Jättäisitkö puolisosi jos tämä lihoisi holtittomasti?

Vierailija kirjoitti:

En jättäisi. Mieheni lihonnut suhteessamme 10kg vuosi tahtia. Nyt 160kg. Tuen häntä kyllä elämäntaparemontissa mutta rakkauteni ei vähene oli hän sitten tikkulaiha, normaalipainoinen tai sairaalloisen ylipainoinen

Lihominen ei vaikuta siihen, miten haluttavana häntä pidät? Hänen kroppansa on sinusta vähintään yhtä seksikäs nyt kuin suhteen alussakin?

Vierailija kirjoitti:

Olen jättämässä. Tai luultavasti liittomme loppuu. Mies ei jaksa enää mitään, seksiä on ehkä 10 kertaa vuodessa ja lähes kaikki minun aloitteestani, miehellä muitakin terveysongelmia jotka vaikuttaa paljon elämään, mutta ei suostu lääkäriin, ei jaksa eikä halua muuttaa mitään elämäntapoja. En vain jaksa enää ja haluan seksiä. Ja haluan ihmisen, joka jaksaa tehdä asioita ja joka huolehtii terveydestään. En jaksa kannatella toista.

Vain kymmenen kertaa seksiä vuodessa on aivan riittävä peruste erota, oli toisen paino mikä tahansa. Tuollainen ei ole edes parisuhde enää.

Olen tavannut ihan ok näköisiä lihavia miehiä ja omalla miehellä myös pieni pömppis, mutta muuten ns. Laiha. Itse olen aina ollut ylipainoinen ja ne vaan on ja pysyy. Välillä kun jaksan olla kurinlainen, niin paino alkaa hitaasti tippua. Nopeasti nousee aina takaisin heti, kun edes vähän höllään tahtia. :(

Itse toivon, että tämä ei olisi syy suhteen ongelmiin. Ei sitä koskaan voi kyllä tietää. Miehet on paljon pinnallisempia kuin naiset.

Vaikea sanoa, mutta luulen etten jättäisi kunhan seksi toimii.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on paljon pinnallisempia kuin naiset.

Sinusta on pinnallista haluta olla viehättynyt kumppanistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, mutta luulen etten jättäisi kunhan seksi toimii.

Minä en näe, miten lihavuus ei voisi olla vaikuttamatta seksiin.

Kyllä, mutta vain jos vaarana olisi neljän seinän sisään jämähtäminen eli mitään kiinnostusta eikä jaksamista olisi lähteä mihinkään (yhdessä tai yksin) esim. kävelylle tai vaikka mökille/ johonkin tapahtumaan. Myös se ettei edes halua muuttaa tapojaan ja jatkaa tuhoon tuomitulla tiellään, niin kyllä se söisi ajan kanssa rakkauden.  

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja tapaan työssäni ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ties mistä. Yleisimmin päihteistä (nykyään tuntuu olevan trendikästä käyttää kaikkea sekaisin). Ylipainoisista potilaista ja omaisista päätellen  myös riippuvuus sokeriin on suurta. Kun olen nähnyt satoja riippuvaisia ihmisiä (eniten nyppii ne, joilla ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa) sekä heidän omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon en lähde koskaan. Se omaisten tuska ja ahdistus on aivan kamalaa.

Joten vastaus kysymykseesi ap; jos tilanne aiheuttaa sinulle ahdistusta ja oma elämänlaatu heikkenee, niin lähde pois. Itse olen ajatellut, että jos tälläinen riippuvuussairaus tulisi omalle miehelleni/siskolleni/vanhemmilleni, niin auttaisin heidät hoitoon. Jos siis itse myöntäisivät ongelman ja olisivat motivoituneita paranemaan. Veisin lääkäriin, etsisin parhaat ammattilaiset, joita tästä maasta löytyy. Tukisin ja tekisin kaikkeni. Jos tästä huolimatta tulisi retkahdus, niin tuki loppuisi siihen.

Olen ehdottanut terapiaa vaikka yhdessä, luvannut tukea ja lähteä mukaan liikkumaan jne. mutta vastaus on suoraan että "valitsee nauttia elämästä sen muuttamisen sijaan". Saisiko tauko hänet ajattelemaan? Tuntuu etten voi kuin pelastautua itse kun vielä voin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja tapaan työssäni ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ties mistä. Yleisimmin päihteistä (nykyään tuntuu olevan trendikästä käyttää kaikkea sekaisin). Ylipainoisista potilaista ja omaisista päätellen  myös riippuvuus sokeriin on suurta. Kun olen nähnyt satoja riippuvaisia ihmisiä (eniten nyppii ne, joilla ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa) sekä heidän omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon en lähde koskaan. Se omaisten tuska ja ahdistus on aivan kamalaa.

