"Pitää olla ensin onnellinen yksin, jotta voi saada hyvän parisuhteen." Miten te yksineläjät huolehditte seksuaalisuudestanne ja arkisen läheisyyden ja jakamisen tarpeista, kun kumppania ei ole?

En juurikaan kaipaa läheisyyttä. En oikeastaan ollenkaan, se vain ahdistaa. Ahdistaa ajatuskin nukkua jossain lusikassa. En tykkää käydä hierojalla tms. Aiemmilta kumppaneilta olenkin saanut palautetta miksi en ikinä halaile tai pussaile oma-aloitteisesti, aina saa kerjätä. Ja nainen siis olen.

Seksiäkään en kaipaa, en ole kovin seksuaalinen ihminen.

Se, mitä kaipaan, on ehkä enemmän sitä arjen sattumusten jakamista. Ja olisi kiva katsoa telkkaria jonkun kanssa.

Olen kuullut ohjeen, että ensin on rakadtettava ja arvostettava itseään, jotta joku muukin rakastaisi. Hyvä itsetunto luo hyvän pohjan parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sama lyhennettynä kiitos

Pahoittelut tekstiseinästä! Yritin boldata tärkeimmän tuosta viimeisestä kappaleesta, mutta jostain syystä se ei onnistunut. Eli tässä uudestaan:

Haluaisin mielellään ihan konkreettisia käytännön neuvoja tähän tilanteeseen. Miten te sinkut hoidatte näiden tarpeiden toteuttamista? Miten osaatte olla onnellisia yksin? Onko täällä joku ihan aidosti saavuttanut tilan, jossa ei lainkaan kaipaa tai haaveile parisuhteesta, vaan olisi tyytyväinen ja onnellinen vaikka loppuelämä menisi yksin?

ap

Miksi pitää saavuttaa jonkinlainen valaistunut tila jossa ei yhtenäkään sekuntina haaveile parisuhteesta ja seksistä? Vaikka hyvä parisuhde ja seksisuhde kelpaisi, voi silti olla onnellinen yksinään. Tai onnellinen monena hetkenä ollessaan ilman parisuhdetta itsekseen.

Itselläni on melko helppo olla yksin, koska viihdyn hyvin itseni kanssa. Ihminenhän on loppujen lopuksi yksin. Arvostan omaa aikaa ja tilaa. Olen ollut niin pitkään yksin, että suorastaan kavahdan ajatusta jonkun kompromissityypin kanssa olemisesta, pariskuntaillanvietoista tai -viikonlopuista(yäk), yhdessä asumisesta, huonosta ja tylsästä seksistä, kompromisseista ajankäytössä eli omien menojen unohtamisesta ja kotitöistä ja rahakäytöstä sopimisesta ym. Seksuaalisuuteni taas menee jollain lailla off-tilaan yksin ollessani, ja on paljon vaikeampaa olla esimerkiksi ilman seksiä jos on jotain säätöä ja vakipanoja. Joko haluan melko paljon seksiä ollessani suhteessa tai sitten pärjään yksin omin voimin. Näissä säädöissä häiritsee myös mahdollinen ihastuminen ja päänvaiva suhteen jatkosta ja pettymykset. Olen pohjimmiltani perinteinen parisuhdeihminen enkä halua mitään epäselviä kevytjuttuja mahdollisesti väärän ihmisen kanssa. Pelkkään läheisyydenhaluun auttaa lemmikkien rapsutus.

Näin se vain on. Osa meistä viihtyy paremmin yksikseen, sinä taas et ole kovin onnellinen yksin. Olet parisuhdeihminen. Itse ajattelin nyt pitkän, pitkän ajan jälkeen panostaa parisuhteen tai edes sutinan etsimiseen koska itseni ja miesten vanhetuessa on viimeiset hetket etsiä joku siedettävän kuntoinen ja näköinen;). 

Olen kyllä onnellinen "monena hetkenä" ilman parisuhdettakin. Olen viihtynyt aina hyvin yksin, ja nuorempana jopa mietin, että en edes tiedä mitä yksinäisyys tarkoittaa (kun yksin ollessani en tosiaankaan kaivannut seurakseni ketään). Mutta nyt sinkkuelämää vietettyäni huomaan, että läheisyyden kaipuuni on valtava. Joskus niin voimakas, että itken mennessäni yksin nukkumaan, kun kaipaan niin paljon toisen ihmisen ihokosketusta.

Tätä viimeisintä suhdetta lukuunottamatta kaikki aiemmat suhteeni ovat olleet toimivia. Niissä ei ole esiintynyt noita kuvaamiasi parisuhteiden huonoja puolia. Kotitöistä tai rahasta ei ole suhteissani koskaan tullut riitaa, ei myöskään ajankäytöstä (paitsi milloin oma työnarkomaniani meni aivan äärimmäisyyksiin, ja olen vain kiitollinen että silloinen kumppani huomautti asiasta). Tylsien ihmisten kanssa en ole joutunut viettämään aikaa. Joko kumppanilla on ollut ystävinä kivoja ihmisiä, ja/tai hänelle on sopinut että minä jään illanvietoista pois jos ei huvita lähteä. Seksi on ollut joko hyvää tai oikein hyvää, tai taivaallista. Siksi en osaa ajatella että parisuhde olisi jotenkin ikävä asia, ja ehkä historiastani johtuen olin viimeksi suhteeseen lähtiessäni vähän liiankin naiivi ja ymmärtäväinen toisen osapuolen outouksia kohtaan ja odotukseni olivat epärealistisen korkealla siihen nähden, mitä juuri tältä mieheltä olisi kannattanut odottaa. Toisaalta asiaan voi vaikuttaa sekin, jos läheisyyden kaipuu on niin vahva että se sokaisee. Siksi mietin keinoja, joilla saisin tuota tunnetta paremmin hallintaan, jotta en tulisi aikanaan tehneeksi samaa virhettä uudestaan.

Seksuaalisuuden meneminen säästöliekille taitaa olla tuttua minullekin, ainakin muistan vuosien takaa vaiheen jossa niin kävi. Ehkä siis nyt alkuun tyydyn vain odottamaan rauhassa ja tarkkailemaan, mihin suuntaan tilanne etenee. Läheisyyden tarve tuskin katoaa koskaan, sehän on tutkitustikin ihmisen perustarve. Ehkä siitä huolehtimiseen voin kokeilla etsiä unikaveria Tinderistä tmv. :D Varmaan on minun lisäkseni joku muukin samassa tilanteessa oleva, joka ei halua suhdetta eikä ehkä seksiäkään, mutta jolle toisen ihmisen kanssa nukkuminen olisi silti tärkeää.

ap