Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoistyö ja auttaminen, välillä kyllä mietityttää
03.07.2019 |
Olen vuosia auttanut vapaaehtoisesti eri ryhmien kautta, lähinnä vähävaraisia lapsiperheitä. Toivoisin kommentoinnin pysyvän asiallisena.
En tiedä sitten, kyynistyykö tässä ajan myötä kun tuntuu, että liian monella on se sama kaava, miksi apua tarvitaan, ja lähes aina ihan suoraa rahaa tai lahjakortteja.
Kärjistäen apua tarvitseva on aina yh-äiti. Yleensä useampi lapsi, pienillä ikäeroilla. Äidillä on aina sairaus/sairauksia, joiden hoitoon menee useita satasia kuussa. Usein myös ainakin jollain lapsista on joku sairaus myös, ja tyyliin vähintään kerran viikossa pitää käydä jossain kaukana hoidoissa. Äiti ei voi tehdä töitä sairauksien takia ja sairauksia ei ole varaa hoitaa.
Asutaan lähes aina liian kalliissa asunnossa, kela ei huomioi koko vuokraa kun liian kallis. Toisaalta voidaan myös asua liian huonossa asunnossa, jossa lämmityskulut on 500€/kk ja homeongelma.
Ex-puoliso on lähes aina tehnyt äidin nimissä velkaa ja sitä voi olla todella paljon. Äiti maksaa yksin exänsä tekemiä velkoja.
Lapsilla ei ole varaa harrastaa mitään, siksi istuvat koko kesän kotona.
Näiden asioiden takia perheellä ei ole koskaan ruokaa, vaatteita, ei edes esim ruokapöytää tai sänkyjä lapsille. Usein perheessä on vielä lemmikkejä, jotka näkevät nälkää. Ja usein ainakin joku lemmikki on myös käytetty eläinlääkärissä ja sinnekin tonnien lasku odottaa maksamista.
Tämä on hyvin tyypillinen tarina! Pienin muokkauksin näin ne menee. Mä ihmettelen kyllä välillä. Miten voi toisen nimissä tehdä velkaa esim 80 000€? Miksi tehdään lapsia vuoden ikäerolla, jos itse on lähtökohtaisesti jo niin sairas, ettei voi töihin? (Osahan on tyyliin ”koko ikänsä sairastanut sairauksia x)
Miksi otetaan lemmikkejä, jos edes lapsille ei ole ruokaa? Miksi lapset eivät voi leikkiä ulkona esim keskenään tai kavereiden kanssa, miksi pitää olla aina joku maksettu harrastus?
Ja eikö esim sairaala/lääke/sairaalassakäynti kuluihin todellakaan saa yhteiskunnalta mitään apuja ja tukea?
Mä toivoisin tästä järkevää keskustelua ja valaistusta näihin asioihin! Ja huom! Minä autan edelleen moniakin perheitä, mutta ehkä satunnaisia s-kaupan lahjakortteja parempaa apua olisi saada nää asiat oikealle tolalleen, kun en vain voi käsittää, että miten kaikki tämmöset tilanteet on mahdollisia?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalamaksuista monella on virheellinen käsitys, esim maksukaton täytyttyä pitää kuitenkin maksaa alempaa päivämaksua.
Mutta oikeasti koyhillä eli toimeentulotuella elävillä, nämä laskut maksetaan kokonaisuudessaan kelan/sossun toimesta. Ei niitä ruokarahoista maksella.
Pienituloinen eläkeläinen joutui kyllä itse maksamaan. Lääkkeitä tietty myös. Usea päätty i murhaan juuri ikuisen kitkuttelun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kaava kuin Jouluapua-ryhmässä. Mitään ei koskaan ole ja lapset näkee nälkää. Yhteiskunta maksaa jo kaiken, on tuetut lomat, Hopet, diakoniat ym ja jouluavun lisäksi synttäriavut ja sama kerjääminen jatkuu läpi vuoden. Huostaanotto olisi ainoa järkevä ratkaisu kun ei ole lapsille ruokaa, ei vaatetta, ei saippuaa, kaikki rempallaan. Ja lemmikit pois noista perheistä. Vanhemmilla vastaavasti kymmeniä kiloja ylipainoa. Tällainen luokka meille on nyt syntymässä että on oikein elää vapaamatkustajana koko elämänsä ja lisääntyä holtittomasti vaikka ei itsestäkään kyetä huolehtimaan.
Noissa apuryhmissä on syytä epäillä hyvin hämäriäkin. Täällä päin ainakin toiminut yksi johon pätee just se mitä ekalla sivulla joku toimintamalliksi kertoi eli ihmisten tulisi auttaa täysin anonyymejä sika säkissä luottaen jonkin sanaan joka pykännyt ryhmän ja on yp.
Minä olin yhdessä joskus 2.5v sitten joulunalusaikaa. Siellä oli mm silloinen paikallispoliitikko ja kansanedustaja. Josta nyt ei kyllä ole kummoinen käsitys ...
