Lue keskustelun säännöt.
Nuoriso jakautuu menestyjiin ja kotona istujiin. Ns. neet-nuoret yleistyneet hälyttävästi yhteiskunnassa
05.07.2019 |
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006162462.html
"Raportti tarkasteli 15–24-vuotiaita. Grönlannissa neet-nuorten osuus oli Pohjoismaiden suurin, 33,6 prosenttia. Toiseksi suurin se oli Pohjois- ja Itä-Suomessa, 10,9 prosenttia. Myös Ruotsin maaseudulla on ongelmia.
”Suomessa kyse on pitkälti ’taantuman uhreista’. Koulutuksista valmistumisen prosentti on Pohjoismaiden mittapuulla hyvä, mutta sitten töitä ei löydy”, Karlsdóttir kertoo.
Ruotsissa erityisongelma on hemmasittare, kotona istujat. He ovat lapsia ja nuoria, jotka vain lakkaavat käymästä koulussa. Heitä on paljon jo peruskoulussa. Moni jää istumaan tietokoneensa ääreen.
Karlsdóttirin mukaan nuoriso jakautuu yhä selvemmin niihin, jotka menestyvät, ja niihin, jotka eivät menesty. Kuilu uhkaa syvetä."
Näitä ns. neet-nuoria on todella paljon. Ominaista heille on, että ovat opiskelun ja työelämän ulkopuolella. He ovat usein syrjäytyneet kotiinsa, ja kuluttavat aikansa videopelejä pelaten ja netissä lorvimalla.
Kuinka yhteiskunta voisi auttaa tällaisia nuoria ja kuinka heidät saataisiin ottamaan apua vastaan? Tuleeko meidän vain hyväksyä kiltisti, että tällainen polarisaatio yleistyy jo heti nuoruudessa, ja perhetausta määrittää pitkälti sitä, tuleeko ihmisestä häviäjä vai menestyjä?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Työelämä on niin raskas ja ylitöihin pakotetaan ettei oikein jää aikaa edes omatoimiseen lenkkeilyyn. Pitäisi käydä kaupassa klo 18 jälkeen ja tehdä se päivällinen. Klo on illallinen sen jälkeen kun kotiin tulee.
Ei työelämä oikein ole reilu nuoria kohtaan. Heitä hyväksikäytetään.
Nuoret ei osaa tehdä töitä, puuttuu se tärkeä kokemus, osaaminen ja asiantuntijan ammattitaito. Miksi ihmeessä kukaan sellaoselle maksaisi kun omaa työaikaa ja resursseja täytyy tuhlata joka kerta uuden tumpelon umpisurkean kännykkäaddiktoituneen nuoren perehdytykseen.
Tästä viestistä löytyy yksi tärkeä syy. Työantaja haluaa nykyään lähes aina valmiin kokeneen asiantuntijan tai ammattilaisen. Harva on valmis tekemään ammattilaisia, koska silloin ei ole heti valmista hyödynnettävää rahantekokonetta, vaan joutuisi ottaa töihin oppimaan. Ei niitä mistään kokeneita koulusta suoraan valmiina tule. Jonkun pitää ottaa ne vastavalmistuneet töihin oppimaan. Hemmetin yksisilmäistä ja ahnetta kuvitella, että maailmassa riittää kokeneita ammattilaisia loputtomiin, jos sitä kokemusta ei pääse keräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Työelämä on niin raskas ja ylitöihin pakotetaan ettei oikein jää aikaa edes omatoimiseen lenkkeilyyn. Pitäisi käydä kaupassa klo 18 jälkeen ja tehdä se päivällinen. Klo on illallinen sen jälkeen kun kotiin tulee.
Ei työelämä oikein ole reilu nuoria kohtaan. Heitä hyväksikäytetään.
