Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairaala, työntekijät ja itsemurhasta vitsailu
04.07.2019 |
Olin jokin aika sitten työharjoittelussa sairaalan osastolla. Kyseisessä paikassa jouduin kuulemaan niiden viikkojen aikana todella karmeaa kielenkäyttöä ja ns. vitsailua itsemurhaa yrittäneistä ja itsemurhan tehneistä. Kyseessä ei luojan kiitos ollut psykiatrinen osasto, vaan ihan muu. Näihin vitsailuihin ja arvosteluihin kiteytyi se, miten hoitajat halveksuivat itsemurhaa yrittäneitä ja taukojutustelujen aiheena oli, miten osalla tekisi kuulemma mieli mennä kertomaan näille ohjeita itsemurhan onnistumiseen. Vaikka noita juttuja ei puhuttu potilaiden kuullen, niin mielestäni todella epäammattimaista puhetta hoitajilta. Ymmärrän, että heillä ei ehkä koulutuksen puolesta ole kauheasti valmiuksia kohdata esimerkiksi itsetuhoisia ihmisiä, mutta eiköhän heilläkin olisi saatavilla jotain työnohjausta tai muuta paikkaa, missä voisi avautua vähän asiallisemmin.
Niin ja siis se, miten tai miksi aihe itseäni erityisesti koskettaa, niin pari minulle läheistä ihmistä on tehnyt itsemurhan, eikä niistä ole kovinkaan kauaa aikaa. Mietin usein, että pitäisikö minun sanoa jotain, mutta tyydyin kuuntelemaan korvat punaoittaen myötähäpeästä muiden juttuja.
Kommentit (85)
Potilaita pitää kohdella asiallisesti ja kunnioittavasti, niin kuulu tehdä ihan aina!!, mutta kun työ on samanlaista, kuin sotatantereella välillä, yksi selviämiskeino on musta ja karu huumori. Sitä ei moni papereita työkseen pyörittelevä ymmärrä, jos ei sitä ole kokenut, ei vaan voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun vaikka lapsi kuolee käsiin tai sitä toivottomuuden tunnetta, kun et vaan voi auttaa toista ihmistä. Huumori on yksi keino, se ei toki saa olla ainoa keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyseessä ei luojan kiitos ollut psykiatrinen osasto, vaan ihan muu."
Voi kuule tietäisitpä mitä tuollakin juorutaan kahvihuoneissa... Multa on mennyt usko suomalaiseen psykiatriseen hoitoon, en yhtään ihmettele miksi hoitotulokset ovat niin huonoja.
Ihmisillä on yleensä huonot käytöstavat. Jos ihmisellä sivistystä, hänellä on empatiaa ja ymmärrystä. Ja jotkut ovat vain niin keskenkasvuisia koko ikänsä.
En ikinä unohda erään sairaanhoitajan sanoja ollessamme perheen kanssa sairaalassa veljen luona tämän itsemurhayrityksen jälkeen, kun saimme kuulla, ettei mitään ollut tehtävissä. Veli oli siis aivokuollut, mutta edelleen "elossa". Eräs vanhempi sairaanhoitaja pyyhkäisi lääkärin jälkeen huoneeseen sanoen "onneksi ei tarvinut yrittää useampaa kertaa, onhan se varmaan teillekin helpompaa".
Myöhemmin vanhempani tekivät toki valituksen asiasta ja asia hoidettiin ja pahoiteltiin. Mutta ei noita sanoja saa silti takaisin. Eikä niitä ole kovin helppoa unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä unohda erään sairaanhoitajan sanoja ollessamme perheen kanssa sairaalassa veljen luona tämän itsemurhayrityksen jälkeen, kun saimme kuulla, ettei mitään ollut tehtävissä. Veli oli siis aivokuollut, mutta edelleen "elossa". Eräs vanhempi sairaanhoitaja pyyhkäisi lääkärin jälkeen huoneeseen sanoen "onneksi ei tarvinut yrittää useampaa kertaa, onhan se varmaan teillekin helpompaa".
Myöhemmin vanhempani tekivät toki valituksen asiasta ja asia hoidettiin ja pahoiteltiin. Mutta ei noita sanoja saa silti takaisin. Eikä niitä ole kovin helppoa unohtaa.
Kauhea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut päivystyksessä ihan liikaa päihteitä lääkkeitä ja sitten lopuksi itsemurha yrityksiä 3 vakavaa. Tunsin jo osan päivystyksen väen ja pyysin anteeksi heiltä koska minulla oli paha olla. En tiedä mitä minusta on puhuttu taukohuoneessa mutta minä muistan miten useamman kerran sairaanhoitaja on kuunnellut minua kun olen kertonut siitä miten olen menettänyt vanhempani ym. Kerran päivystyksen lääkäri tuli jututtamaan minua ja minä sanoin kun olimme jutelleet 10 minuttia etteikö sinulla ole kiire hän vastasi ei nyt ole ja vajaan tunnin juttelimme. Ja kyllä tiedän hänen tarkkailleen minua. Sitten viimeisin kerta oli kun päädyttiin yhdessä osastohoidon olevan minulle paras sillä hetkellä. Lääkäri sekä sairaanhoitaja ilman mitään kiirettä kuuntelivat kun itkin miten haluan kuolla pois. Elvytyksistä kerran olin tajuton niin intubointi putki oli aika väkisin runnottu sisään koska kurkku oli pitkään todella kipeä ja tuli verta. Mutta ilman sitä en kirjoittaisi tätä.
Tämä kaikki eräässä yliopistollisessa sairaalassa.
