Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoistyö ja auttaminen, välillä kyllä mietityttää
03.07.2019 |
Olen vuosia auttanut vapaaehtoisesti eri ryhmien kautta, lähinnä vähävaraisia lapsiperheitä. Toivoisin kommentoinnin pysyvän asiallisena.
En tiedä sitten, kyynistyykö tässä ajan myötä kun tuntuu, että liian monella on se sama kaava, miksi apua tarvitaan, ja lähes aina ihan suoraa rahaa tai lahjakortteja.
Kärjistäen apua tarvitseva on aina yh-äiti. Yleensä useampi lapsi, pienillä ikäeroilla. Äidillä on aina sairaus/sairauksia, joiden hoitoon menee useita satasia kuussa. Usein myös ainakin jollain lapsista on joku sairaus myös, ja tyyliin vähintään kerran viikossa pitää käydä jossain kaukana hoidoissa. Äiti ei voi tehdä töitä sairauksien takia ja sairauksia ei ole varaa hoitaa.
Asutaan lähes aina liian kalliissa asunnossa, kela ei huomioi koko vuokraa kun liian kallis. Toisaalta voidaan myös asua liian huonossa asunnossa, jossa lämmityskulut on 500€/kk ja homeongelma.
Ex-puoliso on lähes aina tehnyt äidin nimissä velkaa ja sitä voi olla todella paljon. Äiti maksaa yksin exänsä tekemiä velkoja.
Lapsilla ei ole varaa harrastaa mitään, siksi istuvat koko kesän kotona.
Näiden asioiden takia perheellä ei ole koskaan ruokaa, vaatteita, ei edes esim ruokapöytää tai sänkyjä lapsille. Usein perheessä on vielä lemmikkejä, jotka näkevät nälkää. Ja usein ainakin joku lemmikki on myös käytetty eläinlääkärissä ja sinnekin tonnien lasku odottaa maksamista.
Tämä on hyvin tyypillinen tarina! Pienin muokkauksin näin ne menee. Mä ihmettelen kyllä välillä. Miten voi toisen nimissä tehdä velkaa esim 80 000€? Miksi tehdään lapsia vuoden ikäerolla, jos itse on lähtökohtaisesti jo niin sairas, ettei voi töihin? (Osahan on tyyliin ”koko ikänsä sairastanut sairauksia x)
Miksi otetaan lemmikkejä, jos edes lapsille ei ole ruokaa? Miksi lapset eivät voi leikkiä ulkona esim keskenään tai kavereiden kanssa, miksi pitää olla aina joku maksettu harrastus?
Ja eikö esim sairaala/lääke/sairaalassakäynti kuluihin todellakaan saa yhteiskunnalta mitään apuja ja tukea?
Mä toivoisin tästä järkevää keskustelua ja valaistusta näihin asioihin! Ja huom! Minä autan edelleen moniakin perheitä, mutta ehkä satunnaisia s-kaupan lahjakortteja parempaa apua olisi saada nää asiat oikealle tolalleen, kun en vain voi käsittää, että miten kaikki tämmöset tilanteet on mahdollisia?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa suhtautua skeptisesti kaikkeen kerrottuun, kummasti ne velat esimerkiksi on AINA jonkun muun tekosia, ei koskaan omia (kuitenkaan nämä eivät koskaan esim. ole tehneet rikosilmoitusta heidän nimiinsä tehdyistä veloista). Kulut pyoristetään aina ylospäin kalleimman kuukauden mukaan, saadut tuet unohdetaan (esim. lasten lääkärikäynnit ovat ilmaisia, ja muihin sairauskuluihin oikeasti koyhä saa toimeentulotuen), ja niin edelleen. Ei kannata olla liian sinisilmäinen, näiden ihmisten "auttaminen" on vain mahdollistamista.
Mistä olet nämä tietosi poiminut? Se sinulta oi sinisilmien aukaisija jäi kertomatta. Kertoiko Merja vai Ritu vai Anskuli69?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No katsos emme me kaikki ole sitä nk. koirankierrättäjkaartia. Ei perheen koiraa laiteta kiertoon kuin käytettyä rakastajatarta tai ilolintua. Se on osa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinä tuolle perheelle muuta ole, kuin vain ilmainen ruokalähetti tällä hetkellä. Kyllä ne, jotka oikeasti tarvitsee apua varmaan keittävät kahvin tai jotain kiitokseksi siitä, että toit heille ruokaa. Näin ainakin itse tekisin.