Näinhän se valitettavasti menee. Vanhempi sukupolvi on iloisesti hyvällä eläkkeellä ja kesämökeillään tai viimeisiä vuosia hyväpalkkaisessa johtavassa asemassa. Kun jäävät eläkkeelle, niin turha hallintopesti lopetaan, kun organisaatiot madaltuvat ja tehostuvat. Nuorilla uralla eteneminen ja palkankorotukset ovat kiven alla. Perusduunia saa puskea tukka putkella ja peruspalkalla. Turha haaveilla paremmasta palkasta tai paremmasta asemasta.
Millaisista perheistä nämä tulee? Johtuuko siitä ettei vanhemmilla ole ollut lapsille aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini meni töihin 13-vuotiaana, käveli vain tehtaanporteista sisään. Alotti apupoikana, eteni siivoojasta lautakoneen ajajaksi. Itse pääsin suhteilla samaan lautatehtaaseen kenttorihommiin ja siitä aina Nokialla ja muihin Atk töhin. Ihmettelen kyllä nykyisten nuorten osaamattomuutta, laiskuutta ja kyvyttömyyttä tehdä samoin.
Nykyään työelämä ei ole reilua. Pelkkää hyväksikäyttöä.
On harjoittelijan palkkoja ja "työharjoitteluja" yms yms.
Pelkkää muista hyötymistä. Työelämä ei enää ole reilua. Tarvittaisi liitoilta kovaa toimintaa ja painostusta.
Muistan kun itse menin ensimmäiseen työpaikkaani 18-vuotiaana ennen kirjoituksia.
Perehdytettiin kunnolla ja oli aikaa. Kahvitauot työpaikalla eivät olleet niin justiinsa. Se 15min saattoi venyä jopa kahteenkymmeneen minuuttiin. Joskus tauon päätteeksi juteltiin työtehtävistä ja tauko kesti tavallaan puolikin tuntia. Siinä sai perehdytystä rauhassa ja rennossa ilmapiirissä.
Olin toimistossa ja saattoi olla pankkikin se työpaikka. Miettikääpä sitä. Palkka oli sellainen että ei tarvinnut kyllä olla vanhempien luona enää. Helposti olisi voinut vuokrakämpän ottaa ja siitä olisi jäänyt sivuun kivasti. Ajatelkaapa sitä.
Nykyään kun kuulen tyttäreni työelämästä niin sielä huudetaan (kyseessä on ihan tavallinen ravintola). Tehdään töitä aamulla "valmisteluja" melkein tunti ilman palkkaa yms...
ei ole kahvitaukoja ja ruokataukokin kestää 15 min. Ajatelkaa? Siinä ajassa pitäisi syödä!!!
Ei kerkeä käymään vessassa jos on vessahätä ja huudetaan jos jättää työtilan ja menee vessaan hädän hetkellä. Säästetään työvoimassa.
Kuulostaa melkein siltä ettei yritystä edes kannattaisi ylläpitää, mutta kyllä omistajilla on kuulemma autoja pihassa vaikka kuinka...
Ei työelämä enää ole kannattavaa ja reilua.
Tämä on paska todellisuus minkä nuoret saavat. Se mitä olen tyttäreltäni kuullut nykyajan työpaikoista, siis pätkätöistä, niin ei kuulosta lainkaan terveeltä menolta.
Kyllä täältä päästä ollaan oltu liittoon yhteydessä ja soiteltu.
Tarvitaan vaan liittoon kuulumista ja tietoisuutta omista oikeuksista. Pomon kanssa ei tarvitse olla kaveri. Se on se vihollinen ja se on ikuista taistelua nykyään nähtävästi tämä työelämä niistä omista oikeuksista.
Riistoa on niin valtavasti kun kuulee kavereiltakin. Tulee vaan sellainen olo että onneksi oma työympäristö on terve päästään ja omaa sellaiset arvot jossa muita kohdellaan ihmisinä, eikä orjina.
Sitä varten ne ammattiliitot on että niitä käytetään. Ei se pomo ole kaveri nykyaikana. Se on se vihollinen.