Joten vastaus kysymykseesi ap; jos tilanne aiheuttaa sinulle ahdistusta ja oma elämänlaatu heikkenee, niin lähde pois. Itse olen ajatellut, että jos tälläinen riippuvuussairaus tulisi omalle miehelleni/siskolleni/vanhemmilleni, niin auttaisin heidät hoitoon. Jos siis itse myöntäisivät ongelman ja olisivat motivoituneita paranemaan. Veisin lääkäriin, etsisin parhaat ammattilaiset, joita tästä maasta löytyy. Tukisin ja tekisin kaikkeni. Jos tästä huolimatta tulisi retkahdus, niin tuki loppuisi siihen.

Olen ehdottanut terapiaa vaikka yhdessä, luvannut tukea ja lähteä mukaan liikkumaan jne. mutta vastaus on suoraan että "valitsee nauttia elämästä sen muuttamisen sijaan". Saisiko tauko hänet ajattelemaan? Tuntuu etten voi kuin pelastautua itse kun vielä voin. Ap

Toista ihmistä on vaikea muuttaa. Jos miehesi ei halua muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja sitä kautta myös mahdollisesti laihtua, niin hän ei sitä tee. Etkä sinä voi sitä tehdä hänen puolestaan.

Onhan näitä hedonisteja, jotka tykkäävät hyvästä ruoasta ja antavat sen näkyä. Jossain vaiheessa siinä vaan käy niin, että jää kroppansa vangiksi ja siitä on nautinto kaukana.

Jos näytät miehellesi esim hengenvaarallisesti lihava- ohjelmaa? Ja sanot, että haluaako hän olla siinä pääosassa joku päivä?

Onko miehesi tunnesyöppö? Onko elämässä käynyt joku suuri mullistus ja hän hakee ruoasta lohtua?

Teillä on vaikea tilanne. Hurjasti tsemppiä Ap!

- se sama sairaanhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, mutta luulen etten jättäisi kunhan seksi toimii.

Minä en näe, miten lihavuus ei voisi olla vaikuttamatta seksiin.

Onhan sillä se tärkein elin korvien välissä samassa kunnossa kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on paljon pinnallisempia kuin naiset.

Sinusta on pinnallista haluta olla viehättynyt kumppanistaan?

Viehätytkö vain ulkonäöstä? Kyllä, se on suorastaan pinnallisuuden määritelmä.

Vierailija kirjoitti:

En jättäisi. Mieheni lihonnut suhteessamme 10kg vuosi tahtia. Nyt 160kg. Tuen häntä kyllä elämäntaparemontissa mutta rakkauteni ei vähene oli hän sitten tikkulaiha, normaalipainoinen tai sairaalloisen ylipainoinen

Kyllä minäkin miestäni rakastaisin varmasti edelleen, mutta se olisi sellaista kiintymysrakkautta. Intohimo kuolisi jos toinen näyttäisi silmiini täysin epämiellyttävältä. Eikä tämä ole mikään tahdon alainen asia. En pystyisi haluamaan todella lihavaa vaikka haluaisin. Eikähän tosi lihavat jaksa seksiä harrastaakkaan. Varmaan siitä parisuhteesta jäisi jäljelle syvä ystävyys, mutta sen uskon että voi säilyttää vaikka purkaisi parisuhteen muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on paljon pinnallisempia kuin naiset.

Sinusta on pinnallista haluta olla viehättynyt kumppanistaan?

Viehätytkö vain ulkonäöstä? Kyllä, se on suorastaan pinnallisuuden määritelmä.

Ei vain, mutta osittain siitä. Ja väitän että kaikilla se raja jossain tulee vastaan että laittaa silmät kiinni ja kuvittelee siihen toisen näköisen ihmisen, vaikka sitten sen saman silloin ennen.

Toinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, mutta luulen etten jättäisi kunhan seksi toimii.

Minä en näe, miten lihavuus ei voisi olla vaikuttamatta seksiin.

Onhan sillä se tärkein elin korvien välissä samassa kunnossa kuin ennenkin.

