Vapaaehtoistyö ja auttaminen, välillä kyllä mietityttää

Eivät kaikki käytä päihteitä ja tupakkaa. Ei se ole mikään ihme, etteisiitä 500:sta jää enää mihinkään normaaliin ruokaan.

Ihmiset esimerkiksi koettavat *maksaa velkojaan* ja aivan normaaleja menoja, maksuja, laskuja ja hankimtoja, joita toimeentulotuki *ei huomioi*. Niitä on muitakin kuin juominen ja tupakki ym rällääminen 🙄 Ei se koko 500 jouda johonkin RUOKAAN. Sillä olisi katettava KAIKKI menot joita ei erikseen huomioida sekä sekä mitä vuokrasta jää yli maksettavaa.

Olin perjantaina "hyvinvointikeskuksessa" lääkärissä ja jo oli pokassa pitelemistä lääkärin tiedustellessa "säännöllisestä ateriarytmistä". Oli vaikeuksia olla purskahtamatta naurun sekaiseen itkuun tai päinvastoin 🙄

Auttakaa omia sukulaisianne olemalla läsnä niille lapsille, ennen kuin yritätte auttaa ventovieraita. Paljon tehokkaampa. Ei kaikkia ongelmia voi ratkaista, mutta syrjäytymisvaarassa olevat lapset tarvitsee tavallisten aikuisten sukulaisten huomiota ja läsnäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Auttakaa omia sukulaisianne olemalla läsnä niille lapsille, ennen kuin yritätte auttaa ventovieraita. Paljon tehokkaampa. Ei kaikkia ongelmia voi ratkaista, mutta syrjäytymisvaarassa olevat lapset tarvitsee tavallisten aikuisten sukulaisten huomiota ja läsnäoloa.

Kyllä niitä aikuisiakin voisi auttaa siinä missä lapsiakin. Vaikka siinä elämänhallinnan saamisessa (eli auttaa toista auttamaan itse itseään), mutta rahallisesti vain omien resurssien mukaan. Ja niin, ettei tule hyväksikäytetyksi.

Miettikää itse jos olisitte todella huonoista lähtökohdista, elämä olisi ollut vaikeaa. miten suhtautuisitte jos joku ventovieras ihminen tulisi kotiinne "auttamaan"? 

Ei ne vanhuksetkaan aina niin kivoja autettavia ole. Äitini on eläköitynyt, alle 70 ja pirteä ihminen. Hyvää seuraa. On ystävänpalvelun kautta käynyt useampaan eläkeläistä kaveeramassa. Sanoi, että sellaisia röyhkeitä hyväksikäyttäjiä ja rutisijoita suurin osa. Yksikin poraa köyhyyttään ja surkeuttaan, diakonialta kerjää vaatteetkin. Kaikki pitää saada nokan eteen ja seurakunnan toimittaa hänelle ruokaakin. Rouvalla on toki pieni eläke, mutta seitsemännumeroinen summa rahaa tilillä. Äitini pitäisi sitten viedä ruokaa, kuskata joka paikkaan, viedä teatteriin ("kun on niin pieni eläke, voisitko maksaa...") ja muutenkin tukea lähinnä taloudellisesti sekä toimia ilmaisena taksina. Sanoi, että mennessään palveluun luuli, että voidaan jutella, leipoa ehkä yhdessä pullaa, kahvitella, käydä kävelyllä jne. Mutta melkein jokainen on jotain palvelua vailla. Pitäisi siivota, korjata paikkoja ja erityisesti kyytiä pyydetään röyhkeästi. Soitetaan, että pitäisi päästä veljen 80-vuotissynttäreille ja voisitko lähteä viemään. Matkaa onkin vajaat 100km, ei penniäkään polttoainerahoja ja sitten tapat 2-3 tuntia jossain huoltsikan kahviossa omaan laskuun aikaasi. Lopuksi tulee vain "kiitos". Köyhyyskin on niin suhteellista, virallisesti ovat superköyhiä, oikeasti yllättävän varakkaita hyväksikäyttäjiä.

Kaveri taas oli lapsen tukihenkilönä opiskeluaikana ja sanoi, että sekin meni pummimiseksi. Hänen olisi pitänyt viedä huvipuistoon omaan laskuun, viedä aina syömään, koska lapsi vaati ja äidin mukaan "ei ole syönyt, varmaan jotain pitää käydä syömässä" ja paras oli, kun sossusta oli annettu äidille kaksi lippua ja saatteena, että lapsi menee tukihenkilön kasnsa yhteen paikkaan. Sossusta oli työntekijä soittanut tästä kaverillekin. Sitten noutopäivänä olikin vain yksi lippu, koska äiti oli myynyt toisen lipun pois. Kaveri oli opiskelija, eli paljon tuota äitiä pienemmällä rahalla ja hänellä ei ollut varaa tuohon tukihenkilötoimintaan. Se loppui, kun äiti oli valittanut seläntakana, että tukihenkilö ei järjestä lapselle tarpeeksi mukavia asioita ja haluavat uuden. Sossu oli kuulemma kuulostanut tosi kypsältä puhelimessa kaverilleni ja kaveri ymmärsi, että tämmöistä se näiden perheiden kanssa on.

