Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoistyö ja auttaminen, välillä kyllä mietityttää
03.07.2019 |
Olen vuosia auttanut vapaaehtoisesti eri ryhmien kautta, lähinnä vähävaraisia lapsiperheitä. Toivoisin kommentoinnin pysyvän asiallisena.
En tiedä sitten, kyynistyykö tässä ajan myötä kun tuntuu, että liian monella on se sama kaava, miksi apua tarvitaan, ja lähes aina ihan suoraa rahaa tai lahjakortteja.
Kärjistäen apua tarvitseva on aina yh-äiti. Yleensä useampi lapsi, pienillä ikäeroilla. Äidillä on aina sairaus/sairauksia, joiden hoitoon menee useita satasia kuussa. Usein myös ainakin jollain lapsista on joku sairaus myös, ja tyyliin vähintään kerran viikossa pitää käydä jossain kaukana hoidoissa. Äiti ei voi tehdä töitä sairauksien takia ja sairauksia ei ole varaa hoitaa.
Asutaan lähes aina liian kalliissa asunnossa, kela ei huomioi koko vuokraa kun liian kallis. Toisaalta voidaan myös asua liian huonossa asunnossa, jossa lämmityskulut on 500€/kk ja homeongelma.
Ex-puoliso on lähes aina tehnyt äidin nimissä velkaa ja sitä voi olla todella paljon. Äiti maksaa yksin exänsä tekemiä velkoja.
Lapsilla ei ole varaa harrastaa mitään, siksi istuvat koko kesän kotona.
Näiden asioiden takia perheellä ei ole koskaan ruokaa, vaatteita, ei edes esim ruokapöytää tai sänkyjä lapsille. Usein perheessä on vielä lemmikkejä, jotka näkevät nälkää. Ja usein ainakin joku lemmikki on myös käytetty eläinlääkärissä ja sinnekin tonnien lasku odottaa maksamista.
Tämä on hyvin tyypillinen tarina! Pienin muokkauksin näin ne menee. Mä ihmettelen kyllä välillä. Miten voi toisen nimissä tehdä velkaa esim 80 000€? Miksi tehdään lapsia vuoden ikäerolla, jos itse on lähtökohtaisesti jo niin sairas, ettei voi töihin? (Osahan on tyyliin ”koko ikänsä sairastanut sairauksia x)
Miksi otetaan lemmikkejä, jos edes lapsille ei ole ruokaa? Miksi lapset eivät voi leikkiä ulkona esim keskenään tai kavereiden kanssa, miksi pitää olla aina joku maksettu harrastus?
Ja eikö esim sairaala/lääke/sairaalassakäynti kuluihin todellakaan saa yhteiskunnalta mitään apuja ja tukea?
Mä toivoisin tästä järkevää keskustelua ja valaistusta näihin asioihin! Ja huom! Minä autan edelleen moniakin perheitä, mutta ehkä satunnaisia s-kaupan lahjakortteja parempaa apua olisi saada nää asiat oikealle tolalleen, kun en vain voi käsittää, että miten kaikki tämmöset tilanteet on mahdollisia?
Kommentit (142)
Mä oon useamman lapsen yh ja velkaa on, mutta ole hakenut tuollaisia avustuksia vaikka tulot on sen minimitoimeentulon verran. Tiukkaa on, mutta oon sitä mieltä että ellei näillä tuloilla tule toimeen niin kyse on elämänhallinnan ongelmasta ja siihen auttaisi parhaiten ohjaus ja neuvonta sekä keskusteluavun tyyppinen tuki, vaikka tietenkin akuutisti voi auttaa myös taloudellisesti, mutta pysyvä ratkaisu se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestelmä kannustaa hyväksikäyttämään.
Otin alkukesästä yhteyttä pariinkin toimijaan (Hope ym.), koska pienituloisena äitinä halusin palkita jotenkin kovasti tsempanneen lapseni, joka sai stipendin kovalla työllä. Kysyin, että mitä kautta voisin hakea vaikkapa tuettua huvipuistoreissua lapselle? Vastaus oli, että et mistään; kaikki tämmöiset menivät niille samoille, vanhoille asiakkaille, jotka olivat olleet osana systeemiä jo vuosia!!
Mitä järkeä tämmöisessä on, että samat perheet kuittaavat vuodesta toiseen noita etuja? Tuo jos mikä altistaa hyväksikäytölle!
