Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pienen pojan täti ja kohtelen kuulema epäreilusti hänen puolisisaruksiaan
02.07.2019 |
Poika on nyt 6 vuotias ja asun noin tunnin ajomatkan päässä heidän kodista. Otan silloin tällöin hänet yökylään. Pääasiassa olemme luonani, hän tykkää hoitaa koiraani eli harjaa sitä ja heittää palloa. Pelaamme sellaisia korttipelejä mitä lapsi osaa tai muistipelejä. Samoja juttuja mitä teen hänen kanssa jos käyn heillä kylässä. Olen opettanut häntä soittamaan pianoa. Joskus olemme käyneet elokuvateatterissa, isossa leikkipuistossa, syöneet mäkkärissä hampparit yms pientä mistä hän on ilahtunut ja mitä ei ole heidän kotipaikkakunnallaan.
Nyt lapsen toinen vanhempi on alkanut vihjailla, että hänen lapset edellisestä liitosta voisi haluta myös kaupunkiviikonloppuja ja sanoikin jo, että on epäreilua kun vaan nuorin pääsee viettämään tädin kanssa viikonloppuja muiden jäädessä kotiin. Vanhemmat lapset eivät koskaan edes vietä aikaa samassa huoneessa kun käyn siellä. Tiedättehän sellaiset esiteini-ikäiset jotka juuri ja juuri tervehtivät ja vastaavat yhdellä sanalla jos jotain kuulumisia yrittää kysyä ja eristäytyvät omiin huoneisiin. En oikeastaan edes tunne heitä, kun aina ovat olleet ujoja ja näemme kuitenkin aika harvoin, ehkä kerran kuussa tai kahden kuukauden välein. Jos käyvät koko perheen voimin minun luonani, he kyselevät koska lähdetään kotiin, joko lähdetään jne.
En usko että viihtyisivät täällä mun luona leipoen tai koiraa lenkittäen hetkeäkään, vaan odottaisivat kai koko viikonlopun jotain parempaa tekemistä ja viihdytystä. Mitä en jaksaisi järjestää ja vieläpä käytännössä lähes vieraille lapsille.
En ole tarjoutunut ottamaan heitäkin kylään, mutta miten voisin ketään loukkaamatta kieltäytyä, jos vanhempi kysyy suoraan? En keksi miten voi ystävällisesti sanoa, että en koe heidän olevan minulle sukua ja että minun pitäisi alkaa tädiksi heillekin tasapuolisuuden vuoksi?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ne ilkeät äitipuoli ketjut ovat saaneet aiheensa?
En tiedä; ap ei ole äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat vaikeita tilanteita kun ei ketään haluaisi loukata. Toisaalta ajan viettäminen sisarusten lasten kanssa on vapaaehtoista, eikä ketään voi velvoittaa ottamaan esim. suurperheen kaikkia lapsia hoitoon.
Meillä ei ole omia lapsia ja ajatus kolmen tai edes kahden lapsen viikonloppuhoitamisesta ahdistaa! Etenkin jos lapsilla on isot ikäerot. Teinien hoitaminen on paljon haastavampaa kuin 6-vuotiaan ja toisaalta lasten on hyvä saada viettää aikaa myös yksin omien, luotettavien aikuis"ystävien" kanssa.
Veljeni pojalla on viisi puolisisarta eikä koskaan kukaan ole olettanut, että me hoitaisimme myös näitä muita lapsia. Jouluna olen kyllä muistanut koko katrasta ja kylässä käydessä vienyt kaikille pääsiäismunia (pääsiäisenä tietenkin), jäätelöä tai jotain muita herkkuja. Jos minua pyydettäisiin hoitamaan myös näitä muita, vastaisin varmastikin ei kiitos. Onneksi ei ole pyydetty, varmaan koska "normaalit" ihmiset kyllä ymmärtävät mikä on kohtuullinen pyyntö ja mikä ei...
Vierailija kirjoitti:
Eli jos lapsella ei ole muita biologisia läheisiä kuin äiti/isä, ei hän tarvitse lähelleen ketään muutakaan ei-biologista tulihenkilöä. Oikeesti mammat?