Vierailija kirjoitti:
Millaisista perheistä nämä tulee? Johtuuko siitä ettei vanhemmilla ole ollut lapsille aikaa?
onko ne lapset niitä jotka on odotelleet päiväkodin portilla sulkemisaikana, kun vanhemmat ovat olleet tai "joutuneet" ylitöihin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uraa tehty tai pakotettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisista perheistä nämä tulee? Johtuuko siitä ettei vanhemmilla ole ollut lapsille aikaa?
onko ne lapset niitä jotka on odotelleet päiväkodin portilla sulkemisaikana, kun vanhemmat ovat olleet tai "joutuneet" ylitöihin....
Ainakin minun isä oli joka päivä ylitöissä ja loput ajasta lojusi sohvalla.
Kun 90-luvun lama iski niin pomo maksoi palkan ja korvaamattomat lomapäivät firman osakkeilla. Täysin arvottomilla. Isä kyllä tiesi mutta hän oli kiltti ja teki töitä lähes palkatta.
Sellainen mies minäkin olen. Teen pomolleni puoleen hintaan. Se työ minkä teen olisi hinnaltaan vähintään 3000e kk.
Uhraan henkenikin työtehtävissä korkealla ilman mitään valjaita ja en kyllä usko että olen vakuutettu.
Mitään soppareita ei ole. Olen niin nuori ja kiltti poika edelleen kuten isänikin oli.
Isä tappoi itsensä, kun joutui työttömäksi ja ainut mahdollisuus oli sossu. Äiti jätti hänet.
Minulle tästä on kertynyt sellaiset traumat että teen töitä niin kovaa ja ylisuoritan, koska pelkään että tapan itseni vielä samaan häpeään.
Nuorilla on huono maailma ja minusta ilmaston olisi muututtava radikaalisti. Meillä on liian kylmä ja oikeistolainen ympäristö.
Oikeistossa ei sinänsä ole mitään vikaa, kun on yksilönvapaudet (jotka toteutuu vaan vasemmiston puolelta Suomessa) ja on kapitalismi (USA:ssa alhainen verotus ei ole aiheuttanut työläisten ostovoiman lisääntymistä...).
Siinä mielessä kallistun vahvasti sosialismiin.
Se ahneus on yksityistettävä. Eli kovempaa verotusta ja terveydenhuolto kuntoon.
Mieluummin niin että verotetaan kovaa, kun ei ne palkat kuitenkaan nousisi mihinkään.
Ahneus on yksityistettävä. Yrittäjille kovempia veroja ja pois kaikki tuet, koska ne ei kulkeudu duunareille!
Todella surullista tällainen kehityskulku yhteiskunnassa. Mt-ongelmat, köyhyys ja vaikea elämä jättää jälkensä, mutta on kylmä fakta, ettei mikään ulkoinen voima voi saada aikaan muutosta, jos ihminen ei itse ole siihen halukas.
Ehjissä ja hyvissä perheissä lapset saavat kasvaa turvallisesti, mutta he oppivat myös vastuunottoa. Aikuisena ihmisenä on tosi vaikea ottaa elämänsä ohjia käsiin, jos niitä työkaluja ei ole saanut lapsuudessa. Mutta elämästä voi silti saada otteen, jos vain on valmis ITSE tekemään tilanteen muuttumisen eteen jotain. Se vaatii paljon, mutta oikotietä onneen ei ole. Tuki on tärkeää, mutta se ei riitä tuottamaan toimivia ihmisiä, jos ei uskalla jossain vaiheessa kokeilla omia siipiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini meni töihin 13-vuotiaana, käveli vain tehtaanporteista sisään. Alotti apupoikana, eteni siivoojasta lautakoneen ajajaksi. Itse pääsin suhteilla samaan lautatehtaaseen kenttorihommiin ja siitä aina Nokialla ja muihin Atk töhin. Ihmettelen kyllä nykyisten nuorten osaamattomuutta, laiskuutta ja kyvyttömyyttä tehdä samoin.
Nykyään työelämä ei ole reilua. Pelkkää hyväksikäyttöä.
On harjoittelijan palkkoja ja "työharjoitteluja" yms yms.