Miksiköhän nämä tuntuvat olevan usein juuri sairaanhoitajia, eivät niinkään lääkäreitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni kyllä arvostus hoitajia kohtaan. Toinen juoruvava ja opppilaista/vanhemmista halveksivasti puhuva ammattiryhmä ovat peruskoulun opettajat.
Todella asiatonta. Ja sitten nämä ”hoitajat” selostavat, että kyllä tauolla saa puhua mitä vaan, kunhan ei asiakkaille päin naamaa sano. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kaikista tuollaisista veemäisistä hoitajista oikein huokuu se halveksiva asenne ihan sille asiakkaallekin. Niin hyviä näyttelijöitä eivät ole, että tuollaista kpäisyyttä osaisivat peitellä. Laitoin hoitajat lainausmerkkeihin, sillä tuollaiset ihmiset pitäisi potkia alalta pois.
-hoitaja itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Potilaita pitää kohdella asiallisesti ja kunnioittavasti, niin kuulu tehdä ihan aina!!, mutta kun työ on samanlaista, kuin sotatantereella välillä, yksi selviämiskeino on musta ja karu huumori. Sitä ei moni papereita työkseen pyörittelevä ymmärrä, jos ei sitä ole kokenut, ei vaan voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun vaikka lapsi kuolee käsiin tai sitä toivottomuuden tunnetta, kun et vaan voi auttaa toista ihmistä. Huumori on yksi keino, se ei toki saa olla ainoa keino.
Musta huumori on ok, asiakkaista puhuminen ja heidän asioille naureskelu halventavasti ei ole ok. Itsekin olen alalla, joten tiedän kyllä työn raskauden. Silti ei tarvitse naureskella jonkun traagiselle kohtalolle. Toisilla se ammattiylpeys tosin ei ole niin hyvällä tasolla ja käytös on mitä on. Leipäännytään työhön, eikä osata tarkastella omaa toimintaa kriittisesti.
Miksiköhän niin monen sairaanhoitajan on vaikeaa ymmärtää huumorin ja mollaamisen tai huonon käytöksen eroa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IHminen nykyään halpaa lihaa, ihminen kadottanut merkityksensä. Nykyään ihminen pitää ittensä ainoastaan rasitteena.
Huomasin tämän pienessä mittakaavassa kun tyrin itse itseltäni jänteen poikki kädestä.
Hoitajat esittivät paikkaansapitämättömiä oletuksia tapahtuneesta hoitaessaan jotka sitten korjasin, jolloin kohtelu muuttui huomattavasti kylmemmäksi.
Mitä enemmän sattunut vahinko on "oma vika", sitä vähemmän myötätuntoa hoitajista irtoaa.
(Ohut elämänkokemus ja tuomitsevat asenteet ne siinä vain näkyvät mutta ei se siltikään ole kivaa siinä tilanteessa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas tässä keskustelussakin niitä hoitajia, joiden mielestä moinen on muka ihan ok. Jokin aika sitten oli juttu gynekologien asiattomista kommenteista. Ei potilaiden kuullen, mutta olisikohan näistä "no ku niin rankka työ"-hoitajista ihan ok, jos heidän gynensä naureskelisivat kahvihuoneissa heidän vaivoilleen ja ominaisuuksilleen ihan nimillä tai muuten tunnistettavasti?
No, kaikki hoitajat ei ole mitään älykkyyden huipentumia, valitettavasti ei edes käytöksen.
Se nyt vaan menee niin että toisista ihmisistä puhutaan selän takana ihan varmasti aina. Enkä tarkoita nyt vain hoitajia vaan ihan kaikkia ihmisiä. Monet omassa kotonaankin puhuvat ystävistään ja tuttavistaan miten sattuu mutta päin naamaa ollaan ihmisiksi.
Ei kannata murehtia sitä että missä ja milloin joku puhuu pahaa koska sitä tulee tapahtumaan joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan menee niin että toisista ihmisistä puhutaan selän takana ihan varmasti aina. Enkä tarkoita nyt vain hoitajia vaan ihan kaikkia ihmisiä. Monet omassa kotonaankin puhuvat ystävistään ja tuttavistaan miten sattuu mutta päin naamaa ollaan ihmisiksi.
Ei kannata murehtia sitä että missä ja milloin joku puhuu pahaa koska sitä tulee tapahtumaan joka tapauksessa.
Onpas kyyninen asenne. En minä ainakaan puhu ystävistäni selän takana halventavasti kotona tai muuallakaan.
Eräällä palvelualalla töissä olleena huomasi työpaikalla paikoin todella rajua puhetta asiakkaita ja toisia työtoveita kohtaan kun nämä eivät olleet paikalla. Sitten kun oli jonkun aikaa ollut töissä huomasi itsekin alkavansa puhua samalla tavalla, hävettää miten itsekin alkoi näin toimia.
Oon ollu monessa eri työpaikassa hoitajana, ja jokaisessa on haukuttu asiakkaita, hoidettavia ja heidän omaisiaan todella rankasti. Jokaisessa työpaikassa on myös ollut töissä narsisteja ja joku syntipukki hoitaja, jota on kiusattu yhteistuumin. Raskainta hoitoalalla on juuri nämä edellä mainitut asiat.
Alue: Aihe vapaa
Senkö vuoksi lääkärit kysyvät aina, että olenko ajatellut itsemurhaa? En ole ikinä yrittänyt enkä suunnitellut sitä. En ole edes ollut masentunut.
Todella ikävää esimerkiksi jos kärsii vaginoosista ja törppö kyselee tuollaista. Haiseehan se alapää pahalle mutta lääkkeitä pyydetään siksi, ettei haju muuttuisi niin kauheaksi että joutuisi lopullista ratkaisua miettimään.