Lue keskustelun säännöt.
Nuoriso jakautuu menestyjiin ja kotona istujiin. Ns. neet-nuoret yleistyneet hälyttävästi yhteiskunnassa
05.07.2019 |
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006162462.html
"Raportti tarkasteli 15–24-vuotiaita. Grönlannissa neet-nuorten osuus oli Pohjoismaiden suurin, 33,6 prosenttia. Toiseksi suurin se oli Pohjois- ja Itä-Suomessa, 10,9 prosenttia. Myös Ruotsin maaseudulla on ongelmia.
”Suomessa kyse on pitkälti ’taantuman uhreista’. Koulutuksista valmistumisen prosentti on Pohjoismaiden mittapuulla hyvä, mutta sitten töitä ei löydy”, Karlsdóttir kertoo.
Ruotsissa erityisongelma on hemmasittare, kotona istujat. He ovat lapsia ja nuoria, jotka vain lakkaavat käymästä koulussa. Heitä on paljon jo peruskoulussa. Moni jää istumaan tietokoneensa ääreen.
Karlsdóttirin mukaan nuoriso jakautuu yhä selvemmin niihin, jotka menestyvät, ja niihin, jotka eivät menesty. Kuilu uhkaa syvetä."
Näitä ns. neet-nuoria on todella paljon. Ominaista heille on, että ovat opiskelun ja työelämän ulkopuolella. He ovat usein syrjäytyneet kotiinsa, ja kuluttavat aikansa videopelejä pelaten ja netissä lorvimalla.
Kuinka yhteiskunta voisi auttaa tällaisia nuoria ja kuinka heidät saataisiin ottamaan apua vastaan? Tuleeko meidän vain hyväksyä kiltisti, että tällainen polarisaatio yleistyy jo heti nuoruudessa, ja perhetausta määrittää pitkälti sitä, tuleeko ihmisestä häviäjä vai menestyjä?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä nykyisten nuorten osaamattomuutta, laiskuutta ja kyvyttömyyttä tehdä samoin.
Ihmettelet nuorten osaamattomuutta päästä rikkaiden vanhempien kautta töihin? Entä jos vanhempasi eivät olisi olleet rikkaita ja hemmotelleet sinua pienestä pitäen? Tuskinpa olisit siinä nyt itkemässä asiasta mistä et mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeisto uudisti Suomea aikoinaan liian kovilla muutoksilla.
Erityisesti työelämästä on tullut hyväksikäyttöä ja tahti on aivan sairasta sekä röyhkeää työnantajien puolelta. Työoloja pitäisi inhimillistää.
Kyseessä on ihmiset ja jos ihmisiä kohdellaan huonosti ja heiltä vaaditaan liikaa, niin se ei halua enää tehdä yhtään mitään.
Tässä on lakon periaate. Kyseessä on luonnollinen lakko.
Se on sellainen lakko joka pistää koko yhteiskunnan pian kyykkyyn, kun ihmiset eivät enää halua osallistua yhteiseen, kun leikin säännöt ovat epäreilut.
Ei sellaista leikkiä halua leikkiä kukaan ja sitten erotaan leikistä ja perustetaan omia pieniä leikkejä. Siitä seuraa lopulta omia kuppikuntia ja omia sääntöjä ja eräänlainen anarkia.
Tämä vain rahan ahneiden syytä.
Pitää tehdä yhteiskunnasta kannattavaa. Nyt se on tietylle porukalle kannattavaa, kun voi hyväksikäyttää muita.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällainen nuori. Tukea ei vaan ole. Mielenterveysongelmat, uupumus, yksinäisyys ja sosiaaliset vaikeudet ajavat nopeasti syrjään. Kouluissa näihin ei löydy mitään ymmärrystä. Pelkkää keppiä ja pusketaan jo valmiiksi huonosti voiva nuori sietokykynsä yli. Jos tilanne menee pahaksi, saatat kuukausien odottamisen jälkeen päästä mt-palveluiden pariin. Jossa sitten käyt kerran kuukaudessa tapaamassa vaihtuvaa työntekijää. Ehkä laitetaan vahva lääkitys ja kuntouttavaan ryhmätoimintaan muiden vaikeasti oireilevien ihmisten kanssa. Yritä sieltä sitten nousta. Ei ole kavereita, vanhemmat eivät koe olevansa millään tavalla vastuussa lastensa elämästä, ainoa tukiverkko on joku satunnainen täti, jota näet kerran kuussa.
Näin juuri ja ketään ei ole koskaan kiinnostanut paitsi nyt kun rahat alkaa loppua. Olen kauan katsonut turhautuneena sivusta tätä hölmöilyä ja tuhlausta. Mutta koska syynä pitkälti suojatyöt ja i.diotismi niin ei tietenkään tulosta tule. No sanon taas sen minkä aina näissä tilanteissa eli siinähän louskuttavat va.jakit sitten maksatte.