Pelkkää muista hyötymistä. Työelämä ei enää ole reilua. Tarvittaisi liitoilta kovaa toimintaa ja painostusta.
Nämä harjoittelut ovat oikeasti sanonko mistä. Hain koulun työharjoitteluun PALKATONTA työharjoittelupaikkaa. Pyysivät haastatteluun. Lupasivat ilmoitella saanko tämän palkattoman työharjoittelupaikan. En saanut, koska tilalleni valittiin toinen opiskelija, JOLLA OLI ENEMMÄN TYÖKOKEMUSTA. Minä en siis päässyt työharjoitteluun, koska minulla ei ollut tarpeeksi kokemusta työstä. Miten minä sitä muka saan, jos en saa edes koulun työharjoittelua suoritettua? Sain sitten toisen paikan, mutta tämä ensimmäinen mitä hain olisi ollut työkokemuksen kannalta tosi tärkeä.
Ei ihme että nuoret väsyy, kun ihan kaikesta pitää kilpailla.
Aika rajalliset on yhteiskunnan mahdollisuudet puuttua asiaan, jos sen Nico-Petterin vanhemmat ei osaa tai viitsi pistää mitään rajoja lapsen pelaamiselle tai vaadi lapselta mitään vaivaa tai tuloksia koulutyön osalta. Näitä perheitä on ihan älyttömästi joissa vanhemmat on liian mukavuudenhaluisia ottaakseen jonnelta pleikan pois yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku oli terve kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini meni töihin 13-vuotiaana, käveli vain tehtaanporteista sisään. Alotti apupoikana, eteni siivoojasta lautakoneen ajajaksi. Itse pääsin suhteilla samaan lautatehtaaseen kenttorihommiin ja siitä aina Nokialla ja muihin Atk töhin. Ihmettelen kyllä nykyisten nuorten osaamattomuutta, laiskuutta ja kyvyttömyyttä tehdä samoin.
Nykyään työelämä ei ole reilua. Pelkkää hyväksikäyttöä.
On harjoittelijan palkkoja ja "työharjoitteluja" yms yms.
Pelkkää muista hyötymistä. Työelämä ei enää ole reilua. Tarvittaisi liitoilta kovaa toimintaa ja painostusta.
Muistan kun itse menin ensimmäiseen työpaikkaani 18-vuotiaana ennen kirjoituksia.
Perehdytettiin kunnolla ja oli aikaa. Kahvitauot työpaikalla eivät olleet niin justiinsa. Se 15min saattoi venyä jopa kahteenkymmeneen minuuttiin. Joskus tauon päätteeksi juteltiin työtehtävistä ja tauko kesti tavallaan puolikin tuntia. Siinä sai perehdytystä rauhassa ja rennossa ilmapiirissä.
Olin toimistossa ja saattoi olla pankkikin se työpaikka. Miettikääpä sitä. Palkka oli sellainen että ei tarvinnut kyllä olla vanhempien luona enää. Helposti olisi voinut vuokrakämpän ottaa ja siitä olisi jäänyt sivuun kivasti. Ajatelkaapa sitä.
Nykyään kun kuulen tyttäreni työelämästä niin sielä huudetaan (kyseessä on ihan tavallinen ravintola). Tehdään töitä aamulla "valmisteluja" melkein tunti ilman palkkaa yms...
ei ole kahvitaukoja ja ruokataukokin kestää 15 min. Ajatelkaa? Siinä ajassa pitäisi syödä!!!
Ei kerkeä käymään vessassa jos on vessahätä ja huudetaan jos jättää työtilan ja menee vessaan hädän hetkellä. Säästetään työvoimassa.
Kuulostaa melkein siltä ettei yritystä edes kannattaisi ylläpitää, mutta kyllä omistajilla on kuulemma autoja pihassa vaikka kuinka...
Ei työelämä enää ole kannattavaa ja reilua.
Tämä on paska todellisuus minkä nuoret saavat. Se mitä olen tyttäreltäni kuullut nykyajan työpaikoista, siis pätkätöistä, niin ei kuulosta lainkaan terveeltä menolta.