Jotkut ovat oppineet siihen, että muut maksavat ja auttavat.Tämä oli vain yksi perhe, viimeisin jota nyt oon auttanut. Aika pitkälle samanlaisia on kaikki. Esim yhdessä ryhmässä ylläpitäjä valikoi ne ketä autetaan ja heistä on sitten lyhyt kirjoitus, että mikä tilanne ja mitä apua kaivataan. Yhteystiedot saa sitten ylläpitäjältä. Näitä on ympäri Suomea, joten jokaisen ovelle ei pääse, porukka lähettää sit esim lahjakortteja.
Oikeaa hätää on, olen sen nähnyt, mutta miksi ne syyt on aina niin samat ja miksi yhteiskunta ei auta? Ja jos auttaa, niin mihin rahat muka menee, kun ei edes välttämättömiä asioita perhe pysty hankkimaan? Mä en vain käsitä. Joku mättää mutta mikä?!
No joo, mä olen kanssa törmännyt tämänlaiseen. Kysyt, että mikä mättää ja vastaus on elämänhallinta.
Tunnen yhden perheen, yh-äiti ja 2 lasta. Äiti opiskelee ja käy töissä. Useimmiten tilataan ruokaa, kotona ei siivota, pesukone on rikki joten ei voi tiskata, jne. Kun jo kotona on kaikki sekaisin niin vaikea pitää muutakaan elämää mallillaan. Useita lasuja tehty. Enemmän sekoilua, kun viitsii kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Velkaantuneilla ongelmana on usein se, ettei velkaa huomioida toimeentulotuessa. Laskennallisesti siis käytettäväksi jää lähes 500, mutta velan lyhennyksen ja itsemaksettavien (esim. matkaliput) jälkeen ei juuri ruokarahaa jää.
Toki usein tilanteeseen on johtanut elämänhallinnan puute. Eikä ahdingossakaan osata hahmottaa menoja, vaan tilillä oleva raha on käyttörahaa, vaikka laskuja on tulossa.
Tuon kissaäidin tilanne kuulostaa kyllä jo masennukselta. En tuomitsisi. Stressi vähentää toimintakykyä.
Stressi ja masennus vähentää toimintakykyä, se on totta, eikä siitä voi tuomita. Mutta masennustakin voidaan hoitaa. Ja jos on niin pahasti masentunut että ei oikein kykene huolehtimaan lapsistaan, niin lasten olisi silloin parempi olla jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velkaantuneilla ongelmana on usein se, ettei velkaa huomioida toimeentulotuessa. Laskennallisesti siis käytettäväksi jää lähes 500, mutta velan lyhennyksen ja itsemaksettavien (esim. matkaliput) jälkeen ei juuri ruokarahaa jää.
Toki usein tilanteeseen on johtanut elämänhallinnan puute. Eikä ahdingossakaan osata hahmottaa menoja, vaan tilillä oleva raha on käyttörahaa, vaikka laskuja on tulossa.
Tuon kissaäidin tilanne kuulostaa kyllä jo masennukselta. En tuomitsisi. Stressi vähentää toimintakykyä.Stressi ja masennus vähentää toimintakykyä, se on totta, eikä siitä voi tuomita. Mutta masennustakin voidaan hoitaa. Ja jos on niin pahasti masentunut että ei oikein kykene huolehtimaan lapsistaan, niin lasten olisi silloin parempi olla jossain muualla.
Niinpä. Äidin masennuksesta kärsivät kaikista eniten lapset, jos siihen ei hae mitään apua. Masennuspotilaille, varsinkin yh-äideille kun on niin monia apuja nykyään. Esimerkiksi tosi vaikeasti masentuneet saavat ihan avustajia kotiinkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinä tuolle perheelle muuta ole, kuin vain ilmainen ruokalähetti tällä hetkellä. Kyllä ne, jotka oikeasti tarvitsee apua varmaan keittävät kahvin tai jotain kiitokseksi siitä, että toit heille ruokaa. Näin ainakin itse tekisin.
Jotkut ovat oppineet siihen, että muut maksavat ja auttavat.Tämä oli vain yksi perhe, viimeisin jota nyt oon auttanut. Aika pitkälle samanlaisia on kaikki. Esim yhdessä ryhmässä ylläpitäjä valikoi ne ketä autetaan ja heistä on sitten lyhyt kirjoitus, että mikä tilanne ja mitä apua kaivataan. Yhteystiedot saa sitten ylläpitäjältä. Näitä on ympäri Suomea, joten jokaisen ovelle ei pääse, porukka lähettää sit esim lahjakortteja.