Miten nämä nuoret eroavat niistä jotka notkuvat ostarilla ja polttavat tupakkaa eivätkä tee läksyjään?
Vierailija kirjoitti:
Työoloja pitäisi inhimillistää.
Ei se niin työhyvinvoinnista tai työoloista ole kiinni vaan työmarkkinoiden heikentymisestä kiitos vuoden 2008. Vakipaikat ovat nykyään se yksisarvinen, suurin osa ovat jumissa kurimuksessa missä ollaan osa-aikatyössä, välillä työtön, välillä muutetaan uuden osa-aikatyön perässä jne. Tuntuu että elämä polkee paikallaan eikä urakehitystä ole enää minnekään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan siellä kotona tietokoneen ääressä istuvallakin olla kavereita, nimittäin nettikavereita. Opiskelu ja moni työkin onnistuu nykyään kotoa käsin.
Mistä siis ajatus, että kotona istuja välttämättä tarvitsisi jotain apua?
Itse asiassa sehän voisi olla hyvä. Kotona istujan elämäntapa on ekologinen, ei turhaa reissailua eikä muutakaan kerskakulutusta. Kunhan on tietokone, nettiyhteys ja mukava tuoli. Jos ei kutsu kotiinsa ketään, ei asunnonkaan tarvitse olla ylellinen ja edustava. Kotona istuja tyytyy aineellisesti vähään, jolloin maailma pelastuu.
Itseasiassa tietotekniikka kuluttaa enemmän nykyään kun lentomatkustaminen. Nimenomaan pelaaminen ja vkdeoiden kattominen. Et ei oo ekologista sekään.
Tää johtuu ryyppämis kulttuurista. Ne keitä ei kiinnosta ja ei halua vetää päihteitä koko ajan on vaan. Kaikille niille ainoo mahdollisuus on muuttaa pois ihan toiseen kulttuuriin missä ihmiset osaa elää ilman päihteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon poika on juuri tällainen nuori. Kävi ammattikoulun, mutta ei halunnut mennä töihin eikä armeijaan. Helikopteriäiti mahdollisti tämän auttamalla hankkimaan vapautuksen armeijasta sekä "luvan" siihen, että pojan ei tarvitse ilmoittautua työttömäksi. Eihän poika halunnut TE-keskuksen asiakkaaksi, kun sieltä sitten häiriköisivät työpaikkaa hakemaan.
Pojalle vuokrattiin kaupungilta asunto, johon saa tietty asumistukea. Siellä nyt istuu koneellaan pelaamassa 24/7. Kyllä minua surettaa tuon pojan elämä. Mitään muita kontakteja sillä ei ole kuin äitinsä.
Vanhempien vika. Lähisuvustakin löytyy mokoma luuseri. Ikää 23, amiksen kävi ja sen jälkeen pelannut 17 tuntia/pv pleikkarilla, ei juuri näe kavereita, ei ole ajokorttia, ei edes ryyppää. Joskus mietin, että edes olisi jotain sosiaalista elämää, mutta ei edes sitä. Eikä tämä yllätä mitenkään. Huono koti, huonot vanhemmat, tämä oli nähtävissä jo täysin 16v, ehkä jo 8-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tällainen nuori. Tukea ei vaan ole. Mielenterveysongelmat, uupumus, yksinäisyys ja sosiaaliset vaikeudet ajavat nopeasti syrjään. Kouluissa näihin ei löydy mitään ymmärrystä. Pelkkää keppiä ja pusketaan jo valmiiksi huonosti voiva nuori sietokykynsä yli. Jos tilanne menee pahaksi, saatat kuukausien odottamisen jälkeen päästä mt-palveluiden pariin. Jossa sitten käyt kerran kuukaudessa tapaamassa vaihtuvaa työntekijää. Ehkä laitetaan vahva lääkitys ja kuntouttavaan ryhmätoimintaan muiden vaikeasti oireilevien ihmisten kanssa. Yritä sieltä sitten nousta. Ei ole kavereita, vanhemmat eivät koe olevansa millään tavalla vastuussa lastensa elämästä, ainoa tukiverkko on joku satunnainen täti, jota näet kerran kuussa.
Nyt haluaisin tietää, että mitä tukea kaipaisit? Mitä on se konkreettinen apu, joka saisi sinut aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi? Mitä ja miten paljon koulun pitäisi ymmärtää? Entä sosiaaliviranomaisten? Mikä on oma roolisi kuntoutumisessasi?