Eniveis minä katsoin koko hela diilin joksikin huijarien temmellyskentäksi. Jotain yhteyttä oli siihen partasuuhun jota julkisuudessa pengottu ja samoin johonkin paikalliseen porukkaan joilla ollut fb sivu (ei ryhmä). Se sivun tyyppi vaikutti lievästi sanoen epämääräiseltä. Googlailin häntä kerran joko yleisesti tai fb haussa ja silloin esiin tuli jotain vanhoja postauksia, joissa tämä myönsi tekevänsä tuota muka avustusjutussa mukana olemista - avun tarjoajana - oikeasti perheen elätykseksi elinkeinona eli tyyliin kun esiinnytään että avustetaan niin saadan kerättyä itselle millä eketään. Jotain mainintaa rikollisemmasta tai muusta epärehellisestä taustasta muistelen myös olleen. Tyyppi oli fb kuvissa sellainen rosmon stereotypian näköinen tyyppi.
Jätin koko ryhmän..
En voinut tajuta millaiset ihmiset purematta nielevät koko homman.
Yp:n käsitys ns tuettavista oli myös erikoista lajia. Vai mitä mieltä olette oikeasti pienen lapsen köyhästä yh-äidistä jonka on ollut kaikkilla rahoilla ostettava kalliita lahjojapari kolmi vuotiaalle ja sitten itketään apua, koska sossu ilkeä, ja pitäisi maksaa laskut ja ruuat sekä ne kuuluisat "jouluruuat lapselle"?
Eihän tuollaisia juttuja usko edes oma juhakaan, täytyy mielestäni olla todella tyhmiä ja hulluja jotka uskovat tällaisia stooreja tai avustelisivat moisia ihmisiä. Lasuhan sellaisesta äidistä kiireen vilkkaa, lapsi oitis pois!
Ylipäätään ihmettelen todella tätä ns nimenomaisen jouluruoan kerjäys -ilmiötä. En millään käsitä yhtään.
Ja olen itse keski-ikäinen sairas ihminen minimituloilla, tiedän mitä avuntarve on ja kun sitä ei tarpeellisissa määrin saa, ja jää heitteille ns kunnan sossun taholta - ei uskoisi moista edes olevan olemasa ja tälläkin on näin käynyt syöpään sairastuminen todettua, joutua leikkaukseen ja sytostaattihoitoihin - niin tiedän että on hätää ja avun tarvetta missä jätetään heitteille, kyllä.
Ja lapsuusaikani oli perheessä, missä perheenisä oli juoppo ja väkivaltainen sekä ajoi lumihankeen ja ruuat olivat tasan hänen, eikä maaseudulla siihen maailmanaikaan meidänkään äiti mitään apua saanut mistään. Minä olin ainasairas kotona hoidettava, toinen täysin peeaa eikä mitään turvaverkkoa millä päästä pois tilanteesta. Hyvä kun hengissä säilyttiin. Vähältä piti. Isä huhtoi jopa kirveen kanssa.
Mutta nykyään näkyy olevan kyllä myös olemassa tietynlainen segmentti porukkaa, naisväkeä, joka ... on ehkä parempi jättää ne sanat sanomatta?
Ainoa mitä tuohon olisi
- ehkäisyvalistusta lisää nuorille ja nuoremmille naisille
- sterin saamisen helpotusta ja ehdottelua niille joilla on jo lapsia sekä ohjausta sosiaalityöhön kun niitä alkaa kerryskellä "yli"
- erittäin paljon taloudenpidon opetusta koulussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku uusi amerikkalainen trendi että toiset harrastaa hyväntekeväisyyttä omantunnon, taivaspaikan, minkä takia? Toiset sitten taas tekeytyvät hyväntekeväisyyden kohteeksi, trailerparkin porukaksi?
Suomi on pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lippulaivoja, kyllä täällä yhteiskunta tulee vastaan niin ettei yksittäisten ihmisten tarvitse!
Ihme teatteria, kummaltakin osapuolelta.
Kuka pyyteettömästi menee toisen ovelle katsomaan kurjuutta?
Kuka sitä kurjuutta itselleen järjestää saadakseen enemmän hyväntekeväisyyttä?
Lasut kehiin koko porukalle.
Olen samaa mieltä. Nuo auttajat on aivan totaalisen pihalla. Älyttömän pinnallisia, ymmärtämättömiä, elää omassa kuplassaan ja omissa kuvitelmissaan, aivan vieraantuneita todellisuudesta ja elämästä ja tunteista ja ihmisistä. Menee autettavan ovelle, "mä tulin vain piipahtamaan", sitten istutaan kahvipöytään ja udellaan autettavan kaikki huolet ja vähän väliä toistellaan "no voihan, sepä kurja" ja sitten poistutaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää ja turhaa kuin tuollaiset piipahtelijat. Hermot menee.
Koskaan en ole mennyt kenenkään ovelle vain piipahtelemaan.
Jokainen tapaus on ITSE PYYTÄNYT apua ja määritellyt itse sen, mitä tarvitsee. Sitten on sovittu, että pääseekö henkilö hakemaan esim ruokakassin/lahjakortin itse vai viedäänkö se hänelle kotiin. He itse antavat osoitteensa, mihin sovittuna aikana apu toimitetaan. Lahjakortin toki voi myös postittaa jos se apua tarvitsevalle sopii.
Kahvipöytään ei ole tainnut kukaan koskaan pyytää ja minusta kuulumisten kysely on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.