Et nyt näytä ymmärtävän asiaa. Jos avioerolapsi tarvitsee - kuten yleensä tarvitseekin - tukea ja huomioita, ei tätä tukea ja huomiota voi jäädä odottamaan siihen asti, että hänen ainoa vanhempansa löytää uuden puolison ja että tällä puolisolla on jotain sukulaisia, joilta lapsi saa tarvitsemansa tuen ja huomion. Ja voihan olla, ettei hänen vanhempansa edes koskaan löydä uutta puolisoa tai löytää sellaisen puolison, jolla ei ole yhtään sukulaista. Lapsi tarvitsee tukea ja huomiota jo silloin, kun hänen vanhempansa eroavat eikä vasta joskus vuosien päästä. Jos lapsella ei ole biologisia sukulaisia tai vaikka olisi alussa ollutkin, mutta ei ole enää (esim rakas mummo kuollut), ulkopuolisen henkilön olisi parempi olla joku sellainen, joka ei katoa lapsen elämästä sen vuoksi, että hänen vanhempansa eroaakin jo toistamiseen. Vaikka kummi tms. Tai hakea lapselle vaikka tukiperhettä tai tukihenkilöä, jos lapsen ainoan elossa olevan vanhemman voimavarat eivät yksin riitä lapsensa tukemiseen ja huomioimiseen. Joku sellainen henkilö, joka on lapsen elämässä mukana ihan riippumatta siitä, kenen kanssa hänen vanhempansa on parisuhteessa vai onko kenenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... jos asetelma on tuo ollut jo vuosia, niin kyllä, toimit väärin. Jos perhekuvio taas on uusi, niin on tietenkin ymmärrettävämpää ettet nyt näitä toisia lapsia sinne ota. Mutta vaikka et heitä mitenkään hoitaisikaan, tulisi kohtelun olla kuitenkin samanlaista kuin biosukulaisenkin.
Me ollaan uusperhe. Puolisolla on kaksi lasta edellisestä liitosta, asuvat vakituisesti meidän kanssa ja ovat kanssamme ihan aina. Lapset ovat "meidän lapsia" siinä missä myös ne kaksi lasta, jotka oikeasti ovat meidän yhteisiä. Lapset olivat ihan pieniä, kun alettiin tutustua, seurustella jne. Nykyään ollaan naimisissa. Pidän näitä lapsia ominani siinä missä muitakin.
Mutta sitten esimerkiksi siskoni. Tykkäilee vain kuvista, missä on meidän kaksi biolasta. Ei koskaan kysele näiden ei-biolapsen kuulumisia. Meille tullessaan juttelee lähinnä pienemmille. Jos tuo tuliaisia, niin tuo niitä lähinnä pienemmille, ei ole kummankaan kummi eli ei siitä kysymys.
Mies on loukkaantunut tästä, minkä ymmärrän oikein hyvin. Sisko ei vain ymmärrä tai välitä, vaikka hänelle olen asiasta sanonut. Mutta siis erotteluahan tuo on, ja kyllä ne isommatkin sen vain huomaa.
Kuitenkin nää kyseiset lapset on olleet tässä perheessä ja suvussa kohta lähemmäksi kymmenen vuotta. Eli mistään tuoreesta asiasta ei ole enää kysymys. Mutta idiootteja on joka lähtöön.
Ihmiset muodostaa perheensä itse. Miehen lapset on sinun perhettä, mutta eivät ole siskosi perhettä!
Niin juurikin eikä siskon sukua. Minä varmasti erottelisin myös enkä tuntisi mitään huonoa omaatuntoa. Niillä muilla lapsilla on oma sukunsa enkä minäkään sinne tuppaantuisi.
Erottelisit jos saisit. Eiköhän ne vanhemmat päätä keitä heidän (omat, vieraat, bonus, laina, adoptio jne.) lapset tapaavat.