Vie vain ruokaa. Epäilyttää tuo juttu kun kerroit miten sut häädetään ovella pois.

Jos on kyseessä useampilapsinen lapsiperhe, minä veisin vaikkapa 2 isoa pakettia isoja kananmunia hyvällä päiväyksellä, leivonmargariinia, margariinia, ison pussin hyviä vehnäjauhoja, punaista maitoa ja paketin tai kaksi maitojauhetta, sokeria, niitä kilon pusseja halvinta perunasipulisilppua niin saisi nopeasti kiusausta uuniin. Jotain sekaan sopivaa. Pinaattipaloja pussissa, siitä saa itse pinaattikeiton. Sipulia tai pakatettua silppua, tuoretta tai pakastuspussissa purjoa. Liemikuutioita. Kesällä uusia perunoita. Leipää reilusti. Porkkanoita ja paprikoita, eri värisiä, vihreää. Salaattia, kaalia, punakaalia, kiinankaalia, ananasta tai appelsiinia ja raejuustoa tms mitä raastesalaattiin. Kasa paprikaa voi lapset syödä leivällä. Piristykseksi pakkasesta halvimpia pavunpaloja, herneitä, maissia. Kovin nuutuneelle äidille läjä valmiskastikkeita ja - keittoja hätävaraksi ja vaihteluksi. Keitettävää irtoriisiä, puuroriisiä, mannaryynejä. Syyskesällä marjoja muiden puuroainesten kanssa. Halvinta rahkaa 1€/500kg. Leikkeleitä en veisi. Lihoihin en ota kantaa. Pakastealttaasta löytyy pakastekalaa halvalla. Omenoita ajattelisi lapsilauman kuin lapsilauman syövän kuin mitkä.

Ei eineksiä! Ei karkkia ei limsaa ei jätskiä. Tuoreita värikkäitä ruoka-aineita mistä itse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyseessä useampilapsinen lapsiperhe, minä veisin vaikkapa 2 isoa pakettia isoja kananmunia hyvällä päiväyksellä, leivonmargariinia, margariinia, ison pussin hyviä vehnäjauhoja, punaista maitoa ja paketin tai kaksi maitojauhetta, sokeria, niitä kilon pusseja halvinta perunasipulisilppua niin saisi nopeasti kiusausta uuniin. Jotain sekaan sopivaa. Pinaattipaloja pussissa, siitä saa itse pinaattikeiton. Sipulia tai pakatettua silppua, tuoretta tai pakastuspussissa purjoa. Liemikuutioita. Kesällä uusia perunoita. Leipää reilusti. Porkkanoita ja paprikoita, eri värisiä, vihreää. Salaattia, kaalia, punakaalia, kiinankaalia, ananasta tai appelsiinia ja raejuustoa tms mitä raastesalaattiin. Kasa paprikaa voi lapset syödä leivällä. Piristykseksi pakkasesta halvimpia pavunpaloja, herneitä, maissia. Kovin nuutuneelle äidille läjä valmiskastikkeita ja - keittoja hätävaraksi ja vaihteluksi. Keitettävää irtoriisiä, puuroriisiä, mannaryynejä. Syyskesällä marjoja muiden puuroainesten kanssa. Halvinta rahkaa 1€/500kg. Leikkeleitä en veisi. Lihoihin en ota kantaa. Pakastealttaasta löytyy pakastekalaa halvalla. Omenoita ajattelisi lapsilauman kuin lapsilauman syövän kuin mitkä.

Ei eineksiä! Ei karkkia ei limsaa ei jätskiä. Tuoreita värikkäitä ruoka-aineita mistä itse tehdä.

Autatko myös konkreettisesti ruoanlaitossa, jos on terveys- tai muunlaisia jaksamisongelmia? Tai mistä he saisivat sellaista apua?

Eikös myös pitäisi ottaa huomioon mahdolliset ruokavaliorajoitteet? Kaikki vihannekset, juurekset ja hedelmät eivät välttämättä kaikille sovi eikä kaikkien vatsat välttämättä kestä voimakkaita ruokia (esim. paprikahan on chilin sukulainen).

Muuten siis hyvä idea, mutta itse ainakin tiedustelisin toisten toiveita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa hätää on, olen sen nähnyt, mutta miksi ne syyt on aina niin samat ja miksi yhteiskunta ei auta? Ja jos auttaa, niin mihin rahat muka menee, kun ei edes välttämättömiä asioita perhe pysty hankkimaan? Mä en vain käsitä. Joku mättää mutta mikä?!

