Sairaala, työntekijät ja itsemurhasta vitsailu
Olin jokin aika sitten työharjoittelussa sairaalan osastolla. Kyseisessä paikassa jouduin kuulemaan niiden viikkojen aikana todella karmeaa kielenkäyttöä ja ns. vitsailua itsemurhaa yrittäneistä ja itsemurhan tehneistä. Kyseessä ei luojan kiitos ollut psykiatrinen osasto, vaan ihan muu. Näihin vitsailuihin ja arvosteluihin kiteytyi se, miten hoitajat halveksuivat itsemurhaa yrittäneitä ja taukojutustelujen aiheena oli, miten osalla tekisi kuulemma mieli mennä kertomaan näille ohjeita itsemurhan onnistumiseen. Vaikka noita juttuja ei puhuttu potilaiden kuullen, niin mielestäni todella epäammattimaista puhetta hoitajilta. Ymmärrän, että heillä ei ehkä koulutuksen puolesta ole kauheasti valmiuksia kohdata esimerkiksi itsetuhoisia ihmisiä, mutta eiköhän heilläkin olisi saatavilla jotain työnohjausta tai muuta paikkaa, missä voisi avautua vähän asiallisemmin.
Niin ja siis se, miten tai miksi aihe itseäni erityisesti koskettaa, niin pari minulle läheistä ihmistä on tehnyt itsemurhan, eikä niistä ole kovinkaan kauaa aikaa. Mietin usein, että pitäisikö minun sanoa jotain, mutta tyydyin kuuntelemaan korvat punaoittaen myötähäpeästä muiden juttuja.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on niin "rankkaa", ettei sitä voi tehdä asiallisesti, niin suosittelen ammattiapua tai alanvaihtoa.
Se onkin heistä asiallista, ei kaikessa tarvitse mennä eritysherkkien maailmankuvan mukaan.
Asiat jäisivät hitto hoitamatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on niin "rankkaa", ettei sitä voi tehdä asiallisesti, niin suosittelen ammattiapua tai alanvaihtoa.
Se onkin heistä asiallista, ei kaikessa tarvitse mennä eritysherkkien maailmankuvan mukaan.
Asiat jäisivät hitto hoitamatta
Minusta se ei ole erityisherkkyyttä jos pitää itsemurhavinkkien jakamisesta vitsailua epäasiallisena. Tai haukkuu potilaita ja näiden ongelmia muiden työntekijöiden kuullen.
Asioiden hoitoakaan se ei auta yhtään, yleensä päinvastoin. Toki joidenkin hoitajien on tätä vaikea ymmärtää.
Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt itsemurhaa viisi kertaa, joista kahdesti olen päässyt sairaalaan. Molempina kertoina minut on kotiutettu tuntien sisällä, koska en aiheuta mitään vaara läheisilleni kuulemma. Olen soittanut avustaviin puhelinnumeroihin pahimmassa kriisissäni, mutta sieltäkään ei apua saa. Kaksi kertaa tyttäreni elvytti minut ja kerran heräsin itsekseni. Miksi kukaan ei kuuntele minua? Ja silti te naureskelette kärsimykselläni. Miksi näin pahassa masennuksessa ei saa apua? Tyttöni on myös avun tarpeessa, kiva että kahvihuoneessa jaksetaan vitsailla meidän perheemme surulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut samaa. Hoitajat keskenään vitsaili sillä, miten neuvoa itsemurhaa yrittäneitä potilaita "hankkimaan oikeat välineet". Todella törkeää ja epäammattimaista mielestäni.
Tämä alkaa kuulostaa todella kuluneelta vitsiltä kun näin moni ketjussa on törmännyt.
t. sen saman jutun potilaana kuullut
Päin nauraminen ja haukkuminen sekä uhkailu on täysin normaalia joissain paikoissa. Varmaan kauniita hoitajia. Taitaa olla hoitajassa joku alakerran tauti. Yleensä niissä on.