Huvipuistoreissuun ei ollut varaa, mutta sain raavittua rahat kokoon miniristeilyyn, joten onnellinen loppu tällä tarinalla kuitenkin. Lapsi oli tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta millä ne perheet sinne kurssille pakotetaan? Vapaaehtoista kurssia ja oppia riittää kyllä, Marttojen, työväenopistojen jne kurssit ja materiaalit.
Mutta kun ei kiinnosta.
Siinä vaiheessa kun perhe hakee + heille myönnetään ekan kerran toimeentulotukea, voisi olla sidoksissa tuollaiseen kurssiin.
Mulla on sairaus enkä ole todellakaan saanut kaikkea tarvittavaa hoitoa yhteiskunnan tukemana vaan omaa rahaa on mennyt paljon. Moni ilmeisesti luulee, että sairaudet hoidetaan täällä aina hyvin.
Varmasti tukijoiden hyväksikäyttäjiä ja valehtelijoita löytyy, mutta tämäkin kannattaa ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta millä ne perheet sinne kurssille pakotetaan? Vapaaehtoista kurssia ja oppia riittää kyllä, Marttojen, työväenopistojen jne kurssit ja materiaalit.
Mutta kun ei kiinnosta.
Siinä vaiheessa kun perhe hakee + heille myönnetään ekan kerran toimeentulotukea, voisi olla sidoksissa tuollaiseen kurssiin.
Ja siellä ne tyypit syljeskelisi tupakkapaikalla ja valittaisi, miten heitä nöyryytetään ja ihmisoikeuksiaan rikotaan. Sitten keksittäisiin syitä vapautua tämmöisestä "kiusaamisesta".
Osaan kuvitella oman äitini reaktion tuollaiseen, istuisi siellä nokka pystyssä varomassa kynsiää, ihan periaatteesta jatkaisi vanhaa toimintatapaa, halveksien "tyhmiä marttoja" ja vastaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jollain on sairaus, niin kuin osalla oikeasti myös on, niin sairauden takia ei välttämättä pysty
- tekemään töitä, vaikka virallisesti ei ole työkyvyttömän papereita saanut (niitä myönnetään vasta todella sairaille ja sairauden pitää olla lääkärille näkyvä ja pitkään kestävä)
- hakemaan niitä parhaita tarjouksia kolmesta eri marketista
- kokkamaan pitkän kaavan mukaan päivittäin ja pitäytymään aina ruokasuunnitelmassa
- nukkumaan säännöllisessä rytmissä esim. kivun takia
- ulkoilemaan ja liikkumaan lasten kanssa säännöllisesti
Tällaisia vaikeuksia, jotka näkyvät ihan samalla lailla kuin henkinen elämänhallinnan ongelma, voi olla monilla fyysisestikin sairailla, joilla hoito ei ole missään ideaalisessa tasapainossa. Toivoisi, että tällaiset ihmiset saisivat paremmin tukea ja ymmärrystä esimerkiksi sosiaalityön puolelta. Leima "elämänhallinnan ongelma" ja lapsien poisotto ei ole mikään inhimillinen ratkaisu, jos vanhempi on muuten ihan järjissään.
Toki pitkä sairastaminen eristää yhteiskunnasta, sosiaalisesta elämästä ja työelämästä, jolloin psyykkinenkin puoli kärsii ennen pitkää.
Jos on niin sairas ettei normaali elämä oikein lainkaan onnistu, niin lapsetko siitä pitää pistää maksamaan?
Sitä suuremmalla syyllä ruokakassin sijaan lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoistyö on järjetööntä jos rahat menevät kankkulakaivooon.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö on järjetööntä jos rahat menevät kankkulakaivooon.
Siiinä ei ole pohjaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisiakin kaiiivoja on että kun heittää sinne jonkun killinkin saaa toivoa parempaaa elämää itsellleen.
Parasta olisi, jos valtio tai joku muu kustantaisi sairauden vuoksi pysyvästi työkyvyttömille, joilla on elämänhallinta noin pahasti pielessä, ilmaisen sterilisaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta olisi, jos valtio tai joku muu kustantaisi sairauden vuoksi pysyvästi työkyvyttömille, joilla on elämänhallinta noin pahasti pielessä, ilmaisen sterilisaation.
Lasten kannalta ajateltuna, kyllä. Mutta tähän tulee heti natsikortti, vain aikuisilla on oikeuksia, ei lapsilla.
Hävisi sitten se "laupias samarialainen" , ei tainnut kiinnostaa mitä lapset ajattelevat aikuisena tämmöisestä ruokakassiavusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samankaltaisia tilanteita esim. ennen joulua.
