Jättäisitkö puolisosi jos tämä lihoisi holtittomasti?

Jotain olisi pielessä, jos holtittomasti lihoisi, ja ehkäpä se voisi johtaa eroonkin. Tekee ruumiillista työtä, joten en oikein usko että noin kävisi. Luulen että lihomiseen (runsaaseen) on yleensä joku syvempi syy olemassa, ja kai se toisi ongelmia myös parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen jättäisi, miehistä paljon paljon useampi. Tai siis miehet alkaa valkkaamaan uutta, ja valittavat ja haukkuvat netin kommenttipalstoilla vaimon lihomista ja huokuvat vihaa. Ikinä ei tämmöistä näe naisilta.

Kts. viesti 57.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen jättäisi, miehistä paljon paljon useampi. Tai siis miehet alkaa valkkaamaan uutta, ja valittavat ja haukkuvat netin kommenttipalstoilla vaimon lihomista ja huokuvat vihaa. Ikinä ei tämmöistä näe naisilta.

Kts. viesti 57.

No nyt kyllä osui hyvään kohtaan viestit peräkkäin. :'D Mutta silti tällainen on paljon yleisempää miehiltä.  Ehkä naiset vain ovat kohteliaampia, pitävät ajatukset itsellään ja eivätkä halua loukata.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä aivan mahtavia ja aikuisia ihmisiä ja sitten on näitä jotka eivät ymmärrä miten elämä voi heitellä. En itse jättäisi puolisoa lihomisen takia koska syyt voivat olla monia, ja apua on saatavilla. Enkä haukkuisi puolison vanhempia vaikka olisivat kuinka kuvottavia ulkomuodoiltaan, ei siinä ole kummoinen tulevaisuus suhteelle kun kuitenkin yleensä vanhemmat ovat tärkeitä. 

Apua on saatavilla jos sitä haluaa ottaa vastaan. Jos taas ihminen kieltää kaikki ongelmat, ei halua käydä lääkärissä eikä tehdä tilanteelleen mitään, niin sellainen tilanne voi olla aika kohtuuton puolisolle. Olen traumataustainen, sairastanut masennusta koko elämäni sekä ahdistuneisuushäiriötä, syömishäiriö löytyy myös ja muunlaista traumaoireilua. Otan kaikesta huolimatta vastuun itsestäni ja hyvinvoinnistani, haen apua kun tilanne on huonompi ja kuntoutan aktiivisesti itseäni. En yksinkertaisesti pysty olemaan kumppanin kanssa, joka on sillä asenteella liikenteessä, että ei paljoo kiinnosta tehdä millekään mitään. En jaksa enää sellaista taakkaa.

Luulenpa että jättäisin. Mies on nyt lihonut jo varmaankin 20kg eikä viehätä enää fyysisesti lainkaan - eikä henkisestikään kuin parhaimpina hetkinään, joita on harvoin. Mässyttää sipsiä ja pitsaa sohvalla, pelaa pleikkaria aina kotona ollessaan, käy kaljalla vähintään kerran viikossa, tekee rasvaista ja epäterveellistä ruokaa kokkausvuoroillaan. Ei harrasta mitään liikuntaa, hyötyliikuntakin aivan minimaalista, ei jaksa tehdä oikein mitään. Hengitys raskas ihan paikallaan ollessaankin, kuorsaa kovaa. Seksiä on melko harvakseltaan, minunkaan ei sitä enää oikein tee mieli hänen kanssaan, joten en tee enää aloitteita ollenkaan. Mies oli hoikka ja komea tavatessamme, nykyään aikamoinen syöttöporsas. Terveysongelmistakin on jo viitteitä.

Pahinta tässä on, että ikää on vielä alle 30v. Mitä tämä tulee olemaan vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä?

Vierailija kirjoitti:

Tyrant kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.

M55 ja asenne

Tämä on joko trollia, sarkasmia tai psykopaatti narsistin vastaus. Joka tapauksessa what ever pa..skan ihmisen kommentti jolle on vaikea toivoa hyvää elämää. Ainoa mitä tällaiset ihmiset kartuttavat ovat huikeat karmapisteet.