Oikeaa hätää on, olen sen nähnyt, mutta miksi ne syyt on aina niin samat ja miksi yhteiskunta ei auta? Ja jos auttaa, niin mihin rahat muka menee, kun ei edes välttämättömiä asioita perhe pysty hankkimaan? Mä en vain käsitä. Joku mättää mutta mikä?!
No joo, mä olen kanssa törmännyt tämänlaiseen. Kysyt, että mikä mättää ja vastaus on elämänhallinta.
Tunnen yhden perheen, yh-äiti ja 2 lasta. Äiti opiskelee ja käy töissä. Useimmiten tilataan ruokaa, kotona ei siivota, pesukone on rikki joten ei voi tiskata, jne. Kun jo kotona on kaikki sekaisin niin vaikea pitää muutakaan elämää mallillaan. Useita lasuja tehty. Enemmän sekoilua, kun viitsii kertoa.
Entä jos ei vain jaksa muuta kuin opiskella, käydä töissä, ja huolehtia lapsista ja kodista sillä tyylillä kuin pystyy? On se muutenkin ihan eri asia pyörittää arkea yksinhuoltajana kuin jos on toinen pystyvä aikuinen rinnalla jakamassa sitä taakkaa. Rahatilannekaan ei välttämättä ole paras mahdollinen.
Kyllähän ne ympäristön vaatimuksetkin veronsa voi viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku uusi amerikkalainen trendi että toiset harrastaa hyväntekeväisyyttä omantunnon, taivaspaikan, minkä takia? Toiset sitten taas tekeytyvät hyväntekeväisyyden kohteeksi, trailerparkin porukaksi?
Suomi on pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lippulaivoja, kyllä täällä yhteiskunta tulee vastaan niin ettei yksittäisten ihmisten tarvitse!
Ihme teatteria, kummaltakin osapuolelta.
Kuka pyyteettömästi menee toisen ovelle katsomaan kurjuutta?
Kuka sitä kurjuutta itselleen järjestää saadakseen enemmän hyväntekeväisyyttä?
Lasut kehiin koko porukalle.
Olen samaa mieltä. Nuo auttajat on aivan totaalisen pihalla. Älyttömän pinnallisia, ymmärtämättömiä, elää omassa kuplassaan ja omissa kuvitelmissaan, aivan vieraantuneita todellisuudesta ja elämästä ja tunteista ja ihmisistä. Menee autettavan ovelle, "mä tulin vain piipahtamaan", sitten istutaan kahvipöytään ja udellaan autettavan kaikki huolet ja vähän väliä toistellaan "no voihan, sepä kurja" ja sitten poistutaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää ja turhaa kuin tuollaiset piipahtelijat. Hermot menee.
Koskaan en ole mennyt kenenkään ovelle vain piipahtelemaan.
Jokainen tapaus on ITSE PYYTÄNYT apua ja määritellyt itse sen, mitä tarvitsee. Sitten on sovittu, että pääseekö henkilö hakemaan esim ruokakassin/lahjakortin itse vai viedäänkö se hänelle kotiin. He itse antavat osoitteensa, mihin sovittuna aikana apu toimitetaan. Lahjakortin toki voi myös postittaa jos se apua tarvitsevalle sopii.
Kahvipöytään ei ole tainnut kukaan koskaan pyytää ja minusta kuulumisten kysely on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.
Mutta teetpä niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin.Enkä pidä itseäni vieraantuneena todellisuudesta. Ennemminkin iso osa päättäjistä yms ylemmän luokan ihmisistä on niitä vieraantuneita. Eihän heidän mielestään tällaista edes ole. Mutta kun on. Mitä kauhean väärin siinäkin on, jos haluaa auttaa? Tai jos on parempi ehdotus MITEN auttaa, niin otan neuvoja kyllä vastaan!
En minä halua kenellekään pahaa, yritän pieneltä osaltani edes joskus helpottaa jonkun toisen elämää. Mutta nähtävästi se tämäkin demonisoidaan tiettyjen ihmisten osalta.
Aika harva mahdollistaja varmaan haluaa nimenomaan pahaa sille kohteelle. Mutta silti on kyse mahdollistamisesta, ei oikeasta auttamisesta.
Tuossa joku jo edellä kirjoitti mikä auttaa: lisää määrärahaa sekä lastensuojelulle että eläintensuojeluun, jotta se ei jätä lapsia ja eläimiä tuollaisen aikuisen armoille. Eikä ne kaikki kelvottomat vanhemmat ole äitejä.
