Nuoriso jakautuu menestyjiin ja kotona istujiin. Ns. neet-nuoret yleistyneet hälyttävästi yhteiskunnassa

Asiaton ketju, ilmiannoin ylläpidolle.

Suomessa nuorisolla menee kohtuullisen hyvin on kavereita, ilmainen peruskoulu ja koulussa saavat ilmaisen ruuan, on ilmainen terveydenhoito sekä runsaasti erillaisia vapaa-ajanviettopaikkoja kuten huvipuistoja ja leffateattereita, on erillaisia harrastusmahdollisuuksia teatterista jääkiekkoon ja yltaäkylläisesti kulttuuritarjontaa festareista ja konserteista aina taidemuseoihin. Alkoholiakin juodaan nykyään paljon vähemmän kuin mitä jotain 20 vuotta sitten jos nyt enää ollenkaan nuorison raitistuttua. Suomalaisilla nuorilla ei siis pitäisi olla mitään valittamista.

Up

Piilaaaksossa nauravat partaasa. Vtun hölmöä etttei tähänkään nähtävästi oltu varaudutttu. Kertoo sekin jo jotaiin.

Mun mielestä pelkästään kaverit eivät ole mikään nuorten hyvinvoinnin mittari. Monella on myös kavereita, joita ei juuri koskaan tapaa kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pelkästään kaverit eivät ole mikään nuorten hyvinvoinnin mittari. Monella on myös kavereita, joita ei juuri koskaan tapaa kasvotusten.

Näin. Yleensä itsekkin ajattelen kun puhutaan nuorista joilla ei ole kavereita niin ajattelen että tarkoitetaan näitä joilla on paljon näitä nettikavereita verkossa tai sitten ajattelen että nää nuoret viihtyy mieluummin yksin eikä lainkaan siitä että nuoret olis ollenkaan yksinäisiä tai kaverittomia. Yksinäisiä nuoria ei ole Suomessa yhtään.

Itse olen tällainen nuori. Tukea ei vaan ole. Mielenterveysongelmat, uupumus, yksinäisyys ja sosiaaliset vaikeudet ajavat nopeasti syrjään. Kouluissa näihin ei löydy mitään ymmärrystä. Pelkkää keppiä ja pusketaan jo valmiiksi huonosti voiva nuori sietokykynsä yli. Jos tilanne menee pahaksi, saatat kuukausien odottamisen jälkeen päästä mt-palveluiden pariin. Jossa sitten käyt kerran kuukaudessa tapaamassa vaihtuvaa työntekijää. Ehkä laitetaan vahva lääkitys ja kuntouttavaan ryhmätoimintaan muiden vaikeasti oireilevien ihmisten kanssa. Yritä sieltä sitten nousta. Ei ole kavereita, vanhemmat eivät koe olevansa millään tavalla vastuussa lastensa elämästä, ainoa tukiverkko on joku satunnainen täti, jota näet kerran kuussa.

Persettä ylös penkistä ja ulos tekemään töitä. Niin moni tuttavani alle 30v kuvittelee, että valmistuminen AMKsta oli uroteko ja nyt voi istua himassa ja odotella, että työnantaja soittaa ja tarjoaa helpon siistin sisäduunin 3k€\kk palkalla.

Ei mene ihan nuin. Täytyy olla omaaloitteinen ja tehdä työtä, johon sattuu pääsemään. Samalla voi päivitellä cvtä ja hakea niihin unelmaduuneihin.

Suurin ongelma on liian hyvät tuet.

Minä en ole koulutuksessa enkä töissä, koska en saa töitä. Ammattikoulu on käytynä. Opiskelisin lisää, mutta en pääse uuteen koulutukseen niiden psykologisten ”hyvä jätkä” - testien takia. En ilmeisesti ole hyvä jätkä, en osaa pälättää vieraille, vaikka on mulla muutama kaveri ja hoidan omat asiani. En ylipäänsä tajua, miksi joka koulutuksessa pitäisi olla sosiaalisesti sujuva.

En toisaalta välttämättä koe olevani erityinen yhteiskunnallinen ongelmakaan. En uhkaa ketään. En tee rikoksia, isoja tai pieniä. En kåytä påihteitä. En ole velkaantunut. En ole masentunut. Oikeastaan mun asiat on ihan ok. On vähän loukkaaavaa, että nykyisssä yhteiskunnassa ja suhteessa siihen, millaista väkeä täällä elää, _minä_ olen muka ”ongelma”.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen nuori. Tukea ei vaan ole. Mielenterveysongelmat, uupumus, yksinäisyys ja sosiaaliset vaikeudet ajavat nopeasti syrjään. Kouluissa näihin ei löydy mitään ymmärrystä. Pelkkää keppiä ja pusketaan jo valmiiksi huonosti voiva nuori sietokykynsä yli. Jos tilanne menee pahaksi, saatat kuukausien odottamisen jälkeen päästä mt-palveluiden pariin. Jossa sitten käyt kerran kuukaudessa tapaamassa vaihtuvaa työntekijää. Ehkä laitetaan vahva lääkitys ja kuntouttavaan ryhmätoimintaan muiden vaikeasti oireilevien ihmisten kanssa. Yritä sieltä sitten nousta. Ei ole kavereita, vanhemmat eivät koe olevansa millään tavalla vastuussa lastensa elämästä, ainoa tukiverkko on joku satunnainen täti, jota näet kerran kuussa.