Ei nyt pahalla mutta oletko hieman tynnyrissä kasvanut? Rahat menevät alkoholiin, tupakkaan, viihteeseen, (vanhempien) vaatteisiin ja tekokynsiin ja sisustustavaroihin. Kyse on elämänhallinnan puutteesta, ei rahan puutteesta. Kyllä yhteiskunta auttaa, ainoa mikä mättää on nämä ihmiset. Eivät kaikki ole henkisesti kykeneviä huolehtimaan itsestään saatika lapsista, olet anteeksi vaan naiivi jos kuvittelet toisin.

Totta! Minulla oli köyhä lapsuus, joka oli tosi kurjaa. Näin keski-ikäisenä olen oppinut tuntemaan vanhempani ja tajuamaan, että köyhyys oli ihan itse aiheutettua. Meillä ei poltettu tupakkaa, ei juotu eikä pelattu uhkapelejä, mutta

- Äiti ei tajunnut rahankäytöstä mitään, ei tajua nykyisinkään vaan hassaa kaiken

- Isä ei tajunnut rahankäytöstä mitään ja narsistina (oikeasti siis narsisti) koko muu maailma pyöri hänen ympärillään. Isällä oli omasta mielestään oikeus sooloilla yhteiskunnassa  miten häntä huvittaa. Perusti yrityksen, muttei huolehtinut kirjanpidosta eikä maksanut veroja. Tilaili kalliita juttua kotiin, koska halusi, otti ne laskulle eikä maksanut laskujaan. Osteli kauppoihin avatuille tileille kaikkea mitä halusi, ei maksanut laskujaan. Päätti tehdä remontteja, ei maksanut laskuja niistä. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät kuka olen, ja oikeasti vihaiset yrittäjät kyselivät minulta, että milloin isäsi maksaa laskun. En minä tiedä! Jouduin vastailemaan isäni typeryyksiin jo 10-vuotiaana.

- Oikeusapua esimerkiksi velkajärjestelyyn ei haettu, koska kaikki, joilla on akateeminen työ, ovat rikkaita herroja jotka halveksivat meitä köyhiä.

- Isään liittyy sisarensa kanssa joku velkajärjestely, jossa isä sössi raha-asiat ja sisarensa joutui maksumieheksi. Pilasi heidän välinsä täysin. En tiedä yksityiskohtia, asia on kaapissa oleva luuranko.

- Lapsia oli kolme, vaikka yhdenkään kanssa ei olisi selvitty. Isää ei aina huvittanut käyttää ehkäisyä, koska paljaaltaan oli paras  Äiti ei taas jostain syystä saanut tai uskaltanut hakea pillereitä. Isä oli siis emotionaalisesti väkivaltainen ja eristi meitä muista.

- 18-vuotiaana isä halusi, että otan hänelle auton omiin nimiini. No minä tyhmä tietysti otin, varsinkin kun isälle ei uskaltanut väittää vastaan tai olisi saattanut saada nyrkistä tai haulikosta. Pelkäsin melkein 10 vuotta luottotietojeni menettämistä ja olin monta kertaa lähellä. Kävin hakemassa oikeusavustakin neuvoja, että mitä voisin tehdä, kun olin 26-vuotias. Maksoin opintolainastani auton kuukausieriä ja vakuutuksia, vaikka olen ajokortiton enkä hyötynyt itse autosta mitenkään.

 

Tässä vaan muutama esimerkki. Elämänhallinnassa tai sairaudesta on hyvin usein kyse silloin, jos rahat eivät meinaa riittää. Toki oikeasti sairaita yksinäisiä ja esim. pienellä kitkuttelevia opiskelijoitakin on, mutta minun perheeni kaltaisia typeriä törsääjiä, joilla on vaan oikeuksia, ei velvollisuuksia, löytyy myös ns. kunnon perheistä, joissa ei vieraile Herra Alkoholi tai Herra Tupakka. 

Olen itse nyt rutiklyhä ja sairas, en kykenevitsestänikään huolehtimaan tässä kunnossa enkä hankkimaan minimituloilla apua, mutta toki kykenen viiskymppisenä siinä kuin muutkin miettimään esimerkkejä hyvästä ruokakassista kun kovin monille se kuulemma vaikeata ja *avustuskasseihin* jotka menossa muille avuksi, pakataan täysin tyhmiä joihin vain raha kuluu. Jos lähtee auttamaan konkreettisesti ja pistää rahaa kiinni, pitää hyvä tavaton käyttää järkeä jotta siinä olisi sekä monikäyttöisiä aineksia että sitä missä paljon vitskuja että myöskin mistä energiaa ja valkuaisaineita. Sellaista mistä saaja saa sommettua itse eri tavoin mielikuvitusta käyttämällä.