Vanhemmat tietenkin päättävät, keitä heidän lapsensa saavat tavata ja keitä ei. Jos mun siskoni päättäisi, etten saa tavata siskoni lasta, kunnioittaisin siskoni päätöstä ja asia olisi mulle ihan ok. Helpommallahan mä pääsisin muutenkin, kun mun ei tarvitsisi enää ottaa siskoni koiraakaan hoitoon heidän lomareissujensa ajaksi vaan siskoni hankkisi koiralleen hoitajan jostain muualta. Ei tarvitsisi enää koskaan hakea siskontyttöä eskarista sen vuoksi, että siskoni on ylitöissä ja miehensä työmatkalla. Ensi kesänä saisivat miehensä kanssa ihan keskenään sumplia lomansa niin, ettei ekaluokkalaisen tarvitse olla kovin paljon ilman aikuista kotona.
Huh miten kylmää porukkaa vastaamassa. Olen ollut tukihenkilönä kahdelle lapselle jo vuosia. Aloittaessani tukitoiminnan ei tullut mieleenkään, että heidän pitäisi olla sukulaisia. Näin vain tukea tarvitsevat lapset/perheet. Kun lukee tätäkin palstaa, ei ihme ettei tukihenkilöitä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh miten kylmää porukkaa vastaamassa. Olen ollut tukihenkilönä kahdelle lapselle jo vuosia. Aloittaessani tukitoiminnan ei tullut mieleenkään, että heidän pitäisi olla sukulaisia. Näin vain tukea tarvitsevat lapset/perheet. Kun lukee tätäkin palstaa, ei ihme ettei tukihenkilöitä löydy.
Eihän tukihenkilön tarvitsekaan olla sukulainen. Tukihenkilön pitää kuitenkin olla sellainen, joka ei poistu lapsen elämästä silloin, kun lapsen vanhemman parisuhdetilanne muuttuu.
Suhteen loputtua ne tuntemattomat lapset sitten katoaa kuin tuhka tuuleen niin kuin olen nähnyt ja kohta taas tulee uudet tilalle.
Tämä on tärkeä näkökohta. Itsellä syntyi hyvä suhde siskon uusperheen lapseen, mutta tämänkin perheen hajottua ei ole ilmeisesti enää sopivaa pitää yhteyttä. Vaikka tämä lapsi pian vähän isompana voisi itse päättää, niin ainakaan ei onnistuisi ilman, että menisi välit siskon uuteen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota kerran ja demoa miten homma menee pieleen, niin eivät ehdottele toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Huh miten kylmää porukkaa vastaamassa. Olen ollut tukihenkilönä kahdelle lapselle jo vuosia. Aloittaessani tukitoiminnan ei tullut mieleenkään, että heidän pitäisi olla sukulaisia. Näin vain tukea tarvitsevat lapset/perheet. Kun lukee tätäkin palstaa, ei ihme ettei tukihenkilöitä löydy.
Mutta eiväthän ap:n siskon miehen lapset olleet minkäänlaisen erityisen tuen tarpeessa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkullani on kolme lasta, joista keskimmäisen kummi olen. Olen tosi läheinen täti kaikille lapsille, vietän heidän kanssa paljon aikaa. Kummilapselle järjestän erityisiä yhteisiä päiviä, jolloin tehdään jotain kivaa hänen ehdoillaan, noin kerran vuodessa. Muuten yritän huomioida koko porukan tasapuolisesti. yhteiset päivät on tärkeitä siksikin, että keskimmäinen voi jäädä jalkoihin arjessa, kun mennään joko nuori,man tai vanhimman ehdoilla. Toiset lapset ovat vähän vihjailleet, että hekin haluaisivat oman päivän, mutta mielestäni se on heidän kummiensa järjestettävä. Heidän vanhempansa ei onneksi ole tällaista ehdottaneet.
Miksi teinejä pitäisi jotenkin hoitaa? Mun teinit ei mistään hinnasta lähtis jonkun puolitutun nurkkiin. Heillä on oma elämä, kaverit ja harrastukset. Eivät todellakaan halua jotain täti-ihmistä keksimään heille tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh miten kylmää porukkaa vastaamassa. Olen ollut tukihenkilönä kahdelle lapselle jo vuosia. Aloittaessani tukitoiminnan ei tullut mieleenkään, että heidän pitäisi olla sukulaisia. Näin vain tukea tarvitsevat lapset/perheet. Kun lukee tätäkin palstaa, ei ihme ettei tukihenkilöitä löydy.