Ihan yhtä trolli, sarkasmia tai narsismia kuin APn kysymys.

Hyvää elämää sinulle, karmapisteinesi.

Aloitus on ihan vaan oikeaa arkea etkä selkeästi voi samaistua tilanteeseen, good for you. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä aivan mahtavia ja aikuisia ihmisiä ja sitten on näitä jotka eivät ymmärrä miten elämä voi heitellä. En itse jättäisi puolisoa lihomisen takia koska syyt voivat olla monia, ja apua on saatavilla. Enkä haukkuisi puolison vanhempia vaikka olisivat kuinka kuvottavia ulkomuodoiltaan, ei siinä ole kummoinen tulevaisuus suhteelle kun kuitenkin yleensä vanhemmat ovat tärkeitä. 

Apua on saatavilla jos sitä haluaa ottaa vastaan. Jos taas ihminen kieltää kaikki ongelmat, ei halua käydä lääkärissä eikä tehdä tilanteelleen mitään, niin sellainen tilanne voi olla aika kohtuuton puolisolle. Olen traumataustainen, sairastanut masennusta koko elämäni sekä ahdistuneisuushäiriötä, syömishäiriö löytyy myös ja muunlaista traumaoireilua. Otan kaikesta huolimatta vastuun itsestäni ja hyvinvoinnistani, haen apua kun tilanne on huonompi ja kuntoutan aktiivisesti itseäni. En yksinkertaisesti pysty olemaan kumppanin kanssa, joka on sillä asenteella liikenteessä, että ei paljoo kiinnosta tehdä millekään mitään. En jaksa enää sellaista taakkaa.

Voimia! Moni ei tunnu tietävän millaista on kun toinen ei tee elettäkään korjatakseen asioita ja tappaa itseään hitaasti vieressä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä aivan mahtavia ja aikuisia ihmisiä ja sitten on näitä jotka eivät ymmärrä miten elämä voi heitellä. En itse jättäisi puolisoa lihomisen takia koska syyt voivat olla monia, ja apua on saatavilla. Enkä haukkuisi puolison vanhempia vaikka olisivat kuinka kuvottavia ulkomuodoiltaan, ei siinä ole kummoinen tulevaisuus suhteelle kun kuitenkin yleensä vanhemmat ovat tärkeitä. 

Apua on saatavilla jos sitä haluaa ottaa vastaan. Jos taas ihminen kieltää kaikki ongelmat, ei halua käydä lääkärissä eikä tehdä tilanteelleen mitään, niin sellainen tilanne voi olla aika kohtuuton puolisolle. Olen traumataustainen, sairastanut masennusta koko elämäni sekä ahdistuneisuushäiriötä, syömishäiriö löytyy myös ja muunlaista traumaoireilua. Otan kaikesta huolimatta vastuun itsestäni ja hyvinvoinnistani, haen apua kun tilanne on huonompi ja kuntoutan aktiivisesti itseäni. En yksinkertaisesti pysty olemaan kumppanin kanssa, joka on sillä asenteella liikenteessä, että ei paljoo kiinnosta tehdä millekään mitään. En jaksa enää sellaista taakkaa.

Voimia! Moni ei tunnu tietävän millaista on kun toinen ei tee elettäkään korjatakseen asioita ja tappaa itseään hitaasti vieressä. Ap

Jep, ei sellaista vain jaksa pidemmän päälle katsoa. Ja se ylipaino vaikuttaa ihan kaikkeen muuhunkin: jaksamiseen, yleiseen olemiseen, tekemiseen. Minun tuleva expuoliso vain nukkuu. Nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Olen yrittänyt saada häntä hakemaan apua, mutta ei kun mikään ei ole vialla. Ei jaksa lähteä minnekään, ei tehdä mitään. Kotona istuu koneen ääressä, syö pizzaa, suklaata, karkkia tajuttomat määrät, alkoholia. Itse menen ja teen, en halua 30-vuotiaana jämähtää kotiin kuin jokin mummo. Ei tehdä nykyisin enää yhtään mitään yhdessä, kun toinen ei jaksa mitään. Edes leffaa tai sarjaa ei voi katsoa yhdessä, kun toinen nukahtaa kesken kaiken.