Jos voi etukäteen kysyä, hyvä, tehkää se, kartoittakaa mitä on mistä puute. Älkää kuitenkaan lähtekö kaiken maailman höpsöihin juttuihin mukaan, mitä ihmisten mielestä ... ei rahaa valmisruokiin ja kaakaomuroihin, sipseihin ja höttöön. Kukin ostaa sitä sitten itse jos pystyy. Toki esimerkiksi mikropopcorn lapsille on kyllä halpaa, jos jotain tahtoo, sekä jotkin kaupan halpamerkkien suklaat näyttivät olevan 0.50€ /100g. Niitä ostaa nätisti yhden per nenä melko halvalla ja pääsee pulasta asiassa, jos pakko.

Joku mietti lapsille karkkeja. Minä ilonpilaaja kiljaisin heti, katso mieluummin edes niille lapsille uudet hammasharjat ja hammastahnaa! Kävi ilmi, lapsilla ollut edes hammasmukeja, ja totinen harjojen tarve. Koko porukalle ei ollut kuin 1 kampa koko perheessä - ei siis jokaikiselle edes omaa kampaa löytynyt!

Ei kannata alkaa takertua heti kauheita allergioita kuvittelemaan ja näkemään tavallisen paprikan jonain mitä ei voi viedä :D

Jos joku perheessä on jollekin tuodulle allerginen, sitten on ja olkoon syömättä sitä ja syököön muuta kun muut popsivat sen. Hyvänen aika ...

Ei siihen että näitä keksii, tarvitse olla rikas. Minäkin olen joskus ennen meidän pienistä varoista vienyt pieniä ruokakasseja, kun meitä oli vielä yhtä useampi.

Perunasäkki, kassillinen vihanneksia, kasviksia ja juureksia, mmm porkkanoita, kaalia, halvimpia hedelmiä kuten omenoita, appelsiineja, kuivaherneitä, lihalientä/kasvislientä, sokeria, muutama perusmaustepussi millä maustetaan tavallisimpia ruokia, perusleipomistarvikkeet, ainekset muutamaan vanhanaikaiseen peruskeittoon ja kiusaukseen tai muuhun laatikkoon sekä puuroihin, halvinta perusleipää, on suuri apu.

Marjastusaikaan puoli ämpäriä tai ämpärillinen jotain itselle tarpeettomia marjoja pakastimelliselle kaupunkilaiselle, joka kenties autotonna yh:na lasten kanssa ei edes pääse. Saa hänkin joskus marjapiirakan talvella tehtyä lasten kanssa, tai marjakiisselin tai marjapuuron pyhiksi. Siitä kannattaa kyllä kysyä ettei mene hukkaan koska osa nykyihmisiä ei osaa eikä ymmärrä edes marjoja syödä tai mitä niistä tehdä. Sekin pitäisi kädestä opettaa. Jopa puolukkahillon teko. Erilaisia msito-, marja- tai hedelmäpuuroja ei osata tehdä, ei lapsille marja- tai hedelmäsoppaa eikä -kiisseliä, ei osata kuin hokea "kaurapuuroa". Tuntuu ettei kukaan osaa ostaa ruis-, graham-, ohrahauhoja ja niistä aamupuuroa tai marjapuuroa. Ei käytetä raparperia tai omenoita omenariisipuuron tekoon. Nykyään on entisajan rikas puurokulttuuri ihan kuollut. Aprikooseistakin tulee aivan ihama puuro mannaryyneihin tehtynä; jopa kuivatuista. Erilaisista herukoista, karviaisista,mustikoista, puolukoista ...

Parasta olisi houkutella piristyksen tarpeessa olevat mukaan marjaan autokyyti tarjoten. Kaupunkilaislapsille vähän elämystä. Eväät, mehua, kahvia termospulloo aikuisille.

Ei se rakettitiedettä ole. Eri asia jos täytyisi olla kallista lihaa tai eineksiä, valmisruokia mutta ns tavallisella lähimmäiselläkin löytyy toisen hätään varaa apuun kun katsoo mitä vie!

Mielenkiintoinen aloitus ja hyviä huomioita teillä kaikilla.

Olen itse myös ollut vapaaehtoistyössä kaveritoiminnassa, jossa rahalla ei ollut osuutta - ja hyvä niin. Joidenkin nettisivujen kautta voi nähdä, kun vähävaraiset pyytävät rahaa esim. lapsen juhliin tai uuteen pesukoneeseen. Ensin tuli sellainen fiilis, että olisi kiva auttaa, mutta kieltämättä olen hieman skeptinen, jos tyyliin lapselle ei ole varaa järkätä synttäreitä ja sitä varten pyydetään monen sadan euron lahjoitusta. En vain käsitä, miksei lapselle järkätä kotona halvan budjetin juhlia, sillä niin meillä kotona tehtiin. Ei ollut mitään sääntöä, että juhlijan äiti kustantaa 20 hengelle Megazone-päivän ja ateriat.

