Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairaala, työntekijät ja itsemurhasta vitsailu
04.07.2019 |
Olin jokin aika sitten työharjoittelussa sairaalan osastolla. Kyseisessä paikassa jouduin kuulemaan niiden viikkojen aikana todella karmeaa kielenkäyttöä ja ns. vitsailua itsemurhaa yrittäneistä ja itsemurhan tehneistä. Kyseessä ei luojan kiitos ollut psykiatrinen osasto, vaan ihan muu. Näihin vitsailuihin ja arvosteluihin kiteytyi se, miten hoitajat halveksuivat itsemurhaa yrittäneitä ja taukojutustelujen aiheena oli, miten osalla tekisi kuulemma mieli mennä kertomaan näille ohjeita itsemurhan onnistumiseen. Vaikka noita juttuja ei puhuttu potilaiden kuullen, niin mielestäni todella epäammattimaista puhetta hoitajilta. Ymmärrän, että heillä ei ehkä koulutuksen puolesta ole kauheasti valmiuksia kohdata esimerkiksi itsetuhoisia ihmisiä, mutta eiköhän heilläkin olisi saatavilla jotain työnohjausta tai muuta paikkaa, missä voisi avautua vähän asiallisemmin.
Niin ja siis se, miten tai miksi aihe itseäni erityisesti koskettaa, niin pari minulle läheistä ihmistä on tehnyt itsemurhan, eikä niistä ole kovinkaan kauaa aikaa. Mietin usein, että pitäisikö minun sanoa jotain, mutta tyydyin kuuntelemaan korvat punaoittaen myötähäpeästä muiden juttuja.
Kommentit (85)
Useinhan tuota selitetään, että rankka työ niin rankka huumori. Tätä on tullut itsellenikin vastaan ja olen myös itse samaa mieltä, todella epäammattimaista ja asiatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työ on niin "rankkaa", ettei sitä voi tehdä asiallisesti, niin suosittelen ammattiapua tai alanvaihtoa.
Voihan se pinnallisella tasolla kuulostaa siltä, mutta jos työssäsi on joka päivä jotain ikävää, niin helpommin siitä selviät hirtehisellä huumorilla.
Typerääkin typerämpi provo! Vai luulitko, että ne hoitajat ovat itsemurhilta suojassa? Voi itku kun tietäisit.
Miten sinusta ap hyvin selviät sitten työssä ajatellen, että joka päivä kohtaamasi potilas, jonka tilanteeseen liittyy joku tragedia, että nimenomaan samastut siihen tragediaan eli jokaisena päivänä sinun on pakko ajatella vain ikäviä, hirvittäviä asioita, monta kertaa? Jaksaisitko tällaista työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se pinnallisella tasolla kuulostaa siltä, mutta jos työssäsi on joka päivä jotain ikävää, niin helpommin siitä selviät hirtehisellä huumorilla.
Edelleen, työnohjaus on sitä varten. Ei potilaat.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinusta ap hyvin selviät sitten työssä ajatellen, että joka päivä kohtaamasi potilas, jonka tilanteeseen liittyy joku tragedia, että nimenomaan samastut siihen tragediaan eli jokaisena päivänä sinun on pakko ajatella vain ikäviä, hirvittäviä asioita, monta kertaa? Jaksaisitko tällaista työtä?
Niin, ehkä silloin pitää miettiä, onko kykenevä työhön. Aluksi toki kannattaa yrittää avun hankkimista myös itselle, esimerkiksi sieltä työnohjauksesta. Jos ei kuitenkaan onnistuisi, niin olisihan se kyseenalaista, onko yleensäkään oikeassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Typerääkin typerämpi provo! Vai luulitko, että ne hoitajat ovat itsemurhilta suojassa? Voi itku kun tietäisit.
Onko sinusta kaikki typerää provoa?
En näe yhteyttä aloituksen ja tämän oman avautumisesi välillä.
No tuollaisia vähä-älyisiä hoitajat omen kokemusteni mukaan juuri ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä työpaikkahuumoria. Asiatonta toki, mutta sitähän se on myös muualla.
Kyllä jos muut ihmiset kuulisi meidän kahvihuoneen jutut aina välillä niin no..ei hyvä heiluisi. Mutta auttaa jaksamaan vaikeidenkin asioiden kanssa. Toki asiakkaiden/potilaiden korviin ei pidä kantautua.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä työpaikkahuumoria. Asiatonta toki, mutta sitähän se on myös muualla.
Kyllä jos muut ihmiset kuulisi meidän kahvihuoneen jutut aina välillä niin no..ei hyvä heiluisi. Mutta auttaa jaksamaan vaikeidenkin asioiden kanssa. Toki asiakkaiden/potilaiden korviin ei pidä kantautua.
Mitä muita valmiuksia olisi kohdata vaikeat asiat?