Mutta teetpä niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin.
Enkä pidä itseäni vieraantuneena todellisuudesta. Ennemminkin iso osa päättäjistä yms ylemmän luokan ihmisistä on niitä vieraantuneita. Eihän heidän mielestään tällaista edes ole. Mutta kun on. Mitä kauhean väärin siinäkin on, jos haluaa auttaa? Tai jos on parempi ehdotus MITEN auttaa, niin otan neuvoja kyllä vastaan!
En minä halua kenellekään pahaa, yritän pieneltä osaltani edes joskus helpottaa jonkun toisen elämää. Mutta nähtävästi se tämäkin demonisoidaan tiettyjen ihmisten osalta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samankaltaisia tilanteita esim. ennen joulua.
Jokaikinen ihminen tietää että joulu tulee kerran vuodessa ja silti "vähävaraiset" perheet kerjäävät lapsille lahjoja jouluksi.
Jos pitkään jatkunut "köyhyys" aiheuttaa ongelmia suunnitella tulevaisuutta tai kyvyttömyyttä käyttää olemassa olevia rahoja välttämättömään, eivätkö nämä ihmiset kaipaa enemmän neuvontaa, jopa edunvalvojaa kuin lahjakortteja ja ruokakasseja?
Oletan, joskaan en varmuudellla tiedä, että lähestulkoon jokaiselle kansalaiselle taataan n. 500 euroa henkilökohtaisiin menoihin (ruoka, puhtaus etc).
Kuinka voi olla mahdollista etteivät ihmiset kuitenkaan tällä rahalla selviä jokapäiväisistä menoistaan.
Olisi valaisevaa saada joltain maamme superköyhältä informaatiota asiasta.
Nimim, olen itsekin pienituloinen 1000/kk.
Tämäkin on mielestäni epäreilua että vastuulliset pienituloiset eivät saa toisaalta mitään ylimääräistä apua, koska eivät sitä "tarvitse" verrattuna näihin, jotka sössivät jatkuvasti asiansa. Joku pienituloinen äiti kitkuttelee koko vuoden saadakseen lahjat lapsilleen ja toinen käyttää rahat holtittomasti itseensä. Vuoden loputtua jälkimmäinen on avun tarpeessa ja ensimmäinen ei saa mitään. Toki kun on kyse lapsista, niin molempien perheiden lapset tulee olla tasa-arvoisia et siinä mielessä kinkkistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lämpimästi, että jos teillä on aito halu auttaa tällaisia perheitä, niin toimitte jonkin virallisen, pitkään toimineen järjestön tai lastensuojelun kautta. Facebook-ryhmät ja muut tarkoittavat varmasti hyvää, mutta jos kenelläkään toiminnassa ei ole kokonaisnäkemystä tai -vastuuta kyseisen perheen tilanteesta ja kohtaamiset jäävät irrallisiksi, tällaisista ruokakasseista ei ole paljon hyötyä.
Ainakin MLL kouluttaa ja koordinoi perhekummeja ja moni taho järjestää tukiperheitä ja tukihenkilöitä. Mä olen itse ollut nyt 10-vuotiaan lapsen tukihenkilö muutaman vuoden eli nähdään pari kertaa kuussa ja touhutaan kaikenlaista. Lapsen perhetilanne on vähän sellainen kuin tässä on kuvailtu, enkä mä tietenkään voi sitä tilannetta mihinkään muuttaa, mutta tarjoan lepohetkiä, virkistystä, tukea ja ehkä vähän toisenlaista aikuisuuden mallia. Mä myöskin tiedän, että mun ei tarvi märehtiä tai yrittää korjata perheen tilannetta, koska sossu seuraa, että lapsella on riittävän hyvä olla kotona ja pitää yhteyttä eri tahoihin (koulu, lääkärit yms).
Tälläkin palstalla usein kysellään, että eikö voisi pyytää sossusta tukiperhettä - mutta kun ne tukiperheet on yleensä ihan tavallisia perheitä, jonkun täytyy ensin ruveta sellaisiksi.
Meillä on jokaisella oma erilainen persoonamme joille eri asiat tärkeitä. Mutta yhdestä asiasta tahdon kerran jossain polkea jalkaa:
millaisia ihmisiä ÄIDEIKSI, jotka itse tahallaan tehneet lapsia tai valinneet ne*monituiset* vahingot pitää, on ne joille kauhean rahanpuutteen ja "joluruokien" sun muiden ulvomisen keskellä
- tehtaillaan vaan lisää pentuja kärsimään puutetta kun uskonto tms
tai
- on elämän tärkeitä päihteet, tupakka ja viihteellä olo eri muodoissa kartsalla pyöriminen kaarestamassa jotain jätkiä kuin 15v pimut kuvitellen 35-45 akkoina olevansa jotain hotteja beibejä (...)
tai / ja
sekä sellaiset ulkokultaiset oman ulkomuodon kanssa leikkimiset kuin meikit, ihonhoitosarjat, hajuvedet, tekoripset, tekokynnet, tekorusketukset, hiuksien värjäilyt ja pidennykset, sokeroinnit, muotikuteet ja julmetun kasan korkeakorkoisia sandaletteja ja muotipopoja keräily, muoti- ja naistenlehtien tilaukset ja kaikki vastaava höskä?