Ei kyllä riitä. Enkä usko että mies joka ei itse pysty seksistä nauttimaan jaksaa kovin usein toistakaan palvella.

Toinen

Lihavuus vaikuttaa liikuntakykyyn ja liikuntakyky vaikuttaa kaikkeen. Vanhempani ovat sellaisessa kunnossa, että kaikki tekeminen pitää suunnitella sen mukaan ettei tarvitse kävellä montaa sataa metriä. On muuten todella tylsää. Jos itse on henkilö joka haluaa nähdä ja tehdä asioita, liikuntavammaisen seura ihan yksinkertaisesti rajoittaa elämää tosi paljon. Ei yhteisiä luontomatkoja, ei yhteisiä harrastuksia jotka vaativat liikkumista, toinen haluaa nukkua päiväunia, haluaa kökkiä kotona...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja tapaan työssäni ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ties mistä. Yleisimmin päihteistä (nykyään tuntuu olevan trendikästä käyttää kaikkea sekaisin). Ylipainoisista potilaista ja omaisista päätellen  myös riippuvuus sokeriin on suurta. Kun olen nähnyt satoja riippuvaisia ihmisiä (eniten nyppii ne, joilla ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa) sekä heidän omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon en lähde koskaan. Se omaisten tuska ja ahdistus on aivan kamalaa.

Joten vastaus kysymykseesi ap; jos tilanne aiheuttaa sinulle ahdistusta ja oma elämänlaatu heikkenee, niin lähde pois. Itse olen ajatellut, että jos tälläinen riippuvuussairaus tulisi omalle miehelleni/siskolleni/vanhemmilleni, niin auttaisin heidät hoitoon. Jos siis itse myöntäisivät ongelman ja olisivat motivoituneita paranemaan. Veisin lääkäriin, etsisin parhaat ammattilaiset, joita tästä maasta löytyy. Tukisin ja tekisin kaikkeni. Jos tästä huolimatta tulisi retkahdus, niin tuki loppuisi siihen.

Olen ehdottanut terapiaa vaikka yhdessä, luvannut tukea ja lähteä mukaan liikkumaan jne. mutta vastaus on suoraan että "valitsee nauttia elämästä sen muuttamisen sijaan". Saisiko tauko hänet ajattelemaan? Tuntuu etten voi kuin pelastautua itse kun vielä voin. Ap

Toista ihmistä on vaikea muuttaa. Jos miehesi ei halua muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja sitä kautta myös mahdollisesti laihtua, niin hän ei sitä tee. Etkä sinä voi sitä tehdä hänen puolestaan.

Onhan näitä hedonisteja, jotka tykkäävät hyvästä ruoasta ja antavat sen näkyä. Jossain vaiheessa siinä vaan käy niin, että jää kroppansa vangiksi ja siitä on nautinto kaukana.

Jos näytät miehellesi esim hengenvaarallisesti lihava- ohjelmaa? Ja sanot, että haluaako hän olla siinä pääosassa joku päivä?

Onko miehesi tunnesyöppö? Onko elämässä käynyt joku suuri mullistus ja hän hakee ruoasta lohtua?

Teillä on vaikea tilanne. Hurjasti tsemppiä Ap!

- se sama sairaanhoitaja

Kiitos! Tilanne on pahentunut vuosien kuluessa mutta nyt on siis alkuvuodesta todettu astma ja diabeteskokeet tulossa. Seksi on loppunut kun taas alko maistuu hänelle entistä paremmin. Itse asiassa aihe nostettiin taas pöydälle kun mies luki jotain juttua Neumannista Suurimmassa Pudottajassa ja nauraa räkätti että taas hyvä muusikko pilataan ja vielä julkisesti... Suututtaa nimenomaan se että hän on 1000000000% välinpitämätön. Jos hän edes yrittäisi vähänkään mutta ei. Ihankuin teinin uhmaa että hän saa päättää miten elää?! Mutta taukoa voisi kokeilla ennemmin kuin eroa - vähän tosin pelkään että hän valittaa tuttaville minun jättäneen hänet kilojensa takia kun asia ei ole niin yksioikoinen :( Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on paljon pinnallisempia kuin naiset.

Sinusta on pinnallista haluta olla viehättynyt kumppanistaan?

Viehätytkö vain ulkonäöstä? Kyllä, se on suorastaan pinnallisuuden määritelmä.