Kiinnostaisi myös tietää, että tuleeko tällaista huumoria harrastavien mieleen koskaan se, että tämä "vitsailu" voisi olla jollekin jotain muuta kuin vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, mammat aika todellisuudesta vieraantuneita. Rankka huumori on ihmisen tapa käsitellä traagisia ja raskaita asioita, eräänlainen defenssi. Ei se ole keneltäkään pois jos jutut jäävät vain sinne taukohuoneeseen.
KUKAAN ei kestä itsemurhia, itsetuhoisuutta, väkivaltaa ja raiskauksen uhrien lohduttamista ilman huumoria, tai muuta tapaa käsitellä näitä asioita, se on fakta
PS: Psykologeja ei olisi koko maailmassa tarpeeksi jos näiden asioiden tiimoilta asiat purettaisiin "ammattiauttajan" kautta
Terveisin: Ensihoitaja
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä työpaikkahuumoria. Asiatonta toki, mutta sitähän se on myös muualla.
Kyllä jos muut ihmiset kuulisi meidän kahvihuoneen jutut aina välillä niin no..ei hyvä heiluisi. Mutta auttaa jaksamaan vaikeidenkin asioiden kanssa. Toki asiakkaiden/potilaiden korviin ei pidä kantautua.
Miksi kuvittelet että kaikissa työpaikoissa huumori on asiatonta ja ennen kaikkea miksi koet, että asia on ihan ok?
Harkitsisin myös hieman tuota ajatustapaa, että no kunhan potilaat eivät kuule. Joissakin paikoissa ei nimittäin ole järin paksut seinät/ovet, että läpi kyllä kova puhe kuuluu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan se pinnallisella tasolla kuulostaa siltä, mutta jos työssäsi on joka päivä jotain ikävää, niin helpommin siitä selviät hirtehisellä huumorilla.
Edelleen, työnohjaus on sitä varten. Ei potilaat.
Ei meillä ole mitään työnohjausta. Ei meillä pääse edes debriefingiin työajalla jos joku kuolee käsiin sillä tavalla että verisuoni räjähtää ja viisi litraa verta purskahtaa naamalle ja kengille, omalla ajalla työnantaja armollisesti sallii osallistumisen, ellei satu olemaan työvuorossa juuri silloin kuin debriefing järjestetään.
t. ohis
Vierailija kirjoitti:
Jaha, mammat aika todellisuudesta vieraantuneita. Rankka huumori on ihmisen tapa käsitellä traagisia ja raskaita asioita, eräänlainen defenssi. Ei se ole keneltäkään pois jos jutut jäävät vain sinne taukohuoneeseen.
KUKAAN ei kestä itsemurhia, itsetuhoisuutta, väkivaltaa ja raiskauksen uhrien lohduttamista ilman huumoria, tai muuta tapaa käsitellä näitä asioita, se on fakta
PS: Psykologeja ei olisi koko maailmassa tarpeeksi jos näiden asioiden tiimoilta asiat purettaisiin "ammattiauttajan" kautta
Terveisin: Ensihoitaja
Vaikeista asioistahan saa ja pitää puhua työkavereiden kanssa. Olen kuitenkin ainakin itse täysin eri mieltä, että asiaton huumori olisi ainoa toimiva tapa käsitellä vaikeita työssä kohdattuja asioita. Omia tunteita voin purkaa, mutta en koe auttavana puhua asiakkaiden/potilaiden elämästä ja kokemasta halventavaan sävyyn.
T: sosiaalityöntekijä
Hurtti tai musta huumori on aivan eri asia kuin työpaikoille tyypillinen halveksiva, tuomitseva juoruaminen ja pahan puhuminen.
T. Sosiaalitoimiston kahvihuoneessa puistatuksia saanut
Vierailija kirjoitti:
Jaha, mammat aika todellisuudesta vieraantuneita. Rankka huumori on ihmisen tapa käsitellä traagisia ja raskaita asioita, eräänlainen defenssi. Ei se ole keneltäkään pois jos jutut jäävät vain sinne taukohuoneeseen.
KUKAAN ei kestä itsemurhia, itsetuhoisuutta, väkivaltaa ja raiskauksen uhrien lohduttamista ilman huumoria, tai muuta tapaa käsitellä näitä asioita, se on fakta
PS: Psykologeja ei olisi koko maailmassa tarpeeksi jos näiden asioiden tiimoilta asiat purettaisiin "ammattiauttajan" kautta
Terveisin: Ensihoitaja
No ainakin minusta on vähän eri asia purkaa mieltä esimerkiksi työparin kesken kuin täpötäydessä taukohuoneessa käytännössä ventovieraiden opiskelijoiden kuullen naureskella itsemurhaa yrittäneille ja puhua ja nimittää heitä halveksivasti.
No minusta on aika eri juttu kertoa kuinka mustia vitsejä tahansa esimerkiksi liittyen kuolemaan tai itsemurhiin, kuin parjata todellisen, tunnistettavan ihmisen tapausta, pahimmassa tapauksessa jopa nimellä.
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti ihan tyypillistä. Potilaana eri poliklinikoilla ja osastoilla olen usein saanut sivusta kuulla näitä juorukerhoja ja potilaille naureskelua.