Kun pitäisi hoitaa niille omille lapsille vaatteet, kengät, puhtaus, ruoka, lääkkeet ja kohtuullista huviketta ja harrastusta. Viedäedes kirjastoon tai uimaan tai pyöräilyretkelle lapsia vähän...
Kysyn vaan!
Minä tajuaisin jonkin järkevän halvan harrastuksen, mutta tuollaisille toisille naisille en tahdo edes päivää sanoa. Oma asia ellei ole lapsia, mutta kun on!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku uusi amerikkalainen trendi että toiset harrastaa hyväntekeväisyyttä omantunnon, taivaspaikan, minkä takia? Toiset sitten taas tekeytyvät hyväntekeväisyyden kohteeksi, trailerparkin porukaksi?
Suomi on pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lippulaivoja, kyllä täällä yhteiskunta tulee vastaan niin ettei yksittäisten ihmisten tarvitse!
Ihme teatteria, kummaltakin osapuolelta.
Kuka pyyteettömästi menee toisen ovelle katsomaan kurjuutta?
Kuka sitä kurjuutta itselleen järjestää saadakseen enemmän hyväntekeväisyyttä?
Lasut kehiin koko porukalle.
Olen samaa mieltä. Nuo auttajat on aivan totaalisen pihalla. Älyttömän pinnallisia, ymmärtämättömiä, elää omassa kuplassaan ja omissa kuvitelmissaan, aivan vieraantuneita todellisuudesta ja elämästä ja tunteista ja ihmisistä. Menee autettavan ovelle, "mä tulin vain piipahtamaan", sitten istutaan kahvipöytään ja udellaan autettavan kaikki huolet ja vähän väliä toistellaan "no voihan, sepä kurja" ja sitten poistutaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää ja turhaa kuin tuollaiset piipahtelijat. Hermot menee.
Koskaan en ole mennyt kenenkään ovelle vain piipahtelemaan.
Jokainen tapaus on ITSE PYYTÄNYT apua ja määritellyt itse sen, mitä tarvitsee. Sitten on sovittu, että pääseekö henkilö hakemaan esim ruokakassin/lahjakortin itse vai viedäänkö se hänelle kotiin. He itse antavat osoitteensa, mihin sovittuna aikana apu toimitetaan. Lahjakortin toki voi myös postittaa jos se apua tarvitsevalle sopii.
Kahvipöytään ei ole tainnut kukaan koskaan pyytää ja minusta kuulumisten kysely on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.
Mutta teetpä niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin.Enkä pidä itseäni vieraantuneena todellisuudesta. Ennemminkin iso osa päättäjistä yms ylemmän luokan ihmisistä on niitä vieraantuneita. Eihän heidän mielestään tällaista edes ole. Mutta kun on. Mitä kauhean väärin siinäkin on, jos haluaa auttaa? Tai jos on parempi ehdotus MITEN auttaa, niin otan neuvoja kyllä vastaan!
En minä halua kenellekään pahaa, yritän pieneltä osaltani edes joskus helpottaa jonkun toisen elämää. Mutta nähtävästi se tämäkin demonisoidaan tiettyjen ihmisten osalta.
Aika harva mahdollistaja varmaan haluaa nimenomaan pahaa sille kohteelle. Mutta silti on kyse mahdollistamisesta, ei oikeasta auttamisesta.
Tuossa joku jo edellä kirjoitti mikä auttaa: lisää määrärahaa sekä lastensuojelulle että eläintensuojeluun, jotta se ei jätä lapsia ja eläimiä tuollaisen aikuisen armoille. Eikä ne kaikki kelvottomat vanhemmat ole äitejä.
Auttamisesta tulee auttajalle hyvä mieli, mutta kannattaa miettiä että auttaako se oikeasti niitä lapsia (ja eläimiä), vai mahdollistaako se vaan asioiden rempallaan olon. Ja olisiko heille parempi ruokakassin sijaan soittaa viranomaiset tarkistamaan, mikä se perheen tilanne oikeasti on. Nyt siellä on ruokaa, ja viranomaisten vaikeampi puuttua tilanteeseen. Mutta entä ensi viikolla, ensi kuussa, kun lapset kasvavat?
Mun perhettä auttoivat juuri kaltaisesi, ja monta kertaa olen miettinyt miksei kukaan vaan soittanut lastensuojeluun. Ne satunnaiset ruokakassit ja sähkölaskun maksut mahdollistivat sen verran julkisivua, että perhehelvetti loppui vasta aikuistuin ja pääsin pois. Eli tekivät pahaa.