Auttamisesta tulee auttajalle hyvä mieli, mutta kannattaa miettiä että auttaako se oikeasti niitä lapsia (ja eläimiä), vai mahdollistaako se vaan asioiden rempallaan olon. Ja olisiko heille parempi ruokakassin sijaan soittaa viranomaiset tarkistamaan, mikä se perheen tilanne oikeasti on. Nyt siellä on ruokaa, ja viranomaisten vaikeampi puuttua tilanteeseen. Mutta entä ensi viikolla, ensi kuussa, kun lapset kasvavat?
Mun perhettä auttoivat juuri kaltaisesi, ja monta kertaa olen miettinyt miksei kukaan vaan soittanut lastensuojeluun. Ne satunnaiset ruokakassit ja sähkölaskun maksut mahdollistivat sen verran julkisivua, että perhehelvetti loppui vasta aikuistuin ja pääsin pois. Eli tekivät pahaa.
Tämä. Ei kerjäläisillekään kadulla saa antaa rahaa. Se vain luo lisää ongelmia - ei vähennä ongelmia. Kaikkien tämä pitäisi tietää. Mutta silti on hyväntahtoisia höperöitä jotka antavat rahaa kerjäläisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten ongelmien taustalla on maalaisjärjen puute, kasvuympäristössä. Ja maalaisjärjen puute omien asioiden hoidossa. Ei niinkään raha.
En tiedä mikä auttaisi, mutta yatävällisestä ksnssakäymisestä maalaisjärkisten ihmisten kanssa ei varmaan ainakaan haittaa ole.
Mun perhe oli niinkuin se elokuvien täysin kajahtanut friikkiperhe, se Addams family, joka eleli eristyksissä omassa kartanossaan täysin vieraantuneena ympäröivästä yhteiskunnasta. Perhe ei saisi olla niin erakoitunut. Kun 18 vuotiaana muutin omilleni niin olin ihan täysin pihalla, enkä tietenkään tiennyt olevani pihalla. Esim tälläisiä vaikeuksia mulla oli:
1. En tiennyt että toimeentulotuki on olemassa. Kun jouduin työttömyystuen karenssiin niin jouduin luopumaan vuokra-asunnostani koska mulla ei ollut varaa maksaa vuokraa. Asuin sitten kadulla. Asuin muutamia kertoja myös muista syistä kadulla. Mihinkään kodittomien suojaan en koskaan osannut hakeutua, en vieläkään ole jaksanut ottaa selvää että onko sellaisia tässä kaupungissa, en tarvitse enää.
2. Menin terveyskeskukseen pyytämään aikaa hammaslääkärille. Vastaanottovirkailija katseli mua ihmeissään ja selitti sitten että hammaslääkärit on hammashoitolassa eikä terveyskeskuksessa.
3. Ihmeen kaupalla sain työpaikan, surkeapalkkainen duuni. Yhtäkkiä esimies tuli kertomaan "hei sä et ole tuonut sun verokorttia, jos sä et tuo sun verokorttia niin joudun maksamaan sun palkasta veroa 60%". No, kotona etsin verokorttiani, en löytänyt, joten veroa sitten meni 60%. En tajunnut että voisin pyytää verotoimistolta uuden kortin. Alkuperäisen verokortin olin varmaan heittänyt roskiin koska en todellakaan tiennyt että se pitäisi säästää.
4. Opiskelin AMK:ssa. Sain työharjoittelupaikan. Työnantaja lupasi maksaa palkkaa mutta minä pyysin että he eivät maksaisi palkkaa koska jotenkin ihmeellisesti luulin että jos saisin palkkaa niin joutuisin maksamaan Kelalle opintotukia takaisin. Joten tein sitten työharjoittelun palkattomana. Vasta paljon myöhemmin opin että opintotukia joutuu maksamaan takaisin vain jos ansaitsee suunnilleen 10 000 € vuodessa tms. Minä olisin ansainnut harjoittelussa vain jotain 3000 € tms.
...
Voisin jatkaa tuota älyttömien seikkailujeni ja mokailujeni listaa loputtomiin, mutta antaa olla. Ja ei: en käyttänyt päihteitä, en ole autisti, en ole mielisairas, en ole imbesilli. Olen kiltti ja tunnollinen ja teen aina parhaani ja tahdon aina noudattaa sääntöjä. Kävin kaikki koulut ahkerasti ja keskiarvoni oli aina 9. Vika oli vain siinä että tulin eristäytyneestä friikkiperheestä. Ikävuodet 18-30 oli helv*ttiä. Nyt olen 35 vuotias ja vihdoin viimein ymmärrän olevani friikki ja vihdoin viimein osaan hoitaa välttämättömimmät asiani.