Rahan riittävyys on tosiaan paljon käyttäjästä kiinni. Kaverini oli yh-äiti ja opiskelija, joten tarkasti sai laskea kuukausibudjetin. En silti koskaan ymmärtänyt (enkä ymmärrä vieläkään), että hän jätti perusasiat talouteensa ostamatta (vessapaperia ei ollut, ruuasta tingittiin, lapsella ei ollut leluja) mutta rahat riittivät alkoholiin, tupakkaan ja baareissa yhden illan aikana meni monta sataa. Ihan utopistista! Kaikilla pitää olla huvinsa, mutta kohtuus kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyseessä useampilapsinen lapsiperhe, minä veisin vaikkapa 2 isoa pakettia isoja kananmunia hyvällä päiväyksellä, leivonmargariinia, margariinia, ison pussin hyviä vehnäjauhoja, punaista maitoa ja paketin tai kaksi maitojauhetta, sokeria, niitä kilon pusseja halvinta perunasipulisilppua niin saisi nopeasti kiusausta uuniin. Jotain sekaan sopivaa. Pinaattipaloja pussissa, siitä saa itse pinaattikeiton. Sipulia tai pakatettua silppua, tuoretta tai pakastuspussissa purjoa. Liemikuutioita. Kesällä uusia perunoita. Leipää reilusti. Porkkanoita ja paprikoita, eri värisiä, vihreää. Salaattia, kaalia, punakaalia, kiinankaalia, ananasta tai appelsiinia ja raejuustoa tms mitä raastesalaattiin. Kasa paprikaa voi lapset syödä leivällä. Piristykseksi pakkasesta halvimpia pavunpaloja, herneitä, maissia. Kovin nuutuneelle äidille läjä valmiskastikkeita ja - keittoja hätävaraksi ja vaihteluksi. Keitettävää irtoriisiä, puuroriisiä, mannaryynejä. Syyskesällä marjoja muiden puuroainesten kanssa. Halvinta rahkaa 1€/500kg. Leikkeleitä en veisi. Lihoihin en ota kantaa. Pakastealttaasta löytyy pakastekalaa halvalla. Omenoita ajattelisi lapsilauman kuin lapsilauman syövän kuin mitkä.

Ei eineksiä! Ei karkkia ei limsaa ei jätskiä. Tuoreita värikkäitä ruoka-aineita mistä itse tehdä.

Autatko myös konkreettisesti ruoanlaitossa, jos on terveys- tai muunlaisia jaksamisongelmia? Tai mistä he saisivat sellaista apua?

Eikös myös pitäisi ottaa huomioon mahdolliset ruokavaliorajoitteet? Kaikki vihannekset, juurekset ja hedelmät eivät välttämättä kaikille sovi eikä kaikkien vatsat välttämättä kestä voimakkaita ruokia (esim. paprikahan on chilin sukulainen).

Muuten siis hyvä idea, mutta itse ainakin tiedustelisin toisten toiveita!

Roskiin ne rehut lentäisivät, liikaa vaivaa tehdä ruokaa ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nyt rutiklyhä ja sairas, en kykenevitsestänikään huolehtimaan tässä kunnossa enkä hankkimaan minimituloilla apua, mutta toki kykenen viiskymppisenä siinä kuin muutkin miettimään esimerkkejä hyvästä ruokakassista kun kovin monille se kuulemma vaikeata ja *avustuskasseihin* jotka menossa muille avuksi, pakataan täysin tyhmiä joihin vain raha kuluu. Jos lähtee auttamaan konkreettisesti ja pistää rahaa kiinni, pitää hyvä tavaton käyttää järkeä jotta siinä olisi sekä monikäyttöisiä aineksia että sitä missä paljon vitskuja että myöskin mistä energiaa ja valkuaisaineita. Sellaista mistä saaja saa sommettua itse eri tavoin mielikuvitusta käyttämällä.

Jos voi etukäteen kysyä, hyvä, tehkää se, kartoittakaa mitä on mistä puute. Älkää kuitenkaan lähtekö kaiken maailman höpsöihin juttuihin mukaan, mitä ihmisten mielestä ... ei rahaa valmisruokiin ja kaakaomuroihin, sipseihin ja höttöön. Kukin ostaa sitä sitten itse jos pystyy. Toki esimerkiksi mikropopcorn lapsille on kyllä halpaa, jos jotain tahtoo, sekä jotkin kaupan halpamerkkien suklaat näyttivät olevan 0.50€ /100g. Niitä ostaa nätisti yhden per nenä melko halvalla ja pääsee pulasta asiassa, jos pakko.