Vierailija kirjoitti:
No kerro miten saan sen kontaktin vieraaseen ihmiseen? Mitkä on ne taikasanat? En minä osaa...haluaisin kyllä, voisin auttaa muullakin tavoin, ihan sillä aikaanikin antamalla, mutta en osaa kai tarjota sitä oikealla tavalla :/
Et mitenkään, kun ne eivät kaipaa apua. Mitä omaa tarvettasi sinä yrität täyttää tällä "auttamisella", mitä omantunnon ääntä yrität vaimentaa? Et voi auttaa ihmisiä jotka eivät halua apua. Antamalla rahaa tai ruokaa vain mahdollistat heidän elämäntyylinsä, se on yhä yhtä avuliasta kuin alkoholin antaminen alkoholistille. Siitä tulee hyvä mieli vain sinulle, ja lopulta se pitkällä tähtäimellä pahentaa niiden lasten tilannetta. Mieti miksi sinulla on niin suuri tarve "auttaa", että se menee kaiken järjen yli? Tässä ketjussa on jo annettu monia muita paljon tehokkaampia tapoja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin hetken aikaa avustusryhmässä ja etsin avustettavaa kunnes törmäsin hyvin tutun kuuloiseen perheeseen. Kyseessä oli entinen opiskelukaveri, jonka kanssa olin aina välillä tekemisissä. Perheen nyyhkytarinaan oli mainittu kaikki mahdolliset diagnoosit ja laskut, mutta VELATON omistusasunto oli muuttunut vuokra-asunnoksi, useammasta lapsesta saatavat elarit unohtuneet ja myös se, että perheen aikuiset olivat kummatkin keskituloisia ja ihan töissä. Elämänhallinta näillä on hukassa, mutta ei se rahasta ole kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku uusi amerikkalainen trendi että toiset harrastaa hyväntekeväisyyttä omantunnon, taivaspaikan, minkä takia? Toiset sitten taas tekeytyvät hyväntekeväisyyden kohteeksi, trailerparkin porukaksi?
Suomi on pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lippulaivoja, kyllä täällä yhteiskunta tulee vastaan niin ettei yksittäisten ihmisten tarvitse!
Ihme teatteria, kummaltakin osapuolelta.
Kuka pyyteettömästi menee toisen ovelle katsomaan kurjuutta?
Kuka sitä kurjuutta itselleen järjestää saadakseen enemmän hyväntekeväisyyttä?
Lasut kehiin koko porukalle.
Olen samaa mieltä. Nuo auttajat on aivan totaalisen pihalla. Älyttömän pinnallisia, ymmärtämättömiä, elää omassa kuplassaan ja omissa kuvitelmissaan, aivan vieraantuneita todellisuudesta ja elämästä ja tunteista ja ihmisistä. Menee autettavan ovelle, "mä tulin vain piipahtamaan", sitten istutaan kahvipöytään ja udellaan autettavan kaikki huolet ja vähän väliä toistellaan "no voihan, sepä kurja" ja sitten poistutaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää ja turhaa kuin tuollaiset piipahtelijat. Hermot menee.
Koskaan en ole mennyt kenenkään ovelle vain piipahtelemaan.
Jokainen tapaus on ITSE PYYTÄNYT apua ja määritellyt itse sen, mitä tarvitsee. Sitten on sovittu, että pääseekö henkilö hakemaan esim ruokakassin/lahjakortin itse vai viedäänkö se hänelle kotiin. He itse antavat osoitteensa, mihin sovittuna aikana apu toimitetaan. Lahjakortin toki voi myös postittaa jos se apua tarvitsevalle sopii.
Kahvipöytään ei ole tainnut kukaan koskaan pyytää ja minusta kuulumisten kysely on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.
Mutta teetpä niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin.Enkä pidä itseäni vieraantuneena todellisuudesta. Ennemminkin iso osa päättäjistä yms ylemmän luokan ihmisistä on niitä vieraantuneita. Eihän heidän mielestään tällaista edes ole. Mutta kun on. Mitä kauhean väärin siinäkin on, jos haluaa auttaa? Tai jos on parempi ehdotus MITEN auttaa, niin otan neuvoja kyllä vastaan!
En minä halua kenellekään pahaa, yritän pieneltä osaltani edes joskus helpottaa jonkun toisen elämää. Mutta nähtävästi se tämäkin demonisoidaan tiettyjen ihmisten osalta.
Aika harva mahdollistaja varmaan haluaa nimenomaan pahaa sille kohteelle. Mutta silti on kyse mahdollistamisesta, ei oikeasta auttamisesta.
Tuossa joku jo edellä kirjoitti mikä auttaa: lisää määrärahaa sekä lastensuojelulle että eläintensuojeluun, jotta se ei jätä lapsia ja eläimiä tuollaisen aikuisen armoille. Eikä ne kaikki kelvottomat vanhemmat ole äitejä.
Auttamisesta tulee auttajalle hyvä mieli, mutta kannattaa miettiä että auttaako se oikeasti niitä lapsia (ja eläimiä), vai mahdollistaako se vaan asioiden rempallaan olon. Ja olisiko heille parempi ruokakassin sijaan soittaa viranomaiset tarkistamaan, mikä se perheen tilanne oikeasti on. Nyt siellä on ruokaa, ja viranomaisten vaikeampi puuttua tilanteeseen. Mutta entä ensi viikolla, ensi kuussa, kun lapset kasvavat?
Mun perhettä auttoivat juuri kaltaisesi, ja monta kertaa olen miettinyt miksei kukaan vaan soittanut lastensuojeluun. Ne satunnaiset ruokakassit ja sähkölaskun maksut mahdollistivat sen verran julkisivua, että perhehelvetti loppui vasta aikuistuin ja pääsin pois. Eli tekivät pahaa.