Kyllä täältä päästä ollaan oltu liittoon yhteydessä ja soiteltu.
Tarvitaan vaan liittoon kuulumista ja tietoisuutta omista oikeuksista. Pomon kanssa ei tarvitse olla kaveri. Se on se vihollinen ja se on ikuista taistelua nykyään nähtävästi tämä työelämä niistä omista oikeuksista.
Riistoa on niin valtavasti kun kuulee kavereiltakin. Tulee vaan sellainen olo että onneksi oma työympäristö on terve päästään ja omaa sellaiset arvot jossa muita kohdellaan ihmisinä, eikä orjina.
Sitä varten ne ammattiliitot on että niitä käytetään. Ei se pomo ole kaveri nykyaikana. Se on se vihollinen.
No se riippuu työstä. Itsellä huikea työpaikka, hyvä liksa (ja palkankorotuksia annettu pyytämättä), mukava pomo, ok työtehtävät ja aina on joustettu, ymmärretty ja autettu jos on ollut tarvetta. Sama ollut kaikissa 3 työpaikassa joissa olen urani aikana ollut, myös ihan ensimmäisissä ns. “paskaduuneissa”, ei mitään valittamista. Kurjaa jos on ikäviä työpaikkoja mutta älkää sentään yleistäkö.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on nykyään erittäin huonosti ennustettavaa ja sekavaa.
Olen 30-vuotias, ja opiskellut kahta alaa, jota ei käytännössä enää Suomessa ole. Kun aloitin opinnot, oli mukamas töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä. Asiat voivat muuttua nopeasti.
Toki elintaso on tavallaan parempi kuin aiemmilla sukupolvilla, mutta vaatimuksetkin on ihan järjettömiä. 15-vuotiaana pitäisi tehdä uravalintoja sellaisessa maailmassa, jossa parhaat asiantuntijatkaan eivät tiedä, millasta työtä tehdään kymmenen vuoden päästä. Me ollaan pettymysten sukupolvi. Ei koskaan saavuteta vanhempiemme tulotasoa ja vakituinen työ on harvinaisuus. Vanhemmat on pettyneitä meihin, ja me itseemme.
Kun kaikki vaihtoehdot o avoinna myös vääriä ratkaisuja on mahdollista tehdä loputtomasti. Se ahdistaa ja passivoi.
Olen kaveripiiristäni ainoa, jolla ei ole mielenterveysdiaknoosia. Minulla menee ihan hyvin, mutta tätä kaikkea näen ympärilläni jatkuvasti. Omat vanhempani olivat tämän ikäisiänä omistusasunnossa asuva lapsiperhe, jossa molemmilla vanhemmilla oli vakityö. Itse en tunne yhtäkään ikäistäni, jolla olisi tämä tilanne. Kyllä se vaivaa meitä, ja aika paljon vaivaakin.
Jep. Olen 36v. Kahdella kaverillani on vakityö, toinen tekee töitä ulkomailla, toinen firmassa, jonka omistaa hänen veljensä. Hän on ainoa, jolla on omistusasunto. Muut voivat vaan haaveilla asunnon ostamisesta ja puhutaan myös pariskunnista. Töitä on silpusti, huonolla palkalla, jumalattomalla kiireellä koulutuksista huolimatta. Minä olen jo tyytynyt siihen asemaan, etten saa koskaan omaa asuntoa. Autoonkaan ei ole varaa silpputyöllä eikä minulla siksi ole ajokorttia.
Minun iässäni vanhemmillani oli oma asunto, kaksi autoa, kolme lasta, kaksi traktoria ja koira. Kummallakaan ei peruskoulua kummempaa koulutusta ja silti oli töitä, kun vaan meni kysymään. Molemmilla oli ajokortit, isällä myös moottoripyörään.