Jokaikinen ihminen tietää että joulu tulee kerran vuodessa ja silti "vähävaraiset" perheet kerjäävät lapsille lahjoja jouluksi.
Jos pitkään jatkunut "köyhyys" aiheuttaa ongelmia suunnitella tulevaisuutta tai kyvyttömyyttä käyttää olemassa olevia rahoja välttämättömään, eivätkö nämä ihmiset kaipaa enemmän neuvontaa, jopa edunvalvojaa kuin lahjakortteja ja ruokakasseja?
Oletan, joskaan en varmuudellla tiedä, että lähestulkoon jokaiselle kansalaiselle taataan n. 500 euroa henkilökohtaisiin menoihin (ruoka, puhtaus etc).
Kuinka voi olla mahdollista etteivät ihmiset kuitenkaan tällä rahalla selviä jokapäiväisistä menoistaan.
Olisi valaisevaa saada joltain maamme superköyhältä informaatiota asiasta.
Nimim, olen itsekin pienituloinen 1000/kk.
Tämäkin on mielestäni epäreilua että vastuulliset pienituloiset eivät saa toisaalta mitään ylimääräistä apua, koska eivät sitä "tarvitse" verrattuna näihin, jotka sössivät jatkuvasti asiansa. Joku pienituloinen äiti kitkuttelee koko vuoden saadakseen lahjat lapsilleen ja toinen käyttää rahat holtittomasti itseensä. Vuoden loputtua jälkimmäinen on avun tarpeessa ja ensimmäinen ei saa mitään. Toki kun on kyse lapsista, niin molempien perheiden lapset tulee olla tasa-arvoisia et siinä mielessä kinkkistä
Tässä maassa ongelma on se, että oikein toimivat ja tunnolliset repivät selkänahastaan ja jotkut evvk-tyypit tekevät mitä haluavat muiden kustannuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samankaltaisia tilanteita esim. ennen joulua.
Jokaikinen ihminen tietää että joulu tulee kerran vuodessa ja silti "vähävaraiset" perheet kerjäävät lapsille lahjoja jouluksi.
Jos pitkään jatkunut "köyhyys" aiheuttaa ongelmia suunnitella tulevaisuutta tai kyvyttömyyttä käyttää olemassa olevia rahoja välttämättömään, eivätkö nämä ihmiset kaipaa enemmän neuvontaa, jopa edunvalvojaa kuin lahjakortteja ja ruokakasseja?
Oletan, joskaan en varmuudellla tiedä, että lähestulkoon jokaiselle kansalaiselle taataan n. 500 euroa henkilökohtaisiin menoihin (ruoka, puhtaus etc).
Kuinka voi olla mahdollista etteivät ihmiset kuitenkaan tällä rahalla selviä jokapäiväisistä menoistaan.
Olisi valaisevaa saada joltain maamme superköyhältä informaatiota asiasta.
Nimim, olen itsekin pienituloinen 1000/kk.
Tämäkin on mielestäni epäreilua että vastuulliset pienituloiset eivät saa toisaalta mitään ylimääräistä apua, koska eivät sitä "tarvitse" verrattuna näihin, jotka sössivät jatkuvasti asiansa. Joku pienituloinen äiti kitkuttelee koko vuoden saadakseen lahjat lapsilleen ja toinen käyttää rahat holtittomasti itseensä. Vuoden loputtua jälkimmäinen on avun tarpeessa ja ensimmäinen ei saa mitään. Toki kun on kyse lapsista, niin molempien perheiden lapset tulee olla tasa-arvoisia et siinä mielessä kinkkistä
Tässä maassa ongelma on se, että oikein toimivat ja tunnolliset repivät selkänahastaan ja jotkut evvk-tyypit tekevät mitä haluavat muiden kustannuksella
Jep. Eikä heidän toimintaansa sovi yhtään kyseenalaistaa, ainoa mikä heille kelpaisi olisi lisää vastikkeetonta rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samankaltaisia tilanteita esim. ennen joulua.
Jokaikinen ihminen tietää että joulu tulee kerran vuodessa ja silti "vähävaraiset" perheet kerjäävät lapsille lahjoja jouluksi.
Jos pitkään jatkunut "köyhyys" aiheuttaa ongelmia suunnitella tulevaisuutta tai kyvyttömyyttä käyttää olemassa olevia rahoja välttämättömään, eivätkö nämä ihmiset kaipaa enemmän neuvontaa, jopa edunvalvojaa kuin lahjakortteja ja ruokakasseja?