Tosi hyvä kirjoitus. Mun puoliso on sellaisesta perheestä, joka ei koskaan päätynyt lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka syytä olisi ollut. Hän on positiivinen, sinnikäs ja sosiaalinen tyyppi ja on varmaan ollut lapsena aika symppis, ja siksi hän on saanut paljon "apua" eli tyyliin päässyt usein syömään kavereiden kotiin ja joskus joku opettaja on tarjonnut hänelle pikkuhommista taskurahaa, joka on mennyt ruokaan. Nyt aikuisena hän on ollut vähän katkera siitä, että kukaan näistä auttajista ei ottanut yhteyttä lastensuojeluun. Tavallaan he hyväksyivät tilanteen sellaisena kuin se on, ja lapsellekin jäi sellainen kuva, että se, miten häntä laiminlyödään kotona, on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
500€/kuukausi lämmityskulut on täyttä valhetta, tai sitten asutaan jossain isossa 400 neliöisessä vanhassa kartanossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro miten saan sen kontaktin vieraaseen ihmiseen? Mitkä on ne taikasanat? En minä osaa...haluaisin kyllä, voisin auttaa muullakin tavoin, ihan sillä aikaanikin antamalla, mutta en osaa kai tarjota sitä oikealla tavalla :/
Et mitenkään, kun ne eivät kaipaa apua. Mitä omaa tarvettasi sinä yrität täyttää tällä "auttamisella", mitä omantunnon ääntä yrität vaimentaa? Et voi auttaa ihmisiä jotka eivät halua apua. Antamalla rahaa tai ruokaa vain mahdollistat heidän elämäntyylinsä, se on yhä yhtä avuliasta kuin alkoholin antaminen alkoholistille. Siitä tulee hyvä mieli vain sinulle, ja lopulta se pitkällä tähtäimellä pahentaa niiden lasten tilannetta. Mieti miksi sinulla on niin suuri tarve "auttaa", että se menee kaiken järjen yli? Tässä ketjussa on jo annettu monia muita paljon tehokkaampia tapoja auttaa.
Siis kuten sanoin, nämä perheet itse pyytää apua. En mene ovelta ovelle kyselemään, kuka tarttis ja mitäkin.
Aloitukseen kirjoitinkin, että alanko kyynistyä tähän hommaan, kun kaava aina näyttää olevan sama, samat syyt jne. Ainakin alkuun nämä tarinat todella otti sydämeen, lapsiparat nälissään ja apua ei saa mistään. Eihän se mitään omatunnon äänen vaimentamista ole, jos toisen ihmisen katastrofi koskettaa ja tulee halu auttaa! Tai itse koen sen normaalina tunteena normaalille tuntevalle ihmiselle.
Sitten kun mukana on jonkin aikaa, sun nimi tulee tutuksi, sua lähestytään eri pyynnöin, sua haastetaan siihen ja tähän mukaan. Totta kai sanon välillä ei, väliin olen pitkäänkin pois kuvioista, mut väliin tuntuu tosi pahalta kieltäytyä! Tai ohittaa joku pyyntö. Ehkä joku osaa sitten kirjoittaa dramaattisemmin ja siihen jotenkin pysähtyy, et hyi kauhee mikä tilanne, pitäs yrittää auttaa.
Tosin tuntuu, että tämä kohta kääntyy tässä keskustelussa niin, että me auttajat ollaankin syypäitä näiden kaikkien huonoon tilanteeseen. Et jos meitä ei olis, kaikilla olis paremmin.
Mut myönnettäköön, oon välillä ajatellut lopettaa, pahan mielen saa helpommallakin, esim näin kirjoittamalla tänne asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksen mukaan aika moni noista autettavista on ihan oikeasti vähän yksinkertaisia, jotkut jopa heikkolahjaisia. Kilttejä ja sinisilmäisiä niin että heitä voi viilata linssiin ihan mennen tullen. Heidän osaltaan on esim. tukikäsittelyissä tapahtunut virhe tai heiltä jäänyt joku liite laittamatta tai jotain joka vaikuttaa tukien ym myöntämiseen.
Monella saattaa myös olla sairaus joka vaikuttaa ihan älylliseen suoriutumiseen ja jaksamiseen (aivovamma, masennus, ADHD, FAS). Huono-osaisuus on aika periytyvää.
Nämä ihmiset on siitä kiitollisia autettavia että kun heidät saadaan asianmukaisen avun piiriin ja esim. viranomaistahoille kontaktit kuntoon, he pärjäävät kyllä eteenpäin.
Ison lapsilauman syitä on varmaan monia, itselle tulee ekana mieleen mm. ehkäisyn puute rahojen vähyyden takia, se että ehkäisystä ei osata/ymmärretä huolehtia, voimavarat on niin loppu ettei saa ehkäisyä hankittua, uskonnollinen vakaumus, ja sitten ihan se että ei yksinkertaisesti kykene tekemään aborttia vaikka kuinka se olisi järkevää.
Yksinhuoltajat on tunnetuin riskiryhmä köyhyydelle ja krooniset sairaudet ym. taas lisää parisuhdeongelmien riskiä.
