Lue keskustelun säännöt.
Nuoriso jakautuu menestyjiin ja kotona istujiin. Ns. neet-nuoret yleistyneet hälyttävästi yhteiskunnassa
05.07.2019 |
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006162462.html
"Raportti tarkasteli 15–24-vuotiaita. Grönlannissa neet-nuorten osuus oli Pohjoismaiden suurin, 33,6 prosenttia. Toiseksi suurin se oli Pohjois- ja Itä-Suomessa, 10,9 prosenttia. Myös Ruotsin maaseudulla on ongelmia.
”Suomessa kyse on pitkälti ’taantuman uhreista’. Koulutuksista valmistumisen prosentti on Pohjoismaiden mittapuulla hyvä, mutta sitten töitä ei löydy”, Karlsdóttir kertoo.
Ruotsissa erityisongelma on hemmasittare, kotona istujat. He ovat lapsia ja nuoria, jotka vain lakkaavat käymästä koulussa. Heitä on paljon jo peruskoulussa. Moni jää istumaan tietokoneensa ääreen.
Karlsdóttirin mukaan nuoriso jakautuu yhä selvemmin niihin, jotka menestyvät, ja niihin, jotka eivät menesty. Kuilu uhkaa syvetä."
Näitä ns. neet-nuoria on todella paljon. Ominaista heille on, että ovat opiskelun ja työelämän ulkopuolella. He ovat usein syrjäytyneet kotiinsa, ja kuluttavat aikansa videopelejä pelaten ja netissä lorvimalla.
Kuinka yhteiskunta voisi auttaa tällaisia nuoria ja kuinka heidät saataisiin ottamaan apua vastaan? Tuleeko meidän vain hyväksyä kiltisti, että tällainen polarisaatio yleistyy jo heti nuoruudessa, ja perhetausta määrittää pitkälti sitä, tuleeko ihmisestä häviäjä vai menestyjä?
Kommentit (85)
Eiköhän perhetausta ole aina määrittänyt sen onko ihmisellä varaa olla tekemättä töitä. Olen kuullut sellaisistakin kuin aristokraatit, joilla on mennyt hyvässä lykyssä 10 sukupolvea niin, että kukaan ei ole käynyt ansiotöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia ihmisiä ei vain huvita olla jatkuvasti toisten kanssa, puhua suupaltteina ja sosialisouda. Toisia ihmisiä sosiaaliset tilanteet kuluttavat ja ahdistavat. Tarvitaan omaa tilaa ja rauhaa henkiseen palautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Millähän suunnattoman arroganssin antamalla oikeutuksella sä kuvittelet, että esim mulla ei olis kaikki nämä kohdat täysin hallussa?
T. Ysi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan siellä kotona tietokoneen ääressä istuvallakin olla kavereita, nimittäin nettikavereita. Opiskelu ja moni työkin onnistuu nykyään kotoa käsin.
Mistä siis ajatus, että kotona istuja välttämättä tarvitsisi jotain apua?
Itse asiassa sehän voisi olla hyvä. Kotona istujan elämäntapa on ekologinen, ei turhaa reissailua eikä muutakaan kerskakulutusta. Kunhan on tietokone, nettiyhteys ja mukava tuoli. Jos ei kutsu kotiinsa ketään, ei asunnonkaan tarvitse olla ylellinen ja edustava. Kotona istuja tyytyy aineellisesti vähään, jolloin maailma pelastuu.
Voihan sitä jokainen istua kotona jos haluaa ja annetaan heidän istua, mutta se tarkoittaa että silloin ei myöskään ole mitään oineuttaa toimeentulotukeen tai mihinkään muuhunkaan julkiseen palveluun kuten terveyden hoitoon ja koulutukseen. Nämä oikeudet ansaitaan ainoastaan tekemällä töitä. Ennemmin heivaan sen tietokoneen roskiin ja lähden tekemään oikeita töitä.
Myös tietokoneella voi tehdä oikeita töitä. Minä teen kotoa käsin LVI-alan kustannuslaskentaa. Jos heivaisin tietokoneen roskiin, se ei onnistuisi.