En kyllä tiedä miten bussilippuja ostetaan. Bussista? Asemalta? Jostain muualta? Miten bussilla kuljetaan? Onneksi mun ei tarvitsekaan tietää koska kävelen aina kaikkialle. On myös paljon muita asioita jotka on muiden mielestä "normaalia elämää" mistä mulla ei ole mitään aavistusta miten ne tehdään, mutta olen tottunut olemaan ilman. Esim miten television saa kytkettyä seinään niin että näkee ohjelmia? Ei mulla ole koskaan ollut telkkaria. Kuulemma nykyään on jokin digiboksi tms. Miten palohälyttimen saa kattoon kiinni? Miten polkupyörän rengas vaihdetaan? Miksi ihmiset käyvät baareissa? Miksi ihmiset tanssivat? Miksi ihmiset käyvät häissä ja hautajaisissa? Miten uimahallissa käydään, mitä minun pitää sinne ottaa mukaan, miten siellä pitää toimia, miten se maksetaan, kauanko siellä saa olla, tarvitsenko sinne omat eväät mukaan?
Et voi syyttää perhettäsi. Sinä olet tyhmä jos et omatoimisesti ota selvää asioista etkä etsi ulospääsyä ongelmista. Ja vielä kerta toisensa jälkeen samaa kädetöntä uunoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Itselläni on jäänyt hieman toisenlainen käsitys asiasta. Vai onko niin, että perheelliset saavat automaattisesti helpommin avustuksia kuin muut? En ihan siltikään usko, että ihan noin helppoa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Itselläni on jäänyt hieman toisenlainen käsitys asiasta. Vai onko niin, että perheelliset saavat automaattisesti helpommin avustuksia kuin muut? En ihan siltikään usko, että ihan noin helppoa olisi.
Jos on ls asiakkuus niin saa. Jos lapsi pääsee vielä jälkihuoltoon niin opiskelut ja kaikki maksetaan 25 ikävuoteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Itselläni on jäänyt hieman toisenlainen käsitys asiasta. Vai onko niin, että perheelliset saavat automaattisesti helpommin avustuksia kuin muut? En ihan siltikään usko, että ihan noin helppoa olisi.
Jos on ls asiakkuus niin saa. Jos lapsi pääsee vielä jälkihuoltoon niin opiskelut ja kaikki maksetaan 25 ikävuoteen asti.
Miksi vain ls-asiakkuuden kautta on oikeutettu saamaan ns. helpommin tukia? Muut sitten voi kärvistellä ihan miten paljon vain? Miksei kunnollista tukea voi saada ilman ls-asiakkuutta? Ns. matalan kynnyksen periaatteella?
Mä olen mukana tälläisessä fb avustusryhmässä ja olen pari kertaa lähettänyt joillekin lahjakorttia. Sitten alkoi ihmetyttää se tarinoiden samanlaisuus. Minusta on aika törkeää pyydellä ihmisiltä lahjakorttia silloin kun tarinaan liittyy että perheen isillä menee aika paljon rahaa tupakkaan. Jos isi valitsee röökiaskin päivässä sen sijaan että ostaisi sitä ruokaa lapsille niin en kyllä kehtaisi pyytää toisilta ruokaa tai lahjakorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Itselläni on jäänyt hieman toisenlainen käsitys asiasta. Vai onko niin, että perheelliset saavat automaattisesti helpommin avustuksia kuin muut? En ihan siltikään usko, että ihan noin helppoa olisi.
Toimeentulotuki riippuu ihan vain matematiikasta. Lasketaan pakolliset menot sekä tulot, ja jos on vajetta, tukeen on aina oikeus. Pakollisiksi menoiksi katsotaan esim. kohtuulliset asumismenot, sairauskulut, sekä ns. normin mukainen meno-osuus joka on se mainittu "aikuisille noin 500e, lapsille 200-300e riippuen iästä". Tätä tukea siis saavat kaikki jotka ovat aidosti koyhiä - eli kaikilla on tämän tuen ansiosta varaa asua, syodä ja sairastaa. Jos ei toimeentulotukea saa, ei kyse ole harkinnasta, vaan siitä, että hakijalla on liikaa tuloja saadakseen tukea. Ts. hänellä olisi itselläänkin varaa maksaa asuminen, ruoka, jne.