Olen mielummin yksin, kuin elän mummoutuneen nunnan elämää. Haluan elää, nähdä ja kokea ja olla onnellinen. En ole onnellinen, jos vain maataan sohvalla päivästä toiseen. Olen yrittänyt saada apua, mutta ei kun: lääkäreillä on salaliitto, ei ne auta, ei kannata, ei oo mikään vialla, minä ite, ei kuulu sulle, mun elämä. No niin on, mutta ilman minua.

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen jättäisi, miehistä paljon paljon useampi. Tai siis miehet alkaa valkkaamaan uutta, ja valittavat ja haukkuvat netin kommenttipalstoilla vaimon lihomista ja huokuvat vihaa. Ikinä ei tämmöistä näe naisilta.

Minä saattaisin jättää miehen jos tilanteeseen ei saataisi muutosta eikä ylipaino selittyisi ei-ylipainon-aiheuttamalla sairaudella. Mutta en kyllä ikinä puhuisi pahaa miehestäni. En ymmärrä mikä joitain naisia (ja miehiäkin) kiihottaa eksiänsä mollaavissa ihmisissä. Minun makuuni rasvapallo-sohvaperunakin on parempi ellei arvostele muiden vikoja. Rakentava palalute on eri asia, mutta suoranainen v.ihapuhe kumppanista, jonka on itse valinnuton vastenmielisintä. Sellainen ei voi vedota kuin itsekin muiden hyväksyntää kaipaaviin, heikkoitsetuntoisiin nössöihin. (Ymmärrän kyllä, että tämä oli ristiriitaisesti sanottu - en ymmärrä ihmisten arvostelua, paitsi arvostelevien ihmisten arvostelua)

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa että jättäisin. Mies on nyt lihonut jo varmaankin 20kg eikä viehätä enää fyysisesti lainkaan - eikä henkisestikään kuin parhaimpina hetkinään, joita on harvoin. Mässyttää sipsiä ja pitsaa sohvalla, pelaa pleikkaria aina kotona ollessaan, käy kaljalla vähintään kerran viikossa, tekee rasvaista ja epäterveellistä ruokaa kokkausvuoroillaan. Ei harrasta mitään liikuntaa, hyötyliikuntakin aivan minimaalista, ei jaksa tehdä oikein mitään. Hengitys raskas ihan paikallaan ollessaankin, kuorsaa kovaa. Seksiä on melko harvakseltaan, minunkaan ei sitä enää oikein tee mieli hänen kanssaan, joten en tee enää aloitteita ollenkaan. Mies oli hoikka ja komea tavatessamme, nykyään aikamoinen syöttöporsas. Terveysongelmistakin on jo viitteitä.

Pahinta tässä on, että ikää on vielä alle 30v. Mitä tämä tulee olemaan vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä?

Jos ei meininki muutu tai syy selviä niin - jätä se sika!

Katselin just yhden BURLESKI mallin päivitystä

Toisessa kuvassa oli hoikka (4 vuotta sitten) nyt noin 100 kg .

Kuvatekstissä luki .OLEN NYKYÄÄN PALJON ONNELLISEMPI.

kävin katsomassa lisää kuvia 4 vuoden takaa

kasvot olivat upeat ..oli kaunis poikaystävä ..ymmmmm

podypositive? kirjoitti:

Katselin just yhden BURLESKI mallin päivitystä

Toisessa kuvassa oli hoikka (4 vuotta sitten) nyt noin 100 kg .

