Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jättäisitkö puolisosi jos tämä lihoisi holtittomasti?
02.07.2019 |
Niin että aiheuttaisi konkreettista haittaa terveydelleen (diabetes ymym.) ja seksielämällenne, ja vähät välittäisi. Ei siis tekisi mitään tilanteen muuttamiseksi ja vetoaisi "myötä- ja vastoinkäymisissä" jos antaisit ymmärtää ettei hän enää viehätä sinua.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt tätä?
Olen turhautunut kun toinen kasvaa ulos vaatteistaan ja astmapiippu laulaa. Miksi niin?
Ap
Onkohan hän masentunut kun ei välitä terveydestään ja hyvinvoinnistaan?
Ehkä voisitte hakea apua, jos omat voimat eivät riitä tilanteen muuttamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miehellä on paino heitellyt +-30 kg muutamassa vuosikymmenessä ja itselläni +-20 kg. Välillä ollaan tuhdimpia ja välillä hoikempia. Nyt taas hoikempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.
M55 ja asenne
Mikä hel-vetti sun on? Väitätkö tosissasi, että olet jättänyt vaikeasti sairaan ystäväsi koska hän on mielestäsi riesa?
No älä nyt noin helppoon provoon mene, hyvä ihminen.
Olen jättämässä. Tai luultavasti liittomme loppuu. Mies ei jaksa enää mitään, seksiä on ehkä 10 kertaa vuodessa ja lähes kaikki minun aloitteestani, miehellä muitakin terveysongelmia jotka vaikuttaa paljon elämään, mutta ei suostu lääkäriin, ei jaksa eikä halua muuttaa mitään elämäntapoja. En vain jaksa enää ja haluan seksiä. Ja haluan ihmisen, joka jaksaa tehdä asioita ja joka huolehtii terveydestään. En jaksa kannatella toista.
En, mutta olisihan se kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään. Lihoaminen voi johtua itsrstä riippumattomista syistä. Rakkauteen ei tarvita mallimittaista.
Holtiton lihominen ei koskaan tapahdu vaan itsestään ilman mitään syytä. Kysymykseen ei oikein voi vastata kun ei tiedä mikä se lihomisen syy olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.
M55 ja asenne
Mikä hel-vetti sun on? Väitätkö tosissasi, että olet jättänyt vaikeasti sairaan ystäväsi koska hän on mielestäsi riesa?
Mikä ystävä se muka on jos siitä on tullut pelkkä riesa? Olisitko sinä ystävä riesan kanssa?
Joo olisin. Etenkin jos se riesa = sairaus. Siinä vähän niin kuin mitataan ihmisyyttä. Joo, tiedän, et tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mieheni ei ole jättänyt minua tämän vuoksi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja sinä aikana olen lihonut n.30kg, yksi lapsi meillä on. Minulla on ongelmia ruoan kanssa lapsuuteni takia ja suhtautumiseni ruokaan ja painoon on todella sekaisin. Olin lihava lapsi, sitten normaalipainoin lapsi, anorektinen teini, anorektinen aikuinen, ylipainoinen aikuinen, raskaana ja sitten normaalipainoinen, hiukan ylipainoinen ja nyt ylipainoa on n.30kg.
Olen alkanut laihduttaa ja edistystä tapahtuu koko ajan. Koskaan en silti tule omaamaan normaalia suhdetta ruokaan tai painoon, mutta toivon olevani edes normaalipainoinen tai edes lähellä sitä.
No en todellakaan. Kuka tekisi sellaista?
Jos joku on niin pinnallinen, että laittaa kilot tunteiden edelle, niin ei se ole rakkautta ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mieheni ei ole jättänyt minua tämän vuoksi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja sinä aikana olen lihonut n.30kg, yksi lapsi meillä on. Minulla on ongelmia ruoan kanssa lapsuuteni takia ja suhtautumiseni ruokaan ja painoon on todella sekaisin. Olin lihava lapsi, sitten normaalipainoin lapsi, anorektinen teini, anorektinen aikuinen, ylipainoinen aikuinen, raskaana ja sitten normaalipainoinen, hiukan ylipainoinen ja nyt ylipainoa on n.30kg.