Ei vain, mutta osittain siitä. Ja väitän että kaikilla se raja jossain tulee vastaan että laittaa silmät kiinni ja kuvittelee siihen toisen näköisen ihmisen, vaikka sitten sen saman silloin ennen.

Toinen

Eiköhän tällälin ole tekemistä ihmisen seksuaalisuuden kanssa, se kun on parinmuodostuksessa aika oleellista ja rakastumisen edelletys mikä taas on parisuhderakkauden edellytys.

Veikkaisin, että samoin kuin miehille naisten vähäinenkin ylipaino on isompi turn off kuin miesten lievä ylipaino on naisille (keskimäärin!),, on miehen alipaino useammin turn off naisille kuin miehille naisten alipaino.

Mies usein viehättyy itseään sirommasta naisesta ja nainen itseään voimakkaammasta miehestä. Yli- ja alipaino on harvemmin ideaali, mutta toinen häiritsee toista enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja tapaan työssäni ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ties mistä. Yleisimmin päihteistä (nykyään tuntuu olevan trendikästä käyttää kaikkea sekaisin). Ylipainoisista potilaista ja omaisista päätellen  myös riippuvuus sokeriin on suurta. Kun olen nähnyt satoja riippuvaisia ihmisiä (eniten nyppii ne, joilla ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa) sekä heidän omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon en lähde koskaan. Se omaisten tuska ja ahdistus on aivan kamalaa.

Joten vastaus kysymykseesi ap; jos tilanne aiheuttaa sinulle ahdistusta ja oma elämänlaatu heikkenee, niin lähde pois. Itse olen ajatellut, että jos tälläinen riippuvuussairaus tulisi omalle miehelleni/siskolleni/vanhemmilleni, niin auttaisin heidät hoitoon. Jos siis itse myöntäisivät ongelman ja olisivat motivoituneita paranemaan. Veisin lääkäriin, etsisin parhaat ammattilaiset, joita tästä maasta löytyy. Tukisin ja tekisin kaikkeni. Jos tästä huolimatta tulisi retkahdus, niin tuki loppuisi siihen.

Olen ehdottanut terapiaa vaikka yhdessä, luvannut tukea ja lähteä mukaan liikkumaan jne. mutta vastaus on suoraan että "valitsee nauttia elämästä sen muuttamisen sijaan". Saisiko tauko hänet ajattelemaan? Tuntuu etten voi kuin pelastautua itse kun vielä voin. Ap

Toista ihmistä on vaikea muuttaa. Jos miehesi ei halua muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja sitä kautta myös mahdollisesti laihtua, niin hän ei sitä tee. Etkä sinä voi sitä tehdä hänen puolestaan.

Onhan näitä hedonisteja, jotka tykkäävät hyvästä ruoasta ja antavat sen näkyä. Jossain vaiheessa siinä vaan käy niin, että jää kroppansa vangiksi ja siitä on nautinto kaukana.

Jos näytät miehellesi esim hengenvaarallisesti lihava- ohjelmaa? Ja sanot, että haluaako hän olla siinä pääosassa joku päivä?

Onko miehesi tunnesyöppö? Onko elämässä käynyt joku suuri mullistus ja hän hakee ruoasta lohtua?

Teillä on vaikea tilanne. Hurjasti tsemppiä Ap!

- se sama sairaanhoitaja

Kiitos! Tilanne on pahentunut vuosien kuluessa mutta nyt on siis alkuvuodesta todettu astma ja diabeteskokeet tulossa. Seksi on loppunut kun taas alko maistuu hänelle entistä paremmin. Itse asiassa aihe nostettiin taas pöydälle kun mies luki jotain juttua Neumannista Suurimmassa Pudottajassa ja nauraa räkätti että taas hyvä muusikko pilataan ja vielä julkisesti... Suututtaa nimenomaan se että hän on 1000000000% välinpitämätön. Jos hän edes yrittäisi vähänkään mutta ei. Ihankuin teinin uhmaa että hän saa päättää miten elää?! Mutta taukoa voisi kokeilla ennemmin kuin eroa - vähän tosin pelkään että hän valittaa tuttaville minun jättäneen hänet kilojensa takia kun asia ei ole niin yksioikoinen :( Ap

Lähtijä saa aina paskaa niskaan. Se vaan täytyy kestää siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja tapaan työssäni ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ties mistä. Yleisimmin päihteistä (nykyään tuntuu olevan trendikästä käyttää kaikkea sekaisin). Ylipainoisista potilaista ja omaisista päätellen  myös riippuvuus sokeriin on suurta. Kun olen nähnyt satoja riippuvaisia ihmisiä (eniten nyppii ne, joilla ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa) sekä heidän omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon en lähde koskaan. Se omaisten tuska ja ahdistus on aivan kamalaa.