Kaikki ihmiset eivät ole ekstroverttejä. Osa tykkää olla yksin. Yhteiskunnassa on väkisin pyritty tyrkyttää sosiaalisuutta, ja tunkea kaikki ihmiset samaan muottiin. Onneksi nykyään introverttien kuitenkin annetaan hengittää ja palautua.

Voihan siellä kotona tietokoneen ääressä istuvallakin olla kavereita, nimittäin nettikavereita. Opiskelu ja moni työkin onnistuu nykyään kotoa käsin.

Mistä siis ajatus, että kotona istuja välttämättä tarvitsisi jotain apua? 

Itse asiassa sehän voisi olla hyvä. Kotona istujan elämäntapa on ekologinen, ei turhaa reissailua eikä muutakaan kerskakulutusta. Kunhan on tietokone, nettiyhteys ja mukava tuoli. Jos ei kutsu kotiinsa ketään, ei asunnonkaan tarvitse olla ylellinen ja edustava. Kotona istuja tyytyy aineellisesti vähään, jolloin maailma pelastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan siellä kotona tietokoneen ääressä istuvallakin olla kavereita, nimittäin nettikavereita. Opiskelu ja moni työkin onnistuu nykyään kotoa käsin.

Mistä siis ajatus, että kotona istuja välttämättä tarvitsisi jotain apua? 

Itse asiassa sehän voisi olla hyvä. Kotona istujan elämäntapa on ekologinen, ei turhaa reissailua eikä muutakaan kerskakulutusta. Kunhan on tietokone, nettiyhteys ja mukava tuoli. Jos ei kutsu kotiinsa ketään, ei asunnonkaan tarvitse olla ylellinen ja edustava. Kotona istuja tyytyy aineellisesti vähään, jolloin maailma pelastuu. 

Voihan sitä jokainen istua kotona jos haluaa ja annetaan heidän istua, mutta se tarkoittaa että silloin ei myöskään ole mitään oineuttaa toimeentulotukeen tai mihinkään muuhunkaan julkiseen palveluun kuten terveyden hoitoon ja koulutukseen. Nämä oikeudet ansaitaan ainoastaan tekemällä töitä. Ennemmin heivaan sen tietokoneen roskiin ja lähden tekemään oikeita töitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen nuori. Tukea ei vaan ole. Mielenterveysongelmat, uupumus, yksinäisyys ja sosiaaliset vaikeudet ajavat nopeasti syrjään. Kouluissa näihin ei löydy mitään ymmärrystä. Pelkkää keppiä ja pusketaan jo valmiiksi huonosti voiva nuori sietokykynsä yli. Jos tilanne menee pahaksi, saatat kuukausien odottamisen jälkeen päästä mt-palveluiden pariin. Jossa sitten käyt kerran kuukaudessa tapaamassa vaihtuvaa työntekijää. Ehkä laitetaan vahva lääkitys ja kuntouttavaan ryhmätoimintaan muiden vaikeasti oireilevien ihmisten kanssa. Yritä sieltä sitten nousta. Ei ole kavereita, vanhemmat eivät koe olevansa millään tavalla vastuussa lastensa elämästä, ainoa tukiverkko on joku satunnainen täti, jota näet kerran kuussa.

Millaista apua sitten kaipaisit?

Kärsin postraumaattisesta stressistä ja siitä johtuvasta kovasta väsymyksestä. Traumat johtuvat nuoruudessa koetusta väkivallasta. Tuohon päälle vähän katkeruutta siitä kun lopulta uskaltauduin puolustamaan itseäni väkivaltaa vastaan niin jouduin maksumieheksi ja leimattiin rikolliseksi. Halu olla osa yhteiskuntaa on puhdas nolla. Koko ajan väsyttää ja on myös vihainen olo jos olen lähellä ihmisiä. En luota ihmisiin.

Tässä on kaksi ihan keskeistä asiaa: kärsiikö nuori asiasta jollain tavalla sekä kuka maksaa lystin. Yhteiskunnallehan tietenkin aiheutuu kuluja siinä vaiheessa, kun vanhemmat lakkaavat maksamasta lapsensa elämisen. Toisaalta aikana, jolloin työttömiä on monta kertaa enemmän kuin avoimia työpaikkoja, kumman olisi oikeudenmukaisempaa saada avoinna oleva työpaikka: sen, joka työpaikan haluaa, vai sen, joka ei halua? Heistä toisen kuitenkin elättää yhteiskunta, valittinpa työpaikkaan kumpi tahansa.

Toinen on sitten se, miten yksilö asian kokee. Kärsiikö siitä, että pelailee vaan päivät pitkät... tai yöt, jolloin nukkuu päivät? Onko masennusta, kaverittomuutta, yksinäisyyttä? Haluaisiko hän elämältään jotain muuta ja jos, niin mitä? Vai onko hän kenties tyytyväinen elämäänsä?

