Jättäisitkö puolisosi jos tämä lihoisi holtittomasti?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä aivan mahtavia ja aikuisia ihmisiä ja sitten on näitä jotka eivät ymmärrä miten elämä voi heitellä. En itse jättäisi puolisoa lihomisen takia koska syyt voivat olla monia, ja apua on saatavilla. Enkä haukkuisi puolison vanhempia vaikka olisivat kuinka kuvottavia ulkomuodoiltaan, ei siinä ole kummoinen tulevaisuus suhteelle kun kuitenkin yleensä vanhemmat ovat tärkeitä. 

En kai minä näillä törkyajatuksillani ketään kohtaan hyökkää vaan pidän omana tietonani. Vastasin vain anonyyminä kysymykseen "jättäisitkö jos lihoisi?" En jättäisi vaan yrittäisin tukea ym. En pidä kyllä mieheni lihomista todennäköisenä, mutta onhan se mahdollista, oli isänsäkin nuorena hoikka Ja ohi mennen tuli mieleen, että kyllä ylipaino suhdetta koettelisi, johtui mistä vain sillä ylipaino on minusta vastenmielisen näköistä, joten vaikuttaisihan se esim. siihen kokisiko mieheni itsensä haluttavaksitai arvostetuksi - ei varmaan.

En. Antaisin lihoa vaikka kuinka paljon ja se olisi vaan plussaa.

Olisin huolissani. Yrittäisin kaikkeni ettei toinen tuhoaisi terveyttään, vetoaisin lapsiin jotka tarvitsevat aktiiviset vanhemmat. Meillä syödään terveellisesti ja liikunta on aina ollut miehelleni tärkeä henkireikä (kuin myös itselleni). Yrittäisin puhua järkeä, selvittää syytä lihomisen taustalla. Patistaisin lääkäriin. Ei toista hylätä hädän hetkellä. Tuollainen raju muutos elämäntavoissa ja painossa kielii jostakin muusta ongelmasta. Mahdollisesti psyykkisestä, tai kilpirauhasen sairaudesta tms.

Eli suora vastaus: en jättäisi. Auttaisin takaisin terveeseen elämään kiinni.

Aika harva tietää, mitä ylipaino oikeasti tarkoittaa lihavan kumppanille. Puolisoni on lihonut 40 kiloa. Tavatessamme olimme molemmat urheilijoita, mutta hän lopetti liikunnan 15 vuotta sitten. Itse jatkoin harrastajana, vaikkei se aina helppoa ollut, kun lapset olivat pieniä. Nyt kun lapset ovat isoja, liikun melkein joka päivä. Mies ei itse tajua, kuinka lihava on, vaikka kaikkia sairauksiakin on tullut. Laihduttaminen ei hänen mukaansa onnistu häneltä, koska hän syö niin vähän. Minä tietysti näen sivusta, että makeat ovat hänelle ongelma. Keksipaketti päivässä tuo aika monta lisäkaloria. Valitettavasti en koe enää hänen vartaloaan haluttavaksi, kun joka paikka roikkuu. Seksistä on tullut hankalaa, sillä kaikki asennot eivät onnistu. Hän ei enää halua lähteä minnekään, jos kohteessa joutuu kävelemään. Ei olisi halunnut lähteä tuttavien mökillekylään. Syyksi selvisi se, että pelkäsi parven portaita. No nukuttiin sitten teltassa pihalla. Omasta elämästäni on tullut ankeaa ja rajoittunutta. Olen jo vuoden miettinyt eroa. Lähden syksyllä yksin viikoksi vaeltamaan, vaikka mies kiukuttelee asiasta. Päätin, etten anna hänen rajoittaa minua enkä jää sohvaperunaksi.

En jättäisi puolisoani lihomisen takia. Miehelläni on jo nyt keskivartalossa pyöreyttä. Ei tuo ole syy erota.

Luonnevikaisen miehen voisin jättää, mutta en ylipainoista.

Puhuisin vakavasti. En haluaisi, että rakkaani tekee hidasta itsetuhoa. Iso ylipaino vaikuttaa terveyteen, jaksamiseen, seksielämään, minkuvaan jne... Joku ongelma takana on, jos ei yhtään hoida itseään ja terveyttään, esim stressi, masennus, reipas alkoholinkäyttö jne

En. En ole niin pinnallinen. Pyrkisin tietysti auttamaan häntä laihtumaan - välitän hänestä ja hänen terveydestään.

