan joka asiaan puututtiin ja joka asiaa arvosteltiin. Kauniit häät ne olivat, sen vieraana muistan.

Mä taas olen saanut taistella lapseni ristiäisistä mieheni lähisukulaisten kanssa. Anoppia ja appiukon siskoja myöten meille soiteltiin, että mikä on kun ei suvun kastemekko kelpaa. No voi vattu sanon minä. Olin aiemmin kysellyt mieheltä tästä kastemekkoasiasta, ja mies sanoi että suvussa on kyllä kastemekko mutta ostetaan mieluummin oma. Niin me sitten teimme. Ja kun oma oli ostettu niin halusimme sitten käyttää sitä. Tämä ei mennyt sukulaisille jakeluun vaan ihan viime tipassa vielä tyrkytettiin suvun kastemekkoa ja oltiin loukkaantuneita, kun meillä oli oma.

Miehen sisar ja äiti taas halusivat väkisin tuoda ristiäisiin tarjottavia. Kerroin heille, mitä olen itse aikeissa tehdä ja sanoin, että jotain muuta saa toki halutessaan tuoda. Yllättäen molemmat tekikin aikalailla samoja leivonnaisia kuin minä ja lopulta sain suurinpiirtein anella lupaa, että saan laittaa itse tekemäni tarjottavat omaan pöytääni, omassa kodissani, oman lapseni ristiäisiin.

Lisäksi he arvostelivat koristeita. Onko kastekimpussa pakko olla näitä kukkia, täytyykö tosiaan kastemaljan ympärillä olla kranssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen mummo puhuu lapsen siellä ollessa aina vain lapsen isästä, mutta ei koskaan minusta, äidistä. Ja siis yhtenä perheenä tässä ollaan ja eletään, mutta kun ei tulla toimeen, niin äidin kai voi sitten vain tuolla tavalla sulkea pois.

Mistäkö tiedän? Kun lapsi on kertonut.

Minkä ikäinen lapsi on? Ja mistä ovat isovanhempien kanssa mahtaneet puhua? Jos ovat puhuneet, millaista oli silloin kun iskä/äiti oli lapsi, niin lienee aika luonnollista, että puhutaan hänestä eikä ruveta arvuuttelemaan hänen puolisostaan mitään.

Lapsi on kuusivuotias. Jos lapsi sanoo että haluaa soittaa äidille niin isovanhempi sanoo että joo, soitetaan isälle. Jos lapsi sanoo mitä tahansa äidistä niin puhe muutetaan isään. Lapsi sanoi viimeksi kotiuduttuaan, että tulee välillä semmoinen olo, kuin ei mummolla ollessaan äitiä olisikaan kun äidistä ei saa puhua mitään ja jos puhe tulee vanhemmista niin aina vaan mummo puhuu isästä.

Totta kai tämän muistelun puitteissa ymmärtäisikin, mutta tällainen tuntuu kummalliselta- lapsestakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jouduttu ihan kaikesta vääntämään. Siis ihan kaikesta. Ihan siitä lähtien, kuka pesee meidän pyykit. Lapsille on annettu väärät (ei anopin suvusta valitut) nimet. Ristiäisissä oli vääränlaiset tarjoilut, samoin synttäreillä. Vieraatkin väärät. Ei kysytty anopilta mielipidettä, kun käytiin ostamassa sohva. Ylipäätään meidän koti on sisustettu väärin, kun ollaan tehty kodista oman näköinen, eikä ruskeaa synkkää loukkoa anopin mieliksi. Lapselle syötetään vääränlaisia ruokia (=muutakin kuin perunaa ja leipää). Mun sukulaisten kanssa ei saataisi olla tekemisissä, koska eivät ole riittävän rikkaita/fiksuja/jne. Lapsilla on AINA liian vähän vaatetta päällä. Vilkas kuopus on adhd-lapsi (päiväkodissa ja neuvolassa eivät ole huolissaan lapsesta). Ei olla huolittu kaikkia "ihanuuksia" mitä anoppi on keksinyt meille roudata. Esim liian pienet/suuret vaatteet, ikätasolle sopimattomat lelut, rikkinäiset lelut, lukemattomat mahtavat sisustusesineet, huippuna meidän viikonloppureissun aikana ilmestynyt iso, ruma matto. Joo, oli hänellä avain, kun kävi ruokkimassa kissan meidän reissun aikana. Ei pyydetty tuon jälkeen uudelleen (mutta tämäkin jotenkin mun vika!)

Niin, miksiköhän pidetään tuota loistavaa pullantuoksuista isoäitiä mahdollisimman etäällä? Itse ei näe toiminnassaan mitään vikaa. Ihan hyvää hyvyyttään tunkeutuu lapsensa kotiin ja kävelee kaikessa yli.

Toi toisen kotona sisustaminen on jumalattoman ärsyttävää. Me on saatu lapsille valtavia esineitä. Kaksi telttaa ja pallomeri esimerkiksi. Tosi kiva.

Kerran olin 40 aateen kuumeessa ja typeränä otin ns hoitoapua kahdeksi tunniksi. Menin nukkumaan ja kun kahden tunnin päästä ryömin kuumeisena vessaan, meidän koko olkkari oli sisustettu uudelleen.