Harkinnanvaraista on vain nuo mitä aiempi kirjoittaja kertoi, ei ikinä tämä pakollisten menojen osuus. Perheet saavat helpommin harkinnanvaraista tukea, sekä tietty enemmän ("helpommin") toimeentulotukea kuin lapseton, koska perhe "saa" asua kalliimmassa, sekä heille lasketaan isommat "normimenot" kuten edellä selitin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mukana tälläisessä fb avustusryhmässä ja olen pari kertaa lähettänyt joillekin lahjakorttia. Sitten alkoi ihmetyttää se tarinoiden samanlaisuus. Minusta on aika törkeää pyydellä ihmisiltä lahjakorttia silloin kun tarinaan liittyy että perheen isillä menee aika paljon rahaa tupakkaan. Jos isi valitsee röökiaskin päivässä sen sijaan että ostaisi sitä ruokaa lapsille niin en kyllä kehtaisi pyytää toisilta ruokaa tai lahjakorttia.
Onko se sitten äidin ja lasten vika, jos isä on itsekäs?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Itselläni on jäänyt hieman toisenlainen käsitys asiasta. Vai onko niin, että perheelliset saavat automaattisesti helpommin avustuksia kuin muut? En ihan siltikään usko, että ihan noin helppoa olisi.
Toimeentulotuki riippuu ihan vain matematiikasta. Lasketaan pakolliset menot sekä tulot, ja jos on vajetta, tukeen on aina oikeus. Pakollisiksi menoiksi katsotaan esim. kohtuulliset asumismenot, sairauskulut, sekä ns. normin mukainen meno-osuus joka on se mainittu "aikuisille noin 500e, lapsille 200-300e riippuen iästä". Tätä tukea siis saavat kaikki jotka ovat aidosti koyhiä - eli kaikilla on tämän tuen ansiosta varaa asua, syodä ja sairastaa. Jos ei toimeentulotukea saa, ei kyse ole harkinnasta, vaan siitä, että hakijalla on liikaa tuloja saadakseen tukea. Ts. hänellä olisi itselläänkin varaa maksaa asuminen, ruoka, jne.
Harkinnanvaraista on vain nuo mitä aiempi kirjoittaja kertoi, ei ikinä tämä pakollisten menojen osuus. Perheet saavat helpommin harkinnanvaraista tukea, sekä tietty enemmän ("helpommin") toimeentulotukea kuin lapseton, koska perhe "saa" asua kalliimmassa, sekä heille lasketaan isommat "normimenot" kuten edellä selitin.
Miksi sitten toiset käyvät ruokajonoissa (myös esim. ne yksinhuoltajat), jos kerran pitäisi olla varaa asua, syödä ja sairastaa? Eiköhän nyt ole hieman puutteellinen käsitys vähävaraisten oikeasta todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Itselläni on jäänyt hieman toisenlainen käsitys asiasta. Vai onko niin, että perheelliset saavat automaattisesti helpommin avustuksia kuin muut? En ihan siltikään usko, että ihan noin helppoa olisi.
Toimeentulotuki riippuu ihan vain matematiikasta. Lasketaan pakolliset menot sekä tulot, ja jos on vajetta, tukeen on aina oikeus. Pakollisiksi menoiksi katsotaan esim. kohtuulliset asumismenot, sairauskulut, sekä ns. normin mukainen meno-osuus joka on se mainittu "aikuisille noin 500e, lapsille 200-300e riippuen iästä". Tätä tukea siis saavat kaikki jotka ovat aidosti koyhiä - eli kaikilla on tämän tuen ansiosta varaa asua, syodä ja sairastaa. Jos ei toimeentulotukea saa, ei kyse ole harkinnasta, vaan siitä, että hakijalla on liikaa tuloja saadakseen tukea. Ts. hänellä olisi itselläänkin varaa maksaa asuminen, ruoka, jne.
Harkinnanvaraista on vain nuo mitä aiempi kirjoittaja kertoi, ei ikinä tämä pakollisten menojen osuus. Perheet saavat helpommin harkinnanvaraista tukea, sekä tietty enemmän ("helpommin") toimeentulotukea kuin lapseton, koska perhe "saa" asua kalliimmassa, sekä heille lasketaan isommat "normimenot" kuten edellä selitin.
Miksi sitten toiset käyvät ruokajonoissa (myös esim. ne yksinhuoltajat), jos kerran pitäisi olla varaa asua, syödä ja sairastaa? Eiköhän nyt ole hieman puutteellinen käsitys vähävaraisten oikeasta todellisuudesta.