Monet sanoisivat, että puhuminen lihoneelle puolisolle voisi auttaa. Mutta kun se ei auta. Selityksiä tulee ja lopulta ärtymystä. Umpikuja. Ei kai lihavia edes olisi, jos puolison kannustus auttaisi.

Jos ei ollenkaan ottaisi selvää mistä johtuu toki se vaikuttaisi kaikkeen. Sairauden tai kortisonilääkityksen aiheuttaman painonnousun ymmärtäisin. Muuten en jaksaisi pitkään sellaista kivirekeä, eikä todellakaan haluttaisi seksuaalisesti. Miehen ei tarvitse olla täydellinen (eikä olekaan) mutta sopivassa kuosissa kyllä.

En jättänyt kun mies lihoi sen +25kg. Vaikka kyllä inhotti katsella. Varsinkin kun lihominen oli aiheutettu juuri sillä makkaraa+olutta+suklaata -ruokavaliolla muutaman vuoden sisään. 

Onneksi hän tajusi sen itse, kun ei pystynyt enää harrastuksessaan juoksemaan ilman että polvet meni ja alkoi sitten keväällä laihduttamaan. Nyt on paljon hoikempi, virkeämpi ja muutenkin iloisempi mies, joka ihan itse ehdottaa iltalenkkejä. Vuosi sitten ei liikkunut kuin parkkipaikalle ja takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva tietää, mitä ylipaino oikeasti tarkoittaa lihavan kumppanille. Puolisoni on lihonut 40 kiloa. Tavatessamme olimme molemmat urheilijoita, mutta hän lopetti liikunnan 15 vuotta sitten. Itse jatkoin harrastajana, vaikkei se aina helppoa ollut, kun lapset olivat pieniä. Nyt kun lapset ovat isoja, liikun melkein joka päivä. Mies ei itse tajua, kuinka lihava on, vaikka kaikkia sairauksiakin on tullut. Laihduttaminen ei hänen mukaansa onnistu häneltä, koska hän syö niin vähän. Minä tietysti näen sivusta, että makeat ovat hänelle ongelma. Keksipaketti päivässä tuo aika monta lisäkaloria. Valitettavasti en koe enää hänen vartaloaan haluttavaksi, kun joka paikka roikkuu. Seksistä on tullut hankalaa, sillä kaikki asennot eivät onnistu. Hän ei enää halua lähteä minnekään, jos kohteessa joutuu kävelemään. Ei olisi halunnut lähteä tuttavien mökillekylään. Syyksi selvisi se, että pelkäsi parven portaita. No nukuttiin sitten teltassa pihalla. Omasta elämästäni on tullut ankeaa ja rajoittunutta. Olen jo vuoden miettinyt eroa. Lähden syksyllä yksin viikoksi vaeltamaan, vaikka mies kiukuttelee asiasta. Päätin, etten anna hänen rajoittaa minua enkä jää sohvaperunaksi.

Teet aivan oikein! Sinun ei tarvitse lösähtää tv:n ja jääkaapin väliin vaikka miehesi tekee niin. Nauti elämästäsi, vaella, reissaa, tee kaikkea mitä haluat. Ehkä se mieskin jonain päivänä tajuaa että jää paljosta paitsi. Jopa vaimosta jos ei tilanne parane. 

En jättäisi. Mies oli  ylipainonen tavatessamme ja on nyt vielä lihonnut n.20kg.  Olen tietysti huolissani hänen terveydestään. Ylipaino ei sinänsä haittaa,eikä se ole millään lailla ykkösasia parisuhteessa.Mutta.... Mies ei pysy lasten perässä,ei jaksa rakastella,tehdä puutarhatöitä,remonttihommia tmv. Olen itsekkin hiukan ylipainon puolella,mutta nautin liikkumisesta,ulkoilusta ja kyllä vain...kaipaan myös seksiä.Selibaattia on kestänyt nyt 5v.Tämä ei varmaan selity pelkällä ylipainolla,mutta varmaankin myös diabeteksellä ,tupakoinnilla,ja ylipäätään huonoilla elintavoilla on vaikutusta.