Olen alkanut laihduttaa ja edistystä tapahtuu koko ajan. Koskaan en silti tule omaamaan normaalia suhdetta ruokaan tai painoon, mutta toivon olevani edes normaalipainoinen tai edes lähellä sitä.
❤️
Täällä on kyllä aivan mahtavia ja aikuisia ihmisiä ja sitten on näitä jotka eivät ymmärrä miten elämä voi heitellä. En itse jättäisi puolisoa lihomisen takia koska syyt voivat olla monia, ja apua on saatavilla. Enkä haukkuisi puolison vanhempia vaikka olisivat kuinka kuvottavia ulkomuodoiltaan, ei siinä ole kummoinen tulevaisuus suhteelle kun kuitenkin yleensä vanhemmat ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi vaan yrittäisin tsempata ja tukea. Voihan siinä olla joku sairauskin taustalla. Ainoa mitä en jaksa katsoa, on sohvalla makaaminen kaljaa ja makkaraa vetäen, jos lihominen johtuisi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mieheni ei ole jättänyt minua tämän vuoksi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja sinä aikana olen lihonut n.30kg, yksi lapsi meillä on. Minulla on ongelmia ruoan kanssa lapsuuteni takia ja suhtautumiseni ruokaan ja painoon on todella sekaisin. Olin lihava lapsi, sitten normaalipainoin lapsi, anorektinen teini, anorektinen aikuinen, ylipainoinen aikuinen, raskaana ja sitten normaalipainoinen, hiukan ylipainoinen ja nyt ylipainoa on n.30kg.
Olen alkanut laihduttaa ja edistystä tapahtuu koko ajan. Koskaan en silti tule omaamaan normaalia suhdetta ruokaan tai painoon, mutta toivon olevani edes normaalipainoinen tai edes lähellä sitä.
On olemassa psykologeja, psykoterapeutteja ja ravitsemusterapeutteja, jotka ovat erikoistuneet juuri näihin vaikeisiin ruoka- ja kehosuhteisiin ja niiden korjaamiseen. Suosittelen hakeutumaan ammattilaisen vastaanotolle sen sijaan, että kärsit turhaan itseksesi loppuelämäsi näiden ongelmien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan yrittäisin tarjota ensin tukeani elämäntapojen muutokseen ja raahaisin terapiaan. Ja lääkäriin jos lihominen on holtiotonta elintapoihin nähden. Vaikea näin nuorena ja hoikkana kuvitella tuollaista päivää, mutta mieheni on kyllä riippuvuuksiin taipuvainen (jää helposti koukkuun mihin vin ja joutuu elämään aika kurinalaisesti ettei milloin mikäkin ota "hänestä valtaa") ja isänsä on läski. Kyllä toivon, etten joudu näkemään päivää kun mieheni olisi niin kuvottava. Mutta ei se yhdessä yössä tapahdu ja näihin asioihin voi itse vakuttaa. Yritetään nauttia elämästä ja toisistamme ja kasvaa samaan suuntaan. Lähtökohdat ovat hyvät kun täälläkään hetkellä kumpikaan ei usko "lihavuugeeneihin" tai "läskihormoneihin" vaan itsekuriin ja itsensä motivoimiseen.
entäs äitinsä onko läski, mitä heille tapahtui? Voisiko lihavuuteen olla mahdolllisesti syy sairauksista? Ihanaa olla nuori kun kaikki on niin hyvin.
Äitinsä jojoilee, tällä hetkellä on normaalipainoinen. Isälleen on ouhjennut kaikki sairaudet ylipainon myötä ja valitettavasti eliniänennuste alkaa olla tässä. Tosiaan itsepetoksella käy tuo tyyppi, varmasti on myös mt-ongelmia, mutta terapiaan ei enää ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mieheni ei ole jättänyt minua tämän vuoksi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja sinä aikana olen lihonut n.30kg, yksi lapsi meillä on. Minulla on ongelmia ruoan kanssa lapsuuteni takia ja suhtautumiseni ruokaan ja painoon on todella sekaisin. Olin lihava lapsi, sitten normaalipainoin lapsi, anorektinen teini, anorektinen aikuinen, ylipainoinen aikuinen, raskaana ja sitten normaalipainoinen, hiukan ylipainoinen ja nyt ylipainoa on n.30kg.