Joten vastaus kysymykseesi ap; jos tilanne aiheuttaa sinulle ahdistusta ja oma elämänlaatu heikkenee, niin lähde pois. Itse olen ajatellut, että jos tälläinen riippuvuussairaus tulisi omalle miehelleni/siskolleni/vanhemmilleni, niin auttaisin heidät hoitoon. Jos siis itse myöntäisivät ongelman ja olisivat motivoituneita paranemaan. Veisin lääkäriin, etsisin parhaat ammattilaiset, joita tästä maasta löytyy. Tukisin ja tekisin kaikkeni. Jos tästä huolimatta tulisi retkahdus, niin tuki loppuisi siihen.

Olen ehdottanut terapiaa vaikka yhdessä, luvannut tukea ja lähteä mukaan liikkumaan jne. mutta vastaus on suoraan että "valitsee nauttia elämästä sen muuttamisen sijaan". Saisiko tauko hänet ajattelemaan? Tuntuu etten voi kuin pelastautua itse kun vielä voin. Ap

Toista ihmistä on vaikea muuttaa. Jos miehesi ei halua muuttaa elintapojaan terveellisemmäksi ja sitä kautta myös mahdollisesti laihtua, niin hän ei sitä tee. Etkä sinä voi sitä tehdä hänen puolestaan.

Onhan näitä hedonisteja, jotka tykkäävät hyvästä ruoasta ja antavat sen näkyä. Jossain vaiheessa siinä vaan käy niin, että jää kroppansa vangiksi ja siitä on nautinto kaukana.

Jos näytät miehellesi esim hengenvaarallisesti lihava- ohjelmaa? Ja sanot, että haluaako hän olla siinä pääosassa joku päivä?

Onko miehesi tunnesyöppö? Onko elämässä käynyt joku suuri mullistus ja hän hakee ruoasta lohtua?

Teillä on vaikea tilanne. Hurjasti tsemppiä Ap!

- se sama sairaanhoitaja

Kiitos! Tilanne on pahentunut vuosien kuluessa mutta nyt on siis alkuvuodesta todettu astma ja diabeteskokeet tulossa. Seksi on loppunut kun taas alko maistuu hänelle entistä paremmin. Itse asiassa aihe nostettiin taas pöydälle kun mies luki jotain juttua Neumannista Suurimmassa Pudottajassa ja nauraa räkätti että taas hyvä muusikko pilataan ja vielä julkisesti... Suututtaa nimenomaan se että hän on 1000000000% välinpitämätön. Jos hän edes yrittäisi vähänkään mutta ei. Ihankuin teinin uhmaa että hän saa päättää miten elää?! Mutta taukoa voisi kokeilla ennemmin kuin eroa - vähän tosin pelkään että hän valittaa tuttaville minun jättäneen hänet kilojensa takia kun asia ei ole niin yksioikoinen :( Ap

Eihän se teidänkään tapauksessa ole se ongelma se ylipaino, vaan se että ette edes sovi yhteen. Kaverillani tuli ero pullukasta miehestään. Mies itse kylläkin jätti. Halusivat eri asioita. Tämä nainen on löytänyt uuden ja on puhjennut kukkaan. Käyvät uuden miehen kanssa vaeltamassa useita viikkoja vuodessa ja liikunnasta on tullut todella tärkeää. Selkeästi on nyt sopivampi kumppani kuin entinen sohvaperunamies. Mieskin on onnellinen. Löysi sopivamman naisen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, mutta luulen etten jättäisi kunhan seksi toimii.

Minä en näe, miten lihavuus ei voisi olla vaikuttamatta seksiin.

Onhan sillä se tärkein elin korvien välissä samassa kunnossa kuin ennenkin.

Ei kyllä riitä. Enkä usko että mies joka ei itse pysty seksistä nauttimaan jaksaa kovin usein toistakaan palvella.

Toinen

Kukaan ei sanonut, etteikö pystyisi seksistä nauttimaan ja toistakin ”palvelemaan”. Oli vain kiloja.