Suuri osa toimistotöistäkin hoituisi kotoa käsin, jos vain lupa annettaisiin. Niitä tein aikaisemmin. IT-alalla etätyöskentely on ihan normaalia.
Ja ongelmahan on se, että töitä ei saa, vaikka haluaisi ja olisi sitä varten valmis myös astumaan kodin ulkopuolelle. Työnantajat ovat nirsoja ja suhtautuvat epäilevästi hakijoihin, joilla ei ole suosittelijoita tai yhtenäistä työhistoriaa. Mieluummin julkisuudessa sitten ruikuttavat työvoimapulaa kuin palkkaavat tyypin jota eivät tunne.
se on kiinni omasta aktiivisuudesta ja myyntitaidoista saako työpaikkaa. Toista voi aina tehostaa ja lisätä, toista kehittää ja hioa. Aina voi tietty lähteä hakemaan töitä ulkomailta tai perustaa toiminimi ja työllisyää itsensä. Kyllä töitä jokaiselle halukkaalle, motivoituneelle ja tekevälle on. Nyttenkin on monella alalla huutavapula harjaantuneista ja kokeneista ammattilaisista.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Työn löytäminen onkin sitten toinen juttu. Vaikka olisi koulutuskin. En ihmettele, jos moni masentuu tilanteessa, jossa on luvattu että kouluttautumalla ja oikeilla elämänvalinnoilla kaikki järjestyy, mutta sitten niin ei käykään.
Työnhaussa aika suosii röyhkeää ulospäinsuuntautunutta isottelijaa. Tunnollisella harkitsevalla puurtajalla voi olla vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyisikö merkityksellisyys ja elämästä ispiroituminen asiaan?
Nuoret voivat kokea niin henkilökohtaista kuin ylipäätään elämän merkityksettömyyttä, ja ajatus vuosikymmenien suorittamisesta tuntuu tyhjältä.
Liika valinnanvapaus voi myös lamaannuttaa, kun maailma on nykyään sellainen jatkuva, suuri mahdollisuuksien karkkikauppa minkä äärellä ei osaa enää valita mitään, vaan lamaantuu täysin.
Jatkuva menestymisen ja ääritapausten esillä oleminen ja hypettäminen voi myös luoda tyhjyyden tunnetta.
Toisaalta some ja videopelit palkitsee aivoja nopeasti eikä tarvetta muunlaiselle palkitsemiselle ole kuten ennen.
Some, netti ja videopelit lisää myös levottomuutta ja keskittymishäiriöoireita ihan ”terveillekin” nuorille, mikä hankaloittaa tietysti sitä tavallista elämää opiskeluineen ja töineen.
Jostain syystä yhä kasvavaa osaa nuorista vaivaa intohimottomuus ja kunnianhimon puute, mikä näkyy sitten mm. tuollaisena kotiin jäämisenä ja syrjäytymisenä.
Tiedän itsekin tuollaisia nuoria, ja perhetaustat näillä on hyvät.
Se onkin karua, miten saman perheen sisaruksista toisesta tulee ns. menestyjä, toisesta luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Jotkut toki kokonaan luovuttavatkin, mutta jotkut vain tyytyvät vähään. Suorittamiseen, kilpailuun ja kuluttamiseen perustuvalle talouselämälle vähään tyytyminen on tietenkin uhka. Vielä 50 vuotta sitten Suomessa pidettiin vähään tyytymistä hyveenä.
Nuo sun neuvosi ovat ihan hyviä sellaiselle, joka haluaa juosta oravanpyörässä. Joka haluaa suorittaa, kilpailla ja kuluttaa. Kaikki eivät kuitenkaan halua. Eivät, vaikka siitä maksettaisiin heille joka kuukausi kymppitonni, koska he eivät tarvitse elämiseensä kymppitonnia kuukaudessa.