Joku mietti lapsille karkkeja. Minä ilonpilaaja kiljaisin heti, katso mieluummin edes niille lapsille uudet hammasharjat ja hammastahnaa! Kävi ilmi, lapsilla ollut edes hammasmukeja, ja totinen harjojen tarve. Koko porukalle ei ollut kuin 1 kampa koko perheessä - ei siis jokaikiselle edes omaa kampaa löytynyt!

Ei kannata alkaa takertua heti kauheita allergioita kuvittelemaan ja näkemään tavallisen paprikan jonain mitä ei voi viedä :D

Jos joku perheessä on jollekin tuodulle allerginen, sitten on ja olkoon syömättä sitä ja syököön muuta kun muut popsivat sen. Hyvänen aika ...

Ei siihen että näitä keksii, tarvitse olla rikas. Minäkin olen joskus ennen meidän pienistä varoista vienyt pieniä ruokakasseja, kun meitä oli vielä yhtä useampi.

Perunasäkki, kassillinen vihanneksia, kasviksia ja juureksia, mmm porkkanoita, kaalia, halvimpia hedelmiä kuten omenoita, appelsiineja, kuivaherneitä, lihalientä/kasvislientä, sokeria, muutama perusmaustepussi millä maustetaan tavallisimpia ruokia, perusleipomistarvikkeet, ainekset muutamaan vanhanaikaiseen peruskeittoon ja kiusaukseen tai muuhun laatikkoon sekä puuroihin, halvinta perusleipää, on suuri apu.

Marjastusaikaan puoli ämpäriä tai ämpärillinen jotain itselle tarpeettomia marjoja pakastimelliselle kaupunkilaiselle, joka kenties autotonna yh:na lasten kanssa ei edes pääse. Saa hänkin joskus marjapiirakan talvella tehtyä lasten kanssa, tai marjakiisselin tai marjapuuron pyhiksi. Siitä kannattaa kyllä kysyä ettei mene hukkaan koska osa nykyihmisiä ei osaa eikä ymmärrä edes marjoja syödä tai mitä niistä tehdä. Sekin pitäisi kädestä opettaa. Jopa puolukkahillon teko. Erilaisia msito-, marja- tai hedelmäpuuroja ei osata tehdä, ei lapsille marja- tai hedelmäsoppaa eikä -kiisseliä, ei osata kuin hokea "kaurapuuroa". Tuntuu ettei kukaan osaa ostaa ruis-, graham-, ohrahauhoja ja niistä aamupuuroa tai marjapuuroa. Ei käytetä raparperia tai omenoita omenariisipuuron tekoon. Nykyään on entisajan rikas puurokulttuuri ihan kuollut. Aprikooseistakin tulee aivan ihama puuro mannaryyneihin tehtynä; jopa kuivatuista. Erilaisista herukoista, karviaisista,mustikoista, puolukoista ...

Parasta olisi houkutella piristyksen tarpeessa olevat mukaan marjaan autokyyti tarjoten. Kaupunkilaislapsille vähän elämystä. Eväät, mehua, kahvia termospulloo aikuisille.

Ei se rakettitiedettä ole. Eri asia jos täytyisi olla kallista lihaa tai eineksiä, valmisruokia mutta ns tavallisella lähimmäiselläkin löytyy toisen hätään varaa apuun kun katsoo mitä vie!

Kuule, jos nuo osaisivat ja viitsisivät tehdä ruokaa niistä raaka-aineista, ei siellä mitään pulaa olisikaan. Perunasäkit ja vihannekset noissa perheissä otettaisiin lähinnä veetuiluna. Samoin kaikki siivousvinkit tms, jos tahtoa olisi ollut, olisi opittu kyllä siivoamaan. Minäkin opin, vaikka tulin huonosta perheestä, koska halusin oppia. Pointti on, etteivät nuo halua_oppia_mitään, he haluavat että joku antaa heille ilmaiseksi eineksiä ja tulee siivoamaan.

Tästähän löytyy historiallistakin kokemusta, aikanaan mm Martat saivat hyvän vastaanoton taloissa joissa asiat olivat jo aika ok ja vain hienosäätöä vailla. Köyhistä ja likaisista nurkista kaikki yritykset opastaa taloudenhoitoon saivat aikaan vain kiukkureaktion, että mitä tänne tullaan sekaantumaan ja nöyryyttämään. Näin se menisi nytkin.

Höynäytettäviä aina löytyy. Mutta ei käy sääliksi, niille on pääasia se oma hyvä mieli, ei se että saavatko lapset ja eläimet apua.