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa tietotekniikka kuluttaa enemmän nykyään kun lentomatkustaminen.
Ei kuluta. Se uutisankka mainitsi että kuukauden 24/7 käyttö vastaa yhtä lentokonereissua yhteen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskon poika on juuri tällainen nuori. Kävi ammattikoulun, mutta ei halunnut mennä töihin eikä armeijaan. Helikopteriäiti mahdollisti tämän auttamalla hankkimaan vapautuksen armeijasta sekä "luvan" siihen, että pojan ei tarvitse ilmoittautua työttömäksi. Eihän poika halunnut TE-keskuksen asiakkaaksi, kun sieltä sitten häiriköisivät työpaikkaa hakemaan.
Pojalle vuokrattiin kaupungilta asunto, johon saa tietty asumistukea. Siellä nyt istuu koneellaan pelaamassa 24/7. Kyllä minua surettaa tuon pojan elämä. Mitään muita kontakteja sillä ei ole kuin äitinsä.
Haiskahtaa valheelta. Ei sinun mitään erityislupia tarvitse tehdä josset halua ilmoittautua työttömäksi, se vain yksinkertaisesti meinaa että et saa sossusta rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Työelämä on niin raskas ja ylitöihin pakotetaan ettei oikein jää aikaa edes omatoimiseen lenkkeilyyn. Pitäisi käydä kaupassa klo 18 jälkeen ja tehdä se päivällinen. Klo on illallinen sen jälkeen kun kotiin tulee.
Ei työelämä oikein ole reilu nuoria kohtaan. Heitä hyväksikäytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Työelämä on niin raskas ja ylitöihin pakotetaan ettei oikein jää aikaa edes omatoimiseen lenkkeilyyn. Pitäisi käydä kaupassa klo 18 jälkeen ja tehdä se päivällinen. Klo on illallinen sen jälkeen kun kotiin tulee.
Ei työelämä oikein ole reilu nuoria kohtaan. Heitä hyväksikäytetään.
Nuoret ei osaa tehdä töitä, puuttuu se tärkeä kokemus, osaaminen ja asiantuntijan ammattitaito. Miksi ihmeessä kukaan sellaoselle maksaisi kun omaa työaikaa ja resursseja täytyy tuhlata joka kerta uuden tumpelon umpisurkean kännykkäaddiktoituneen nuoren perehdytykseen.
Minäkin olin tuollainen hyypiö. Sitten sattumalta ja ihmeen kaupalla tapasin naisen, joka opetti ryyppäämään ja vetämään päihteitä 2000-luvun alussa.
Olin kyllä niin menetetty tapaus. En ollut tehnyt elämässä mitään muuta kuin pelannut pc- ja konsolipelejä.
Päihteet ja seksin saanti muutti tajuntaani ja ajattelin että nyt tarvitsen rahaa johonkin.
En ollut oikein rahasta innostunut kun kaikki pelit sai ladattua netistä.
Oma ehdotukseni olisi että seksiä ja päihteitä tarjotaan neet-nuorille. Ne ovat pelejä parempaa ja tervehenkisempää toimintaa. Ne ovat sentään luonnollista toimintaa ihmiselle.
Näille hyypiöille on eräs erityispiirre. Ne eivät harrasta seksiä ja eivät päihdytä itseään kuten edelliset sukupolvet.
Täytyy sanoa että ilman tuota omituista naista, joka hyväksikäytti melkein poikasta ja päihdytti tämän mitä erikoisimmin tavoin, en olisi nykyään työelämässä ja en olisi koskaan hankkinut itselleni koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Työelämä on niin raskas ja ylitöihin pakotetaan ettei oikein jää aikaa edes omatoimiseen lenkkeilyyn. Pitäisi käydä kaupassa klo 18 jälkeen ja tehdä se päivällinen. Klo on illallinen sen jälkeen kun kotiin tulee.
Ei työelämä oikein ole reilu nuoria kohtaan. Heitä hyväksikäytetään.
Nuoret ei osaa tehdä töitä, puuttuu se tärkeä kokemus, osaaminen ja asiantuntijan ammattitaito. Miksi ihmeessä kukaan sellaoselle maksaisi kun omaa työaikaa ja resursseja täytyy tuhlata joka kerta uuden tumpelon umpisurkean kännykkäaddiktoituneen nuoren perehdytykseen.
Valmista pitäisi saada.
Siinähän se vika on että halutaan vain hyväksikäyttää ihmisiä. Valmista tavaraa ja halvalla että itelle jää enemmän. Ootte te kyllä kitsaita. Eurolla voisi tuntipalkkaa edes korottaa jumalauta!
Kunnon perehdytys ei vaadi kuin älykkyyttä ja jämptiä suunnitelmaa.