Olen syntynyt 1961 ja muistan vielä hyvin 1980-luvun ja kulutusjuhlan. Kaikenlaista oli kaupoissa tarjolla ja kaikenlaista oli pakko saada. Kaikkeen kuitenkin kyllästyy. Viiskymppisenä aloin downshiftata. Vähensin kuluttamista, vähensin työntekoa. Ja voin sanoa, että olen elämääni paljon tyytyväisempi nyt, kun en koko ajan mieti, mitä multa VIELÄ puuttuu. Ei multa ole ikinä puuttunut yhtään mitään. Mut vaan saatiin uskomaan, että multa puuttuu koko ajan jotain. Neljä vuotta sitten multa hajosi tiskikone. En ole ostanut uutta. Osaan tiskata käsinkin. En tarvitse autoa ja bussillakin liikun ehkä kerran kuukaudessa, jos sitäkään. Teen töitä kotona, tietokoneen ääressä. Mulla ei ole kuukausipalkkaa vaan saan palkan tehdystä työstä. Kun homma on valmis, voin laskuttaa sen. Tänään olen tehnyt töitä 2 tuntia.
Tämän päivän nuoret ovat aloittaneet suorittamisen ja kilpailemisen jo taaperoina. Minä sain chillailla 7-vuotiaaksi ja sen jälkeenkin piti ennen yo-juhlia huolehtia vain läksyistä. En yhtään ihmettele, jos kaikkia ei innosta ajatus suorittamisesta 3-vuotiaasta alkaen ja 70-vuotiaaksi asti. Yhteiskunnan tuilla ei tietenkään voi kuvitella elävänsä koko elämäänsä, jos on terve ja työkykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan siellä kotona tietokoneen ääressä istuvallakin olla kavereita, nimittäin nettikavereita. Opiskelu ja moni työkin onnistuu nykyään kotoa käsin.
Mistä siis ajatus, että kotona istuja välttämättä tarvitsisi jotain apua?
Itse asiassa sehän voisi olla hyvä. Kotona istujan elämäntapa on ekologinen, ei turhaa reissailua eikä muutakaan kerskakulutusta. Kunhan on tietokone, nettiyhteys ja mukava tuoli. Jos ei kutsu kotiinsa ketään, ei asunnonkaan tarvitse olla ylellinen ja edustava. Kotona istuja tyytyy aineellisesti vähään, jolloin maailma pelastuu.
Voihan sitä jokainen istua kotona jos haluaa ja annetaan heidän istua, mutta se tarkoittaa että silloin ei myöskään ole mitään oineuttaa toimeentulotukeen tai mihinkään muuhunkaan julkiseen palveluun kuten terveyden hoitoon ja koulutukseen. Nämä oikeudet ansaitaan ainoastaan tekemällä töitä. Ennemmin heivaan sen tietokoneen roskiin ja lähden tekemään oikeita töitä.
Myös tietokoneella voi tehdä oikeita töitä. Minä teen kotoa käsin LVI-alan kustannuslaskentaa. Jos heivaisin tietokoneen roskiin, se ei onnistuisi.
Suuri osa toimistotöistäkin hoituisi kotoa käsin, jos vain lupa annettaisiin. Niitä tein aikaisemmin. IT-alalla etätyöskentely on ihan normaalia.
Ja ongelmahan on se, että töitä ei saa, vaikka haluaisi ja olisi sitä varten valmis myös astumaan kodin ulkopuolelle. Työnantajat ovat nirsoja ja suhtautuvat epäilevästi hakijoihin, joilla ei ole suosittelijoita tai yhtenäistä työhistoriaa. Mieluummin julkisuudessa sitten ruikuttavat työvoimapulaa kuin palkkaavat tyypin jota eivät tunne.
se on kiinni omasta aktiivisuudesta ja myyntitaidoista saako työpaikkaa. Toista voi aina tehostaa ja lisätä, toista kehittää ja hioa. Aina voi tietty lähteä hakemaan töitä ulkomailta tai perustaa toiminimi ja työllisyää itsensä. Kyllä töitä jokaiselle halukkaalle, motivoituneelle ja tekevälle on. Nyttenkin on monella alalla huutavapula harjaantuneista ja kokeneista ammattilaisista.
Älä puhu paskaa.