Sen voin aikanaan tuollaista ruokakassiapua saaneena sanoa, etten ajattele heitä auttajina vaan kurjuuden mahdollistajina. He näkivät tilanteen, mikseivät tehneet oikeasti mitään? Soitto lastensuojeluun ja eläinsuojeluun olisi voinut säästää paljon kärsimystä. Mutta ei, kun siitä ei tule hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vanhuksetkaan aina niin kivoja autettavia ole. Äitini on eläköitynyt, alle 70 ja pirteä ihminen. Hyvää seuraa. On ystävänpalvelun kautta käynyt useampaan eläkeläistä kaveeramassa. Sanoi, että sellaisia röyhkeitä hyväksikäyttäjiä ja rutisijoita suurin osa. Yksikin poraa köyhyyttään ja surkeuttaan, diakonialta kerjää vaatteetkin. Kaikki pitää saada nokan eteen ja seurakunnan toimittaa hänelle ruokaakin. Rouvalla on toki pieni eläke, mutta seitsemännumeroinen summa rahaa tilillä. Äitini pitäisi sitten viedä ruokaa, kuskata joka paikkaan, viedä teatteriin ("kun on niin pieni eläke, voisitko maksaa...") ja muutenkin tukea lähinnä taloudellisesti sekä toimia ilmaisena taksina. Sanoi, että mennessään palveluun luuli, että voidaan jutella, leipoa ehkä yhdessä pullaa, kahvitella, käydä kävelyllä jne. Mutta melkein jokainen on jotain palvelua vailla. Pitäisi siivota, korjata paikkoja ja erityisesti kyytiä pyydetään röyhkeästi. Soitetaan, että pitäisi päästä veljen 80-vuotissynttäreille ja voisitko lähteä viemään. Matkaa onkin vajaat 100km, ei penniäkään polttoainerahoja ja sitten tapat 2-3 tuntia jossain huoltsikan kahviossa omaan laskuun aikaasi. Lopuksi tulee vain "kiitos". Köyhyyskin on niin suhteellista, virallisesti ovat superköyhiä, oikeasti yllättävän varakkaita hyväksikäyttäjiä.

Kaveri taas oli lapsen tukihenkilönä opiskeluaikana ja sanoi, että sekin meni pummimiseksi. Hänen olisi pitänyt viedä huvipuistoon omaan laskuun, viedä aina syömään, koska lapsi vaati ja äidin mukaan "ei ole syönyt, varmaan jotain pitää käydä syömässä" ja paras oli, kun sossusta oli annettu äidille kaksi lippua ja saatteena, että lapsi menee tukihenkilön kasnsa yhteen paikkaan. Sossusta oli työntekijä soittanut tästä kaverillekin. Sitten noutopäivänä olikin vain yksi lippu, koska äiti oli myynyt toisen lipun pois. Kaveri oli opiskelija, eli paljon tuota äitiä pienemmällä rahalla ja hänellä ei ollut varaa tuohon tukihenkilötoimintaan. Se loppui, kun äiti oli valittanut seläntakana, että tukihenkilö ei järjestä lapselle tarpeeksi mukavia asioita ja haluavat uuden. Sossu oli kuulemma kuulostanut tosi kypsältä puhelimessa kaverilleni ja kaveri ymmärsi, että tämmöistä se näiden perheiden kanssa on.

Normaalisti noissa tukihenkilö- ja ystäväkoulutuksissa painotetaan sitä, että kodinhoitajaksi ei saa ruveta.

Ja järjestö tai kunta antaa rahaa kohtuullisiin menoihin, mitä voi tuettavan kanssa tulla. Joissain tapauksissa tukihenkilö saa jopa tuntuvan kuukausipalkkion tilille tehtävästä. Joka tapauksessa kuluja ei saisi tukihenkilölle tulla. 

Äitiiys. Ja mies ja teknologia.

Yksilö jaa persoonallisuus. Kultttuuri.

Ihmiselllä on vain yhdet aivot ja kaksi kätttä.

Me olemme köyhä lapsiperhe, muttei todellakaan kuulosta tutulta. Emme silti koskaan ole osallistuneet esim. näihin Joulupuu-keräyksiin, vaan säästämme pienistä rahoistamme joka vuosi lahjoihin.

Viime vuonna tuli postissa kirje, että paikkakuntamme seurakunta tahtoo auttaa vähävaraisia lapsiperheitä ja mukana oli lappu, että mitä lahjoja lapset toivovat max.25e/lapsi että lapsetkin saisivat lahjoja, kysyttiin ruoka-allergioita jne. Mietittiin sitäkin pitkään, että kehdataanko laittaa vastaus postiin vai ei, kun kyllähän se olisi paljon helpottanut, tottakai. Lopulta sitten päätettiin laittaa ja katsottiin Prismasta joku pieni lelu, joka maksoi hiukan reilu 5e ja olisi varmasti mieleinen lapselle ja kirjoitettiin se siihen lappuun.

