Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ryhtyisitkö tarvittaessa omaishoitajaksi romanttiselle kumppanillesi (aviopuoliso, avopuoliso, seurustelukumppani, tyttö- tai poikaystävä, rakastaja jne. )?
Kommentit (65)
Mina en ehka, mun miesystava saattaisi hyvinkin alkaa mun omaishoitajaksi, kun on luonteeltaan hellempi ja huomioivampi kuin mina. Saattaapi tulla ajankohtaiseksikin jossain vaiheessa (ikaeroa 14 vuotta ja mina se vanhempi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystävä ei ryhtyisi minun omaishoitajakseni. Minä periaatteessa voisin ryhtyä hänen, mutta käytännössä tuskin mahdollista.
Kun miehen kanssa alkaa seurustella niin se on jo omaishoitosopimus ja olet omaishoitaja eli jos muuta luulee niin on käsittänyt asiat väärin.
Ilman muuta, jos kyseessä olisi vaimoni tai jompi kumpi pojistani. Vanhemmilleni en, he menevät palvelutaloon sen jälkeen kun eivät kotihoidolla pärjää.
En niin kauan, kun olen työelämässä. Sen jälkeen voisin harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..myötä vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa, näin lupasin vaimolleni.
Tyrant kirjoitti:
..myötä vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa, näin lupasin vaimolleni.
Missä olet mennyt naimisiin? Minun vihkitilaisuudessani ei ainakaan puhuttu kuolemasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyrant kirjoitti:
..myötä vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa, näin lupasin vaimolleni.
Missä olet mennyt naimisiin? Minun vihkitilaisuudessani ei ainakaan puhuttu kuolemasta mitään.
Ihan normaalisti kirkkohäiden kaavassa on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyrant kirjoitti:
..myötä vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa, näin lupasin vaimolleni.
Missä olet mennyt naimisiin? Minun vihkitilaisuudessani ei ainakaan puhuttu kuolemasta mitään.
Ihan normaalisti kirkkohäiden kaavassa on tuo.
Eli kristittyjä koskevat eri säännöt kuin meitä uskonnottomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kiinnostunut sellaisesta parisuhteesta.
En. Minulla ei ole romanttista kumppania ja olen kohta 18 vuotta hoitanut noita lapsia, joten kun ne lähtevät omilleen niin that's it ja olen vapaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa ja toivottavasti ei kummankaan tarvi tehdä tuollaista päätöstä.
Olen ollut 6 vuotta omaishoitajana.
Enää ei ole ainoatakaan ystävää, ystävät lopetti yhteydenpidon vähitellen, häipyivät lopulta kokonaan.
Omaa elämää ei ole, jokainen päivä pyörii hoidettavan ehdoilla.
Kaikki harrastukset olen joutunut lopettamaan.
Ainoa kodin ulkopuolinen henkilö kenelle saa sanoa ” hei” ja ”kiitos” on lähikaupan kassahenkilö, siinä minun ainoat vapaat hetken kun käyn kovalla kiireellä kaupassa.
Omaishoidon tuki, se on irvokasta pilkantekoa.
Täällä juttua omaishoitajien arjesta, https://keskustelu.suomi24.fi/terveys/terveyden-hoito/omaishoitajat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyrant kirjoitti:
..myötä vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa, näin lupasin vaimolleni.
Missä olet mennyt naimisiin? Minun vihkitilaisuudessani ei ainakaan puhuttu kuolemasta mitään.
Ihan normaalisti kirkkohäiden kaavassa on tuo.
Eli kristittyjä koskevat eri säännöt kuin meitä uskonnottomia?
Mitä sä uuvatti selität?
Maistraatin vihkikaavassa ei luvata olla kuolemaan asti yhdessä, mutta ilmeisesti kristillisessä vihkikaavassa luvataan. Kirkossa naimisiin menevä kristitty sitoutuu siis erilaiseen parisuhteeseen kuin maistraatissa naimisiin menevä uskonnoton.
Aukesiko?
Ylirasittunut vaimo tahtoi pitää miehen kotona, hiukan väärin, ettei hän yhtään voinut levätä.
Tällaisia tapauksia on ollut, ettei henkilö millään myönnä tarvitsevansa laitoshoitoa, en ryhtyisi, sen verran koettu henkistä rasitusta.
Tosin pelkotiloja itselläkin ollut näistä, taakaksi en halua olla.
En. Lapsen omaishoitaja voisin tiettyyn pisteeseen asti olla.
En usko, että kauhean moni ymmärtää, minkälaista todellisuudessa on olla puolison omaishoitaja. Se ei todellakaan ole sitä, että tukee portaissa tai kantaa toisen puolesta kauppakassit. Se on ihan hoivaajan rooli. Ja jos haluaa pitää suhteessa romantiikkaa yllä, hoivaajan roolin ottaminen on todella huono idea.
Tietenkin jos arjen kumppanuus riittää, siitä vain. Mutta se voi tarkoittaa esimerkiksi töistä pois jäämistä. Moniko siihen on valmis?
ryhtyisin naisystävälleni mutta epäilen vaimon kilahtavan jos tekisin sen
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kauhean moni ymmärtää, minkälaista todellisuudessa on olla puolison omaishoitaja. Se ei todellakaan ole sitä, että tukee portaissa tai kantaa toisen puolesta kauppakassit. Se on ihan hoivaajan rooli. Ja jos haluaa pitää suhteessa romantiikkaa yllä, hoivaajan roolin ottaminen on todella huono idea.
Tietenkin jos arjen kumppanuus riittää, siitä vain. Mutta se voi tarkoittaa esimerkiksi töistä pois jäämistä. Moniko siihen on valmis?
Ei todellakaan ole sitä mitä julkisuudessa halutaan esittää omaishoitajan arjen olevan, kaikkea kaunistellaan ja romantisoidaan.
Hoidettavia on laidasta laitaan.
On helppoja jotka muistaa kiittää hoitajaa saamastaan huolenpidosta.
Mutta on väkivaltaisia, henkistä ja ruumiillista väkivaltaa.
On petille hoidettavia joilla kaikki tulee vaippaan, vaihdat vaipan ja peset.
Toinen sairas hoitaa toista sairasta.
Omaishoitosopimusta tehdessä luvataan kaikenlaista apua, toimii se muutaman kuukauden, sitten alkaakin palveluitten karsinta, lopulta kaikki palvelut ja apu loppuu.
Ammattitaidoton omaishoitaja jää yksin vastuuseen hoidettavasta, onko omaishoitajalla edes sairaanhoitajan tasoista ammattitaitoa, ei ole.
Vapaapäiviksi hoidettavalle ei löydy hoitopaikkaa.
Töykeää kohtelua jos apua yrität saada.
Kukaan ei kysy miten sinä jaksat, ongelmien syihin miksi omaishoitaja väsyy ja palaa loppuun, kenelläkään ole minkäälaista halua syventyä syihin.
Pieni pintaraapaisu omaishoitajan arjesta.
Alue: Aihe vapaa
En. Kukaan ei kaipaa minun hoivaani, se on varma.