Minulla oli aikoinaan työkaveri, josta olen kertonut täällä parikin kertaa. Noin 60v rouva, joka pääsi ministeriöön vakitöihin 19-vuotiaana lukion jälkeen, koska osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti. Minun on turha kuvitella, että pääsen minnekään vakitöihin eläkeikään asti muhimaan sillä, että osaan kirjoittaa tietokoneella tai kännykällä nopeasti.
Vähemmästäkin nuoriso luovuttaa, kun seinä tulee vastaan joka suunnasta, jos et sitten satu syntymään perheeseen, jossa vanhemmat tuntevat oikeita henkilöitä, jotka auttavat sinua työuralla eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yläkoulun ope ja hyvin huolissani tästä suuntauksesta, että jäädään vaan kotiin, eivätkä vanhemmat saa lapsiaan tulemaan kouluun.
Valvontaluokallani oli tänä vuonna NELJÄ tällaista oppilasta. Eli viidennes luokan oppilaista jää kotiin hengailemaan, kun muut tulevat kouluun.
Valitettavan kädettömiä olemme me koulussakin, kun kotoa emme saa oppilasta kouluun hakea ja kotoa pois sijoittamiseen ei koulupoissaolot ole riittävä syy. Vaikka se olisi sitten se yli 500h luvattomia poissaoloja. Lasuja olen tehnyt vuoden aikana useita, mutta sossu on lähinnä sitä mieltä ( ja suoraan sanottukin sieltä), että näitä ei tarvi tehdä. Viran puolesta olen kuitenkin velvoitettu lasuja tekemään.
Tukea annamme paljon, mutta se tuki on koulussa koulupäivän aikana tapahtuvaa eriyttämistä, tukiopetusta ja keskusteluapua sekä huoltajan ja tukihenkilöiden kanssa keskustelua ja henk.koht.opetussuunnitelmien laatimista.
Kuulin myös, että samaa on jo VIIDENNELLÄ LUOKALLA!!
Millään en haluaisi näiden nuorten kanssa luovuttaa ja öitä valvon ja mietin, miten vielä voisin auttaa ja tukea, mutta toivottomalta tuntuu.
Koulusäästöt, isot ryhmät, erityisluokkien poisto ja ingluusio, avoimet oppimistilat, perheiden ongelmat, periytyvä/opittu toimettomuus/työttömyys, sosiaalihuollon tila ( täyttä ), pelikoneiden houkutus ja kaverivanhemmuus. Joillain myös koulukiusaaminen syinä tähän :(((.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon poika on juuri tällainen nuori. Kävi ammattikoulun, mutta ei halunnut mennä töihin eikä armeijaan. Helikopteriäiti mahdollisti tämän auttamalla hankkimaan vapautuksen armeijasta sekä "luvan" siihen, että pojan ei tarvitse ilmoittautua työttömäksi. Eihän poika halunnut TE-keskuksen asiakkaaksi, kun sieltä sitten häiriköisivät työpaikkaa hakemaan.
Pojalle vuokrattiin kaupungilta asunto, johon saa tietty asumistukea. Siellä nyt istuu koneellaan pelaamassa 24/7. Kyllä minua surettaa tuon pojan elämä. Mitään muita kontakteja sillä ei ole kuin äitinsä.
Haiskahtaa valheelta. Ei sinun mitään erityislupia tarvitse tehdä josset halua ilmoittautua työttömäksi, se vain yksinkertaisesti meinaa että et saa sossusta rahaa.
No sitähän se lupa tarkoitti, että äitee maksaa pojalleen ettei tarvitse töihin mennä. Sitten valittaa, kun elämä on niin kallista, kun kaikki raha menee pojan perässään vetämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini meni töihin 13-vuotiaana, käveli vain tehtaanporteista sisään. Alotti apupoikana, eteni siivoojasta lautakoneen ajajaksi. Itse pääsin suhteilla samaan lautatehtaaseen kenttorihommiin ja siitä aina Nokialla ja muihin Atk töhin. Ihmettelen kyllä nykyisten nuorten osaamattomuutta, laiskuutta ja kyvyttömyyttä tehdä samoin.