Olen itse kokenut it-ammattilainen, alallani on olevinaan se huutava pula. Ihan pötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sellainen luovuttamisen maku on ilmassa vähän kaiken suhteen, eritoten tämän ikäryhmän nuorilla miehillä. Kukaan ei olisi väittänyt että teini-ikäisen elämä tai varhaisaikuisuus olisi helppo ajanjakso. Paljon pitäisi jaksaa ja uskaltaa. Sen ymmärrän että rohkeus on koetuksella mutta...nyt vähän yritystä jooko? Missä on se perisuomalainen sisu? Sellaista ei tule tapahtumaan että voisi vain luovuttaa kaiken suhteen ja saisi katatonialleen vielä yhteiskunnan siunauksen.
Jos vanhat väylät eivät toimi, etsikää uusia. Tehkää ensi alkuun hetken jotain itselle mieluista hommaa, esim. tietokoneisiin liittyvää, mitä tahansa mikä kiinnostaa, vaikka palkatta/pienellä palkalla ensin. Kun ihminen tekee ja kokeilee uusia asioita, hän löytää ennen pitkää jotain mitä hän haluaa tehdä ammatikseen.
Elintavat ; oma koti pidetään puhtaana ja järjestyksessä. Sängystä noustaan aamulla. Ulkona käydään joka päivä harrastamassa jotain liikunnallista, laji ja tyyli vapaa. Ruoaksi syödään lautasmallin mukaan ja puolet joka annoksesta kasviksia. Riittävästi (1-2ltr/pv) vettä myös koneeseen päivän mittaan.
Nukkumaan mennään ihmisten aikoihin ja tavoitteena on 8h yöunet joka ikinen yö. Sinä tarvitset ne. Jos tingit yöunista, varastat itseltäsi.
Lisäksi hakeutuminen terapiaan ja lääkitys masennukseen ensi tilassa. Älkää suostuko kuntoutusryhmiin jos ne eivät ole mielestänne hyödyllisiä, ne ovat vapaaehtoisia.
Toteuttakaa ensin nämä elintapajutut, hommanne on jo erittäin hyvällä mallilla silloin.
Sen jälkeen ihmissuhteet ja tuleva ammatti/ura ja muut.
Millähän suunnattoman arroganssin antamalla oikeutuksella sä kuvittelet, että esim mulla ei olis kaikki nämä kohdat täysin hallussa?
T. Ysi
Moni kuvittelee että työttömässä on pakko olla jotakin vikaa, ei kai se muuten olisi työtön.
Valitettavasti myös moni työnantaja kuvittelee näin, eikä siksi palkkaa työtöntä. Kukapa sitä viallisen yksilön riesoikseen ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ylipäänsä tajua, miksi joka koulutuksessa pitäisi olla sosiaalisesti sujuva.
Ei pelkästään koulutuksessa. Jos satut olemaan introvertti mies, niin olet takuuvarma häviäjä tässä maaimassa. Itse olen jo 35 vuotias mies, kävin AMK:n väkisin loppuun. Pää ja kiinnostus riittäisi korkeampaankin koulutukseen, mutta samat ongelmat siellä yliopistossakin on vastassa. Töissä käyn, mutta ei minusta ikinä sosiaalisesti taitavaa tule, vaikka kuinka toivoisin.
Elämä on nykyään erittäin huonosti ennustettavaa ja sekavaa.
Olen 30-vuotias, ja opiskellut kahta alaa, jota ei käytännössä enää Suomessa ole. Kun aloitin opinnot, oli mukamas töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä. Asiat voivat muuttua nopeasti.
Toki elintaso on tavallaan parempi kuin aiemmilla sukupolvilla, mutta vaatimuksetkin on ihan järjettömiä. 15-vuotiaana pitäisi tehdä uravalintoja sellaisessa maailmassa, jossa parhaat asiantuntijatkaan eivät tiedä, millasta työtä tehdään kymmenen vuoden päästä. Me ollaan pettymysten sukupolvi. Ei koskaan saavuteta vanhempiemme tulotasoa ja vakituinen työ on harvinaisuus. Vanhemmat on pettyneitä meihin, ja me itseemme.
Kun kaikki vaihtoehdot o avoinna myös vääriä ratkaisuja on mahdollista tehdä loputtomasti. Se ahdistaa ja passivoi.