Hoitajat eivät kykene huolehtimaan itsestään tai asioistaan minkään vertaa. Toisten asioista senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt itsemurhaa viisi kertaa, joista kahdesti olen päässyt sairaalaan. Molempina kertoina minut on kotiutettu tuntien sisällä, koska en aiheuta mitään vaara läheisilleni kuulemma. Olen soittanut avustaviin puhelinnumeroihin pahimmassa kriisissäni, mutta sieltäkään ei apua saa. Kaksi kertaa tyttäreni elvytti minut ja kerran heräsin itsekseni. Miksi kukaan ei kuuntele minua? Ja silti te naureskelette kärsimykselläni. Miksi näin pahassa masennuksessa ei saa apua? Tyttöni on myös avun tarpeessa, kiva että kahvihuoneessa jaksetaan vitsailla meidän perheemme surulla.
Miksi yrität itsemurhaa kerta toisensa jälkeen?
Ihmekään kun sairaat ovat alalle valikoituneet. Kouluihin parempia testejä että psykopaatit saa karsia muista.
Minäkin työskentelin hoitoalalla muutamia vuosia, enkä koskaan missään muualla ole tavannut niin kammottavia ihmisiä kuin hoitajat ovat. Kateutta, pilkaa, kiusaamista, kampitusta ja jopa kaltoinkohtelua näki ja kuuli lähes päivittäin. Vielä kun lisää tähän hirviömäisen esimiehen, niin johan oli keskitysleiri valmis.
Olen sitä mieltä, että tuollainen tietynlainen "huumori" luo hyvin erikoista ja myrkyllistä ilmapiiriä työyhteisöön. Mielestäni ei ole ok edes huumorin varjolla pilkata/halveksia/naureskella potilaille, potilaiden vaivoille tai omaisille.
Ymmärrän kyllä, että hoitajien työ on raskasta ja tuo on yksi keino purkaa työstä aiheutuvaa ahdistusta. Mielestäni se ei silti ole hyväksyttävää. En tahtoisi että kukaan puhuisi omista omaisistani niin. Olenkin ottanut sen asenteen etten lähde mukaan noihin juttuihin. En koe tehtäväkseni opastaa aikuisia ihmisiä siinä miten toisia tulisi kohdella, mutta toivon että omalla esimerkilläni voisin osoittaa kunnioittavaa asennetta.
-lääketieteen opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Ihmekään kun sairaat ovat alalle valikoituneet. Kouluihin parempia testejä että psykopaatit saa karsia muista.
Luulen, että hoitoalalle kyllä hakeutuu kaikenlaisia ihmisiä, mutta ne oikeasti empaattiset ja hyvät hoitajat eivät jaksa vaan hakeutuvat muille aloille. Jäljelle jää sitten niitä mätiä omenoita terrorisoimaan työyhteisöjä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat eivät kykene huolehtimaan itsestään tai asioistaan minkään vertaa. Toisten asioista senkin edestä.
Niinpä, sehän se juuri alalle vetää. Pääsee simputtamaan ja päsmäröimään itseen nähden alisteisessa asemassa olevia potilaita, niin voi tuntea itsensä tärkeäksi ja merkittäväksi. Tosiasiassa nämä kiusaajahoitajat ovat tyhmiä kuin saappaat. Asioita ei osata hahmottaa jolleivät ne liity suoraan omaan itseen ja kaikki otetaan muutenkin niin pirun henkilökohtaisesti. Joku saa kohtauksen suunnilleen siitäkin, jos uutisankkuri katsoo hänen mielestään oudosti kameraan.
Usein tuollaisilla ihmisillä ei ole omassa elämässä minkäänlaista vaikutusvaltaa ympärillä oleviin ihmisiin. Kun mies on kotona mulkku eikä kuuntele niin pääsee töissä kostamaan sen muille. Ja sitä tuollaiset tekee.
Mieshoitajat eivät raukat ole koskaan saaneet pullia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmekään kun sairaat ovat alalle valikoituneet. Kouluihin parempia testejä että psykopaatit saa karsia muista.
Luulen, että hoitoalalle kyllä hakeutuu kaikenlaisia ihmisiä, mutta ne oikeasti empaattiset ja hyvät hoitajat eivät jaksa vaan hakeutuvat muille aloille. Jäljelle jää sitten niitä mätiä omenoita terrorisoimaan työyhteisöjä.