"Tehtaanportti", "lautatehdas", "konttorihommat", "atk työt"... tirsk :D joo tiedän että tuo oli trolli, mutta voi apua. Jo sinun käyttämistäsi käsitteistä, asenteellisuudesta ja kirjoitustyylistäsi voi päätellä, että elät täysin eri todellisuudessa ja aikakaudessa kuin nämä nykynuoret joista ketjussa puhutaan. Et voi millään ymmärtää. Noh, ikä ei ainakaan ole tuonut sinulle yhtään viisautta näemmä. Viisaana osaisit vain vaieta ja seurata keskustelua hiljaa nöyränä sivusta.
Kyllä se siitä johtuu että kaiken saa nykyään ilmaseksi. Maksetaan asumistuet ja myönnetään opintolainat. Ennen itse piti opiskelusta maksaa ja tehdä kovasti töitä työpaikan eteen. Nykyään kaikki on niin helppoa ettei nuoria edes huvita viitsiä ja nähdä vaivaa.
Itse olen myös aika introvertti nuori nainen. Paljon myös kiusattu aikoinaan ja jäinkin osittain senkin takia yksin, kun tipuin porukoista ja pienellä paikkakunnalla en enää saanut uusia kavereita. Nyt olen muuttanut muualle, mutta vaikeaa on saada kavereita ja en helposti itsekään uskalla tutustua muihin tai ainakaan heti luottaa. Viihdyn pakostakin jo aika hyvin yksin. Toisaalta en todellakaan ole sellainen ihminen joka on vapaa-ehtoisesti aikoinaan valinnut tämän yksinäisen tien. Olisin todellakin kaivannut jo nuorempana muiden seuraa edes välilllä ja senkin vuoksi on ikävää jos jotkut olettavat, että nuori on aina valinnut tilanteensa ja aina omasta tahdosta siellä kotona istuu. Itsellekin tämä oli sellaista pakon sanelemaa kun niitä kavereita ei enää ollut ja muutenkin kiusattiin. Ei silloin enää edes viitsinyt lähteä sieltä turvallisesta kodista mihinkään, kun ajatteli että saa muutenkin kuulla muiden pilkkaa. Nyt tätä kaikkea on vaikeaa muuttaa, kun ei ole mitään nuoruuden kavereita jäänyt ja pitäisi uskaltaa rohkeasti tutustua uusiin tyyppeihin. Se on välillä aikuisena vaikeaa ja monilla jo muutenkin tarpeeksi seuraa ja kiireinen elämä. Itse en tällä hetkellä edes opiskele missään joten senkin vuoksi on todella vaikeaa edes kuvitella löytävänsä ketään. Tietenkin jotkut ovat sellaisia, jotka helposti tutustuvat, mutta itsellä rohkeus ei aina riitä. Tämä koskee myös parisuhteen ja kumppanin saantia.
Omaa elämääni on myös haitannut se, että nämä ikävät vuodet vaikuttivat koulumenestykseen ja nyt sen vaikutukset ovat edessä kun todistus huonompi. Pelkään, että se arvo tulee vielä korostumaan jos valintakokeita karsitaan. Tämä asia pelottaa myös ja samalla kävi taas huono tuuri ja jäin varasijalle toistamiseen. Se viimeinen silaus puuttui ja sinänsä hyvin mennyt koe ei kuitenkaan tuonut paikkaa yliopistoon. Tuntuu, että aika loppuu kohta kesken. Minulla on myös aika vähäinen työkokemus ja en sovellu niille todella sosiaalisille aloille, joihin en myöskään amiksessa voi kouluttautua, koska tiedän etten pärjäisi siellä. Niinpä koulutusvaihtoehdot välillä aika suppeat, kun moniin en sovellu, osaan ei riitä todistus tai kokeet muuten liian "vaikeat". Näiden seikkojen vuoksi tulevaisuus pelottaa. Tiedän sen, että moni ylittää itsensä ja pakossa kestää mitä vaan. Olen vaan kerran jo kokenut, kun mielenterveys reistaa ja sen vuoksi en voi ajaa itseäni liian vaikeaan tilanteeseen. Tällaisia ajatuksia päässäni pyörii lähes joka päivä. Se on välillä ikävää kun myöntää ettei pääse eteenpäin ja on tällä hetkellä kaveriton ja työtön "surkimus". En silti halua ajatella niin, että vaan sillä menestyksellä on arvoa vaan arvostan kuitenkin elämääni. Paljon olen jo kokenut ja toisissa asioissa olen vanha ja toisissa heikompi. Näillä mennään. Toivon silti elämäni muuttuvan, kun välillä kaikki tuntuu menevän vaan väärään suuntaan enkä pääse eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä johtuu että kaiken saa nykyään ilmaseksi. Maksetaan asumistuet ja myönnetään opintolainat. Ennen itse piti opiskelusta maksaa ja tehdä kovasti töitä työpaikan eteen. Nykyään kaikki on niin helppoa ettei nuoria edes huvita viitsiä ja nähdä vaivaa.