Lainaan itseani: Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan. Tottakai ilmainen ruoka kelpaa, jää sitten enemmän rahaa muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Mä autan vanhuksia digiasioissa. Ja hieman yhtä perhettä. Tuota olen kyllä itsekin ihmetellyt, että miten on varaa vaikka autoon ja moneen lemmikkiin jos muuten tiukkaa. Ei mulla itselläkään osa-aikapalkoilla olisi. Tästä syystä hieman auttamishalut hiipuneet. Lähinnä pyrin antamaan jotakin suoraan lapselle.
No mulle tuli kissa kun olin vielä työssä ja tulot oli ok. Nykyään elän tt-tuella, mutta kissalla ei ole hätäpäivää. Tingin omasta ruoasta jos rahat on vähissä. Aina olen saanut kissan tarpeet hoidettua, myös lääkärikäynnit. Voin syödä vaikka pari viikkoa makaronia, ei tee tiukkaa. Vettä saa hanasta. Ei se niin mene, että köyhät aina jättää lemmikit huolehtimatta. Mutta jos jossain perheessä niin menee, tehkää eläinsuojeluilmoitus ja lapsista lasu, jos lapsetkin voi huonosti.
Ihan turha on täällä kirjoitella ja voivotella. Tehkää jotain muuta kuin kannatte niitä ruokakassejanne kun siitäkin näköjään menee herne nenään. En minä ainakaan kantaisi mihinkään mitään ruokia, jos näkisin, että kaikki on siinä perheessä päin helvettiä. Turha täällä on jeesustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Eikös ne tuet ole myös harkinnanvaraisia? Aivan turhaan täällä taas yleistetään kaikki vähävaraiset yhteen ja samaan muottiin. Paha myös sanoa kenenkään todellisesta tilanteesta yhtään mitään, jos ei toisen historiaa todellisuudessa tunne.
Ehkäpä tän aloittajan tapauksessa se poistyöntäminen saattoi johtua myös siitä, että on se ehkä aina kiusallista päästää joku tuntematon sisään (joka saattaa vain arvostella ym.), vaikka auttaja olisikin. Itse ainakin mieluusti otan kotiin sisälle vastaan pelkästään tuttuja/kavereita/sukulaisia ym., jotka kohtelevat kaikin puolin hyvin.
Ehkäpä kaikkia kohtaan kunnioittava käytös (myös sisäisesti koettuna) voisi auttaa toisia vastaanottamaan kaikenlaista apua ja aito halu siihen, että toinen pääsee "ahdingosta" pois. Pitäisi siis voida päästä töihin ym. ja saada elämä muutenkin raiteilleen, ja siihen saattaa tarvita tukea ilman arvostelua ja syyllistämistä.
Ei ole harkinnanvaraisia. Kaikki eläminen maksetaan ilman harkintaa jos tulojen puolesta oikeus syntyy. Harkinnnanvaraisena voi sitten saada vaikka vaaterahan tai reissun vaikka puuhamaahan lapsille kesällä jos on ls asiakas, tuetun loman omavastuun maksaa, lasten leirimaksut, tuollaiset on harkinnanvaraisia.
Itselläni on jäänyt hieman toisenlainen käsitys asiasta. Vai onko niin, että perheelliset saavat automaattisesti helpommin avustuksia kuin muut? En ihan siltikään usko, että ihan noin helppoa olisi.
Toimeentulotuki riippuu ihan vain matematiikasta. Lasketaan pakolliset menot sekä tulot, ja jos on vajetta, tukeen on aina oikeus. Pakollisiksi menoiksi katsotaan esim. kohtuulliset asumismenot, sairauskulut, sekä ns. normin mukainen meno-osuus joka on se mainittu "aikuisille noin 500e, lapsille 200-300e riippuen iästä". Tätä tukea siis saavat kaikki jotka ovat aidosti koyhiä - eli kaikilla on tämän tuen ansiosta varaa asua, syodä ja sairastaa. Jos ei toimeentulotukea saa, ei kyse ole harkinnasta, vaan siitä, että hakijalla on liikaa tuloja saadakseen tukea. Ts. hänellä olisi itselläänkin varaa maksaa asuminen, ruoka, jne.
Harkinnanvaraista on vain nuo mitä aiempi kirjoittaja kertoi, ei ikinä tämä pakollisten menojen osuus. Perheet saavat helpommin harkinnanvaraista tukea, sekä tietty enemmän ("helpommin") toimeentulotukea kuin lapseton, koska perhe "saa" asua kalliimmassa, sekä heille lasketaan isommat "normimenot" kuten edellä selitin.
Miksi sitten toiset käyvät ruokajonoissa (myös esim. ne yksinhuoltajat), jos kerran pitäisi olla varaa asua, syödä ja sairastaa? Eiköhän nyt ole hieman puutteellinen käsitys vähävaraisten oikeasta todellisuudesta.