Näiden syiden takia en ihmettele miksi autettavien materiaali on ap:n kuvaileman kaltaista. Toki sekaan mahtuu jos minkä näköistä viheltäjää, ihan puhtaita huijareitakin. Kaikki eivät kuitenkaan sitä ole ja siksi ainakin itse mielelläni katson kuitenkin aina jos voin jotenkin auttaa. Ja jos meiltä nyt kassillinen käytettyjä vaatteita päätyy jollekin joka niitä nyt ei ehkä ihan pakosti tarvitsisi niin ihan sama, kun en kuitenkaan niitä itse tarvitse.
Kuule kun nämä sun avustettavat ei ole mitään ihmisparkoja. Moni on mukana monessa eri avustustahossa lypsääkseen kaiken yhteiskunnalta. Kerjätään ruokaa niin on rahaa omiin menoihin. Kissanhiekkaa ei ollut vaihdettu koska ei kiinnosta kuten ei lastenkaan hygienia ja sossut käy näissä perheissä kyllä ja tietää hyvin millaista elo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro miten saan sen kontaktin vieraaseen ihmiseen? Mitkä on ne taikasanat? En minä osaa...haluaisin kyllä, voisin auttaa muullakin tavoin, ihan sillä aikaanikin antamalla, mutta en osaa kai tarjota sitä oikealla tavalla :/
Et mitenkään, kun ne eivät kaipaa apua. Mitä omaa tarvettasi sinä yrität täyttää tällä "auttamisella", mitä omantunnon ääntä yrität vaimentaa? Et voi auttaa ihmisiä jotka eivät halua apua. Antamalla rahaa tai ruokaa vain mahdollistat heidän elämäntyylinsä, se on yhä yhtä avuliasta kuin alkoholin antaminen alkoholistille. Siitä tulee hyvä mieli vain sinulle, ja lopulta se pitkällä tähtäimellä pahentaa niiden lasten tilannetta. Mieti miksi sinulla on niin suuri tarve "auttaa", että se menee kaiken järjen yli? Tässä ketjussa on jo annettu monia muita paljon tehokkaampia tapoja auttaa.
Siis kuten sanoin, nämä perheet itse pyytää apua. En mene ovelta ovelle kyselemään, kuka tarttis ja mitäkin.
Aloitukseen kirjoitinkin, että alanko kyynistyä tähän hommaan, kun kaava aina näyttää olevan sama, samat syyt jne. Ainakin alkuun nämä tarinat todella otti sydämeen, lapsiparat nälissään ja apua ei saa mistään. Eihän se mitään omatunnon äänen vaimentamista ole, jos toisen ihmisen katastrofi koskettaa ja tulee halu auttaa! Tai itse koen sen normaalina tunteena normaalille tuntevalle ihmiselle.
Sitten kun mukana on jonkin aikaa, sun nimi tulee tutuksi, sua lähestytään eri pyynnöin, sua haastetaan siihen ja tähän mukaan. Totta kai sanon välillä ei, väliin olen pitkäänkin pois kuvioista, mut väliin tuntuu tosi pahalta kieltäytyä! Tai ohittaa joku pyyntö. Ehkä joku osaa sitten kirjoittaa dramaattisemmin ja siihen jotenkin pysähtyy, et hyi kauhee mikä tilanne, pitäs yrittää auttaa.
Tosin tuntuu, että tämä kohta kääntyy tässä keskustelussa niin, että me auttajat ollaankin syypäitä näiden kaikkien huonoon tilanteeseen. Et jos meitä ei olis, kaikilla olis paremmin.
Mut myönnettäköön, oon välillä ajatellut lopettaa, pahan mielen saa helpommallakin, esim näin kirjoittamalla tänne asiasta.
Et nyt halua ymmärtää pointtia. Ne perheet eivät halua oikeaa apua, sellaista joka heitä oikeasti auttaisi. He haluavat rahaa (/perustarpeita jotta eivät joutuisi käyttämään niihin omaa rahaansa) jotta voivat jatkaa holtitonta elämäntapaansa. Sinun pitää oppia erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan.
On kaikkien parhaaksi kieltäytyä avunpyynnoiksi verhotuista rahapyynnoistä silloin kun annettu apu vain mahdollistaa tilanteen jatkumisen nykyisenkaltaisena. Nämä hyväksikäyttäjät osaavat kyllä kaikki manipulaatio- ja syyllistämiskeinot. Sun pitää selvittää itsellesi faktat esim. Suomen sosiaaliturvasta, jotta osaat erottaa valheet sieltä selitysten joukosta. Sulla pitää olla maalaisjärkeä esim. ymmärtää ettei kenelläkään ole jatkuvasti 500 euron lämmityskuluja tai ettei toisen ottamia velkoja joudu oikeasti maksamaan. Muuten olet ihan näiden vietävissä - ja kyllä, oikeasti vaan pahennat tilannetta. Ei se auta että tyonnät pään pensaaseen ja alat marttyyriksi kuinka "auttaakaan ei enää saisi". Se on just sitä itsekästä auttamista, kun mieluummin hommaat itsellesi hetkellisen kivan olon "auttamisesta", sen sijaan että oikeasti tekisit oikeita asioita oikeiden ihmisten eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro miten saan sen kontaktin vieraaseen ihmiseen? Mitkä on ne taikasanat? En minä osaa...haluaisin kyllä, voisin auttaa muullakin tavoin, ihan sillä aikaanikin antamalla, mutta en osaa kai tarjota sitä oikealla tavalla :/
Et mitenkään, kun ne eivät kaipaa apua. Mitä omaa tarvettasi sinä yrität täyttää tällä "auttamisella", mitä omantunnon ääntä yrität vaimentaa? Et voi auttaa ihmisiä jotka eivät halua apua. Antamalla rahaa tai ruokaa vain mahdollistat heidän elämäntyylinsä, se on yhä yhtä avuliasta kuin alkoholin antaminen alkoholistille. Siitä tulee hyvä mieli vain sinulle, ja lopulta se pitkällä tähtäimellä pahentaa niiden lasten tilannetta. Mieti miksi sinulla on niin suuri tarve "auttaa", että se menee kaiken järjen yli? Tässä ketjussa on jo annettu monia muita paljon tehokkaampia tapoja auttaa.