Höpöhöpö. Ilmiö on globaali ja sisältää paljon alatyylejä.
Britanniassa määritelmä sisältää 16–18-vuotiaita syrjäytyneitä henkilöitä, jotka ovat ajautuneet työmarkkinoiden ulkopuolelle. Japanissa määritelmä kattaa 15–34-vuotiaat työttömät ja naimattomat henkilöt, jotka eivät hakeudu työn saantiin vaadittavaan koulutukseen. Määritelmään kuuluvat henkilöt eivät muodosta yhdenmukaista joukkoa, vaan heissä on niitä, jotka vielä kokeilevat eri uravaihtoehtoja, ja niitä, jotka ovat suuressa vaarassa syrjäytyä kokonaan.
Suomessa Helsingissä työstä tai koulutuspaikasta kieltäytyneiden nuorten määrä oli vuoden 2009 lopussa yli 3 000 henkeä. Näin ollen yhä useampi heistä elää pelkän alennetun toimeentulotuen varassa sillä he eivät saa työmarkkina- tai opintotukea. Tämä uhkaa jäädä heidän kohdallaan pysyväksi asiantilaksi.
Japanissa on myös animeen ja mangaan uponneita jotka eivät tee muuta. Lisäksi on näitä tuntikausia seinään tuijottavia.
Vierailija kirjoitti:
Millaisista perheistä nämä tulee? Johtuuko siitä ettei vanhemmilla ole ollut lapsille aikaa?
En usko että kyse on niinkään taustasta, vaan siitä että he voivat tehdä niin ja ovat riittävän itsekkäitä elämään laiskotellen. Yhteiskuntamme mahdollistaa koko elämän sohvaruokinnassa ja arvot ovat muuttuneet niin että monet eivät näe tuossa mitään ongelmaa vaan kokevat sen oikeudekseen.
Jassoo, että siis taas ne 'neet-nuoret' (joita voidaan osoittaa sormella) ?
Näitä uusia 'nimilappuja' jatkuvasti keksimällä ja mediassa esiin tuomallahan maailma paraneekin...
Kun työnantaja ei ole tyytyväinen ja on kärsimätön ja haluaa kaiken nyt ja heti, niin nuori työssäoppija ahdistuu ja kokee että "ei musta ole mihinkään". Mikä on ihan sama kuin että kaikki nyt tänne ja heti. Eli ei edes viitsitä harjoitella.
Vanhemman sukupolven aivovammoja nämä nuoret.
Nyt tarvittaisi enemmän rahaa nuorille, eli kunnon tuntuva palkka siitä hyvästä että haluavat oppia ammatin hyvin ja työtehtävät hyvin. Siitä se lähtee. Ei mistään valmiista manun illallisesta.
Työnantajien on opittava ettei mikään ole ilmaista ja nuorten on kärsivällisesti opiskeltava asioita.
Tässä on ihan selkeä jatkumo kun katselee kuusikymppisiä ja nuoria. Ihan samaa sakkia vaan kortin eripuolet. Molemmat on kärsimättömiä.