Eihän tukihenkilön tarvitsekaan olla sukulainen. Tukihenkilön pitää kuitenkin olla sellainen, joka ei poistu lapsen elämästä silloin, kun lapsen vanhemman parisuhdetilanne muuttuu.
En voisi kuvitellakaan hylkääväni tukilapsiani hädänhetkellä, esim. erotilateessa, niin kuin monet tuntuvat kevyesti tekevän. Niin kuin sanoin, kylmää touhua. Minulle avunannossa ei ole merkitystä sukulaisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh miten kylmää porukkaa vastaamassa. Olen ollut tukihenkilönä kahdelle lapselle jo vuosia. Aloittaessani tukitoiminnan ei tullut mieleenkään, että heidän pitäisi olla sukulaisia. Näin vain tukea tarvitsevat lapset/perheet. Kun lukee tätäkin palstaa, ei ihme ettei tukihenkilöitä löydy.
Eihän tukihenkilön tarvitsekaan olla sukulainen. Tukihenkilön pitää kuitenkin olla sellainen, joka ei poistu lapsen elämästä silloin, kun lapsen vanhemman parisuhdetilanne muuttuu.
En voisi kuvitellakaan hylkääväni tukilapsiani hädänhetkellä, esim. erotilateessa, niin kuin monet tuntuvat kevyesti tekevän. Niin kuin sanoin, kylmää touhua. Minulle avunannossa ei ole merkitystä sukulaisuudella.
Pointti olisi se, että tätähän ei kysytä aikuiselta, joka ei ole sukua. Kerroin tuossa pari viestiä sitten omasta tilanteestani, jossa sisko on tehnyt selväksi, että en voi pitää yhteyttä hänen ex-miehensä lapseen, jonka kanssa minulla ehti muodostua hyvä suhde. Minun tai ko. lapsen tahdolla ei ole asiassa merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh miten kylmää porukkaa vastaamassa. Olen ollut tukihenkilönä kahdelle lapselle jo vuosia. Aloittaessani tukitoiminnan ei tullut mieleenkään, että heidän pitäisi olla sukulaisia. Näin vain tukea tarvitsevat lapset/perheet. Kun lukee tätäkin palstaa, ei ihme ettei tukihenkilöitä löydy.
Eihän tukihenkilön tarvitsekaan olla sukulainen. Tukihenkilön pitää kuitenkin olla sellainen, joka ei poistu lapsen elämästä silloin, kun lapsen vanhemman parisuhdetilanne muuttuu.
En voisi kuvitellakaan hylkääväni tukilapsiani hädänhetkellä, esim. erotilateessa, niin kuin monet tuntuvat kevyesti tekevän. Niin kuin sanoin, kylmää touhua. Minulle avunannossa ei ole merkitystä sukulaisuudella.
Silloinhan sä puhutkin ihan eri tilanteesta. Mä en edes ryhtyisi tukihenkilöksi sellaiselle lapselle, jonka vanhemman parisuhdetilanteen muutoksesta syntyisi joko itselleni tai jollekin läheiselleni eturistirita. Tarkoitan siis tilannetta, jossa mun pitäisi esimerkiksi valita tukilapseni ja oman siskoni tai vaikkapa läheisen ystäväni väliltä. Jos lapsen tukihenkilönä ei voi toimia lapsen oma biologinen sukulainen, on parempi, että tukihenkilönä toimii joku täysin ulkopuolinen, joka ei edes joudu tuollaiseen tilanteeseen.
Mun miesserkulla on taapero naisen kanssa, jolla on n. 9- ja 11-vuotiaat tytöt ja kerran tämä nainen soitti anopilleen, eli serkkuni äidille ja valitti siitä, kun serkkuni ei kohtele kaikkia lapsia tasapuolisesti, eli serkkuni pitäisi kohdella myös naisen omia tyttöjä samalla tavalla kuin biologista lastaan.
Alue: Aihe vapaa
Se on sitten voi voi. Ei millään tavalla mamman nyksän sukulaisten ongelma.
Koittakaa nyt ymmärtää että ei meillä muilla ole mitään velvollisuuksia teidän parisuhdekyvyttömien lapsia kohtaan. Pysyisitte sen lastenne isän kanssa yksissä niin ei olisi ongelmia.