Oletan, joskaan en varmuudellla tiedä, että lähestulkoon jokaiselle kansalaiselle taataan n. 500 euroa henkilökohtaisiin menoihin (ruoka, puhtaus etc).
Kuinka voi olla mahdollista etteivät ihmiset kuitenkaan tällä rahalla selviä jokapäiväisistä menoistaan.
Olisi valaisevaa saada joltain maamme superköyhältä informaatiota asiasta.
Nimim, olen itsekin pienituloinen 1000/kk.
Tämäkin on mielestäni epäreilua että vastuulliset pienituloiset eivät saa toisaalta mitään ylimääräistä apua, koska eivät sitä "tarvitse" verrattuna näihin, jotka sössivät jatkuvasti asiansa. Joku pienituloinen äiti kitkuttelee koko vuoden saadakseen lahjat lapsilleen ja toinen käyttää rahat holtittomasti itseensä. Vuoden loputtua jälkimmäinen on avun tarpeessa ja ensimmäinen ei saa mitään. Toki kun on kyse lapsista, niin molempien perheiden lapset tulee olla tasa-arvoisia et siinä mielessä kinkkistä
Tällaiselle vanhemmalle soisi itsekin apua, mutta toisaalta ei ole oikein hylätä lapsia, joilla on muutenkin vastuuntunnoton vanhempi. Täytyisi olla systeemi, jolla varmistaa avun menevän juuri lapsille.
Asia on monimutkainen. Moni näistä on ajautunut tilanteeseensa hyväuskoisuuttaan ja/tai tietämättömyyttään. Ja tietämättömyys on eri asia kuin tyhmyys. Sosiaalitukijärjestelmä on todella monimutkainen. Osatakseen hakea apua, pitäisi ymmärtää, mitä apua mihinkin asiaan on saatavissa ja mistä. Ja mihin elämän arkisiin asioihin apua ei myönnetä.
Yksinkertainen esimerkki: tiskikone hajoaa. Perheessä on lapsia ja tiskiä tulee. Äidillä ehkä atooppinen ihokin vielä. Tilillä on rahaa, koska sinne juuri tuli asumistuki. Mennään ostamaan tiskikone. Luotetaan siihen, että rahan tiskikoneeseen saa sitten myöhemmin Kelasta/sossusta toimeentulotukena. No ei saakaan. Vuokrasta jää puuttumaan tiskikoneen verran, joten syntyy vuokrarästiä. Jotta seuraavassa kuussa saisi myös osan vuokrarästistäkin maksettua, jää sähkölasku maksamatta. Nyt onkin jo osaa edellisen kuukauden vuokrasta sekä sähkölasku rästissä. Toinen vaihtoehto on, että erilaisia asioita hankitaan osamaksulla niin kauan, kun luottotiedot on vielä kunnossa. Kuitenkin pian osamaksuja on enemmän kuin varaa maksaa. Toimeentulotuessa ei hyväksytä tarpeellisiksi menoiksi osamaksuilla hankittuja asioita.
Olen ollut kauan mukana näissä avustusryhmissä. Hyvin usein törmännyt tähän, että rahaa on käytetty ennenkuin siihen tarkoitukseen "korvamerkittyä" rahaa on olemassakaan. Tuet, jotka on tarkoitettu vuokranmaksuun, sähkölaskuun ja ruokaan, käytetäänkin johonkin muuhun. Vaikkapa uuteen astianpesukoneeseen, On ehkä kuultu, että joku jossain on joskus saanut astianpesukoneeseen toimeentulotukea ja uskottu, että astianpesukone kuuluu toimeentulotuessa huomioitaviin välttämättömiin menoihin. Kun ei tiedetä, että ei se automaattisesti kuulu. Sitten manataan Kelaa/sossua, joka "on tehnyt virheen". Vaikka mitään muuta virhettä ei ole tapahtunut kuin se, että henkilö on käyttänyt muihin asioihin tarkoitettuja rahoja sellaiseen, jota Kela/sossu ei kustanna kuin painavin perustein.