Kuvatekstissä luki .OLEN NYKYÄÄN PALJON ONNELLISEMPI.

kävin katsomassa lisää kuvia 4 vuoden takaa

kasvot olivat upeat ..oli kaunis poikaystävä ..ymmmmm

jatkan vielä

4 vuotta sitten oli vaatteet päällä..nyt kaikki sellumakkarat niin riettaasti esillä kuin insta antaa myöden.

ei käytä housuja kun menee ulus..vaan verkkosukkahousut roikkuperseen päällä?

Vierailija kirjoitti:

podypositive? kirjoitti:

Katselin just yhden BURLESKI mallin päivitystä

Toisessa kuvassa oli hoikka (4 vuotta sitten) nyt noin 100 kg .

Kuvatekstissä luki .OLEN NYKYÄÄN PALJON ONNELLISEMPI.

kävin katsomassa lisää kuvia 4 vuoden takaa

kasvot olivat upeat ..oli kaunis poikaystävä ..ymmmmm

jatkan vielä

4 vuotta sitten oli vaatteet päällä..nyt kaikki sellumakkarat niin riettaasti esillä kuin insta antaa myöden.

ei käytä housuja kun menee ulus..vaan verkkosukkahousut roikkuperseen päällä?

Oisko antaa saitin osoite?

Tykkään muhkusta ja riettaasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mieheni ei ole jättänyt minua tämän vuoksi. Olemme olleet naimisissa 5 vuotta ja sinä aikana olen lihonut n.30kg, yksi lapsi meillä on. Minulla on ongelmia ruoan kanssa lapsuuteni takia ja suhtautumiseni ruokaan ja painoon on todella sekaisin. Olin lihava lapsi, sitten normaalipainoin lapsi, anorektinen teini, anorektinen aikuinen, ylipainoinen aikuinen, raskaana ja sitten normaalipainoinen, hiukan ylipainoinen ja nyt ylipainoa on n.30kg. 

Olen alkanut laihduttaa ja edistystä tapahtuu koko ajan. Koskaan en silti tule omaamaan normaalia suhdetta ruokaan tai painoon, mutta toivon olevani edes normaalipainoinen tai edes lähellä sitä.

On olemassa psykologeja, psykoterapeutteja ja ravitsemusterapeutteja, jotka ovat erikoistuneet juuri näihin vaikeisiin ruoka- ja kehosuhteisiin ja niiden korjaamiseen. Suosittelen hakeutumaan ammattilaisen vastaanotolle sen sijaan, että kärsit turhaan itseksesi loppuelämäsi näiden ongelmien kanssa.

Tiedän kyllä, mutta arkailen heidän vastaanotolleen hakeutumista. Minulla on lapsuudessani todella paljon sellaisia asioita, joiden takia minun on vaikea luottaa ihmisiin. Lisäksi pelkään häiritseväni ihmisiä ongelmillani tai ärsyttäväni heitä. 

Kävin lääkärillä ihan muista syistä viime viikolla ja hetkeksi tuli puhetta vanhemmistani. Kerroin vain pääpiirteittäin asiasta ja säikähdin kamalasti, kun kerroin eräästä aika pienestä asiasta lääkärille miksen ole tekemisissä heidän kanssaan ja meinasin murtua ihan täydellisesti sen sanoessani. En ole ajatellut, että asia olisi niin iso, vaikka tiedän kyllä sen tehneen paljon tuhoa elämässäni, vaikka olin silloin vain 6-vuotias kun se minulle sanottiin.

Ei ole mitään vierasta ammatti-ihmisille. Turhaan arkailet. Olisi varmasti helpottavaa jutella näistä asioista.

Samaa mieltä! Sinä, jolle ehdotettiin terapiaa, ammatti-ihmisen hyvä puoli on just siinä, että ei tarvitse miettiä, häiritsetkö tai ärsytätkö ongelmillasi - heidän työnsä on kuunnella niitä ja etsiä kanssasi ratkaisuja. Heillä on omat työkalut siihen, etteivät asiat jää työn ulkopuolella painamaan, sinun ei tarvitse kantaa siitä huolta.

Jos silti tuntuu vaikealta pyytää apua itsellesi, niin saisitko otettua ensimmäisen askeleen vaikka ajattelemalla, että teet sen puolisosi ja lapsesi takia?