Meillä kävi niin, että mä muutin mun miehen luo. Ja kun muutin, niin tietysti laitoin keittiön sellaiseen järjestykseen, mikä minua miellyttää.  Pyysin kerran lääkärikäynnin ajaksi lapsenvahtia -> lapsi nukkui, ja anoppi pisti keittiön takaisin entiseen järjestykseensä. Sain vielä moitteet, kun olin laittanut ihan kaiken väärille paikoille! Nyt jo naurattaa, mutta silloin ei. Nyt jos yrittäisi samaa, heittäisin niskaprs-otteella pihalle. Tuolloin vielä yritin tulla anopin kanssa toimeen. Enää en yritä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kohtuullisuus... okei. Koette, ettei ole kohtuullista pyytää hoitoa ja sitten odottaa hoitavan perheineen sopeutuvan hoidettavan tapoihin.

Tätä on vaikea ymmärtää, mutta onhan teillä oikeus näin menetellä, eikä tuossakaan mitään vikaa ole ellei se aiheita ongelmia tai pahaa mieltä. Ilmeisesti ei ole aiheuttanut.

Entäs, jos isovanhempi itse pyytää lapsen hoitoon? Onko asia tällöin eri, vai liittyykö tämä mitenkään asiaan?

Asian vierestä, mutta mielenkiinnosta.

Minä ymmärrän kyllä ettei halua mukautua ihan kaikkiin pyyntöihin vaan talossa talon tavalla, kuitenkin oleelliset (ne allergiat mm.) huomioiden.

Tämä johtuu siitä, että lähipiirissä on lapsiperhe, jotka eivät jousta missään. Vaatimuksia on suuntaan ja toiseen, mutta muita ei huomioida. Mikäli olemme heillä käymässä, aikataulut menevät heidän mukaansa täysin (mikä on fine, koska heillä omat sääntönsä, voimme siellä sopeutua asiaan, olemmehan kylässä).

Tämä sama kuvio oli myös silloin kun vierailivat meillä, kaikkien olisi pitänyt tanssia heidän pillinsä mukaan ja täyden palvelun pelata (täysi palvelu ei kuitenkaan toimi heillä, jos et itse käy jossain ulkona syömässä, niin saat olla nälissäsi).

Mummu kyllä seisoo vaikka päällään että saisi olla lastenlasten kanssa ja tekee kaiken prikulleen ettei tuu sanomista ja on puhki väsynyt tapaamisten jälkeen. Tekee sen omasta halustaan ja saa tehdä. Kaikkien ei kuitenkaan tarvi muuttaa omaa arkeaan heidän takiaan.

Meillä oli lapsilla myös säännöt ja aikataulut kotona, en kuitenkaan koskaan väittänyt että ne on kiveen hakattu (jos lapsi nukkuu päivällä tupla pitkät unet, ehkä ei tarvi toisia päikkäreitä jne.). Soveltamisen varaa tilanteen mukaan oli ja hyvin toimi. Lapsilla, meillä ja isovanhemmilla on hyvät rennot välit. Kukaan ei kävellyt kenenkään ylitse vaikka meillä meidän säännöt, mummun luona mummun säännöt jne.

Hep!

Isovanhempi säännöllisesti tapasi henkilöä X, jonka seuran olimme rajanneet meidän lapseltamme. Kyseinen henkilö X on tehnyt todella julmia ja ilkeitä asioita minulle. Isovanhempi ei pyyntöäni kunnioittanut, niin en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin rajata tilanteet siten, että vain omassa seurassani voi lasta tavata. Tätä ei tietenkään "yhtään ymmärretä".

Selvennyt: Tapasi siis henkilöä X silloin, kun lapseni oli hänen luonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että meillä isovanhempi on jatkuvasti ikään kuin kilpasilla vanhempien kanssa. Hänellä on pakkomielle ostaa lapselle tietyt asiat, vaikka lapsen kanssa on ennalta sovittu että mennään ostamaan niitä yhdessä tiettynä ajankohtana. Saahan sitä ostaa, mutta jos aina käy niin, että isovanhempi pyrkii ehtimään ensin tai vastaavasti ostamaan tilalle jotain parempaa, niin eikö tämä nyt vähän kummallista ole?

Tämä sama meillä, samaistuin kirjoitukseesi. Anoppi myös jatkuvasti vähättelee minua lapseni kuullen, korostaa kuinka hänen lapsensa (puolisoni) on halunnut tulla hänen syliinsä kun on tullut kyläilijöitä käymään, että ilmeisesti kaikilla äideillä ja taaperoilla ei ole yhtä läheiset välit. Sanoi tämän äänellä, joka oli täynnä itseensä tyytyväisyyttä, tilanteessa jossa olivat juuri tulleet meille miehensä kanssa ja miehen ja minun 2v esikoinen innolla hääräsi heidän ympärillään. Esikoisemme on muutenkin selkeästi ekstrovertti-luonne ja mieheni taas oli lapsena ja on edelleen introvertti. Näitä esimerkkejä on miljoonia..

Ihanaa että on samanlaisia kokemuksia, vaikka tietenkin toivoisi, että näitä ei tarvitsisi kellään olla.