Lainaan itseani: Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan. Tottakai ilmainen ruoka kelpaa, jää sitten enemmän rahaa muuhun.
Ja taas yleistetään niin että raikaa. Kaikkihan vaan valehtelevat ja vieläpä lehtien palstoilla.
Mun perhe oli niinkuin se elokuvien täysin kajahtanut friikkiperhe, se Addams family, joka eleli eristyksissä omassa kartanossaan täysin vieraantuneena ympäröivästä yhteiskunnasta. Perhe ei saisi olla niin erakoitunut. Kun 18 vuotiaana muutin omilleni niin olin ihan täysin pihalla, enkä tietenkään tiennyt olevani pihalla. Esim tälläisiä vaikeuksia mulla oli:
1. En tiennyt että toimeentulotuki on olemassa. Kun jouduin työttömyystuen karenssiin niin jouduin luopumaan vuokra-asunnostani koska mulla ei ollut varaa maksaa vuokraa. Asuin sitten kadulla. Asuin muutamia kertoja myös muista syistä kadulla. Mihinkään kodittomien suojaan en koskaan osannut hakeutua, en vieläkään ole jaksanut ottaa selvää että onko sellaisia tässä kaupungissa, en tarvitse enää.
2. Menin terveyskeskukseen pyytämään aikaa hammaslääkärille. Vastaanottovirkailija katseli mua ihmeissään ja selitti sitten että hammaslääkärit on hammashoitolassa eikä terveyskeskuksessa.
3. Ihmeen kaupalla sain työpaikan, surkeapalkkainen duuni. Yhtäkkiä esimies tuli kertomaan "hei sä et ole tuonut sun verokorttia, jos sä et tuo sun verokorttia niin joudun maksamaan sun palkasta veroa 60%". No, kotona etsin verokorttiani, en löytänyt, joten veroa sitten meni 60%. En tajunnut että voisin pyytää verotoimistolta uuden kortin. Alkuperäisen verokortin olin varmaan heittänyt roskiin koska en todellakaan tiennyt että se pitäisi säästää.
4. Opiskelin AMK:ssa. Sain työharjoittelupaikan. Työnantaja lupasi maksaa palkkaa mutta minä pyysin että he eivät maksaisi palkkaa koska jotenkin ihmeellisesti luulin että jos saisin palkkaa niin joutuisin maksamaan Kelalle opintotukia takaisin. Joten tein sitten työharjoittelun palkattomana. Vasta paljon myöhemmin opin että opintotukia joutuu maksamaan takaisin vain jos ansaitsee suunnilleen 10 000 € vuodessa tms. Minä olisin ansainnut harjoittelussa vain jotain 3000 € tms.
...
Voisin jatkaa tuota älyttömien seikkailujeni ja mokailujeni listaa loputtomiin, mutta antaa olla. Ja ei: en käyttänyt päihteitä, en ole autisti, en ole mielisairas, en ole imbesilli. Olen kiltti ja tunnollinen ja teen aina parhaani ja tahdon aina noudattaa sääntöjä. Kävin kaikki koulut ahkerasti ja keskiarvoni oli aina 9. Vika oli vain siinä että tulin eristäytyneestä friikkiperheestä. Ikävuodet 18-30 oli helv*ttiä. Nyt olen 35 vuotias ja vihdoin viimein ymmärrän olevani friikki ja vihdoin viimein osaan hoitaa välttämättömimmät asiani.
En kyllä tiedä miten bussilippuja ostetaan. Bussista? Asemalta? Jostain muualta? Miten bussilla kuljetaan? Onneksi mun ei tarvitsekaan tietää koska kävelen aina kaikkialle. On myös paljon muita asioita jotka on muiden mielestä "normaalia elämää" mistä mulla ei ole mitään aavistusta miten ne tehdään, mutta olen tottunut olemaan ilman. Esim miten television saa kytkettyä seinään niin että näkee ohjelmia? Ei mulla ole koskaan ollut telkkaria. Kuulemma nykyään on jokin digiboksi tms. Miten palohälyttimen saa kattoon kiinni? Miten polkupyörän rengas vaihdetaan? Miksi ihmiset käyvät baareissa? Miksi ihmiset tanssivat? Miksi ihmiset käyvät häissä ja hautajaisissa? Miten uimahallissa käydään, mitä minun pitää sinne ottaa mukaan, miten siellä pitää toimia, miten se maksetaan, kauanko siellä saa olla, tarvitsenko sinne omat eväät mukaan?