Taitaa olla nykyinen sukupolvi yhtä kärsimätön ja ottanut oppinsa vanhemmalta.
Ei edes viitsitä perehdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan siellä kotona tietokoneen ääressä istuvallakin olla kavereita, nimittäin nettikavereita. Opiskelu ja moni työkin onnistuu nykyään kotoa käsin.
Mistä siis ajatus, että kotona istuja välttämättä tarvitsisi jotain apua?
Itse asiassa sehän voisi olla hyvä. Kotona istujan elämäntapa on ekologinen, ei turhaa reissailua eikä muutakaan kerskakulutusta. Kunhan on tietokone, nettiyhteys ja mukava tuoli. Jos ei kutsu kotiinsa ketään, ei asunnonkaan tarvitse olla ylellinen ja edustava. Kotona istuja tyytyy aineellisesti vähään, jolloin maailma pelastuu.
Voihan sitä jokainen istua kotona jos haluaa ja annetaan heidän istua, mutta se tarkoittaa että silloin ei myöskään ole mitään oineuttaa toimeentulotukeen tai mihinkään muuhunkaan julkiseen palveluun kuten terveyden hoitoon ja koulutukseen. Nämä oikeudet ansaitaan ainoastaan tekemällä töitä. Ennemmin heivaan sen tietokoneen roskiin ja lähden tekemään oikeita töitä.
Myös tietokoneella voi tehdä oikeita töitä. Minä teen kotoa käsin LVI-alan kustannuslaskentaa. Jos heivaisin tietokoneen roskiin, se ei onnistuisi.
Suuri osa toimistotöistäkin hoituisi kotoa käsin, jos vain lupa annettaisiin. Niitä tein aikaisemmin. IT-alalla etätyöskentely on ihan normaalia.
Ja ongelmahan on se, että töitä ei saa, vaikka haluaisi ja olisi sitä varten valmis myös astumaan kodin ulkopuolelle. Työnantajat ovat nirsoja ja suhtautuvat epäilevästi hakijoihin, joilla ei ole suosittelijoita tai yhtenäistä työhistoriaa. Mieluummin julkisuudessa sitten ruikuttavat työvoimapulaa kuin palkkaavat tyypin jota eivät tunne.
se on kiinni omasta aktiivisuudesta ja myyntitaidoista saako työpaikkaa. Toista voi aina tehostaa ja lisätä, toista kehittää ja hioa. Aina voi tietty lähteä hakemaan töitä ulkomailta tai perustaa toiminimi ja työllisyää itsensä. Kyllä töitä jokaiselle halukkaalle, motivoituneelle ja tekevälle on. Nyttenkin on monella alalla huutavapula harjaantuneista ja kokeneista ammattilaisista.
Nyt on kirjoittaja vähän jäänyt ajasta jälkeen. Työpaikkoja oli runsaasti viimeksi joskus yli 10 vuotta sitten. Nykyään töitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Avoimeen ns. normityöpaikkaan tulee lukemattomia hakemuksia. Sitten on ne avoimet duunit, joihin halutaan hyvin kapean osaamisalueen huippuosaaja, jotka ovat käytännössä kaikki jo töissä. Sitten puhutaan työvoimapulasta, kun ei vähempitaitoinen kelpaa oppimaan. Työmarkkinat ovat tällä hetkellä hämmentävän vääristyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Työelämä on niin raskas ja ylitöihin pakotetaan ettei oikein jää aikaa edes omatoimiseen lenkkeilyyn. Pitäisi käydä kaupassa klo 18 jälkeen ja tehdä se päivällinen. Klo on illallinen sen jälkeen kun kotiin tulee.
Ei työelämä oikein ole reilu nuoria kohtaan. Heitä hyväksikäytetään.
nuoret ovat helppoja uhreja työnantajille. Eivät kuulu liittoon ja eivät tiedä edes mikä se on.
Eivät uskalla sanoa ei ylitöille ja eivät tiedä oikeuksiaan.
Siksi nuoria halutaan töihin ja viisikymppiset on työttöminä.
Ahneudesta johtuvaa paskaa ja koko yhteiskunta kärsii pian tästä syystä.
Ahneudesta!
Eikö se ole aivan ihmeellisen ihanaa, että nykyisin on näin paljon ihmisiä, joiden ei ole pakko tehdä töitä?
Itse olen kokenut raskaaksi ihmisten suhtautumisen. Olen ollut ahdistunut ja masentunut ja ilmeisesti näytän muiden mielestä vihaiselta vaikka en ole ja saan negatiivista suhtautumista , mitä en enää jaksa jo oman ahdistuksen päälle. En osaa tekohymyillä ja jos yritän, näytän vielä vihaisemmalta.