Toivat kolme isoa ruokakassia päivän vai pari ennen aattoa ja lapselle lahjan. Ihmeteltiin sitä paketin kokoa, kun valittu lelu oli pieni, mutta ajateltiin että olivat laittaneet sinne jotakin lahjoitettua tavaraa mukaan. Olivat oikein ihania ihmisiä mutta hävetti kauheasti, kun toivat niin paljon erilaista ruokaa ja vähän kallistakin, kun meillä on perheessä laktoosi-intoleranssi kaikilla ja laktoosittomat tuotteet on paljon kalliimpia.

Odotimme sieltä pientä ruokakassia, mutta saatiin kolme isoa täynnä ruokaa. Toivat kassit vielä sisälle asti, vaikka menin ulos vastaan, ettei todellakaan tarvitse tuoda itse, kun saimme noin hienon lahjan. Oli siinä itkussakin pidättelemistä, kun tajusi ettei tarvitse ostaa itse jouluruokia vaan saa säästöön rahaa ja lapselle vielä pari lahjaa lisää, vaikka oltiinkin jo muutama hankittu. Aattona kun lapsi avasi tuolta saadun lahjan, oli taas itku herkässä kun sieltä paljastui 4kpl niitä leluja, joka valittiin. Ajateltiin että saadaan tottakai vain se yksi, mutta he olivat täyttäneet sillä tuon 25e:n rajan. Tässä kuussa lahjoitettiinkin pieni summa tuolle seurakunnalle, lahjoitetaan varmaan myöhemminkin jos pystymme.

Lemmikkejä meillä on, kissoja. Ne on hankittu silloin kun tilanteemme oli hyvä, emmekä tienneet että tulemme olemaan köyhiä. Kissoista huolehditaan silti hyvin ja joka päivä siivotaan laatikot, eivätkä todellakaan ole heitteillä. Lapsikin on aina puhdas, hänellä on siistit ja ehjät vaatteet (kotona joskus on kyllä huonompia vaatteita päällä, joita on paikkailtu), koskaan ei ole naama sotkussa ja käy joka päivä suihkussa, hampaat pestään aamuin illoin jne. En ikinä lähtisi sottaisen lapsen kanssa ovesta ulos, tai antaisi olla kotonakaan. Helpommalla pääsee, kun siivoaa heti vaikka sen lapsen naaman.

Velkaa meillä ei ole kuin miehen vanha opintolaina vielä jäljellä, mutta sekin alkaa hiljalleen olla maksettu. Meillä ei ole kauheaa litaniaa sairauksia jotka estävät työnteon, vaan mies menetti työpaikkansa kulujen karsimisen takia ja minä taas olin lapsen kanssa kotona, enkä ole saanut kartutettua työkokemusta, jota moni työnantaja vaatii. Koko ajan silti molemmat haemme töitä ja yritämme päästä takaisin työelämään. 

Mulla on kokemusta sekä avustettavana että avustajana olemisesta. 

Kun olin avustettu, ahdisti se ihmisten tarve dumpata kaikki mahdollinen ylijäämäkrääsä minulle- puoliksi täytettyjä tehtäväkirjoja lapselle (joo voi niitä teoriassa vielä tehdä, mutta miltä tuntuu saada tuollainen lahjaksi?), kasseittain epäsopivia vaatteita ajatuksella "kyllä nää sitten viiden vuoden päästä on sopivia" ym. Pahin oli, kun jouduin keskeyttämään oman vapunviettomme ja lähtemään hakemaan yllätyslahjoitusta toiselta paikkakunnalta. Se paljastui jättikassiksi munkkeja. Ihan kiva joo, kiitos, mutta kuka meillä syö 100 munkkia kun perheessä on kolme jäsentä? Myös osa ruokaa lahjoittavista tahoista oli härskejä, esim. Primula lahjoitti pokkana pilalle palaneet, karstalta haisevat ja maistuvat, leipänsä köyhille. Toisaalta taas Kokkikartanon ruoka oli aina priimaa, vain etiketit puuttuivat, tästä heitä kiitinkin kun sain mahdollisuuden. 

Avustajana, ollessani hyväpalkkaisessa työssä, sain huomata että suurin osa perheistä ei kärsi materiapulasta- suurin pula oli henkisen hyvinvoinnin puolella. Näille perheille voisi kaataa satoja munkkikasseja ja eineslaatikoita, mutta se ei koskaan riittäisi- rahankäytössä ja ihan peruselämässäkin oli muutamilla huomattavia vaikeuksia. Nämä perheet olisivat hyötyneet jonkinlaisesta kurssista koskien toimeentuloa, arjen ruokavalintoja ym. elämänhallintaa.