Kun tämä asia saataisiin palkkatason ohella fiksattua, niin veikkaanpa, että hoitoalalle olisi sen jälkeen huomattavasti enemmän tulijoita kuin mitä nykyään. Oli muistaakseni Yle, joka muutama vuosi sitten uutisoi hoitajien joukkopaosta muille aloille ja juuri työpaikkakiusaamisen määrä ja ilmapiiriongelmat mainittiin yhtenä keskeisenä syynä. Lisäksi varsinkin nuoret hoitajat väsyivät jatkuvaan tytöttelyyn/pojitteluun ja henkilökohtaisuuksiin menemiseen vanhempien kollegoiden taholta. Onko meillä oikeasti varaa pitää persoonallisuushäiriöisiä kiusaajatyyppejä hoitoalan työyhteisöjä saastuttamassa? Ennen kuin syyllistetään nuoria siitä, etteivät halua hoitoalalle, niin jo työelämässä olevilla olisi peiliin katsomisen paikka jos toinenkin.
Sielä on juuri niitä työpaikan saastuttajanaisia. Silmät tyhjät kuin hauta
Eivät pääse muualla päsmäröimään kuin sillä osastolla. Pilaavat koko laitoksen maineen muutama tuollainen sakea.
Jos lasketaan kansantaloudellisesti miten kalliiiksi muutama tuollainen persoonallisuushäiriöinen aiheuttaa yhteiskunnalle niin olisi parempi ettei heitä päästettäisi muiden lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ketju sikäli, että jos tätä lukee nää masentuneet, jotka yrittää ja yrittää sitä itsemurhaa saadakseen apua ja huomiota ja empatiaa ja ties mitä hoitohenkilökunnalta, niin täältä he varmaan oppii ymmärtämään että sillä konstilla sitä ei saa.
Hän on hyvä ja hakee apua terveyskeskuksesta lääkäriltä lähetteen hakemalla. Tai sitten tappaa ittensä kunnolla ja kerralla.
Tuo yksikin, jonka tytär löysi... voi jestas sentään. Miksi ansaitsee vielä elää täällä?
Tuleeko tuollaisen sanomisesta hyvä mieli?
Alaikäisenä osastolla ollessa kohtasin epäasiallista kohtelua psykiatrisilta sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä vielä aikuisenakin. Psykiatriksi opiskeleva nuori nainen muun muassa perusteli minulle, että minun ei kannata opiskella erästä ammattia (AMK), koska "mun kaveri opiskelee siellä ja et sä siellä pärjäisi". Nuo eivät ollee tarkat käytetyt sanat, mutta idea oli sama ja naama maireana sanoi tuon.
Tämä nyt ei ehkä suoraan aloitukseen liity, mutta sitten kun sain itse tarpeeksi aikaetäisyyttä noista tapahtumista, minuakin rupesi taas kiinnostamaan mielenterveys- ja sosiaalialan työ. Olin jo alle 20 vuotiaana erittäin kiinnostunut neurotieteestä ja aivoista.
Minun mielestä on väärin, että esim.psyk.sairaanhoitajaksi ei pääse muuten kuin tuon sairaanhoitajakoulutuksen kautta, josta 90% on somaattisia juttuja eikä edes erikoistumisopintoja enää nykyään ole. Miksei ihmisiä voisi kouluttaa suoraan tuon alan töihin kunnolla jos alalla tarvitaan työntekijöitä? Osa SH-opiskelijoista lopettaa koulun, koska opettaja vihjailee, etteivät kädentaidot yms. riitä jossain kokeessa ja se on sitten siinä.
Minullakin on paljon sellaisia opintoja ja kokemusta, mitä voisi hyväksikäyttää tuollaisessa työssä, mutta systeemi on rakennettu niin, että jos ei ole tiettyä paperia, on pakko laittaa ruksi kohtaan "ei mitään koulutusta eikä osaamista", vaikka oikeasti sitä olisi miten paljon tahansa. Tuollainen muun kokemuksen tarkastelu antaisi aika kriittistä näyttöä siitä, kiinnostaako asiat hakijaa oikeasti vai onko hän vain hakenut työhön ajatuksella, että pääsee kahvittelemaan eikä ole likaisia hommia.