n33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva tietää, mitä ylipaino oikeasti tarkoittaa lihavan kumppanille. Puolisoni on lihonut 40 kiloa. Tavatessamme olimme molemmat urheilijoita, mutta hän lopetti liikunnan 15 vuotta sitten. Itse jatkoin harrastajana, vaikkei se aina helppoa ollut, kun lapset olivat pieniä. Nyt kun lapset ovat isoja, liikun melkein joka päivä. Mies ei itse tajua, kuinka lihava on, vaikka kaikkia sairauksiakin on tullut. Laihduttaminen ei hänen mukaansa onnistu häneltä, koska hän syö niin vähän. Minä tietysti näen sivusta, että makeat ovat hänelle ongelma. Keksipaketti päivässä tuo aika monta lisäkaloria. Valitettavasti en koe enää hänen vartaloaan haluttavaksi, kun joka paikka roikkuu. Seksistä on tullut hankalaa, sillä kaikki asennot eivät onnistu. Hän ei enää halua lähteä minnekään, jos kohteessa joutuu kävelemään. Ei olisi halunnut lähteä tuttavien mökillekylään. Syyksi selvisi se, että pelkäsi parven portaita. No nukuttiin sitten teltassa pihalla. Omasta elämästäni on tullut ankeaa ja rajoittunutta. Olen jo vuoden miettinyt eroa. Lähden syksyllä yksin viikoksi vaeltamaan, vaikka mies kiukuttelee asiasta. Päätin, etten anna hänen rajoittaa minua enkä jää sohvaperunaksi.

Teet aivan oikein! Sinun ei tarvitse lösähtää tv:n ja jääkaapin väliin vaikka miehesi tekee niin. Nauti elämästäsi, vaella, reissaa, tee kaikkea mitä haluat. Ehkä se mieskin jonain päivänä tajuaa että jää paljosta paitsi. Jopa vaimosta jos ei tilanne parane. 

Samaa mieltä. Olen tuo ”makoilija” - ilman ylipainoa. Minua ahdistaa puolisoni jatkuva tekeminen, meneminen ja vouhotus. Se kiihtyy vanhetessa kun kuolemanpelko lisääntyy. Puoliso oikeasti kuvittelee minun jäävän ”kaikesta hauskasta” paitsi. Väärin. Minun taivaani on kotona, musiikissa, kirjoissa etc. Olen monta kertaa myös sanonut, että hankkii toimeliaamman kumppanin - en tule muuttumaan. Hän kuulemma ”raskastaa” minua. Ja haluaa minun muuttuvan? Jep-jep.

Tyrant kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.

M55 ja asenne

Tämä on joko trollia, sarkasmia tai psykopaatti narsistin vastaus. Joka tapauksessa what ever pa..skan ihmisen kommentti jolle on vaikea toivoa hyvää elämää. Ainoa mitä tällaiset ihmiset kartuttavat ovat huikeat karmapisteet.

Ihan yhtä trolli, sarkasmia tai narsismia kuin APn kysymys.

Hyvää elämää sinulle, karmapisteinesi.

Riippuu ihan mistä tuo johtuisi, tosin jos ei tekisi asialle yhtään mitään ja kaikki oleminen kärsisi, niin voi olla että se johtaisi eroon.

En jättäisi.

Olen jättänytkin. Mies lihoi masennuslääkkeistä ja herkuista, koetin olla tukena mutta inhotti se sohvalla hikeä valuva möykky jolla oli paita sipsinmuruissa . Seksistä tuli äärimmäisen kuvottavaa, kun miehen valtava maha painui päälleni ja hiki  pisaroi kasvoilleni tai selälleni miten päin nyt olinkaan. Minusta tuli  haluton eikä pelkästään seksiin vaan myös nukkumaan miehen vieressä hiestä litimärissä lakanoissa, aloin nukkua sohvalla. Lopulta tajusin eron olevan ainoa vaihtoehto kun mies oli haluton muuttamaa  mitään ja piileskeli masennuksensa takana.

Harva nainen jättäisi, miehistä paljon paljon useampi. Tai siis miehet alkaa valkkaamaan uutta, ja valittavat ja haukkuvat netin kommenttipalstoilla vaimon lihomista ja huokuvat vihaa. Ikinä ei tämmöistä näe naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen jättäisi, miehistä paljon paljon useampi. Tai siis miehet alkaa valkkaamaan uutta, ja valittavat ja haukkuvat netin kommenttipalstoilla vaimon lihomista ja huokuvat vihaa. Ikinä ei tämmöistä näe naisilta.

Suurin osa syömishäiriöistä on miesten aiheuttamia. Laihuuden ihannointi on käsittämätöntä. Jos oma tytär tai sukulaistyttö sairastuu, voi mies peilata omia muniaan.

En jättäisi. Naimisiin mennessä mies oli melko ylipainoinen, mutta nyt 10 vuotta myöhemmin on ollut jo useamman vuoden normaalipainossa, tykkää juosta ja urheilla. Mutta jos mies nyt jostain syystä lihoisi takaisin, en minä hyvää miestä painonnousun takia kiertoon laittaisi.