Olen kaveripiiristäni ainoa, jolla ei ole mielenterveysdiaknoosia. Minulla menee ihan hyvin, mutta tätä kaikkea näen ympärilläni jatkuvasti. Omat vanhempani olivat tämän ikäisiänä omistusasunnossa asuva lapsiperhe, jossa molemmilla vanhemmilla oli vakityö. Itse en tunne yhtäkään ikäistäni, jolla olisi tämä tilanne. Kyllä se vaivaa meitä, ja aika paljon vaivaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini meni töihin 13-vuotiaana, käveli vain tehtaanporteista sisään. Alotti apupoikana, eteni siivoojasta lautakoneen ajajaksi. Itse pääsin suhteilla samaan lautatehtaaseen kenttorihommiin ja siitä aina Nokialla ja muihin Atk töhin. Ihmettelen kyllä nykyisten nuorten osaamattomuutta, laiskuutta ja kyvyttömyyttä tehdä samoin.
Ainoa keino on tehdä yhteiskunnallisesta elämästä kannattavaa. Minäkin alan kohta neettimään, kun ei työstä saa kunnollista palkkaa ja palkka tuntuisi menevän aina johtajille. He käyttävät meitä hyväksi rikastumiseen ja me lähinnä saamme palkan vuokraan ja mihinkään muuhun ei jää rahaa.
Voisin ihan hyvin olla koko päivän netissä ja olla tyytyväinen elämääni siten.
Ei hirveästi huvita rikastuttaa muita ja saada itse paskaa palkkaa.
Nuoret on viisaita. Eikä naisiakaan kiinnosta matalapalkka-alan mies. Naiset haluavat toimeentulevan miehen.
Täytyy todeta että yhteiskunta kyllä neetittää ihmisiä ulos ympäriltään. Ei oikein huvita kuulua yhteen kun sain orjan paikan ja naisettoman miehen elämän.
Ei sellainen ole oikein palkitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Persettä ylös penkistä ja ulos tekemään töitä. Niin moni tuttavani alle 30v kuvittelee, että valmistuminen AMKsta oli uroteko ja nyt voi istua himassa ja odotella, että työnantaja soittaa ja tarjoaa helpon siistin sisäduunin 3k€\kk palkalla.
Ei mene ihan nuin. Täytyy olla omaaloitteinen ja tehdä työtä, johon sattuu pääsemään. Samalla voi päivitellä cvtä ja hakea niihin unelmaduuneihin.
Suurin ongelma on liian hyvät tuet.
Tämä vuorineuvos puhuu p.askaa ja on Suomen yhteiskunnan se oikea vihollinen. t. 10 vuotta osa-aikatyöstä toiseen pompoteltu duunari.
Vierailija kirjoitti:
Äitini meni töihin 13-vuotiaana, käveli vain tehtaanporteista sisään. Alotti apupoikana, eteni siivoojasta lautakoneen ajajaksi. Itse pääsin suhteilla samaan lautatehtaaseen kenttorihommiin ja siitä aina Nokialla ja muihin Atk töhin. Ihmettelen kyllä nykyisten nuorten osaamattomuutta, laiskuutta ja kyvyttömyyttä tehdä samoin.
Nykyään työelämä ei ole reilua. Pelkkää hyväksikäyttöä.
On harjoittelijan palkkoja ja "työharjoitteluja" yms yms.
Pelkkää muista hyötymistä. Työelämä ei enää ole reilua. Tarvittaisi liitoilta kovaa toimintaa ja painostusta.
Pitääkö jollekin vielä kertoa, että suorittavia töitä on siirtynyt halvan työvoiman maihin. Asiantuntijatyöt eivät ole siityneet vielä yhtä paljon. Vielä.
Ei niitä pysty jättämään taakse kun on kasvanut väkivallassa ja pelossa. Etenkin tuo pelossa kasvaminen on pahinta. Ne kasvattaa ihmisestä epäluuloisen, vihaisen ja aggressiivisen ihmisen. Jos piekset koiraa koko sen lapsuuden luuletko että se aikuisena unohtaa sen? Sellanen koira on aggressiivinen.