Siis kuten sanoin, nämä perheet itse pyytää apua. En mene ovelta ovelle kyselemään, kuka tarttis ja mitäkin.
Aloitukseen kirjoitinkin, että alanko kyynistyä tähän hommaan, kun kaava aina näyttää olevan sama, samat syyt jne. Ainakin alkuun nämä tarinat todella otti sydämeen, lapsiparat nälissään ja apua ei saa mistään. Eihän se mitään omatunnon äänen vaimentamista ole, jos toisen ihmisen katastrofi koskettaa ja tulee halu auttaa! Tai itse koen sen normaalina tunteena normaalille tuntevalle ihmiselle.
Sitten kun mukana on jonkin aikaa, sun nimi tulee tutuksi, sua lähestytään eri pyynnöin, sua haastetaan siihen ja tähän mukaan. Totta kai sanon välillä ei, väliin olen pitkäänkin pois kuvioista, mut väliin tuntuu tosi pahalta kieltäytyä! Tai ohittaa joku pyyntö. Ehkä joku osaa sitten kirjoittaa dramaattisemmin ja siihen jotenkin pysähtyy, et hyi kauhee mikä tilanne, pitäs yrittää auttaa.
Tosin tuntuu, että tämä kohta kääntyy tässä keskustelussa niin, että me auttajat ollaankin syypäitä näiden kaikkien huonoon tilanteeseen. Et jos meitä ei olis, kaikilla olis paremmin.
Mut myönnettäköön, oon välillä ajatellut lopettaa, pahan mielen saa helpommallakin, esim näin kirjoittamalla tänne asiasta.
Sorry, mutta minusta sinun tunteitasi tärkeämpää olisi, että lapset ja eläimet saisivat oikeasti apua. Eli pois tuollaisista olosuhteista.
Minä muistan monta kaltaistasi, joka varmaan tarkoitti hyvää, mutta sai aikaan lähinnä pahaa. Tai tavallaan hyvää, osa kyllä juorusi näkemästään pitkin kyliä (nettiä ei vielä olut), muttei vahingossakaan ottanut yhteyttä kehenkään joka olisi voinut todella auttaa ja aikaansaada muutoksen lapsen oloissa. Se olisi oikeasti auttanut, että mahdollisimman moni olisi soittanut viranomaisille.
Jos sitä lasua ei rohkene tehdä, tehkää nyt edes ilmoitus eläinsuojeluun.
Aina ihmetellyt tätä, että eikö ihmiset tiedä että toimeentulotuki korvaa suurimman osan vuokrasta, sähkön, vakuutuksen, terveysmenot, lääkkeet, sairaalat ym ja aikuiselle jää lähes 500e kuussa ja jokainen lapsi nostaa summaa, lapsen perusomavastuu on siellä 300e hujakoilla. Ja se on tosiaan ruokaan ja vaatteisiin käytettävää rahaa. Yhteiskunta ei ole velvollinen maksamaan kenenkään osamaksuja eikä vippivelkoja. Ne voi laittaa ulosottoon jos rahaa ei ole maksaa ja aikoo olla koko elämänsä tuilla.
No kerro miten saan sen kontaktin vieraaseen ihmiseen? Mitkä on ne taikasanat? En minä osaa...haluaisin kyllä, voisin auttaa muullakin tavoin, ihan sillä aikaanikin antamalla, mutta en osaa kai tarjota sitä oikealla tavalla :/
Oon tarjoutunut hoitamaan lapsia, pyytänyt kävelylle/leikkipuistoon jne. Yksi äiti otti lastenhoitoavun vastaan kerran ja mulla oli hauskaa niiden lasten kanssa ja lapsetkin silmin nähden nautti, mut sit ei heistä enää kuulunutkaan mitään koskaan enää. Jotenkin jäi vaivaamaan, teinkö jotain väärin kuitenkin. Ja tääkin tapahtui kauan aikaa sitten.
Nykyisin tuntuu, ettei näitä perheitä oikein uskalla mitenkään lähestyä, kun se ensikohtaaminenkin on sellainen, että halutaan vain äkkiä eroon kun apu on saatu.
Ja toisaalta haluan itseänikin säästää mielipahalta, kun torjutaan. Vapaaehtoistahan tämä on ja ei mun oo pakko yrittää, jos näkee etten ole tervetullut seuraan.