Olen alkanut laihduttaa ja edistystä tapahtuu koko ajan. Koskaan en silti tule omaamaan normaalia suhdetta ruokaan tai painoon, mutta toivon olevani edes normaalipainoinen tai edes lähellä sitä.
On olemassa psykologeja, psykoterapeutteja ja ravitsemusterapeutteja, jotka ovat erikoistuneet juuri näihin vaikeisiin ruoka- ja kehosuhteisiin ja niiden korjaamiseen. Suosittelen hakeutumaan ammattilaisen vastaanotolle sen sijaan, että kärsit turhaan itseksesi loppuelämäsi näiden ongelmien kanssa.
Tiedän kyllä, mutta arkailen heidän vastaanotolleen hakeutumista. Minulla on lapsuudessani todella paljon sellaisia asioita, joiden takia minun on vaikea luottaa ihmisiin. Lisäksi pelkään häiritseväni ihmisiä ongelmillani tai ärsyttäväni heitä.
Kävin lääkärillä ihan muista syistä viime viikolla ja hetkeksi tuli puhetta vanhemmistani. Kerroin vain pääpiirteittäin asiasta ja säikähdin kamalasti, kun kerroin eräästä aika pienestä asiasta lääkärille miksen ole tekemisissä heidän kanssaan ja meinasin murtua ihan täydellisesti sen sanoessani. En ole ajatellut, että asia olisi niin iso, vaikka tiedän kyllä sen tehneen paljon tuhoa elämässäni, vaikka olin silloin vain 6-vuotias kun se minulle sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mieheni ei ole jättänyt minua tämän vuoksi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja sinä aikana olen lihonut n.30kg, yksi lapsi meillä on. Minulla on ongelmia ruoan kanssa lapsuuteni takia ja suhtautumiseni ruokaan ja painoon on todella sekaisin. Olin lihava lapsi, sitten normaalipainoin lapsi, anorektinen teini, anorektinen aikuinen, ylipainoinen aikuinen, raskaana ja sitten normaalipainoinen, hiukan ylipainoinen ja nyt ylipainoa on n.30kg.
Olen alkanut laihduttaa ja edistystä tapahtuu koko ajan. Koskaan en silti tule omaamaan normaalia suhdetta ruokaan tai painoon, mutta toivon olevani edes normaalipainoinen tai edes lähellä sitä.
On olemassa psykologeja, psykoterapeutteja ja ravitsemusterapeutteja, jotka ovat erikoistuneet juuri näihin vaikeisiin ruoka- ja kehosuhteisiin ja niiden korjaamiseen. Suosittelen hakeutumaan ammattilaisen vastaanotolle sen sijaan, että kärsit turhaan itseksesi loppuelämäsi näiden ongelmien kanssa.
Tiedän kyllä, mutta arkailen heidän vastaanotolleen hakeutumista. Minulla on lapsuudessani todella paljon sellaisia asioita, joiden takia minun on vaikea luottaa ihmisiin. Lisäksi pelkään häiritseväni ihmisiä ongelmillani tai ärsyttäväni heitä.
Kävin lääkärillä ihan muista syistä viime viikolla ja hetkeksi tuli puhetta vanhemmistani. Kerroin vain pääpiirteittäin asiasta ja säikähdin kamalasti, kun kerroin eräästä aika pienestä asiasta lääkärille miksen ole tekemisissä heidän kanssaan ja meinasin murtua ihan täydellisesti sen sanoessani. En ole ajatellut, että asia olisi niin iso, vaikka tiedän kyllä sen tehneen paljon tuhoa elämässäni, vaikka olin silloin vain 6-vuotias kun se minulle sanottiin.
Ei ole mitään vierasta ammatti-ihmisille. Turhaan arkailet. Olisi varmasti helpottavaa jutella näistä asioista.
Mitähän se myötä ja vastamäki oikeinen tarkoittaa kuin juurikin tätä, että ei jätetä sitä toista kuseen. Ei parisuhteessa kai voi olla niin että toinen voi hyvin ja toinen on pohjamudissa. Yhdessä mennään loppuun asti
Alue: Aihe vapaa
250 kiloinen ei paljon ulkona liiku tai kaupassa käy. Olishan siinä hoitamista. Pyyhkiä poimuja ja pyyhkiä peppua kun ei itse pystyisi. Aikamoista olisi kyllä.