Voimia ja kaikkea hyvää!

Ainakaan en alkaisi lihavuuden ylläpitäjäksi. Kaikissa ohjelmissa missä on superlihavia, on aina joku läheinen joka kantaa rasvaista ruokaa nenän eteen. Minulta saa tuossa vaiheessa vain kasviskeittoa ja salaattia.

Erittäin todennököisesti eroaisin. En viehäty lihavista ihmisistä enkä halua suhdetta, jossa kumppanini ei viehätä minua. En kyllä tiedä, miksi kukaan haluaisi, mutta silti tällaisia tiettävästi on.

Onneksi suhteessamme on lupa huomauttaa asioista, jotka jatkuessaan uhkaisivat toisen viehättävyyttä. On paljon helpompi puuttua asiaan, ennen kuin sitä ylipainoa on 20 kiloa.

Ihan samaa voi kysyä jättäisitkö puolisosi jos tämä alkaisi hakkaaman sinua tai käyttämään huumeita.

Eli jättäisin samantien.

Olen sairaanhoitaja ja tapaan työssäni ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia ties mistä. Yleisimmin päihteistä (nykyään tuntuu olevan trendikästä käyttää kaikkea sekaisin). Ylipainoisista potilaista ja omaisista päätellen  myös riippuvuus sokeriin on suurta. Kun olen nähnyt satoja riippuvaisia ihmisiä (eniten nyppii ne, joilla ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa) sekä heidän omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon en lähde koskaan. Se omaisten tuska ja ahdistus on aivan kamalaa.

Joten vastaus kysymykseesi ap; jos tilanne aiheuttaa sinulle ahdistusta ja oma elämänlaatu heikkenee, niin lähde pois. Itse olen ajatellut, että jos tälläinen riippuvuussairaus tulisi omalle miehelleni/siskolleni/vanhemmilleni, niin auttaisin heidät hoitoon. Jos siis itse myöntäisivät ongelman ja olisivat motivoituneita paranemaan. Veisin lääkäriin, etsisin parhaat ammattilaiset, joita tästä maasta löytyy. Tukisin ja tekisin kaikkeni. Jos tästä huolimatta tulisi retkahdus, niin tuki loppuisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen jättäisi, miehistä paljon paljon useampi. Tai siis miehet alkaa valkkaamaan uutta, ja valittavat ja haukkuvat netin kommenttipalstoilla vaimon lihomista ja huokuvat vihaa. Ikinä ei tämmöistä näe naisilta.

Minä saattaisin jättää miehen jos tilanteeseen ei saataisi muutosta eikä ylipaino selittyisi ei-ylipainon-aiheuttamalla sairaudella. Mutta en kyllä ikinä puhuisi pahaa miehestäni. En ymmärrä mikä joitain naisia (ja miehiäkin) kiihottaa eksiänsä mollaavissa ihmisissä. Minun makuuni rasvapallo-sohvaperunakin on parempi ellei arvostele muiden vikoja. Rakentava palalute on eri asia, mutta suoranainen v.ihapuhe kumppanista, jonka on itse valinnuton vastenmielisintä. Sellainen ei voi vedota kuin itsekin muiden hyväksyntää kaipaaviin, heikkoitsetuntoisiin nössöihin. (Ymmärrän kyllä, että tämä oli ristiriitaisesti sanottu - en ymmärrä ihmisten arvostelua, paitsi arvostelevien ihmisten arvostelua)

Mitä merkitystä sillä on, aiheutuuko ylipaino sairaudesta vai ei? Vaikuttaako se jotenkin siihen, miltä toisen vartalo näyttää, tuntuu ja tuoksuu?

En jättäisi. Mieheni lihonnut suhteessamme 10kg vuosi tahtia. Nyt 160kg. Tuen häntä kyllä elämäntaparemontissa mutta rakkauteni ei vähene oli hän sitten tikkulaiha, normaalipainoinen tai sairaalloisen ylipainoinen