Olen avustanut vuosien varrella todella paljon itselleni tuntemattomia ihmisiä. En halua edes ajatella, miten suurella summalla yhteensä...puhutaan kuitenkin jo viisinumeroisesta summasta. Olen pyrkinyt avustusryhmissä valitsemaan sellaisia ihmisiä, joita ei mun eikä kenenkään muunkaan tarvitse auttaa seuraavat 30 vuotta. Sellaisia, joilla avuntarve on tilapäinen ja melko lyhytaikainenkin. Opiskelijoita, juuri eronneita, työttömyyden jälkeen juuri töihin päässeitä, joilla ensimmäinen palkka tulee kuitenkin vasta kuukauden lopussa. Myös sellaisia pienipalkkaisia, mahdollisesti osa-aikatyötä tekeviä, joilla on osunut kaksi taloutta heilauttavaa asiaa samalle kertaa (esim oma hammaslääkärissäkäynti ja kissan eläinlääkärissäkäynti).
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselllä on vain yhdet aivot ja kaksi kätttä.
Ja vain yksi pippeli. Mitä sillä toisella kädellä tekee?
Minä olen kauan joutunut toimeentulotuen anomuksia jo yhden muun perheenjäsenen sairauden vuoksi. Lääkekuluihin maksusitoumus näet. Vuosia oli väliä, pärjättiin ilman. Sitten nyt on tarve itseni vuoksi.
Mitä minä muistan, olen aina ne jutut, huushollinpito + anominen, pyrkinyt tunnollisesti pyörittämään periaatteella, ensin kun varaa maksetaan toimeentulotuen huomioimat laskut sekä jotkin mitättömän pienet pois ja ylipäätään laskut = velka mitä on minun näkökulmastani, sekä hankkimaan käteen maksamisista mustaa valkoisella ja toimittamaan ne todisteena, ne on jo hoidettu. Loppua sitten voi vasta käyttää yhtään mihinkään käyttövarana. Mikäli ei voi kaikkia, siirtää eräpäivää jostain niistä, mikä ei ole ne pakollisimmat huomioonotettavat, ja mitä voi netistä siirtää tai tiedossa, soittamalla saa ihan helposti sen tehtyä. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut ovat huomioitavia, mutta mikäli niitä on liikaa, kannattaa soittaa asiakasmaksuihin ja siirtää eräpäivää. Silloin ehtii saada päätöksen laskujen huomioimisesta ja saa niistä korvauksen tilille.
Ei missään nimessä mennä ensin maksamaan sairaalalaskua ja jätetä perustavampia maksamatta. Päinvastoin.
Ellei perustoimeentulotukeen myönnetä, voi vielä hakea apua kunnan kautta.
En tiedä miten se nyt sitten on nykyään oikein mutta kunnan sossun kanssa sillä metodilla pärjäsi sotkutta, jollei jokin normaalia ääliömpi tai pirullisempi tilapäinen tai uusi virkailija. Missä tapauksessa vein asian lautakuntaan ja voitin.
Suhtautuminen yleensä asiakkaana sellaiseen, jonka nähdään tunnollisesti hoitavan aina velvoitteet ensin, etenkin peruspakolliset heidän huomioimansa, oli normaalisti aina toimeentulotuen hakemisen suhteen toimiva. Toimiva "asiakkuus" jonka toimivuuteen mahdollisen rajoissa saattoi itse omalla toiminnalla selvästi vaikuttaa.
En tiedä onko se nyt edelleen näin mutta ei noin toimisesta koskaan ole ollut haittaa vaan päinvastoin. Ensin hoidetaan velvoitteet ja sitten mietitään muu. Mikäli on alaikäisiä jotka eivät saa ruokaa, tehkää itse lasu perheestänne kuntaan jotta satte apua.
No aika moni varmaan häpeää tilannettaan. Ja elämänhallinnan puute on harvoin itse aiheutettu ja kumpuaa ihan omasta lapsuudesta. Itse asiassa tunnistan siitä jotakin. Olen ollut melko kaoottinen, johtuen lapsuuden oloista. Kuitenkin olen pystynyt hoitamaan kodin, lapset jne, mutta olen itse kuormittunut liikaa. Sittemmin kaoottisuus on vähentynyt todella paljon (koska sain apua) ja pystyn ihan eri lailla, kuormittumatta, huolehtimaan arjen kissanhiekat ja pesut ja muut. Jos ihmisellä on paljon sisäistä kannettavaa, hänen on huomattavan vaikeaa jaksaa kiinnittää huomiota kaikkeen ympärillään olevaan.
Mutta millä ne perheet sinne kurssille pakotetaan? Vapaaehtoista kurssia ja oppia riittää kyllä, Marttojen, työväenopistojen jne kurssit ja materiaalit.
Mutta kun ei kiinnosta.