Mulla on velipuoli, joka sai isänsä kuoleman jälkeen perinnöksi ihan kivan kaksion pääkaupunkiseudulta. Hän käy kyllä töissä, mutta ei ole kiinnostunut menestymisestä. Tienaa nettona hieman yli 1400 €/kk, josta 900 €/kk jää säästöön. Pieni yhtiövastike, pieni sähkölasku, nettiyhteys tulee taloyhtiön puolesta. Ei omista edes älypuhelinta vaan peruskännykän. Ei polta eikä juo, ei käy baareissa. Ostaa ruokansa tarjouksista ja hyödyntää nk punalappuiset. Vaatteita ostaa tosi harvoin, mutta silloin ei kitsastele. Ostaa esim hyvälaatuiset maiharit, joilla kävelee seuraavat 10 vuotta. Ei halua parisuhdetta eikä perhettä. On elänyt näin kohta 10 vuotta ja pari viikkoa sitten tavatessamme pohdiskeli, pitäisikö muutaman vuoden päästä ostaa sijoitusasunto. Käteisellä, kun tilille on kertynyt vuosien varrella asunnon verran rahaa. 

Live me alone kirjoitti:

Kärsin postraumaattisesta stressistä ja siitä johtuvasta kovasta väsymyksestä. Traumat johtuvat nuoruudessa koetusta väkivallasta. Tuohon päälle vähän katkeruutta siitä kun lopulta uskaltauduin puolustamaan itseäni väkivaltaa vastaan niin jouduin maksumieheksi ja leimattiin rikolliseksi. Halu olla osa yhteiskuntaa on puhdas nolla. Koko ajan väsyttää ja on myös vihainen olo jos olen lähellä ihmisiä. En luota ihmisiin.

Sitä tikulla silmään jota menneitä muistelee ja halolla päähän joka mennyttä kaivelee. Se on mennyttä se, jätä historia taakse ja päästä siitä täysin irti. Toisinsanoen unohda. Oman terveyden kannalta on tärkeämpää keskittyä nykyiseen ja tulevaan.

Istun kotona tietokoneen ääressä. Viime vuoden verotettavat tuloni olivat yli 70 000 euroa. Luulisi, että ainakin yksityisautoilu- ja päästönatsit olisivat tyytyväisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan siellä kotona tietokoneen ääressä istuvallakin olla kavereita, nimittäin nettikavereita. Opiskelu ja moni työkin onnistuu nykyään kotoa käsin.

Mistä siis ajatus, että kotona istuja välttämättä tarvitsisi jotain apua? 

Itse asiassa sehän voisi olla hyvä. Kotona istujan elämäntapa on ekologinen, ei turhaa reissailua eikä muutakaan kerskakulutusta. Kunhan on tietokone, nettiyhteys ja mukava tuoli. Jos ei kutsu kotiinsa ketään, ei asunnonkaan tarvitse olla ylellinen ja edustava. Kotona istuja tyytyy aineellisesti vähään, jolloin maailma pelastuu. 

Voihan sitä jokainen istua kotona jos haluaa ja annetaan heidän istua, mutta se tarkoittaa että silloin ei myöskään ole mitään oineuttaa toimeentulotukeen tai mihinkään muuhunkaan julkiseen palveluun kuten terveyden hoitoon ja koulutukseen. Nämä oikeudet ansaitaan ainoastaan tekemällä töitä. Ennemmin heivaan sen tietokoneen roskiin ja lähden tekemään oikeita töitä.

Myös tietokoneella voi tehdä oikeita töitä. Minä teen kotoa käsin LVI-alan kustannuslaskentaa. Jos heivaisin tietokoneen roskiin, se ei onnistuisi.

Suuri osa toimistotöistäkin hoituisi kotoa käsin, jos vain lupa annettaisiin. Niitä tein aikaisemmin. IT-alalla etätyöskentely on ihan normaalia. 

Ja ongelmahan on se, että töitä ei saa, vaikka haluaisi ja olisi sitä varten valmis myös astumaan kodin ulkopuolelle. Työnantajat ovat nirsoja ja suhtautuvat epäilevästi hakijoihin, joilla ei ole suosittelijoita tai yhtenäistä työhistoriaa. Mieluummin julkisuudessa sitten ruikuttavat työvoimapulaa kuin palkkaavat tyypin jota eivät tunne.

Ihan kotonani olen istunut koko työurani, nyt noin 20 vuotta. Aika syrjäytynyt olo on, mutta kk-tulot kuitenkin kolmen tonnin paremmalla puolella ja veroja olen aina saanut yhteiskunnallemme maksella. Vähän kyllä nyt tuntuu ikävältä, että minut on leimattu joksikin luuseriksi.

Ja itse olen melko varma, että moni näistä neet-nuorista tulee niin rikkaista perheistä, että työnteko ei ole mikään välttämättömyys. Ja kun ei ole pakko istua vuosikausia typerässä suomalaisessa näennäiskoulutuksessa, kukapa siellä istuisi.

Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.

Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.

Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.

Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.

 Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.

Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.

Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.